tiistai 20. helmikuuta 2018

Kynnet kuin Marianne-karamellit

Kynnet yhteistyössä BeArt -studion kanssa

Kävin viikolla kynsihuollossa Janan luona. Minulla ei ollut taas harmainta aavistustakaan siitä, että mitä haluan kynsilleni tehtävän. Mietin tätä vielä töistä lähtiessäni työkaverilleni. Mietin, että mitä jos ottaisin valkoiset kynnet, niin työkaverini Tuula sanoi, että miten olisi siihen punaiset ruusut? Vau mikä idea. Tiesin kyllä, että Janan lemppareita ei ole kukat, mutta tiesin myös, että hän kyllä tekee ne mulle kuitenkin.

Lopulta kynsiin tehtiin punaiset muuten, mutta nimettömään tehtiin se valkoisella pohjalla maalattu punanen ruusu. Heti kynsihuollosta lähtiessäni piti käydä ostamassa Mariannekarkkeja, koska ne tuli mulle ensimmäisenä mieleen kynsiä katsoessani.

Olin todella tyytyväinen tälläkin kertaa lopputulokseen. Punaiset kynnet sopii monen asun kanssa.








BeaArt Studiolla on Instagramissa menossa arvonta. Arvonnassa voi voittaa Skintruth-käsienhoitopaketin. Käykääpä katsomassa BeArt Studion Instagram-kanavalla, että mistä on kyse. Heidän Instagram-sivu löytyy täältä. Etsikää tämä kuva ja sieltä löytyy ohjeet arvontaan.



Eikös muuten näytä kivoilta nämä helmikuun kynnet? Itse tykkään ihan kympillä.

Maiju

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ystävä, joka hiipi takaisin elämääni

Tämä on tarina siitä, että syvä ystävyyskään ei katoa, vaikka olisi vuosia välissä. Mikäs sen parempi onkaan kuin ajatella ystävänpäivänä tällaisia asioita.

Olimme Sarin kanssa samassa työpaikassa 1995-1997 välisen ajan. Tunsimme jo silloin syvää sielujen sympatiaa ja muistan, että nauroimme yhdessä paljon. Vapaa-ajalla Sari kävi trimmaamassa meidän villakoiraa ja yhdessä kävimme myös kirppareilla myymässä ja ostoksilla. 


Sitten vuodet veivät meidät erilleen, elimme sellaisia aikoja, että sähköpostit tekivät vasta tuloaan, eikä silloin vielä ollut tällaista sosiaalisen median verkostoja, mitä tänä päivänä. Sari ei ollut vuosiin somessa, niin kuin minä. Viime syksynä sitten hihkuin onnesta, kun mulle tuli faceen kaveripyyntö Sarilta. Olin niin onnellinen siitä, että Sari oli löytänyt mut elämäänsä. Jatkoimme siitä mihin aikoinaan jäimme.  Tuntuu, että jatkoimme jopa vahvempina ja ystävyytemme alkoi heti syvempänä kuin silloin. Ystävyytemme jatkui ja nauru on yhdessä herkässä.

Ihanan Elämys järjesti ystävänpäivänä profiilikuvauspäivän, jossa tarjosivat kaksi yhden hinnalla kuvauselämyksen studiollaan. Mietin hetken, että ketä koittaisin houkutella mukaani ja sitten keksin, että Sari varmasti voisi innostua. Olin oikeassa, Sari oli heti mukana hommassa ja varattiin meille kuvausaika. Profiilikuvaus piti sisällään meikkauksen, hiusten laittamisen ja valokuvauksen ja saamme jälkikäteen jonkun kuvan omaan käyttöömme. 

Aloitimme päivän meikkauksella. Sanon aina, että ammattilaisen tekemä meikki on aina ammattilaisen tekemä meikki.



Kun meidät oli meikattu, seurasin hetken Sarin ja Mirkku Merimaan kuvaushetkeä. 



Niina Stolt kuvasi minua. Kun kuvaukset oli hoidettu, minä jatkoin omalla tavallani. Halusin nämä taitavat valokuvaajanaiset meidän kanssa samaan kuvaan. 


Ennen kotiinlähtöä päätimme Sarin kanssa vielä ottaa ilo irti hyvästä meikistä ja hyvistä puitteista. Tämän ihanan meikin minulle loihti Sanna Manninen, jolla on Työhuone Porvoonkadulla Helsingissä. 




Kun lähdimme kuvauksista, oli molemmilla jo kiire omille tahoilleen, mutta meillä oli kauhea nälkä. Mietimme, että minne voitaisiin mennä syömään. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Sitten Sari muisti, että Tuomarinkylän kartanon tiluksilla on Ravintola Annan kartano ja päätimme suunnata sinne. Tämä on liki molempien koteja ja on siis kiva kannustaa paikallisia yrittäjiä ja nostaa heidän tarjontaa esiin. 


Lounasvaihtoehtoja oli keskiviikkona tarjolla kaksi. Minulle sopiva oli kermainen lohikeitto. Täytyy sanoa, että täydellinen palvelu ja minulle osoitettiin heti gluteenittomat vaihtoehdot, vaikka en niitä edes kysynyt. Jälkiruuaksi oli "normi-ihmisille"upean näköinen muffinssi ja minulle tuotiin maukas hedelmäsalaatti koristettuna kermavaahdolla. Täydellistä. 


Kun olimme lähdössä pois, kysyin ravintolalta, että saammeko ottaa heidän keppihevosistaan kuvia pihalla. Saimme ja meillä oli niin hauska kuvaussessio hevosen kanssa. 



Ihanaa, että rakas ystävä on tullut takaisin elämääni. Kun joidenkin kanssa vain sielut kohtaavat, niin ne kohtaavat. 

Sanon vielä, että jokaisen pitäisi kokea näitä ihania hetkiä ystävän kanssa, sillä näiden energioiden kanssa menee monta päivää kuin siivillä. 

Maiju

perjantai 16. helmikuuta 2018

Hymyile - olet piilokamerassa

Nykyään ei ole tullut oikein otettua asukuvia kuin joskus harvakseltaan. Kun olin eilen pukeutunut värikkäästi, niin sanoin työkaverilleni, että mitä jos käytäisiin nappaamassa parit kuvat. Päätimme kerrankin ottaa kahvitauon itsellemme ja käydä ottamassa muutamia kuvia hyväksi havaitulla käytävällä. Käytävä on sopivan valoisa ja siellä saa yleensä hyviä kuvia.

Pyörähtelin lahjakkaasti tapani mukaan kuvia otettaessa. Siinä samalla sanoin työkaverilleni, että "toivottavasti ei kukaan katso valvontakameroista meidän touhua". Siinä sitä vähän naureskeltiin. No muutamassa minuutissa oli tarpeeksi tehty pyörähdyksiä ja se oli siinä. Otimme kuvat ja sitten työn pariin.





Kun menimme päivällä syömään, niin virastomestari kysyi, että "mitä te aamulla siellä käytävällä tanssitte, me katseltiin vartijan kanssa teidän menoa valvontakameroista". Eihän siinä auttanut kiistää mitään. Olimme jääneet verekseltään kiinni. Tuulan kanssa siinä vähän kikateltiin, että mitäköhän tuli tehtyä? Mietittiin, että olimmeko olleet asiallisia. Mietin, että nousiko hameen helmat. Siinä taisi olla pojilla vähän ihmettelemistä, kun ovat meidän touhuja kamerasta katselleet.



Pitäisi aina tiedostaa, että sinua valvotaan paikoissa, etkä edes itse muista, että kuinka monet kamerat sinua päivittäin kuvaa. Yritän aina muistaa, että hississäkin kannattaa hymyillä varmuuden vuoksi, sillä sielläkin saattaa joutua piilokameraan.

Jatkossa siis muistan, että hymyilen aina - ihan varmuuden vuoksi.

Maiju

tiistai 13. helmikuuta 2018

Gluteenittomien Gordon Ramsay testasi gluteenittomat vohvelit

Jos jonkun pitäisi kuvailla minua yhdellä sanalla, niin ensimmäisenä kuvattaisiin varmasti sanalla gluteeniton. Olen aiheesta puhunut niin paljon ja vaahdonnut suu vaahdossa sosiaalisessa mediassa. Tästä syystä minua kysytään useinkin mukaan erilaisiin juttuihin, joissa mietitään gluteenittomuutta.

Ystäväni Mari laittoi minulle viime viikolla viestiä, että hänen ystävä Arnold on avannut Helsinkiin Popup-ravintolan Happy Waffle  ja että he olivat päättäneet ottaa tarjontaan myös gluteenittomat vohvelit. Mari kysyi, että voisinko auttaa heitä hieman asian suhteen. Kävin heti katsomassa heidän Instagram-tilinsä ja totesin, että tottakai minä voin auttaa. Heidän vohvelinsa näytti sellaisilta, että sellaisista on voinut vain unelmoida. Halusin tottakai, että meille gluteenittomillekin suodaan mahdollisuus maistaa tällaista unelmaa. 


Kävimme Happy Wafflen Arskan kanssa muutamia sähköpostiviestejä aiheesta ja soittelimme. Kerroin, että mitä muutakin gluteenittomuus tarkoittaa kuin vain pelkät gluteenittomat raaka-aineet. Kävimme läpi kaikki mitä mulle tuli mieleen puhtaista työvälineistä, vohveliraudoista ja raaka-aineista. Kerroin, että miten valita sellaiset tuotteet, että vohveleita voi syödä mahdollisimman moni gluteeniton. Heitin tärkeimmät linkit Keliakialiiton sivuilta, joihin kannattaisi tutustua.

Oli ilo huomata, että kuinka vastaanottavaisesti, positiivisesti ja intohimoisesti Arska suhtautui asiaan. Hän kuunteli kaikki vinkkini tarkkaan ja puhelimitse kävimme läpi vielä asioita, joita tuli huomioida. 

Sitten itse testaushommiin


Tänään kävin ystävieni Marin ja Teijan kanssa testaamassa gluteenittomat vohvelit. Ajattelimme, että saamme parhaimman kuvan näistä vohveleista, kun valitsemme kaikki gluteenittomat versiot, myös kaverit, jotka muuten voisivat syödä normaalia ruokaa. 


Olin hieman aikaisemmin paikan päällä kuin Mari ja Teija. Kävimme Arskan kanssa läpi miten tuotanto toimii ja miten hoidetaan gluteenittomien valmistaminen. Kaikki näytti mielestäni hyvältä ja Arska oli kuunnellut hyvin vinkkini,  hän ymmärsi hyvin, että pelkät gluteenittomat raaka-aineet eivät yksistään riitä. Muutamia idoita vielä heitin heille paikan päällä. Kerroin, että olen kyllä jatkossakin avuksi, jos vain pitää miettiä hyviä gluteenittomia tuotteita. 

Tilauksessa etenimme niin, että ensiksi kerroin, että otan gluteenittoman vohvelin. Sen jälkeen valitsin linjastolta vohveliini erilaisia täytteitä. Valitsin jäätelön, kermavaahtoa ja kolme lisätäytettä (suklaata, suolapähkinöitä ja mansikoita). Sen jälkeen valitsin minkä kastikkeen halusin. 

Gluteenittomille vohveleille tulee kahden euron lisähinta, mutta se on mielestäni hyvin perustelua, kun gluteenittomat jauhotkin maksavat enemmän. Vohveleissa on käytetty Semperin Fin Mix -jauhoseosta. Kerron tämän siksi, että gluteenittomat tietävät, että soveltuu monille eri syistä gluteenittomana oleville. 


Kun täytteet oli valittu, totesimme, että sitten vain odottamaan. Nauroimme odottaessamme, että kylläpä ravintolassa tuoksuu hyvältä. Mari melkein innostui kehittelemään vohvelin tuoksuista hajuvettä. 

Lopulta saimme eteemme nämä ihanuudet. Melkein yhtä tärkeää on tuotteiden kuvaaminen, kuin niiden syöminen. 


Kaikki kolme hoimme, että "onpa hyvää" ja "kylläpä maistuu ihanalta". Mari oli aiemmin maistanut normaaleista jauhoista tehtyjä vohveleita ja hänen arvionsa oli, että "kyllä voisi sanoa, että gluteeniton maistui melkeinpä paremmalta". Itse sanoisin, että ihan ehdottomasti oli paras gluteeniton vohveli, minkä olen syönyt (montaa kertaa en ole muutenkaan syönyt). 

Kun vohvelit oli täydellisiä ja niin täytyypä kehua että täydellinen oli myös Happy Wafflen Arskan asenne. 

Pakko keventää vielä tähän loppuun, että Arska kertoi jännittäneensä tuloani niin, että edellisenä yönä oli nukkunut vähän huonosti. Sanoin, että "mitä sä nyt mua jännitit". Arska vastasi, että "oletko koskaan ajatellut, että joku voi jännittää sua, kun olet gluteenittomien Gordon Ramsay". Se oli niin hauskasti sanottu, että nauroimme tätä kaikki. 

Nyt kuitenkin jännitykset meni ihan hukkaan. Tykkäsin Arskan asenteesta ja siitä, että haluaa ottaa asiat vakavissaan. On ihana nähdä kuinka jollain on oikeasti ihan mielettömän hyvä asenne. Nyt toivon, että Happy Waffle saa elää pitkän ja hyvän elämän. Nyt kyseessä on Popup-ravintola, joka on auki maaliskuun loppuun, mutta toivotaan, että senkin jälkeen löytyy jatkoa näille tuotteille. 


Me gluteenittomat arvostamme tällaista palveluhenkisyyttä todella paljon.

Katso myös video paikan päältä:


Kiitos Happy Waffle, minä ja ystävämme tulemme varmasti uudestaan nopeammin, kuin osaatte edes odottaa. Gluteenittomat ihmiset kiittää ja kumartaa.

Happy Waffle sijaitsee siis Helsingissä Tarkk'ampujankatu 4:ssä (maaliskuun loppuun saakka). 

Maiju

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hehkua kasvoille mikroneulauksella?

Yhteistyössä Lilja Beauty:n kanssa

Olimme sopineet Lilja Beautyn Jarnan kanssa, että menen jossain vaiheessa testaamaan hänen luokseen jossain vaiheessa mikroneulausta. Olen lukenut blogeista hyvin paljon nelauksesta, mutta ehkä eniten niistä, joissa bloggaajat itse neulaavat "laitteilla" itse kasvojaan. Itse kuulun siihen luokkaan, joka ei vaan uskaltaisi luottaa omiin taitoihin niin paljon, että uskaltaisin ottaa mitään riskiä siitä, että vahingoittaisi omaa kasvojen ihoa väärin tehdyllä tekniikalla. Siksi minun kohdallani tämä oli ainoa vaihtoehto kokeilla mikroneulausta.

Ajattelin mennä rohkeasti hoitoon, ilman mitään ennakkoluuloja tai -pelkoja.

Mikroneulaus


Mikroneulauksessa ihoa käsitellään mikroneularullan avulla. Mikroneulaus aiheuttaa vamman ihon syvempään kerrokseen. Iho alkaa välittömästi korjaamaan itseään ja alkaa muodostamaan kollageenia  ja elastiinia.

Hoidolla voidaan vaikuttaa muun muassa pieniin juonteisiin ja ihoryppyihin, veltostuneeseen, atooppiseen ja ikääntyvään ihoon. Apua voidaan saada valon ja auringon vauroittamalle iholle, pigmenttiläiskiin, ihon väriongelmiin sekä muun muassa aknearpiin.




Tässä odottelen vielä hoidon alkamista. Tulin hoitolaan ilman meikkiä, koska tiesin, että näin säästämme aikaa ja pääsemme aloittamaan samantien.



Virittelin puhelimen kuvauskuntoon, sillä kuvasin hoidon etenemisen Facebook-livenä. Video on katsottavissa täältä. Videolla puhuttiin kaikeasta hoitoon liittyvästä, joten kannattaa katsoa video, jos aihe kiinnostaa.



Jarna aloitti hoidon puhdistamalla kasvoni. Tämän jälkeen vielä iho desifioitiin sekä kasvoille levitettiin tehoseeurmi.





Sitten olimmekin jo valmiit aloittamaan mikroneulauksen.

Hoito tehtiin BeautyPen-mikroneulauslaitteella. Kyseisessä laitteessa on portaaton neulansäätö. Laitteessa on kuusi eri tehoastetta, mikä mahdollistaa iskutiheyden kaikille eri ihotyypeille. Kosmetologi varmasti kyselee asiakkaalta hoidon edetessä, että onko teho hyvä, vai voidaanko käyttää syvempää neulausta. Itsellänikin eri ihon kohdissa vaihdeltiin neulan syvyyttä. Jossain kohtaa iho on herkempi ja saattaa antaa enemmän tuntemuksia, kuin toisessa kohtaa.

Laite on myös hygieeninen käyttää, koska hygieniamodulit ovat yksittäinpakattuja ja siis kertakäyttöisiä. Tämä on siis myös asiakkaalle hyvä ja turvallinen vaihtoehto.

Kotihoidossakin käytettävillä laitteilla ja rullillakin on ehdottoman tärkeää se, että hoito tehdään puhtailla välineillä. Vaurioitunut iho kärsii varmasti, jos hoitoa ei tehdä puhtailla välineillä.



Tässä näkee työkalun neulat, joilla hoito toteutettiin. Minua ei pelottanut ollenkaan.







Kaulan alueen ihokin käsiteltiin.



Neulauksen jälkeen kasvoille levitettiin kangasnaamio. Tämä rauhoitti käsiteltyä ihoa.





Voiteen levitys



Hoidon jälkeen iho punoitti hieman. Kuitenkaan huumori  ei ollut tässäkään vaiheessa kadonnut, selvisin siis hengissä.





Kiitos työkaverilleni Tuulalle kun oli auttamassa ja ottamassa hoidon aikana kuvia. Usein kauneushoitolakuvaukset on hankala toteuttaa omin avuin.

Punoitus kasvoillani tasaantui muutamassa tunnissa.

Tämä kuva on otettu seuraavana päivänä hoidosta. Hieman on nähtävissä vielä punoitusta iholla. Uskon tämän rauhoittuvan jo huomiseen mennessä.



Hoito voi antaa tuloksia jo yhden hoitokerran jälkeen. Iho näyttää raikkaammalta, kiinteämmältä ja elinvoimaisemmalta sekä hoito tuo hehkua kasvoille. Parhaat tulokset saadaan useamman kerran sarjahoidolla.

Puhuimme Jarnan kanssa, että voisin mennä toiseen hoitoon noin kuukauden kuluttua. Koska oma ihoni lähtötilanne oli hyvä, katsoimme kuukauden välin riittävän omalla kohdallani. Jos ihon kunto ei ole näin hyvä, voisi hoitojakson toteuttaa jo viikon kuluttua ensimmäisestä hoidosta.

Mikroneulausta ei siis kannata pelätä. Minäkin aion mennä vielä uudestaan. Nyt odotan, että millainen vaikutus nähdään kasvoilla seuraavan viikon aikana. Jäädään siis seuraamaan tilannetta ja odottamaan lopputulosta.

Kerropa, että onko sinulla kokemusta mikroneulauksesta? Onko neulaus herättänyt oman mielenkiintosi, mutta et ole vielä uskaltanut kokeilla.

Maiju

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ansiomerkkejä ja kuumia tunteita

Tällä viikolla en ole jaksanut konetta iltaisin avata, kun olen tullut töistä kotiin. Siksi ei ole tullut postauksiaka bloginkaan. Mulla on ollut kaikenlaisia juttuja, jotka ovat verottaneet voimavaroja ja silloin pitää kuunnella sisintään.

Torstaina töissä kahviteltiin ansiomerkkien tiimoilta. Sain joulukuun alussa virka-ansiomerkin, joka luovutettiin kahvitilaisuudessa eilen. Joku jossain vaiheessa kyseli, että millä "ansioilla" näitä merkkejä jaetaan. Vastasin, että valtiolla sellaisen saa, kun elää tarpeeksi vanhaksi ja tekee valtiolla töitä noin 30 vuotta. Ei siinä siis sen kummempaa tarvita. Itse olen valtion oven avannut vuonna 1984 ja siitä lähtien on valtionhallinnon ovesta kuljettu. Valtionhallinnon vuosia on siis tullut jo aika paljon. Olen ollut kolmen eri viraston palveluksessa näiden vuosien aikana.





Töiden jälkeen suuntasimme ystäväni Sarin ja Minäkö keski-ikäinen Tiian sekä Souliinan kanssa Fifty Shade Freed -leffan ennakkonäytökseen. Ennen leffan alkua oli tilaisuuteen viritelty kaikenlaista pientä oheisohjelmaa.



Kävimme laitatuttamassa hiukset Glitterin pisteellä sekä tunnustamassa syntimme syntiseinällä, nauttimassa syntiset juomat baaritiskillä (alkoholittomana) sekä maistamassa silmät sidottuina raakasuklaata. Parit kuvat otimme Sarin kanssa myös kuvausseinällä.



Voi luoja kun olemme ystäväni kanssa kuvauksellisia. Tämä ihana Sari tuli takaisin mun elämääni puoli vuotta sitten. Parikymmentä vuotta sitten meitä yhdisti työkaveruus.



Saimme leffasta lähdettyämme ruusuja mukaamme. Nämä koristavat nyt keittiön pöytääni.



Hieno päivä oli kaiken kaikkiaan. Hienoa oli saada ansiomerkki ja ilta oli kiva päättää hyvän leffan merkeissä. Leffa herätti monenlaisia tunteita. Siinä sai kokea kuumia tunteita, herkkiä hetkiä, jännitystä sekä iloa. Tykkäsin leffasta ja voin suositella sitä muillekin.

Yritän taas ryhdistäytyä. Paljon olisi asioita, joista pitäisi kirjoittaa, mutta välillä on vaan pakko ottaa omaa aikaa itselleen ja vähän hengähtää kaiken kiireen keskellä.

Maiju

maanantai 5. helmikuuta 2018

Saiskos olla vähän huumoria?

Olen joskus kertonut, että töissä saatamme työn lomassa hakea huumoria toimintaamme. Tosin se on vähän vähentynyt, kun tietyt työkaverit ovat poistuneet työyhteisöstämme. Kuitenkin haluan ylläpitää tätä hauskuutta ja pyysin mun entiset lähikaverit käymään huoneessani viime viikolla.

Eipä tarvinnut kahta kertaa pyytää, sillä taisi tytöt aavistaa, että nyt olisi jotain kivaa tiedossa. Sanon tytöille, että nyt olisi edessä selfieaika ja kaivoin esiin laukustani Face Mats -kortit, jotka olin juuri edellisenä päivänä ostanut.

Ostin Teknik Magasinet -kaupsta paketin, jossa oli 20 hauskaa lasinalusta. Nämä lasinaluset ovat kaksipuoleisia eli alusten molemmilla puolilla on eri kasvojen kuvat. Nämä siis voi ripustaa kasvoille ja pysyvät paikoillaan nenäaukon avulla. Kun näin nämä kaupassa en heti niitä ostanut, mutta ne jäi mun mieleeni. Toisella käyntikerralla sitten päätin ne ostaa. Tiesin, että näiden avulla voi muutaman hauskan hetken viettää. Osaan siis erottaa sen, että mikä on hauskaa ja mikä ei. Nämä ovat.

Nauroimme varmaan viisi minuuttia näiden avulla ja tämän jälkeen varmaan kaikki jatkoimme töitä hymy huulillamme. Olen joskus sanonut, että jokaisessa työpaikassa pitäisi olla niin sanottuja työpaikkahuumorihetkiä.







Jossain vaiheessa lähikaverini Tuula tuli myös muilta kiireiltään naapurihuoneeseen ja hän kokeili myös naamaria kasvoilleen.







Kun katselin kuvia vielä jälkikäteen, niin ei vaan voinut olla nauramatta.

Iloa päivään siis ja huumoria kehiin. Tämä parantaa työssä viihtyvyyttä. Suosittelen kokeilemaan.

Maiju