Kotimaan matkailu kunniaan - kaksi hurjaa harrikkatyyppiä

Lauantaina suunnattiin mökiltä Varsinais-Suomeen ja tarkemmin Turun saaristoon ja siellä Nauvoon. Mulla on kyllä niin paljon paikkoja Suomessa, että minkä kauneudesta en ole tiennyt mitään. Täytyy sanoa, että on viimeisten vuosien aikana taas tullut itselleen tunne, että kotimaan matkailua täytyy ehdottomasti harrastaa enemmän. Tämä ajatus mulle on tullut alkuun keliakian myötä, koska Suomessa on kuitenkin sen tuntemus parempi kuin monissa muissa maissa. Jotenkin sen halua vääntää puhtaalla suomen kielellä, jos siinä on vääntämistä, kun siinä on muutakin kuin ruoka-aineiden gluteenittomuus. No tuosta syystä on mulle noussut kotimaan matkailukin entistä suurempaan arvoon, mikä ei ole ollenkaan paha juttu.

Mä olen siis avannut silmäni monille asioille, mitä ei ennen tullut ajateltuakaan. Mä olen päättänyt alkaa julistamaan kotimaan matkailun ihanuutta. Näitä asioita on tullut mietittyä niin kovasti. Kyllä kotimaan matkailustakin saa niin mahdottoman ihania fiilareita, ettei uskoisikaan. Tänä kesänäkin ollaan kohdattu niin upeita paikkoja Suomessa, että välistä on tehnyt mieli vaan pakahtua. Tiedättekö sen tunteen kun sydän pakahtuu jostain ihanasta asiasta? Mä tiedän muutaman muunkin, joille käy näin kuin mulle.

No tällainen pariskunta oli lauantaina liikkeellä tuolla Saariston rengastiellä.

Jos en noita tuntisi, niin voisin peljästyä.

 

Lossilla tehtiin ylitys. Varmasti ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun tämä 

lossinylitys tehtiin. Niin upeat oli maisemat.

 

Tällainenkin Motoristin matkailukartasto löyty kirjakaupasta ja siitä voi olla apua 

silloin kun etsitään mukavia ajoreittejä.

Varsinaisessa kohteessa otettiin parit "asukuvat", jotka olivat aika simppelit, kun on ajeltaessa käyttää turvallista ajopukua, niin mukaan ei mahdu sitten ihan kauheasti ylimääräistä. Ostin alkulomasta tuon SuperDry:n puseron, joka kulki mukaan reissuun sekä "lökäpöksyt" ja crocksit kulkivat sivulaukussa mukana. Jotta voi kohteessa olla vähän rennommissa vaatteissa.

 

Kyllä täytyy sanoa, että mahtavat oli puitteet ja saaristo on niin kaunis. 

 

Isäntäväki suositteli kovasti, että ajakaa nyt tuonne Nauvon keskustaan, että siellä on kivoja putiikkeja sekä ihana vierasvenesatama. Mehän sitten ajettiin. Onneksi.

Sillä Nauvon keskussa oli ihana turistimainen fiilis, ihan kuin olisi ollut ulkomailla.

Mukaan sieltä tarttui Pirjon rantaputiikit nimisestä liikkeestä tällaiset ihanat kengät. 

Kevyet kuin mitkä ja värikin ihan täydellinen.

Pinkkiä, mustaa ja valkoista löytyy näistä kengistä. 

Kun ne veti jalkaa, niin oli kuin ei olisi ollut mitään jaloissa.

Näistä tuli mun kesäkengät. Nämä ovat jo saaneet ansaittua huomiota monelta taholta. 

Harmi kun niitä saa niin kaukaa.

 

Täytyy sanoa, että olishan siellä oli pari kevytuntuvatakkiakin, jotka olisin voinut ottaa.

Keltainen ja punainen siellä mua huuteli, mutta mä pidin pintani (tällä kertaa). 

 

Mökille ajettaessa takaisin mieheni sanoi, että pidetään pieni jaloittelutauko.

Sitten hän nauroi, että mitä tapahtuu, kun mulle antaa jaloittelutauon.

Mä kaivan kameran esiin ja alan kuvaamaan. 

Se siitä jaloittelusta.

 

Mun sanomani on tänään, että nautitaan kotimaan matkailusta.

Suomi on täynnä NIIN upeita paikkoja.

Mä lupaan postailla enemmän kotimaan matkailusta.

Tälle viikolle on luvassa muutamia vähän erilaisia juttuja, joista

kirjoittelen kun asiat on koettu. 

Loma jatkuu ja mä oon jo niin levännyt. 

Maiju