lauantai 12. tammikuuta 2019

Elämän siivoaminen jatkuu

Elämän siivoaminen jatkuu. Ensiksi tyhjennettiin äidin asunto, sitten siivottiin työhuone ja nyt ollaan kodin kimpussa. Pienin askelin olen käynyt paikkoja ja tavaroita läpi. Kotona on käyty pyörremyrskyn tavoin läpi tavaroita ja tiukalla sihdillä on laitettu tavaraa eteenpäin.

Ensiksi otin keittiön ja makuuhuoneen hallintaan. Keittiötä otin käsittelyyn vain pintapuolisesti. Hankin läpikuultavan kapan ikkunaan. Haluan hieman näkösuojaa keittiön ikkunaan, koska ikkunan edessä on kävelyväylä ja en halua, että ikkunasta näkee suoraan sisään. Vaaleakappa rauhoitti hyvin keittiön tunnelmaa.



Makuuhuonetta on kohtaamassa isommat muutokset. Makuuhuonetta on hallinnut aikaisemmasta elämästäni kolme metriä pitkä askartelupöytä kaiken maailman hyllyineen. Nyt ne on poistettu toiselta seinältä. Seuraavaksi on edessä makuuhuoneen maalaus.

Aiemmin huonetta hallitsi turkoosi väri mattoineen, verhoineen ja sängynpeittoineen. Nyt olen muuttamassa huonetta valoisammaksi. Uusi vaalea sänkypeitto on jo kuvassa ja sen päällä äidin joskus vuosikymmeniä sitten minulle virkkaama sängynpeitto. Kun huone on maalattu, muukin sisustus muuttuu vaaleammaksi. Kattoon tulee äidin vanha kattokruunu.





Matto on sitten huoneen väripilkku mustine kuvioineen. Täytyy sanoa, että tuntuu vähän oudoilta värivalinnoilta, mutta ajattelin, että haluan huoneeseen nyt sellaista tunnetta, että on helpompi hengittää.



Makuuhuoneeseen on tulossa peilipöytä, rahi, valkoinen pieni kaapisto, pukeutumispeili ja mahdollisesti vielä vaaterekki, jos se vielä seinustalle mahtuu.

Remontti ja sisustaminen jatkuu. Katsotaan kun seinät saadaan maalattua, niin vilautan sitten teille, että millainen huoneesta tuli. Täytyy sanoa, että kaikki tämä tuntuu nyt todella hyvältä.

Maiju

perjantai 4. tammikuuta 2019

Vaatteiden ostaminen loppui nyt

Kerroin lokakuussa blogissani, että aion tehdä päätöksen olla ostamatta uusia vaatteita vuonna 2019. Silloin tuo ajatus tuli hyvin vahvana päähäni ja mikään ei ole saanut sitä ajatusta päässäni muuttumaan. Minut hyvin tuntevat ystävät ovat naureskelleet, että "et sä kyllä pysty". Olen vakuuttanut heille, että kyllä minä pystyn. Kun jotain vahvasti päätän, niin usein päätös pysyy. Tästä asiasta olen ainakin nyt hyvin varma. Lokakuussa aiheesta kirjoittamani postaus löytyy täältä.

Kun kerroin päätöksestäni lokakuussa blogissani, sain kommentteja vaatetusalan ihmisiltä, että olenko ajatellut sitä, että saatan toiminnallani innostaa muitakin samaan? Olenko ajatellut, että kivijalkakauppiailta saattaa vähentyä myynti tämän johdosta.

Kyllä olen ajatellut, mutta olen myös ajatellut sitä, että en voi ottaa vastuuta muiden päätöksistä, vain omistani. Olen miettinyt myös sitä, että jos ostan koko ajan lisää vaatteita ja käytän niitä vain hetkellisesti, niin sehän ei ole ekologisesti oikein järkevää. Maapallo hukkuu vaatejätteisiin, jos koko ajan vain ostetaan lisää. Jos siis edes vuoden käytän vaatteita loppuun, joita on kaappini pullollaan. Kukaan ulkopuolinen ei välttämättä edes tajuisi sitä, että en osta vaatteita, ellen olisi kertonut. Voin sanoa, että sitä ei varmasti edes huomaisi, koska vaatteita, asusteita ja koruja löytyy niin paljon, että sama vaatekin muuntuu todella moneksi käyttökertojen myötä.

Olen päättänyt, että voin ostaa vain pakon edessä. Alusvaatteita ja sukkahousuja on lupa ostaa, koska niitä voi tarvita vuoden aikana ja ne pitää hankkia uutena.







Olen miettinyt muutamia asioita viimeisen kuukauden aikana muutamia tähän liittyviä asioita, että miten pitää tietyissä tilanteissa toimia. Olen nyt löytänyt näihinkin asioihin itseäni tyydyttävät ratkaisut.

Teenkö ostolakkoni aikana kaupallisia yhteistöitä?


Mietin sitä, että mitä jos minulle ehdotetaan vaatteiden osalta kaupallista yhteistyötä? Voinko sellaiseen suostua? Päätin, että kyllä niihin voin suostua, koska sisällöntuottamisesta tulee minulle myös kuluja, joten jollain tavalla kulut pitää peittää. Kaupalliset yhteistyöt siis hoituvat jatkossakin vaatteiden osalta.

Tulen raportoimaan kuukausittain blogissani, että miten kukin kuukausi on mennyt ja olenko pysynyt päätöksessäni. Tällä hetkellä tunne niin vahva, että en usko, että minulla tulee olemaan mitään vaikeuksia asian suhteen.

Olkaa kuulolla ja seuratkaa, että miten selviydyn tästä vuodestani.

Maiju

torstai 3. tammikuuta 2019

Joulukuun kynnet - käsinmaalattuja kuvioita kynsiin

Kynnet tehty yhteistyössä BeArt Studion kanssa

Kävin kuukausi sitten laittamassa joulukuun kynnet, mutta nyt tajusin, että en ole niitä teille esitellyt. Kynsiin halusin vähän rock-asennetta, koska joulukuussa kävimme kuuntelemassa Nightwishiä heidän stadin keikalla. Sinne piti silloin saada jotain punaista. Tällaiset kynnet syntyivät ja ne sopivat hyvin punaiseen keinonahkaiseen takkiini.

Kynsistä tuli kauniit ja punaiset kynnet toimii aina.





Kun kynnet oli laitettu huomasin BeArt Studion Viivin seinällä näitä maalattuja kynsiä. Janaa aina kiusaa siitä, että hän voisi maalata kynsiini kuvioita. Jana on tehnyt näitä juttuja jo niin pitkään, että ei jaksa aina innostua maalausjutuista. Sovimme, että joku kerta tehdään kynnet niin, että Jana tekeem mulle pohjan ja Viivi maalaa kynsiin kuviot. Innostuin taas tästä kovasti.

Tiedoksi, että Viiville mahtuu vielä varmasti uusiakin asiakkaita, joten ihan vaan tiedoksi, hänen käsistään voi syntyä upeita maalauksia kynsiin.







Huomenna suuntaan taas kynsihuoltoon, katsotaan, että millaiset kynnet syntyy tällä kerralla. Mietin hetken, jopa ihan ranskalaistyylisiä. Katsotaan, että mihin päädytään.

Maiju

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Kun tarkoitus on vain loukata

Olemme Tiian kanssa nostaneet usein esiin anonyymien ilkeyksiä ja puhuneet siitä, että emme hyväksy missään muodossa kiusaamista. Kiusaaminen netissä ja kiusaaminen ylipäätään ihan missä tahansa on sellainen asia, mitä ei pidä hyväksyä. Päätimme Tiian kanssa ottaa asian taas keskusteluun, koska anonyymi on ottanut tavakseen muistuttaa säännöllisesti olemassa olostaan. Tiia kirjoitti aiheesta blogissaan täällä. Meille on usein sanottu, että koska te kirjoitatte julkista blogia, niin teitä saa haukkua. Näinhän se ei ole missään tapauksessa. Ketään ei pidä kiusata edes siitä syystä, että kirjoittaa julkista blogia tai on julkisuuden henkilö. Meillä on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen. 

Olemme usein miettineet sitä, että miten aikuiset ihmiset voivat mennä itse sille tasolle, mikä lapsilta kielletään ja tuomitaan täysin. Meillä on ollut jo useamman vuoden oma "pikku anonyymimme". Hän,  joka tasaisin väliajoin haluaa tulla kertomaan, että mitä vikaa meidän kummankin ulkonäössä on. Nämä "piikit" heitetään Tiian blogiin ja piikit on tarkoitettu loukkaamaan meitä. Voin kertoa, että kun tätä samaa asiaa on heitetty minun ulkonäöstäni vuosia, niin "loukkaus" ei enää tunnu missään. Tälläkin kertaa kommentoija olisi halunnut, että kävisin hoitamassa silmäni karsastuksen kuntoon. Voin kertoa, että en aio koskaan tehdä sitä, jonkun toisen ihmisen toiveesta. 

Ylipäätään en ymmärrä, että miten minun ulkonäkööni liittyvä asia kiusaa tätä anonyymiä, että hän on menettänyt yöunensa jo useamman vuoden ajan tätä asiaa miettiessään. Siirtyisi elämään omaa elämäänsä ja unohtaisi minun kosmeettiset asiani. 


Vuosi sitten tämä samainen kommentoija iski ja juuri samoilla aiheilla silloinkin. Kirjoitin silloin blogissani kirjoituksen Pieni kierosilmäinen tyttö. Joten en ala tässä kirjoituksessani enää avaamaan tätä asiaa enempää. 

Tällaisilla kommenteilla tämä anonyymi ilahdutti pari päivää ennen joulua minua ja Tiiaa. Mietin, että kuinka jonkun ihmisen ongelmat ovat näin pieniä, että hän joutuu tällaisia asioita miettimään. Mietin myös sitä, että jonkun ihmisen joulumieli on kyllä äärimmäisen synkissä kantimissa, kun tällaisia kommentteja jättää ennen joulua. 






Tiesittekö Someturvasta?



Someturva on matalan kynnyksen oikeusapu kaikille sosiaalista mediaa käyttäville.

Kun ihminen joutuu sosiaalisessa mediassa hankaluuksiin, oli kyse kiusaamisesta tai identiteettivarkaudesta, hän on nopeasti hyviä neuvoja vailla. Someloukkaukset ovat usein monimutkaisia vyyhtejä, joissa sekä loukattu että loukkaaja tarvitsevat tietoa ja toimintaohjeita. Näissä tilanteissa ihminen kääntyy usein hakukoneiden, keskustelufoorumien tai ystäviensä puoleen. Someturva antaa työkalut ottaa tilanne haltuun.

Someturva tarjoaa puolueettoman lainopillisen asiantuntemuksen somen hankaliin tilanteisiin, kuten kiusaamiseen, häirintään ja uhkailuun. Sen avulla saat asiantuntevan neuvon siitä, miltä tilanteesi oikeudellisesta näkökulmasta näyttää ja miten sen kanssa kannattaisi toimia.

Kaikilla on oikeus tietää mitä laki sanoo - myös someasioissa.

Jos sinä siellä joudut kiusaamisen kohteeksi netissä, muista voit täysin maksutta ja anonyyminä ilmoittaa tapauksestasi Someturvalle, jossa lakitiimi tarkistaa asian, onko kyseessä kunnianloukkaus. 

Linkitän tähän Tädit tubettaa kanavalla pari vuotta sitten julkaistun videon, jossa kerromme, että millainen on Anonyymin totuus tädeistä.



Muistakaa kiusaamista ei pidä hyväksyä missään tilanteessa. Tädit taistelevat kiusaajista vastaan.

Maiju

lauantai 29. joulukuuta 2018

Työhuoneeni sai uuden ilmeen

Kun saimme eilen äidin kodin tyhjennettyä, niin alkoi seuraava projekti. Kun äidin tavaroita oli kuljetettu minunkin työhuoneelleni, niin työhuone näytti kuin sinne olisi iskenyt pommi. Siellä ei ollut enää mitään järjestystä. Melkein järkytyin, kun eilen kävin sinne viemässä mikroaaltouunin, joka ei ollut kenellekään kelvannut äidin asunnolta. Kun pikainen silmäys osoitti sen, että jotain pitää tehdä huonelle ja pian, päätin ottaa heti härkää sarvista.



Minulla on kaksi työhuonetta Hellapoliisin naapurissa. Toisella huoneella on ollut aina selkeä käyttötarkoitus eli se on ensisijaisesti kuvaushuone. Huoneeseen on kuulunut myös meikkauspöytä ja huoneen on täyttänyt myös testauksessa olevat meikkituotteet. Huoneen tärkeimmät huonekalut ovat olleet sohva ja sähköpöytä. 

Toinen huone jossain vaiheessa muistutti "pukeutumishuonetta". Siellä oli jossain vaiheessa vaaterekissä käyttövaatteita, joita ikään kuin säilytin työhuoneellani ja tarpeen mukaan sitten hain niitä käyttöä varten kotiin. Elokuusta saakka siellä on ollut myös Linnean ja minun vaatekirppiksen "jäämistö", jonka nyt ajattelin siivota kierrätykseen (tai siis omat vaatteeni).

Eilen huone näytti varastolta. Koskaan ei tilanne ole ollut tällainen, mutta nyt oli. Istuin tänään hetken keinutuolissa ja mietin, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä ja mistä pitäisi aloittaa. Pyysin Hellapoliisi Katia käymään huoneissani ja kertomaan oman näkemyksen asiaan, hänellä on usein hyviä ideoita tällaisissa asioissa.

Olin jossain vaiheessa pelastanut Katilta muutamia huonekaluja huoneeseen ja siitäkin syystä huone alkoi täyttymään mitä ihmeellisimmistä huonekaluista. Päädyimme siihen, että nyt katsotaan huonekalut läpi ja laitetaan kiertoon ne, jotka sinne ei enää sovi. Siinä sivussa kuvattiin ne ja Kati pisti lähiseudun fb-kirppisryhmään tietoa poistoon lähteneistä huonekaluista. Tehtiin heti eikä jätetty sitäkään huomiseksi. Näin tehokkaasti pitääkin asioihin ryhtyä, niin ne tulee hoidetuksi.




Seuraavaksi mietimme, että mitkä huonekalut jäävät päähuoneeseen ja mitkä sitten toiseen. Kati heitti hyvän idean, että tee tästä toisesta olohuone ja toisesta sitten meikkaus- ja pukeutumishuone. Täydellinen idea. Vaihdoin myös jääkaapin ja kapselikeittimen toiseen huoneeseen. Sitten tuumasta toimeen, kun homma oli niin hyvin suunniteltu.












Jotain sain valmiiksi jo järjestelyn ensimmäisenä päivänä eli äitini entinen keinutuoli sai arvoisensa paikan. Keinutuolin arvostus nousi entisestään kun kuulin tarinaa, että tuolin on valmistanut aikoinaan veljeni appi-vainaa. Tuolin viereen asennettiin musiikkisoitin ja vieressä olevaan hyllyyn on vielä tulossa äidiltäni muutama esine. Huomenna jatkan vielä muutamien tavaroiden siirtelyä. Homma siis jatkuu edelleen. Huomenna pääsee tekemään asioita suomi-iskelmän soidessa taustalla.



Nythän näyttää siltä, että minuun iski järjestelykärpänen, seuraavana isken varmaan kynteni kotiini. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Tulee ihan uutta puhtia juttuihin, kun saa vähän uutta ilmettä työhuoneeseen ja ehkä kohta kotiinkin.

Muistakaa, että Ammattijärjestäjä Laura sivullaan Järjestysvinkit innostaa muitakin tavaroiden järjestämiseen, minullakin taitaa kohta olla Lauralle asiaa.

Maiju

torstai 27. joulukuuta 2018

Miten eroon kodin tavaroista?

Tänään aloitimme urkalla tyhjentämään äidin asuntoa. Asunnon pitää olla kuun viimeiseen päivään mennessä tyhjä ja olimme sopineet, että joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä olemme täydessä tehossa. Olimme aikaisemmin käyneet läpi kaappeja jo jonkin verran ja jotain tavaroita oli viety ennen joulua jo kierrätykseen. Sisarukset olivat ottaneet jo sellaisia asioita äidin asunnolta, jota oli kukin ajatellut haluavansa. Kiitollinen olen siitä, että nämä kaikki asiat ovat sisarusten välillä käyneet kaikki kivuttomasti. Olemme yhdessä miettineet, että onko jollain tarvetta jollekin ja sitten tietyt asiat ovat menneet tavaroita tarvitsevalle. Sanon aina, että tavarasta ei kenenkään pitäisi tapella tässä vaiheessa.

Suurella kädellä tässä vaiheessa sitten kävimme tavaroita läpi. Lajittelimme tavaroita erilaisiin pinoihin. Tiesimme, että suuri osa on lähdössä joko kierrätyskeskukseen tai johonkin lähetysseuran kirppikselle ja mietimme, että mikä olisi paikka, johon saisimme jättää suuren osan tavaroista. Jossain vaiheessa päivää siskon tyttö lähti veljeni kanssa kierrokselle ajatuksin, että jättävät tavaroita useampaan paikkaan. He aloittivat Malmin Fidasta ja heille sanottiin, että heille saa kyllä tuoda ihan mielellään ja ottavat vastaan kaikkea pientä kodin tavaraa sekä mielellään myös koruja. Kirjoja eivät luvanneet ottaa, mutta kaikki muu kodin tavara oli tervetullutta. Olivat kyllä niin vastaanottavaisia, että tämä helpotti meidän elämää paljon.

Olimme iloisia tuosta tiedosta, koska meitähän helpotti, kun paikka oli niin lähellä äidin kotia. Pitkin päivää heitimme Fidalle useamman keikan ja pääsimme helposti suuresta osasta kodin tavarasta eroon. Toinen mitä teimme oli se, että kuvasimme isot huonekalut, joita kukaan ei ollut halunnut ja ilmoitimme Facebookin kierrätysryhmässä, että annetaan sitä ja tätä.

Naurahdimme kuinka hauskoja vastauksia tuli ja sitä, että kuinka monta elämäntarinaa siinä lyhyiden noutojen yhteydessä saimmekaan kuulla. Eräs kaveri ilmoitti heti varausta tehdessään, että tulee hakemaan äidin matkalaukun ja voi vaikka auttaa siinä samalla asunnon tyhjentämisessä. Seuraavalla oli kerrottavaan eräs omaan kohtaloonsa hyvin koskettava tarina. Äidin tavarat jatkavat elämäänsä nyt erilaisissa kodeissa ja toivotaan, että televisiot ja muut tavarat menivät tarpeeseen. Ihanan nopeita noutoja saimme toiveemme mukaisesti.



Hauskaa oli, kun meillä kolmosilla on ollut kaikilla samanlaiset villapaidat, kun ollaan oltu pieniä. Kahden paidat oli jo löytäneet tiensä meille kahdelle ja kolmannen paita löysi tänään tiensä hänen kotiinsa. Samalla tuli vastaan kuva, jossa paidat oli meidän päällä.



Siskoni halusi nämä mukit. Nauroin, että ota vaan jos kelpaa. Muistan kyseiset mukit, jotka äitini ja isäni ostivat matkamuistoksi Jaltan matkaltamme vuonna 1987. Jostain syystä nämä vaan naurattavat.



Hyllyt tyhjenivät nopeasti ja sitten jäi jäljelle näitä lahjoitettavia huonekaluja. Nopeasti lähti monet tavarat kiertoon. Toivotaan, että huomenna homma jatkuu samalla teholla.



Äitini on aikoinaan ollut viherpeukalo ja viimeisiä hänen kukkiaan oli tämä upeasti huoneiston läpi kulkenut kultaköynnös. Tämä toivottavasti jatkaa elämäänsä siskon tytön kotona, koska hän kasvatti yhdessä mummin kanssa kukkaa rakkaudella.



Kirjojen kierrätyksestä


Soitin ystävälleni Lauralle jossain välissä päivää ja kysyin hänen vinkkinsä kirjojen hävitykseen? Laurahan on ammattijärjestäjä ja on antanut minullekin todella kullanarvoisia vinkkejä. Olimme tässä vaiheessa jo seuloneet hyvät kirjat erilleen ja osan pistäneet kirjaston kirjakierrätykseen. Lauran päivän vinkki oli se, että jäljelle jäävistä kirjoista revitään sivut ja kannet erilleen. Sitten kannet pahvikeräykseen ja lehdet paperikeräykseen. Kirjat taitavat olla tänä päivänä se mitä eivät monet kierrätyspaikat halua. Kirjojen hävittäminen aiheuttaa päänvaivaa on artikkeli, joka kannattaa lukea.



Illalla äidin kodin olohuone näytti jo hyvältä.  Sohva edelleen etsii uutta kotia.  Katin kanssa keksimme, että äidin keinutuoli saa tulla työtilaani. Päätimme tehdä työhuoneelleni "rentoutuspaikan", jossa sijansa saa mummin keinutuoli, musiikkiräkki ja mummin yöpöytä. Esittelen sitten sen rentouspaikan, kun saan sen joskus valmiiksi. Lupasin, että myös Hellapoliisi Kati saa käydä välillä rentoutumassa työhuoneessani.





Toinko kotiin jotain?


Olen sanonut, että en tuo kotiin mitään ja kuitenkin sitten toin, miksi? Luonto ei antanut periksi muutamien tavaroiden laittamista kierrätykseen. Ajattelin viedä työhuoneelle muutaman esineen. Lamppua mietin pitkään, mutta en halunnut laittaa sitä kierrätykseen. Jos jossain vaiheessa lampulle löytyy hyvä ja rakastava koti, niin saatan luopua, mutta kierrätyskeskukseen en halunnut sitä viedä. Pari kaunista kahvikuppia minut painostettiin ottamaan. Kerroinkin aiemmin, että äidin rakkaus on näkynyt aina näissä kauniissa astioissa ja sen kunniaksi otin tuon kauniin kahvikupin sieltä mukaani. Kuitenkin olen säilyttänyt malttini ihan loppuun asti.



Tähän ei tarvita sanoja, lähti mukaan, kun ajattelin, että tämä vaan pitää muistaa aina elämässä.

 

Taas painostuksen uhrina otin lautasen työhuoneelleni, koska syömme siellä usein kavereiden kanssa hummusta ja kasviksia. Seuraavan kerran ehkä näin hienosta tarjoiluastiasta tarjottuna. Kynttilä kuulemma oli niin minun näköinen, että saatamme syödä niitä kasviksia sitten kynttilänvalossa - romanttisesti.



Olen joskus ostanut äidilleni tämä lasityön, koska tiesin äitini rakastavan punatulkkuja. Otin sen mukaani yhtenä muistoja äidistäni. Tiettyjä tavaroita katsoessani muistan aina äitini.



Vanhin siskoni oli miettinyt, että äidin kahvipurkeilla varmasti on kysyntää. Kuitenkin ne oli kaapissa viimeiseen asti. Sitten päätimme toisen siskoni kanssa, että hän ottaa toisen ja minä toisen. Nämäkin on ollut meillä aina. Pieni pala historiaa siis lähti mukaan.



Ensimmäinen tyhjennyspäivä asunnolla toi toivoa, että asiat soljuvat eteenpäin.

Saattaa olla, että meidän pitää tilata jostain vielä pakettiauto, jolla saamme viimeiset huonekalut kuljetettua mahdollisesti jonnekin sorttiasemalle, jos ei muualle saada menemään. Kuitenkin valoa näkyy jo ikkunoista.

Elämä jatkuu ja tuntuu, että kodin tyhjennys tuo jonkin asteista rauhaa olemukseeni.

Maiju

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää joulua kaikille

Toivotan kaikille blogini lukijoille ihanaa joulun aikaa. Itselleni joulu merkitsee nykyään rauhoittumista. Saan nauttia pari päivää rauhasta ja hiljaisuudesta.  Syön hyvää jouluruokaa, enkä annan kenenkään esittää itselleni mitään vaatimuksia, enkä itsekään esitä kenellekään mitään.

Nautitaan joulusta juuri sillä tavalla, kuin se on itse kullekin tärkeää.






Lumiset oksat vihreän puunkimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa, toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.


Ihanaa joulua kaikille!

Maiju