maanantai 28. heinäkuuta 2014

Sykettä nousemaan trampoliinilla

Kerran kesässä on pakko päästä siskon mökille hyppimään trampoliinille. Se on ainoa paikka missä pääsen tätä harrastamaan. Nyt  yhdistettiin siskon mökin reissu pohjanmaan reissun yhteyteen. Siskolla on mökki Joutsassa ja siellä siis käytiin.

Mun pitäisi joskus esitellä ne aiempien vuosien kuvat, koska se on ainoa juttu, jossa itsekin näen muutoksen, mikä on elämäntaparemontin jäljiltä nähtävissä. Mä vielä esittelen teille jossain vaiheessa useamman vuoden pomppimiset. Trampoliinilla hyppiminen on aika kova laji. Ensimmäisenä vuonna kun tätä tein, niin muistan, että olihan se aika haastavaa, jotenkin ei meinanneet jalat irrota ollenkaan tuosta patjasta. Nyt jo jalat nousevat aika korkealle.


Jaksaa, jaksaa... Pystyy, pystyy.






Sitten lopuksi ei jaksanut muuta kuin maata oviaukossa.   


Välillä on hyvä päästellä vähän höyryjään tälläkin tavalla.

Jos ette ole kokeilleet, niin suosittelen kokeilemaan. 

Maiju

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Sydämellisesti mustaa valkoisella

Joskus pitää laittaa päälleen jotain vähän normaalia eli hämmästytän teitä taas pukeutumalla mustaan ja valkoiseen. Väriä sitten saadaan tähänkin asuun keltaisilla varvastossuilla. Kuvat on otettu ilta-auringon paisteessa ja aurinko paistoi kirkkaana suoraan laseihin, joten siitä voi johtua tämä "sädehtivä" vaikutelma.

Ostin tämän puseron Keskiseltä, pusero oli hinnaltaan ihan naurettavan halpa, en muista, että koska olisin saanut näin halvalla puseroa. Hinta oli vain 5,95 euroa. Olisin ostanut mustankin, jos olisi ollut kokoa, mutta niitä oli vain kaksi jäljellä ja olivat XS kokoisia. Ajattelin, että tämä on kiva paita tällaiseen simppeliin pukeutumiseen.



Tämä kuvassa näkyvä Tuija on hauska tapaus. Olemme ostaneet joskus jouluksi sellaisen varmaan 20 senttisen joulukukan. Joulun jälkeen kukka vain jatkoi kukoistamistaan. Keväällä siirrettiin ihan kokeeksi Tuija mökille ja nyt se on kasvanut ja kasvanut. 
En olisi uskonut, että siitä kasvaa tällainen komistus. 


Tässä selkeämpi kuva tuosta sydänkoristeisesta paidasta.


Näinhin kuviin ja tunnelmiin.

Maiju

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Joidenkin elämä on yhtä blingblingiä

Mökillä tulee välistä myös vähän hömpöteltyä. Nyt satuttiin olemaan mökillä parin viikon aikana samaan aikaan kun miehen "sukulaistyttö". Hänen kanssaan välistä ollaan vähän samalla aaltopituudella, vaikka ikäeroa on pari vuotta. Kun kävimme Keskisen kyläkaupassa, niin katselin sillä silmällä vähän kynsilakkoja, että voisin tuoda tälle sanotaanko vaikka "mökkiorjalle" kynsilakkaa tullessani. Meillä molemmilla on syvä rakkaus glitteriin, joten kun näin hopean väristä kynsilakkaa, niin tiesin, että se oli se oikea.

Mökillä sitten laitettiin vähän glitteriä kynsiin. Ensiksi hopean väristä lakkaa alle.


Lakan ollessa vielä märkää kasteltiin kynsi glitteriin


Näin sitten kaikille kynsille tehtiin. 


Tässä voi nähdä hieman, että kyllä se kimaltaa. 


Lopuksi vielä glitterin päälle läpinäkyvää lakkaa. 
Sitten kynnet olivat kuvausvalmiit. 


Muutaman päivän päästä mökille tuli vieraita.
Mukana oli Juulia (10 vee) ja hän kun näki kynnet, niin silmät aukesivat lautasen kokoisiksi.
Mökkiorja loihti hänelle tällaiset eri väriä olevat glitterkynnet. 

Kyllä tyttöjen kelpasi.


Kyllä mä olen sitä mieltä, että elämässä pitää olla sopivassa
suhteessa vähän blingblingiä, muuten ei tule elämästä mitään.

Maiju

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Aamun terveysjuomaa ja kookosvesijauhetta

Eniten kaipasin mökillä ollessamme tätä Electroluxin tehosekoitintani. Mä olen nyt koukussa  tähän "porkkanamehuun" ja sen tuomaan vitamiiniannokseeni. Pitkään mä kaipasin tehosekoitinta, joka olisi niin tehokas, että sillä saisi porkkanatkin soseutettua mehuksi. Joku kyseli facebookin puolella, että saako sillä raa'at porkkanat soseutettua, niin vastaus on, että kyllä saa.

Tällä kertaa tähän mun terveysjuomaani laitoin banaania, porkkanaa, sitruunaa, appelsiinia, porkkanamehua ja kookosvettä. Kun juoma oli valmista, niin lisäsin yhden teelusikallisen MCT-öljyä juomaani.


Kyseessä on siis jo aiemmin esittelemäni Electrolux ESB7300S mallin tehosekoitin, jossa on 900 W.
Laitan linkin tähän aiemmin tästä sekoittimesta kirjoittamastani postauksesta.  
Painotan sitä, että ihan kaikilla sekoittimilla ei kannata lähteä porkkanoita ja kovia tuotteita murskaamaan, koska jos laitteen tehot ei riitä, niin aivan varmasti saa laitteensa rikki.

Itse teen aina niin, että laitan aina nesteen ekana ja siihen sitten lisään kaikki 
hedelmät ja vihannekset. Sitten surautan koneen päälle ja kovin kauaa ei siihen mene, että aineet soseutuvat. 


Lopuksi lisäsin joukkoon MCT-öljyn. Öljystä ja sen vaikutuksista voi lukea tarkemmin täältä


Coco Hydro Sport kookosvesijauheesta haluan sanoa muutaman sanan. 

Mä törmäsin tähän jauheeseen vasta muutama viikko sitten Ruohonjuuressa. 
Itse olen kookosveden "suurkuluttaja" käytän sitä usein smoothien joukossa.

Kookosvesi on kehon paras nesteyttäjä. Monet käyttävät sitä palautusjuomana urheilusuorituksen jälkeen. Se on paras palautusjuoma. 

Minä siis olen kantanut sitä tölkkikaupalla kotiin tietämättä, että sitä on saatavilla myös jauheena. 
Sain GreenRoomilta testiin jauhetta ja olen sitä jo testannut sellaisenaan sekä mehujen joukossa.
 Makuja on saatavilla neljä (orginal, sitruuna-lime, ananas ja granaattiomena-vadelma). 
Itse sain testiini tuon ananaksen, joka kiinnosti mua muutenkin eniten. 

Olen maistellut aika monen valmistajan kookosvesiä ja kyllä tämä multa sai hyvän arvosanan. 
Maistoin juomaa sellaisenaan, koska siitä saa parhaimman kuvan, että miltä se vesi maistuu.
Hinta/laatusuhde on kohdallaan. Purkin hinta on noin 20 euroa ja tästä tulee noin 30 annosta. 
Kun useimmat kookosvesitölkit ja pullot maksavat noin 3-4 euron paikkeilla. 


Varmasti tuo kookosvesi kummittelee minun juomissani muodossa jos toisessa.
Instagramissa varmasti näkyy useammin, että missä mä tuota käytän. 

Maiju

torstai 24. heinäkuuta 2014

Aurinkolasifriikki - ai mää vai?

Mä joskus kirjoitin postauksen siitä, että olen huulipunafriikki, nyt tunnustan toisen asian. Mulla on siis toinenkin intohimo ja se on aurinkolasit. Suurin osa on ostettu matkoilta monen vuoden aikana ja osan olen saattanut ostaa myös kirppariltakin. Nyt pariin vuoteen en ole ostanut kuin yksittäisiä laseja. Jotenkin mä vaan tykkään asustaa asuni niin, että lasitkin sointuisi asun väriin. Kun kävin mun lasejani läpi huomasin kuitenkin, että jostain syystä pinkki-mustia on useita. Kun tein lasi-inventaarion sain lopputulokseksi 27 aurinkolasit. Tosin mä vähän epäilen, että muutamia saattaa löytyä jostain kassin pohjalta tai työpaikalta. Itse veikkasin ennen laskutoimitusta, että mulla olisi ollut 30:t lasit.

Mulla on todella herkät silmät ja tarvitsen aurinkolaseja silmien suojaksi, koska en vaan kärsi olla aurinkoisella ilmalla ilman laseja.

Täytyy sanoa, että onneksi en tarvitse silmälaseja (tai tarvitsisin, mutta en pidä).  Koska näin ollen voin ostaa halpislaseja ja niitähän mun lasit suurimmaksi osaksi on.


Laseja löytyy siis eriväreissä, löytyy timanteilla ja ilman. 
Löytyy siis aivan varmasti melkein joka lähtöön. 



Mun teki jo viime kesänä mieli tehdä tämä postaus, mutta en vaan ehtinyt "keräämään" mun lasejani kaikkia yhteen paikkaan. Olen meinaan hajauttanut lasit vähän eri paikkoihin, jotta aina olisi muutamat lasit siellä missä niitä tarvitaan. 

Kun levitin nämä lasit mökillä terassilaudoituksella ja appiukko  ulos, niin huudahdus oli "voi herrajum... sentään". Naurua piisasi sitten yhdelle jos toiselle. Mun mies oli viisaasti hiljaa ja tyytyi vain hymähtelemään. Mä tyydyin toteamaan, että onneksi ei ole merkkilaseja.


Vaikka siis mulla on noita laseja noinkin paljon, tuli aiemmin jo viikolla mieheltä kommenttia, 
että sä voi käyttää tuollaisia aurinkolaseja prätkäkypärän kanssa.
Siis en voi vai? No en kai sitten.

Eilen lähdimme katsomaan miehelle aurinkolaseja. 
Hän suuntasi prätkän keulan kohti Helsingin vilkasta Mannerheimintietä. 
Siellä sitten kohti Esan Optiikkaa

Kokeilimme molemmat Gatorz -valmistajan laseja.
Sellaiset sitten lähti matkaan molemmille, kun saatiin ne sopuhintaan.
Itse tilasin vielä omiini peililinssit, jotka saan jälkitoimituksena.

Tällainen prätkäpariskunta me ollaan. 


Kyllä meidän nyt kelpaa päristellä kun on kunnon lasit molemmilla.

Varmaan mun aurinkolasikiintiö on nyt tässä. 
Pitää varmaan vähän lajitella noita aurinkolasejaan ja laittaa kiertoonkin muutamat. 

Maiju

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Värikkäästi kukkamekossa

Mökillä naurettiin yhtenä päivänä kun siivottiin vähän mökin vaatekaappeja. Kaapeista voi löytyä vaikka mitä. Löysin esimerkiksi nämä tässä postauksessa jalassani olevat keltaiset varvastossut ja keltaisen auringonkukkaisen kärpäslätkän. Mun mies kaivoi sen kaapin  ylähyllyltä ja kysyi, että "mikä tämä oikein on"? Minä siihen tokaisin, että "näyttääpä olevan kärpäslätkä ja nätti sellainen".  Mies meinasi heittää sen pois, mutta mä en antanut, koska onhan se kivempi lätkiä kärpäsiä nätillä lätkällä, jos niitä pitää jollain lätkiä. Tosin en mä yleensä niitä oikeasti lätki.

Siivoaminen kuitenkin tuotti tulosta ja kaksi jätesäkillistä 1990-luvun vaatteita tuli siivottua roskiin. Kotikaapistani oli siirtynyt jo aiemmin mökille sitten 2000-luvun vaatteita. Joten siirryttiin mökkivaatteissa seuraavalle vuosikymmenelle. Tämä kukkamekko oli kanssa yksi, jonka olin siirtänyt jo aiemmin mökkikaappiin. Kätevä heittää päälleen mökkiolosuhteissa, mutta ei tule kaupungissa pidettyä.


Uskokaa vaan, että on se kärpäslätkä. 


Asusteet on sävytetty mökilläkin mekkoon sopiviksi. Punaiset aurinkolasit ja keltaiset kengät, 
kyllä natsaa hyvin. 


Aurinkoa jokaisen päivään, nautitaan lomasta ja auringosta. 
Kyllä nyt kelpaa.

Maiju



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kaurapuuro on superruokaa

Mä olin ennen keliakiaani intohimoinen kaurapuuroilija. Sitten keliakian myötä se vaan loppui kuin seinään, kun en millään löytänyt Elovena kaurahiutaleille mitään korvaavaa tuotetta. Testailin monia gluteenittomia kaurahiutaleita, kunnes vaan kyllästyin ja ikään kuin luovutin. Testasin aina uuden kun joku kehui jotain tiettyä hiutaletta Elovenalle ei vaan löytynyt voittajaa.


Kunnes sitten mä pitkän hakemisen jälkeen kohtasin mulle sen oikean hiutaleen. Tämän jälkeen olen syönyt puuroa aamupalalla, välipalana tai iltapalalla. 

Ostin muutama viikko sitten kaupasta Urikramin gluteenittoman kaurahiutaleen. 
Kyllähän mä olen sitä kaupassa nähnyt, mutta kun pussin ulkonäkö ei ole mua houkutellut, 
niin pussi on jäänyt kaupan hyllylle.
Nyt tutustuin Urtekramin muihin tuotteisiin ja päätin ostaa kokeeksi myös tätä.
Onneksi päätin, koska tämä oli se mitä olin hakenut Elovenan tilalle. 
Minun valintani on siis Urtekram Gluteeniton kaurahiutale. 


Tätä mulle suositeltiin Twitterin kautta. 
Tämä oli minun makuuni liian suurta ja irtonaista, mutta jos
tykkää sellaisesta, niin tätä monet kehuvat.  


Matkakäytössä itselläni on ollut Provenan annospakatut
kaurahiutaleet. Näitä on kahta makua vadelma ja aprikoosi.
 Näistä kahdesta pidän enemmän vadelmasta.
Tuota vadelmaa siis ainakin suosittelen, tämä tuote on pelastanut minut välillä matkalla nälästä. 


Myös Provenalla on suurihiutaleinen kaura. 
Jos siitä tykkää, niin tämäkin on ihan hyvä. 
Tätä on tullut maisteltua paketillinen, mutta ei ollut muuten mun tuote.


Olen maistanut myös Semperin kaurahiutaleet, mutta sitäkään en 
vaan omakseni tuntenut. 

Kaurapuurolla on paljon terveysvaikutuksia, joista voitte käydä lukemassa täältä.

Maiju

Turkoosit timanttikoristeiset aurinkolasit

Pohjanmaan reissulle viime viikolla lähdin tässä turkoosissa ponchossa ja turkoosikoristeisissa aurinkolaseissa. Aurinkolasit olen itse koristellut parisen vuotta sitten turkooseilla koristekivillä. Muistan kun näin Rodoksella tosi mageet auringolasit, joissa oli Swarovskin kristalleja ja ne maksoivat niin paljon, että olisi mennyt koko matkan budjetti niihin, joten päädyin tekemän itse omat timanttikoristeiset lasit. Tosin mä en käyttänyt näihin ihan Swarovskin kristalleja, mutta timanttikiviä kuitenkin.

Mulla on onneksi niin laaja aurinkolasien kokoelma, että sieltä löytyi sileäsankaiset lasit ja ne päädyin tunaamaan. Tähän tarvittiin todella pitävä liima ja timantteja. Hiukan oli hakemista hyvän liiman kanssa, mutta sen lopulta löysin, niin, että timantit ovat pysyneet kiinni siis useamman vuoden.



Pellavaponchon olen ostanut Tallinnan käsityöläistorilta alkulomallani.  Aiemmin olin ostanut samanlaisen, mutta mustalla pohjalla ja tämä turkoosi jäi silloin vähän kummittelemaan, joten se piti hakea tällä kertaa sieltä torilta.


Tässä lähikuvaa aurinkolasien timanttikoristeista. Se hyvä puoli on, että ihan varmasti voin sanoa, että toisia samanlaisia ei tule vastaan. 


Tällaisilla jutuilla siis tänään, mitäköhän mä huomenna keksin. Ainakin on tulossa lähiaikoina aurinkolasipostausta, siitä lupaan, että tulee aika mielenkiintoinen. Itsekin vähän hämmästyin

Maiju

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pinkkinainen liikenteessä Turussa

Perjantaina lähdettiin mökiltä Turkuun shoppailemaan. Pitäähän sitä keksiä jotain pientä lomatekemistä. Me ollaan miehen kanssa vähän tällaisia ikiliikkuja ja harvoin pysytään paikoillaan. 

Olin kaivanut jossain vaiheessa vaatekaapistani mökille jotain sellaisia vaatteita, jotka ovat olleet hävitysuhan alla. Tämä pinkki pitsitoppi on ollut juuri sellainen. Se sai siis armon ja pääsi mökkikaappiini. Nauratti sitten kun Turussa kolme eri naishenkilöä kehui mulle tätä mun toppia. Joten ehkä ei sitten kannata hävittää. Topin alle laitoin mustan pellavamekon. 



Ennen Turkuun lähtöä mä olin tällä yhdistelmällä. Sitten mä viime metreillä mietin, että noi legginsit voi olla vähän rajut ja vaihdoin ne mustiin. Asu rauhoittui kummasti. Mökillä voin sitten heilua ihan rauhassa näissä värikkäissä legginseissä. Kukaan ei ärsyynny niistä. 


Välillä voin siis yrittää hillitä mun räväkkää tyyliäni kun lähden liikenteeseen. Hyvä minä. 


Tuli sitten shoppailuissakin pysyteltyä omassa lempivärissä eli kaappiin löytyi vähän pinkki-mustaa täytettä. Jossain vaiheessa siis saattaa tulla näytille.

Ihanaa helteistä viikkoa juuri sinulle lukijani. Itse ajattelin tänään taas siirtyä kaupunkiin tänään. Vaihtelu virkistää.

Maiju



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pinkkiä metsätiellä

Pohjanmaan kierroksella tuli myös vähän shoppailtua. Lähdimme Tuurista ajamaan siskon ja hänen perheensä mökille Joutsaan. Aamulla keräsin koriin kuvausrekvisiittaa ja lähdimme hiljaiselle mökkitielle ottamaan muutamia asukuvia. Ensiksi saimme yleisöksi siskon pojan ja nauroimme, että nyt paljastuu kaikki meidän kuvaamisen salat. No mitäs siitä. 

Ostin matkalta Tuurin Voglian myymälästä tämän Voglian maksimekon. Tätä olin jo keväällä ihastellut, mutta en ollut raskinut ostaa. Nyt se oli -50 prosentin alennuksella ja jäljellä vain kaksi kappaletta, en jäänyt miettimään.

Tehosteena kuvauksissa oli siskon pinkki lierihattu ja mun pinkit vapaa-ajan kengät, jotka ostin Nauvon saaristosta viime viikonloppuna. 


Mekossa on kivat "kantokahvat" molemmissa helmoissa.


Näin ne asut muuntuvat lennossa. 


Mietin aina vaatteita ostaessani, että miten ne on yhdistettävissä. Tämä mekko muuntuu moneksi, kun yhdistelee erilaisia asuja siihen. Tämä pinkki tunika tarttui matkaan Keskiseltä. Myös pinkit korkokengät ostin Tuurista. 


Tämän SuperDry:n puseron ostin alkulomasta ja sopii mekon kanssa tämäkin. 
Mekko muuntuu näin hieman arkisemmaksi. 


Piti vielä poseerata pinkki-mustan auton vieressä kun sattui värit niin kohdalleen.


Kuvausrekvisiitta kulki mukavasti korissa. 


Hauska pieni kuvaussessio mökkitiellä ja täytyy sanoa, että on mulla vaan niin mukana mies, 
että suostuu näitä kuvia ottamaan. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. 

Maiju

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Gluteenittomasti Tuurissa Keskisellä - täydellistä

Olimme viikolla siis pohjanmaalla Tuurissa ja siellä pääsääntöisesti Keskisellä. Edellisessä postauksessa kerroin tuosta meidän junamajoituksesta ja nyt sitten olisi vuorossa kertoa se, mistä mä olin erityisen iloinen eli siitä, että miten hienosti tuolla oli huomioitu gluteeniton ruokavalio. Mä olin niin potenssiin sata yllättynyt siitä, että kertaakaan mulle ei sanottu, että olisi mitään ongelmaa ja kertaakaan mulle ei myyty ei oota. Monta kertaa mun olisi tehnyt mieli itkeä - itkeä onnesta. Olen joskus kertonutkin, kuinka hankalaa on vielä tänäkin päivänä saada jostain jotain. Tämä paikka osoitti sen, että kun on tahtoa, niin mikään ei ole hankalaa. Keskisen pisteet nousi siis mun silmissä tosi korkealle. Se on sellainen juttu, että hyvä ruoka, parempi mieli. Voin kertoa, että nälkäisenä ei tekisi mieli shoppailla ja kun me saatiin joka paikassa syötyä vatsamme täyteen, niin shoppailtiin sitten senkin edestä, joten voittajia olimme siis kaikki tässä pelissä.

Tämä taas osoitti mulle sen, että kotimaan matkailua kannattaa suosia. Joku kaveri kysyi facebookissa, että annoitko palautetta tarjonnasta? No annoin, en muista edes kuinka monta kertaa, mutta joka paikassa annoin, ihan joka paikassa. Kävin vielä kiittämässä syötyäni ja varmaan sanoin kyllästymiseen asti, että "hienosti olette hoitaneet nämä asiat".

Aloitimme Keskisen vierailun niin, että kävimme kahvilassa, kun treffasin ihanaisen ystäväni Niinan, jota on vaan aina pakko nähdä kun menen pohjanmaalle. Kuulremma oli juuri täydennetty aiemmin loppunutta varastoa ja mun eteeni iskettiin tällainen laatikko mistä valita (makeaa ja suolaista useita vaihtoehtoja), hyvä etten pyörtynyt. Normaalisti vaihtoehtoja voi olla 1-2. Nyt varmaan 10 erilaista ja suolaista ja makeaa.
Valitsin omenapiirakan tällä kertaa.


Monet keliaakikkokaverit ja muutama muu ruoka-aineallerginen hieman kritisoi näitä pakkauksia, kun niissä
ei ole tuoteselostetta, joten siinä kyllä olisi kehittämisen paikka, koska osa ei 
pysty syömään tuotteita, jotka sisältävät kauraa tai vehnäntärkkelystä yms.
Tosin kun itselläni ei ole tuota ongelmaa, niin en tajunnut kysyä, että olisiko henkilökunnalla ollut joku lista, mistä tämän olisi voinut tarkistaa? Sekin olisi voinut olla mahdollista. 


Välissä käytiin syömässä ja sen jälkeen lähdettiin katsomaan Keskisen kyläkaupan tarjontaa ruokapuolelta.

Sielllä mä hämmästyin toisen kerran. Siis gluteenittomia tuoretuotteita oli keskimääräistä enemmän.
Siellä oli kotileipomotuotteita sekä myös esim. Pirjon Pakarin tuotteita. 


Tarjolla oli sellaisia pullia, joista olen nähnyt vain unta. 


Monenlaisia keksejäkin löytyi. 


Korvapuusteja:


Lihapasteijoitakin olisi ollut tarjolla:
 

Pirjon Pakarin Maistikas tuotteita oli monenlaisia:




Tämän jälkeen käytiin syömässä ruokakaupan vieressä olevassa ravintolassa.
Ruokalistojen merkinnät olivat täydelliset. Taisi olla niin, että yhtä ruokaa lukuunottamatta kaikki muut olivat gluteenittomia, jos oikein muistan. Suurin osa kuitenkin siis gluteenittomia. 
Mahtavaa.


Me majoituimme siis junamajoituksessa, joka ei kuulunut Keskisen piiriin.
Menimme kuitekin syömään aamupalaa Keskisen hotelliasiakkaille tarkoitettuun paikkaan.
Aamupalan hinta oli "ei hotellivieraille" 10 euroa per naama. 
Olin jo etukäteen kysynyt, että onhan tarjolla gluteenitonta.
Sanottiin, että kyllä on jos ei ole, niin sitten pitää pyytää.  Sitähän löytyi. 
Enemmän kuin mistään muualta koskaan. 

Tarjolla oli sämpylöitä, karjalanpiirakkaa ja makeita vaihtoehtoja.
Tuo, että oli karjalanpiirakkaa oli mahtavaa, koska sellaista en muista koskaan saaneeni missään.


Tarjolla oli myös Provenan annospakattuja  kaurahiutalepusseja, joista voi itse kätevästi tehdä puuron lisäämällä se kiehuvaan veteen. Mysliä, näkkäriä, riisikakkuja ja keksejä.
Minä matkustan paljon ja tämä oli toinen kerta, kun tarjolla on gluteenitonta puuroa. Koskaan aiemmin en ole missään törmännyt myöskään gluteenittomaan mysliin.
Tämä oli hyvä esimerkki myös siitä, että gluteenittomat tuotteet voi jättää esille paketeissaan, tällöin keliaakikko tai muu ruokarajoitteinen voi tarkistaa tuoteselosteesta itse,
 että sopiiko tuote hänelle. 



Levite oli tuossa vaiheessa vielä kun itse otin "korkkaamaton" ja tiesin sen siis olevan puhdas.
Otin levitteen ja suljin tiukasti rasian kannen, jotta pysyikin puhtaana. 


Tämän edessä mä olisin voinut melkein itkeä. 

Täytyy sanoa, että ARVOSTIN.


Eikä siinä vielä kaikki. Toisena päivänä shoppailujen jälkeen alkoi tekemään mieli jäätelöä.
Tarjolla oli myös gluteenitonta vohvelia, jota ehdottomasti halusin.
Hienosti näytti myös jäätelökioskilla olevan gluteenittomien tuotteiden käsittely hallussa.
Huvikseni aina välistä katson, että miten tuotteita käsitellään, kun keliakiassa on niin tarkat
käsittelysäännöt tuotteiden käsittelylle, kun se on niin gramman tarkkaa tuo ruokavalio.
 
 

Mä voin suositella ihan täysillä jokaiselle keliaakikolle Keskisen kyläkauppaa ihan jo pelkästään näiden gluteenittomien tuotteiden takia. 

Paras kokemukseni keliaakikkona tähän mennessä.
Tämä tiedoksi myös niille lapsiperheille, joissa on keliaakikkolapsi, joka usein
joutuu tyytymään johonkin yhteen tuotteeseen. Tuolla ei tarvitse.

Kiitos Tuuri, näin hyvin ei ole itseäni vielä koskaan aiemmin palveltu.
Hoiditte NIIN hienosti homman kotiin. 
Tulen toistekin.

Maiju