maanantai 4. tammikuuta 2016

Positiivisilla sanoilla on eteenpäin kantava voima

Minä kuulun sellaiseen "ihmisrotuun",  joka päästelee suustaan usein positiivisia sanoja - senhän te jo tiedättekin. Minusta on ihana puhutella läheisiä ihmisiä sanoilla "ihana" ja "ihanuus". Monet asiat ovat ihania, kun niin itse päätän. Olisikohan niin, että ihana on äidinkielen kaunein sana (äiti sanan jälkeen). Otan usein ihmisiä olkapäästä kiinni ja hiplaan ohi mennen, tarkoittamalla sillä sen kummempaa. Yritän kuitenkin ikään kuin lukea ihmisistä, että kenelle sitä voi tehdä ja kenelle voi käyttää tätä puhekieltä. Jos ihminen on ikään kuin samalla "kanavalla" sen voi tehdä, mutta jos ihminen on "hanat kiinni" tapaus, niin ei tee edes mieli lähestyä tällä tavalla. Yritän välttää edellä mainittuja juttuja työelämässä, koska en halua ollaa syytteessä ahdistelusta. Tänä päivänä on pelko, että tulee myös vääärin ymmärrytetyksi tällaisellä luonteella.

Oletteko koskaan miettineet sitä, että jos puhuttelisitte läheisiänne positiviisilla sanoilla? Sitä voisi harjoitella, vaikka oman puolison kanssa. Jos ennen olet sanonut miehellesi, että "voisitko keittää mulle kahvia?". Voisit seuraavan kerran kysyä, että "hei hottis, voisitko keittää mulle kahvia?".   Voisit katsoa, että tuleeko sieltä hymy, vai isketäänkö sulle kuumemittari kainaloon. Parhaimmassa tapauksessa se hottis voisi vaikka nauraa sulle iloisesti ja keittää sulle sen kahvin.

Kuinka paljon enemmän se elämä antaa, kun yrittää elää tämän elämänsä positiivisien sanojen ja tekojen kanssa.  Joskus tuntuu, että sitä tulee koko ajan hoettua positiivisen energian tuomasta voimasta. Siitä ei varmaan koskaan puhuta liikaa ainakaan minun mielestäni. Hokemalla voidaan pelastaa aina yksi ihminen negatiivisuuden pauloista. Tänä päivänä on todella paljon negatiivisia asioita ympärillä, joten yritetään tehdä ajatuksin tästä päivästä potenssiin sata parempi kuin eilinen.

Yksi positiivisuuden lähettiläs on ihana Noora Steenvoorden. Noorahan on Saaga Design tuotemerkin äiti. 

Jos positiivisuus on joskus kadoksissa, sitä voi etsiä lukemalla positiivisia ajatuksia. Luin itse juuri joulun välipäivinä ihanan Nooran kirjan; Kaleidoskooppi. Kaleidoskooppi on Noora Steenvoordenin esikoiskirja. Kirja sisältää Nooran tunnelmia elämästä naisena ja taiteilijana. Noora on ihminen, jonka kanssa olen ensitapaamisesta saakka tuntenut niin suurta tunteiden suuruutta. Me ollaan tykätty toisistamme ihan ensikohtaamisesta saakka. Me ollaan tunnettu varmaan kolme vuotta Jos meidät tapaa yhdessä, niin todennäköisesti pidämme toisiamme kädestä kiinni ja kikattelemme keskenämme sekä katsomme toisiamme syvälle silmiin. Molempien mielestä se toinen on vaan niin hyvä tyyppi.


Kirjassa on Nooran kauniita ajatuksia ja sanoja. Joidenkin kohdalla meinasi sydän pakahtua. 
Sanojen syvyys täytyy aistia ja tuntea sydämellä. 
 
Kirjassa on myös esitelty Saaga Designin tuotantoa vuosien varrelta. 
Noora teki kirjan viime vuonna kun hän juhli 10-vuotistaiteilijajuhlaansa. 
Minä juhlin samana vuonna omaa bloggaajan 10-vuotisuraani.


Kirja oli nopeasti luettu. Se oli kuin pieni kauneusruiske.
 
Kauniita kuvia, kauniita sanoja ja kauniita voimaannuttavia ajatuksia 
sekä mikä parasta Saagan historia, jotta tiedän, että mistä Saaga syntyi.


Sielussa sointu, jonka ääntä ei voi olla enää kuulematta.
Edessä tie, jota en voi olla kulkematta.
- Noora Steenvoorden - 
________________________________________________

Pienistä hetkistä syntyy ihania päiviä.
Ihanista päivistä uskomaton elämä.
- Noora Steenvoorden -

Noihin Nooran sanoihin mä päätin sitten pakahtua. 
Elämä on niin laiffii <3
ja Noora myös.

Maiju

28 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Mä myös laitan usein käden olkapäälle tai otan kädestä kiinni, kun puhun ihmisille! Must se on ihanaa, vaikkakin jotkut vierastavat sitä tosi paljon ja onneksi sen huomaa helposti kenen kanssa se on ok tehdä ja kenen ei :).
    Oikein mukavaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin myös niin sydämellinen ihminen. Sen huomaa sun tavastasi kommentoida ja myös kun livenä sut näin. - ihanuus.

      Poista
  2. Positiivisilla sanoilla saadaan aikaan enemmän kuin negatiivisilla. Se olisi monen esim. peruskoulun opettajan hyvä oppia.
    Meillä "kuumis", "love of my life" ja "habibi" toimivat miehen kanssa oikein hyvin. Palvelu pelaa. Itsekin tykkään kun kutsutaan ihanaksi, wifieksi tai mun naiseksi, kyllä silloin mielelläni nousen sohvalta herralle pähkinöitä hakemaan.
    Mun mielestä on ihanaa käyttää ihana sanaa ja olla ihanainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan olisi hyvä, jos myös opettajat muistaisivat kehua ja tietenkin myös kotona. Kehua ja kannustaa. Niillä asioilla pääsee jo pitkälle.

      Poista
  3. Meillä on hellitelynimet käytössä varmaan kymmeniä kertoja päivässä ja halataankin monta kertaa päivässä. Joidenkin mielestä ollaan miltei ällöttävän kiintyneitä, mutta ei se haittaa...

    Sellaisenkin joskus luin kun vanhat pariskunnat kertoivat pitkän liiton salaisuuksia että ovelle vastaan meneminen on merkki arvostuksesta. Niinpä kotiin tulijaa tullaan aina vastaan ja se tuntuukin tosi kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakaan ei haittaa. Mekin halataan aina aamulla ensimmäisenä. Halaus kantaa myös pitkälle ja antaa voimaa ja energiaa.

      Poista
  4. Positiivisia sanoja soisi kuulevan useamminkin, samoin pieniä, toista huomioivia eleitä ja tekoja. Itselläkin on vielä skarpattavaa näissä, vaikka kehitystä on tapahtunut. Välillä tuntuu, että töissä antaa helpommin positiivista palautetta kuin läheisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmasti yrittää tsempata sitä lähimmäiselle annettavaa palautetta.

      Poista
  5. Positiivisolla sanoilla on ihan valtava merkitys! Jokainen tarvitsee hyvää palautetta ja kannustusta ja joskus yhdellä pienellä sanalla voi olla suuri merkitys. Me suomalaiset ollaan aika arkoja kehumaan toisia ja myös ottamaan kehuja vastaan ja positiivinen puhe koetaan monesti teennäiseksi. Minusta on ihana ilahduttaa ihan tuntemattomiakin ihmisiä pienellä kehulla. Esim. marketin kassaneidillä oli upea otsatukka ja kehaisin sitä ja nuori nainen meni ihan sekaisin kehustani. Tiedän satavarmasti, että hän tunsi, että olen vilpitön. Kehuin myös yhden myyjän kauniita glitterkynsiä :). Olen ajatellut, että jos huomaan jotain tuollaista, niin miksen sanoisi sitä ääneen? Se ei maksa mitään, mutta on kuitenkin hyvin arvokasta.

    Outi tuolla mainitsi, että peruskoulun opettajien tulisi opetella positiivisia sanoja! Olen samaa mieltä. Olen itse yläasteen ope ja haluan kertoa tähän yhden esimerkin sanojen vaikutuksesta. Eräs tyttö peitti puolet kasvoistaan otsahiuksillaan, ne oli ujon tytön suojakeino. Kerran näin hänen silmänsä ja suuni loksahti auki ja sanoin, että hyvänen aika tyttökulta, miksi sinä pidät noin nättejä silmiä piilossa. Seuraavalla viikolla hän oli leikkauttanut otsatukkansa pois. Enhän tietenkään voi olla varma, oliko se minun ansiotani, mutta uskoisin niin.

    Täytyypä lainata tuo kirja, kun menen seuraavan kerran kirjastoon, kiitti vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että nykyään kehutkin jo osataan ottaa paremmin vastaan. Usein satelee vastakehuja ja hymynkin saa usein palkaksi... Minähän kehun myös tuntemattomia, silloin kun on aihetta. On ilo kantaa iloa eteenpäin ja se antaa saajalleen paljon. Voi tuota kuinka ihana oli tuo tytölle antama kehu. Varmasti tyttökin katsoin sen jälkeen itseään toisin silmin. Ihanuus.

      Poista
  6. Mä oon kehuja myös. Miestä sanon "hotpants". Muukalaisia kun kehuu, on jännä nähdä ilme ja kuulla "kukaan ei oo koskaan". Musta on kiva olla se joku, kuka kehuu.
    Ps. Oot ihan mahtimuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan... jos ei kukaan koskaan ennen, niin meidän jälkeemme on varmasti ;)
      ps. sä kans, sä kans... senkin ihanuus.

      Poista
  7. Ihana postaus. Pitääpä testata puolisoon tuota kahvinkeitto taktiikkaa.
    Mie olen siinä samanlainen että kosketan ihmisiä. Otan läpimän kosketuksen hartiaan vaikka vain kun ohi kävelen. Potilaita kosketan heidän lähtiessään ja toivotan hyviä vointeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, pieni ele, mutta saajalleen iso asia. Kokeilepa tuota kahvinkeitto heittoa, voi saada ainakin hyvät naurut.

      Poista
  8. Kiva posti, oikea asenne. Olen niin taas uudella tavalla vakuuttunut tämän uuden vuoden alussa siitä, että positiivisuus on ainut tie. On parempi antaa negatiivisuuden vain mennä ohitse. Olla edes noteeraamatta sitä. Silloin se ei tartu :). Eihän se aina niin helppoa ole, mutta tietoisuus asiasta auttaa toteutusta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, pitää yrittää. Kyllä varmasti jokainen joskus joutuu taistelemaan sen suhteen, mutta jos tulee notkahdus alas, niin sieltä pitäisi kyetä vaan nousemaan takaisin ylös. Tuleen ei saa jäädä vain makaamaan.

      Poista
  9. Ihana postaus <3

    Olen itse tällainen jäyhä hämäläinen, joten tuo koskettelu ei tule ihan luonnostaan, mutta en myöskään kosketusta karsasta. Kotona oman väen kesken kyllä hellittelynimiä käytetään ihan arjessa paljonkin, juurikin siksi, että se on mukavaa, ilostuttaa kaikkia, ja sillä saa paremmin haluamansa :D

    Itselläni on nyt ollut muutama vaikea päivä, josta voi halutessaan lukea blogistani. Shittiä on satanut niskaan ämpärikaupalla, joten tästä sontaläjästä kun nousen, oma suuntani on selvillä: läheiset saavat kuulla olevansa ihania jne.

    Kaikilta tuo ihana ei valitettavasti tule aidosti, joten sitä ei silloin pitäisi myöskään käyttää väärän mielikuvan luomiseksi. Mutta näitäkin ihmisiä riittää. Silloin monesti tuo "ihana" vähän kokee inflaatiota.

    Mutta onneksi esim. täällä blogistaniassa on paljon aidosti ihania ja iloisia ihmisiä, kuten sinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tuija sä vielä selätät noi ongelmat. Sitten saat näyttää kaikille taas, että mistää se positiivinen energia kumpuaa. tsemppiä.

      Poista
  10. Meillä kehutaan kotona ja niin se mun mielestä pitää ollakkin. Joskus sitä kyllä pitää taputtaa itseäänkin olkapäälle ja kehua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mehän tehtiin Tiian kanssa myös se yksi video, jossa tästä puhuttiinkin ;)

      Poista
  11. Totta! Kun saa positiivisen palautteen, voi koko päivä pelastua! Minulla ainakin on pelastunut! Itse koetan kylvää työpaikalla positiivisia asioita. Minä olen töissä se, joka huomaa uudet hiukset tai vaatteet. Maiju, sä osaat sen taidon ja näytät positiivista esimerkkiä muillekin ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet asiat pelastavat monen päivän ja hymyn kasvoille pitkäksi aikaa.

      Poista
  12. Mehän niin viljellään tuota positiivisisuutta, olisiko se kuitenkin optimismia, että näkee kaikessa kaiken kivan. Toki sitten kun tulee sitä kurjuutta niskaan, niin kyllähän minä hetken olen aika pessimistinen, mutta sieltä taas uuteen nousuun. Positiivisten sanojen viljeleminen ei ole meiltä pois, näin on. Tuo kirja on ihana, todella kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan meis jokainen käy pohjalla, mutta tärkeää on nousta sieltä takaisin ylös. Jopa minä välistä voin uupua, mutta nousen aina takaisin :)

      Poista
  13. Olin opiskeluaikana sijaisena eräässä vitosluokassa. Luokkaa "terrorisoi" poika, jolle opettaja oli antanu erivapauksia pitääkseen huligaanin rauhassa. Poika haisi joka aamu röökille, oli uhmakas yms. Älyttömän suloinen poika ja minä tulkitsin, että on turvaton koti tai muuta sellaista. Eli kaipasi rajoja ja välittämistä, eikä niitä erivapauksia. Sanelin ensimmäisenä päivänä luokkaan säännöt, purin pojalta erivapaudet, kerroin että tässä luokassa me kaikki ihmiset ollaan samanarvoisia, hyvässä ja pahassa. Totta kait siitä tuli nurinaa, niinku lapsi tekee ku sille asetetaan rajoja. Poika yritti kaiken maailman jäynää ja ilkeyttä, pystyin ottamaan sen huumorilla, koppasin pojan kainaloon ja sanoin että sinä se oot niin suloinen poika, et sut kyllä huomataan ilman noita typeryyksiäkin. Ja siis ihan hymy korvissa, hyvällä sen sanoin. Tämän jälkeen ei ollu pojan kans ongelmia, hän hakeutui välitunnilla lähelleni juttelemaan ja pikku hiljaa aktivoitui tunnilla, kun huomasin mm. että tällä pojalla oli tavattoman kaunis käsiala. Poika-riepu melkein pillahti itkuun siinä koko luokan edessä, sanoi vain, että häntä ei oo koskaan kehuttu noin!

    Mua niin raastoi nähdä niin monta huonovointista esiteiniä, ettei uni tullu yöllä ja silloin päätin, ettei musta tuu opettajaa :(. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, miten sitä ihmisenä vielä kasvaa ja "vahvistuu"... Mutta kyllä opettaja on suuressa roolissa, heti vanhempien jälkeen, kasvsttamisessa. Ja se on vaativinta työtä, jota minä oon eläissäni tehny (omien lasten kasvattaminen siis:)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli ihan liikuttunut olo sun kommentista. Sinä näytit, että välitit, et mennyt siitä mistä aita on matalin, vaan asetti sen rajan. Rajat luo rakkautta.

      Poista
  14. Niin siis pointtini oli tietenki alleviivata tätä, kuinka hirvittävän paljon se pienen pieni positiivinen kannustus, ele tai ilme voikaan ihmiselle merkitä. Että kiitos bloggaajalle muistutuksesta <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä on välillä muistuttaa tästä tärkeästä eleestä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.