maanantai 15. lokakuuta 2018

Eckerön laivalla gluteenittomasti

Jos mun pitää nostaa yksi laivayhtiö yli muiden, jotka huolehtivat asiakkaistaan gluteenittomasti, niin täytyy sanoa, että mulla ei ole vaikeuksia nostaa Eckerö Line laivayhtiötä esiin. Haluan nostaa Eckerön esiin syystä, että heillä on selkeästi asenne kohdallaan ja heillä on palava halu palvella kaikki asiakkaita, myös erikoisruokavalioisia. Heillä on myös palava halu kehittyä edelleenkin tämän asian suhteen. Kiitos siis siitä.

Kun sain heiltä kutsun osallistua ruoka-aiheiseen pressiin, en vaan voinut kieltäytyä tästä. Minua harmitti kuukausi aiemmin kun heillä olisi ollut täydellinen pressi minulle. Silloin aihe käsitteli nimenomaan erikoisruokavalioita laivalla ja silloin jouduin työhön liittyvistä syistä jättää sen pressin väliin. Nyt päätin osallistua tähän. Tällä kertaa aiheena pressissä oli Vastuullinen ruoka laivalla. Pohdimme muun muassa vastuullisuutta ja ruokahävikkiä sekä muun muassa sitä, että miten pystymme omilla valinnoillamme vaikuttamaan muun muassa ruokahävikkiin vai pystymmekö?

Itse olen keliakian myötä miettinyt enemmän ja enemmän sitä että mitä omalle ruokalautaselleni tulee. Kun joutuu miettimään jo muutenkin tarkkaan, että ruoka on varmasti gluteenitonta, tulee mietittyä myös sitä, että ruokaa on vain sen verran lautasella kuin aikoo syödä. Se on hyvä muistaa, että lautaselle otetaan vain sen verran kuin aikoo syödä. Pieni asia itselle, mutta iso asia suuressa mittakaavassa.

Eckerön ravintolapäällikkö kävi kertomassa meille heidän ruoka-arvoistaan ja muun muassa siitä, että he suosivat raaka-ainevalinnoissaan laivalla kotimaisia tuottajia. Itseäni tietenkin ilahduttaa se, että gluteenittomat tuotteet suurelta osin tulee kotimaiselta valmistajalta eli tällä kertaa Moilaselta. Noin 80 prosenttia buffetpöydän antimista tehdään laivalla paikan päällä.

Mitä hyvää on  Eckerö-laivalla gluteenittoman näkökulmasta?


  • Eckerön halu palvella erikoisruokavalioisia on ihailtavaa
  • Eckerö haluaa kehittyä erikoisruokavaliosaralla
  • he kuuntelevat asiakasta
  • gluteenittomat letut aamupalalla (voi kuinka tietäisitte, kuinka iso asia tämä on gluteenittomille)
  • gluteeniton riisipiirakka (itse valitsen nykyään tämän leivä asemesta)

Jos haluaisin kehittää vielä gluteenitonta palvelua niin näihin voisi vielä edelleen kiinnittää huomiota


  • gluteeniton puuro aamupalalle (henkilökunnan pitäisi olla paremmin selvillä, että nykyinen puuro ei ole gluteenitonta!)
  • gluteeniton kakku olisi kiva yllätys jälkkäripöydässä (joku muu kuin äkkimakea suklaa)
  • joku lämmittämismahdollisuus leiville, koska usein gluteeniton leipä seistessään kärsii

Pisteyttäisin aamupalan 4/5 pistein. Tämä on mun arvosanaksi hyvä. 







Kun pääsimme maihin. Suuntasimme Telliskivi alueelle, jossa meille oli suunniteltu erinäistä ohjelmaa. Kävimme tutustumassa muun muassa Kelpmanin villatuotteisiin, luomujäätelötehtaaseen sekä alueella olevaan toriin.



Lounasta kävimme nauttimassa Telliskivi alueella Ülo nimisessä kasvisravintolassa. Ravintolassa oli edulliset hinnat ja löytyi listalta myös gluteenitonta tarjoilijan avustuksella.

Heitän tässä vinkin muille gluteenittomille ihmisille, että Kivi Paber Käärid ravintola, joka on täysin gluteeniton, sijaitsee  samalla alueella). Itse en ole tuollakaan koskaan käynyt, mutta ehkä seuraavalla kerralla sinne.



Menossa ja reissussa oli mukana myös Hellapoliisi  Kati miehensä kanssa. Ruoka kiinnosti tietenkin myös heitä. Myös Kati oli hyvin tyytyväinen sekä laivan että myös ravintolan tarjontaan.



Alkuruokasalaatiksi valikoitui gluteenittomasti vihreä salaatti, joka oli hyvin maukas.



Pääruuaksi valitsin listalta riisinuudelisalaatin.





Tämän jälkeen suunnistimme La Muu luomujäätelötehtaaseen. Saimme kierroksen pienen "tehtaan" tiloissa.







Telliskivi-alue oli hyvin kuvauksellista ja sillä alueella on pieniä putiikkeja, joista voi löytää jotain sellaista, mitä keskustasta ei välttämättä löydä. Itse kiertelin vapaa-ajalla pienissä käsityöalan tuotteita myyvissä putiikeissa sekä kuvasin heidän upeita alueen seinämaalauksiaan.





Tämä torialue oli mielenkiintoinen. Yläkerrasta löytyi muun muassa "torimyyjiä" sekä antiikkiputiikkeja. Sieltä olisi löytänyt vaikka vanhoja matkalaukkuja hintaan 25 euroa. Tuonne on ihan pakko päästä uudestaan ja paremmalla ajalla.



Tämän jälkeen suuntasimme takaisin laivalle. Tuossa vaiheessa olisi ollut jo valmis unten maille. Löysin ihanan Ööloomin unimaskin. Itse nukun aina unimaski kasvoilla ja edellinen oli jo vähän kärsinyt, joten ostin uuden maskin tuolta alueelta.



Laivalla vielä kävimme syömässä illallista buffasta sekä kuuntelimme vielä HK:n luennon ruuasta. Sitten olimmekin jo maissa.

Kiva reissu ja kiva oli päästä kertomaan myös laivan ravintolapäällikölle face to face, että me gluteenittomat arvostamme sitä, että he ovat kiinnostuneita kehittymään. Kiitosta annetaan silloin, kun kiitos ansaitaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ensi kerrallakin siis valintani on Eckerö edellä mainitsemistani syistä.

Maiju

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kynnet klassiseen tyyliin

Kynnet tehty yhteistyössä BeArt Studion kanssa

Lokakuun kynnet saivat jo useampi viikko sitten klassisen tyylin mukaisen värin ja koristeet. Jostain syystä olen halunnut viimeisten kuukausien aikana halunnut sekä hiukset että kynnet laittaa hyvin klassisella tyylillä. Leikilläni heitin jo jossain vaiheessa, että alkaakohan olemaan jo aikuisuuden merkkejä ilmassa. Sitä en usko, sillä muita merkkejä ei ole ollut olemassa, että aikuisuus ei ole minua vielä kutsunut.

Kuitenkin siis lokakuun kynnet syntyivät hyvin klassisen ja aika hillityn sävyisinä. Sopivat sitten hyvin kaikkien värimaailmojen kanssa yhteen. Väriasiaa pitää usein miettiä tarkkaan, koska käytän asuissani hyvin paljon värejä. Jos valitsen hyvin vahvan värin, joka sotii jonkun tietyn värin kanssa, niin silloin se vaikuttaa jonkun tietyn värin käyttöön asuissani seuraavan kuukauden aikana.

Kynsien värin valinta on varmaan yksiä niitä kuukauden vaikeimpia asioita, kohta taas uusi pohtimisen aihe edessä. Kuitenkin haluan aina yhteen kynteen joko timantteja tai jotain maalattua. Tällä kertaa valikoitui taas timantteja.





Näillä on menty ja ensi viikolla taas uudet kynnet. Nyt tuntuu, että saatan ottaa kynsiin, vaikka vähän punaista. Katsotaan, että mitä me Janan kanssa nyt keksitään.

Miten muut kynsien laittajat, millä logiikalla valitselle kynsiinne aina kuukauden värin?

Maiju

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lopetan vaatteiden ostamisen!

Tämä syksy on ollut aikaa, kun olen miettinyt paljon elämääni ja sitä, että miten haluan elämääni puhdistaa. Jotain ratkaisuja tehdään nopeammin ja jotain joudutaan miettimään monelta kantilta.

Kävin lounaalla pari viikoa sitten Iskelmäradion juontaja Satu Kotosen kanssa. Sadusta oli juuri tapaamisemme alla julkaistu artikkeli Ilta-Sanomissa, jossa hän kertoi, että ei ollut vuoteen shoppalluit vaatteita, laukkuja ja kenkiä itselleen. Voi kuinka olen miettinyt tätä aihetta jo pitkään ja kun luin tuon Sadun artikkelin niin ajattelin, että miksikäs ei tämä onnistuisi myös minun kohdallani. Siitä se ajatus sitten lähti kytemään. Puhuin jopa lähityökaveriani mukaan tähän asiaan.






Aihe nousi ajatuksissani esiin jo elokuussa kun siivosin vaatekaappejani silloin mietin, että miksi ihmisen pitää ostaa vaatteita, jos kaappi on ennestään täynnä niitä? Usein omasta vaatekaapista tekee muutenkin ne parhaat bongaukset. Sieltä löytää ne itselleen sopivimmat vaatteet, jotka on usein tarkkaan harkiten ostettu.

Vaatekaapissani on vaatteita, joista saa toisiinsa yhdistelemällä vaikka minkälaisia kokonaisuuksia. Mietin nykyään vaatetta ostaessani ensimmäisenä sen, että mihin kaikkiin jo olemassa oleviin se uusi vaate yhdistyy. Jos olen ostovaiheessa keksinyt useita yhdistettäviä asusteita vaatteeseen, olen sen sitten ostanut. Joskus käy niin, että uudelle vaatteelle ei sitten kuitenkaan tule paljon käyttökertoja. Jotain vaatteita olen kuitenkin sitten käyttänyt koko rahan edestä.  Mitä jos siis jatkossa käyttäisi ne kaikki vaatteensa koko rahan edestä?

Tässä minun suuri innoittajani asiassa eli Satu Kotonen.



Päätös ensi vuodelle 


Nyt olen miettinyt asiaa viikkoja ja olen ajatellut, että vuoden vaihteesta aloitan uuden elämän. Teen samanlaisen päätöksen, että en osta vaatteita, kenkiä enkä laukkuja. Alusvaatteet ja sukkahousut ovat sallittujen listalla.

Shoppailukieltoni astuu voimaan vasta vuoden vaihteessa, mutta sitäkin ennen voin jo vähän harjoitella tätä asiaa.  Tulen kyllä kuukausittain sitten raportoimaan tilanteestani, uskon, että minulla ei tule olemaan mitään vaikeuksia tämän asian suhteen.

Onko kenelläkään muulla koskaan pyörineet tällaiset asiat mielessä? Itselleni tämä tuli nyt vaan hyvin vahvana ajatuksena esiin. Voin sanoa, että tämä jos mikä aiheuttaa itselleni haasteita, mutta aion kyllä tsempata tämän suhteen nyt tosissani.

Maiju

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Meikit kuuluu kaikille?

Olen meikannut jo viisitoista vuotiaasta saakka, voisin sanoa, että melkeinpä päivittäin. Meikki kuuluu persoonaani ja kun olen persoonana värikäs, niin meikki on sitten sen mukainen. Huulipuna on aina huulissani ja sen tarkoitus on myös näkyä.

Kun valitsen meikkejäni, niin värit on tietenkin jotain muuta kuin beigeä tai nudea. Tosin joskus voin yllättää itseni hillitymmällä meikillä, mutta pääsääntöisesti käytän voimakkaita ja kylmiä sävyjä meikissäni. Koen sellaisen meikin omakseni. 


Meikit kuuluu kaikille?


Tähän liittyen olemme ihmetelleet kauneusbloggaajien ja muutaman kauneustoimittajan kanssa sitä, että kuinka tietyt brändit jättävät markkinoimatta meidän kohderyhmälle tuotteitaan? Kun tuotetta myydään, niin varmasti yritykset miettivät, että mikä on heidän kohderyhmänsä. Silloin usein päätetään, että se on 20-30 vuotiaat. Tänä päivänä kuitenkin on todella tyhmää jättää kaikki muu ikäryhmä sitten markkinoinnin ulkopuolelle. Luulisi, että meikit kuuluu kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Hei tänä päivänä myös tädit meikkaa. Jos sitä on tehnyt jo viimeiset 40 vuotta, niin mihin se siitä tilanne siitä muuttuisi. 


Monet meikkibrändit, joiden kohderyhmä on juuri nuo 20-30 vuotiaat, on sellainen joka iskee omaan tajuntaan parhaiten. Heidän sarjoissaan on parhaat pigmentit luomiväreissä ja huulipunissa. Kuitenkin itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että minulle ei tuotteita markkinoida. Minä niin mielelläni käyttäisin muun muassa Nyxin, Urban Decayn ja Macin tuotteita. Kuitenkin koen, että juuri näiden tuotesarjojen markkinointi on kohdennettu vain nuorille. Minun meikkipussissani on varmaan 10 Macin huulipunaa, koska löydän tuosta sarjasta parhaat sävyt itselleni. Muita meikkejä en ole tuosta sarjasta ostanut, koska en vaan tiedä tarpeeksi tuon tuotesarjan meikeistä. Seuraan toki sarjan Instagram-tiliä, mutta se ei ole sama asia. 

Uhka vai mahdollisuus brändille?


Jos nämäkin tuotesarjat kohdentaisivat markkinointiaan enemmän meidän ikäryhmän ihmisille, niin varmasti myös kysyntä kasvaisi entisestään. Ihmettelen suuresti sitä, että kuinka on varaa sulkea joku tietty ikäryhmä markkinoinnin ulkopuolelle.  Kun se ikäryhmä on juuri sellainen, joka kuluttaa itseensä enemmän rahaa kun nuoremmat. Usein olen miettinyt, että miksi olemme näille brändeille uhka, kun voisimme olla mielummin mahdollisuus. 

Brändit, jotka huomioivat


Muutamat brändit, joissa kohderyhmä on varmasti tuo edellä mainittu 20-30 vuotiaat, ovat kuitenkin suhtautuneet avoimin mielin myös meihin vähän vanhempiin sisällöntuottajiin. Viime keväänä Suomeen rantautui meikkisarja Bronx ja siitä olin iloinen, pääsimme tutustumaan tämän sarjan tuotteisiin. Silloin päätin, että annan jatkossa mahdollisuuden mielummin tälle sarjalle, kuin niille, jotka eivät meitä huomioi markkinoinnissaan. Siirryin kesällä käyttämään Bronxin meikkisarjaa ja löysin siitä sarjasta itselleni juuri ne voimakaspigmenttiset meikit, joista olen päässyt kertomaan eteenpäin. Samoin Essence on selkeästi suunnattu nuorelle kohdelleryhmälle, mutta markkinointi on kuitenkin kohdennettu myös meidän ikäryhmälle. Tässä on oiva esimerkki siitä, että markkinoinnin voi kohdentaa yli rajojen. 

Tuotteet saatu pr-näytteenä


Nyt olen päättänyt, että keskityn jatkossa brändeihin, jotka arvostavat myös 40+ naisia. Mielestäni meikit kuuluvat kaikille ja markkinointia pitäisi ihan ehdottomasti kohdentaa kaikkiin ikäryhmiin. Jos brändit haluavat kohdentaa markkinointinsa vain nuorille, niin annetaan sitten kohdentaa. Silloin  koen, että brändi ei halua minua asiakkaakseen. 

Koska haluamme tälle asialle näkyvyyttä. Olemme päättäneet yhteisesti seuraavien bloggaajien ja sisällöntuottajien kanssa nostaa aiheen esiin. Tätä aihetta koskeva kirjoitus/video tulee olemaan seuraavan viikon aikana seuraavissa kanavissa/blogeissa näkyvillä. 


Mitä ajatuksia tämä herättää lukijoissani? Oletteko kokeneet, että jotkut brändit unohtavat teidät? Oletteko silti heidän uskollisia asiakkaitaan? 

Maiju

tiistai 25. syyskuuta 2018

Aurinkoa taas näkyvissä

Viimeisten viikkojen aikana on tullut hyvin paljon mietittyä sitä, että mitkä on ne asiat, joista saa voimaa ja mitkä asiat sitten on taas niitä voimia syöneet. Olen yrittänyt keskittää ajatukseni paljon siihen, että kuuntelen itseäni ja olen tehnyt asioita, jotka tuovat mulle energiaa. Olen miettinyt, että teen vain kivoja asioita.

Millaiset asiat ovat energiaa minulle tuoneet viimeisten viikkojen aikana?

Hemmottelua rentoutushoidossa


Ihana Jarna laittoi mulle viestiä juuri silloin, kun voimani olivat minimissään, että "Maiju tuletko mun luokse hemmotteluhoitoon". Tuohon ei voinut vastata kieltävästi, tuo oli se mitä juuri tuolloin tarvitsin. Jarna oli suunnitellut tekevänsä minulle rentoutushoidon, joka sisälsi kolme eri elementtiä. Hoito sisälsi lämminkivihieronnan selälle, kevyen kasvohoidon (alkupuhdistus, tehoseerumi, hieronta, naamio) sekä päänhieronnan. Tämä tehtiin yhteistyössä Lilja Beautyn kanssa. Tämä oli parasta, mitä olisin voinut toivoa juuri tuolla hetkellä. Hoidon hinta on 75 euroa. Silloin kun haluaa itselleen jotain parasta, niin tätä ehdottomasti suosittelen. Tämän hoidon aikana en tehnyt muuta kuin nautin tuosta hoidon tuomasta tunteesta. 




Luontoretket


Yhtenä päivänä lähdimme siskoni kanssa kamerat kaulassa kohti Töölönlahtea. Istuimme kahvilla Sinisen huvilan kahvilan terassilla pitkään ja siitä lähdimme kiertämään Töölönlahden reittiä samalla jutellen ja kuvaten. Rakastan luonnossa liikkumista ja tällaiset retket tuovat sitä hyvää energiaa. Kilometrejä tuli päivän reissulta noin 10. Luonto on yksi parhaimpia asioita mitä tiedän ja luonnosta saa voimaa ja energiaa. Käveleminen on yksi paras tapa poistaa huonoa energiaa. 








Oleilua työhuoneella


Sitten oli päiviä, jolloin lähdin työhuoneelle ilman mitään päämäärää. Asetin patjan työhuoneen lattialle ja tyynyn pään alle. Viereeni otin kirjan sekä muistiinpanovihkon. Laitoin levysoittimen soimaan nostalgisia levyjä. Paras tapa nollata päätään ja koittaa keskittää ajatuksensa vaan tuohon olotilaan. 





Hetkiä ystävien kanssa


Hyvien ystävien kohtaaminen oli viikkojen aikana myös se, mikä kannatteli mua eteenpäin. Hyville ystäville voi sanoa, että miltä todellisuudessa tuntuu. Laurakin meni "shokkiin", kun hän kysyi, että mitä kuuluu ja vastasin jotain mikä ei ehkä oikeasti ollut mun tapaistani. Minä en yleensä "valehtele" omia tunteitani. Huonot fiilikset pitää päästää ulos. Vietin Lauran kanssa mahtavan päivänä aamupaloineen ja shoppailuineen, vaikka fiilis oli vähän mitä oli. Lauran seurassa se kyllä parani. 

Olen aiemminkin kertonut, että valitsen lähelleni ihmisiä, jotka tuovat mulle iloenergiaa. Sellaisten ihmisten kanssa viihdyn ja niistä saan voimani. Huonokin päivä tuntuu paremmalta tällaisten ihmisten seurassa. 




Menneet viikot ovat olleet rasittavia, mutta mikä on nyt parasta? No parasta on se, että olen nähnyt taas auringon. Viimeisten päivien aikana olen taas saanut nauraa ystävien kanssa sydämen kyllyydestä. Nauru ja ilo, siitä sen voimani ammennan. Muun muassa näistä tyypeistä olen saanut voimaa taas eteenpäin. Kiitos Ville, Laura ja Tiia. 




Kiitos teille kaikille, jotka olette tavalla tai toisella mua vaikeiden viikkojen aikana lähestyneet. Olen kiitollinen siitä, että kaikki tuntuu jo nyt paljon paremmalta taas. Olen kiitollinen siitä, että olette olleet tukena silloin kun en ole jaksanut. Nyt taas hymykin on jo palannut ja olen löytänyt taas tavan nauraa enemmän. Kiitän myös lähimpiä työkavereitani, nekin on juuri niitä parhaita.

Otan pieniä askeleita eteenpäin ja tiedän, että mitä pitää välttää ja mistä pitää osata nauttia. 

Maiju


maanantai 17. syyskuuta 2018

Kun mieli järkkyy - riittääkö lääkäriltä ymmärrystä?

Olen ollut puolitoista viikkoa sairaslomalla, koska omat voimat katosivat muutaman eri asian summana. Kirjoitin aiheesta Kun viemäri menee tukkoon. Tuo kirjoitus tuli heti tuoreeltaan, kun voimat olivat ihan lopussa. Kirjoitin siitä, kun työkaverit puuttuivat tilanteeseeni ja kehottivat lähtemään työterveysasemalle. Itse olisin varmasti vielä sinnitellyt asian kanssa ja yrittänyt vain jaksaa.

Sain ensiksi viikon sairaslomaa ja käskyn tehdä asioita, jotka tuntuvat kivoilta. Tapasin ensimmäisellä kerralla aivan mielettömän ymmärtäväisen lääkärin. Kivojenkin asioiden välissä välillä on ahdistanut ihan hitosti. Sille ei vaan voi mitään, kun alkaa rintaa puristaa ja itkettää. Jokainen, joka on joskus ahdistunut tai uupunut, niin varmasti tietävät, että mistä puhun.

Viikon kuluttua minulla oli käsky tulla uudestaan lääkäriin ja sitten katsotaan jatko. Siinä vaiheessa oli vielä ahdistus suuri, vaikka yritin jaksaa. Kun menin lääkärin vastaanotolle, niin itkien purin tilannetta, että missä sillä hetkellä mennään. Olin ollut viikon sairaslomalla. Lääkäri kuunteli minua ja kun lopetin, hän sanoi, että "jos kirjoitan sinulle vielä pari päivää sairaslomaa". Olin ihan äimän käkenä, että "etkö kuullut ollenkaan, että mitä minulle kuuluu"? Kuulin vain lääkärin toteavan, että "KELA ei oikein ymmärrä näitä työuupumisia".  Itkun seasta sain vaan sanottua, että "nyt on tilanne se, että en välitä mitä KELA ymmärtää tai mitä työnantaja sanoo, nyt mun on pakko ajatella vain itseäni". Olen kerran aiemmin ollut tässä vastaavassa tilanteessa tiesin, että viikko sairaslomaa ei riitä. Lääkäri vain totesi, että "kyllä nyt vaan pitäisi jaksaa ja kyllä nyt vaan pitäisi mennä töihin". Siinä vaiheessa olisin melkein ollut valmis menemään irtisanomaan itseni, jos mun vaan olisi ollut pakko jaksaa.  Täytyy sanoa, että en ole koskaan tuntenut itseäni niin pieneksi, enkä ymmärtänyt ollenkaan sitä, että miksi minun pitäisi jaksaa, jos en jaksaisi.  Ilman työkavereita olisin vaan yrittänyt jaksaa ja kun lopulta lähden hakemaan apua, tulee vastaan lääkäri, jonka ainoa ohje on, että "kyllä nyt vaan pitäisi jaksaa".

Kun lähdin lääkäristä. Otin kaksi puhelua toisen miehelleni ja toisen ystävälleni. Oli pakko purkaa tilanne suoralta kädeltä ja todeta, että nyt loppui multakin ymmärrys lääkäriin.  Mieheni on varmasti se, joka on nähnyt tilanteeni parhaiten ja tietää, että olenko kunnossa vai enkö ole. Hänkin ihmetteli lääkärin kommentteja.



Mietin vielä seuraavana päivänä noita lääkärin sanoja. Mietin, että kun ihminen on heikoimmillaan, niin miksi lääkäri vetää mattoa jalkojen alta juuri silloin, kun tuntuu, että sitä mattoa ei siellä edes ole.

Sanoin lääkärille, että olen niin kovasti yrittänyt. Olen ajatellut, että en jää sänkyyn makaamaan ja yritän joka päivä nousta ylös sekä yritän joka päivä nähdä asioissa mukavia juttuja. Silti tuostakin huolimatta tuntuu välillä ihan sairaan pahalta. Mietin mielessäni, että täytyykö ihmisen jaksaa, jos ei hän jaksa. 

Jouduin tekemään päätöksen, että en tule enää koskaan menemään kyseisen lääkärin vastaanotolle. Itse päätin, että koskaan kukaan ei tule minulle sanomaan, että minun olisi pakko jaksaa, jos en jonain päivänä jaksa. Koskaan ei kukaan saa vetää mattoa minun jalkojeni alta.



Haluan puhua näistä asioista siksi, että näistä asioista puhutaan ääneen. Varmasti meille monille tulee niitä hetkiä, kun ei jaksa. Itselläni tuli voimaa vieviä asioita päällekkäin (työuupumus ja äidin pahentunut alzheimer) ja siksi voimani ehtyivät. Haluan kertoa, että se on ihan okei, että näin tapahtuu. Se on ihan okei, että aina ei jaksa. Aina tarvitse jaksaa, edes lääkärin käskystä.

Kaikesta huolimatta haluan jaksaa uskoa siihen, että tästä kaikesta selvitään. Joka päivä haluan nähdä kuitenkin sen auringon sieltä pilvien takaa.

Maiju

Kohta joudun luopumaan näistä kynsistä

Kynnet yhteistyössä BeArt Studion kanssa

Elokuussa marssin taas Janan luokse ja sanoin, että nyt tehdään ihan peruskynnet. Ajatuksena oli pitkästä aikaa ottaa ranskalaiset kynnet, jotka sopivat sitten asuun kuin asuun. Mieli oli jo tuossa vaiheessa vähän alakuloinen ja ajattelin, että pukeudun tylsästi mustaan tehostettuna valkoisella. Halusin, että kynnetkin ovat sitten sellaiset aika peruskynnet.

Jana kysyi, että haluatko, että tehdään ihan perusranskalaiset, niin vastasin, että voisihan niissä olla vähän timantteja. Sain niin kauniit kynnet, että näistä tuli heti ihan suosikit. 

Nyt kynnet on ovat olleet vajaan kuukauden ja täytyy sanoa, että olen niin rakastunut näihin, että en tiedä, että maltanko luopua näistä uusien kynsien edessä. Usein kynnet ovat neljän viikon kohdalla jo sen näköiset, että huutavat huoltoa. Tällä kertaa olisin varmasti voinut mennä näillä vielä ainakin pari viikkoa.


Kun kävin viimeksi huollossa, niin Jana oli jäämässä lomalle. Ajattelin, että prinsessa vaatii lomalle kruununsa ja pullon valkkaria. Molempia hän sitten lomalleen sai. Kävin pikaisesti ostamassa tämän puhallettavan kruunun Kampin Kellopelistä, jossa usein käyn ohi mennessäni katsomassa, että löytyykö sieltä jotain kivaa ostettavaa. Tälläkin kertaa siis löytyi. 



Kynnet ovat olleet kuvauksellisimmat, mitä minulla on koskaan ollut. Mietin juuri äskettäin, että liki kymmeneen vuoteen on mahtunut aika paljon erilaisia Janan käsittelyssä olen muistaakseni käynyt jo liki viisi vuotta. Siihenkin on mahtunut jo monenlaisia. 




Nyt siis kaikolla jään kaipaamaan näitä kynsiä, sillä nämä oli ehdottomasti yhden kauneimmista, joita Jana on mulle tehnyt. 

Maiju