torstai 31. joulukuuta 2015

Haluanko muutoksia vuoteen 2016?

Tänä vuonna ajattelin tehdä uudenvuodenlupauksia ensi vuodelle. Kirjoittelin aiemmin tuosta ruokavaliostani. Nyt olen vakaasti päättänyt, että yritän jättää sokerin pois ruokavaliostani. Käytännössähän olen jo pari vuotta käyttänyt valkoisen sokerin sijasta kookospalmusokeria ja hunajaa. Kuitenkin olen joustanut tuosta silloin, kun syön muiden tarjoiluja tai ulkona Nyt kuitenkin ajattelin jättää leivonnaiset ja makeiset pois kokonaan. En ole niitä tähänkään mennessä syönyt mielin määrin, onneksi keliakia on helpottanut tämän suhteen asiaa. Olen jo monta vuotta valinnut mielummin suolaista syömistä makean sijaan, silloin kun olen itse voinut asiaan vaikuttaa. Ainahan en voi.

Pyrin tekemään vuodesta 2016 itselleni hyvinvointivuoden. Keskityn entistä enemmän huolehtimaan itsestäni ja hyvinvoinnistani tulevana vuonna.

Ensi vuoden lopulla ajattelin, että voisin tanssia näin kevyin askelin kuin Minna Tervamäki teki Gloria Fashion Show:ssa elokuussa Kattilahallissa. Nämä kuvani taisivat olla parhaimmat ottamani kuvat viime vuodelta, ainakin omasta mielestäni. Näissä oli sitä jotain - taikaa. Joten kuvitus vuoden viimeiseen postaukseen juuri tuosta syystä.









Näihin kuviin ja tunnelmiin tältä vuodelta.

Toivotan kaikille ihanaa vuotta 2016.
Ollaan armollisia itsellemmeja toisillemme. 

Hymyillään edelleen entistä leveämmin. 

Maiju

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pinkistä mummoharmaaseen

Minulla on ollut lyhyet hiukset vuodesta 1995 alkaen. Jossain vaiheessa hiukseni olivat aina samalla tavalla leikattu, niissä oli aina sama värisävy. Menin yleensä sieltä mistä aita oli matalin. Nykyään haen vaihtelua hiuksiini värisävyillä ja vaihtelemalla hiukan mallia tai kampaustapaa.

Olen oppinut oikeastaan vasta Even eli nykyisen kampaajani kanssa sen, että lyhyisiin hiuksiinkin saa vaihtelua monella eri tavalla.

Päätin koota myös vuoden 2015 hiusmallit yhteen blogipostaukseen. Tästä näkee hyvin, että vaihtuuko se malli vai vaihtuuko värisävy ja sehän vaihtuu.

Tammikuussa vaihdettiin värisävyksi kylmä vaalea, kun edellisen syksyn olin pitkälti mennyt tummemmalla pohjalla.


Helmikuussa halusin hieman pinkkiä sävyä hiuksiini. Kylmään vaaleaan laitettiin hieman vaaleanpunaista kevytsävyä, joka yleensä kestää pari viikkoa hiuksissa. 
Tämä oli jännä sävy, jossain valossa se näkyi ja toisinaan en edes itse sitä huomannut.


Maaliskuussa olin menossa erääseen tilaisuuteen, missä halusin ehdottomasti 
olla pinkkihiuksinen. Tämän johdosta sain blogiini kommentin, jossa kerrottiin, että "pinkki vanhan naisen hiuksissa antaa hieman halvan vaikutelman". 
Minuun ei toisten mielipiteet paljon hetkauta.
Tämäkin kesti sen pari viikkoa, koska kyseessä oli kevytsävyte.


Huhtikuussa pinkistä olikin sitten jo aika siirtyä mummoharmaaseen. 

Jos pinkki toi halvan vaikutelman vanhalle naiselle, niin 
päätin sitten olla se vanha nainen ihan kirjaimellisesti. 
Tykkäsin myös tästä harmaasta. Harkitsin jopa
tämän sävyn kohdalle, että olisin ottanyt kestovärinä mummoharmaata.


Toukokuussa musta tuli moneksi kuukaudeksi ihan tavis. 
Halusin viettää kesän ihan perusvaalealla värillä.  
Vaaleaan väriin on paljon helpompi yhdistellä asuja.


Kesäkuussa kylmän vaalea sävy oli ja pysyi. 
Mallia muutettiin niin, että hiukset kammattiin otsalta ylöspäin. 


Heinäkuussa jatkettiin kesäkuussa valitulla mallilla ja värisävyllä. 


Elokuussa väri pysyi ennallaan. Hieman annettiin hiusten kasvaa ja 
vaihdettiin taas pikkasen mallia. 
Hiukset kammattiin jälleen otsalle.


Syyskuussa taas otsalta pois. Kun ei osaa päättää, että mitä haluaa. 


Lokakuussa päätin taas vähän räväyttää. Oli I love me messujen aika ja 
päätin, että siellä voi vähän taas irroitella. Kevytsävyä purkista ja vähän
lilahtavaa sävyä vaalean sekaan. 


Marraskuussa päätin sitten revitellä vähän enemmän. Malli jätettiin vähän pidemmäksi. 
Toiveena oli, että saisin hiuksiini kolmea väriä. Pyysin pinkkiä, lilaa ja sinistä. 
Niitä sitten kestoväripurkista laitettiin. 
Tämä oli kiva malli muuntui moneksi kuuden viikon aikana.


Joulukuussa olin jo taas kyllästynyt tuohon väriin, koska se rajoitti tiettyjen värien
käyttöä asuissa. Halusin, että väriä jää jonkin verran piristykseksi. 
Mallia vaihdettiin taas niin, että hiukset kammataan taas pois otsalta. 
Vanhaa väriä jäi turkoosin verran ja se tuo kivaa särmää hiuksiin.


Lyhyisiin hiuksiin saa kyllä siis asennetta joko mallia tai värisävyä vaihtamalla. 

Musta tuntuu, että me ollaan tuon kampaajani Even kanssa sellainen kombo, 
että olemme molemmat aina valmiita "leikittelemään" mun hiusteni kanssa täysillä. 

Maiju

tiistai 29. joulukuuta 2015

Kaikki upeat kynteni 2015

Tuli ajatus tehdä kaikista vuoden 2015 kynsistäni postaus. Mietin jokaisten kynsien kohdalla, että mikä oli tilanne tai tunne, että miksi millaiset kynnet milloinkin tehtiin. Ihan jokaisesta ei ole muistikuvaa, mutta hauskoja visioita oli monien kohdalla ja kerron nyt, että millaisesta ajatuksesta on kynnet milloinkin syntyneet. Minut tunnetaan varmasti räväköistä kynsistäni.

Nämä kynnet olivat jo joulukuun lopulla 2014 tehty ja muistan vain halunneeni kimallusta ja vähän pinkkiä ja sitä silloin sain.


Tammikuussa tehtiin kynnet näin upeilla väreillä. Näistä mulla ei ole mitään erikoista mielikuvaa. 
Taisin mennä  kynsihuoltoon ilman ajatusta värimaailmasta tai ideasta ja väri otettiin 
paletista ja siitä se ajatus sitten syntyi. Helmikoristeet toivat kynsiin kivan pikantin lisän. 


Helmikuun lopulla otin mukaan silmälasini ja sanoin, että mä haluan kynnet, jotka sopivat laseihin.
Halusin myös pohjavärinä olisi vaaleanpunainen, koska mulla oli tuohon aikaan vaaleanpunaista hiuksissa ja halusin, että kynnet ja hiukset sointuvat toisiinsa. 
Olin menossa PING Helsinki tapahtumaan ja siksi halusin olla pinkki.


Maaliskuun lopulla halusin pinkkiä ja koukeroita.
Tällaiset niistä kynsistä sitten tuli. 


Huhtikuussa syntyi kynnet teemalla kukkia, mustaa ja fuksiaa. 
Näiden kynsien ajatus lähti mun eräästä huivista, jonka olin pukemassa erääseen tilaisuuteen ja
halusin, että huivin ja kynsien kombo olisi taas täydellinen. 
Nuo mustat kynnet on kaverin.
Taidan olla aika vaativa asiakas Janalle. 


Toukokuussa lähdin Rodokselle ja halusin kynsiini välimeren värit eli turkoosin ja keltaisen.
Turkoosin kuvastamaan välimerta ja keltaiset kuvastaamaan aurinkoa. 


Kesäkuussa olin hempeällä tuulella ja sanoin haluavani kynnet, joissa yhdistyisi väreinä oranssi ja pinkki. Lisäksi halusin kuvioksi ruusun. 
Näin upeasti Jana toteutti mun toiveeni.


Heinäkuussa jäin lomalle ja aloimme kuvaamaan meidän tulevaa smoothiekirjaa. 
Halusin kynnet, joissa yhdistyisi kesän värit ja olisi kauniit, kun pidän 
smoothielasia kädessäni. 
On mulla visiot ja toiveet. 


Elokuussa tuli tunne, että nyt punaista kynsiin. 
Punainen näyttää aina hyvältä. 
Sain pyytämättä vähän timanttejakin. 


Syyskuussa tuli tunne, että nyt yllätän Janan. 
Pyysin valkoista yhdistettynä  kultaan. 
Jana kokeili kivaa marmorointitekniikkaa. 
Tykkäsin näistä ihan valtavasti. 


Syyskuun lopulla ehdin vielä saamaan toisetkin kynnet. 
Tuli tunne, että nyt haluan harmaata.
Harmaa sai lisäkseen vauhdikkaita kuvioita. 


Lokakuussa oli I love me messut. Jana otti osaa geelikynsien SM-kilpailuun.
Hän halusi harjoitella mun kynsilläni tulevaa kilpailutyötään.
Sain näin upeat kynnet, joita piti vähän piiloitella ennen messuja. 
Janahan meni sitten voittamaan suomen mestaruuden. 


Marraskuussa aloin olemaan jo joulumielellä. 
Sain kimallusta ja helmikoristeita.


Joulukuussa sitten halusin oikein glitteröverit. 
Pyysin kultaa ja sain hopeaa. 
Aina ei voi voi voittaa. Nämä kynnet on kuitenkin ihanat. 


Oli hauska katsella kokonaisuutena tätä kynsivuottani. 

Kynnet on toteutettu yhteistyössä Jana Banar / BeArt Studion kanssa. 
Ensi vuonna katsotaan, että  mitä me silloin taas keksitään. 

Maiju

maanantai 28. joulukuuta 2015

Sinisiä, punaisia ruusunkukkia

Sinisiä, punaisia ruusunkukkia kannan kädessään laulu tuli mieleeni näistä kuvistani, joten se sopinee hyvin tämän blogipostaukseni otsikoksi. 

Ajattelin, että asukuvat on hyvä kevennys, jolla päästään joulusta eroon ja vähän arkisempiin aiheisiin. Kun mut mielletään aina pinkiksi ihmiseksi, niin usein ihmiset eivät välttämättä tajua, että kuinka paljon mä kuitenkin käytän myös muita värejä. Yksi lemppareitani on usein sininen tai tarkemmin turkoosin sininen. Tänä syksynä on kuitenkin tumman sininen tullut mun vaatekaapin yhdeksi väriksi. Sininen on oiva väri yhdistää fuksian punaiseen ja siten toimii hyvin mun fuksian punaistenkin vaatteiden kaverina. 

Eräänä päivänä yhdistin Junarosen farkkujen (saatu) kanssa Tukholmasta ostamani paljettikoristellun ponchon. Kaulassani on mieheltäni synttärilahjaksi saamani Kalevalakoru (Kosmos). 





Tuulan kanssa taas vietettiin kuvien ottamisen yhteydessä pieni nauruterapiahetkemme. 



Mulla on ollut hakusessa pitkään hyvän pigmentin omaava sininen luomiväri.
Luonnonkosmetiikkasarjan  Zuii luomiväreihin iskin silmäni Instagramissa.
Olin yllättänyt, kun sain heiltä sittemmin nämä joululahjaksi. 
Tulen myöhemmin kertomaan enemmän tästä sarjasta, kun nyt
näyttää, että olemme löytäneet toisemme ja ihastuneet. 


Sininen on upea väri monessa suhteessa. 

Maiju

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Onko pakko syödä jos ei tahdo?

Ensimmäistä kertaa avaan tietsikan näin joulupyhien jälkeen. Olin antanut itselleni luvan olla postaamatta yhtään blogipostausta joulun aikana ja yritin muutenkin vähän rauhoitella itseäni somen kanssa niin, että puhelin ei olisi 24/7 mun käteen liimantuunena. Jollain tasolla onnistuinkin siinä. Hyvä minä.

Muutenkin joulu oli itselleni erilainen kuin  yleensä. Meillä on yleensä joka joulu samat kuviot, paitsi tänä jouluna. Mieheni oli töissä sekä jouluaattona että joulupäivänä. Minä nautin yksinolosta kotona, eikä tuosta syystä tehty normivierailuja suuntaan tai toiseen.

Sinänsä hyvä, koska heräsin jouluaattoaamuna kurkkukipuun ja nuhaan. Milläs se parhaiten lähtee? No tietenkin lepäämällä. Käytin kyllä vähän troppejakin kurkkukipua lievittämään ja yritin nauttia myös luontaisesti hyvin paljon vitamiineja. Ne on mun keinot, joilla mä yritän päästä taudeista pikaisesti eroon. Mä yleensä sairasta hyvin vähäån, johtuen varmaan mun vitamiinipitoisesta ruokavaliostani, jostain syystä kuitenkin nyt päätti tauti iskeä.

Sain jossain vaiheessa testiin A. Vogelin echinacea kurkkusuihketta ja se on kuulkaa tosi hyvä kurkkukivun karkoittaja. Se ikään kuin puuduttaa kurkun, pari suihkausta suoraan kurkkuun, niin johan alkaa kipu helpottamaan. Sain muutama viikko sitten testiin myös yskänsuihketta ja sitä olen nyt koitan suihkia samaan tapaan.


Mulla oli oikein aihekin mistä kirjoittaa ja se on ruoka ja syöminen.
Jouluna on tapana leipoa. Meillä tänä vuonna leivottiin kaikki gluteenittomana.
Mietin vaan, että onko oikeasti pakko leipoa? Olen niin kyllästynyt siihen, että jouluna 
täytyy syödä leivonnaisia, jouluna pitää syödä karkkia. 
Molemmat on sellaisia asioita, joita olen viime vuosina muutekin koittanut vähän välttää. 


Jouluruokahan sinänsä on kohtuullisesti syötynä ihan OK. 


Töissä on pitkin syksyä joku koko ajan kantanut nenän alle suklaata, mies on kantanut sitä myös matkalta. Tietenkin gluteenitonta, niin minäkin voin sitten syödä.
Olen toitottanut koko ajan, että älkää tuoko, en halua syödä.
Kuitenkin niitä vaan kannetaan nenän eteen, kun halutaan ilahduttaa myös keliaakikkoa.
Itse en yleensä osta karkkia tai gluteenittomia leivonnaisia, kuin todella harvoin.

Nyt on tullut ajatuksen paikka, jota olen miettinyt koko syksyn. 
Hmmm..


Mun pääsääntöinen ruokavalioni koostuu terveellisistä elementeistä. 
Kuitenkin olen sortunut noihin muiden kantamiin herkkuihin syksyn aikana.

Nyt olen tehnyt päätöksen, että nyt loppuu. 
Jatkan tällä perusruokavaliollani vuoden vaihteen jälkeen.
Jos muut kantavat mulle herkkuja, niin jätän ne vaan syömättä. 


Kuinka paljon helpompaa on kieltäytyä, kun herkkuja ei ole tarjolla?

Tiina Hälvältä ja Jutta Gustafsbergiltä on tulossa kauan odottamani Jutan Energisoiva dieettikirja
Tämä pitäisi minullekin tulla ihan näinä päivinä. 
Jutta ja Tiina ovat alkuvuodesta lähdössä kiertueelle näiltä tiimoilta.
Itsekin olen varannut oman paikkani Helsingin kiertueelta. 
Tiina Hälvästä olen kirjoittanut useaan kertaan. Tiina on mut johdattanut 
tämän ruokavalion salattuun maailmaan ja hän pelasti mut kipuhelvetiltä. Kiitos Tiina siitä. 


Kun jotain asioita päätän, niin ne yleensä pitää. 

Maiju

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Minä uskon joulupukkiin!

Milloin usko joulupukkiin alkaa hiipumaan? Muistaisin, että itse uskoin joulupukkiin vielä varmaan noin 10-vuotiaana. Tosin tuohon maailman aikaan lapsenusko varmaan säilyi pidempään, kuin nykyajan lapsilla. Minä uskon jollain tasolla vieläkin joulupukkiin.

Kirjoitin joulupukille 9-vuotiaana näin liikuttavan kirjeen. Muistan, että tämä kirje on kirjoitettu kerhossa ja se piti postittaa joulupukille, mutta äitipä laittoi kirjeen lipaston laatikkoon. Kirjeelle naurettiin monet kerrat ja mä sen lopulta otin itselleni ja säilöin muistojen laatikkoon. Vieläkin tälle nauretaan varmasti joka joulu.



Kun näen joulupukin kadulla, niin mun on pakko ottaa pukkia hihasta kiinni ja päästä kuvaan. Muut yleensä vaan tyytyvät katsomaan sivussa ja mä olen jo iskenyt pukkiin kynteni. En vaan voi mitään sille, että mä niin lämpenen pukeille. 




Katselin hämmästyneenä tätä kuvaan kännykässäni. Mitä  mä olin iskenyt kynteni pukin reiteen? Toivottavasti en saa tästä paljastuksesta nyt syytettä ahdistelusta. Tämän kuvan oton jälkeen pukki kuiski mulle jotain söpöstelyjuttuja. Tämän pukin kohdalla mietin, että olisko kyseessä ollut kuitenkin valepukki? Tämä kyllä oli aika hauska kohtaaminen. Vähän erilainen, mutta todella hauska. Pukilla oli huumoria ja hän ymmärsi hyvin meidän huulenheittoa. 


 



Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä se pukki oikeasti on olemassa.
Voimme toivoa pukilta joulurauhaa ja varmasti sen saamme,
 jos vaan maltamme pysähtyä itse. 
Taisin viime vuonnakin toivoa itselleni vain rauhaa ja sain lepoa jouluuni, kun pysähdyin.

Toivotan kaikille
blogini lukijoille oikein hyvää joulua!
 
Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä.
Ilmassa on ripaus taikaa,
rauhallista joulun aikaa!

Ajattelin hiljentyä nyt jouluviettoon ja palaan joulun jälkeen kanavalle. 
Olen antanut itselleni luvan rauhoittaa itseni sosiaalisesta mediasta. 
 


Maiju

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulumuistoja 60-luvulta - isän silmin

Meidän perheessä on otettu aina kovasti valokuvia. Isäni oli innokas valokuvaaja, joten innostukseni kuvaamiseen on varmaan periytynyt häneltä. Katselin taannoin äitini luona vanhoja valokuvia ja kiinnitin huomiota siihen, että meidän isällä oli tapana varsinkin jouluisin asetella lapset kuvauskuntoon. Hän asetteli meidät pöydälle ja siinä me hänelle poseerattiin. Hänellä oli taito ottaa hyviä kuvia meistä lapsista. Vasta vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään sen, että kuinka hyvä silmä hänellä oli valokuvaamiseen. Olen katsellut kuvia toisin silmin kuin ennen.

Hän myös kehitti itse valokuvia. Meillä on monista kuvista identtisiä kuvasarjoja, joten olemme lapset saaneet omiin albumeihin samoja kuvia, kuin löytyy äitini luona olevista albumeista.

Olen joskus kertonutkin sen, että meillä oli suurperhe. Meitä oli 7 lasta, joista me viimeisimmät olimme kolmosia. Asuimme Haagassa pienessä kaksiossa muutaman vuoden meidän viimeisten lasten syntymän jälkeen. Katselin kuvista, että näiden täytyy olla Haagasta otettuja kuvia.

Nämä kuvat on otettu jouluna 1965 eli tasan 50 vuotta sitten.

Usein jouluisin meillä kävi "tuttu pukki", joka oli isäni. Hänen pukeutumisensa poikkeaa hyvinkin paljon tämän päivän pukeista. Hän taisi olla niitä pohjoisen pukkeja, koska hänellä oli lapinhattu päässään.



Isälläni oli jäänsiniset silmät, joten olin joskus tunnistavinani joulupukissa myös isäni.


Tässä taisi isäni kysyä, että "Maijukka, oletko ollut kiltti tyttö?"
Isälläni oli välistä tapana puhutellam jo tuolloin minua Maijukaksi, vaikka oikea nimeni on Marjo. 


Hei katsokaa mitä mä sain?


Katsopa pukki, mä sain tällaisen paperinuken ja pukki katsoo (vai katsooko kameraan?). 


Mitäköhän täältä paketista tulee? Lahjamme oli usein pieniä, mutta meille niin tärkeitä silti.


Kun meitä lapsia oli niin paljon, niin mehän saatiin kuusen ympärille helposti
piirileikit ihan oman perheen kesken. 


Tällaisia poseerauksia meidän iskä sai meidät tekemään.
Nämä eivät ole ollenkaan ainoita laatujaan. Tällaisia otettiin
aina vaan uudestaan ja uudestaan. Niin, että valokuva-albumit
täyttyivät ja varsinkin meidän kolmosten kuvista.




Näin joulun alla sitä välistä haluaa miettiä lapsuuden joulujaan. 
Meidän joulut näin suurperheessä eivät täyttyneet suurista määristä lahjoja.

Joulussamme oli tiettyjä perinteitä, joita noudatan vielä aikuisenakin.
Yksi asia on se, että joulupäivänä ei vierailla. Se on ainoa päivä vuodesta,
kun mä tiedän, että voin olla kotona enkä käy missään. 

Maiju