sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Il Divon tosifanien tosifani

Yhteistyössä Starsquad:n kanssa

Kirjoitan usein musiikista, koska se on itselleni niin tärkeä aihe. Voisin melkein sanoa, että olen syntynyt kuulokkeet korvillani, en kuitenkaan sano, koska silloin ei varmaan ollut vielä kuulokkeita edes keksittykään kun olen syntynyt. Muutamia kertoja on joku saattanut aliarvioida myös minun arvojani jotain musiikkoa tai musikaalia tms. kohtaan. On lähdetty ikään kun kilpailemaan, että ketä on kovempi fani kuin toinen. Tässä taannoin eräs arvostelija sanoi, että he ovat oikeita tosifanien tosifaneja ja ikään kuin annettiin ymmärtää, että jotkut vain kirjoittavat ilman tunnesiteitä juttujaan ja käyvät kaikenmaailman konserteissa.

Sanon aina, että minun tunteitani ei voi ostaa, ei sitten millään. Minä en koskaan lähtisi kirjoittamaan tai nostamaan juttuja, jotka eivät tunnu sydämessäni saakka. Minä en koskaan lähtisi konsertteihin ja musikaaleihin, jotka eivät minua kiinnosta. Minä lähden vain sellaisiin tapahtumiin, joita rakastan ja joihin tunnen jonkinlaista tunnesidettä. Kukaan ei varmastikaan voi edes kyseenalaistaa sitä, että mitä tunnen Il Divoa kohtaan. Il Divo on mun sydämessäni. 

Kuulin viikolla, että Il Divo on saapumassa Suomeen 30.10.2018. Tällä kertaa he esiintyvät Helsingissä jäähallissa.






Il Divo on vuonna 2004 perustettu kansainvälinen pop-oopperakvartetti. Yhtyeen on aikoinaan perustanut Simon Cowell, jolla on aina ollut silmää menestyjille. Yhtyeen jäsenet ovat tenori Urs Bühler Sveitsistä, tenori David Miller USA:sta,  vox popul Sébastian Izambard Ranskasta ja baritoni Carlos Marín Espanjasta. Olen seurannut heitä heidän uran alusta saakka ja on ollut hienoa, kuinka he ovat jaksaneet vuodesta toiseen tehdä maailmankiertueitaan ja niin monta kertaa olemme päässet näkemään heidät myös Suomessa.  


Muistan vieläkin sen hetken, kun kuulin ensimmäistä kertaa heidän Unbreak My Heart kappaleensa ja sen jälkeen ei mikään enää ollut ennallaan. Lähdin silloin heti selvittämään, että mistä yhtyeestä on kyse ja sillä tiellä ollaan. Olen ostanut varmaan kaikki heidän levynsä ja muutaman livetaltiovideonkin. Olen käynyt katsomassa heitä livenä konserteissa sekä Suomessa että myös Ruotsissa. Ensimmäisessä livekonsertissa kävin vasta 2012 ja silloin kävimme katsomassa heitä Tukholmassa. Vuonna 2013 ja 2014 olen käynyt  katsomassa heitä Hartwall Areenalla. Päätin vuonna 2012, että tulen menemään heidän konsertteihin aina kun se vaan on mahdollista ja he tulevat tarpeeksi lähelle.





Il Divo saapuu Suomeen 30.10.2018 


Tällä kertaa siis näemme Il Divo - Timpless -kiertueen Helsingin jäähallissa 30.10.2018. He esittävät konsertissaan suosituimpia kappaleitaan 25-henkisen sinfoniaorkesterin säestämänä.

Kaivoin kätköistäni kaikki Il Divon levyt ja kaikki muutkin keikoilta ostamani tuotteet. Päätin aloittaa fiilistelyn hyvissä ajoin, jotta on valmiina lokakuussa sitten hyvin lämmitelty.







Starsquadin VIP-liput


Olin päättänyt jo viimeisen konsertin jälkeen, että seuraavaksi hankin VIP-liput konserttiin. Tällä kertaa pääsinkin tekemään sen yhteistyön turvin. Starsquad järjestää VIP-tilaisuuksia konserttiin. Alla näette, että mitä VIP-lippu pitää sisällään.


Silver vip
  • Sisäänpääsy jo klo 17.30
  • Eteispalvelut
  • Il Divo –Timeless VIP-passi
  • Bu et-illallinen Peto- klubilla klo 17.30 – 19.30
  • Istumapaikat Permannon etulohkoissa
    159€ / hlö sis. ALV

Royal vip
  • Sisäänpääsy jo klo 17.30
  • Eteispalvelut
  • Il Divo –Timeless VIP-passi
  • Bu et-illallinen Royal –ravintolassa klo 17.30 – 19.30
  • Istumapaikat Permannon parhailla paikoilla
    189€ / hlö sis. ALV

Täältä löytyy hieman esimakua Timeless Tour -konsertista. Tätä on siis tulossa.



Ystävissäni on paljon muitakin Il Divon tosifanien tosifaneja. Jostain syystä näihin tyyppeihin on vaan jäänyt koukkuun. Heidän tulkintansa kappaleista saa usein kyyneleet silmiin. Niin upeasti he tulkitsevat vanhoja klassikkokappaleita.

Maiju

torstai 17. toukokuuta 2018

Värikkäästi kohti kesää

Olemme parina päivänä töiden jälkeen innostuneet työkaverini Tuulan kanssa shoppailemaan. Keskiviikkona lähdimme liikenteeseen asenteella, että kunhan vaan katsellaan. Todellakin me katselimme ja mukaan tarttui parista kaupasta useita vaatteita. Paras tapa lähteä shoppailemaan on asenne, että mitään ei osteta. Silloin varmasti löytää kaikkea kivaa.

Meidän molempien yksi lempikaupoista on Fashion at Home ja suuntasimme sinne katsomaan, että löytyykö mitään kivaa tulevaan kesään. Mulla on parin viikon päästä lehtikuvaukset ja ainahan sitä luulee, että ei ole mitään päälle pantavaa, joten ajattelin pitää vähän silläkin silmällä silmät auki.



Katselimme ensiksi aikamme ja pähkäilimme muutaman vaatteen kanssa. Sitten sattuikin hyvä tuuri, että juuri silloin tuli kuljetus, jossa tuli kauppaan uusia mekkoja. Molemmilla iski kova himo alkaa kokeilemaan niitä. Nappasin sovituskoppiin kaksi mekkoa keltaisen ja pinkin. Molemmat tyyliltään hyvinkin erilaiset. Keltainen oli värinsä puolesta täydellinen ja malliltaan myös. Pinkki oli tietenkin enemmän mun väriäni ihan pikkusen enemmän. Koitin sitten miettiä käytännöllisyyttä ja kumpaa käyttäisin enemmän.

Tykkäsin molemmista, mutta sitten pitkän pähkäilyn jälkeen päätin ostaa pinkin. Kuitenkin jäi kiusaamaan myös tuo keltainen.





Ihastuin todella tähän mustaan lierihattuun. Tässä oli kerrankin sopivan kokoinen lieri. Jostain mielenhäiriöstä sitten kuitenkin lopulta tämä hattu jäi kauppaan, enkä vieläkään ymmärrä, että miksi.



Värikäs paitakin oli harkinnassa.





Tämän mekon siis lopulta ostin ja otin sen heti torstaina käyttööni. Päätin yhdistää mekkoon farkkutakin. Mietin, että Minna Parikan valkoiset puputossut olisi kiva yhdistää tämän mekon kanssa. Päädyin yhdistämään vielä legginsit alle, koska helma oli hyvin ilmava ja siksi myös hieman läpikuultava. Alushamekaan ei ihan estänyt läpikuultavuutta. Ihana mekko ja todella kiva oli töissä näin helteellä. Töissä käytin mekkoa neuletakin kanssa.



Torstaina päädyimme töiden jälkeen Ruoholahden K-Citymarketin sovituskoppiin. Ostin pari Janina Frostell -malliston vaatetta. Pidän mallistosta ja tällä kertaa löysin mallistosta omaa värimaailmaani. Erityisesti tämä tunika miellytti silmääni ja tykkäsin mallista, joka varmasti sopii monen eri asun kanssa.



Eiköhän näillä taas pärjätä pari viikkoa. Sitten taas aletaan miettimään, että mistä löytäisi vaatteita päälleen. Miten onko teidän kesävaateasiat jo kunnossa?

Maiju

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pieniä arjen asioita äidin kanssa

Kuka onkaan se ihminen, joka muistaa aina sinut, vaikka muut ihmiset sinut unohtaisi? Äiti on se, joka muistaa. Tuota asiaa olen hokenut aina, mutta tänä päivänä kuitenkaan sekään ei enää pidä paikkansa, kun "meillä" on tuo Alzheimer. Ilo on huomata, että meillä on joskus päiviä, että sitä ei välttämättä huomaa ja toisena päivänä sen huomaa hyvinkin selvästi. Silloin äiti juttelee minulle kuin olisin kolmannessa persoonassa oleva henkilö tyyliin "se tyttö, joka hoitaa raha-asioitani" ja se tyttö olen siis minä. En anna tämän häiritä, koska tiedän, että äitini arvostaa kuitenkin sitä tyttöä, joka häntä auttaa.

Kuitenkin minua ilahduttaa se, että saan vielä olla äitini elämässä. Vaikka huomaan hyvinkin selvästi sen, että huumori, joka meitä on aina yhdistänyt alkaa olemaan välillä kadoksissa ja toisaalta se joskus sieltä vielä tulee esiin hyvinkin selkeänä.

Mietin usein, että mitä äiti tarvitsee? Hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen, jotka auttavat häntä arjen askareissa. Hän tarvitsee jonkun jonka puoleen kääntyä, kun ei enää ymmärrä asioita. Hän tarvitsee ihmisen, joka katsoo jääkaappiin, kun ei enää itse ymmärrä aina omia tarpeitaan. Hän tarvitsee ihmisen, joka jaksaa kuunnella millaista elämä oli 70 vuotta sitten. Hän tarvitsee ympärilleen kärsivällisiä ihmisiä. Hän tarvitsee sinua. 


Itse yritän tehdä äidin kanssa normaaleita arkisia asioita. Äitini tyytyy vähään, eikä oikein osaa pyytää apua. Apu pitää muistaa tarjota. Äitini usein sanoo, että "ei sinun tarvitse" ja vastaan siihen, että "ei tarvitse, mutta teen sen mielelläni". Sitten teen ja äiti on iloinen siitä. 

Mitä sitten teemme yhdessä? Hassuttelemme. Tuon äidille meikkejä ja ihonhoitoon tarvittavia tuotteita, joita testaamme yhdessä. Saatamme leipoa ja käydä kaupassa. Nämä ovat pieniä asioita minulle, mutta isoja asioita äidille. Nämä on asioita, joista äiti tykkää.

Haluan kiittää äitiäni siitä, että juuri häneltä sain sen positiivisen luonteen, juuri hän on se, jolla on mun luonto. 










Joskus olen kuullut, kuinka joku on kertonut, että ei jaksa käydä isovanhempien luona, koska ne aina vaan puhuu samoja asioita ja että niitä ei jaksa kuunnella. Muistakaa, että kyseessä voi olla sairaus, josta tämä johtuu. Muistakaa, että nämä hetket ovat ainutlaatuisia, jossain vaiheessa ne loppuu. Siksi meidän pitää yrittää ymmärtää ja muistaa, että meille tämä aika on pieni asia, mutta sille vanhukselle suuri asia.

Kaunein tähän aiheeseen liittyvä laulu on Sakari Kuosmasen esittämä Äiti (La Mama). Tätä kappaletta ei voi kuunnella ilman, että liikuttuisi. Tämä laulu kertoo sen, mitä ei pysty sanoin kertomaan.



Hyvää äitienpäivää omalle äidilleni ja kaikille muille äideille.

Maiju

lauantai 12. toukokuuta 2018

Päätän voida taas paremmin

Katselin tuossa taannoin kuvia vuodelta 2014-2015 ja totesin mielessäni, että "ei hitsi mä olin hyvässä kondiksessa silloin". Olin aloittanut vuoden 2011 syksyllä kuntosaliharrastuksen ihan tosissani. Olen aina pitänyt kuntosalista ja käynyt kuntosaleilla ihan nuoresta tytöstä saakka. Kuntosalit on aina vetäneet mua puoleensa. Kuitenkin tuolloin aloitin salin ihan tosissani. Olin silloin tajunnut että en ole enää mikään nuori tyttö ja tajusin silloin, että kuinka tärkeää on lihaskunnon ylläpito, olin silloin 49-vuotias.

Kävin salilla vuodesta 2011 vuoteen 2016 alkuun. Joka ikinen viikko kävin salilla 3-4 kertaa viikossa ja vuosina 2012-2013 eli kahden vuoden ajan treenasin kerran viikossa personal trainerin kanssa. Silloin olin hyvässä hapessa. Kova treeni kyllä aiheutti myös ongelmia, selkäni ja olkapääni kokivat kovia. Kuitenkin vuoden 2016 vaihteessa tunsin olevani henkisesti hyvin loppu. Olin noussut jokaisena saliaamuna kello 4.40 ja siihen aikaan vielä päivät venyivät blogijuttujen takia myöhään iltaan. Käytännössä siis olin liikenteessä usein klo 5.30-21.00. Kaikkihan sen tietää, että kenenkään fysiikka ei kestä sellaista. Ei edes minun.

Muistan kuinka kävin syksyn 2015 kanssa painia itseni kanssa ja mietin, että voinko lopettaa kuntosalin ja miten fyysisen kunnon kävisi? Päätin kuitenkin sen lopettaa, koska koin, että mun oli vaan pakko saada nukkua aamuisin edes se tunti pidempään mitä salilla käydessäni tein. Mietin, että se väsymys, mitä silloin koin oli niin syvää, että koin, että aikaiset saliaamut vain pahensivat tilannettani.

Uuden elämän alku just nyt


Miksi päätin ryhdistäytyä nyt? Etsin kuvia kolmen vuoden takaiselta Rodoksen reissultani ja muistin sen tunteen, kuinka kävin aamulenkeillä ja tunsin olevani paremmassa hapessa kuin nyt nyt. Haluan voida paremmin, haluan jaksaa paremmin. Siinä siis syy, miksi päätin jatkaa juuri nyt.

Päätin katsoa itseäni ensiksi suoraan silmiin ja katsoa lähtötilanteen, että missä ollaan nyt ja päätin myös vilkaista, että missä oltiin silloin. Päätin olla itselleni armollinen ja katsoa kuviani rehellisesti. Mietin kuvaa katsoessani, että ei se tilanne ole niin paha, mutta parempikin voisi olla. En aio asettaa itselleni mitään tavoiteaikaa. Menen taas päivän kerralla eteenpäin ja haluan nauttia hyvänolontunteesta, se on tärkeintä. Haluan, että jonain päivänä voin taas paremmin ja nautin liikunnan ilosta.

Toukokuu 2018, tästä se lähtee:







Tässä on ne kuvat, jotka minua motivoivat tämän asian suhteen. Nämä kuvat on otettu toukokuussa 2015. Nämä kuvat inspiroivat minua nyt eniten.

Rodoksella toukokuussa 2015:







Naistenkymppi toukokuussa 2014:








Enemmän haluan keskittyä omaan jaksamiseeni, se on tässäkin projektissani tärkeintä.

Nyt laitan taas asioita enemmän tärkeysjärjestykseen, tällä hetkellä päätän olla itselleni se tärkein ihminen ja antaa itselleni enemmän aikaa hyvinvointiini. Ikää tulee ja vain minä päätän, että miten jaksan mennä eteenpäin ja voida paremmin, kukaan ei tee tätä asiaa minun puolestani.

Ensimmäinen saliviikko on takana ja nousin aamuisin salille taas iloisin mielin ja täynnä energiaa. Tästä se lähtee.  Pidän teidät matkassani. Kerron jatkossakin kuulumisiani tällä saralla.

Onko sinulla omaa tarinaa tähän liittyen, kuulisin sen mielelläni.

Maiju

tiistai 8. toukokuuta 2018

Tavoittelenko täydellisyyttä?

Nauramme joskus vedet silmissä Minäkö keski-ikäinen blogin Tiian kanssa meistä otettuja kuvia. Usein blogiin päätyy ikään kuin täydellisimmät kuvat. Ne, joille olemme nauraneet vedet silmissä jäävät usein julkaisematta. Päätin nyt tehdä toisin. Olimme Loreal Parisin tilaisuudessa maanantaina ja paikan päällä saimme korjaavan meikin ennen kuin meidät kuvattiin ammattilaisen toimesta. Otimme siinä sivussa kuvia itsekin. Suurin osa oli jotain syystä sellaisia, joille vaan naurettiin.

Kumma kyllä itse tykkäsin näistä "pilalle menneistä" kuvista ihan kauheasti. Koitin olla katsomatta itseäni kriittisin silmin. Koitin nähdä kuvissa kuitenkin enemmän elämäniloa, kuin kaksoisleukaa tai keskivartaloon kertyneitä kiloja. Päätin olla itselleni armollinen ja nähdä jotain muuta.

Julkaisin Instagramissa tämän kuvan. Seuraajat näkivät kaksi iloista naista kuvassa. Minäkin päätin keskittyä tuohon iloon. Tuo kuva sai minutkin hyvälle tuulelle. Jostain syystä Tiian kanssa me vaan niin tykätään toisistamme ja saamme hyvä puolet aina esiin toisissamme.



Nämä kuvat mielestäni epäonnistuneista otoksista huolimatta näyttää enemmän meissä sen, että tulemme toistemme kanssa hyvin toimeen ja nauramme aina toisillemme hyväntahtoisesti.

Täydellisiä emme siis ole, täydellisiksi emme ehkä koskaan tule, mutta pääasia on se, että on hauskaa. Se on mun mottoni. Elämässä pitää olla ja pitää pitää hauskaa.





Joskus heittäydymme itseironian puolelle. Sanon välillä Tiialle, että on hyvä ottaa niitä todellisiakin kuvia, ettei ihmiset erehdy luulemaan, että olisimme täydellisiä.  Emme ole täydellisiä, olemme tavallisia kuolevaisia ihmisiä. Älkää siis erehtykö koskaan luulemaan, että olisimme täydellisyyden perikuvia. Joskus joku seuraajani oli nähnyt minut Jumbossa ja laittoi perääni viestin, että "näin sut Jumbossa, näytitkin ihan tavalliselta ihmiseltä". Joo näytin ja olen tavallinen.




Työkaverini Tuula nappasi yllättäen musta pari kuvaa ja minähän poseeraan heti, kun kamera osoittaa. Aina en vaan onnistu näyttämään niitä parhaita puoliani kameralle. Mulla on tapa pelleillä usein kameran edessä ja tältä se sitten näyttää.



Haluan vain sanoa, että ei kannata edes yrittää olla täydellinen. Kannattaa mielummin olla aito oma itsensä. Sillä pärjää elämässä pitkälle. Iloitaan ja pidetään hauskaa. Ollaan aitoja.

Maiju

maanantai 7. toukokuuta 2018

Päivä täynnä glitteriä

Perjantaina oli tiedossa Mamma Mia! -musikaalin ensi-ilta Helsingin messukeskuksen Amfi-teatterissa. Tätä olimme odottaneet jo puoli vuotta. Vihdoinkin odotuksemme palkittiin. Tiian kanssa mietimme kovasti, että millainen olisi meidän pukeutumiskoodimme. Jotain asiaan liittyvää se pitäisi olla. Olisi ollut mahtavaa vetää päälleen Abba-henkiset releet, mutta siihen emme nyt kyenneet. Päätimme ottaa meidän "luottovaatteet" eli kaivoimme kaapistamme Ivana Helsingin glittervaatteet. Voisin sanoa, että ne toimii aina tilanteessa kuin tilanteessa. Täytyy sanoa, että jakku on maksanut itsensä takaisin, koska on ollut niin monessa käytössä. 

Sain juuri sopivasti Bronx:n upeita metallinhohtomeikkejä testiin ja niillä päätin taikoa iltaan ja asuun sopivan meikin itselleni. Täydellisesti sopivat meikkipaletin värit paljettijakun kanssa yhteen.   Bronx meikkisarja on juuri lanseerattu Suomessa ja huomasin heti, että tuotteet on kuin mulle tehty. Musta tuntuu, että tämä sarja tulee varmasti kilpailemaan suosiostaan eräiden muiden pigmenttisten meikkisarjojen kanssa. (Bronx tuotteet saatu testiin blogin kautta). I love it. 


Kun meikki oli tehty, olin valmis lähtemään kohti messukeskusta. Teimme keväällä yhteistyötä Starsquad-yrityksen kanssa, joka myy VIP-paketteja kyseiseen musikaaliin. Tästä syystä saimme itsekin liput musikaaliin ja pääsimme nauttimaan tuon samaisen VIP-paketin, joka myös blogien kautta arvottiin eräälle blogin lukijalle. Tapasimme myös tämän onnellisen voittajan musikaalissa ja hän oli saapunut Oulusta saakka katsomaan musikaalia ja oli aivan onnellinen tästä mahdollisuudesta. 

Paljettijakun kanssa valikoitui Mine Güngörin korvikset (saatu blogin kautta). Korvikset sopi täydellisesti jakun ja meikin kanssa. 


Saavuin jo kello 17.00 messukeskukseen, koska VIP-lippuun kuului ruokailu ja se alkoi heti kello 17.00. Meille oli varattu Super Trouble -paketti, mihin kuului kreikkalaisteemainen ateria. Kuitenkin pakettimme oli vaihtunut Dancing Queen -pakettiin. Itse epäilen syyksi sitä, että se oli täysin gluteeniton ja tuo ensiksi mainitun pääruoka ei ollut. 





Erityiskiitosta menee ihan ehdottomasti tälle leivokselle. Väliajalla oli tarjolla kahvia ja leivosta. Olin ihan satavarma, että minulle kaivetaan joku muffinssi tai mutakakku, mutta minut yllätettiin täydellisesti. Leivos oli ihan saman näköinen kuin muilla vierailla. Tämä oli illan huippu musikaalin lisäksi. 


Sitten itse musikaaliin. Se oli ihan mahtava ellen sanoisi, että täydellinen. Ainoa mikä ehkä pisti "korvaan" oli roolihahmojen nimet, jotka olisin suonut olevan alkuperäiset, koska Donnakin oli Donna ja Sofia oli Sofia. Miksi siis miesten piti olla Sami, Ville ja Harri. 

Olen aina rakastanut Laura Voutilaista ihan hänen ensimmäisistä biiseistään lähtien. Hän oli ihan huippuvalinta pääosan esittäjäksi. Hänestä huokui "donnamaisia" piirteitä. Yksi, joka yllätti oli Nina Tapio, hän esitti Rosien roolin eli hänen kuuluikin olla hahmossaan hieman koominen. Hän suoritti osansa ihan täydellisesti. 

Alkuun mietitytti etukäteen, että miten suomen kieli taipuu Mamma Miaan ja taipuihan se hyvin. Mitenkään ei edes häirinnyt esiintymiskieli musikaalissa. Paula Vesala oli tehnyt mahtavaa työtä käännöksissään. 

Tiesittekö muuten, että Mamma Mialla on ollut maailmalla yli 60 miljoonaa katsojaa, musikaali on tuottanut yli 2 miljardia dollaria lipputuloillaan, musikaalilla on ollut yli 440 ensi-iltaa, musikaalilla on menossa 20. esitysvuosi, Mamma Mia! -musikaalia on esitetty Brodwayn musikaaleista 9. pisimpään ja Svenska Teatterissa Mamma Mia! -musikaalia esitettiin 280 kertaan yli 137.000 katsojalle. Nämä on muuten mielettömiä lukuja. Olen itse käynyt Lontoossa katsomassa Mamma Mia! -musikaaliin ja sanon, että sekin oli ihan huikea kokemus, niin oli tämäkin. Tämä esitys ei kalvennut ollenkaan suurempien näyttämöiden esityksille. 




Amfi-teatterista pari sanaa, ehkä D-katsomon ensimmäisten rivien penkit eivät ole ihan täydelliset seurata näytöstä, koska lava on C-katsomon edessä ja koko näytöksen ajan joutuu istumaan pää vinossa. Mielestämme myös penkit olivat hieman kapeat ja ihmisten olkapäät eivät mahtuneet kunnolla omille paikoilleen. Monet vieressämmekin kokivat samoin ja kaikki istui ikään kuin olkapäät eteenpäin kääntyneinä. Jos jatkossa valitsen paikkani, niin valitsen mahdollisesti C-katsomon tai sitten vähän taaempaa katsomosta. 

Jos vaan vielä on mahdollisuus saada vielä lippuja, niin ihan ehdottomasti suosittelen käymään katsomassa musikaalin. Esityksiä on kesäkuun alkuun saakka. Jos kaikki normaalihintaiset liput on jo myyty, niin aina voi katsastaa Starsquadin VIP-paketit. Jos siis välttämättä haluaa nähdä ja kokea tämä musikaali.

Tuntuu, että jokainen poistui musikaalista hymy huulillaan ja muistot mielessään. Niin huikea oli tämä esitys. 

Maiju

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kaviaaria kasvoille

Tuotenäyte saatu testiin blogin kautta

Kaviaari sanana tuo mieleen aina luksuksen tunteen. Olen saanut Greengos:lta être bellen Black Caviar setin,  joka on odottanut kiltisti testausvuoroaan. Naamiot on huulipunien lisäksi se mun juttuni. Naamioita käytän ihan säännöllisesti viikottain ja niiden avulla saan ihoni pysymään suhteellisen hyvänä. Naamioita ja niiden käyttöä ei vaan voi koskaan hehkuttaa liikaa.



Lomani jälkeen ihoni kaipasi taas kovasti kosteutusta ja ajattelin, että nyt on kaviaarinaamion vuoro päästä testaukseen. Blogiini päätyy vain murto-osa testausten tuloksista, koska tänne pääsee vain ne, jotka on pakko esitellä. Muita testissä olleita tuotteita esittelen joko Instagramissa kuvina tai Instagram-stooreissa. Vain pieni osa siis päätyy blogiini. Haluan pitää blogini sellaisena, että ne, jotka täällä esitellään, niin muistetaan.

Kaivon siis esiin Black Caviar setin, joka sisälsi: kaksi kangasnaamiota, yhden seerumin ja yhden kasovoiteen. Pakkauksesta riittää pitkäksi aikaa iloa ja kosteutusta.



Kasvonaamio oli ihan normaalin kangasnaamion tapaan hyvin kosteuttava. Tämä ei mielestäni eronnut mitenkään muista käyttämistäni kasvonaamioista. Positiivista oli tietenkin tämä naamion väri, siitä pidin erityisesti. Tästä naamiosta tuli heti hyvin kosteuttava vaikutus iholle. Pidin naamiota kasvoilla noin 15 minuuttia.



Kun olin ottanut naamion kasvoiltani, levitin kasvoille helmimäistä Power seerumia. Ensiksi hieman  mietitytti seerumin väri, koska ajattelin, että voiko se mitenkään kuivua läpikuultavaksi. Kyllä se todellakin levittyi helposti kasvoille ja geelimäinen koostumus toi kasvoille heti ihanan viilentävän tunteen. Seerumi kasvoilla tuntui heti hyvin ylelliseltä. Pidin tuosta tunteesta, minkä seerumi jätti iholle.



Seerumin jälkeen oli vuorossa Power Cream, joka nimensä mukaisesti tuntui hyvin energiseltä kasvoilla. Tuntui, että kasvot napakoituivat heti ja tunne, minkä kaikki tämä jätti jälkeensä oli ihana.



Vielä puolen tunnin hoitohetken jälkeen tunnustelin kasvojeni ihoa ja iho tuntui ihanan pehmeältä.





Harvoin tulee jostain tuotteesta hyvä fiilis, mutta tällä kertaa tästä tuli täydellisen hyvä tunne. Mietin, että tämä tuote jos mikä sopii hetkeen, kun on lähdössä juhliin ja haluaa kasvojen ihon näyttävän juhlissa hyvältä.

Ihan vahva suositus lähtee tästä. Jostain syystä olen hyvinkin ihastunut moniin être bellen tuotteisiin. Sieltä on löytynyt itselleni monta hyvää tuotetta. Greengosin tuotteita jälleenmyy kauneushoitolat ja myös heidän verkkokaupastaan löytää être bellen tuotteita.


Maiju