sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Rollaattorilla eteenpäin

Tänään käytiin kirpparilla etsimässä vähän tuunausmateriaalia vaatteiden tuunausta varten. Tuli tehtyä kivoja löytöjä. Suurimmaksi osaksi ostelin erilaisia koruja ja ketjuja. Niillä ajattelin luoda  vaatteisiin ja laukkuihin uuden elämän. Kunhan vaan kerkeän.

Tämän päivän asuksi valikoitui aika rennot vaatteet. Taasen nämä mun lempparipitsifarkut, pinkki t-paita ja musta verkkomainen neule, jossa on vähän lepakkomaiset hihat.


Taas tämä mun huonoin puoleni esittelyssä. Neuleen takapuoli on tätä verkkomaista neulosta.

Jossain vaiheessa huulena heitin, että äiteen kanssa mentiin rollaattorilla niin, että istuin kyydissä ja hän työnsi. Kaverit sitten olisi tahtoneet nähdä kuvia, mutta eihän niitä silloin ollut, joten tässä sitten on, kun sisätiloissa testattiin, että onnistuisikohan se.


Voisihan tämän ottaa jotenkin äiteen lihaskuntotreeninä. Kuvista voi todeta, että millainen äiti, sellainen tytär. Äiteeltä olen perinyt elämänilon ja positiivisuuden, siitä hänelle kiitokset. Paras lahja, minkä lapselleen voi antaa.


Viikonloppuna ostin mun Paulingin CupSoloon uusia kapseleita. Pääsin viikolla maistamaan tuota Moccachinoa, joka on kahvin ja kaakaon sekoitus. Se maistui hyvälle, joten ostin paketin uutta makua.


Olipa se hyvää ja se piti ehdottomasti taas nauttia tästä Marimekon Kaunis Kauris mukista. Kauniista mukistahan kahvit ja kaikki maistuvat kaksinverroin paremmilta. 


Tällaisiin tunnelmiin tänään.

Maiju

16 kommenttia:

  1. Ihanan iloinen ja positiivinen äiti-tytär-postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin. Meidän äitee on niin ihana.

      Poista
  2. Makeee toi neule, tykkään! Ja ihanasti sanottu omasta äitistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari... Niin säkin sanoit noin vuosi sitten niin ihanasti omista vanhemmistasi, kun kysyin sulta, että "kuka on se elämäni tärkein ihminen"... Ihana Mari, että olen suhun tutustunut... Pitää sanoa Kaarinalle, että ei päästäisi susta koskaan irti ;)

      Poista
    2. Samoin, ilo on molemminpuolista! :) Juu ehdottomasti pitää sanoa, hih :)

      Poista
    3. Mä yritän muistaa sanoa Kaarinalle ;)

      Poista
  3. Ihana postaus ! Käyn usein äitini kanssa kahvilla,ostoksilla tai taidenäyttelyissa- ihan parasta elämässä :)

    Puserosi on tosi kiva ja tykkään näistä sinun asuistasi, joissa olet yhdistänyt mustaa ja pinkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara... Äiti aina kiittelee kun pidän hänestä huolta. Sanon aina, että makselen vain velkaa, kun hän on pitänyt myös minusta ;)

      Poista
  4. Ai kun kiva postaus! Minä hölpötän äidin kanssa puhelimessa monta kertaa viikossa, säänöllisesti käymme teatterissa ja näemme muutenkin. Tykätään kutsua toisiamme kylän kun asutaan kohtalaisen matkan päässä toisistamme. Onneksi niin.

    Näkisin mielelläni tuunattuja vaatteita, minä kun en mitenkään osaa sitten niin mitään, niin jos jotain helpompaa ompelusta tmv. niin voisin innostua kokeilemaankin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tuunailut on nimen omaan helppoja. ;)

      Poista
  5. Olet onnellisessa asemassa kun äitisi asuu lähellä ja voit vierailuillasi piristää hänen päiväänsä usein. Omat vanhempani asuvat kaukana ja harmikseni nähdää liiankin harvoin. Mukavaa viikonalkua sinulle ja äidillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen asuin paikkani valinnut vähän tämän mukaan. Jotta minusta olisi äidilleni apua .

      Poista
  6. Olipa kiva bloggaus! Oma äitini asuu sen verran kauempana, että näemme harvemmin, mutta puhelimessa puhumme monta kertaa viikossa, joskus monta kertaa päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina. Meillä on vain 3 kilometriä väliä, joten tapaamma 2-3 kertaa viikossa ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.