torstai 27. marraskuuta 2014

Hyväksyn itseni - hyväksytkö sinä minut?

Aina välistä taas tulee noita kommentteja mun ulkonäöstäni, että milloin on ryppyjä siellä ja milloin on ryppyjä täällä. Milloin mun silmäpussit herättää huomoita ja milloin on kulmakarvat väärin päin päässäni.  Olen aina sanonut, että itse hyväksyn mun ryppyni, mä olen kuitenkin jo 52-vuotias ja käsittääkseni tässä iässä kuuluukin olla ryppyjä kasvoissa. Täytyy sanoa, että voisi asiat olla paljon huonomminkin. Onko sillä itse asiassa mitään väliä, siis näillä rypyillä? Yritän pitää itsestäni huolta, mutta en ole kauhean kriittinen omien vikojen suhteen, enää tässä iässä ne ei ole elämää tärkeämpiä asioita.

Mistä tulee tämä ihmisten tarve puuttua toisen ulkonäköön? Itse en koskaan puutu toisen ihmisen ulkonäköön. Jollekin ihmiselle on omaan ulkonäköön liittyvät seikat hyvinkin arka asia. Minä kuuluun siihen ryhmään, joka hyväksyy itsensä ja toivon, että iloinen mieleni korvaa sen mitä jossain muussa olen menettänyt. Kaikki ulkonäkööni liittyvät kommentit tulee aina tietenkin anonyymisti. Mikä tarkoitus on tällaisilla kommenteilla? Onko tarkoitus vaan yrittää vetää mattoa jalkojen alta vai harmittaako omassa ulkonäössään joku seikka?

Mitä jos nyt vaan mentäis kaikki peilin eteen ja katsottais mitä sieltä peilistä näkyy? Jos peilistä näkyy väsyneet kasvot, niin voisiko ajatella, että keskittyisi sitten vaikka hymyyn tai johonkin toiseen hyvään asiaan siinä ulkonäössään.

Käytännössä siis tarkoittaa sitä, että jos mun silmäpussit häiritsee, niin keskity johonkin toiseen asiaan mun ulkonäössäni. Koska voi olla, että siitä löytyy joku hyvä kohta kuitenkin.



Naurettiin työkaverin kanssa, että mitä enemmän "kikattelen" sitä enemmän mun
naururyppyni tulee esiin. Mitä siitä. Pois en antaisi yhtään ryppyäni,
koska niissä näkyy mun eletty elämäni.  
Mitä tulee noihin silmäpusseihin, niin niitä ei nukkumalla saa pois. 
Jokainen kuitenkin tietää, että elän hyvin terveellistä elämää ja yritän näin pitää itsestäni huolta.


Käytännössä mä voisin katsoa kuvissa aina muualle ja peitellä kasvojani,
peitellä todellisuutta. Miksi sen tekisin? En tee sitä, koska
haluan näyttää, että tämän ikäisellä kuuluu olla kasvoissa
jo eletyn elämän jäljet. 



Tästä ei siis tullut tänään asupostaus, vaan ajattelin vähän herätellä
teitä ajattelemaan, että mikä on elämässä tärkeintä? 
No tuskin ainakaan mun silmäryppyni tai -pussini. 

Elämässä tärkeintä on hyväksyä itse itsensä ja 
hyväksyä myös lähimmäinen sellaisena kuin he ovat.

Maiju

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Martensin pinkit kengät

Päätin lauantaina ulkoiluttaa mun pinkkejä Martensin kenkiä. Kun kengät on niin pinkit, niin asusta tulee paras, kun muu asu on mustaa. Tosin mä kyllä yhdistin asuun vielä tekstiilitaiteilija Marianne Uusitalon silkkihuivin, koska sen värisävyt on niin sopiva näihin kenkiin.

Nyt on ulkona niin upean näköistä, kun vaahteranlehdet ovat tippuneet suurelta osin maahan. Tekisi  niin mieli mennä lehtikasaan ja heitellä lehtiä ympäriinsä. Sitä mä en kuitenkaan tee, vai täytyyköhän tunnustaa, että kyllähän mä vähän tein niin. 



Näistä kengistä taisi kerran tulla vähän palautetta, että on "teinikengät", 
eli sopii siis mulle tosi hyvin. 
EDIT: Kummatkengät blogin Mia antoi mulle synninpäästön ja läpäisin
heidän pahimmat tyylimokat listan kohdan numero 4. Kiitos Mia.




Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille. 

Maiju

torstai 9. lokakuuta 2014

Kukkia neuletakissa

Kukkia, kukkia ja kukkia niistähän mä niin tykkään. Ostin tämän neuletakin toista vuotta sitten Tukholmasta mun suosikkikaupastani eli Joy:sta. Tämä oli taas niitä rakkautta ensi silmäyksellä vaatteita. Sitten mä aloin jossain vaiheessa vähän empimään tämän takin kanssa, että onko siinä sittenkin vähän liikaa kukkia. Kunnes mä nyt löysin tuon takin ikään kuin uudestaan. Tykkään tästä takista siitäkin syystä, että yhdistää siihen minkä värisen korun tahansa, niin asu muuntuu sen mukaan. Tällä kertaa valikoitui koruksi turkoosi, joka väri on otettu takin turkoosin kukkien väristä. Yhdistelmä toimii.






Tämä mun musta mekkoni on kyllä maksanut itsensä takaisin. Jotkut vaatteet ostetaan kovaan käyttöön, tämä mekko on ollut juuri sellainen. 



Rakkautta ensi silmäyksellä oli myös tämä Dr. Hauschkan aurinkopuuteri, johon mä ihastuin ensisilmäyksellä. Tämän puuterin halusin ihan tämän purkin takia.
Onnistuin löytämään tämän puuterin City-Sokokselta ja olin tästä NIIN onnellinen.


Kivasti tuo puuterirasian värit sopi myös tähän neuletakkiini. 




Tällaistä tänään. Mitäköhän taas huomenna?

Maiju


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kulmien kestopigmentointi

Mulla on ollut jo pari vuotta kulmissa kestopigmentointi. Aikoinaan mä mietin tosi pitkään sitä, että uskallanko ottaa, kun olin nähnyt niin monia harmaita kulmia ihmisillä, joilla oli tuo pigmentointi. Sitten lopulta pari vuotta sitten rohkaistuin. Pitkään kuitenkin etsin tekijää, kun halusin nähdä tekijän töitä ensiksi.

Miksi sitten aikoinaan päädyin pigmentointeihin oli se, että mä olen aikamoinen albiino eli silmäripseni ja kulmakarvani ovat ihan vaaleat. Niihin ei auttanut mitkään kestovärit tai siis auttoi se aina pariksi viikoksi. Voitte vaan kuvitella, että kuinka vaikea on piirtää kulmia, kun ei ole mitään väriä kulmissa. Täytyy sanoa, että kun mä sitten lopulta löysin tekijän, joka mulle kelpasi, niin elämäni helpottui todella näiden kulmien myötä.

Itse olen sellainen, että haluan, että kulmat näkyvät. Mä haluan siis ihan selkeät kulmat ja tällä keinolla mä ne sain. Nyt oli kuitenkin aika vahvistaa kulmia, kun mielestäni ne olivat jo parissa vuodessa sen verran haalistuneet, että se alkoi itseäni häiritsemään. Minähän kuitenkin aina olen niitä vahventanut Joe Blascon rajausvärin ja pensselin avulla. Muistan kun tämä ensimmäinen laittaja sanoi aina mulle, että kestopigmentointi ei ole sitten mikään meikki. Se oli hyvä oppi.

Nyt kävin Tikkurilassa ihanaisen Heini Luodon vastaanotolla. Minähän kävin alkukesästä Heinin luona kasvohoidossa ja meillä synkkkasi niin hyvin, että aloin jo silloin kyselemään Heiniltä, että onnistuisikohan tuo kulmien pigmentointi häneltä, kun olin kuullut ystävältäni, että Heini tekee myös niitä. Silloin siis sovittiin Heinin kanssa, että tulen joskus loppukesästä ja nyt oli sen aika. Heinin facebook-sivut löytyvät täältä.

Ensiksi puudutettiin kulmat, sitten vähän odotettiin puudutuksen vaikutusta.
Sitten ei muuta kuin töihin. Mua ei kyllä sattunut ollenkaan.
Jotenkin mä muistin, että olisi tuntunut enemmän.



Näin ne siten syntyvät. 


Sitten oli vuorossa jo työn tuloksen tarkastelu. 



Kysyin Heiniltä, että meniköhän tämä silmämaski nyt ihan oikeaan paikkaan.
Kun olen tottunut pitämään niitä silmillä. 
No itse asiassa tässä oli tarkoitus laskea hieman turvotusta. Joo, joo mä kyllä käsitin.



Tässä valmiit kulmat. 
Väri tietenkin tasaantuvat parin viikon aikana. 
Alkuun siis näyttävät kovinkin tummilta, mutta väri haalistuu nopeasti. 




Sitten se oli vaan menox näillä kulmilla. 
Mä itse NIIN viihdyn näissä. Ei tarvitse huolta kantaa kulmien värjäämisestä. 


Huultenrajauspigmentonti kiinnostaisi, koska mä käytän huulipunaa aina.
Siihen mä en ole vielä uskaltautunut, koska musta tuntuu, että se sattuu ihan kauheasti.
Joten ehkä mä vaan piirrän sen rajauksen vielä huuliini. 

Silmien rajaushan mulla on myös, mutta sitäkään en hevillä uudelleen ottaisi, 
kun niiden laitto oli mulle silloin jotenkin niin tuskaa.

Maiju

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Sykettä nousemaan trampoliinilla

Kerran kesässä on pakko päästä siskon mökille hyppimään trampoliinille. Se on ainoa paikka missä pääsen tätä harrastamaan. Nyt  yhdistettiin siskon mökin reissu pohjanmaan reissun yhteyteen. Siskolla on mökki Joutsassa ja siellä siis käytiin.

Mun pitäisi joskus esitellä ne aiempien vuosien kuvat, koska se on ainoa juttu, jossa itsekin näen muutoksen, mikä on elämäntaparemontin jäljiltä nähtävissä. Mä vielä esittelen teille jossain vaiheessa useamman vuoden pomppimiset. Trampoliinilla hyppiminen on aika kova laji. Ensimmäisenä vuonna kun tätä tein, niin muistan, että olihan se aika haastavaa, jotenkin ei meinanneet jalat irrota ollenkaan tuosta patjasta. Nyt jo jalat nousevat aika korkealle.


Jaksaa, jaksaa... Pystyy, pystyy.






Sitten lopuksi ei jaksanut muuta kuin maata oviaukossa.   


Välillä on hyvä päästellä vähän höyryjään tälläkin tavalla.

Jos ette ole kokeilleet, niin suosittelen kokeilemaan. 

Maiju

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Sydämellisesti mustaa valkoisella

Joskus pitää laittaa päälleen jotain vähän normaalia eli hämmästytän teitä taas pukeutumalla mustaan ja valkoiseen. Väriä sitten saadaan tähänkin asuun keltaisilla varvastossuilla. Kuvat on otettu ilta-auringon paisteessa ja aurinko paistoi kirkkaana suoraan laseihin, joten siitä voi johtua tämä "sädehtivä" vaikutelma.

Ostin tämän puseron Keskiseltä, pusero oli hinnaltaan ihan naurettavan halpa, en muista, että koska olisin saanut näin halvalla puseroa. Hinta oli vain 5,95 euroa. Olisin ostanut mustankin, jos olisi ollut kokoa, mutta niitä oli vain kaksi jäljellä ja olivat XS kokoisia. Ajattelin, että tämä on kiva paita tällaiseen simppeliin pukeutumiseen.



Tämä kuvassa näkyvä Tuija on hauska tapaus. Olemme ostaneet joskus jouluksi sellaisen varmaan 20 senttisen joulukukan. Joulun jälkeen kukka vain jatkoi kukoistamistaan. Keväällä siirrettiin ihan kokeeksi Tuija mökille ja nyt se on kasvanut ja kasvanut. 
En olisi uskonut, että siitä kasvaa tällainen komistus. 


Tässä selkeämpi kuva tuosta sydänkoristeisesta paidasta.


Näinhin kuviin ja tunnelmiin.

Maiju

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Joidenkin elämä on yhtä blingblingiä

Mökillä tulee välistä myös vähän hömpöteltyä. Nyt satuttiin olemaan mökillä parin viikon aikana samaan aikaan kun miehen "sukulaistyttö". Hänen kanssaan välistä ollaan vähän samalla aaltopituudella, vaikka ikäeroa on pari vuotta. Kun kävimme Keskisen kyläkaupassa, niin katselin sillä silmällä vähän kynsilakkoja, että voisin tuoda tälle sanotaanko vaikka "mökkiorjalle" kynsilakkaa tullessani. Meillä molemmilla on syvä rakkaus glitteriin, joten kun näin hopean väristä kynsilakkaa, niin tiesin, että se oli se oikea.

Mökillä sitten laitettiin vähän glitteriä kynsiin. Ensiksi hopean väristä lakkaa alle.


Lakan ollessa vielä märkää kasteltiin kynsi glitteriin


Näin sitten kaikille kynsille tehtiin. 


Tässä voi nähdä hieman, että kyllä se kimaltaa. 


Lopuksi vielä glitterin päälle läpinäkyvää lakkaa. 
Sitten kynnet olivat kuvausvalmiit. 


Muutaman päivän päästä mökille tuli vieraita.
Mukana oli Juulia (10 vee) ja hän kun näki kynnet, niin silmät aukesivat lautasen kokoisiksi.
Mökkiorja loihti hänelle tällaiset eri väriä olevat glitterkynnet. 

Kyllä tyttöjen kelpasi.


Kyllä mä olen sitä mieltä, että elämässä pitää olla sopivassa
suhteessa vähän blingblingiä, muuten ei tule elämästä mitään.

Maiju

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Aamun terveysjuomaa ja kookosvesijauhetta

Eniten kaipasin mökillä ollessamme tätä Electroluxin tehosekoitintani. Mä olen nyt koukussa  tähän "porkkanamehuun" ja sen tuomaan vitamiiniannokseeni. Pitkään mä kaipasin tehosekoitinta, joka olisi niin tehokas, että sillä saisi porkkanatkin soseutettua mehuksi. Joku kyseli facebookin puolella, että saako sillä raa'at porkkanat soseutettua, niin vastaus on, että kyllä saa.

Tällä kertaa tähän mun terveysjuomaani laitoin banaania, porkkanaa, sitruunaa, appelsiinia, porkkanamehua ja kookosvettä. Kun juoma oli valmista, niin lisäsin yhden teelusikallisen MCT-öljyä juomaani.


Kyseessä on siis jo aiemmin esittelemäni Electrolux ESB7300S mallin tehosekoitin, jossa on 900 W.
Laitan linkin tähän aiemmin tästä sekoittimesta kirjoittamastani postauksesta.  
Painotan sitä, että ihan kaikilla sekoittimilla ei kannata lähteä porkkanoita ja kovia tuotteita murskaamaan, koska jos laitteen tehot ei riitä, niin aivan varmasti saa laitteensa rikki.

Itse teen aina niin, että laitan aina nesteen ekana ja siihen sitten lisään kaikki 
hedelmät ja vihannekset. Sitten surautan koneen päälle ja kovin kauaa ei siihen mene, että aineet soseutuvat. 


Lopuksi lisäsin joukkoon MCT-öljyn. Öljystä ja sen vaikutuksista voi lukea tarkemmin täältä


Coco Hydro Sport kookosvesijauheesta haluan sanoa muutaman sanan. 

Mä törmäsin tähän jauheeseen vasta muutama viikko sitten Ruohonjuuressa. 
Itse olen kookosveden "suurkuluttaja" käytän sitä usein smoothien joukossa.

Kookosvesi on kehon paras nesteyttäjä. Monet käyttävät sitä palautusjuomana urheilusuorituksen jälkeen. Se on paras palautusjuoma. 

Minä siis olen kantanut sitä tölkkikaupalla kotiin tietämättä, että sitä on saatavilla myös jauheena. 
Sain GreenRoomilta testiin jauhetta ja olen sitä jo testannut sellaisenaan sekä mehujen joukossa.
 Makuja on saatavilla neljä (orginal, sitruuna-lime, ananas ja granaattiomena-vadelma). 
Itse sain testiini tuon ananaksen, joka kiinnosti mua muutenkin eniten. 

Olen maistellut aika monen valmistajan kookosvesiä ja kyllä tämä multa sai hyvän arvosanan. 
Maistoin juomaa sellaisenaan, koska siitä saa parhaimman kuvan, että miltä se vesi maistuu.
Hinta/laatusuhde on kohdallaan. Purkin hinta on noin 20 euroa ja tästä tulee noin 30 annosta. 
Kun useimmat kookosvesitölkit ja pullot maksavat noin 3-4 euron paikkeilla. 


Varmasti tuo kookosvesi kummittelee minun juomissani muodossa jos toisessa.
Instagramissa varmasti näkyy useammin, että missä mä tuota käytän. 

Maiju

torstai 24. heinäkuuta 2014

Aurinkolasifriikki - ai mää vai?

Mä joskus kirjoitin postauksen siitä, että olen huulipunafriikki, nyt tunnustan toisen asian. Mulla on siis toinenkin intohimo ja se on aurinkolasit. Suurin osa on ostettu matkoilta monen vuoden aikana ja osan olen saattanut ostaa myös kirppariltakin. Nyt pariin vuoteen en ole ostanut kuin yksittäisiä laseja. Jotenkin mä vaan tykkään asustaa asuni niin, että lasitkin sointuisi asun väriin. Kun kävin mun lasejani läpi huomasin kuitenkin, että jostain syystä pinkki-mustia on useita. Kun tein lasi-inventaarion sain lopputulokseksi 27 aurinkolasit. Tosin mä vähän epäilen, että muutamia saattaa löytyä jostain kassin pohjalta tai työpaikalta. Itse veikkasin ennen laskutoimitusta, että mulla olisi ollut 30:t lasit.

Mulla on todella herkät silmät ja tarvitsen aurinkolaseja silmien suojaksi, koska en vaan kärsi olla aurinkoisella ilmalla ilman laseja.

Täytyy sanoa, että onneksi en tarvitse silmälaseja (tai tarvitsisin, mutta en pidä).  Koska näin ollen voin ostaa halpislaseja ja niitähän mun lasit suurimmaksi osaksi on.


Laseja löytyy siis eriväreissä, löytyy timanteilla ja ilman. 
Löytyy siis aivan varmasti melkein joka lähtöön. 



Mun teki jo viime kesänä mieli tehdä tämä postaus, mutta en vaan ehtinyt "keräämään" mun lasejani kaikkia yhteen paikkaan. Olen meinaan hajauttanut lasit vähän eri paikkoihin, jotta aina olisi muutamat lasit siellä missä niitä tarvitaan. 

Kun levitin nämä lasit mökillä terassilaudoituksella ja appiukko  ulos, niin huudahdus oli "voi herrajum... sentään". Naurua piisasi sitten yhdelle jos toiselle. Mun mies oli viisaasti hiljaa ja tyytyi vain hymähtelemään. Mä tyydyin toteamaan, että onneksi ei ole merkkilaseja.


Vaikka siis mulla on noita laseja noinkin paljon, tuli aiemmin jo viikolla mieheltä kommenttia, 
että sä voi käyttää tuollaisia aurinkolaseja prätkäkypärän kanssa.
Siis en voi vai? No en kai sitten.

Eilen lähdimme katsomaan miehelle aurinkolaseja. 
Hän suuntasi prätkän keulan kohti Helsingin vilkasta Mannerheimintietä. 
Siellä sitten kohti Esan Optiikkaa

Kokeilimme molemmat Gatorz -valmistajan laseja.
Sellaiset sitten lähti matkaan molemmille, kun saatiin ne sopuhintaan.
Itse tilasin vielä omiini peililinssit, jotka saan jälkitoimituksena.

Tällainen prätkäpariskunta me ollaan. 


Kyllä meidän nyt kelpaa päristellä kun on kunnon lasit molemmilla.

Varmaan mun aurinkolasikiintiö on nyt tässä. 
Pitää varmaan vähän lajitella noita aurinkolasejaan ja laittaa kiertoonkin muutamat. 

Maiju

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Värikkäästi kukkamekossa

Mökillä naurettiin yhtenä päivänä kun siivottiin vähän mökin vaatekaappeja. Kaapeista voi löytyä vaikka mitä. Löysin esimerkiksi nämä tässä postauksessa jalassani olevat keltaiset varvastossut ja keltaisen auringonkukkaisen kärpäslätkän. Mun mies kaivoi sen kaapin  ylähyllyltä ja kysyi, että "mikä tämä oikein on"? Minä siihen tokaisin, että "näyttääpä olevan kärpäslätkä ja nätti sellainen".  Mies meinasi heittää sen pois, mutta mä en antanut, koska onhan se kivempi lätkiä kärpäsiä nätillä lätkällä, jos niitä pitää jollain lätkiä. Tosin en mä yleensä niitä oikeasti lätki.

Siivoaminen kuitenkin tuotti tulosta ja kaksi jätesäkillistä 1990-luvun vaatteita tuli siivottua roskiin. Kotikaapistani oli siirtynyt jo aiemmin mökille sitten 2000-luvun vaatteita. Joten siirryttiin mökkivaatteissa seuraavalle vuosikymmenelle. Tämä kukkamekko oli kanssa yksi, jonka olin siirtänyt jo aiemmin mökkikaappiin. Kätevä heittää päälleen mökkiolosuhteissa, mutta ei tule kaupungissa pidettyä.


Uskokaa vaan, että on se kärpäslätkä. 


Asusteet on sävytetty mökilläkin mekkoon sopiviksi. Punaiset aurinkolasit ja keltaiset kengät, 
kyllä natsaa hyvin. 


Aurinkoa jokaisen päivään, nautitaan lomasta ja auringosta. 
Kyllä nyt kelpaa.

Maiju



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kaurapuuro on superruokaa

Mä olin ennen keliakiaani intohimoinen kaurapuuroilija. Sitten keliakian myötä se vaan loppui kuin seinään, kun en millään löytänyt Elovena kaurahiutaleille mitään korvaavaa tuotetta. Testailin monia gluteenittomia kaurahiutaleita, kunnes vaan kyllästyin ja ikään kuin luovutin. Testasin aina uuden kun joku kehui jotain tiettyä hiutaletta Elovenalle ei vaan löytynyt voittajaa.


Kunnes sitten mä pitkän hakemisen jälkeen kohtasin mulle sen oikean hiutaleen. Tämän jälkeen olen syönyt puuroa aamupalalla, välipalana tai iltapalalla. 

Ostin muutama viikko sitten kaupasta Urikramin gluteenittoman kaurahiutaleen. 
Kyllähän mä olen sitä kaupassa nähnyt, mutta kun pussin ulkonäkö ei ole mua houkutellut, 
niin pussi on jäänyt kaupan hyllylle.
Nyt tutustuin Urtekramin muihin tuotteisiin ja päätin ostaa kokeeksi myös tätä.
Onneksi päätin, koska tämä oli se mitä olin hakenut Elovenan tilalle. 
Minun valintani on siis Urtekram Gluteeniton kaurahiutale. 


Tätä mulle suositeltiin Twitterin kautta. 
Tämä oli minun makuuni liian suurta ja irtonaista, mutta jos
tykkää sellaisesta, niin tätä monet kehuvat.  


Matkakäytössä itselläni on ollut Provenan annospakatut
kaurahiutaleet. Näitä on kahta makua vadelma ja aprikoosi.
 Näistä kahdesta pidän enemmän vadelmasta.
Tuota vadelmaa siis ainakin suosittelen, tämä tuote on pelastanut minut välillä matkalla nälästä. 


Myös Provenalla on suurihiutaleinen kaura. 
Jos siitä tykkää, niin tämäkin on ihan hyvä. 
Tätä on tullut maisteltua paketillinen, mutta ei ollut muuten mun tuote.


Olen maistanut myös Semperin kaurahiutaleet, mutta sitäkään en 
vaan omakseni tuntenut. 

Kaurapuurolla on paljon terveysvaikutuksia, joista voitte käydä lukemassa täältä.

Maiju

Turkoosit timanttikoristeiset aurinkolasit

Pohjanmaan reissulle viime viikolla lähdin tässä turkoosissa ponchossa ja turkoosikoristeisissa aurinkolaseissa. Aurinkolasit olen itse koristellut parisen vuotta sitten turkooseilla koristekivillä. Muistan kun näin Rodoksella tosi mageet auringolasit, joissa oli Swarovskin kristalleja ja ne maksoivat niin paljon, että olisi mennyt koko matkan budjetti niihin, joten päädyin tekemän itse omat timanttikoristeiset lasit. Tosin mä en käyttänyt näihin ihan Swarovskin kristalleja, mutta timanttikiviä kuitenkin.

Mulla on onneksi niin laaja aurinkolasien kokoelma, että sieltä löytyi sileäsankaiset lasit ja ne päädyin tunaamaan. Tähän tarvittiin todella pitävä liima ja timantteja. Hiukan oli hakemista hyvän liiman kanssa, mutta sen lopulta löysin, niin, että timantit ovat pysyneet kiinni siis useamman vuoden.



Pellavaponchon olen ostanut Tallinnan käsityöläistorilta alkulomallani. 
Aiemmin olin ostanut samanlaisen, mutta mustalla pohjalla ja tämä turkoosi jäi silloin vähän kummittelemaan, joten se piti hakea tällä kertaa sieltä torilta.


Tässä lähikuvaa aurinkolasien timanttikoristeista.
Se hyvä puoli on, että ihan varmasti voin sanoa, että toisia 
samanlaisia ei tule vastaan. 


Tällaisilla jutuilla siis tänään, mitäköhän mä huomenna keksin.
Ainakin on tulossa lähiaikoina aurinkolasipostausta, siitä lupaan, että tulee 
aika mielenkiintoinen. Itsekin vähän hämmästyin.

Maiju

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pinkkinainen liikenteessä Turussa

Perjantaina lähdettiin mökiltä Turkuun shoppailemaan. Pitäähän sitä keksiä jotain pientä lomatekemistä. Me ollaan miehen kanssa vähän tällaisia ikiliikkuja ja harvoin pysytään paikoillaan. 

Olin kaivanut jossain vaiheessa vaatekaapistani mökille jotain sellaisia vaatteita, jotka ovat olleet hävitysuhan alla. Tämä pinkki pitsitoppi on ollut juuri sellainen. Se sai siis armon ja pääsi mökkikaappiini. Nauratti sitten kun Turussa kolme eri naishenkilöä kehui mulle tätä mun toppia. Joten ehkä ei sitten kannata hävittää. Topin alle laitoin mustan pellavamekon. 



Ennen Turkuun lähtöä mä olin tällä yhdistelmällä. Sitten mä viime metreillä mietin, että noi legginsit voi olla vähän rajut ja vaihdoin ne mustiin. Asu rauhoittui kummasti. Mökillä voin sitten heilua ihan rauhassa näissä värikkäissä legginseissä. Kukaan ei ärsyynny niistä. 


Välillä voin siis yrittää hillitä mun räväkkää tyyliäni kun lähden liikenteeseen. Hyvä minä. 


Tuli sitten shoppailuissakin pysyteltyä omassa lempivärissä eli kaappiin löytyi vähän pinkki-mustaa täytettä. Jossain vaiheessa siis saattaa tulla näytille.

Ihanaa helteistä viikkoa juuri sinulle lukijani. Itse ajattelin tänään taas siirtyä kaupunkiin tänään. Vaihtelu virkistää.

Maiju