tiistai 21. marraskuuta 2017

Sisustamiseen hullaantunut

Olen ollut hengessä mukana viimeisen kuukauden ajan, kun siskon tyttöni eli Hellapoliisi Kati on "rakentanut" uutta aluevaltaustaan eli sisustuskauppaa Hellapoliisin toimitilojen alakertaan. Oletteko huomanneet, että Hellapoliisilla on nettisivuillaan myös nettikauppa eli Hellapoliisi.shop. Aiemmin nettikaupassa on ollut myynnissä Hellapoliisi-kirjoja, mutta nyt sieltä saa myös sisutustarvikkeita.

Katilla on aina ollut silmää sisustamiselle ja nyt hän halusi yhdistää vanhaan toimialaansa yhden rakastamansa alueen lisää eli sisustamisen. Jossain vaiheessa Kati tokaisi minulle, että "liikkeeseen tulevat tavarat on niin ihania, että en taida raskia niitä edes myydä" Kati on valinnut liikkeeseen sellaisia tuotteita, joista hän itse pitää. Voin kertoa, että minäkin pidän niistä paljon. Omat suosikit olen jo aikaa sitten valinnut ja voin kertoa, että ei varmasti tule minullekaan halvaksi työskennellä näiden tilojen yläkerrassa. Paljon on itsellänikin vielä sisustamista omissa työtiloissani, joten ovi varmaan käy tiheään täällä alakerran sisustuskaupassa.



Hellapoliisin alakertaan on siis nettikaupan lisäksi aukeamassa myös "kivijalka" myymälä, joka on auki sopimuksen mukaan tai silloin, kun Hellapoliisi on paikalla. Kaupan aukiolo kannattaa varmistaa etukäteen, jotta ei tule turhaan paikan päälle.

Hellapoliisi.shop:n avajaiset 


Hellapoliisi.shop avajaiset järjestetään lauantaina 25.11.2017 kello 11.00- eteenpäin, niin kauan kuin asiakkaita riittää. Tervetuloa siis paikan päälle, kaikki halukkaat. Menossa on mukana myös muun muassa pihalle parakkeerava Safkarekka, yläkerrassa toimiva pop-up kahvila, pikakampauksia tekevät kampaajat.  Luvassa on siis kaikkea kivaa. Itse olen lupautunut vilauttamaan halukkaille Hellapoliisin toimitiloja sekä mahdollisesti myös omia työtilojani blogini lukijoille.

Tässä vähän esimakua siitä, että millaisia tuotteita löytyy shop:sta.








 





Tervetuloa kaikki Hellapoliisi shop:n avajaisiin. Sieltä voi löytää, vaikka lahjoja pukin konttiin. 

Nähdään lauantaina. 

Maiju

maanantai 20. marraskuuta 2017

Ikäänsä ei kannata stressata

Ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavalla ikääntymiseen. Itse olen jo vuosia laskenut innolla vuosiani. En häpeile ikääni, kerron sen kun minulta kysytään, kerron, vaikka ei kysyttäisikään. Muistin kun 10-vuotta sitten työkaverini kanssa aloitimme laskemaan, että koska täytämme 50-vuotta. Viisi vuotta meni lopulta aika sukkelaan ja naureskelimme, että mitä nyt alamme odottaa? Totesimme olevamme liian nuoria odottamaan sitä, että kun täytämme 60-vuotta. Nyt on taas viisi vuotta menty eteenpäin. Olen huomannut ajattelevani ilolla, että enää 10-vuotta, niin pääsen eläkkeelle. Oikeasti, odotan tätä elämänvaihetta innolla jo nyt. Toivottavasti eläkeikä ei karkaa taas kauemmaksi.



Joskus nuorempana sitä mietti, että "apua, en  halua vanhentua". Nyt kun sitä vanhenee, se ei tunnu ollenkaan huonolta vaihtoehdolta. Elämän täytyy mennä eteenpäin. Joskus ollaan naurettu työkaverin kanssa, että "enää ei jaksaisi olla nuorempi". Vanhempana on oppinut paljon elämästä, on oppinut sen, että ei tarvitse miellyttää kaikkia, voi olla juuri sellainen kuin haluaa. Nykyään voi sanoa omat mielipiteensä ääneen, nuorempana ei uskaltanut. Olen huomannut, että ikäiseni naiset nykyään uskaltavat helposti ilmaista itseään ja kertoa mitä haluavat.





Onko ikääntymisessä sitten jotain huonoja puolia? Olen huomannut yhden ikävän jutun, että kropassa alkaa tuntumaan monet asiat. Selkää kolottaa, jalat tuntuvat tönköiltä ja askel ei enää ole niin kepeä kuin nuorempana. Näitä vastaan taistellaan jatkuvasti.

Sanon aina, että en pelkää ryppyjä, en pelkää iän tuomia jälki kasvoissani. Ne kuuluvat elämään ja ne pitää hyväksyä ja kantaa ylpeänä. Ihoaan voi hoitaa, mutta enää ei tarvitse yrittää leikkiä nuorempaa kuin onkaan.






Kauneinta mitä joku itseäni huomattavasti nuorempi bloggaajakollega jossain vaiheessa sanoi minulle oli, että "en pelkää enää vanhenemista, kun katson, miten ilolla te itseäni vanhemmat naiset kannatte itseänne". Minusta se oli kaunein palaute, minkä voi saada toiselta.

Olen elämäni aikana kärsinyt pari ikäkriisiä. Ensimmäinen tuli 23-vuotiaana, toinen tuli 43-vuotiaana ja nyt oikein naurattaa, että miten sitä nuorena onkaan tuntenut itsensä vanhaksi. Tänä päivänä en tunne itseäni vanhaksi, vaan iloitsen niistä vuosista, joita luoja on luonut.

Elän elämäni täysillä, nautin edelleen jokaisesta vuodesta, jonka saan elää.

Maiju

perjantai 17. marraskuuta 2017

Supernaisia ja hyvää energiaa

Mistä saa parhaat energiat? Siitä, että tapaa koko ajan ihan mahtavia ihmisiä ympärillään ja saa heistä ihan kauhean hyvät energiat. Niin kävi tänäänkin, kun töiden jälkeen suuntasin Kauppakeskus Dixiin ja Fashion at Homen tupareihin. Eija Nyman eli liikkeen "äiti" on niin upea ja valoisa luonteeltaan, että hän vetää puoleensa niin hyvällä energialla varustettuja ihmisiä. Tästä syystä minäkin taas suuntasin hänen putikkiinsa. Ilta oli mitä onnistunein ja energiaa tuli illasta taas pitkälle seuraavaan viikkoon.

Paikan päällä oli muun muassa Meiju Suvas ja Niina Mikkonen. Kuvassa menossa mukana Eija Nyman ja allekirjoittanut. Yhteistä meille kaikille on varmasti se, että energiaa piisaa kuin pienessä kylässä ja rakastamme kaikki ihania vaatteita. Sovituskopissa kävi kova kuhina, kun pääsimme vauhtiin.





Eija odottaa tässä vaiheessa vielä vieraita saapuvaksi odottavin mielin. 


Eikä aikaakaan, kun alkoivat maljakot täyttymään kukkasista. 


Anna-Liisa Tiluksella, Meiju Suvaksella ja Niina Mikkosella riitti keskusteltavaa.


Siinä sivussa ehti katsastamaan Fashion at Homen vaaterekkejä. 



Eija Nyman ja Anna-Liisa Tilus ja onnistunut selfie. 




Itsekin löysin jotain. Löysin mallinuken päältä minun näköisen huivin. Mallinukke jäi tämän jälkeen ilman huivia. 



Nyt kotona kuvia katsellessani alkoi houkuttamaan tuo punainen huopatakki. 



Kauppa on täynnä koruja ja ihania somisteita asuja koristamaan. 



Kun rakastaa blingblingiä, niin laukkuja löytyy juuri oikeaan makuun. 




Paikan päällä kävi kova kuhina ja yhteistä oli varmasti kaikilla vierailla syvä rakkaus vaatteisiin. Sen verran tiuhaan kävi sovituskopin verhot. 




Liikkeestä löytyy ihania myssyjä, lapasia ja hanskoja ihanine yksityiskohtineen. 






Illan kuningattarelle löytyy jopa upeita mekkoja. 



Tein tupareista myös videon Tädit tubettaa -kanavalle. Kannattaa siis katsoa myös video. Taisimme hieman laulaakin tupareissa. Toisilla oli ääntä ja toisilla vain halua. Tädit tubettaa kanavan voi myös tilata, kohti ensimmäistä tonnia ollaan menossa tilaajien määrässä, hitaasti mutta varmasti. 




Hyvää ja positiivista energiaa kaikkien viikonloppuun. Näillä energioilla taas jaksaa.


Maiju

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Voihan Mamma Mia sentään

Voihan Mamma Mia sentään, mitä se ensi vuosi tuokaan meille tullessaan. Muistan vieläkin kuin 10 vuotta sitten Mamma Mia elokuva tuli valkokankaalle ja en osannut edes odottaa sitä, että kuinka siihen hullaantuisin ensi näkemällä. Rakastuin siihen ihan täysillä. Tätä ennen en koskaan ole ollut varsinaisesti Abba-fani, mutta seurasin nuorena tietenkin heidän tähtihetkiään ja kuuntelin heidän musiikkiaan, ilman kuitenkaan, että heitä olisin sen kummemmin fanittanut.

Sitten vuonna 2008 tuli Mamma Mia -elokuva ja se vei multa jalat alta heti. Kävin katsomassa leffateatterissa tuon elokuvan ja hiukan sen jälkeen lähdimme kaverini Heinin kanssa laivalle. Siihen aikaan laivallakin esitettiin leffoja ja kun siellä meni Mamma Mia, kävimme kaverin kanssa katsomassa sen laivallakin. Voin vieläkin muistaa Heinin hihkaisut, kun hän eläytyi leffaan niin, että hän huuteli kommentteja englannin kielellä pienessä teatterissa, niin, että kanssakatsojatkin olivat hieman ihmeissään. Heini vaan otti ikään kuin osaa tähän mukaansa tempaavaan elokuvaan. Kaverini Heinin kanssa me molemmat NIIN rakastimme tuota elokuvaa ja sitä tarinaa, mikä musiikin ympärille oli rakennettu.



Tietenkin ostin myös levyn ja myös DVD-leffan, jotta voin kuunnella musiikkia ja eläytyä aina fiilikseen, kun vain sitä tahdoin. Heinin kanssa muistan vielä kerran yhdessä katsoneeni tuon leffan erään rankan messuillan jälkeen.  Heini on niin ihanaa seuraa, kun hän eläytyy leffoihin ihan täysillä. Muistan kuinka kuulin sohvalta (omasta mielestäni hillitöntä naurua) ja yhdyin nauruun. Kohta tuli Heinin taholta kauhea huuto "mitä sä naurat, mä itken". Sorry, olin tulkinnut hänet väärin ja sitten me vasta naurettiinkin. Tämä leffa on vaan niin ihana, että se herättää ihan kaikenlaisia tunteita. Iloa ja surua ja ihan kaikkea siltä väliltä. Olemme Heinin kanssa nauraneet näitä meidän muistojamme monta kertaa jälkeenpäin.



Helmikuussa 2010 suuntasimme Lontooseen ystävieni Heinin, Kaarinan ja Annen kanssa. Mietimme, että olisi kiva nähdä joku musikaali. Kaikki olimme  yhtä mieltä siitä, että se on ehdottomasti Mamma Mia. Voi hitsi mikä näytös, voi hitsi mikä fiilis olikaan nähdä suurella lavalla tämä upea musikaali. Tämä matka ja myös musikaali jätti sydämeeni muistot, jotka säilyvät varmasti sydämessäni aina.







Koskaan en siis ole kyllästynyt tähän aiheeseen, näihin kappaleisiin, vaan aina ne tuntuvat siltä, kuin olisi mukana tuossa fiiliksessä ja tilanteissa. Oli ihana kokea tämä juuri näiden ihanien naisten kanssa.

Mitä tapahtuukaan vuonna 2018?

Ostimme juuri työkaverini kanssa liput ensi kevään Helsingin messukeskuksessa esitettävään Mamma Mia musikaaliin. Musikaali esitetään ensimmäistä kertaa Suomeksi esitettynä. Kun kuulin, että tällainen on tulossa, niin siitä lähtien mun on pitänyt ja pitänyt ostaa liput. Nyt vihdoinkin saimme aikaiseksi työkaverin kanssa, että saimme ostettua ne liput. Joten jos aikoo vielä päästä musikaalin toukokuussa 2018 katsomaan, niin nyt kannattaa kiirehtiä lippujen kanssa, koska huomasimme, että parhaat paikat oli jo viety. Lippuja myy lippupalvelu. Näytökset ovat siis toukokuussa 2018. 


Eikä siinä vielä kaikki. Olin melkein haljeta onnesta, kun viime viikolla kuulin, että Mamma Mia elokuvakin saa jatkoa. Edellinen leffa veti 400.000 kävijää Suomessa. Mamma Mia! Here we go again -elokuva saapuu iloksemme 20.7.2018. Luvassa on paljon uutta, mutta myös vanha näyttelijäkaarti palaa kertomaan jatkettua tarinaa. Pakko oli tämäkin hehkuttaa jo tässä vaiheessa. Kun traileri julkaistaan, niin kerron sen teille heti, saan tiedon siitä ensimmäisten joukossa. 

Voi Mamma Mia, siis mikä vuosi meille onkaan tulossa. Onko ruudun takana muita, jotka ovat yhtä hulluna tähän tarinaan ja tähän musiikkiin? Onko siis lupa hullaantua jostain tällaisesta?

Maiju

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kauneutta ja ihania ajatuksia sisustustuotteilla

Yhteistyössä Anna-Mari West kanssa

Olen aina rakastanut Anna-Mari Westin tuotteita. Se mikä Anna-Marin töissä kiehtoo on kauniit kuvat ja niihin yhdistetyt upeat ajatusta herättävät tekstit. Olen aiemminkin kertonut, että yksi minua voimaannuttava asia on kauniit ajatukset, joiden avulla ammennan hyvin paljon voimaa itseeni. Saan sanoista voimaa, joiden avulla jaksan jakaa positiivista sanomaa eteenpäin. Sanat tarkoittavat minulle juuri sitä, mitä niissä sanotaan.

Anna-Mari Westin kortit ja kalenterit on tulleet minulle tutuiksi aiemmin ja nyt ilokseni sain kuulla, että Anna-Mari on laajentanut valmistamaan tuotteistaan myös sisustustarvikkeita.



Kun olen juuri sisustamassa uuden työtilani huoneita, ajattelin, että Anna-Marit uudet sisustustuotteet sopivat ihan ehdottomasti hyvin työhuoneeni tunnelmaan. Näillä saan pieniä kivoja asioita työhuoneen sisustukseen.

Mietin, että mitä sieltä työhuoneestani vielä puuttuu, niin ensimmäisenä mieleeni tuli kello. Kelloa olen hakenut jo jonkin aikaa ja Anna-Marin sisustuskello oli ihan täydellinen valinta seinälleni. Kellossa toistuu samat värit, mitä työhuoneeni seinästä löytyy eli pinkkiä ja hiukan turkoosia. Halusin myös kekseille ja teelle jotain purkkeja ja valikoimista löytyi myös niitä. Lautasliinoja tarvitaan aina, koska työhuoneellani käy paljon vieraita.

Anna-Mari ehdotti minulle enimmäisenä tätä tyynyä ja tämähän sopi ihan täydellisesti värinsä ja mun pinkki-filosofiani takia sohvalleni. Kelpaa kellistää välillä päänsä tyynyyn ja miettiä vaaleanpunaisia ajatuksia.





Olen suuri muistikirjojen keräilijä. Rakastan kauniita muistikirjoja, ostan niitä usein, vaikka sitten sivut jää usein tyhjäksi. Kuitenkin kauniille muistikirjoille en vaan voi sanoa ei.

Tähän kirjaani voin merkitä kauniita vaaleanpunaisia ajatuksia, aina kun sellaisia syntyy.



Olin jo aiemmin valmistanut Anna-Mari Westin korteista tällaisen taulukollaasin. Haluan, että minua ympäröi positiiviset sanat ja niitä pitää olla kaikkialla.



Tuotteita voi ostaa AmandaB:n verkkokaupasta. Tuotteita saa myös AmandaB:n jälleenmyyjiltä. Itselleni AmandaB on tullut tutuksi tänä syksynä, kun olen itse etsinyt omiin työtiloihini pieniä kivoja  juttuja sisustukseen.

Yhden AmandaB:n jälleenmyyjän voin kertoa teille. Hellapoliisi Kati on laajentanut toimintaansa ja on juuri lisännyt Hellapoliisi sivuston verkkokauppaan myös sisustustuotteita.  Häneltä löytyy myös AmandaB:n tuotteita. Hellapoliisi shop:n avajaisia vietetään 25.11.2017 Helsingin Itä-Pakilassa, joten sinne voi tulla paikan päälle tutustumaan. Tuotteita saa verkkokaupan kautta tai sopimuksen mukaan loppukuusta lukien myös Itä-Pakilasta. Kannattaa siis seurata myös Hellapoliisin sivustoja, josta asiasta tarkemmin.

Sitten ei muuta kuin sisustamaan.

Maiju



maanantai 13. marraskuuta 2017

Sain kukan jalkaani - elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista

Tulee aina kirjoiteltua näitä iloisia asioita, mutta uskokaa tai älkää, niin kyllä minullakin on ihan samanlaisia murheita elämässäni kuin muillakin. Harvoin niistä tulee vain tänne blogiin kirjoitettua.

Olen syksyllä sairastellut ja vähän sairastellut ja taas sairastellut. Olen maannut sängyssä joskus kuusi päivää ja joskus kolme päivää peräkkäin tekemättä mitään muuta kuin levännyt. Minut tunnetaan durasell-pupuna, mutta harvoin päivittelen teille niistä päivistä, jolloin en tee mitään ja voin vannoa, että niitä on tänä syksynä kertynyt todella paljon.

Silloin kun en ole ollut sairas, olen saattanut silloinkin jäädä viikonloppuisin makaamaan sänkyyn ja noussut ylös vasta iltapäivällä. Siitäkin huolimatta välistä on tullut yllättäviä sairastumisia.

Minulla on ollut kaksi hyvää vuotta takana, jolloin en ole sairastanut yhtään ja nyt yhtäkkiä tulee syksy, jolloin sattuu ja tapahtuu kaikkea. On tullut yllättäviä kuumeen nousuja, jolloin kuume on noussut ihan ilman mitään ennakkovaroitusta. Tällainen tapahtui kolmisen viikkoa sitten ja silloin kuume nousi sormia napsauttamalla noin 39 asteeseen. Menin heti lääkäriin ja siellä todettiin lukuisten veriarvojen viittaavaan tulehdukseen elimistössä. Kaikki maksa-arvot olivat nousseet hälyttäviin lukemiin ja minä yritin tsempata itseäni lepäämällä. Silloin selvisin kuuhehorkasta 48 tunnin nukkumisella ja antibiooteilla. Sen jälkeen veriarvoja tarkkailtiin monta viikkoa ja ne lähtivät taas laskuun.

Kaikki siis hyvin - toistaiseksi.

Viime perjantaina normaalin työpäivän jälkeen lähden työkaverin leffaan ja meillä oli ihan sairaan hauska leffareissu. Siitä sitten kotiin, eikä mitään. Pari tuntia kotiinpaluuni jälkeen alkoi taas kauhea horkka ja koitin selvitä yön viltteihin käärittynä ja täristen. Yöllä mittasin kuumeen ja se oli himpun vajaa 38 astetta. Eikä mitään muita oireita.

Lauantaipäivänä siis tiedossa oli itsensä kuulostelua ja sängyssä makaamista. Kuumetta mittailin pitkin päivää ja alkuiltapäivään kuume oli vielä tuossa 38 asteessa. Illalla se alkoi laskea, ensiksi 37 asteeseen ja lopulta normaaliksi 36,4:ksi.

Illalla huomasin, että peitto, joka oli jalkani päällä sattui jalkaani koskettaessaan sitä. Mietin, että onkohan jalkaani tullut mustelma jostain. No ei ollut mustelmaa, mutta jotenkin tuntui, että jalkani oli turvonnut, punaisempi kuin toinen ja kuuma. Päätin seurata tilannetta sunnuntai-aamuun.

Aamulla kysyin mieheltäni, että näyttääkö susta, että jalkani olisi punaisempi kuin toinen? Hän sanoi heti, että näyttää ja näyttää, että olisi vesikelloja. Mieleeni tuli heti ruusu. Laitoin sairaanhoitajaystävälleni viestiä ja kuvan jalasta, että miltä sinusta näyttää? Tuli vastaus, että "voisikohan olla ruusu"? Lähdin vielä googlaamaan ja hakemaan tietoa ruususta ja olin lopulta itsekin varma, että se saattaisi olla ruusu.

Tilasin lääkäriajan Kampin terveystaloon ja kun selitin lääkärille kuumeeni ja näytin jalkani, hän sanoi, että "näyttää ruusulta". En ollut heittänyt ilmoille omaa epäillystäni. Sitten otettiin labroja ja tulehdusarvot ym. olivat koholla ja taas ne maksa-arvotkin olivat lähteneet nousuun.



Sain piikillä antiobioottia takapuoleeni ja nyt piikitellään sitä päivittäin ja tarkkaillaan tilannetta. Onneksi pystyn kävelemään, eikä ole niin paha, kuin monilla on. Pääsin siis hoitoon kuitenkin suhteellisen aikaisessa vaihteessa ja toivotaan, että se hidastaa muuten pitkää toipumista, mikä usein ruusussa on. Hoitojaksot voivat usein venyä jopa kolmen viikon mittaisiksi tai pahemmissa tapauksissa vielä pidempäänkin.

Mun jalkani ei ole lähelläkään sellaisia kauhukuvia, joita olen nähnyt kavereilla. Iltaa kohden jalka alkoi tuntumaan aika pinkeältä. Lääkäri piirsi nilkasta polveen ulottuvat viivat sairastuneen alueen kohdalle, jotta nähdään, että miten se etenee. Onneksi pääsin siis ajoissa hoitoon, enkä jäänyt odottelemaan tilanteen pahenemista.



Mikä aiheuttaa ruusun puhkeamisen?

Mikä sitten aiheuttaa ruusun puhkeamisen? Ruusu on bakteerin aiheuttama tulehdus. Itselläni on puoli vuotta ollut nilkassa ihovaurio, josta bakteeri on varmasti päässyt ja aiheuttanut tilanteen. 

Ruusu eli erysipelas on streptokokki-bakteerin aiheuttama korkeakuumeinen tulehdus. Sen aiheuttaja on yleensä sama bakteeri, joka aiheuttaa angiinan ja tulirokon.

Tällaista on elämä ja koskaan ei tiedä, että mitä se tuo tullessaan. Onneksi sitä voi tällaisissa tilanteissa, vaikka lohduttaa itseään jollain tällaisella. Päätin sunnuntaina heittäytyä lohtusyömisen pariin.



Eiköhän tämä tästä taas lähde, kun saadaan asiat hoidettua ja toivottavasti antibiootti alkaa puremaan ja vie nämä ikävät vaivat mennessään.

Nyt lähden hakemaan tämän päivän antibioottipiikkiä ja toivon, että saadaan tauti taltettua ennen kuin äityy pahemmaksi.

Maiju

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Juhlavuoden kunniaksi Suomi100

Yhteistyönä My Olsson ja Mosh Jeverly kanssa

Turkulainen My Olsson suunnitteli itsenäisen suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oman #suomi100 mekkonsa. Mikä onkaan enemmän suomalaisuuden perikuva, kuin sinisellä pohjainen joutsenmekko. Kun näimme mekot Tiian kanssa messulla, niin olimme aivan myytyjä. Halusimme edustaa messuilla yhden päivän nämä mekot päällämme. Mekoissa esiintyminen oli tädeille suuri kunnia.

Molemmat nyt esillä oleva tuotteet vilahtivat I love me -messujen postauksissa, mutta molemmat ovat niin upeita, että ansaitsevat pienen esittelyn vielä erikseen.

Mekkojen suunnittelija on Mallu Olsson. Itse ilahduin kovasti, kun katselin ensimmäistä kertaa heidän mallistoaan nettisivuilla ja oli ilo huomata, että sivulla seikkaili mekkoja monen kokoisten naisten päällä. My Olsson mekkoja valmistetaan koossa 34-52. Lisäksi Turussa tehdään mekkoja myös mittatilauksesta, muissa koossa.

Kun seuraavan kerran käyn Turussa, niin varmasti käyn heidän kivijalkamyymälässään kokeilemassa, myös muita heidän mallejaan.

Nämä joutsenmekot aivan varmasti huomataan, eikä niitä hevillä unohda, kun sellaisen näkee.





Tutustuin messuilla myös Mosh Jewelry hopeakorujen valmistajaan. Sanna-Maria Ojanen on aiemmin työskennellyt Ilmatieteen laitoksella tutkijana, kunnes hän päätti lähteä toteuttamaan unelmiaan.

Hän valmistui kultasepäksi ja valmistumisen jälkeen Sanna-Maria aloitti oman mallistojen suunnittelun. Kahdestaan sarja on valittu viralliseksi Suomi 100-tuotteeksi.

Sanna-Marian tuotteet valmistetaan käsityönä ja perinteisin kultasepän menetelmin. Valmistuksessa käytetään mahdollisimman kierrätettyä metallia ja kaikissa muissakin oheismateriaaleissa suositaan kotimaisuutta.

Mekon kanssa käytettäväksi sopii siis ehdottomasti Kahdestaan sarjan korvakorut.


Mekko ja korvikset saatu blogin kautta. 



Marietta nappasi kuvan messuilla, tämä oli paras kuva, minkä onnistuin saamaan tästä mekosta messuilla. Harmi kun kaulaan oli jäänyt nimilappu.




Tämä on oiva esimerkki suomalaisesta osaamisesta. Nostan mielelläni suomalaista osaamista blogissani, koska haluan tukea pienyrittäjyyttä ja suomalaista designiä. Sanon sen taas, että meiltä suomalaisilta löytyy osaamista tällä saralla.

Suosittelen tutustumaan näihinkin brändeihin.


Maiju