maanantai 30. marraskuuta 2015

Savi paras ihon kirkastajista

Kauneudenhoidossa on pari ainesosaa, mistä mä tiedän, että saa hehkun kasvoilleen. Toinen on savi ja toinen kuolleenmeren suola. Olen tainnut jo tuon kertoa aiemminkin. Tämän opin kantapään kautta kun mulla oli jotain tuotteita, joissa noita ainesosia oli. Olin pari viikkoa sitten eräässä tapahtumassa, jossa sain goodibagin mukana Foodin bentoniittisavi tuotteen. Mä olin ekana ihan, että what? mikä tämä on. Olen tottunut, että Foodinilla on sisäisesti nautittavia tuotteita, mutta en ollut tajunnut, että heillä on jotain tällaistakin.

Päätinpä testata tuotteen sunnuntaiaamuna, kun vietin taas vaihteeksi hidasta aamua. Silloin on kiva kokeilla erilaisia naamioita ja kuorintatuotteita. Tällä kertaa päätin valmistaa siis itse savinaamion itselleni.

Pussin kyljessä kerrottiin, että tästä voisi tehdä sekoituksen, jossa käytetään 2 osaa savijauhetta ja 1 osa vettä. Tuon lisäksi olisi voinut käyttää omenaviinietikkaa, mutta sellaista ei nyt sattunut olemaan kotona. Pussin kyljessä ehdotettiin myös hunajan ja eteeristen öljyjen käyttöä. Tälllä kertaa lisäsin saven ja veden lisäksi sekaan hunajaa. Ajattelin, että kaurakin olisi voinut toimia hyvin.


Näiden lisäksi siis lisäsin vettä sekaan. 


Sitten naamio kasvoille ja annetaan vaikuttaa. Annoin naamion vaikuttaa kasvoillani
noin 15 minuuttia. 


Savi on sellainen tuote, että se kirkastaa ihoa. 
Ihon kirkastaminen tässä iässä on kyllä jonkinlainen taikasana. 

Tässä meikkauksen jälkeinen lopputulos. 


Sanotaan, että vesi on vanhin voitehista, mutta olisikohan savi
sitten paras ihon kirkastajista. Näin mä olen ainakin sen kokenut.

Musta tuntuu, että savesta ja minusta voi tulla vielä hyvätkin kaverit.
Alkoi meinaan sen verran heräämään mielenkiintoni tähän aineeseen.
Mietin jo kaikenlaisia sekoituksia ja kaivelin eteeriset öljyt esiin valmiiksi
seuraavaa kertaa ajatellen.

Onko muilla savesta minkäänlaisia kokemuksia?

Maiju

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Junarosen revityt farkut

Kävimme Tiian kanssa kolme viikkoa Junarosen showroomilla. Mä olen tosi pitkään himoinnut heidän revittyjä farkkuja, mutta en ole ollut varma, että istuuko ne mulle vaiko ei. Pääsin siis showroomilla kokeilemaan näitä farkkuja ja ne näytti niin sairaan hyviltä ja oli niin ihanat päällä, että päätin, että ne mä ostan. Laitoin perjantai-aamuna viestiä Junarosen Heidille, että mikä tuon mallin nimi olikaan ja Heidi vastasi, että oli säästänyt ne mulle. Mä melkein aloin kiljumaan, koska mä tykkäsin niistä ihan kauheasti. Pistin miehen heti hakemaan ne mulle Espoosta ja sain ne siis heti käyttööni. Junarosen mallithan on tällaisille isommille tytöille suunnattuja eli heidän malliston koko lähtee koosta 42. Sopii siis mullekin. 

Tänään kävin äitini luona, joka heti kyllä huomasi uudet farkkuni. Hän kysyi, että "onko noi uudet farkut ja onko ne olleet jo heti hajalla". Vastasin, että kyllä äiti ovat uudet ja kyllähän ne heti hajalla olivat. Me niin naurettiin yhdessä. 



Kyllä näiden kanssa kelpaa nyt hymyillä. XL Elämää blogin Satuhan on aina kehunut Junarosen malliston housujen istuvuutta ja allekirjoitan tämän kyllä ehdottomasti. 


Yhdistin asuuni Coruu -valmistajan silonikiset korvikset. Näistäkin kerroin puolitoista viikko sitten kun esittelin Coruu -valmistajan mallistoa täällä. 


Farkut Junarose (saatu)
Korvikset Coruu (saatu).


Nyt on lomakin sitten taas lusittu. Olen yrittänyt levätä ja kerätä taas voimia tuleviin viikkohin. Olen nukkunut aamuisin pitkään ja tuntuu taas niin ikävältä kun kello soi taas viikolla joko ennen viittä tai ennen kuutta. Riippuu siitä, että menenkö kuntosalille vaiko töihin. Pitää yrittää nyt jaksaa nämä vuoden pimeimmät kuukaudet ja toivoa, että kohta tulisi lunta ja kohta päästäisiin taas tammikuun puolelle. Tammikuu antaa aina jo toivoa keväästä.

Maiju

lauantai 28. marraskuuta 2015

Käsivoidebaari työkavereille

Minähän olen käsivoiteiden suurkuluttaja syystä, että mun kädet kuivuu todella paljon. Varsinkin talvi on mulle ongelmallista. Tästä syystä mulla on aistit valppaina aina kun puhutaan käsivoiteista. Mulla on niitä joka paikassa. Kotona joka huoneessa ja jokaisessa käsilaukussa aina mukana.

Kun pari viikkoa sitten kävin mun kosmetiikkavarastojani läpi tajusin, että niitä on kertynyt todella paljon. Osa on ostettu ja osa on saatu tuotetestiin.

Töissä mun työpöydälläni on ollut useita merkkejä ja useita tuoksuja, joita sitten laitan milloin mitäkin ja monta kertaa päivässä käsiini. Meillä on avokonttori ja työkaverini huutelee välistä sermin tarkaa, että "banaani, nyt alkoi tekemään mieli banaania", kun laitan banaan tuoksuista käsivoidetta. Välistä kuuluu sermin takaa, että "kielo, hmmm". Usein me puhutaan sermin toisella puolella "asustavan" kanssa käsivoiteista ja niitä on tuoksuteltu ja kokeiltu jos kenenkin toimesta. Välistä kaikki on olleet yhtä aikaa haluamassa kokeilla jotain voidetta.

Siitä se ajatus sitten pikkuhiljaa lähti. Mietin, että mitä jos mä perustan kaikkien iloksi käsivoidebaarin toimistoomme?? No niinhän mä sitten perustin.




Käsivoidebaari olikin menestys työkavereiden silmissä. Oli kiva huomata, että
baari herätti kiinnostusta yli osastorajojen. 
Yhtäkkiä huomasinkin, että muidenkin osastojen ihmiset tulivat
etsimään meidän käsivoiebaaria.

Yksi hauska kommentti tuli eräältä mieheltä liittyen yhteen vuohenmaitopohjaiseen 
käsivoiteeseen. Hän kertoi, että tästä tulee mieleen ihan mummo ja meillä oli
hauskaa sen kommentin kanssa pitkään. 
Mietimme, että miltä mummo tuoksuu nyt siis tiedämme, että mummo tuoksuu vuohenmaidolta. 


Sain viikolla Why Not Pr:n Noralta muutamia voiteita lisää
meidän käsivoidebaariin. 
Pääsemme testaamaan nyt apteekkituotteita. 
Aiemmin olemme enemmän painottuneet luonnonkosmetiikkatuotteisiin,
vaikka joukossa oli ainakin myös yksi Niveakin. 



Tämä on ollut monille avaava kokemus. Tässä pääsee testaamaan, 
että millaisia voiteita on markkinoilla ja monet ehkä löytävät itselleen
uusia suosikkituotteita. 

Tämä herätti jo töissä keskustelua, että voisiko testiryhmäämme 
lisätä myös muunlaisia tuotteita? Mitkä tuotteet olisi sellaisia, mitä voisi
käyttää kesken työpäivän.

Pitäkää käsistänne huolta.

Maiju

perjantai 27. marraskuuta 2015

Cheekin kainalossa sekä arvontaa tädit tubettaa kanavalla

Eilen saimme käsiimme joulukuun Glorian, jossa oli juttua aiheesta Kun keski-ikäinen bloggaa. Lehtijutusta on luettavissa muun muassa 40+ blogit -yhteisön Helistä ja Tädit tubettaa kanavastamme sekä myös Minäkö keski-ikäinen Tiiasta ja minusta muutenkin. Myös SaraS oli jutussa mukana sekä muitakin aikuisbloggaajia. Aihetta käsiteltiin teemalla, ettäm millaisista aiheista keski-ikäiset bloggaa sekä kannustettiin aikuisia myös vbloggaamaan ja sen tiimoilta itse oltiin esillä.

Miltäs nyt tuntui olla keski-ikäisenä Cheekin kainalossa kannessa? Tästä nousi meidän keskuudessa ihan vitsi, että harvoin sitä nyt Cheekin kainaloon pääsee. Me keski-ikäiset siis päästiin.


Piipahdin eilen pikaisesti treffaamassa Tiia. Sovimme treffit Cafe Cabriole nimiseen kahvilaan. Tiia paikallisena osaa ehdottaa parhaimmat paikat. Itse olen suosinut yleensä Helmeä, koska sekin on tosi ihana paikka. No nyt päädyimme siis Cabrioleen.  Onneksi.

Sillä tällä kertaa minua ilahdutti ihan suuresti kun minulle valmistettiin näin mahtavan upea gluteeniton "sämpylä", vaikka tämä taideteos oli kaukana sämpylästä. Ihan mielettömän ihanan makuinen. Tiia katseli vähän epäillen mun annostani, mutta tämä oli varmaan paras gluteeniton sämpylä ever. Oli myös niin visuaalisen kauniisti toteutettu.


Myös Tiian ihanainen Sofia tyttö pääsi mukaan meidän tapaamiseen. 


Meillä oli kyllä yksi asia miksi treffattiin. Päätimme pistää
Tädit tubettaa kanavalle arvonnan pystyyn. Arvomme kanavalla 
kaikkien kanavaa seuranneiden ja siellä postausta kommentoiden kesken 
naamakarvojen poistamiseen ihan must vekottimen eli Epicare 
karvanpoistajan. Tällaista olen etsinyt pitkään ja nyt I love me
messuilta se löydettiin. Se on vehje, jota ilman ei tule toimeen.
Menkäähän nyt seuraamaan kanavaa ja kommentoimaan videota, 
nin olet mukana arvonnassa. Arvonta-aikaa on kuun viimeiseen päivään
saakka. Arvomme Tädit tubettaa kanavalla kaksi Eipicarea.
Jos et itse tarvitse Epicarea, sen voi voittaa vaikka pukinkonttiin äidille annettavaksi.

Tädit tubettaa kanava löytyy siis täältä.


Hauskaa viikonloppua kaikille, 

Maiju

torstai 26. marraskuuta 2015

Asun tehosteena purppuraa

Kirjoittelen nykyään niin paljon kaikkea muuta ja asukuvat jäävät vähemmälle. Kuvia kuitenkin napsitaan, mutta ne jää koneen kätköihin, joten jos välistä esittelisin yhden viime viikon asukokonaisuuden. Tämä kokonaisuus syntyi hiusvärini innoittamana. Musta päävärinä ja purppuraa tehosteena. Sukkikset olen ostanut joskus PinkMonkey nettikaupasta. Kun ne oli niin mageet, niin tilasin niitä useita samalla kertaa. Aina kun ne vetää jalkaan, niin kehuja niistä satelee ympäristöltä. Ne on sellaiset, että niitä ei vaan voi olla huomaamatta. Värinä niissä on hot-pinkki ja lilaa.


Kaulakorun olen ostanut joskus kädentaitomessuilta, nyt en muista valmistajaa. Väri tähän asuun just eikä melkein täydellinen eli siinäkin hot-pinkki ja tumma lila.




Tämän asun suurin alue on mustaa, mutta tässä toteutuu sanonta vähemmän on enemmän ja värit tulee todella upeasti esiin. 

Väriä vaan rohkeasti asuun, niin maailma näyttää mukavammalta. 

Maiju

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Tuoksumuisto, joka kantaa pitkälle

Blogini lukijani ehkä muistavat kun kesällä kerroin eräästä kasvohoidostani, joka oli paras ever.  Yksi syy miksi se oli niin voimaannuttava kokemus oli aivan varmasti se, että ihastuin hoidossa käytettyyn Jurlique ruusuveteen. Hoidossa sitä suihkuteltiin kasvoille tasaisin välein ja mä olin ihan slow:ssa. Kirjoitin silloin tuosta kokemuksestani täällä

Kirjoitin viime viikolla aiheesta kasvovesillä mielenvirkeyttä ja se kirjoitukseni on täällä. Enpä arvannutkaan, että palaisin näin pian asiaan. Pakkohan mun oli, koska tuon kasvohoidon tiimoilta mulle jäi tästä Jurlique ruusuvedestä niin  mahtava fiilis, että tämä kasvovesi jäi mua kaivelemaan. Vaikkakin olen testaillut noita muiden valmistajien kasvovesiä. Tämä oli kuitenkin se merkki, jonka ansiosta mä kiinnostuin näistä kasvovesistä. Kun mun kokemus kasvohoidossa oli niin hyvä, niin siitä syystä mä tänään päätin tämän ostaa. Olin käymässä Living Day Spa:ssa muiden asioiden tiimoilta ja päätin, että nyt jos koskaan tämän ostan. Siellä tämä kaunis pullo minua hyllystä huuteli. 




Tämä myydään näin ihanan näköisessä paketissa, että tämä huutaa, että ota minut mukaasi. 


Nukkumaan mennessäni suihkin kasvoilleni nyt tätä uutta ruusuvettä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä.  Aiemmin siis käytin toisen valmistajan, mutta nyt siis tätä. Voin kertoa, että tunne ja tuoksuelämys on ruusuveden kanssa niin mielettömän ihana. Sitä ei varmasti voi edes ymmärtää ennen kuin itse kokeilee. 



Jurlique on luonnonkosmetiikkasarja ja siitä voitte lukea lisää Jurlique:n 
omilta sivuilta. 

Ruusuntuoksuisia unia kaikille. 

Maiju

tiistai 24. marraskuuta 2015

Relailua Naantalin kylpylässä

Olin päättänyt jo aikaa sitten, että tälle lomalleni en sovi mitään yhteistyöjuttuja. Joskus on pakko pitää lomat lomana ja yhteistyöjutut yhteistöitänä. 

Aloitin lomaviikkoni ensiksi piipahtamalla mökillä. Olen aiemminkin sanonut, että onneksi mies on pitkäpinnainen ja pysäyttää auton joskus oma-aloitteisesti kuvaamista varten ja joskus mun pyynnöstäni. Joskus on vaan pakko päästä ottamaan se kuva kun näkee luonnon kauneuden. Kamera on siis laulanut mun lomallani.

Nämä ensimmäiset kuvat on Sammatista mökkimatkaltamme.



Mökiltä suunnattiin Salon kautta eteenpäin, Salossa käytiin kahvilla ja otettiin parit kuvat.



Salosta sitten suunnattiin Naantalin kylpylään vähän lepäämään ja rentoutumaan. Naantali on kaunis ja hyvin kuvauksellinen kohde. llmatkin suosivat meitä. Ihanan kirpakka ilma ja aurinko paistaa. 




Vielä löytyy luonnnosta upeita värejäkin.


Miksi valitsitsimme tämän kylpylän kohteeksi oli pitkälti mun valintani. Minä perheen ruokavalio-ongelmaisena valitsen meidän lomakohteet, koska mies saa aina hyvää ruokaa, mutta minä en. Siksi mulle on tärkeää se, että mä valitsen kohteen. Naantalin kylpylä ei petä koskaan. He huolehtivat kyllä ehdottoman hyvin ruokarajoitteistenkin tarjonnat. Aamulla sain valita kolmesta itse tehdystä gluteenittomasta leivästä omani. Sanon aina, että en vaadi kauheasti omaan aamupalaani, vaadin 
vain sen, että se mitä syön on hyvää. Naantalin kylpylässä on.


Eilen illalla käytiin hotellin aulakahvilassa nauttimassa puoliksi yhden gluteenittoman kakkupalan ja myös ensimmäiset jouluglögit tuli samalla nautittua. 


Aamulla suuntasimme sitten Turkuun shoppailemaan. Kivat shoppailut olikin, 


Kattoselfietäkin tuli kokeiltua.


Kyllä loma on aina lomaa. Ihana on kun ei tarvitse huolehtia mistään. Shoppailun jälkeen voi viettää vähän siestaa ja sitten voi lähteä kylpylän puolelle vähän relaamaan.

Loma on ihanaa aikaa ihmiselle ;)

Maiju

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kampaajan maalipurkit

Viime viikolla oli taas kuukausittainen kampaajapäiväni. Minusta ei koskaan tiedä, että mitä mä milloinkin haluan hiuksiini. Olin leikitellyt ajatuksella, että josko kokeiltaisiin kolmen värin tekniikkaa ja siitä se ajatus taas sitten lähti. Leikkisästi sanoin, että kun annat kampaajalle vapaat kädet, niin mitä hän tekee? Hän kaataa väripurkin sun päähäsi. 

Tästä lähdettiin liikkeelle.


Väreiksi valittiin mulle sopivia kylmiä sävyjä eli sähkönsininen, lila ja fuksia.

                     

Eve heitti ajatuksen liukuvärjäämisestä ja annoin hänelle vapaat kädet toteutukselle. 

              

Tässä vaiheessa oltiin jännittynein mielin.

                 

Ta daa. Tälläiset niistä tuli. Sanotaanko, että näitä ei voi olla huomaamatta. Riippuu vähän, että mitä väriä yhdistää asuun, niin miten väri tulee kokonaisuudessa esiin. Väri korostaa taas hyvin silmien sinisyyttä. 

                  

Väri haalenee nopeasti, joten muutama viikko on taas kiva leikitellä. 

Hiusten takana on siis ihana Eve ja Salon Victoria Pasilassa. 

Maiju 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Äiti - tärkeä ihminen elämässäni

Tunnen joskus huonoa omaatuntoa siitä, että en ehdi omasta mielestäni tarpeeksi usein äitini avuksi. Arkisin olen töissä ja työpäivinä työpäivän pituudeksi tulee työmatkoineen noin 10,5 tuntia ja sitten on muita juoksuja päälle. Käyn äitini luona noin 2-3 kertaa viikossa, riippuu vähän aikatauluistani. Silti tuntuu, että se on liian vähän.

Monta kertaa on ollut mielessä, että vanhuksille pitäisi olla samanlaisia päiväkoteja, mitä on lapsillekin. Huono omatunto tulee siitä, että tietää tämän vanhuksen olevan liian paljon yksin. Äitini on kyllä reipas ja sanoo aina, että ei hän koe yksinäisyyttä. Silti tiedän hänen kaipaavan useammin juttukaveria seurakseen ja myös apua päivän askareisiin.

Äitini täyttää kohta 87-vuotta ja on ollut surullista katsoa kuinka muisti alkaa tekemään hänelle tepposia. Hän on hokenut niin kauan kuin muistan, että "hän ei halua olla/tulla vaivaksi muille". Silti nykyään huomaa sen, että monet asiat alkavat olemaan hänelle jo vaikeita. Iän ja numeroiden ymmärtäminen on vaikeaa. Tänään esimerkiksi käytiin keskustelua siitä, että "en muista enää ikääni" sanoi äiti, sanoi että kertoi juuri jollekin, että täyttää ensi vuonna 90. Sanoin, että "äiti sinä täytät kuukauden päästä 87". Siihen hän sitten iloisesti, että eli "ensi vuonna siis 90". Koitin selittää, että "ei äiti ihan vielä, ensi vuonna 88 ja sitten 89 ja vasta sen jälkeen 90". Mietin, että oliko tämä sitä samaa kuin hoin itselleni 45-vuotiaasta saakka, että kohta täytän 50. Viisi vuotta tuota hoin ja lopulta täytin. Tosi asiassa äitini ei oikeasti enää hahmota niin hyvin numeroita eikä tuota ikääkään. Olen aina sanonut, että jos muut ei muista sinun syntymäpäivääsi, niin äiti muistaa aina. Tänä vuonna äiti olisi unohtanut ellei veljeni olisi kertonut, että meillä on synttärit (olemme kolmosia). Äitini on moneen kertaan kysynyt, että kuinka vanhoja te nyt olettekaan.  Voi äiti, voi äiti ostaisin sinulle muistia jostain, jos se vain olisi mahdollista

Muistiongelmista huolimatta on yksi asia mistä äitini vieläkin pitää. Hän tykkää hoitaa ihoaan, hän tykkää laittaa kynsilakkaa kynsiinsä. Tänään olin tuonut kynsilakkaa mukanani ja laitoin hänelle uudet kynnet. Voi, että hän tykkäsi. Pieni asia minulle iso asia äidille. Iso asia on myös se, kun siskon ihana tyttö leipoo hänelle sämpylöitä. Pieniä asioita meille, isoja asioita äidille.



Olen joskus kertonut myös sen, että elämäniloni on peritty äidiltäni.
Kesällä heittäydyimme hänen kanssaan kokeilemaan hattuja ja pelleilemään.
Hän on heti mukana mun juttuissani ja valmis heittäytymään.
Hän on mun äitini. Ihana äitini.


                  

Joskus meidän yhteiset hetkemme voivat olla sitä, että mennään yhdessä pankkiautomaatille tai kauppaan. Pieniä arjen asioita, joista hän on niin onnellinen. Onneksi lähipiirissä on muistakin, jotka äitiä auttaa, nyt on se hetki, jolloin hän meitä lapsia tarvitsee.

                 

                  

Tänään käytiin äidin kanssa keskustelua taas siitä, että kuinka ne osat vaihtuvat. Hänelle pitää nykyään välillä kertoa, että mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Hän on joskus aikoinaan opettanut mulle niitä samoja asioita.

En muista, että olenko kertonut koskaan sitä, että olen yksi kolmosista. Meidän perheen kuopuksista. Äidillä ja isällä oli neljä lasta ja ajattelivat, että josko vielä yksi. Saivat sitten yhdellä kertaa kolme. Minä olin kolmosista ainoa tyttö ja musta tuli jotenkin sellainen äidin tyttö. Äitini on aina huolehtinut muista ja kantanut huolta lasten ja heidän lastensa asioista, nyt on meidän vuoromme kantaa huolta äidistä. Tosin mä olen tehnyt sitä varmaan koko ikäni, ainakin niin kauan kuin muistan. 

                                

Tällainen kuva tuli siskoni kautta isän päivän aikaan esiin. Tässä on koko meidän perhepotretti Haagan kallioilla oliskohan kesällä 1964. Tällaisesta suurperheestä siis minä olen kotoisin. 

                             

Tämä kirjoitus sai alkunsa tuosta riittämättömyyden tunteensta, mitä aika ajoin tunnen. Kuitenkin on varmasti parempi äidille antaa edes niitä pieniä hetkiä ja tehdä hänen kanssaan jotain sellaista, mitä hän arvostaa varmasti yli kaiken.  Nautitaan hetkistä niin kauan kuin niitä meille suodaan. 

Maiju

lauantai 21. marraskuuta 2015

Saako viettää prinsessapäivää?

Voiko tässä iässä viettää vielä prinsessapäiviä? No tottakai saa, jos sellaisia haluaa viettää. Eilen vietin synttäreitä ja vauhtia ja toimintaa riitti koko päivälle. Täytin 53-vuotta ja olin itse ihan, että JEE, taas vuosi lähempänä eläkeikää. Minkäänlaisesta ikäkriisistä ei siis ole tietoakaan. Nautin jokaisesta vuodesta, jonka saan täyttää. Ihania viestejä tuli tuutin täydeltä joka tuutista. Kiitos kaikille onnitteluista.

Päivä oli todella kiva ja tapahtumarikas. Ensiksi mies ojensi mulle pakettinsa ja sieltä paljastui ihana Kalevala koru. Hänen valintansa meni todella nappiin. Mä ihastuin koruun heti. Kyseessä on Kosmos -koru ja se pääsi heti mun kaulaani koristamaan.



Ennen töihin menoa piipahdin Ellun kanat pr-toimistossa nauttimassa Kokkokartanon valmistamaa riisipuuroa. Vaikka kaurapuuron syönkin usein mitä erilaisempien lisäkkeiden kanssa, 
niin riisipuuroa en ole aiemmin koskaan syönyt tällaisten lisukkeiden kanssa.


Valitsin riisipuuroni kanssa pähkinää, mansikkaa, mustikkaa, omenaa .
Oli maukasta ja ihana oli nauttia upeista maisemista, mitä Uudenmaankadulle ikkunoista aukesi. 
Kokkikartanon riisipuuro maistui kyllä todella hyvältä, heidän ruuat muutenkin
maistuvat usein hyvin kotitekoisilta. Kuulemma voi ja kerma on heidän
ruokien salaisuus. 


Sitten puuron jälkeen pikaisesti töihin, jossa päätin viettää työn lomassa
vähän prinsessapäivää.


Työkaverit olivat käyneet ostamassa mulle synttärikukkia ja 
kuinka ollakaan niin oli mun väriset kukat.


Prinsessa ja hänen kukkansa. 


Työpäivän jälkeen olimme päättäneet mennä mieheni kanssa syömään.
Kauheasti ei tarvinnut paikkaa miettiä, päätin viedä miehen Uudenmaankadulle
Kokomo Helsinki ravintolaan. Samaan paikkaan, jossa juuri vietimme
40+ blogit yhteisön pikkujoulujakin. Ruoka siellä oli niin hyvää,
että päätin myös näyttää miehelleni tuon paikan. 

Ruoka ei tälläkään kertaa pettänyt. 


Söimme myös jälkiruuat ja hyvää oli sekin. 


Kokomon jälkeen menimme vielä Tennispalatsiin leffaan.
Siinä oli päivälle jos jonkinlaista aktiiivista toimintaa.

Nyt on hyvä aloittaa viikon loma. Katsotaan, että mitä sitä lomalleen keksii.

Maiju