tiistai 13. lokakuuta 2015

Etkö koskaan väsy? Kuinka sinä jaksat?

Minulle esitetään usein kysymykset, että etkö sinä ikinä väsy tai kuinka sinä jaksat koko ajan touhottaa.  Mun kuuluisat sanat on, että "kohta helpottaa". Itse yritän hallita mun "stressiäni" niin, että mietin asioita usein melkein päivä kerrallaan. Kun juoksen ja viipotan paikasta toiseen ihan koko ajan, niin en mieti kaikkia juoksujani yhdellä kertaa. Hoidan yhden asian ja vasta sitten siirryn seuraavan asian miettimiseen. Näin yleensä hallitsen sekä itseni että myös mielenrauhani. Tulisin hulluksi, jos miettisin koko ajan kaikkia asioita, mitä olen luvannut hoitaa. Siksi saatan välistä vastata kun joku kysyy viikon päässä olevasta tapahtumasta, että "en ole vielä ehtinyt miettimään asiaa", kun välissä on jotain muita juttuja.

Luulen aina, että kun selviydyn kahdesta viikosta, että sitten tulee lepo ja rauha. Sitä ei kuitenkaan tule koskaan, koska tasan tarkkaan tiedän, että kahden seuraavan viikon päästä olen ihan varmasti täyttänyt kalenterini taas uusista jutuista.

Viime perjantaina töissä hoin työkavereille, että "mä olen NIIN väsynyt". Työkaveri lohdutti, että "ei se kyllä näy ulospäin". Se tuntui vain sisäisesti. Viime viikot on olleet aika haipakkaa ja jotenkin alkoi vaan raksuttamaan päässäni, että olen luvannut sitä ja olen luvannut tätä. Kuvaa katsoessani ei se väsymys todellakaan näkynyt ulospäin, se tuntui vain sisälläni. 


Mua alkoi stressaamaan vähän sekin, että mies halusi lähteä mökille, kun hänellä oli viikonloppuvapaata. Minulla raksutti vaan päässäni, että viikonloppuna pitää tehdä tiettyjä kirjoitustöitä. Minä kirjoittelen yleensä isoimmat blogipostaukset pöytäkoneellani ja tiesin, että en pystyisi naputtelemaan mun kännykällä tai IPadillani sellaisia massapostauksia, mitä mulla olisi edessä ollut. Sitten tekstasin miehelleni, että "hae mulle Gigantista MacBook Air". 
Vähän helpotti stressi, kun tiesin, että voisin kirjoittaa jutut mökillä.  
Hyvä mies on sellainen, joka ei kysele, vaan hakee. 
Ehkä mieskin ajatteli, että parempi tyytyväinen vaimo, kun stressaantunut vaimo.


Lopulta olin onnellinen, että lähdin mökille, vaikka käytin aikaani mökillä
blogijuttujen kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, niin kuitenkin
sain siellä myös levätä.   


Joskus lukijoilla voi olla se "harhakuva", että bloggaaminen on 
vaan kivoissa tilaisuuksissa käymistä, mutta on se paljon muutakin.
Se voi olla väsymystä, kun ei aina vaan malta levätä.

Itse olen luonteeltani extrovertti saan energiani ihmisten seurassa olemisesta.
Ekstrovertithän saavat yleensä energiansa vuorovaikutuksesta
muiden ihmisten kanssa kasvotusten. 
Tämä on välistä mun ongelmani, en vaan malta olla paikallani, 
vaan hakeudun yleensä aina ihmisten pariin. 

Tässä siis vastaukseni, että kyllä minäkin välistä väsyn.
Viikonlopun jäljiltä sain vähän lisäenergiaa mökiltä ja
nyt odotellaan viikonlopun messuja onneksi vähän paremmissa voimissa.

Sain taas itseni miettimässä uutta kirjaprojektia. Sain mielettömän hyvän
idean, mutta mun pitää pitää näppini erossa, etten vaan taas laittaisi 
kustantajalle mun ideoitani. Nyt pitää maltaa mielensä. 
Tällainen mä vaan oon. Ideoita, ideoiden perään. 

Maiju

34 kommenttia:

  1. Mullakin on tuo MacBookAir, mutta vähän vähälle käyttö jäänyt. Olen tottunut käyttämään PC:tä ja olen vain ollut laiska opettelemaan :). Mun pitäää nyt ryhdistäytyä!

    Yes, kaikkihan me väsytään aina välillä ja sitten täytyy ottaa ne omat keinot käyttöön, jolla pääsee rauhoittumaan ja rentoutumaan <3

    Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on käyttänyt Maciä tai muita heidän laitteitaan, on helppo käyttää. Onneksi on mies, joka pakottaa välillä mutkin rauhoittumaan.

      Poista
  2. Ihailen energisyyttäsi ja ehtimistäsi. Lisäksi olet hyvin organisaatiokykyinen, sillä monien asioitten yhteensovittaminen on vaikea yhtälö. Ja luova!
    Ja tässä yksi pyyntö. Tuossa kerroit, että ihana miehesi kävi hakemassa sinulle Mac Book Airin. Kerrohan, miten sinulla onnistui Macin käyttöönotto? Kiinnostaa. Minulla on myös tuo samanmoinen mökkiongelma (veneongelmakin) ... padilla ja kännykällä mennään. Saaristossa on nykyään todella hyvät yhteydet, monissa paikoissa toimii 4G.
    Energistä ja kivaa viikkoa, Maiju!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut pelastaa varmaan se, että mä mietin tekemättä olevia asioita aina pätkissä. Muuten ei pää kestä. Käyttöönotto oli ihan muutaman näpyttelyn päässä. Ihan siis helppoa.

      Poista
  3. Sinä olet kyllä sellainen durasel pupu mutta välillä meidän kaikkien pitää ladata akkuja ja hyvä kun sen myös itse ymmärtää <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitää ladata, muuten ei vaan jaksa. Töissä ollut jo pitkään tosi hektistä se myös verottaa.

      Poista
  4. Superfood, terveellinen elämä ja sydän iloisesti kallellaan pitää naisen kuim nausen pystyssä ja olet tämän kaiken keulakuva. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman tätä ruokavaliota mä varmasti olisin ollut jo aikaa sitten loppu. Eilen tein taas moneksi päiväksi ihanat vihermehut, kyllä taas jaksaa

      Poista
  5. Olet aina niin pirteä ja iloinen, joten on vaikea kuvitella sinunkin väsyvän. Mutta me kaikki tarvitsemme joskus lepoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän usein sanontaa, että minäkin olen vaan ihminen. Siitä johtuu, että mäkin välistä hyydyn.

      Poista
  6. Nauratti tuo "kohta helpottaa" :D Yrittäjyysaikanani tuo oli varmaan eniten käyttämäni sanonta. Ensi viikolla ja viimeistään kahden viikon kuluttua on sitten paljon rauhallisempaa...no ei yleensä ollut, mutta kummasti jaksoi pitämällä tuollaista harhakuvitelmaa yllä. Välillä oli kyllä oikeesti niin puhki ettei kissaa jaksanut sanoa. Mutta kummasti sitä vaan jaksoi kun työ oli mieluista ja vaihtelevaa.
    Kuten Tiia tuossa edellä sanoi niin superfoodit ja terveellinen elämä, iloinen ja positiivinen mieli, niillä menee pitkälle ja lujaa :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ruokavalio varmasti on mun pelastus. Mä tiedän minua, jotka huijaa itseään tuolla kahden viikon päästä helpottaa kuvitelmalla, aika moni durasell.

      Poista
  7. Olen niin samanlainen kuin sinä. Multa kysytään usein samaa. Minä tarvitsen ihmisiä jaksaakseni, kuten sinäkin. En siedä sitä, että joudun tekemään jotain vasten omaa intuitiotani, silloin väsyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että on muitakin kohtalotovereita... Me ollaan siis molemmat Ekstroverttejä ;)

      Poista
  8. Elämänhallinnan yksi kulmakivi on itsetuntemus. Tietää ja tuntee, mikä itselle toimii ja sinä kyllä tiedät :) Minulla on tuo sama tapa, asia (tai kolme) kerrallaan ja ensi viikon asioita ei stressata ja pohdita ennen kuin on niiden asioiden vuoro. Tästä joudun joskus miehelle huomauttamaan kun alkaa kesken vaikkapa reissukamojen pakkaamisen pohtia jotain kuukauden päästä ajankohtaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kuulostella itseään ja tuntea itsensä, sillä pääsee pitkälle. Voin kertoa, että olin noin 10-vuotta sitten rypemässä työelämässä pohjamutia myöden, joten opin kuuntelemaan itseäni... tajusin, että pitää huomata väsymys ajoissa, ennen kuin on liian myöhäistä. Tajusin myös sen, että en ole kone ja en voi vaatia itseäni loputtomiin venymään. Nykyään osaan jo aika hyvinkn.

      Poista
  9. Sä olet niin ihana juuri tuona kauniina ja energisena naisena <3 Sinusta tosiaan näkee, että viihdyt ihmisten seurassa, koska se saa myös meidän "ihmiset" viihtymän sinun seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Outi, voiko tuon kauniimmin enää toiselle sanoa. Kiitos ihana.

      Poista
  10. Ihana postaus. Tunnistan tuolta itseäni. Haalin itselleni kauheasti kaikkia projekteja ja niistä stressaan mutta ollakkaan en osaa. Aina pitääjotain puuhata ja touhuta.
    Hyvän läppärin hommasit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan meistä monet, jotka tunnollisia tunnistavat itsensä. Minä jään kiinni jatkuvasti siitä, että innostun ja innostun... ja en sitten taas muista, että mäkin olen vaan ihminen, joka myös väsyy aika ajoin.

      Poista
  11. Itse en tähän aikaan pitkiksi venyviltä työpäiviltä ehdi kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin eikä ihan kaikki aina edes innostakaan. Viikonloppujakin haluan aika paljon rauhoittaa lepoon ja hitaaseen elämään. Mutta kuten sanoit, kukin tavallaan.

    Vaikka Surfacella on ihan näppärä kirjottaa postauksia magneettinäppiksen kanssa, sen kuvankäsittelyohjelmiin en ole ollut tyytyväinen. Ostinkin juuri uuden PC:n ja nyt olisi tarkoitus opetella Photoshopia. Siihenkin saa varmasti viikonloppuja ja iltoja kulumaan mukavasti. Onneksi ystävällä on firma, joka järjestää mm. Photoshop-kursseja ja hän jo lupaili paikkaa kurssilla ettei tarvitse ihan mutu-tuntumalla opetella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen nyt jättänyt suosiolla monet väliin. Messuja edeltäville ja jälkeisille viikoille en ota mitään. Pakko vähän relata.

      Poista
  12. Heh. Kiva kuulla, että on muitakin, jotka hokee tuota kohta helpottaa :) Siihen uskotaan nykyään meillä yhtä paljon kuin joulupukkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään meitä samanlaisia on paljon. Kahden viikon päästä helpottaa... hi hii... tai sitten ei.

      Poista
  13. Maiju, minua alkoi väsyttää vasta kun olin tehnyt 6 vuotta 60 tuntia viikossa! Se on mieletöntä...

    iPadi on lelu. Nytkin kärsin kun naputun tätä miehen kannettavalla, sillä kiinteä työjuhtani kotona on rakas ja jaksava.

    Olet tosi irteä ja sinulla on tubetuksissa hyvä draivi! Kuten muuten Tiiallakin...Kotona odottaa se yksi Anna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi osata vähän hillitä. Mulla on välistä useita päiviä viikossa. Kun herään klo 4.40, jotta ehdin kuntosalille ennen töihin menoa. Töiden jälkeen pari menioa ja kotona klo 20-21. Sitten kirjoittamansa 2 tuntia. Kovin kauaa ei tällaista jaksa.
      Positiivisella asenteella tehdään videoita ja se kantaa ja tuo hyvää hedelmää.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Jokaisessa ihmisessä pitää oli edes ripaus sitä luovaa hulluutta. Yritän elää niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. :)

      Poista
  15. Hyvä sun mies! <3

    Mähän olen tosi introvertti, joten osaan toimia sen mukaan, haaliin itselleni ylimääräisiä menoja niin vähän kuin suinkin, tiedän, että tykkään kyllä hirmuisesti olla sen hetken siellä blogitilaisuudessa, mutta ne uuvuuttaa mut fyysisesti sitten niin, että on turha haihatella esim. menevänsä seuraavana päivänä uuteen. :D Mikä rahoittaa toimintaa kovasti. Kyllähän mä eilen meikkivoidepostausta viisi tuntia kirjoittaessani vähän mietin, että onko tässä mitään järkeä, mutta onhan siitä, koska siitä tuli hyvä mieli. :D

    Oot Maiju ihan mahtava tyyppi ja persoona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistemme vastakohdat, mutta hyvin tullaan toimeen ;) Kiitos kaunis ihana sanoistasi ;)

      Poista
  16. Saahan sitä mennä ja touhottaa, kun välillä muistaa levätä. Itse olen tässä ainakin todella huono! :) Heitin sua haasteella, kurkkaa blogini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välillä muistan levätä, mutta jonkun pitää aika usein siitä muistuttaa... Tai joskus voin ihan vapaaehtoisesti pitää myös sohvaperunapäivänkin... kun olen sopivan väsynyt ;)

      Poista
  17. Jokainen touhottaa just sen mitä jaksaa. Meillä on jokaisella yksilölliset voimavarat ja keinomme. Minun rentouttajani on meditaatio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä touhottaminen vaan pahenee vuosi vuodelta ;) Ihan kuin olis johonkin kiire ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.