tiistai 12. joulukuuta 2017

Vaatteilla voi ja pitääkin välillä hassutella

Yhteistyössä Klingel.fi verkkokaupan kanssa

Vaatteilla voi viestittää omaa persoonaansa ja vaatteilla voi myös hassutella. Hankin usein vaatteita, joissa on joku "juttu" tai joku pieni persoonallinen yksityiskohta. Sain mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Klingel.fi verkkokaupan kanssa. Verkkokauppa on tuttu itselleni jo monen vuoden takaa ja olen aiemminkin hankkinut sieltä vaatteita. Tällä kertaa koitin valita jotain persoonallista ja sellaisia, joissa on jotain erikoista. Verkkokaupasta löytyy kyllä moneen lähtöön ja varmasti jokaiseen makuun sopivia. Selasin nettikaupan sivuja useamman tunnin ja kun näin tämän huulikoristeisen neuletakin, tiesin, että tuossa on vaatteeni. Rakastan huulipunia ja mikä onkaan paras vaate minulle, kuin vaate, jossa toistuu rakastamani juttu.

Olen jo pari vuotta etsinyt mustaa rusettipuseroa, siinä onnistumatta. Nyt löysin myös sellaisen verkkokaupasta. Tuonkin tuotteen edessä olin todella tyytyväinen, koska olen juossut kaupasta toiseen tuon mustan rusettipuseron perässä. Nyt loppui tämän etsiminen.

Asuun vielä yhdistyi mustat Gore-tex -kengät. Valitsen kenkäni yleensä hyvin tarkkaan. Kaupassa kokeilen ensimmäisenä kenkien pohjan. Kenkien pohjan pitää olla aina kumia, mikään muu ei kelpaa. Löysin nettikaupasta kengät, jotka ajattelin olevan hyvät jalassa. Tarkistin koron korkeuden, joka itselläni ei saa olla kuin max 5 senttiä. Korko siis pitää olla vain ja ainoastaan kumia. Kengän materiaalikin näytti kuvissa siltä, että ne olisi täydelliset. Näiden kohdalla luin todella tarkkaan tuotteiden materiaalitiedot. Olin todella oikeassa, kengät oli mukavat jalkaan ja niillä on hyvä kävellä. Täydellinen valinta siis minulle. Plussaa sivustolla oli se, että itselleni tärkeät tiedot oli hyvin tuotetiedoissa esillä.

Tuotteet, jotka valitsin itselleni olivat Alba Moda -neuletakki, Mona-pusero ja Ara-nilkkurit. Nämä tuotteet on  kaikki saatu yhteistyön merkeissä.






Asu oli päivän työasuna ja täytyy sanoa, että kokonaisuus oli itselleni kuin tehty. Viihdyin todella hyvin asussa ja olo oli koko päivänä miellyttävä. Erityisesti takki sai paljon kehuja ja se kyllä huomattiin. 

Onko Klingel.fi verkkokauppa teille tuttu?
Joku minua pitkään seurannut saattaa jopa muistaa, että kirjoitin jossain vaiheessa heidän sivuilleen blogipostauksia. Joten itselläni on kosketuspintaa heihin.

Maiju

maanantai 11. joulukuuta 2017

Metallinhohtoa kynsissä

Yhteistyössä BeArt Studio  kanssa

Kävin jo toista viikkoa sitten kynsihuollossa ja mielessä oli tällä kertaa, että jos jotain metallinhohtoa saisin kynsiini. Mitään sen enempää ei ollut mielessä, vaan jätin kaiken lopun Janan harkintaan ja ajattelin, että hän voi ehdotella loput.

Siitä se ajatus taas lähti. Sain kynsiini metallinhohtoa ja vähän mustaa timanteilla koristettuna. Timantteja ei ole koskaan liikaa kynsissä.

Nämä kynnet ovat pysäyttäneet monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät normaalisti ole kiinnostuneet kynsistä. Luultavasti se on kynsien tumma sävy, joka pysäyttää. Täydelliset kynnet tähän hetkeen.

Seuraavat kynnet on tulossa jo loppuviikosta, katsotaan millaiset on joulunajan kynnet.











Maiju

lauantai 9. joulukuuta 2017

Glitteriä ja gluteenitonta

Tänä aamuna taistelin itseni kanssa, että ollako kotona vai lähteäkö liikenteeseen. Lopulta liikenteeseen lähtö houkutti enemmän. Houkuttelin "matkaani" Kahvakuula kainalossa blogin Marin. Ajattelin, että ensiksi voisi katsastaa Hakaniemen hallin ja sitten voisi suunnistaa Itäkeskukseen.

Aloitimme Hakaniemen hallin gluteenittoman Keliapuodin tarjonnan tarkastelusta. Nappasimme pullat mukaan ja suuntasimme hallin yläkerran kahvilaan kahville. Keliapuodilla ja kahvilalla on sopimus, että gluteenittomat tuotteet voi käydä ostamassa puodista ja sitten voi niiden kanssa mennä kahvittelemaan hallin kahvilaan. Hyvä sopimus, näin saa gluteenittomanakin hyvät tarjoilut kahvin kanssa. Mari nappasi korvapuustin ja minä Berliinin munkin. Berliinin munkkeja harvassa paikassa on tarjolla gluteenittomana. Keliapuodin korvapuustit on myös sairaan hyviä.



Voisitteko uskoa näitä gluteenittomiksi? Varmasti joku kysyy, että sisältääkö vehnätärkkelystä, niin nämä pullat sisältävät. Joskus tarjolla on myös entisen Huvila-kahvilan pitäjän leipomia pullia, jotka eivät taasen sisällä vehnätärkkelystä.



Katsastimme myös yläkerran putiikit. Löysin Tuuni & Lorun PopUp-myymälän, josta ostin parit käsin tehdyt korut. Myyjä vinkkasi Butoni Design -korvakoruista, että "eikö nämä sopisi sun glitter Minna Parikka -kenkiin". Hetken mietin, että siis mihin? Kunnes tajusin, että mulla todellakin on juuri samanlaiset glitter-kengät. Hyvä, kun joku muistaa paremmin.



 Nämä oli tulleet myyjälle tutuiksi Instagramin kautta.



Sain viikolla Masai Clothingilta lahjaksi puseron. Korvikset olivat täydelliset tämän hopeaan vivahtavan puseron kanssa.



Shoppailtiin Marin kanssa vähän vaatekaupoissa muutenkin. Hakusessa on ollut punainen paitapusero ja nyt löysin sellaisen KappAhl:sta.



Joulun alla voi hassutella myös korvakoruilla. Nämä oli heräteostos kassajonossa. Sanon aina, että mielummin överit kuin vajarit. Se toteutuu hyvin näissä korviksissa.




Tuli kyllä ostettua vähän muutakin. Niistä ehkä myöhemmin lisää erikseen. Jostain syystä on taas iskenyt joku vaateshoppailukausi. Minulla oli pitkään vaihe elämässä, että ei jaksanut vaatteet vähempää kiinnostaa ja nyt on taas into niihinkin löytynyt. Ihan kiva, koska rakastan vaatteita ja rakastan yhdistää vaatteisiin kaikkea hassua.

Joku jo jossain vaiheessa vähän kaipailikin lisää vaatepostauksia, joten nyt niitä on taas tullut.

Huomenna suuntaan ihanalle blogimatkalle Lohjan seudulle. Tuskin maltan odottaa, että mitä kivaa Lohjan seudulla taas esitellään.

Maiju

torstai 7. joulukuuta 2017

Lahjakkaita kädentaitajia taas liikkeellä

Olen varmasti tuhansia ja tuhansia kertoja kertonut sen, että arvostan kädentaitoa ja -taitajia todella paljon. Vuosien myötä olen saanut tutustua todella lahjakkaisiin tekijöihin ja heitä monia blogissani myös nostanut esiin.



Kävin Itsenäisyyspäivänä Wanhan sataman Naisten joulumessuilla. Olen pyrkinyt pitämään perinteestä kiinni, että ehdin käymään kyseisillä messuilla.  Messuja on järjestetty jo vuodesta 1922.

Tapasin messuilla tänä vuonna pari todella lahjakasta ja itselleni uutta tuttavuutta. Yksi lahjakkuuksista oli Katja Saario, jonka työt ihastuttivat minua suuresti. Upeaa värinkäyttöä ja mahtavia hahmoja.



Toinen itselleni uusi tuttavuus oli Nataliia Reinin upeat satumaiset nukkehahmot. Hänet löydät facebookista nimellä ReiNat. Suosittelen tutustumaan. Itse ostin häneltä yhden nuken työhuonettani koristamaan.



Kuvan korppi muutti meille asumaan, oli pakko ostaa, koska hän oli jotenkin niin symppis.



Kävin pyörähtämässä myös Saaga Designin ständillä ja jouduin taas kokeilemaan jotain uutuuksia. Tilaukseen meni yksi tunika.



Viime vuonna jo tutuksi tulleet huovutetut kukat koristi tätä silkkihuivia. Se oli pakko ostaa, koska väri vaan on oli niin täydellinen minulle.



Tein videon messuilta. Kannattaa katsoa video, videolla esillä enemmän näytteilleasettajien töitä.




Messut ovat auki sunnuntaihin 10.12. saakka, joten suosittelen piipahtamaan messuilla.

Maiju

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Juhlistetaan satavuotiasta Suomea

Eilen töissä juhlistimme varmasti monien muiden tavoin satavuotiasta Suomea. Olimme sopineet työkavereiden kanssa, että pukeutuisimme juhlapäivää kunnioittaen Suomi100 teeman mukaisesti. Minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että minkä vaatteen kaapistani päälle valitsen. Valinta oli tietysti My Olssonin joutsenmekko.

Teimme My Olssonin kanssa I love me messujen tiimoilta yhteistyötä ja saimme mekot Tiian kanssa yhteistyönä. Tuolloin oli mielessä itsenäisyyspäivä, koska mekko huokuu isänmaallisuutta.

Yhdistin mekkoon tummansiniset sukkikset ja valkoisen huivin. Mietin, että yhdistänkö jonkun neuletakin tai -liivin mekon kanssa, mutta päädyin lopulta tähän valkoiseen huiviin. Seuraavaksi ongelmaksi meinasi muodostua kengät, koska en omista valkoisia tai sinisiä kenkiä. Päädyin lopulta yhdistämään asuun syksyllä alennusmyynnistä ostamani Minna Parikan glitteröverit.





Tätä mekko ajatellen sain House of Simonelta pakotetusta nahasta tehdyt korvikset, joissa toistui mekon väri.



Lähikuvaa Minna Parikan glitterpupukengistä. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.



Työkaverilla oli pitkä sähkön sininen neuletakki. Halusin kokeilla, että miten neuletakki toimisi tämän mekon kanssa. Sopi ihan täydellisesti. Ajattelin, että tällaisen neuleen kanssa mekkoa voisi ihan hyvin käyttää arkipäivisinkin työasuna. Paras asu on sellainen, joka muuntuu eri käyttötarkoituksiin asuja tai asusteita yhdistämällä.



Pari sanaa itsenäisyydestä. Oletteko miettineet, kuinka etuoikeutettuja olemme? Emme ole joutuneet taistelemaan Suomen puolesta rintamalla. Ikäpolveni ihmiset ovat saaneet kokea monia sellaisia asioita, joita ei kaikki elämänsä aikana saa kokea. Olemme kokeneet vuosituhannen vaihtumisen, olemme eläneet aikaa, jolloin Suomella oli oma valuutta ja nyt saimme kokea vielä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan. Olemme siis etuoikeutettuja. Olemme kokeneet isoja positiivisia asioita. Maailma muuttuu ja me sen mukana.



Tämän postauksen myötä halua toivottaa kaikille mahtavaa Suomen satavuotista itsenäisyyden juhlapäivää.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja nautitaan siitä, että esi-isämme ovat taistelleet meille itsenäisen Suomen.

Maiju

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kun yhdistetään hevimies ja oopperatähti - lopputulos on huikea yhdistelmä

Elokuusta saakka olemme odottaneet Jarkko Aholan ja Waltteri Torikan yhteiskonserttia ja odotuksemme palkittiin sunnuntaina. Kaksikko kipusi eilen Hartwall Arenan lavalle ja otti yleisönsä ihan kympillä.

Seuranani konsertissa oli Souliini-blogin Pauliina, joka oli täydellinen seuralainen tähän konserttiin, koska me molemmat fanitamme molempia tyyppejä. Pelkästä katseesta näki konsertin edetessä, että nyt "kolahtaa" toiseen.



Ainutlaatuinen ilta oli täynnä tunteita ja yllättäviä vetoja. Karismaattiset solistit hevimies Jarkko Ahola ja oopperalaulaja Waltteri Torikka näyttivät yleisölleen, että mikään ei ole mahdotonta tältä kaksikolta. Oli upeaa huomata, että vaikka nämä kaksi herraa ovat molemmat niin eri "musiikkiplaneetalta", he pelasivat ihan mielettömän hyvin yhteen. Nämä miehet ovat aikoinaan kohdanneet Tähdet tähdet -ohjelman kautta vuonna 2015. Tuon jälkeen he ovat tehneet muutamia yhteiskeikkoja. Areenan lava oli kummankin solistin unelmien täyttymys. Waltteri moneen kertaan sanoi lavalla, että kannattaa uskoa unelmiinsa. Ne saattavat lopulta toteutua.

Täytyy sanoa, että konsertti oli sellainen elämys, että hoimme Pauliinan kanssa keikalta lähtiessämme, että "tämä oli paras konsertti - ever".  Samaa mieltä oli monet muutkin tuttavat, jotka olivat katsomassa konserttia. Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että tällaista emme olleet ennen kokeneet. Kuuntelin taksijonossa ihmisten puheita, kaikkien huulilla oli, että "olipa mahtava konsertti".

Mikä sitten teki tästä konsertista niin ainutlaatuisen? Konsertissa kaikki oli niin täydellistä. Ohjelmisto oli rakennettu niin, että koskaan ei tiennyt, että mitä seuraavaksi tulee. Juuri kun luulit kokeneesi jotain ainutlaatuista, tuli seuraavaksi jotain vielä huikeempaa. Aina kun katsoin vieressäni istuvaa Pauliinaa, niin hänen silmänsä olivat kuin lautaset ja hän näytti kädellään merkkiä, että "kananlihalla" ja koin samoja tunteita siinä vieressä. Välillä kun katsoin häntä, olin näkevinäni liikutuksen hänen sisällään ja samoin koin vieressä myös minä. Tiesimme sanattomasti mitä toinen koki siinä vieressä.



Saimme kuulla konsertissa kauneimpia rakkauslauluja, heviä, oopperaa ja vaikka mitä laulun tyylilajeja. Ohjelmistossa kuulimme muun muassa huikeat versiot Queenin The Show Must Go On ja Mama Bohemian Rhapsody kappaleista. Louis Armstrongin Wonderful World sai aikaan myös kylmiä väreitä. Vierailevana solistina lavalle kipusi Maria Ylipää, joka veti Waltterin kanssa yhdessä Myrskyluodon Maijan. He ovat sen aiemmin myös yhdessä levyttäneet. Kuulimme myös Waltterin ja Jarkon omien levyjen tuotantoa.






 Kun illalla pääsin kotiin, kaivoin levyt esiin ja päätin jatkaa vielä fiilistelyjä. Nämä tyypit ovat huikeita sekä erikseen ja vielä huikeimpia yhdessä. Jotenkin tuli tunne, että nämä tyypit pitää saada lavalle yhdessä vielä uudestaan. Tätä ei vaan voi jättää tähän.



Illalla ei meinannut uni tulla, kun konsertti jätti niin hyvät fiilikset kroppaan, tunnetta oli vaikea saada tasattua. Tuntui kuin elimistö olisi täytetty suurilla tunteilla.

Oli mahtavaa saada koettua jotain näin ainutlaatuista ja upeaa. Olen ylpeä heidän onnistumisestaan lavalla. Jos pitäisi sanoa yhdellä lauseella, että miten tämä konsertti meni. Se oli jotain tällaista:

Konsertti oli parasta ikinä ja lopputulos oli ihan mielettömän huikea. 

Jarkko Aholan Romanssi -konserttikiertue nähdään helmi-maaliskuussa Hämeenlinnassa, Lahdessa, Turussa, Helsingissä, Järvenpäässä ja Kouvolassa.

Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä vielä hetkeksi.  Tämä tunnelma pysyy mielessä pitkään.

Maiju

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pieni kierosilmäinen tyttö

Olen joskus kertonut siitä, kuinka synnyin 60-luvun alkupuolella työläisperheen viimeisinä lapsina, yhdessä kahden veljeni kanssa. Olimme siis kolmoset ja meillä oli niin sanottu suurperhe, jossa varttui yhteensä seitsemän lasta. Jostain syystä minä olin se lapsista, joka sain kaikenlaisia "vikoja" itselleni. Sanoin leikilläni usein, että olen "jätteistä" tehty ja siksi minulla oli lapsena ja on ollut myös aikuisena kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Yksi minun vikani oli se, että silmäni alkoi karsastamaan jo hyvin nuorella iällä. Kun jotain "lukijaani" tämä asia minussa vaivaa, niin päätin vähän avautua tästä aiheesta. Tämä asia selkeästi vaivaa siis jotain niin paljon, että hänen täytyy käydä tätä aihetta nostamassa milloin vauva.fi -sivustolla tai milloin ystävän blogiin kommentoimalla. Voin kertoa hänelle, että koska olen tämän asian kanssa elänyt jo liki 55-vuotta, niin olen sinut itse tämän asian kanssa.

Nuorena tapahtunutta

Itse muistan joskus jo alle kouluikäisenä, että silmääni kutitti kauheasti ja hieroin silmäni punaiseksi ja äiti joutui viemään minut Kivelän sairaalaan tutkimuksiin. Minulla todettiin jo hyvin pienenä vasemmassa silmässä karsastus. Silmääni leikattiin kahteen kertaan alle kouluikäisenä ja sitä yritettiin suoristaa silmälihasta kiristämällä. Itselläni on jäänyt mieleeni toinen leikkaus, joka tehtiin kun olin 6-vuotias. Muistan sen kuinka äiti jätti minut yöksi sairaalaan. Muistan sen kuinka samassa sairaalan huoneessa yöpyi vain liuta mummoja ja minä pieni tyttö.

Muistan sen, että joskus kokeiltiin silmässäni peittohoittoa ja yritettiin saada silmää toimimaan. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Sain silmälasit jo muutaman vuoden ikäisenä. Vasemmassa silmässä oli aina hyvin vahva linssi ja oikeassa sitten linssi, jotta näkisin sillä paremmin. Oikea silmä on siis joutunut aina kovaan työhön, kun vasemman silmän lihas ei vaan koskaan oppinut toimimaan.

Minä olen ollut siis pienestä tytöstä lähtien erityispiirteinen lapsi. En huonompi kuin muut, mutta nämä asiat ovat varmasti muokanneet minusta sen mikä olen tänä päivänä.






Silmälasit ovat olleet aina pienestä tytöstä ja käytin niitä sitkeästi 15-vuoteen saakka.







Aikuisiällä tapahtunutta


Jätin silmälasit pois joskus 15-vuotiaana, kun koin, että en vaan tarvinnut niitä. Jostain syystä ei vaan se vasen silmä oppinut toimimaan ja koin, että toimiva silmäni oli sen verran hyvä, että en kokenut, että tarvitsen laseja.

Vuonna 1996 silmälääkärin otti puheeksi, että haluaisinko kokeilla, että pystyykö vasemmalle silmälleni tehdä vielä jotain? Tekniikat oli kehittyneet ja haluttiin katsoa, että saataisiinko sitä oikaistua. Ajattelin, että ihan sama, kokeillaan. Silmälääkäri kertoi, että 60-luvulla oli silmääni kiristetty ihan sen ajan oppien mukaisesti, mutta silloin sitä oli kiristetty liikaa. Siitä syystä silmäni on aikuisiällä sitten lähtenyt taas vetämään toiseen suuntaan. Leikkaus auttoi näennäisesti muutamaksi vuodeksi, mutta toi minulle leikattuun silmää sellaisen vaivan, että se punoittaa aina ja ärsyyntyy helposti erilaisista ärsykkeistä.

Tänä päivänä


Minä suhtaudun tähän asiaan ihan luonnollisesti. Vaiva ei haittaa minua ollenkaan. Kun olen elänyt tämän asian kanssa aina, niin se kuuluu ikään kuin osana persoonallisuuttani.

Silmälaseja käytän nykyään vain silloin, kun pitää nähdä kauas ja tarkasti. Lähelle näen tänä päivänä edelleenkin todella hyvin. Käytän siis vain oikeaa silmää, vasen silmäni ei toimi.

Juttelimme kerran Riitta Väisäsen kanssa tästä "ominaispiirteestäni". Riitta Väisänen sanoi, että "voi sinähän olet vaan laajakatseisempi ihminen kuin muut, sinä näet asiat laajemmin". Voi, että me Tiian kanssa naurettiin tälle Riitan kommentille.

Mietin, että kuinka joku tällainen toisseikkainen asia voikaan jotain niin paljon ärsyttää, että jaksaa ympäri somea käydä paasaamassa silmäni asennosta. Älä sie kuule huoli, minä olen ihan sinut tämän asian kanssa. Koita sinäkin ottaa vähän rennommin.




Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että minäkään en ole täydellinen, vaikka jonkun ulkopuolisen silmin voi siltä näyttää. Olen kuitenkin vuosien myötä hyväksynyt kaikki vikani, sillä tällainen minusta tuli ja kuitenkin tärkeintä on elämässä se, että miten kohtelee muita, kuin se, että mihin silmä katsoo.

Olen kiitollinen näistä silmistäni, mitä luoja minulle loi. Ajatelkaa, että kaikki ihmiset eivät näe ollenkaan.

Hyväksyn itse itseni kieroine silmineni, hyväksy sinä myös <3

Maiju