lauantai 15. joulukuuta 2018

Estetäänkö erityisruokavalioisten jouluvalmistelut?

Tänä syksynä tai loppuvuotena on ilmennyt suuri ongelma, mistä puhutaan päivittäin gluteenittomien ihmisten kesken. Gluteenittomassa ryhmässäni, jossa on reilut 9.000 gluteenitonta ihmettelee päivittäin, että eikö kaupoista ole enää saatavilla gluteenittomia (ja maidottomia) torttutaikinoita? 

Itsekin olen ollut mukana jo vuosia vinkkaamassa kauppaketjuille niitä hyviä tuotteita ja olemme vihdoinkin saaneet kauppoihin valikoimaa, joista saadaan valittua erityisryhmille juuri ne tuotteet, jotka sopivat itse kullekin. 

Kun meillä on gluteenittomia valmistajia, jotka jokainen valmistavat erilaisia tuotteita, niin toivoisi niitä löytyvät kaupoistakin. Mutta näköjään tämä joulunalus on nyt jostain syystä erilainen kuin aikaisemmat vuodet. 

Tänään (15.12.) kävin Tammiston K-Citymarketissa ja siellä tilanne oli ihan yhtä huono kuin pienemmissäkin myymälöissä. Vain yhtä torttutaikinaa oli tarjolla ja sekin maitoa sisältävää. Aikaisempina vuosina kyseisessä kaupassa on ollut muidenkin valmistajien taikinoita. Omin silmin olen nähnyt, että taikinat ovat myös liikkuneet, joten ei tätä voi selittää silläkään, että tuotteet jäävät hyllyyn. 



Siskoni, joka on normiruokavalioinen juoksi pari viikkoa sitten liki 10 kauppaa läpi etsien gluteenitonta ja maidotonta torttutaikinaa, kun tarvitsi tällaista eräiden juhlien valmistelua varten. Hän soitti minulle useita kertoja, että mikä taikina käy ja mistä hän löytää. Neuvoin menemään Malmin Prismaan, koska siellä on ollut aina ennenkin ja toissijaisesti pyysin käymään myös Malmin K-Citymarketissa. Hän laittoi viestiä, että ei ollut kummassakaan, eikä itse asiassa ollut mitään gluteenittomia torttutaikinoita Prismassa. Olin siinä vaiheessa, että just joo, ei sisko vaan osannut etsiä. Kenenkään ei pitäisi Helsingin kokoisessa paikassa etsiä neulaa heinäsuovasta tänä päivänä. 

Lähdin itse sitten vielä iltasella katsomaan ja tottahan se oli. Olin todella hämmästynyt. Gluteenittomassa ryhmässä alkoi tulemaan samaa viestiä ja olin vielä hämmästyneempi. En voinut vaan uskoa, että tällainen tilanne on. Olimme taantuneet nyt viiden vuoden taikaiseen aikaan yhtäkkiä.  

Twitterissä olen kysellyt asiaa useita kertoja ja aina tulee sama vastaus. Voitte tilata tuotteita kauppaanne tämän ja tämän linkin kautta. Erityistuotteissa tuon asian ymmärrän, mutta en todellakaan ymmärrä silloin, kun eletään sesonkiaikaa. Tällaista ei vaan voi enää tällä vuosituhannella ja -kymmenellä olla. Älkää pistäkö asiakkaita turhaan juoksemaan kauppaanne katselemaan olematonta valikoimaanne. 

Mietin usein sitä, että jos kahvilat, kauppiaat ja muut palveluntarjoajat kohtelisivat erityisryhmiä samalla tavalla kuin kohtelevat meitä, niin olisiko asiakkaita? No ei olisi. 

Kauppiaat, haluamme edelleenkin palvelua. Jos ette sitä meille tarjoa, niin me etsimme ne kaupat, jotka sitä tarjoavat. Muistakaa, että erityisruokavalioinen on se, joka valitsee usein kaupat, joista ostokset tehdään (siis muutkin kuin ne gluteenittomat). Älkää siis luottako siihen, että tulemme kauppaanne, jos ette palvele meitä erityisryhmiä edes kohtuullisen hyvin. 

Nyt en halua kauppiailta selityksiä, että liittyy hyllypaikkaongelmaan, kun samaan aikaan pelkkiä torttutaikinoita normaaliruokavalioisille myydään useammassa kaapissa ja vielä pakastealtaassa tämän kaapin lisäksi. 






Tänään en ollut ainoa asiakas, joka katseli hämmästyneenä tätä huonoa valikoimaa hyllyn edessä. Siinä sitten yhdessä tätä huonoa tilanneet ihmeteltiin.

En aio tilata jatkossakaan sesonkituotteita minkään linkin kautta kauppaan, koska olen ne jo aiemmin" taistellut" kaupan hyllylle. Haluan niitä jatkossakin ostaa normaalien kauppaostosten lomassa. Minulle saa vinkata, jos tiedätte kauppaiaita, jotka edelleenkin palvelevat gluteenittomasti. Jostain syystä täällä Helsingissä on nyt joku taantuma-aika viiden vuoden takaiseen aikaan. 

Tähän haluan ehdottomasti muutosta. Tänä päivänä ei ihmisten kuulu enää juosta tuotteiden perässä kymmenessä kaupassa toteamassa, että ei täälläkään ollut mitään. 

Maiju

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joululounasta ja turkoosia asukokonaisuutta

Tiistaina oli taas päivä, jolloin vaatteet vaihtuivat vielä lennossa ennen töihin lähtöä. Joskus illalla tuntuu toiselta, kuin sitten seuraavana aamuna tuntuu. Katson illalla vaatteet valmiiksi ja sitten aamulla onkin ihan toisenlainen fiilis. Tiistain asuvalintaan vaikutti työpaikan joululounas ja ajattelin, että siistillä yhdistelmällä mennään.

Mekon ostin jokunen aika sitten KappAhlista ja kengät kävin ostamassa Kenkä Derbystä, kun ne jäi mua viime viikolla vähän kiusaamaan. Asu lähti syntymään kengistä eli asuun piti löytää vähän samaa värimaailmaa kuin kengissä. Kurkistus kaappiin ja siitähän se taas lähti. Korviini löysin jokunen vuosi sitten löytämäni sulkakorvikset.






Olimme joululounaalla Trattoria Sognossa Töölössä.



Lounaalla eteeni tuotiin gluteeniton leipä, joka maistui hyvältä. Makua leipään toi öljyn ja suolan kombo.



Kotiin päästyäni join kahvit ja kaivoin pakastimesta viikonloppuna Keliapuodista ostamani hyvän korvapuustin. Sieltä olen löytänyt parhaimmat gluteenittomat korvapuustit ikinä.




Hyvä päivä ja kokonaisuus toimi asussa todella hyvin.

Maiju

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Raakaruokaa, shoppailua ja kirkkokonserttia

Lauantaina suuntasin kaupunkiin puolen päivän aikaan. Olimme sopineet Villen ja Eskon kanssa, että käydään Töölössä Raw'n Moressa brunssilla. Olen kehunut paikkaa monta kertaa heille ja nyt oli aika viedä pojatkin kokeilemaan paikkaa. Kun Ville on kasvissyöjä ja itse olen gluteeniton, niin paikka on täydellinen meille molemmille. Ikäväkseni sain kuulla, että kahvila lopettaa jouluna toimintansa. Kuulemma he jatkavat kuitenkin Lauttasaaresta käsin vielä pitopalvelutoimintaa. Harmi, kun hyvä kahvila menetetään. Ymmärrän kyllä, että kahvila tarvitsee paljon asiakkaita, jotta kulut saadaan katettua. Jos joku vielä mielii käydä testaamassa paikan, niin jouluun saakka vielä ehtii.

Ihana brunssi oli ja kovasti tykkäsimme paikan tarjonnasta. Itse tykkään kovasti myös tästä heidän visuaalisesta asettelustaan. Ruoka on kaunista ja hyvää. Mikään ei voi olla sen tärkeämpää.





Kun olimme syöneet suuntasimme Villen ja Eskon kanssa keskustaan. Päätimme käydä katsastamassa myös Oodin eli Helsingin uuden keskustakirjastoon, jotta tiedämme, että mistä puhutaan. Ihan mielettömän upea rakennus, joka on täynnä monenlaisia virikkeitä. Ihan mieletön paikka ja varmasti löytyy ohjelmaa ja tekemistä koko perheelle. Suosittelen tutustumaan.

Tämän jälkeen Ville sanoi, että hän voisi käydä vielä katsomassa vaatteita ja suuntasimme Zaraan. Lähdin hänelle mukaan makutuomariksi, koska minulla oli luppoaikaa ja mulla on niin pettämätön "tyylisilmä". Olen jo jotenkin oppinut tuntemaan Villen tyyliä ja heittelin hänelle muutamia ehdotuksia, joita kuvittelin olevan hänen tyylisiä. Yhtä mieltä olimme siitä, että mikä oli hyvä ja mikä ei. Ville valitsi mustalla pohjalla olevan puseron, joka oli myös mun ehdoton suosikkini. Täydellinen valinta Villelle.







Shoppailun jälkeen alkoi taas olemaan nälkä. Lähdimme käymään Aleksilla olevaan Suomalaisen kirjakaupan yhteydessä olevaan Cafe Zoceriaan. Olin käynyt siellä jo aiemmin ja todennut, että gluteeniton tarjonta on hyvää. Villelle löytyi salaattiannos. Molemmat tykkäsimme kovasti tarjoiluista. Minulle täytettiin todella runsas gluteeniton lohisämpylä. Harvoin näin upeita sämpylöitä on gluteenittomasti tarjolla. Suosittelut siis tälle paikalle. 



Siirryimme vielä Stockalle, kun Villen kahvihammasta kolotti ja minulla kolotti glögihammasta. Ensimmäinen glögi tänä vuonna.



Tämän jälkeen kiirehdinkin Oulunkylän kirkkoon. Olimme sopineet siskon kanssa, että menemme kuuntelemaan mun kestosuosikkiani eli Petri Laaksosta, joka on yksi herkimmistä tulkitsijoista, joita tiedän. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut Petristä blogissani.

Ihana joulukonsertti oli tälläkin kertaa.  Petrin musiikista olen saanut voimaa, silloin kun on ollut vaikeaa. Tälläkin kertaa mukaan tarttui uusi levy - Olkoon ylläsi kirkas taivas. Syvällisiä ja herkkiä kappaleita. Menossa oli mukana myös siskon tyttöni eli Hellapoliisi Kati, joka on minun tapaani myös musiikin ystäviä. Jokaiselle tarttui mukaan levyt.



Konsertissa esiintyi myös Petrin "opetuslapset" - Könsikkäät.



Konsertin jälkeen piti hakea levyyn nimmarit ja ottaa yhteiskuva. Tietenkin.







Kaiken kaikkiaan oli kiva päivä ja sain sen viettää kivassa seurassa. Tämä päivä toi taas voimaa arkeen ja tämän voimin taas jaksaa.

Maiju

perjantai 7. joulukuuta 2018

Hiton kova vuosi - tammikuussa helpottaa

Välillä manaan, että kuinka kova vuosi tämä on ollut. Vuosi, joka varmasti jää mieleeni sellaisena, että silloin taistelin itseni kanssa välillä todella kovaa. Tämä vuosi on ollut oikein tunteiden vuoristorataa. Välillä nauretaan ja välillä itketään, välillä molempia yhtä aikaa. Suurimpia tunteita on tietenkin herättänyt itsessäni äidin Alzheimerin paheneminen niin nopeasti ja yllättäen. Monta kertaa olen miettinyt, että miten yksi päivä voi muuttaa kaiken. Elokuun 15. päivä muutti kaiken. Silloin en voinut tietää sitä, että kun äiti sairaalaan lähtee, niin kotia ei sieltä enää tulla.

Neljässä kuukaudessa on tapahtunut paljon. Äidin kuukauden sairaalajakson jälkeen hänet siirrettiin kuntoutus- ja seurantajaksolle hoitokotiin. Syyskuisessa hoitokokouksessa yksimielisesti päätettiin, että äitiä ei voida enää kotiuttaa, tämä helpotti minua kovasti. Pelkäsimme sisarusten kanssa sitä, että äiti vielä yritettäisiin laittaa kotiin. Tässä välissä oli tehty katselmus kotiin, mutta äiti ei enää tunnistanut kotiaan, jossa oli vielä reilu kuukausi aikaisemmin asunut. Muistipisteet olivat romahtaneet muutamassa kuukaudessa. Eilen saimme tietää, että äidille oli löytynyt pitkäaikaispaikka samasta hoitokodista, missä hän oli toisella osastolla ollut jo reilut kaksi kuukautta. Muutto olikin sitten heti jo samana päivänä. Nämä muutokset Alzheimer-potilaalle ovat välillä tilannetta pahentavia. Katsotaan miten äiti nyt sopeutuu muutokseen.

Käyn äitiä katsomassa säännöllisesti hoitokodissa. Meillä on päiviä ja sitten meillä on päiviä. Välillä lähden pois kyyneleet silmissä, koska päivät voivat olla hyvinkin ahdistavia. Sitten mahtuu väliin vähän parempiakin päiviä ja joskus lähden pois hoitokodista iloisena. Koskaan ei tiedä, että millainen päivä on milloinkin. Sanon aina, että käykää katsomassa vanhuuksia hoitokodeissa. Joku joskus sanoi, että kun ei se vanhus muista, niin on turha käydä. Itse sanon aina, että käykää katsomassa, sillä vaikka vanhus ei muista sinua, niin sinä muistat vanhuksen. 

Tässä on sitten "siivottu" äidin asuntoa ja sen tiimoilta on tullut katseltua myös vanhoja valokuvia "sillä silmällä". On tullut katseltua äitiä ja sitä, että miten hän on elämänsä elänyt. Yksi asia mihin olen aina kiinnittänyt huomiota äitiäni katsoessani on se, että hän on aina pukeutunut kauniisti. Vanhoja kuvia katsellessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hänellä on usein mekko päällä ja aina erilainen mekko. Olen joskus sanonut, että vaikka meitä oli iso liuta lapsia, niin yksi asia on mistä äitiä kiitän ja se oli se, että meillä oli aina puhtaat vaatteet ja aina oli ruokaa saatavilla. Tällaiset asiat kantavat pitkälle elämässä ja vanhemmiten juuri niiden asioiden edessä muistaa olla vanhemmilleen kiitollinen. Olen tämän asian sanonut äidille silloin vielä kun äiti muisti asioita.

Meidän perheessä on aina otettu paljon valokuvia, isäni oli intohimoinen valokuvaaja ja siksi perheestä on paljon kuvia. Näistä vanhoista valokuvista huokuu jotenkin se mennyt aika ja jokin näissä kuvissa kiehtoo.




















Kovia tunteita on siis eletty tänä vuonna. Varmasti kovin vuosi ikinä. Olen ennenkin sanonut, että ilman huumoria ja hyviä ystäviä ja lähipiiriä, en olisi tätä matkaa varmasti jaksanut. Heiltä olen saanut tukea silloin kun sitä olen tarvinnut. Kaverit aina laittaa viestiä mulle juuri silloin, kun näkevät, että nyt ollaan taaas syvissä vesissä.

Seuraaviin viikkoihin tarvitaan vielä enemmän jaksamista. Tällä hetkellä on tunne, että joulua en jaksa tänä vuonna valmistaa, käytän sen ajan lepäämiseen. Nyt pitää yrittää aina jossain välissä ottaa myös aikaa itselleen. Tällä kertaa hoen taas sitä, että tammikuussa varmasti helpottaa.

Maiju

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Rakkaudesta Laura Vitaan

Kengät saatu yhteistyönä Kenkä Derbystä

Ostin muutama viikko sitten sen Marimekon kultakuvioisen collegepuseron, sen jälkeen alkoi minua himottamaan kultakengät. Minulla on yhdet kultakengät, mutta kaipasin jotain muuta. En ollut onnistunut löytämään etsinnästä huolimatta puseroon sopivia kenkiä. Minulla oli visio silmissäni kengistä, mutta vain kengät puuttuivat.

Kenkä Derbyn Sannalta kyselin sitten kultakenkiä ja hän laittoi minulle kuvaa parista vaihtoehdosta. Kiinnostui heräsi heti näihin Laura Vitan kenkiin. Hieman minua epäilytti se, että onko kenkien korot liian korkeat minulle. Minulla on muutamat Laura Vitan korkokengät ja olen todennut, että niissä on niin hyvä lesti, että heidän korkokengät käyvät mulle.

Kirjoitan myöhemmin postauksen korkokengistä ja siitä, kuinka olin kadottanut ilon kävellä korkokengissä ja kuinka sen ilon olen löytänyt takaisin.



Päädyimme tekemään Sannan kanssa yhteistyötä kenkien suhteen. Minä rakastan Laura Vitaa ja olen valmis huutamaan sitä sanomaa muillekin. Muistan kuinka vuosia niitä himoitsin erään verkkokaupan sivuilla Lauran Vitan kenkiä ja sitten löysin Sannan ja sain kuulla heidän tuovan kyseistä merkkiä maahan. Onnenpäiväni minulle. Laura Vita valmistaa niin erikoisia ja kolmiulotteisia kenkiä, että juuri siitä syystä minä olen niihin niin ihastunut. Kengät, jotka huomataan.





Kultakengät sopivat myös mustan asun kanssa tuoden asuun särmää. Kun olen tällainen metriheikki, niin näillä koroilla saan vähän taas ryhtiä olemukseen.

 

Kaukaa katsottuna ensiksi luulin, että kengät ovat pitsikoristeiset, mutta kengissä olikin jännä kohokuviointi. Kun jalassani sattui olemaan kultasomisteiset sukkahousut, niin arkeeni tuli heti sopivasti glamouria.



Tässä yksi esimerkki vielä tämän merkin upeudesta. Näitä kenkiä kokeilin ja melkein ostin. Nämä kengät on ehdottomasti ihmisille, jotka kaipaavat kenkiinsä sitä jotain. Voi nämä olisi niin ihanat kaupunkikengät.




Kannattaa seurata Kenkä Derbyn Instagramia, koska sieltä voi bongata tarjoukset, joita heillä on. Tälläkin viikolla heidän avokkaita myydään -40 prosentin alennuksella. 

Nämä kengät tulette myöhemmin näkemään vielä ehdottomasti sen Marimekon unikkopuseron kanssa. Uskon, että nämä kengät näkyvät myös monen muunkin asun kanssa.

Maiju

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Tuhkimon lumoissa

Yhteistyössä Oopperabaletin kanssa

Mietin usein itseäni parikymmentä vuotta nuorempana ja sitä, että kuinka oma elämänkatsomus ja asiat, jotka tuottavat minulle hyvää oloa on muuttuneet vuosien myötä. Varmasti en olisi voinut kuvitellakaan vielä 30 vuotiaana, että ooppera ja baletti voisivat tuottaa minulle nautintoa. Kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana olen oppinut nauttimaan näistä asioista ja voin sanoa, että rakastan tällaisia kokemuksia.

Olen käynyt viimeisten vuosien aikana useita esityksiä oopperassa ja itkenyt siellä näiden esitysten edessä. Niin kovia tunteita ne minussa herättävät. Myönnän, että olen oppinut vuosi vuodelta tuntemaan enemmän ja enemmän empatiaa. Elämä on varmasti opettanut.

Meille tuli Tiian kanssa mahdollisuus yhteistyöhön tällä kertaa ja päästä kokemaan reilu viikko sitten ensi-iltansa saanut Tuhkimo-baletti. Kun tätä ehdotettiin, niin olin heti ihan kympillä mukana ellen kahdella. Tämä oli niin mun juttuni. Mitä tunnetummasta tarinasta on kyse, sitä enemmän se minua kiinnostaa. Tuhkimonhan tuntee kaikki ja siinä parasta on se, että kiltti, jota sorsitaan saa lopulta sen prinssinsä itselleen. Niin parasta.

David Bintley on luonut 2000-luvun Tuhkimon vuonna 2010 Birminghamin Royal Ballet'lle. Bintley päätti käyttää baletissa sisarpuolten rooleissa naistanssijoita niin, että roolien hauskuus syntyi todentuntuisena, mutta liioiteltujen  hahmojen kautta. Täytyy sanoa, että hän onnistui tässä täydellisesti. Sisarpuolten hauskuus loisti hyvin esiin baletin edetessä.

Minusta oli ihana huomata, että baletin katsojissa oli runsaasti lapsia. Lapset olivat pukeutuneet balettiin teeman mukaisesti pieniksi Tuhkimoiksi. Tiian kanssa olimme itsekin sonnustautuneet parhaimpiimme. Olimme ostaneet samanlaiset mekot ja halusimme viettää oman päivämme Tuhkimoina.

Hauska kohtaus tapahtui ennen baletin alkua vessassa. Sanoin eräälle pienelle "tuhkimolle", että kylläpä sinulla on nätti mekko. Hän katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi, että "sinulla on vielä nätimpi". Selkeästi hän osasi ottaa kohteliaisuuden jo näin pienenä vastaan ja heitti heti vastakohteliaisuuden minulle.


Kuva: Oopperabaletin Mediapankki

Miten valmistauduimme balettiin?


Päivä ei olisi päivä, jos emme olisi suhtautuneet tähän täysillä. Päivä sattui olemaan aurinkoinen ja suuntasimme ensiksi Töölönlahden puoleiselle kävelyväylälle hakemaan fiilistä balettiin. Kuinka moni tietää, että Töölönlahden puolelta löytyy tällainen upea tiiliseinä, jonka edessä voi hakea balettiin fiilistä? Olkoon vaikka tämän vuosikymmenen selfieseinä. Otimme oman hetkemme ja fiiliksemme tästä. Tästä oli hyvä aloittaa.









Kuvasimme myös upeaa Töölönlahtea ja nautimme hetken auringonpaisteesta. Sitten meinasikin jo tulla kiire.



Ballet Afternoon Coffee

Meille avautui mahdollisuus testata ennen esitystä gluteeniton/vegaaninen Ballet Afternoon Coffee. Kun itse olen gluteeniton, niin katsottiin, että olisi helpompi valita sitten molemmille sama tarjoilu. Tiiakin yllättyi siitä, että kuinka maukas ja herkullinen oli tämä gluteeniton/vegaaninen tarjoilu. Itse hämmästyin sitä, että kuinka upeat olivat nämä tarjoilut. Tällaista Afernoon Coffeeta en ollut koskaan aiemmin nähnyt (siis näin monipuolista). Täytyy nostaa hattua ja korkealle tämän suhteen. Afernoon Coffeen hinta on 23 euroa/henkilö. Tämä tarjoilu on tilattavissa vain ennen esitystä. Väliaikatarjoiluksi on tilattavissa makeaa ja suolaista. Täytyy sanoa, että olen joskus tilannut gluteenittomana jotain makeaa ja hämmästyin jo silloin, että kuinka hyvät olivat tarjoilut.












Tässä vaiheessa meille meinasi tulla hieman kiire, mutta ehdimme kun ehdimmekin sitten nauttimaan itse baletista. Täytyy sanoa, että baletti oli itsessään niin ihana kokemus. Välillä olisi tehnyt mieli itkeä, koska baletti oli niin herkkä ja tarina tuttu. Ihaninta Tuhkimossa on se, että se kiltti sai sitten lopulta palkinnon.





Ihanaa on ollut huomata, että baletti kiinnostaa eri ikäisiä. Ihanaa kun olen itsekin löytänyt omaan elämääni jotain näin kaunista. Näitä hetkiä tahtoo kokea aina uudestaan ja uudestaan.

Maiju

torstai 29. marraskuuta 2018

Onni on omistaa ystävä, joka tuo sun parhaat piirteet esiin

Muistan vieläkin sen päivän vuosikymmeniä sitten, kun tämä ystäväni muutti samaan taloon, kuin missä itse asuin. Ystäväni Pian kanssa tunsimme heti syvää sielujen sympatiaa. Muistan, että Pia oli kaikille hyvin mukava ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen. Siitä syntyi jotain mitä on kantanut tähän päivään saakka. Välissä oli vuosia, että emme nähneet, mutta kun taas saimme yhteyden, niin sen jälkeen ystävyys on pitänyt.

Tämä ihana Pia-ystäväni osaa tehdä taikoja ja niitä hän teki minulle viime viikolla. Olin jo hyvissä ajoin varannut häneltä aikaa, jotta saisin itselleni tärkeänä päivänä hyvän lookin itselleni. Vuosien aikana Pia on loihtinut minulle todella ihania tyylejä jos mihinkin tilaisuuteen.  Joka kerta olen ollut ihan wau-fiiliksissä. Niin myös tälläkin kertaa.

Pia on maskeeraaja ja tehnyt vuosia töitä freelancerina teatteri-maskeerajana. Varmasti juuri tuolta saralta hän on oppinut katsomaan minuakin aina kokonaisuutena. Kerron hänelle, että mihin olen menossa ja mitä ajattelin pukea päälleni. Sitten Pia alkaa miettimään, että millaisen kokonaisuuden loihtisi minulle. Niin tälläkin kertaa. Laitoin kuvaa hänelle paljetti-mekostani ja kerroin, että mihin olen menossa - siitä se ajatus taas sitten lähti.

Saavuin Pian luokse luonnonkauniina. Pia lähti siitä, että hän kiharsi minun maailman lyhyimpiin hiuksiini kiharoita. Tämän jälkeen hän siirtyi meikkaamaan kasvojani. Pia on yksi parhaimpia meikkaaja mitä tiedän. Hän saa loihdittua aina minun parhaimmat puoleni esiin. Silmät tulevat upeina esiin ja kaikki on aina lopussa niin täydellistä.

Lauantai-iltana Pian meikkaus sai paljon todella ansaittua kehua.







Lauantaipäivänä juhlistimme päivää pukeutumalla oikein kimaltavasti. Mekosta on tullut paljon kysymyksiä somessa. Siitä sen verran, että minulla ja Tiialla oli pitkään hakusessa paljettiasut. Jossain vaiheessa Tiia oli bongannut Elloksen sivuilta, että siellä olisi meidän tyyliset mekot. Hän tilasi omansa ensin ja laittoi mulle viestiä ja tilasin heti omani. Näin saimme kauniit ja näyttävät mekot, joille varmasti tulee jatkossakin käyttöä.









Pia toimii freelancerina meikkaus- ja maskeeraushommissa, joten hänelle voi tarjota keikkoja, joita hän ottaa vastaan mielellään. Minun kauttani voi Pian yhteystietoja kysellä. Hänellä on pitkä kokemus maskeerauspuolelta sekä asiakaspalvelukokemusta löytyy myös.

Voin lämpimästi suositella tätä ihanaa naista. Naista, jolla on sydän paikallaan ja hän on aina valmis auttamaan sitä, joka apua tarvitsee.

Maiju