torstai 31. tammikuuta 2013

Poikkeuksellinen asuvalinta

Tässä yksi tammikuun puolen välin asuste. Nyt olen vähän poikkeuksellisesti vetänyt pitikset jalkaan. Taisi olla aika kova pakkaspäivä, kun näin olen tehnyt. Väriyhdistelmä on ainakin se mulle paras. Kyllä mä enemmän ole hame/mekko ihminen.



Lady of The Mess antoi mulle tunnustuksen muutama päivä sitten. Lisäksi hän haastoi mut 3 x 11 haasteeseen. Otan haasteen vastaan osittain eli vastaan näihin kysymyksiin.  

1. Mikä väri?  Pinkki
2. Lempivuodenaika? Ehdottomasti kesä
3. Lempimusiikki? Il Divo, Erin ja sellainen joku osuu suoraan sydämeen.
4. Harrastatko liikuntaa? Sopivasti n. 5 kertaa viikossa.
5. Paheesi? Intohimoinen shoppailu.
6. Miksi bloggaat? Olen koukussa bloggailuun (bloggausta jo vuodesta 2005)
7. Kenet kuuluisuuden haluaisit tavata? Jari Sillanpään, kun on niin positiivinen.
8. Jos saisit olla päivän joku muu, niin kuka? Varmaan joku vaatekaupan sisäänostaja ;)
9. oletko toiveammatissasi? Hmmm... pidän tstäni, mutta, mutta....
10. paljon vai vähän? ehdottomasti paljon.
11.  kissa vai koira? Ehdottomasti koira, vaikka kissoissakaan ei vikaa ole. Tuli heti ikävä meidän Lakua.
 

Ainoa, jossa joutui vähän miettimään oli tuo pahe... kun ei mulla oikeasti ole mitään sellaisia, vain hyveitä olisi tarjolla. 

Tänään näin tylsä postaus, mutta kun tuli liehuttua kaupungille niin myöhään, ettei parempaan pysty. Todennäköisesti huominen päivä ei ole sen parempi, kun töiden jälkeen taas olisi suunta jumpalle.

Ihanaa kun tulee viikonloppu, saa tämäkin duracell vähän levätä.

Maiju

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Mua lemmitkö vielä oi Kustaa?

Tämän päivän kuvaukset hoidettiin taas työkaverin kanssa työpaikalla. Ihan normisettiä oli päällä. Niin kuin yleensäkin käytän usein hametta ja trikoopaitaa, johon sitten yhdistän jotain. Tällä kertaa se oli BikBok:sta Tukholmasta ostamani neuletakki. Kaulaani laitoin bling bling perhoskorun. Sukkikset on SockDrawerin ja mallisto on Angelica.


Lähikuvaa kaulakorusta: 


Sitten päätimme taas hieman irrotella. Päätimme ottaa mun "työpaikkasussun" mukaan kuviin. Olen joskus varmaan 10 vuotta sitten ostanut Kustaan Naisten messuilta. Vähän pieni mieshän se on, mutta aika kärsivällinen ja hyvätapainen on. Välistä käy "vieraissa" eli häntä on kuskattu milloin mihinkin juhliin mukaan milloin mun tietämättäni ja milloin sitten luvalla.Paljon on Kustaa joutunut siis työpaikallani kokemaan. Nyt armahdin hänet hyllyltä istumasta ja päästin vähän pyörimään mun kanssani:








Olin niin kiltti, että annoin Kustaan hetken istahtaa myös mun tuolilleni.



Tällaista menoa siis tänään.

Maiju



Ihania maisemia

Pakko laittaa tännekin pari kuvaa, joita kotiin tullessani nappasin meidän pihalta. Nauratti mielessäni se, että kun mä hyppäsin autosta  ulos, niin nappasin ensimmäisenä kännykän ja avasin kameran. Kun mies hyppäsi autosta niin hän kaivoi lumikolan. Miehellä ei käynyt edes mielessä, että voisi vaan ihailla tätä kaunista maisemaa ja täytyy sanoa, että ei mullakaan käynyt mielessä, että otanpa tuosta lumikolan ja alan kolaamaan lunta. Siinä taas se naisen ja miehen välinen ero.

Upean näköistä on pihalla, mutta varmaan ei kiva lumenkolajan kannalta katsottuna.







Tällaista täällä Helsingissä.

Maiju

tiistai 29. tammikuuta 2013

Vauhdikkaalla tuulella

Joskus nämä vaatekuvat ottaa kotona mun oma "paparazzi". Toisinaan taas mun työkaveri. Joskus työkaverin kanssa menee vähän överiksi tuo kuvausvaihe, kun mä en malta olla ihmisiksi kahta minuuttia pidempää aikaa. Pari kuvaa siis tulee perusilmeillä ja ihan OK, mutta sitten pitää aina keksiä jotain. Tässä mietittiin, että "mitä jos mä vähän pyörähtelisin"... ja tällainen hauska kuvasarja siitä sitten tuli. Aikaa taisi mennä kokonaista kaksi minuuttia. Ollaan me sitten nopeita ja minä niin kuvauksellinen.

Päivän asuna on Tallinnasta neljä vuotta sitten ostamani "jakku", joka on osittain arkinen ja osittain juhlava, mutta kun mun arkeni on yhtä juhlaa, niin se sitten saa myös luvan sopia työvaatteeksikin. Sukkikset on SockDrawerin ja mallisto on Angelica



Tämän kuvasarjan ajatus tuli siitä, kun luin lehdestä kuinka joku pieni tyttö oli sanonut aikuiselle naiselle, että "kuinka leveäksi sun hameenhelma aukeaa, kun sä pyörit". Työkaverin kanssa sitten ajateltiin, että pakkohan se on kokeilla. Lapsenmieli pitäisi osata säilyttää vielä tässäkin iässä. 









Päivän koruna tämä mun bling bling sydänkaulakoru.

  

Mitä tästä voimme siis oppia taas? Elämän ei tarvitse olla aina niin vakavaa. Revi se ilo pienistä asioista ja nauti hetkestä. Näitä ohjeita mä yritän noudattaa elämässäni.

Maiju

maanantai 28. tammikuuta 2013

Punainen neule ja käärmekoru

Ilokseni joulun jälkeen bongasin, että Helsinkiin (ja myös Vantaalle) oli alkanut rantautumaan Tukholmasta itselleni tutuksi tullut BikBok-myymälä. Jumboonkin on tämä liike avattu. Sinne eilisellä shoppailureissulla eksyin enkä joutunut tyhjin käsin tulemaan ulos (onneksi). Ensiksi koruhyllyllä olin pudottaa silmäni, kun näin 80-90-luvun itselleni tutuksi tulleen käärmekaulakorun, joka oli ihan pakko ostaa ihan vaan fiiliksen vuoksi. Muistan kun sellaisen aikoinaan omistin ja kun itse kyllästyin siihen, niin annoin mun siskon tytölle sen korun ja hän käytti sitä varmaan vielä 10 vuotta. Illalla oli pakko viestittää siskon tytölle, että "katsopa, että mitä mä löysin". Arvasin, että vastaus olisi, että mä haluan kanssa. Mä melkein arvasin sen. Pitänee käydä hakemassa myös hänelle samanlainen.

Kun olin jo kaupasta lähdössä, niin törmäsin tähän punaiseen puuvillaneuleeseen. Ei muuta kuin takaisin kassalle ja neule mukaan. Eihän sitä nyt oman näköistä neuletta voi kauppaan jättää. Ajattelin, että neule on kiva myös kesällä, koska on puuvillaa ja väri oli vaan NIIN parasta mulle. Yhdistin neuleeseen mustan neuloshameen ja kapealahkeiset housut. Mä olen NIIN kerrospukeutuja. Vielä aamulla vetäisin mustat säärystimet lämmittämään jalkoja ja se oli sitten taas siinä.


Tässä lähikuvaa tuosta käärmekaulakorusta. Parhaimmillaan uskoisin tuon korun olevan mustan neuleen kanssa. 


Tällaisilla vaatteilla siis ollaan tänään oltu liikkeellä.

Palaillaan taas.

Maiju

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vähän liikuntaa ja shoppailua

Itselläni on sellainen pieni projekti meneillään, ollut jo viimeiset vuosi ja 3 kuukautta. Olen päättänyt saada itseni kuntoon. Mun piti saada tämä päätökseen jo muutama kuukausi sitten, mutta matkan varrelle on sattunut kaikenlaisia terveyteen liittyviä juttuja, jotka ovat hidastaneet tämän projektin loppuun saattamista. En ota asiasta paineita, sillä olen päättänyt, että jonain päivänä mä olen sitten kondiksessa (jos en tänä vuonna, niin sitten ensi vuonna). Tällaisia lehtiä on tullut luettua viikonloppuna, jos jotain uutta tulisi vastaan. Teoria on mulla tosi hyvin hallussa.



Tänään ystävä laittoi Facebookin kautta viestiä, että "lähde salille". Vastasin, että en mä tänään, kun olen huomenna menossa ja on ollut ihan kivasti liikuntaa muutenkin tälle viikolle. Sitten yhtäkkiä olikin viesti edessäni, että "ok, mä tulen kohta hakemaan sua". En edes huomannut luvanneeni, mutta mikäs siinä kun kukaan ei ollut kotona mua pidättelemässä. Joten salille siis.  Sitten mietintään, että Jumbo vai Tikkurila? No Tikkurila, kun en ollut siellä koskaan käynyt. 


Tästä se sitten lähti:


Näyttääkö tämä siltä, että jotain tekisin, treenatessa on nauraminen kielletty:


Otetaanko vielä vähän jumppallokuvia?


Lopuksi sitten venytellään:


Ostin tuon Adidaksen hame-treenihousuyhdistelmän eilen Prismasta. OVH-hinta oli 59,90 ja nyt oli hinnasta otettu pois -70 prossaa. Hintaa tuolle  treeniasulle jäi jotain 17 euroa. Ei kovin paha. Sillä saa vähän peitettyä tuota mun ongelmakohtaa. Tuo ongelmakohta on tämän kevään haasteena mun personal trainerin kanssa. Jos siitä pääsis vaikka eroon. Katsotaan. Ei mitään paineita.

Salin jälkeen sitten päätimme lähteä vähän shoppailemaan Jumboon. Ihan vaan muutama asia mielessä. Olin netistä katsellut Reebokin salikenkiä, jotka sopisivat mun asuuni eli pinkki-mustia. 

Menimme sitten erääseen urheiluvälineliikkeeseen ja katsokaa mitä siellä oli, juuri ne Reebokin kengät, joita olin katsellut netistä.  Kuvan alla MIESmyyjän kanssa käymämme keskustelu kengistä. Vain naiset ymmärtävät naisia näissä väriasioissa.


Tämän päivän hauskin keskustelu käytiin myyjän kanssa tähän tyyliin:

Miesmyyjä: Voinko auttaa teitä?
Maiju: Onko teillä tätä kenkää pienempänä? Koko 36?
Miesmyyjä: Mihin tarkoitukseen haluat?
Ystävä: Ei sillä ole mitään väliä, että mihin tarkoitukseen, kunhan tuo väri vaan on oikea. Hätätapauksessa voi vaihtaa vaikka lajia jos on väärä laji kenkiin.
Maiju: salikengiksi ajattelin.
Miesmyyjä: Jos myisin sulle vaikka tällaiset mustat kengät? Voisin vaikka vaihtaa niihin pinkit nauhat?
Maiju: Sorry, ei kelpaa. Vai tämä kenkämalli ja väri kelpaa.
Miesmyyjä: Okei käyn katsomassa, että löytyykö. 
Palaa hetken päästä takaisin sanoen: Pienin koko on 41,5.
Maiju: On se vähän iso.
Miesmyyjä: No jos vain värillä on väliä, niin ei varmaan haittaa, jos on vähän isot?
Maiju: Niin no voisihan niitä käyttää villasukkien kanssa???
Ystävä: Tai voit roikottaa niitä salilla kädessäsi...

Sitten oli pakko poistua paikalta nauraen ja myyjä varmaan jäi katsomaan, että olikohan noi naiset todellakin tosissaan... Ja mehän oltiin. Kun me melkein osattiin ennakoida tämä lopputulos, niin onneksi ehdittiin napata edes kengistä kuva ennen kuin tuo ihanuus vietiin pois käden ulottuvilta. Jos tarkkaan miettii, niin en mä olisi edes halunnutkaan noita kenkiä ;)


No Minnan kanssa shoppailtiin ja sen jälkeen olikin jo isännän työvuoro loppu ja oltiin sovittu ruokatreffit Jumbon Chicosiin ja tällaista gluteenitonta ruokaa oli tänään minulle tarjolla:


Niin hauska päivä oli, että päätimme ystävän kanssa mahdollisesti tiistaina tavata töiden jälkeen taas tuolla Tikkurilan Elixiassa Terve-selkä treeneissä. Katsotaan, että miten meidän käy, vaikka ei niitä pinkki-mustia tossuja löytynytkään.

Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille.

Maiju

lauantai 26. tammikuuta 2013

Turkoosi Voglian tunika

Siivosin marraskuun puolella vaatekaappiani kun olin luvannut mennä ystävän kanssa myymään kirppikselle. Siivotessani törmäsin tähän Voglian tunikaan. Mietin, että laitanko sen menemään kierrätykseen vai pidänkö sen. Sitten järki voitti. Mietin, että olihan se vähän kallis kun sen ostin ja vähän olen sitä pitänyt. Lopulta sitten näin tässä tunikassa paljon myös Desigualin tyyliä, josta pidän. Annoin armon kädä ja jätin vielä käyttöön. Onneksi, sillä olen tykästynyt tähän uudelleen.

Eilen sitten tunika valikoitui mun työasukseni. Yhdistin tunikaan kellomaisen hameen ja pitsisukkikset. Sukkikset on SockDrawerin ja mallisto on Angelica.  Lisäksi koruksi taas Aanmaan fimokoru, joka tietenkin on väreihin sopiva.


Harvoin pidänn silmälaseja, mutta eiliset työtehtävät vaativat tarkkuutta katseeseen ja valitsin työpöydältäni nämä turkoosit pokat, jotka sopivat hyvin asuun. Mulla on useampia pokia työpöydällä, josta sitten aina valitaan sopivimmat pokat, jos vaan on mahdollista. 


Lähikuvaa Aanmaan kaulakorusta:


Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tuosta työpaikan ilmastoinnista. Välistä (tai aika  useinkin) täytyy kaikella vaatekaapista lisävaatetusta, jotta ei aivan jäätyisi työpaikalla pystyyn. Tuohon soveltuu sitten hyvin ponchot ja erilaiset viitat sekä hartiahuivit, joita löytyy kaapistani useita ja monissa eri väreissä.


Lähikuvaa vielä näistä mun pokistani. Näihinkin liittyy kiva tarina. Yhtenä kesänä kävimme Salon torilla (mökkireissulla tulee usein käytyä Salossa). Samalla usein myös käyn Salon kauppakeskuksen kauppoja läpi. Ohimennen kävelin Salon Silmäaseman ohi (pysähtymättä), sen verran, että ehdin reagoida ikkunassa turkoosit pokat. En siis pysähtynyt, mutta ne jäi mua kaivelemaan. Ei muuta kuin seuraavana arkipäivänä laittamaan sähköpostia heidän liikkeeseen, että "anteeksi, mutta näin teidän optikkoliikkeen ikkunassa mageet pokat, kenen valmistajan mahtaa olla ja löytyyköhän Helsingistä samanlaisia". Sain ystävällisen vastauksen ja ilmoituksen, että missä Helsingissä näitä kehyksiäs sitten myydään. Samana päivänä töiden jälkeen marssin sitten Kaivokadun Silmäasemalle ja tilasin ajan silmälääkärille. Se oli sitten taas siinä. Erityisen kiitollinen olin Salon Silmäaseman omistajan toimintaan. 


Että tällaisilla tarinoilla ja vaatetuksilla on oltu liikkeellä. 

Hyvää viikonloppua kaikille. 

Maiju
 




torstai 24. tammikuuta 2013

Hulluna myös kenkiin

Musta voisi käyttää myös nimitystä kenkäfriikki. Eniten ehkä rakastan kengistä korkokenkiä. Kun olen vain 157 cm pitkä, niin jollainhan sitä lisäpituutta pitää sitten hakea. Sopiva koron korkeus on noin 5-7 cm. Sen korkeammilla koroilla en viitsi lähteä taiteilemaan.

Katselin koneelta yhtenä päivänä mun valokuvia ja tuli siellä vastaan vähän näitä kenkäkuviakin, joten laitetaan vähän näitäkin näytille. Tässä on vain pieni osa. Jossain vaiheessa tuli vähän "leikiteltyä" kengillä ja tuli otettua vähän "taidekuvia" niistä.