keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Junarosen mekossa

Olen huomannut, että tämän kesän vaateostokseni toistavat samaa kaavaa. Olen ostanut nyt kesällä todella paljon vaatteita, joissa on kaikissa musta pohja ja kukkia. Nauratti oiken, kun otin yhtä aikaa esiin kaksi ostamaani puseroa. Jotenkin tuntui, että ne oli melkein identtiset. Minä olen nyt vaan niin kiintynyt vaatteisiin, joiden pohjaväri on musta ja ne on koristeltu kukkasin.

Minä teen paljon ostopäätöksiä sosiaalisen median kautta. Instagram on kanava, joka saa mut välistä sortumaan johonkin vaatteisiin. Tämän mekon näin Junarosen Instagramsivuilla ja tiesin, että se on mun mekkoni. Kyselin sitten instan kautta, että mistä mekkoa on saatavilla. Se oli juuri silloin juuri tulossa kauppoihin. Löysin mekon sitten Lorellan rekistä ja sieltä se lähti minun matkaani. Junarosen vaatteethan on isojen tyttöjen vaatteita ja heidän kokonsa alkaa numerosta 40:stä ylöspäin.

Mekko oli kuin minulle tehty. Rakastan vaatteita, jotka ovat monikäyttöisiä. Keksin heti monta tapaa yhdistellä tähän erilaisia asukokonaisuuksia. Siksi tähän ihastuin ja ostin sen. Haluan aina vaatteita, joita voin yhdistellä erilaisilla tavoilla. Silloin tiedän, että vaatteet tulevat käyttöön.







Tästä mekon kuosista tulee mieleeni pusero, jonka ostin juuri ennen tätä mekkoa ja jonka esittelinkin aiemmin blogissani. Pusero löytyy täältä.

Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa vaatekaapin siivous. Sieltäkin voisi tehdä löytöjä.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille.

Maiju

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Blogi täyttää vuosia - bloggausta takana jo 12 vuotta!

Miten musta tuntuu, että vuodet menevät aina vaan nopeammin ja nopeammin. Tänään blogiurani täyttää jo 12 vuotta. Siis oikeasti 12 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon, niin paljon.

Kun heinäkuussa 2005 päätin perustaa ensimmäisen blogini, niin blogini sisältö oli vallan toisenlainen kuin se on tänä päivänä. Blogini piti sisällään alkuun kaikenlaista kädentaitoihin liittyvää. Esittelin tekemiäni kortteja ja demosin erilaisia tekniikoita. Kirjoitin pari vuotta sitten pitkän postauksen blogini historiasta. Se postaukseni löytyy täältä.




Tammikuussa 2013 päätin repäistä itseni irti kädentaitomaailmasta ja silloin alkoi omalla kohdallani blogihistoriassa uudet tuulet puhaltamaan. Silloin päätin muuttaa kirjoittamisen aiheita. Tuo oli minulle ihan ehdottomasti parasta mitä tein. Tämän jälkeen on reviiriä laajennettu Instagramin ja tuben puolelle. Koskaan minusta ei tiedä, että mihin innostunut ja missä jatkan. Toistaiseksi vielä ainakin myös blogin puolella. Tosin joskus tuntuu, että aika ei riitä kaikkien kanavien pyörittämiseen. Tuntuu, että videopuoli vetää enemmän ja enemmän puoleensa. Ajattelin vähän avata, että missä kaikkialla olen mukana somen maailmassa. Kanavia on paljon ja siten voitte arvata, että myös päivittämistä on paljon.

Missä olen mukana somessa?


Pinkit korkokengät blogi löytyy monista eri kanavista ja olen hyvin aktiivinen sosiaalisen median eri kanavissa. Pinkit korkokengät löytyy täältä, saa liittyä seuraamaan eri kanavissa.




Tädit tubettaa kanavan kanssa olemme aktiivisia näissä kanavissa:





Aikuistubettajat ryhmät vaativat jonkinlaista työpanosta silloin tällöin ja me löydymme somessa näistä kanavista: 


Gluteenittomat tuotteet ja ruokapaikat Facebook-ryhmän olen perustanut kun sairastuin keliakiaan ja sen ylläpitoa hoidan yhdessä Suvin kanssa:

Saattoi olla, että jokin kanava jäi mainitsematta. Kuitenkin musta tuntuu, että näissä on ylläpitoa ihan tarpeeksi ihmiselle, joka käy myös päivätyössä somemaailman lisäksi. 


Some on kehittynyt paljon 12 vuodessa ja varmasti kehittyy koko ajan lisää. Katsotaan, että mitä seuraavan vuoden kohdalla ollaan tekemässä. 

Kiitos kaikille blogini seuraajille. Ilman teitä ei blogini päivittyisi. Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista, silloinkin kun omat voimat joskus ehtyvät. 

Näissä tunnelmissa on taas kiva jatkaa seuraavalle vuodelle. 

Maiju

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Nettikiusaaminen on tuomittavaa!

Viikolla keskustelimme facebookissa aiheesta nettikiusaaminen. Tämä tuli ajankohtaiseksi, kun nostin yhden Tiian saaman kommentin puheenaiheeksi fb:ssä. Tämä oli vain pieni osa isoa kokonaisuutta, jonka nostin esiin. Minä olen toitottanut ja toitottanut aiheesta ja pitkään ja useita kertoja, että netissä tapahtuva kiusaaminen on yhtä tuomittavaa kuin koulukiusaaminen.

Tästä syystä päätimme, että puhumme aiheesta verkossa ehkä entistäkin enemmän ja nostamme aihetta esiin lähiviikkoina erilaisin tauluin sekä mahdollisesti myös videoilla.



Jostain syystä joku "taho" on hyvin ärsyyntynyt Tiian ja minun yhteisistä jutuista. Tahoa ärsyttää varmaan kaikki mitä teemme. Sanon aina, että kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan miellyttää. Sehän on selvää.

Minä tein pari vuotta sitten selväksi itselleni, että en tule hyväksymään sitä, että joku oksentaa blogini kommenteissa oman pahan olonsa minun niskaani. En hyväksy sitä edelleenkään ja siitä syystä olen säätänyt kommentoinnin aika tiukaksi blogissani. Minun ei tarvitse olla kenenkään pahan olon kaatopaikkana, tämän opin jo männä vuosina yhdessä työpaikassani. Tämä on jokaisen hyvä sisäistää. Itse usein asettaa sen rajan, että minkälaisen kohtelun muilta hyväksyy. Minun rajani on tiukka ja ehdoton.

Tiia on saanut enemmänkin tämän tyyppisiä kommentteja bloginsa kautta. Olemme käsitelleet tätä aihetta ja miettineet, että miksi joku seuraa meitä molempia tiiviisti blogeissamme ja Tädit tubettaa kanavalla ja silti oksentaa meidän juttuja seuratessaan. Se mitä usein Tiian kanssa teemme käsittää usein huumoria. Huumorintajua varmasti voi opetella, jos sitä ei ole. Sanon usein, että ihan kaikkea ei kannata seurata ryppyotsaisesti. Elämä on 100 kertaa hauskempaa, kun jaksaa nauraa itselleen ja välistä vähän hassutella. Suosittelen kokeilemaan.

Tämä oli yksi osa isompaa kokonaisuutta, joka sai mut taas pohtimaan tätä tilannetta. Myötähäpeää ei meidän kanssa varmasti kannata tuntea. Myötähäpeä on sellainen asia, että sitä tunnetaan, jos joku käyttäytyy huonosti toisia ihmisiä kohtaan. Huumorin takia ei sitä kannata tuntea.




Edelleenkin aion hassutella silloin, kun minua huvittaa, edelleenkään ei aio kysyä siihen lupaa keneltäkään. Usein palautteiden jälkeen saattaa olla, että hassutellaan vielä enemmänkin. Tiedämme, että tuomme tällä toiminnalla iloa muidenkin elämään. Ennen kuin ärsyynnyt näistä jutuista, niin mieti, että voisiko tämä olla huumoria?


Nämäkin blogissa esiintyneet kuvat voivat ehkä olla aina kuvia jostain tulevista jutuista, jotka ovat ehkä osa jotain kokonaisuutta.





Antakaa muiden ihmisten elää omaa elämäänsä niin kuin he parhaaksi näkevät. Antakaa ihmisten olla iloisia ja tuottaa muillekin iloa. Jos itse haluatte elää elämänne ryppyotsaisesti, niin älkää vaatiko sitä muilta.

Pilke silmäkulmassa teimme myös Tädit tubettaa kanavalle videon Mutsit ei ymmärrä teinejä - miksi mutsit ragee -videon. Kannattaa katsoa video huumorlasit silmillä.


Tällaisin ajatuksin näin sunnuntaina. Ihanaa ja positiivista sunnuntaita kaikille.

Maiju

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Voimaa hakemassa heinäpellolta

Tällä viikolla olen harrastanut kevennettyä bloggaamista. Normaalistihan bloggaan pääsääntöisesti joka päivä, mutta nyt olen blogannut vähän harvemmin. Joskus pitää priorisoida asioita ja videopuoli on vaatinut tällä viikolla enemmän aikaani ja siksi olen keskittynyt niihin asioihin illalla töiden jälkeen.

Tuomarinkylän pellot ovat meiltä ihan kivenheiton päässä. Heinäkuun alkupuolella pelloilla järjestettiin taas jo perinteeksi muodostuneet heinätalkoot. Heinätalkoita on pellolla järjestetty jo yli kolmenkymmen vuoden ajan. Heiniä korjataan pellolla neljän ja puolen hehtaarin alueelta. Kuivumisen jälkeen heinät pakataan ja kuljetetaan Haltialan tilan naudoille. Näin pääsee sitten halukkaat kaupunkilaisetkin heinätalkoisiin ja maistamaan maalaiselämää.



Jotenkin tämä perinne on hieno ja on myös upeaa käydä katsastamassa kun heinät on seipäillä. Tällainen näkymä taitaa muutenkin olla tänä päivänä harvinainen tai ainakin minusta tuntuu, että nämäkin on maalla jo koneistettu.

Joskus sitä miettii, että kuinka lähellä siten oikeastaan asuu maalaismaisemaa, vaikka asuukin Helsingissä. Meiltä on tänne pelloille varmaan noin 3 kilometriä matkaa.









Kun olimme ihastelleet Tuomarinkylän kartanon maisemat, niin sen jälkeen lähdimme vielä ihastelemaan Haltialan tilan lehmiä ja lampaita.

Ilta oli mitä ihanin ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin Haltialaan. Kaikki lehmätkin oli viettämässä kesäiltaa pellolla. Tuohon tunnelmaan olisi voinut uppoutua.







Yritin kovasti saada lehmäselfietä aikaiseksi. Tämän parempaan en tällä kertaa päässyt.



Haltialan tila on myös kuin pala suomalaista maalaismaisemaa. Haltialan tilalla on mahdollisuus tutustua kotieläimiin. Paikka on erityisesti lapsiperheiden suuressa suosiossa. Tilalta poistuttaessa oli vielä mahdollisuus ikuistaa auringonlasku Vantaanjoen tuntumassa.




Tämä jos mikä on hyvin voimaannuttavaa. Luonto auttaa voimaan paremmin ja antaa puhtia jaksamaan tällaisen hektisen elämäntyylin. Näiden voimin taas jaksaa eteenpäin.

Maiju

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Auringonlaskua metsästämässä

Tässä kesän aikana olen muutamina iltoina lähtenyt auringonlaskun metsästykseen. Joskus omasta ja joskus miehen ehdotuksesta.

Lähdettiin yhtenä iltana ajelemaan autolla Hietsun uimarannalle, kun sinä iltana näytti siltä, että aurinko tulee laskemaan upeasti. Kun pääsimme Hietsuun, alkoi taivaalle ilmestymään pilviä ja sitten olikin jo sen näköistä, että siltä illalta oli auringonlasku peruutettu.



Ajattelin, että tämän illan auringonlasku oli sitten tällainen, että taivas oli pilvinen ja hieman punertava.





Isäntä istui kalliolla odottamassa kun minä kuvasin.



No en ollutkaan moneen vuoteen käynyt Hietsussa ja ajattelin, että olihan tämä ihan kiva tsekata.



Ajattelin, että tämä oli varmaan tämän illan paras hetki.



Ajoimme Tuusulantietä kotiinpäin ja hieman ennen Tammiston liittymään huomasin, että siellähän se aurinko laskee ja oikein komeasti Haltialassa päin. Siinä sitten ohjeistus isännälle, että koitetaan ehtiä katsomaan se auringonlasku. Välillä se aurinko laskee sellaisella vauhdilla, että ehtii nähdä vain, että nyt se h-hetki sitten tapahtui.

Kuitenkin ehdimme juuri sopivasti pysäyttää auton Haltialaan vievälle tielle Vantaanjoen viereen. Näimme auringon laskevan Tammiston suuntaan. Auringonlasku oli  mitä upein sinä iltana.










Täytyy sanoa, että oli se ilta vaan sen verran jännitystä täynnä, että sitä tunsi olevansa auringonlaskun metsästäjä. Ensiksi ajetaan 20 kilometriä Hietsuun ja sitten sen parhaimman auringonlaskun näkeekin melkein kotikulmilla.

Tunsin melkein suurta onnistumista tästä tilanteesta. Luulin menettäneeni sen auringonlaskun ja sain sen sitten kuitenkin ihan hulppeana takaisin.

Maiju

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Porvoossa hulvattomalla meiningillä

Olimme sopineet Tiian kanssa, että menen lauantaina Porvooseen, koska meillä oli tiedossa Tädit tubettaa kanavalle videoiden tekemistä. Meillä on aina vähän säätämistä, koska Tiia asuu Porvoossa ja minä Helsingissä. Yleensä yhdistetään videoiden tekemiset johonkin tapahtumien yhteyteen ja tehdään siinä sivussa muutamat videot varastoon.

Kesä on vähän ongelmallista siinä suhteessa, kun ei ole tapahtumia ja kuitenkin pitäisi tuottaa sisältöä kanavalle. Olimme päättäneet, että otamme muutamia aktiivipäiviä, jolloin tuotetaan useita videoita yhdellä kertaa. Ideoita oli monta mielessä ja lisää näytti tulevan sitä mukaan, kun jotain tehtiin. Meillä on sellainen jännä juttu kimpassa, että innostutaan aina, kun toinen ehdottaa. Toinen jatkaa silmät kiiluen, kun toinen esittää jonkun mahtavan idean.

Meillä on kyllä Tiian kanssa niin mahtavan hyvä tatsi näihin videoiden tekemiseen ja ollaan koko ajan niin samalla aaltopituudella. Taitaa olla tiedossa tätien kanavalla, jotain uuttakin. Muutamia uusia "tyyppejä" tulee puhumaan lähiviikkoina kanavalle vähän päivän polttavista aiheista.



Kun olimme siis lähdössä Porvoossa kaupungille, niin pitihän sitä vähän valmistautua. Huulipunaa huuliin, niin hyvä tulee.



Mielessä oli, että josko lähtisi hiustenpidennykset päässä katsastamaan Tiian kotikaupunkia. Kyllähän tästä näkee, että hyvä kampaus on kaiken A ja O.



Tylsästi sitten lähdettiin aika "peruspirkkoina" eli ihan ilman mitään ihmeellisiä asusteita.



Teimme muutamia videoita Tiian luona ja muutamia sitten eri kohteissa. Olimme sopineet Porvoon K-Citymarketin kauppiaan kanssa, että tulemme tekemään tupatarkastuksen heidän gluteenittomille hyllyilleen. Tästä myöhemmin lisää videon muodossa. Olen sanonut aina, että Porvoossa on kauppias, joka kuuntelee asiakkaitaan ja sen saimme huomata ihan paikan päällä itsekin, että näin on. 



Tiia salakuvasi meidän tubetusta Tainan kanssa. Niin luontevaa ja hyvää keskustelua kävimme aiheesta. Tuskin maltan odottaa, että saan videon näytettyä teillekin.



Tässä vaiheessa alkoi Tiian kahvihammasta kolottaa ja verensokerit heittelemään. Kokemuksesta tiedän, että siinä vaiheessa ei auta muu kuin totella Tiiaa ja alkaa etsimään kahvipaikkaa. Menimme Cafe Rongoon. Sieltä kun sai myös gluteenitonta suolaista, niin sinne jäimme. Pääsin maistamaan muuten ihan mielettömän herkullista sämpylää, joka oli paikan päällä tehty. Suosittelen muitakin gluteenittomia käymään tuolla kahvilassa.



Sitten kävimme pikaisesti kirppiksellä, josta tarttui mukaan jotain pientä. Minulle laukku ja muki sekä Tiialle lautanen ja kuppi.



Melkein siitä suoraan oli Tiialla taas kauhea jano ja piti päästä limpparille Porvoon Helmeen. Pikalimukat sitten siellä terassilla. Tässä vaiheessa tuntui, että etenemme vain kahvilasta kahvilaan. Päivä oli varmaan kesän helteisin, joten se on kyllä ymmärrettävää.



Kävimme katsastamassa Vanhankaupungin toriaukion myyjien tarjontaa ja kokeiltiin Elmiinan hattuja ja vaihdettiin vähän kuulumisia.



Tässä vaiheessa halusin vielä käydä kuvaamassa maisemia ja Tiia oli vähän kypsää kauraa, mutta lähti kuitenkin kiltisti mun mukaan.





Kävin sillan toisessa päässä kuvaamassa tietyt kohteet ja kun palasin löysin erään neitosen eräältä penkiltä tekemässä mitä? No tätä? Kuulemma valo oli niin hyvä ettei ole koskaan onnistunut kuvat paremmin kuin tässä.



Sitten meillä olikin jo kiire syömään, koska piti ehtiä vielä kaupalle ennen kello kuutta. Päätimme pistäytyä Porvoon Rossossa, koska jostain syystä teki mieli pizzaa. Tiesin, että heiltä onnistuu saamaan gluteenittomana pizzaa. Joten siis sinne.



Tällaiset pizzat sitten saatiin. Pizza oli ihan hyvää. Kivaa, että nykyään monista paikoista saa myös pizzaa gluteenittomana. Rossossa normaalin ja gluteenittoman paistamisessa ero on siinä, että normaalit pizzat paistetaan kiviarinauunissa ja gluteeniton kiertoilmauunissa. Voin vaan kuvitella, että kuinka maukasta olisi gluteenitonkin, jos olisi mahdollisuus paistaa sekin kiviarinauunissa kiertoilmauunin sijaan.

 

Tässä vaiheessa sitten oltiinkin valmiita menemään vielä Tiian luokse kuvaamaan pari videota.

Täytyy sanoa, että oli meillä mahtava päivä. Saimme kuvattua seitsemän videota. Kuvaamisen jälkeen vielä tarvitaan useampia tunteja editoimiseen, mutta sitten meillä on useaksi viikoksi materiaalia kanavalle. Mahtava päivä ja maailman parasta seuraa.

Kyllä Porvoossa vaan on aina niin mahtavaa.

Maiju

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Shoppailuintoni on taas löytynyt

Mulla on ollut vaatteiden ostohalut pitkään poissa. Olen shoppaillut vain omassa vaatekaapissani, eikä oikein ole sieltäkään mitään oikein kivaa löytynyt. Jostain syystä on nyt taas viimeisinä viikkoina alkanut löytymään kaupoistakin taas kivoja vaatteita. Se on välistä niin kiinni siitä, että millainen on kauppojen tarjonta ja löytyykö sieltä mitään omaan makuun sopivia.

Musta tuntuu, että jotenkin on koko kevään mallistot olleet minulle jotenkin sellaisia mitään sanomattoman värisiä, joten ne vaatteet on jääneet sitten kauppaan.

Loman toisella viikolla sitten jotenkin tuli sellainen fiilis, että voisi taas vähän katsastella tarjontaa ja sen jälkeen on taas löytynyt kivoja vaatteita. Mun rakkautenihan vaatteissa on mustalla pohjalla värikkäitä kukkia. Nyt niitä on sitten löytynytkin yhdeltä jos toiselta valmistajalta.

Alkuviikosta kävin töiden jälkeen Sokoksella ja kerroin aiemmin kun löysin Kaustinen t-paidan ja samalla kierroksella löysin Marks and Spencerin osastolta tällaisen ihan mun näköisen pinkkikukkaisen puseron. Tämän kohdalla en edes miettinyt, vaan tiesin, että toi on mulle.



Olen monta kertaa sanonut, että vaatteen päälle vetäessään tietää, että onko väri oikea. Tämä on just eikä melkein oikea väri mulle.





Kiva, että löytyy välillä ihania oman näköisiä vaatteita kaupasta. Tulee kiva fiilis, kun saa vetää jotain uutta ja kivaa päälleen. Tämäkin pusero on monikäyttöinen ja sopii monenlaisten vaatteiden kanssa yhdistettäväksi.

Eikö olekin kiva pusero? Muitakin kivoja vaatteita olisi ollut tuolla osastolla ja ehkä siellä joutuu vielä vierailemaan uudestaankin.

Tädit tubettaa kanavalla puhuttaa


Eilen teimme Tädit tubettaa kanavalle monta uutta videota. Teimme vähän erilaisen videon aiheesta Älä puhu pahaa. Siinä juttelemme kuvitteellisista naisista Monikasta ja Lissusta ja siitä mitä selän takana puhutaan muista. Kannattaa katsoa myös video, sillä tätähän tapahtuu koko ajan joka paikassa eli puhutaan pahaa.



Maiju