maanantai 22. tammikuuta 2018

Vaatteita mun kiusaksi ja leffailua

Olen usein kertonut, että vaatteet on heikkouteni. Lauantaina suuntasin Ihana rohkeus tapahtumasta Itikseen. Oli tarkoitus treffata mieheni ja käydä syömässä. Mulla oli pieni hetki luppoaikaa ja päätin katsastaaa Zizzi-myymälän. Käyn siellä aina välistä ja jotenkin musta siellä on ihan mahtava henkilökunta. Ihasteltiin siellä taas kilpaa myyjien kanssa heidän valikoimiaan ja sanoin, että nyt on varmasti pakko suunnata sovituskoppiin tämän kimaltavan "oloasun kanssa". Jostain syystä iskin silmäni heti näihin housuihin ja tähän puseroon.

Harvoin ostan tämän tyyppisiä vaatteita, mutta tässä näin heti potentiaalia yhdistää näitä yhdessä ja erikseen. Joten oli pakko suunnata sovituskoppiin. Harmitti vaan, että housut oli yhtä numeroa liian isot, mutta päätin ne kuitenkin ottaa, ajattelin, että eiköhän niitä lahkeita jotenkin voi kääntää.

Tämä musta osa kimaltaa hieman hopean sävyssä. Arkinen asu, mutta ajattelin heti tilanteet, joissa sitä aion käyttää. Sopii hyvin työhuoneeni asuksi. Siksi ostin tämän kokonaisuuden. Nykyään mietin aina ennen ostamista, että onko vaate monikäyttöinen ja missä tai minkä kanssa sitä käyttäisin. Jos keksin heti tilanteet, niin vaatteet yleensä lähtee mukaan. Jos en keksi, niin sitten en osta. Sitten kysyn nykyään itseltäni, että tarvitsenko? Jos tarvitsen ostan.






Tämän jälkeen suuntasin syömään mieheni kanssa. Siinä sitten syntyi ajatus, että mentäiskö leffaan illalla. Päädyimme lähtemään. Tilasin liput kännykän softan avulla. Koskaan aiemmin emme ole istuneet ensimmäisessä penkkirivissä, nyt oli pakko ostaa liput ekalle riville, kun muuten oli kaikki paikat menneet. Suuntasimme kodin kautta Flamngon Finnkinoon. Vaihdoin uuden "oloasuni" päälle ja sitten vaan menoksi.

Ostin lauantaina Ihana rohkeus päivässä ja ostin uudet korvikset Ihana kaupasta. Ihastuin tähän malliin heti, kun ne näin. Minullahan on aiemmin ostettuja korviksia, joissa on näitä sanoja. Sanon aina, että sanoilla on kauas kantoinen voima (ainakin minulle).



Kun olimme siis käyneet kotoan lähdimme Flamingoon. Kävimme ensiksi hakemassa varatut leffaliput. Ennen leffaan menoa päätimme käydä Jumbon puolella. Keksin yhtäkkiä, että käyn katsomassa, että onko valokuvaamo auki, jotta saisin pitkään harkinnassa olleet passikuvat. Passi meni jo vanhaksi tammikuun alussa. Kun oli vielä sopivasti toisen laittama meikki ja ammattilaisen laittamat hiukset, niin mikäs sen parempi. Kerrankin onnistui passikuvat vähän paremmin. Vinkiksi muillekin, että kannattaa käydä silloin passikuvassa, kun tuntee olevansa parhaimmillaan. Itselläni oli edellisessä passissa sellainen kuva, että en meinannut passin tarkastuksessa kehdata sitä edes näyttää.



Leffaksi valikoitui Kaikki oikein. Juoni lyhykäisyydessään oli se, että pariskunta voittaa lotossa kaikki oikein. Aiemmin elämä oli yksinkertaista, eikä ollut varaa toteuttaa unelmiaan. Voiton jälkeen alkoi voiton salaileminen ja yritettiin jatkaa elämää samaan malliin. Lopulta päätettiin pistää tuulemaan ja ostettiin kaikkea kivaa ja alettiin toteuttamaan unelmiaan, kumpinkin vähän erillään. Lopulta joutui sitten jo tarkistelemaan valintojaan. Tykkäsin leffasta.






Mieheni osti ennen leffaan menoa Finnkinon "jäähile" -juomaa. Odotimme, että juoma olisi näyttänyt hilemäiseltä. Näin ei kuitenkaan ollut. Juoma näytti vaahdolta ja pohjalla oli ikään kuin limua. Kysyimme henkilökunnalta kolmeen kertaan, että miltä sen pitäisi näyttää. Meille vastattiin, että kyllä se tuolta pitää näyttää. Koitin näyttää, että kun täällä ei ole hilettä ollenkaan, on vain vaahtoa. Kassaltakin vielä kyseltiin, että "sano nyt, että onko tämä oikeasti tämän näköistä". Näytin, että purkki on täynnä vaahtoa. Kassa sanoi, että kyllä se kuuluu olla tuollaista tekstuurista huolimatta.

Hämmästeltiin ja pyöriteltiin purkkia ja mietittiin, että "jopas on huono tuote". Mieheni joi pillillä tuota vaahtoa ja pyöriteltiin päätä, että ei voi olla, että tämä vaahto maksaa 3,50 euroa. Lopulta kuvasin pienen videopätkän ja kyselin vielä kavereilta, että "kertokaa nyt, että onko tämä sellaista kuin pitää". Ammattilaisilta tuli heti vastauksia, että "ei todellakaan tuotteen pitää näyttää hileiseltä". Sain kuvia, että millaiselta pitää näyttää.

Laitoin lopulta Finnkinolle suoraan kysymystä ja sain vastauksen: "juomasi ei ole kerennyt jäätymään oikeaoppisesti". No toivoin vain, että tiedottavat myös työntekijöille, että millaista juoman pitää olla. Olisi luullut, että henkilökunta tietäisi, että millainen on oikea koostumus. No tämän jälkeen varmasti tietävät. Päätin jakaa tämän tiedon, ettei muille käy samoin. Juoman ei siis kuulu olla vaahtoa, vaan hilettä.



Tällainen oli siis lauantai-iltani. Paljon ehtii, kun on vikkelät jalat.

Maiju

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tädit pääsivät tavoitteeseen

Ihmiset luovat itselleen tavoitteita. Mekin olemme Tiian kanssa asettaneet tavoitteita itsellemme ja yhteiselle Tädit tubettaa -kanavallemme. Tuntuu, että meillä on aina tuhat rautaa tulessa ja emme ehdi keskittymään aina tarpeeksi yhteen kanavaan ja sen hoitamiseen. Kuitenkin asetimme jossain vaiheessa sellaisen tavoitteen, että Tädit tubettaa -kanavamme saisi 1.000 tilaajaa. Ajattelimme, että se tapahtuisi joulukuun loppuun mennessä. Loppuvuosi oli työn ja muiden kiireiden kannalta sellaista aikaa, että ei vaan pystynyt keskittymään tekemään sitä työtä, mikä kanavan markkinoiminen edellyttäisi. Kanavia pitää hoitaa ja niiden eteen pitää panostaa, jotta tavoitteet täytyvät. Mitään ei saa ilmaiseksi. Yleensä nämä vaativat työtä pohjalleen.

Kanavan tilaajamäärä nousi 1.000 tilaajaan 


Tammikuun puolessa välissä sitten saimme sen 1.000 tilaajan kanavallemme. Tuntui se aika mahtavalta.



Joskus on meillekin sanottu, että "helppoa teidän on kun..". Meidän ei ole yhtään sen helpompaa kuin muidenkaan. Kaikkien tavoitteiden täyttymiseen vaatii työtä ja tunteja. Olin pari viikkoa lomalla vuoden vaihteessa ja ehdin siten taas paremmin tekemään asioita yhteisen kanavamme eteen ja Tiia teki myös.

Juuri viikolla oli Facebookiin tullut muisto, että tasan kaksi vuotta sitten olimme iloinneet 200 tilaajan täyttymisestä. Olemme iloisia ihan kaikista, jotka ovat kanavamme tilanneet. Pari vuotta sitten sanoin, että nöyränä otamme kaikki vastaan. Täytyy sanoa, että edelleenkin olemme Tiian kanssa nöyrällä asenteella liikkeellä. Emme pidä mitään itsestään selvyytenä

Tässä pari kuvaa meidän yhteiseltä taipaleelta. Avasimme kanavan elokuussa 2015 ja siitä lähtien noin kerran viikossa olemme ladanneet kanavalle videon. Tubetuksen aiheita ovat huumori, tapahtumat, kauneudenhoito tai erilaiset puheenaiheet. Yritämme tehdä monipuolista sisältöä.








Tässä yksi video meidän alkuajoilta. Tuosta ajasta on varmasti tullut kehitystä jollain tasolla.



Tädit jatkavat edelleenkin ja toivomme, että mahdollisimman moni löytää meidän kanavamme jatkossakin. Kanavan tilaaminen on helppoa. Kanavan voi tilata kirjautumalla youtubeen gmail-tunnuksillaan. Sen jälkeen hakee hakutoiminnolla esim. Tädit tubettaa ja painaa TILAA-painiketta. Kanavan tilaaminen ei maksa mitään. Kanavan sisältöä on tilauksen perusteella helpompi seurata. Jos haluaa sähköpostiin tiedon aina uudesta kanavasta, TILAA painikkeen vieressä on kellon kuva, jota klikkaamalla saa aktivoitua tiedon sähköpostiin.

Näihin tunnelmiin. Tästä on taas hyvä jatkaa.

Maiju

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kun unelmat toteutuvat

Kävimme Tiian kanssa katsomassa tiistaina ihan mielettömän ihanan leffan. Olimme saaneet kutsun The Greatest Showman -leffan kutsuvierasnäytökseen ja otimme ilolla kutsun vastaan.

Kyseessä on ainutlaatuinen musikaali, joka perustuu tositapahtumiin. Kyseessä on musikaali, joka ei jättänyt kylmäksi meitä kumpaakaan. Tarinasta löytyi rakkautta ja siitä löytyi uskoa siihen että jos on tahtoa ja ideoita, niin voit elämässä toteuttaa sen minkä haluaa.

Tarinan päähenkilö ihastui nuorena, köyhänä poikana rikkaan perheen tyttäreen. He ajautuivat toisaalle toisistaan. Eräänä päivänä tämä köyhä poika nouti prinsessansa palatsista ja heille syntyi kaksi kaunista tytärtä. He olivat rakastuneita, mutta elivät köyhyydessä, kunnes P.T. Barnum keksi perustaa sirkuksen. Hän palkkasi sirkukseen lukuisan määrän erityisiä ihmisiä esiintymään. Ihmisiä, jotka olivat joutuneet ulkonäkönsä tai ominaisuuksiensa vuoksi muiden ihmisten pilkan kohteeksi. P.T. Barnum arvosti esiintyjiä ihmisinä. Tästä valloittavasta show:sta mitä erilaisempine tähtineen tuli maalmanlaajuinen sensaatio.










Elokuva kertoi myös siitä, että menestys voi jossain vaiheessa nousta hattuun. Siinä vaiheessa meinaa elämässä unohtua ne realiteetit, joita ennen sitä on arvostanut. Voi tulla eteen asioita, jotka väärien valintojen takia voi menettää.

Elokuva oli täynnä tunnetta ja me eläydyimme täysillä tähän elokuvan fiilikseen.

Kun kutsussa luki, että show-henkinen pukeutuminen on suotavaa, niin tädithän noudatti kutsua kirjaimellisesti. Saimme kuitenkin huomata, että heittäytyjiä on tässä maassa aika vähän.




Trailerin voit katsoa alla olevasta linkistä.





Elokuva päättyi sanomaan: Taiteista jalon on se, joka tuottaa iloa. Näihin sanoihin oli helppo yhtyä.

Suosittelen sydämestäni tätä elokuvaa niille, jotka pitävät rakkaudesta, pitävät musikaaleista ja rakastavat tarinoita. Tähän elokuvaan sisältyi ne kaikki. Tädit tykkäsi ihan täysillä.

Maiju

torstai 18. tammikuuta 2018

Paras gluteeniton pizza tähän mennessä

Gluteenittomana sitä kulkee koko ajan tuntosarvet pystyssä ja etsii aina parempaa ja parempaa. Se on kuulkaa niin tärkeä juttu meille gluteenittomille, että kaikki hyvät paikat ja vinkit raportoidaan toisillemme. Tosin usein raportoidaan ne huonotkin.

Lomaviikon torstaina lähdettiin aamupäivällä kaupunkiin. Päätimme käydä nauttimassa jossain aamupalaa, koska oli jäänyt kotona nauttimatta. Kun hotellien aamupalat oli juuri suljettu, niin piti oikein miettiä, että mistä saisin jota kuitenkin hyvän aamupalan. Päädyimme Fazerin kahvilaan Forumiin.

Vitriinistä valitsin tuorepuristettua mehua ja hedelmäsalaatin ja tilasin lisäksi gluteenittoman sämpylän.





Sitten lähdettiin shoppailemaan. Kumpikin omille tahoillemme. Jotain tarttui shoppailukierrokselta mukaan. Shoppailun jälkeen kello alkoi olemaan jo lounasaika.

Ehdotin miehelleni, että käydäänkö katsomassa, että millainen paikka on Helsingin rautatieasemaa vastapäätä oleva Leonardo-ravintola, joka sijaitsee City Centerin oven suussa Kaivokadulla.

Lounasaikaan paikka on täynnä ja näyttää olevan usein myös illalla. Jotenkin paikka on minua ohi mennen kiehtonut. Selasin ruokalistaa ja oli ihan hilkulla etteikö käännytty pois, koska mitään gluteenittomia merkintöjä ei listalta löytynyt. Jonoakin oli sen verran, että mietin, että viitsinkö alkaa kyselemään. No päätimme sitten kuitenkin jäädä jonottamaan ja kyselemään. Olen usein miettinyt, että gluteenittomien merkintöjen puuttuminen on saanut useinkin minut kääntymään ravintolasta pois.  Jos haluaa saada asiakkaita, niin suosittelisin merkintöjen laittamista listaan tai ylipäätään sen tiedon, että jotain gluteenitonta on tarjolla.

Kun kuulin, että mitä olisi lounaslistalta saanut gluteenittomana ja että kaikki paikan pizzat oli saatavilla myös gluteenittomia, päädyin tilaamaan gluteenittoman pizzan.

Paikan salaattipöytä oli todella hyvä. Ihanan raikkaita ja laadukkaita vihanneksia.



Pizza tuotiin eteeni alumiinipaistovuuassa. Usein pizza paistetaan metallilalustalla, jotta ei tule kontaminaatiota eli kosketusta gluteenia sisältäviin tuotteisiin. Pizzan pohja näytti ensisilmäyksellä hyvin ohuelta ja mietin, että saas nähdä, että mitä tuo maistuu. Hiukan häiritsi tuo alumiinivuoka tarjoiluvaiheessa.





Kun pääsin syömään pizzaa, totesin miehelleni, että nyt tuli syötyä kyllä paras gluteeniton pizza tähän mennessä. Olen syönyt gluteenitonta pizzaa varmaan noin 10 kappaletta eri ravintoloissa viimeisen viiden vuoden aikana.



Hyvä juttu olisi se, että pizza tuotaisiin lautasella eteen ilman alumiinivuokaa. Alumiinivuoka hieman häiritsi syömistä. Vuoka sai anteeksi kuitenkin, koska pizza oli niin hyvää.

Hienoa on kun välistä kokee näitä makuelämyksiä. Olen joskus sanonut, että on monenlaisia laatuja näiden ruokien suhteen. Siksi on hyvä kertoa muillekin, että mistä ne hyvät tuotteet löytyvät.

Tällaisia makuelämyksiä lisää.

Maiju

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Talvi tuli Helsinkiin ja hiukset saivat uuden mallin

Saatiin talvi vihdoinkin myös Helsinkiin. Talvea on jo osattu vähän odottaakin täällä. Ensimmäinen kerta kun tänä "talvena" sataa tällainen määrä lunta Helsinkiin. Tuntui, että koko kaupungin liikenne olisi mennyt taas lumesta sekaisin. Tällaiseen ei oikein olla taas totuttu täällä. Lumi piristää katukuvaa ja antaa itselleenkin vähän toisenlaista energiaa. Mielummin vähän lunta, kun jatkuva pimeys.

Tuli käytyä kampaajalla Kasamarikadulla Miikan luona. Sieltä kotiin lähtiessäni ihailin Esplanadin katuja molemmin puolin ja nautin tuosta valosta, mitä lumi mukanaan toi. Kuinka voikaan ihmismieli piristyä lumesta.

Hiukset lyheni Miikan käsittelyssä roimasti. Sivut leikattiin lyhyeksi ja toivoin, että päältäkin leikattaisiin ihan kunnolla. Tuli itselleni hyvä fiilis, kun hiukset oli leikattu. Tykkäsin kovasti tästä mallista ja hiusten pituudesta. Täydellinen malli omasta mielestäni.





Tykkään kovasti tästä maisemasta. Hotelli Kämpin vanha rakennus näyttää niin kuvaukselliselta. Tätä kohtaa tulee kuvattua usein. Tällä kertaa vielä lumi ja jouluvalot toivat tähän maisemaan oman säväyksensä.



Espan puisto näytti myös täydelliseltä.



Kotiin saavuttuani ihailin vielä oman kotipihan maisemia ja kolasin pihan edustan lumesta. Pitää nauttia nyt lumesta, kun sitä kerrankin tuli taivaan täydeltä Ajattelin, että tämä maisema pitää nyt ikuistaa, koska koskaan ei voi tietää, että onko tätä enää jäljellä huomenna.



Tämä loman jälkeinen viikko on ollut aika haipakkaa. Katsotaan, koska taas ehtii levätä laakereillaan.  Nyt kuitenkin nautin talvesta ja lumesta.

Maiju

tiistai 16. tammikuuta 2018

Mila maltankoira toi tullessaan paljon rakkautta

Kaksi lomaviikkoa on takana ja mietin jo ensimmäisen lomaviikon jälkeen, että ihan kuin olisin ollut ikuisuuden lomalla. Toisella lomaviikolla olin paljon työtilassani ja useina päivinä minua ilahdutti siellä myös Mila. Mila on maltankoira ja on mun siskon tytön tytön koira. Olen kirjoittanut Milasta ainakin kun hän tuli taloon. Se kirjoitus löytyy täältä.

Mila on syntynyt 21.4.2017. Hänen liittyessään perheenjäseneksi, hän on tuonut mukanaan paljon rakkautta. Jokainen koira on persoona ja tuntuu, että juuri Mila on ollut se paras "tyyppi" tähän yhteisöön.

On ollut ilo seurata sitä, että miten hän on kehittynyt kuukausien myötä. Kannoin yhtenä päivänä työhuoneeseeni peiliä ja voi mikä ilo olikaan kun hän näki oman kuvan peilistä, vaikka luuli sitä ehkä toiseksi. Toinen jaksoi pitkän aikaa leikkiä oman peilikuvansa kanssa.




Kun teen jotain jossain, niin nämä mantelit tuijottavat silmä tarkkana silmiini. Jos häntä ei huomaa, niin hän saattaa nousta kahdelle tassulle ja tulee ikään kuin lähemmäksi.







Kun kuvaan gluteenittomia leivonnaisia, tuntuu aina, että joku tarkkailee.






Jos joskus miettii, että kannattaako lemmikki hankkia, niin voisin sanoa, että on se hyvä stressin poistaja. Koiralle voi aina puhua "koiran kieltä" ja hän palkitsee sinut heiluttamalla häntäänsä ja katsomalla kauniisti silmiin. Kenelle muulle perheenjäsenelle lässytetään niin paljon ja kuka muu saakaan niin paljon huomiota osakseen kuin tämä koira.

Kun elämäntahtini takia en voi hankkia omaa koiraa, niin voin sanoa, että tämä helpottaa ajoittaiseen koirakuumeeseen hyvin. Saa rapsutella ja silitellä Milaa.

Mila on tuonut meille tullessaan paljon rakkautta ja hän saa sitä myös takaisin. Hän on sukumme rakkauspakkaus tällä hetkellä.

Maiju

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kun kaikki on vinksin vonksin

Kiireisenä ihmisenä kipuilen välillä itseni ja saamattomuuteni kanssa. Minusta on tullut suoraan sanottuna "laiska". Kun olen juossut tukka putkella tuottamassa sisältöä monta päivää esimerkiksi työhuoneellani ja saavun kotiin, mitä teen? No saatan mennä kahdeksalta illalla sänkyyn ja olen tekemättä mitään. Kuitenkin kotonakin pitäisi tehdä kaikenlaista, mutta ei vaan huvita. Viime syksynä päätin, että minulla on oltava myös sitä niin sanottua omaa aikaa, että mun ei tarvitse suorittaa mitään.

Monet muistavat sen kun useasti puhuin sitä, että pitäisi saada entinen elämäni järjestykseen eli askartelutarvikkeet myyntiin. Monta vuotta sitä aihetta puhuin, mutta en vaan saanut sitä toteutettua, kunnes viime syksynä sitten otin härkää sarvista. Välillä tapahtuu siis ja välillä on tapahtumatta yhtään mitään. Sallikaamme itsellemme armollisuutta olla saamaton silloin kuin siltä tuntuu.

Ammattijärjestäjä auttaa jos itse on saamaton 


Minulla on ollut mielessä miljoona kertaa, että haluaisin keskustella aiheesta ammattilaisen kanssa. Mikä siihen auttaisi tai miten asioihin pitäisi tarttua. Mielessäni oli, että haluan jutella ammattijärjestäjän kanssa aiheesta. Tähän tuli tilaisuus, kun ammattijärjestäjä Laura Holmström tuli vierailemaan työhuoneellani. Lauran kanavaan voit käydä tutustumassa täällä.








Keskustelimme Lauran kanssa videolla aiheesta, että mitä tulisi tehdä kun elämä on hyrskyn myrskyn. Kun itse ei enää hallitse hommia, niin silloin varmaan on aika kääntyä ammattilaisen puoleen. Kannattaa tutustua Lauran kanaviin ja katsoa, että löytyykö Lauran vinkeistä apua. Järjestysvinkit sivusto löytyy täältä.

Videomme aiheesta löytyy alla olevan linkin kautta.



Millaisia järjestelyihmisiä löytyykään sieltä ruudun takaa? Hallitsetko oman kaaoksen?

Maiju