sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Nettikiusaaminen on tuomittavaa!

Viikolla keskustelimme facebookissa aiheesta nettikiusaaminen. Tämä tuli ajankohtaiseksi, kun nostin yhden Tiian saaman kommentin puheenaiheeksi fb:ssä. Tämä oli vain pieni osa isoa kokonaisuutta, jonka nostin esiin. Minä olen toitottanut ja toitottanut aiheesta ja pitkään ja useita kertoja, että netissä tapahtuva kiusaaminen on yhtä tuomittavaa kuin koulukiusaaminen.

Tästä syystä päätimme, että puhumme aiheesta verkossa ehkä entistäkin enemmän ja nostamme aihetta esiin lähiviikkoina erilaisin tauluin sekä mahdollisesti myös videoilla.



Jostain syystä joku "taho" on hyvin ärsyyntynyt Tiian ja minun yhteisistä jutuista. Tahoa ärsyttää varmaan kaikki mitä teemme. Sanon aina, että kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan miellyttää. Sehän on selvää.

Minä tein pari vuotta sitten selväksi itselleni, että en tule hyväksymään sitä, että joku oksentaa blogini kommenteissa oman pahan olonsa minun niskaani. En hyväksy sitä edelleenkään ja siitä syystä olen säätänyt kommentoinnin aika tiukaksi blogissani. Minun ei tarvitse olla kenenkään pahan olon kaatopaikkana, tämän opin jo männä vuosina yhdessä työpaikassani. Tämä on jokaisen hyvä sisäistää. Itse usein asettaa sen rajan, että minkälaisen kohtelun muilta hyväksyy. Minun rajani on tiukka ja ehdoton.

Tiia on saanut enemmänkin tämän tyyppisiä kommentteja bloginsa kautta. Olemme käsitelleet tätä aihetta ja miettineet, että miksi joku seuraa meitä molempia tiiviisti blogeissamme ja Tädit tubettaa kanavalla ja silti oksentaa meidän juttuja seuratessaan. Se mitä usein Tiian kanssa teemme käsittää usein huumoria. Huumorintajua varmasti voi opetella, jos sitä ei ole. Sanon usein, että ihan kaikkea ei kannata seurata ryppyotsaisesti. Elämä on 100 kertaa hauskempaa, kun jaksaa nauraa itselleen ja välistä vähän hassutella. Suosittelen kokeilemaan.

Tämä oli yksi osa isompaa kokonaisuutta, joka sai mut taas pohtimaan tätä tilannetta. Myötähäpeää ei meidän kanssa varmasti kannata tuntea. Myötähäpeä on sellainen asia, että sitä tunnetaan, jos joku käyttäytyy huonosti toisia ihmisiä kohtaan. Huumorin takia ei sitä kannata tuntea.




Edelleenkin aion hassutella silloin, kun minua huvittaa, edelleenkään ei aio kysyä siihen lupaa keneltäkään. Usein palautteiden jälkeen saattaa olla, että hassutellaan vielä enemmänkin. Tiedämme, että tuomme tällä toiminnalla iloa muidenkin elämään. Ennen kuin ärsyynnyt näistä jutuista, niin mieti, että voisiko tämä olla huumoria?


Nämäkin blogissa esiintyneet kuvat voivat ehkä olla aina kuvia jostain tulevista jutuista, jotka ovat ehkä osa jotain kokonaisuutta.





Antakaa muiden ihmisten elää omaa elämäänsä niin kuin he parhaaksi näkevät. Antakaa ihmisten olla iloisia ja tuottaa muillekin iloa. Jos itse haluatte elää elämänne ryppyotsaisesti, niin älkää vaatiko sitä muilta.

Pilke silmäkulmassa teimme myös Tädit tubettaa kanavalle videon Mutsit ei ymmärrä teinejä - miksi mutsit ragee -videon. Kannattaa katsoa video huumorlasit silmillä.


Tällaisin ajatuksin näin sunnuntaina. Ihanaa ja positiivista sunnuntaita kaikille.

Maiju

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Voimaa hakemassa heinäpellolta

Tällä viikolla olen harrastanut kevennettyä bloggaamista. Normaalistihan bloggaan pääsääntöisesti joka päivä, mutta nyt olen blogannut vähän harvemmin. Joskus pitää priorisoida asioita ja videopuoli on vaatinut tällä viikolla enemmän aikaani ja siksi olen keskittynyt niihin asioihin illalla töiden jälkeen.

Tuomarinkylän pellot ovat meiltä ihan kivenheiton päässä. Heinäkuun alkupuolella pelloilla järjestettiin taas jo perinteeksi muodostuneet heinätalkoot. Heinätalkoita on pellolla järjestetty jo yli kolmenkymmen vuoden ajan. Heiniä korjataan pellolla neljän ja puolen hehtaarin alueelta. Kuivumisen jälkeen heinät pakataan ja kuljetetaan Haltialan tilan naudoille. Näin pääsee sitten halukkaat kaupunkilaisetkin heinätalkoisiin ja maistamaan maalaiselämää.



Jotenkin tämä perinne on hieno ja on myös upeaa käydä katsastamassa kun heinät on seipäillä. Tällainen näkymä taitaa muutenkin olla tänä päivänä harvinainen tai ainakin minusta tuntuu, että nämäkin on maalla jo koneistettu.

Joskus sitä miettii, että kuinka lähellä siten oikeastaan asuu maalaismaisemaa, vaikka asuukin Helsingissä. Meiltä on tänne pelloille varmaan noin 3 kilometriä matkaa.









Kun olimme ihastelleet Tuomarinkylän kartanon maisemat, niin sen jälkeen lähdimme vielä ihastelemaan Haltialan tilan lehmiä ja lampaita.

Ilta oli mitä ihanin ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin Haltialaan. Kaikki lehmätkin oli viettämässä kesäiltaa pellolla. Tuohon tunnelmaan olisi voinut uppoutua.







Yritin kovasti saada lehmäselfietä aikaiseksi. Tämän parempaan en tällä kertaa päässyt.



Haltialan tila on myös kuin pala suomalaista maalaismaisemaa. Haltialan tilalla on mahdollisuus tutustua kotieläimiin. Paikka on erityisesti lapsiperheiden suuressa suosiossa. Tilalta poistuttaessa oli vielä mahdollisuus ikuistaa auringonlasku Vantaanjoen tuntumassa.




Tämä jos mikä on hyvin voimaannuttavaa. Luonto auttaa voimaan paremmin ja antaa puhtia jaksamaan tällaisen hektisen elämäntyylin. Näiden voimin taas jaksaa eteenpäin.

Maiju

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Auringonlaskua metsästämässä

Tässä kesän aikana olen muutamina iltoina lähtenyt auringonlaskun metsästykseen. Joskus omasta ja joskus miehen ehdotuksesta.

Lähdettiin yhtenä iltana ajelemaan autolla Hietsun uimarannalle, kun sinä iltana näytti siltä, että aurinko tulee laskemaan upeasti. Kun pääsimme Hietsuun, alkoi taivaalle ilmestymään pilviä ja sitten olikin jo sen näköistä, että siltä illalta oli auringonlasku peruutettu.



Ajattelin, että tämän illan auringonlasku oli sitten tällainen, että taivas oli pilvinen ja hieman punertava.





Isäntä istui kalliolla odottamassa kun minä kuvasin.



No en ollutkaan moneen vuoteen käynyt Hietsussa ja ajattelin, että olihan tämä ihan kiva tsekata.



Ajattelin, että tämä oli varmaan tämän illan paras hetki.



Ajoimme Tuusulantietä kotiinpäin ja hieman ennen Tammiston liittymään huomasin, että siellähän se aurinko laskee ja oikein komeasti Haltialassa päin. Siinä sitten ohjeistus isännälle, että koitetaan ehtiä katsomaan se auringonlasku. Välillä se aurinko laskee sellaisella vauhdilla, että ehtii nähdä vain, että nyt se h-hetki sitten tapahtui.

Kuitenkin ehdimme juuri sopivasti pysäyttää auton Haltialaan vievälle tielle Vantaanjoen viereen. Näimme auringon laskevan Tammiston suuntaan. Auringonlasku oli  mitä upein sinä iltana.










Täytyy sanoa, että oli se ilta vaan sen verran jännitystä täynnä, että sitä tunsi olevansa auringonlaskun metsästäjä. Ensiksi ajetaan 20 kilometriä Hietsuun ja sitten sen parhaimman auringonlaskun näkeekin melkein kotikulmilla.

Tunsin melkein suurta onnistumista tästä tilanteesta. Luulin menettäneeni sen auringonlaskun ja sain sen sitten kuitenkin ihan hulppeana takaisin.

Maiju

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Porvoossa hulvattomalla meiningillä

Olimme sopineet Tiian kanssa, että menen lauantaina Porvooseen, koska meillä oli tiedossa Tädit tubettaa kanavalle videoiden tekemistä. Meillä on aina vähän säätämistä, koska Tiia asuu Porvoossa ja minä Helsingissä. Yleensä yhdistetään videoiden tekemiset johonkin tapahtumien yhteyteen ja tehdään siinä sivussa muutamat videot varastoon.

Kesä on vähän ongelmallista siinä suhteessa, kun ei ole tapahtumia ja kuitenkin pitäisi tuottaa sisältöä kanavalle. Olimme päättäneet, että otamme muutamia aktiivipäiviä, jolloin tuotetaan useita videoita yhdellä kertaa. Ideoita oli monta mielessä ja lisää näytti tulevan sitä mukaan, kun jotain tehtiin. Meillä on sellainen jännä juttu kimpassa, että innostutaan aina, kun toinen ehdottaa. Toinen jatkaa silmät kiiluen, kun toinen esittää jonkun mahtavan idean.

Meillä on kyllä Tiian kanssa niin mahtavan hyvä tatsi näihin videoiden tekemiseen ja ollaan koko ajan niin samalla aaltopituudella. Taitaa olla tiedossa tätien kanavalla, jotain uuttakin. Muutamia uusia "tyyppejä" tulee puhumaan lähiviikkoina kanavalle vähän päivän polttavista aiheista.



Kun olimme siis lähdössä Porvoossa kaupungille, niin pitihän sitä vähän valmistautua. Huulipunaa huuliin, niin hyvä tulee.



Mielessä oli, että josko lähtisi hiustenpidennykset päässä katsastamaan Tiian kotikaupunkia. Kyllähän tästä näkee, että hyvä kampaus on kaiken A ja O.



Tylsästi sitten lähdettiin aika "peruspirkkoina" eli ihan ilman mitään ihmeellisiä asusteita.



Teimme muutamia videoita Tiian luona ja muutamia sitten eri kohteissa. Olimme sopineet Porvoon K-Citymarketin kauppiaan kanssa, että tulemme tekemään tupatarkastuksen heidän gluteenittomille hyllyilleen. Tästä myöhemmin lisää videon muodossa. Olen sanonut aina, että Porvoossa on kauppias, joka kuuntelee asiakkaitaan ja sen saimme huomata ihan paikan päällä itsekin, että näin on. 



Tiia salakuvasi meidän tubetusta Tainan kanssa. Niin luontevaa ja hyvää keskustelua kävimme aiheesta. Tuskin maltan odottaa, että saan videon näytettyä teillekin.



Tässä vaiheessa alkoi Tiian kahvihammasta kolottaa ja verensokerit heittelemään. Kokemuksesta tiedän, että siinä vaiheessa ei auta muu kuin totella Tiiaa ja alkaa etsimään kahvipaikkaa. Menimme Cafe Rongoon. Sieltä kun sai myös gluteenitonta suolaista, niin sinne jäimme. Pääsin maistamaan muuten ihan mielettömän herkullista sämpylää, joka oli paikan päällä tehty. Suosittelen muitakin gluteenittomia käymään tuolla kahvilassa.



Sitten kävimme pikaisesti kirppiksellä, josta tarttui mukaan jotain pientä. Minulle laukku ja muki sekä Tiialle lautanen ja kuppi.



Melkein siitä suoraan oli Tiialla taas kauhea jano ja piti päästä limpparille Porvoon Helmeen. Pikalimukat sitten siellä terassilla. Tässä vaiheessa tuntui, että etenemme vain kahvilasta kahvilaan. Päivä oli varmaan kesän helteisin, joten se on kyllä ymmärrettävää.



Kävimme katsastamassa Vanhankaupungin toriaukion myyjien tarjontaa ja kokeiltiin Elmiinan hattuja ja vaihdettiin vähän kuulumisia.



Tässä vaiheessa halusin vielä käydä kuvaamassa maisemia ja Tiia oli vähän kypsää kauraa, mutta lähti kuitenkin kiltisti mun mukaan.





Kävin sillan toisessa päässä kuvaamassa tietyt kohteet ja kun palasin löysin erään neitosen eräältä penkiltä tekemässä mitä? No tätä? Kuulemma valo oli niin hyvä ettei ole koskaan onnistunut kuvat paremmin kuin tässä.



Sitten meillä olikin jo kiire syömään, koska piti ehtiä vielä kaupalle ennen kello kuutta. Päätimme pistäytyä Porvoon Rossossa, koska jostain syystä teki mieli pizzaa. Tiesin, että heiltä onnistuu saamaan gluteenittomana pizzaa. Joten siis sinne.



Tällaiset pizzat sitten saatiin. Pizza oli ihan hyvää. Kivaa, että nykyään monista paikoista saa myös pizzaa gluteenittomana. Rossossa normaalin ja gluteenittoman paistamisessa ero on siinä, että normaalit pizzat paistetaan kiviarinauunissa ja gluteeniton kiertoilmauunissa. Voin vaan kuvitella, että kuinka maukasta olisi gluteenitonkin, jos olisi mahdollisuus paistaa sekin kiviarinauunissa kiertoilmauunin sijaan.

 

Tässä vaiheessa sitten oltiinkin valmiita menemään vielä Tiian luokse kuvaamaan pari videota.

Täytyy sanoa, että oli meillä mahtava päivä. Saimme kuvattua seitsemän videota. Kuvaamisen jälkeen vielä tarvitaan useampia tunteja editoimiseen, mutta sitten meillä on useaksi viikoksi materiaalia kanavalle. Mahtava päivä ja maailman parasta seuraa.

Kyllä Porvoossa vaan on aina niin mahtavaa.

Maiju

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Shoppailuintoni on taas löytynyt

Mulla on ollut vaatteiden ostohalut pitkään poissa. Olen shoppaillut vain omassa vaatekaapissani, eikä oikein ole sieltäkään mitään oikein kivaa löytynyt. Jostain syystä on nyt taas viimeisinä viikkoina alkanut löytymään kaupoistakin taas kivoja vaatteita. Se on välistä niin kiinni siitä, että millainen on kauppojen tarjonta ja löytyykö sieltä mitään omaan makuun sopivia.

Musta tuntuu, että jotenkin on koko kevään mallistot olleet minulle jotenkin sellaisia mitään sanomattoman värisiä, joten ne vaatteet on jääneet sitten kauppaan.

Loman toisella viikolla sitten jotenkin tuli sellainen fiilis, että voisi taas vähän katsastella tarjontaa ja sen jälkeen on taas löytynyt kivoja vaatteita. Mun rakkautenihan vaatteissa on mustalla pohjalla värikkäitä kukkia. Nyt niitä on sitten löytynytkin yhdeltä jos toiselta valmistajalta.

Alkuviikosta kävin töiden jälkeen Sokoksella ja kerroin aiemmin kun löysin Kaustinen t-paidan ja samalla kierroksella löysin Marks and Spencerin osastolta tällaisen ihan mun näköisen pinkkikukkaisen puseron. Tämän kohdalla en edes miettinyt, vaan tiesin, että toi on mulle.



Olen monta kertaa sanonut, että vaatteen päälle vetäessään tietää, että onko väri oikea. Tämä on just eikä melkein oikea väri mulle.





Kiva, että löytyy välillä ihania oman näköisiä vaatteita kaupasta. Tulee kiva fiilis, kun saa vetää jotain uutta ja kivaa päälleen. Tämäkin pusero on monikäyttöinen ja sopii monenlaisten vaatteiden kanssa yhdistettäväksi.

Eikö olekin kiva pusero? Muitakin kivoja vaatteita olisi ollut tuolla osastolla ja ehkä siellä joutuu vielä vierailemaan uudestaankin.

Tädit tubettaa kanavalla puhuttaa


Eilen teimme Tädit tubettaa kanavalle monta uutta videota. Teimme vähän erilaisen videon aiheesta Älä puhu pahaa. Siinä juttelemme kuvitteellisista naisista Monikasta ja Lissusta ja siitä mitä selän takana puhutaan muista. Kannattaa katsoa myös video, sillä tätähän tapahtuu koko ajan joka paikassa eli puhutaan pahaa.



Maiju

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Marenkijäätelöleivonnaiset

Kesällä syntyy helposti marenkileivospohjista yllätysvieraille herkkua kahvipöytään. Tämä on meillä sellainen nopea herkku, joita löytyy usein kaapista ja varmasti pakastimen kätköistä löytyy aina jotain pohjien päälle laitettavaa.

Usein teen marenkileivokset niin, että vatkaan päälle kermaa ja koristelen marjoilla tai hedelmillä. Tällä kertaa kesän kunniaksi ja mansikoiden kaveriksi viipaloin pari ohutta jäätelö siivua marenkileivonnaisen päälle. Tämän helpommin ei tarjottavaa siis voisi vieraille tehdä.







Itse rakastan marenkia ja joskus saatan sitä murustella vaniljajäätelön sekaan. Kannattaa kokeilla joskus, että antaa jäätelön hieman sulaa astiassa ja murustaa sekaan marenkia sekä laittaa vielä joukkoon vähän marjoja. Sen jälkeen lusikoi jäätelön silikonivuokaan ja laittaa takaisin pakastimeen jäätymään.

Voin kertoa, että se jos mikä on herkkua.

Maiju

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Keltainen väri piristää säällä kuin säällä

Saappaat saatu blogin kautta

Kun sade piiskaa ikkunaa, eikä tee mieli lähteä ulos, niin mitä voi tehdä? No voi vetää jalkaansa kaikkein päheimmät kumisaappaat tai kauneimman sateenvarjon mitä omistaa. Olen jo vuosia himoinnut keltaisia Hai-saappaita, mutta en ole tullut ostaneeksi niitä, koska mulla on kaapissa jo useammat kumisaappaat. Nyt kuitenkin tuli tarvetta keltaisille kumisaappaille erään idean takia. Mitkään muut kumisaappaat eivät tulleet kyseeseen kuin nämä Hai-saappaat, jotka saimme Tiian kanssa blogin kautta.

Kun sopivasti sattui satamaan, lähti saappaat heti kauppareissulla jalkaani. Sateenkin sattuessa melkein hymyillyttää näiden saappaiden kanssa. Keltainen väri toimii aina säällä kuin säällä.



Ostin keskiviikkona t-paidan Tenavat-sarjan Kaustinen-linnun kuvan takia. Kun näin Sokoksella t-paidan piti kiertää kauppa yhteen kertaan ympäri ja palata sitten näkemänsä t-paidan luokse ja ottaa se mukaan. Tämä oli sellainen on-vaan-pakko-ostaa t-paita. Kun paita oli päälläni, sattui saappaat saapumaan sopivasti postista ja ne sopi täydellisesti toisiinsa.



Yhdistin puseron kanssa Oulusta ostamani korvikset, joissa myös toistui keltaista kuun muodossa.



Pirteyttä sateiseen päivään saa pienillä asioilla. Tällä kertaa näillä keltaisilla elementeillä piristin omaa päivääni.

Viikonloppuna tavataan Tiian kanssa Porvoossa ja jos siellä joku bongaa kaksi keltaisissa kumisaappaissa talsivaa naista, niin saatatte bongata Tädit siellä kuvaushommissa.

Ihanaa viikonloppua kaikille, joko sateen kanssa tai ilman. Mulle käy kaikki. Pääasia on, että olen selvinnyt ensimmäisestä työviikosta loman jälkeen ja oon vielä hengissä.

Maiju