maanantai 26. kesäkuuta 2017

Leivotaanko pullaa - gluteenitonta pullaa?

Kun sain viisi vuotta sitten keliakiadiagnoosin, niin yksi asia mitä jäin kaipaamaan oli tuore ja hyvä pulla. Olen koittanut leipoa itse monenlaisilla jauhoseoksilla ja joskus olen onnistunut paremmin ja toisinaan sitten vähän huonommin. Markkinoille tulee tasaiseen tahtiin hyviä tuotteita ja haluan nostaa aina välillä hyviä tuotteita esiin myös blogissani. Tällä kertaa ihan ehdottomasti noston ansaitsee tämä tuote Moilas-tuote. 

Tavoitteena on aina löytää parempaa ja parempaa pullajauhoseosta. Toukokuussa tuli markkinoille gluteeniton pakastepullataikina Pirkalta. 

Nyt huomasin ilokseni, että Moilas Gluten Free oli tuonut markkinoille uuden Pulla-Munkki Mix -jauhoseoksen. Piti heti päästä tätäkin kokeilemaan pullankiilto silmissäni. 


Meillä gluteenittomillakin on erilaisia rajoitteita. Joskus tuotteet saattavat sisältää vehnäntärkkelystä, joten siitä syystä monet joutuvat jättämään tuotteet väliin. Moilasen gluteenittomat tuotteet ovat kaikki myös vehnättömiä, joten sopii siitä syystä monille. 


Tämä tuote on saanut monien rajoitteiden kiitoksen myös siitä, että tässä ei ole kardemummaa ja joku kiitti myös sitä, että tähän ei ole lisätty valmiiksi hiivaa. Kun jätetään jauhoseoksesta jätetään nämä pois, tuote soveltuu taas mahdollisimman monelle. Moilas on siis ottanut tässä tuotteessa huomioon mahdollisimman monen. 


Leivoin pullataikinan pakkauksen ohjeen mukaan. Gluteenittomassa leivonnassa riittää pullille kertakohotus. Pullat leivotaan muotoonsa heti kun taikina on tehty. Tämän jälkeen kohotetaan leivinliinan alla 30 minuuttia ja paistetaan. Leivotun pullan tuoksua ei voita mikään. 

Tykkäsin taikinan koostumuksesta ja mausta. Olen joskus maistanut taikinoita, joista maistuu valmiiksi rasva ja sokeri. Tässä taikinassa oli maku mielestäni kohdillaan. 


Nämä pullat maistuivat myös miehelleni, joka on normaaliruokavalioinen. 


Gluteenittomat pullat ovat parhaillaan juuri paistettuna tai sitten pakatettuna, mutta siinäkin heti pakastimesta ottamisen jälkeen. 

Kokeilin näitäkin pullia niin, että otin aamulla pakastimesta ja söin iltapäivällä. Tällöin gluteenittomiin pulliin tulee jo sellainen "vanha pullan vaikutelma". Joten ihan ehdottomasti suosittelen nauttimaan heti tai sitten ne vaativat pienen lämmittämisen mikrossa. 

Kyllä pulla on ihanaa. 

Maiju


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ruiskumaalattuja laukkuja

Tapasin Salon iltatorilla Eija Koposen pari viikkoa sitten. Jäin häkeltyneenä ihastelemaan hänen persoonallisia töitä, jotka häkellyttivät kauneudellaan ja erikoisuudellaan. Olen sanonut ennenkin, että kun ihmisellä on lahja luoda jotain näin kaunista ja upeaa, sitä lahjaa pitää käyttää.

Eija on kotoisin Nuutajärven lasikylästä, mutta on asunut Lohjalla jo melkein 30 vuotta. Eijan innostus maalaamiseen syntyi kun hän opiskeli Turun AMK:ssa (Salon yksikössä) teollista muotoilua. Eija osallistui opiskellessaan viikon mittaiselle kynäruiskumaalauskurssille ja se oli kuulemma rakkautta ensi silmäyksellä vai voisiko sanoa, että ensi kokeilulla. Eija kertoi, että kun muut maalasivat pääkalloja, niin hänen valmisti ensimmäisenä työnään Clark Cablen minihameeseen ja hän maalasi myös yhden Hollywood kaunottaren ikivanhaan kirpparilta löytämäänsä laukkuun. Siitä lähti Eijan innostus töidensä valmistamiseen. Persoonallisia ja ihan varmasti yksilöllisiä töitä. Jokainen Eijan maalaama työ on uniikki.

Eijan kertoi, että hän on vasta nyt tajunnut omien töidensä ainutlaatuisuuden. Tämän tekniikan ja tyylin harrastajia ei helposti löydy edes googlettamalla. Eija valmistaa siis todellakin ainutlaatuisia töitä. Ensimmäiset työnsä Eija valmisti jo vuonna 2006. Eija kertoi myös, että hänen mustavalkoinen tyylinsä juontaa juurensa jo ala-asteikäisenä rakastamaansa lyijykynäpiirostyyliin.










Ihastuin ja lumouduin näiden töiden edessä heti. Juttelin Eijan kanssa ja mikä taas on parasta näissä töissä on se, että käytetyt laukut ovat kierrätyslaukkuja. Näin on saatu taas ekologisuus tuotteisiin mukaan. Mikä kasvattaa entisestään tuotteiden kiinnostavuutta. 

Arvostan suomalaista desingereita ja tässä taas oli yksi todella mielenkiintoinen ja hyvin persoonallinen taitaja. Eijan yhteystiedot löytyvät täältä.

Maiju

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Korkeasaaren eläimet elementissään

Kerroinkin eilen, että olimme juhannusaattona käymässä Korkeasaaressa. Samalla kun näkee eläimiä, niin siellä saa kivasti liikuntaa. Katsoin puhelimen terveyssovelluksesta, että tuli käveltyä yli 10.000 askelta ja kilometrejä kertyi yli seitsemän. Tulee siis huvi ja hyöty samalla. Tällä kertaa menimme Mustikkamaan kautta ja silloin askeleita kertyy enemmän.

Jotenkin tuntuu, että joka vuosi onnistun saamaan parempia ja parempia kuvia. Tällä kertaa sää suosi meitä ja eläimet olivat hyvin esillä. Liian helteinen ilma ei ole hyvä, sillä silloin eläimet yleensä ovat piilossa, eikä niitä onnistu kuvaamaan. Eilen kerroin Korkeasaaren riikinkukoista, se postaukseni löytyy täältä.

Ensiksi katsastimme tiikerit, jotka poseerasivat upeasti.









Punapandakin oli hyvin utelias ja kurkisteli puun välistä. Pandastakin sain useita  upeita kuvia.



Apinat olivat myös ulkona, mutta olivat ihmeen rauhallisella tuulella ja jokainen niistä touhusi omia juttujaan.



Kuningamerikotka on usein hyvin vaikeasti kuvattava, koska ne sijaitsevat hyvin tiheäverkkoisessa häkissä. Nyt kuitenkin onnistuin aika kohtalaisesti kuvaamisessa.



Yksi mun lemppareitani on karhut. Tämän jälkeen suunnistimme karhuja katsomaan.



Kaksi karhua oli näkyvillä. Toinen kiersi ympäri linnaa ja vahti reviiriään. Toinen oli kallionkolossa päiväunilla.



Nykyään on kiva kun karhujakin voi kuvata monelta suunnalta. Rappukäytävän pleksien läpi onnistui tätä nukkuvaa karhua kuvata hyvinkin läheltä.







Tässä tämä reviirin valvoja.



Kävimme katsomassa myös kenguruita. Tässä äitikenguru ja pussissa pieni kenguruvauva.



Välillä äiti kuulostelee, että onko vauvalla kaikki hyvin.



Aikamme tätä katsottuamme kenguruvauva pulahtaa pussista ulos.



Tässä sitten katsellaan maailmanmenoa yhdessä äiti ja vauva.



Kamelitkin olivat hyvin uteliaalla tuulella ja heitä kiinnosti selvästi aidan takana olevat vierailijat.



Erityisesti silmääni hiveli myös Korkeasaaren ihanat kukkapellot. Mietin, että onko siellä aina ollut näin upeat kukkapellot, vai oliko se tämän vuoden "uutuus". Pellot ainakin nyt kiinnittivät huomioni ja niitä kovasti kuvasinkin.



Korkeasaari on eläinten lisäksi hyvin hoidettu ja oli ilo katsella upeana päivänä myös kukkaloistoa ja hyvin hoidettuja alueita.



Kierroksen lopuksi päätin ikuistaa itseni näiden upeiden keltaisen puiden loisteessa.



Olinpa iloinen siitä, että lähdin Korkeasaareen, vaikka ensiksi vähän mietin, että jaksaako sitä lähteä. Vierailu kuitenkin osoittautui onnistuneeksi.

Maiju

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Riikinkukko levitti sulkansa

Vietämme juhannusta kaupungissa pitkästä aikaa. Päätimme lähteä tänään kävelemään Korkeasaareen. Yhdellä kertaa tulee sitten sekä liikuntaa että saa myös ihailla eläimiä ja mahdollisesti nauttia eläinten kuvaamisesta. 

Ilma oli tänään suotuisa ja eläimet näyttäytyivät hyvin myös kameralle. Ajattelin ensiksi kirjoittaa postauksen kierroksesta, mutta päädyinkin sitten innoissani keskittymään vain yhteen elämykseen, koska tällaista ei ole ennen eteeni sattunut. Esittelen muut kuvani vaikka huomenna. 

Minä olen rukoillut riikinkukkojen edessä lukuisia kertoja. Olen pyytänyt nätisti, että uros näyttäisi minulle sulkansa, olen pyytänyt sitä turhaan, sillä sitä ei ole koskaan tapahtunut. Muistan, että viime vuonnakin kuvasin varmaan toista tuntia riikinkukkoja ja odotin, että olisin saanut upeita kuvia niistä.  Viime vuotinen postaukseni löytyy täältä. Omalla tavalla siis onnistuinkin, mutta kuitenkin se huipentuma jäi kokematta. 

Mitä sitten tänään tapahtui?


Ensimmäiset riikinkukot näyttäytyivät minulle apinalinnan liepeillä. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. Herra vaan porskutti ja meni menojaan. 



Siellä hän suuntasi kalliota pitkin ylös ja meni menojaan. 


Eikä elettekään, että olisi halunnut liehitellä sulkiaan. 


Sitten vakiopaikalla siellä kierroksen loppupäässä taas riikinkukko juoksenteli minun edessäni. 


Suuntana kukkula. 


Sinnepä oli eksynyt myös rouva riikinkukko. Tätä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt. 


Olimme kiertäneet tuon kukkulan ja mieheni huomasi, että kallion kukkulalla näkyy riikinkukko sulat liehuen. Tässä vaiheessa tuli tälle rouvalle kiire. Kamera äkkiä laukusta ja rouva juoksemaan kukkulalle. Siinä harmittelin mielessäni kovasti sitä, että mulla oli vastavalo ja riikinkukkokin esitteli sulkiaan ihan väärään suuntaan. Kuitenkaan minulle ei ollut mahdollisuutta lähteä riikinkukon toiselle puolelle. Kamerakin alkoi uhkaavasti vilkuttamaan akun loppumista. Minä vaan räpsin kuvia. 


Räpsin ja räpsin. Ajattelin, että nyt on vaan pakko ottaa, onnistui tai ei onnistu. 


Sitten riikinkukko kääntyi ja tämä oli viimeinen kuva, jonka sain kameralla otettua. Tässä vaiheessa en siis vielä tiennyt, että onnistuinko saamaan kuvan vai enkö. 

 

Sitten huusin vielä miehelle, että voisitko vielä äkkiä kipaista tuomaan mun kännykän, jonka olin hätäpäissäni iskenyt hänen käteensä. Hän kipaisi ja tämän ehdin vielä ottamaan ja sen jälkeen oli riikikukon kosiohalut menneet ja hän laski siipensä alas.



Riikinkukko jäi katselemaan, että minne se naaras oikein hävisi. Hän oli jo mennyt tiehensä, eikä kosiotoimet olleet tällä kertaa onnistuneet.



Täytyy sanoa, että harvoin olen jostain kuvista niin onnellinen, kuin olin nyt. Olen tätä vuosia odottanut ja nyt sitten jollain tasolla onnistuin.

Onnistuin nappaamaan muutenkin Korkeasaaren muista eläimistä upeita kuvia, joista sitten huomenna lisää. Ilma oli todella suotuisa eläimille, jotka halusivat näyttäytyä ihan kiitettävästi.

Onko muilla samanlaisia pakkomielteitä tällaisissa tapauksissa? Itse olen yrittänyt olla kärsivällinen ja nyt se kärsivällisyys vihdoinkin palkittiin.

Maiju

torstai 22. kesäkuuta 2017

Minusta tuli taas ikäiseni nainen

Tänään oli vuorossa hiusten kuosiin laittaminen. Joskus joku kysyy, että "mitä sä nyt taas sinne kampaajalle menet, että sun hiukset on ihan hyvät". Kun on lyhyet hiukset, niin on todella tärkeää käydä laittamassa ne kuosiin neljän-viiden viikon välein. Vaikka sitä kaikki eivät näe, niin siinä vaiheessa alkaa hiukset menemään korvallisten päälle ja muutenkin mallia alkaa hapsottamaan vähän sieltä ja vähän täältä. Siinä siis syy, miksi pitää olla jämpi tuon hiusten huoltovälin kanssa.

Olin ottanut samalle lomapäivälle kynsien ja hiusten huollon. Kynnet esittelen myöhemmin erikseen.



Ensimmäisenä aina pistetään tyvi piiloon. Samalla mietitään, että mikä olisi päivän teema eli millä edetään. Päätettiin edetä kasarimeingillä vai oliko se mörököllilookilla. Hieman aina naurattaa tässä vaiheessa, kun mielikuva siitä lähtee liikenteeseen, että mitä jos tehtäisiinkin jotain tällaista.



Tässä välissä on hyvää aikaa vähän pelleillä ja odottaa tyvivärin vaikutusta. Tässä ehdittiin hyvin myös vaihtaa kuulumiset siitä, että mitä MissB:lle kuuluu ja siitä, että tullaanko MissB:tä näkemään Pride 2017 kulkueessa ja tottakai hänet sielläkin nähdään. Kannattaa siis suunnata 1.7. katsomaan Helsingissä Pride-kulkueen etenemistä.



Miikan mielestä kylmälle naiselle pitää saada kylmää sävyä hiuksiin, joten sillä sitten mentiin. Tämä värisävy on sellainen, että se haalenee jo muutamassa viikossa, mutta pari viikkoa ollaan taas vähän enemmän oman ikäisensä näköisiä naisia.



Näillä fiiliksillä päästään sitten juhannuksen viettoon. Omalta osaltani se tarkoittaa kotona oleilua, mutta pikapyrähdys tehdään mökille jossain välissä. Muuten siis kaupunkijuhannusta vietetään tällä kertaa.

Palaan vielä huomenna juhannuksen merkeissä.

Maiju