Vitamiinia purkeista - välillä vaan on ihan pakko

Keliakia on sellainen sairaus, että jos joskus ruokavalio pettää, niin suolinukka tuhoutuu. Silloin voi seurauksena olla se, että vitamiinit eikä hivenaineet imeydy elmisitössä niin kuin "normi-ihmisillä". Sitten tulee erilaisia ongelmia. Mulle on käynyt pari kertaa tämän kevään aikana niin, että itsestäni riippumattomista syistä on ruokavalioni pettänyt. Itse olen ruokavalioni kanssa hyvin tarkka ja varmistelen ja varmistelen ja varmistelen. Silti joskus ammatti-ihmisellekin käy vahinkoja. Sitten mulla alkaa ongelmat pitkäksi aikaa. Olen joskus kertonutkin, että jos ruokavalio pettää, niin se ongelma mitä keliaakikolle voi tulla 50 milligramman määrästä gluteenia voi kestää pahimmillaan puoli vuotta - vuoden.

Keväällä jouduin siis turvautumaan itsekin taas vitamiinipurkkeihin.

Tuo PH-balance tarttui mun matkaani siitä syystä, että mulla todettiin ravintoainemittauksissa se hapan elimistö, johon ei ruokavaliollakaan olla saatu ihan toivottua tulosta. Siitä syystä kävin hakemassa Lifen myymälästä tuon PH-Balancen. Kovasti mietin sitä, että minkä tuotteen valitsen, kun oli useita vaihtoehtoja. Nyt kuitenkin valitsin tämän. 

 

RegulatPro Bio lähti testiin sen takia, että luin sen valmistusaineet ja se on valmistettu luomuvihanneksista, -pähkinöistä ja -hedelmistä. Se kuulosti juuri siltä, että sopii mun ruokavaliooni tuosta syystä.  Lisäksi se sisältää paljon C-vitamiinia. 

Vaikka syönkin paljon marjoja ja hedelmiä, oli myös C-vitamiini arvoni jossain vaiheessa matalat. Käsittääkseni myös tuosta imeytymisongelmasta johtuen.  

Tätä ainetta suosittellaan otettavan 1 rkl aamuisin ja suositus on, että sitä purskuteltaisiin jonkin aikaa suussa ennen nielaisemista. Se on tuon aineen ehkä vaikein osa. Maku on sellainen, että tekisi mieli heti vaan nielaista, eikä maistella sitä. 

 

Sitten kun mulla on selän kanssa ongelmaa ja ravinto-ainemittaus näytti D ja K vitamiineissäkin vajautta. Päädyin myös tähän vitamiinin. 

Kovasti on mietityttänyt, että jos on osteoporoosiin viittaavaa, mutta se onneksi poissuljettiin viikolla.

Osteoporoosi on keliakikoilla yleistä, juuri noiden vitamiinien ja hivenaineiden imeytymisen takia.

Onneksi mulla oli kuitenkin normilöydökset. Näytti, että kalsium imeytyy ja sitä oli elimistössä riittävästi.

 

Viime syksystä saakka olen myös käyttänyt näitä vitamiineja. 

Nämä ovat suihkeita ja niitä suositellaan nimenomaan keliaakikoille,

koska ne imeytyvät nestemäisinä paremmin kuin tabletit.

Näiden helppoudesta mä tykkään. Pari suihkausta ja se on siinä. 

 

Normaalioloissahan ei tarvitsi purkeille mennä, 

mutta keliakian takia tarvitsee.  

Usein siis normi-ihmisille riittää terveellinen ruokavalio ja siitä saa

vitamiinit. Sitten kuin on näitä sairauksia, joissa elimistö ei toimi

ihan niin kuin muilla, niin otetaan avuksi purkit. 

Maiju

Ruokavaliolla veriarvot kuntoon

Kaikkihan sen tietää, että mulla on erikoisruokavalio (keliakia, gluteeniton). Sen myötä olen muutenkin jo parin vuoden ajan muuttanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan. Olen ruokavaliotani säätänyt viimeisen puolen vuoden ajan vielä terveellisempään suuntaan. Viimeisin muutos oli se, että lisäsin ruokavaliooni lisää marjoja, vihreitä kasviksia ja vähensin maitoa. Olin syönyt noita aineksia jo aiemminkin, mutta nyt siis lisäsin niitä vieläkin enemmän.

Viime viikolla sain verikokeiden tuloksia, joita multa otetaan keliakian ja muiden sukurasitteiden takia säännöllisesti. Aiemmin ollaan menty aika samoilla arvoilla jo pidempään. Nyt kuitenkin olin positiivisesti  yllättynyt siitä, että pähkinöiden, avokadon ja varmasti myös lisäämieni superfoodien ansiosta oli monet arvot parantuneet entisestään. Oli mukava kuulla lääkärin äänestäkin  ylpeyttä, että jotain oli tapahtunut. Itsekin olin iloisesti yllättänyt. Oli kiva huomata, että jotain siis tapahtuu. Tehdyillä ruokavaliomuutoksilla on siis merkitystä.

Lehtikaali, pinaatti ja avokado ovat muun muassa tulleet mun päivittäiseen ruokavaliooni. Joskus vain harmittaa, että lehtikaali on sellainen, että sitä saa välillä vain kausittain. 

 

 

 

 

 

Valkoiset sokerit olen vaihtanut hunajaan ja agavesiirappiin.  

 

Syön päivittäin pähkinöitä ja manteleita. Näitä lisään muun muassa maustamattoman jogurtin tai smoothien joukkoon.

 

 

Hedelmät ja tuoreet marjat ovat myös ruokavaliossani suuressa määrin.  

 

Olen saanut mun miehenikin koukuttumaan näihin välipaloihini. 

On kiva huomata, että tulee hänen suunnaltaan toivomuksia, että voitko tehdä taas jonkun

sun spesiaalin. Minähän sitten teen. 

 

Täytyy sanoa, että nämä asiat ovat tuoneet mulle viimeisen puolen vuoden aikana ihanaa lisäenergiaa. Näiden avulla olen saanut jopa olkapääkipuni (nivelrikko) ojentumaan. 

Sanoinkin joku päivä sitten jollekin, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä elämäntapamuutosta. 

Suosittelen kokeilemaan myös ruokavaliomuutosta jos on ongelmia oman terveyden kanssa.

Maiju

Kukkaistyttö ja kirjaprojektia

Viimeiseen työpäivään ennen kesälomaani lähdin eilen aamulla näin kukkaisella mekolla. Oli sen verran jo kesän fiilistä, että päätin viettää työpäiväni näin kukikkaassa mekossa. Aamun asukuvat napattiin jo ennen kello kuutta etupihalla. Olin meinaan menossa vielä aamusta ennen työhän menoani kuntosalille. Näin oli hyvä aloittaa tämä viimeinen työpäivä.

Aamun aloitin eilenkin vihersmoothien voimin. Sillä oli hyvä lähteä viimeiseen työpäivään 

ja sai hieman lisäpuhtia päivään.

 

Vasta kello 14.45 alkoi ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että voin vihdoinkin jäädä lomalle. 

Aiemmin koko ajan mietin, että ehdinkö tehdä kaiken sen mitä pitkin. 

Edellisenä päivänä tuntui, että en ehdi tekemään kaikkea mitä olisi pakko tehdä.

Lopulta sitten suljin työpaikan oven hyvin levollisin mielin (mikään ei jäänyt kaivelemaan).

Tänään sitten vielä meillä oli kuitenkin tulevan kirjamme ensimmäinen kuvauspäivä.

Tällaisen mahtavan tiimin kanssa mulla on kunnia tehdä tämä tuleva projektini.

Täytyy sanoa, että tässä on NIIN mahtava tiimi. 

Hanna, Aino ja Monna, mahtava tiimi ja meillä ei tule koskaan tylsää.

 

 

Tästä tulee niin hyvä kesä ja loma.

Loppusyksystä sitten kerromme, että mitä teemme.

Maiju

 

Urban Design puserossa

Kävimme työkaverini Tuulan kanssa toukokuussa Pienet putiikit järjestämässä muotinäytöksessä Helsingin kaupungintalolla. Siellä oli mukana myös turkulainen Urban Design butique. Olin tutustunut heihin jo Lahden Nainen messuilla alkutalvesta. Nyt matkaani tarttui heiltä tämä pusero ja  yhdet housut. Kun meillä on töissä nyt kesälläkin kylmä, niin pitkähihaiset puserot toimii myös ilmastoiduissa toimistoissa loistavasti.

Pusero toimii huvin mustan neuletakin kanssa.

 

Voi sen neuletakin toki heittää pois päältäkin

 

Sehän lentää...

 

Pusero on kaunis ja hieman toisepuoleinen. 

Edellä on vetoketju, joka jännästi menee koko kaula-aukon ympäri.  

 

Tässä kuvaa vielä noista housuistakin, jotka ostin.

Ne housut tosin eivät olleet nyt jalassa. 

Housut ovat säämiskää ja vaatii hieman rohkeutta vetää ne jalkaan. 

Pitkän puseron kanssa toimii kyllä ne säämiskähousutkin.

 

Tällainen asukokonaisuus siis tällä kertaa.

Maiju

Prisman sovituskopissa

Mä olen joskus kertonut mun "piiloharrastuksestani". Mikä se siis onkaan? No se on sovituskoppikuvaaminen. Annetaankohan mulle kohta porttikielto kauppoihin, kun mä tämän paljastan?

Kävin joskus toukokuun loppupuolella Prismassa ja olin jo aiemmin bongannut sieltä värikkäitä mekkoja, joita mun vaan oli pakko kokeilla. No sovituskoppiin kaikki värikkäät mekot ja tunikat ja otin mukaan myös yhden mustan, jottei olis mennyt ihan väri-iloitteluksi. Mitä mä siis kokeilinkaan?

 

Tämä oli se mekko, joka mut sai Prismaan ja sovittamaan.

Sama mekko ja tässä tuo kuvio vaihteli niin, että jossain mekoissa kukat oli mekon yläosassa ja jossain mekon alaosassa. Sitten onkin syytä miettiä, että kumpaan osaan itselleen ne kukat ovat paremmin. Päädyin korostamaan kuviolla yläosaani, koska alaosa on hankalampi. 

Ostin siis tuon, jota roikotan edessäni. 

 

Mun lempivärithän on turkoosi, lime ja pinkki.

Tässä olisi yhdistyneet kaikki lempivärini. Melkein otin, mutta jätin kuitenkin.n

Tykkäsin kyllä ja tästä tuli oikein ysärifiilis.   

 

Mulla on ollut hakusessa musta mekko ja tämä oli juuri se malli, jota olin kissojen ja koirien kanssa etsinyt. En olisi voinut kuvitella, että löydän sen Prismasta. Tämä siis tarttui mukaani. 

 

Kokeilin vielä kesäistä värikästä paitaa tuon mustan mekon kanssa.

Tämä olisi ollut myös toimiva, mutta en ostanut tällä kertaa. 

 

Kun katselin näitä kuvia, niin nauratti, että johan ollaan vakavia.

No eihän sitä yksinään aleta siellä sovituskopissa nauramaan.

Tällainen sovituskoppelija minä.

Saankohan mä nyt porttarin Prismaan, kun tunnustin tekoseni?

No mä olen kyllä joskus jo aiemminkin tunnustanut paheeni.

Maiju

Merenrantakuvia aamutuimaan

Eilen aamulla mulle taas luvattiin autokyyti töihin. Töihin mennessä sitten piipahdettiin ottamaan parit kuvat meren rannalla Tapiolan laitamilla. Välillä on kiva ottaa kuvia jossain muualla kuin omalla takapihalla tai työpaikan rappukäytävässä.

Eilen meinasi aamulla jopa aurinko vähän pilkottaa, mutta sekin oli vaan hetkellinen mielenhäiriö, joka meni aika nopeasti ohi. Ensi viikolla varmaan alkaa lopulta se kesä.

 

Aamun kahvit sitten juotiin myös samalla teemalla.

Sanon aina välillä, että pitää  valita olotilaan sopiva muki.

No eihän mulla nyt oikeasti ollut tuollainen olotila, mutta se vaan sattui sopimaan tähän asuun.

 

 

Pari päivää pitäisi vielä jaksaa. 

Katsotaan, että jaksaako sitä kohta enää 

tällä menolla?  Toivottavasti.

Maiju

Valkoinen pitsineule kera turkoosin puseron

Tämä valkoinen pitsineule on ostettu viime kesänä Tapiolasta Peura nimisestä liikkeestä. Kun tämän näin heidän hengarissaan, tiesin, että se siellä minua kutsui. Tälle puserolle olisi ollut samalla ostoreissulla toinekin halukas ostaja, mutta minä sen ehdin bongata henkarista ja hän vasta sitten kun mä olin sen jo päättänyt ostaa. Tässä puserossa on hyvin kaunis tuo kukkakuvio. Vaihtamalla alla olevaa puseroa, vaihtuu myös tämän puseron ilme joka kerta.

Kaulaani laitoin itse tekemäni kaulakorun, joka sopi hyvin tämän puseron kanssa.

  

Aamulla olin laittanut päälleni siniset farkut, jotka sitten viime hetkellä vaihdoinkin näihin 

Voglian mustiin bootcut farkkuihin. 

 

Lounaan jälkkäriksi tänään otin töihin mukaan tällaisen

ihanan c-vitamiinipakkauksen: 

 

Eilen Itellan poika oli suosiollinen ja toi mulle tämän ihanan 

Electroluxin ihanan tehosekoittimen. Nyt pääsen superfoodien teossa seuraavalle tasolle.

Tällä pitäisi pähkinätkin murskaantua helpommin kuin nykyisellä twisterilläni. 

Tämä on siis Eletrolux ESB7300S tehosekoitin. 

Linkitän tähän Hobby Hallin, jotta kiinnostuneet voi käydä sieltä katsomassa

 tämän laitteen tekniset tiedot, jos kiinnostava. 

  

Se olisi enää neljä työpäivää ennen lomaa.

Mä olen NIIN loman tarpeessa.

Maiju

Marimekon mekossa

Marimekon mekkotunikassa kävin kesäkuun puolessa välissä Fazeri Kluuvin aamiaisella. Tämä asu jäi silloin esittelemättä. Olen ostanut tämän tunikan vuonna 2010, kun olin juuri jäänyt vuorotteluvapaalle. Kovin montaa kertaa en ole tätä pitänyt, vaikka mä tästä tykkään tai tykkään tämän väreistä. Jotenkin vaan tuo mekon valkoinen alaosa on se mitä mä vierastan. Valkoinen on ihana väri, mutta siinä on omat ongelmansa ja se on se valkoisen värin "levittävä" ominaisuus.

Tällä asulla kuitenkin mentiin.

 

Kun kävimme ruokatunnilla ruokalassa syömässä otin mukaan pikkulaukun, 

joka sointui hyvin tunikan kukkien kanssa yhteen.  

 

Marimekko Unikko täyttää tänä vuonna 50-vuotta. 

Unikot on mun yksi heikkouteni. Niitä rakastan aina. 

 

Maiju

Lepoa, ruokaa ja tuotetestailuja

Ennen juhannusta oli tunne, että on taas rouva tainnut juosta "tukka putkella" töiden jälkeen vähän siellä ja täällä. Tuntui siis siltä, että tämä lepo tuli nyt tarpeeseen. Sanon aina välillä, että kyllä se hyytyy välistä tämänkin duracellin paristot.

Onneksi on vain viikko enää töitä ja sitten pääsee lomalle. Tosin ensi viikonloppuna rutistetaan vähän tuota meidän "kirjaprojektia" eteenpäin, joten jos tuon ensi viikonlopun jaksaa, niin sitten mä ehkä voin vähän hengähtää.

Juhannus meni mökillä, ihan vaan relaten, vähän syöden, lehtiä lukien ja vähän metsässä tarpoen. Ilman mitään ihmeellisiä aikatauluja. Kerrankin sai vaan olla ja levätä. Kyllä se tekee hyvää.

Tein mun armaalleni ja itselleni aamupalaa, mutta syödähän ei saa ennen kuin on kuvat otettu. 

 

Mä kerroin Instagramissa, että mulla on tapana piilotella mun miehelleni vähän salaisia viestejä.

Tosin eihän hän sitä tiedä, mutta ehkä hän tuntee mielessään mun viestini.

(Tosin siis nyt tietää, kun näki tämän Instagramissa). 

  

Sydän kyllä piiloutuu hedelmien alle, mutta se tunne ei.

 

 

Jääkaapissa on ollut odottamassa viime kesästä yksi pullo Fresitaa, 

joka nyt päätettiin avata ja kilistää sillä tälle kesälle. 

Tämän seurana muut paitsi minä nauttivat Leaderin maustettuja manteleita 

(näissä oli gluteenia, joten siksi ei sopinut mulle).

 

Mökiltä lähdettäessä piti tehdä vielä mökkieväistä viimeiset smoothiet.

Käytin tähän appelsiinia, passionhedelmää, nektariinia, mangoa ja banaania.

Nesteeksi laitoin kauramaitoa ja hivenen maustamatonta jogurttia.

Sen jälkeen soseutin tämän OBH Nordican smoothie misterillä. 

Kauneuttakin ehtii mökillä vaalia enemmän kuin arkisin kotona. 

Tosin mun arkivoiteena on nykyään päivittäin tämä ihana CocoVi:n kookosöljy.

Mä olen ihan lovena tähän. Käytän tätä nykyään käsivoiteen sijasta, käytän myös kasvoihin ja myös vartalovoiteena. Tästä tulee ihanan pehmeäksi iho. Ihana ja edullinen voide.  

 

Testailin nyt ensimmäistä kertaa Phyris kasvonaamiota ja seerumia, joita sain testiin Aila Airon kaneushoitolasta kesäkuun alkupuolella kun kävin siellä tutustumassa heidän palveluhin ja tuotteisiin.  Tuotteet tuntuivat ihan hyviltä, mutta kerran jälkeen ei pysty sanomaan vielä tarkemmin, joten testailut jatkuvat näiden tuotteiden osalta.

 

Hauska uutuus on myös Bee Venom. 

Tätä tuotetta markkinoidaan voiteena, joka on luonnon oma botox. Voide on tehty mehiläisen myrkystä ja se lupaa vähentävää tehokkaasti ryppyjä ja kosteuttaa ja ravitsee ihoa.

Olen tätä käyttänyt nyt toista viikkoa. Ensimmäistä kertaa vähän jännitti, että turpoaako kasvot, niin kuin sanottiin, että tässä voi allergiset saada jotain reagtioita. 

Ei tullut mitään reagtiota. Vielä ei ole rypyt kadonneet, mutta testit jatkuvat. 

 

Luonnonkukkia keräsin maljakkoon mökkitien varrelta.

Niitä katsoessa silmä lepää ja myös mieli. 

 

Tuli sitä metsässäkin juostua ja siitä kirjoitinkin jo tuonne Kahvakuula kainalossa blogiimme.

Eiköhän nyt jaksa vielä viikon tehdä töitä ja sitten pääsis vähän lomalle.

Maiju