keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Voiko keliakian hyväksyä?

Ilta-Sanomat otti minuun yhteyttä marraskuun lopulla ja halusivat tehdä juttua positiivisesta 50-vuotiaasta ja miten pystyy säilyttämään positiivisuutensa loppuelämänsä sairauden kanssa. Minähän puhun todella mielelläni aiheesta keliakia. 


Syy miksi siitä puhun on syy, että haluan kertoa, että mitä kaikkea se pitää sisällään, että kyse ei ole pelkästään vain gluteenittomien ruokien syömisestä, vaan se on paljon muutakin. Tätä painotan aina. Kuitenkin olen alusta asti yrittänyt suhtautua keliakiaan positiivisesti, vaikka se asettaakin omat haasteensa jokapäiväiseen elämään. Sanon usein, että keliakia on minulle siunaus ja tuon siksi, että keliakian myötä löysin itselleni hyvän olon ja terveellisemmän tavan elää. Tästä jutun otsikosta joku keliaakikko veti herneet nenään, koska jonkun mielestä tätä sairautta ei tarvitse hyväksyä. Tämän pitää olla just niin ärsyttävää ja just niin hankalaa, kun sen itse päättää. Minä olen päättänyt valita tämän kanssa toisen tien, haluan olla tästäkin huolimatta positiivinen.  Haluan miettiä, että mitä minä saan syödä, en keskittyä siihen, että mitä minulta on viety pois. Jokainen valitsemme itse tien mitä kulkea ja jokaisella on lupa tuntea joko positiivisesti tai sitten negatiivisesti ihan miten kukin itse sen tiensä haluaa sitten kulkea. 

Eilen sitten ilmestyi tuo Ilta-Sanomien loppiaisen lehti ja siinä oli tämä Hyväolo extra, jossa juttu oli. 

Mielestäni hyvä juttu. Hienosti oli otettu ne asiat esiin, mitä halusin. Painotan usein, että kyseessä ei ole pelkästään gluteeniton ruokavalio, vaan keliakiassa pitää ottaa niin monet muutkin asiat huomioon. Ennen omaa keliakiaani luulin, että keliakiassa vältetään vain gluteenia. Vasta myöhemmin opin sen, että siinä pitää noudattaa ruokavaliota gramman tarkkuudella eli lukea jokainen tuoteseloste ja syödä vain ruokaa, josta voi olla sataprosenttisen varma, että ei sisällä gluteenia. Lehtijutussa otettiin hyvin esiin se, että missä vain ruoka-aineissa voi olla gluteenia (juustoraasteissa, jäätelössä, mausteissa yms.), tätä ei monet ymmärrä. Lehtijutussa otettiin hyvin esiin myös, että raaka-aineiden käsittelyssä täytyy olla ehdottoman tarkka, samoilla työvälineillä tai käsillä, joilla on koskettu gluteenia sisältävää ei kosketa gluteenittomaan. Hyvin otettiin esimerkit, että milloin voi sattua vahinkoja. Otettiin esiin myös ihmisten asenteet, kun tietämättömyyttään saatetaan olla ilkeitäkin asiakaspalvelutilanteessa. Yritän aina itse nätisti kertoa, että huolimaton käsittely saattaa aiheuttaa minulle jopa vuoden ongelman elimistöön. Usein vasta sitten ymmärretään, että kyse ei ole pelkästään nipottamisesta. 

Muistan kun itse sairastuin, niin söin ensimmäisen kuukauden riisikakkuja ja hedelmiä, kun en tiennyt, että mitä voisin syödä. Sitten pääsin ravintoterapeutin vastaanotolle ja siellä kaikki aukesi minulle. Ymmärsin silloin, että jatkossa pitää sitten etsiä vaihtoehtoja, enkä voisi enää koskaan syödä samalla tavalla kuin ennen.


Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko jään itsesääliin rypemään tai yritän hyväksyä sairauteni. Päätin valita jälkimmäisen. Muistan, että hakkasin varmaan päätäni moneen kertaan seinään ennen kuin aloin oppimaan asiaa ja varmasti myös hyväksymään sen. Asiaa auttoi varmaan se, että huomasin, että alan voimaan paljon paremmin. Paremmin kuin koskaan aiemmin. 

Kuten lehtijutussakin kerroin, että keliakia on avannut silmäni terveelliselle ruokavalolle ja elämäntavalle ylipäätään. Innostuin kiinnittämään huomiota hyvinvointiini. Ilman keliakiaa varmasti moni asia olisi vieläkin toisin, siitä syystä siis pidän sitä siunauksena. Lehtijutussa tuli myös mainittua, että keliakiaan ei kuole, jos sitä hoitaa. Siihen voi kuolla, jos sen jättää hoitamatta, tai sen aiheuttamiin muihin sairauksiin. 

Aiheesta sitten käytiin kovastikin keskustelua eräässä yhteisössä, että saako sanoa, että keliakia on siunaus, kun kyseessä on kuitenkin autoimmuunisairaus? Tässäkin jutussa on siis kyse minusta, ei kenestäkään muusta. Kyse on omasta asenteestani ja ilman positiivista asennetta olisin varmaan jo sairastunut johonkin rinnakkaissairauteen, mitä keliakia voi tuoda tullessaan. Minä painotan asiaa aina joka tilanteessa ja jokaisessa haastattelussa, että kyseessä on vakava sairaus, mutta gramman tarkalla ruokavalion noudattamisella se yleensä pysyy hallinnassa.  Voin kertoa myös senkin, että keliakia ei ole aino krooninen sairauteni, mutta tämä on ainoa, josta puhun, koska haluan, että tämä sairaus opitaan ymmärtämään. 

Mielestäni siitäkin huolimatta, että sanoin pitäväni keliakiaa siunauksena, tuli lehtijutussa hyvin esiin monet tärkeät asiat, joita haluan aina painottaa. Joten ei kannata kantaa huolta siitä, että vähättelisin autoimmuunisairauttani mitenkään. Minä vain olen sen hyväksynyt osana minua ja olen oppinut elämään siitäkin huolimatta täysipainoista elämää. 



Yksi tärkeä motto elämässäni on, että "älä murehdi sitä mitä sinulla ei ole, mutta iloitse sitä mitä sinulla on". Tämä on yksi viisaimpia ajatuksia, joita olen elämäni aikana kantanut mukanani. 

Ugg, olen taas puhunut. 

Maiju

38 kommenttia:

  1. Olet positiivisuuden lähettiläs ja käännät negatiivisetkin asiat posiitiiviksi, sekös sitten aiheuttaa jollain palstoilla keskustelua. Kaikki on viime kädessä kiinni jokaisen omasta asenteesta. <3 Olet super <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan niin, että jos jää miettimään, että kuinka vaikeaa on, niin varmasti on potenssiin sata vielä vaikeampaa. Huomenta vaan toinen positiivisuus ;)

      Poista
  2. Ja hyvin puhuitkin. Mä olen sun kautta oppinut niin paljon lisää keliakiasta. Sä osaat kertoa asiat juuri sillä tavalla, että ne jää mieleen. Mun mielestä et koskaan ole vähätellyt sairautta vaan olet aina kertonut mitä hoitamattomana voi sinulle tapahtua.
    Sä oot mun keliakia tietopankki :)
    Hyvä Maiju ja hyvä positiivisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan juuri tuo. Mä kerron asiat niin kuin ne on ja mitä voi sattua jos.... Monet ihmiset ovat oppineet kauttani keliakiasta hyvin paljon. Se, että puhun keliakiastas paljon, on syynä tuo, että haluan valistaa. Kuitenkin mä olen sinut itseni ja tämän ja myös muidenkin sairauksieni kanssa (niistä ei vaan puhuta).

      Poista
  3. Minäkin olen oppinut paljon sinulta ja yrittänyt viedä sanomaa eteenpäin, mutta....Sä tiedätkin jo ennestään sen jutun.
    Sairauksien kanssa vaan on elettävä ja negatiivisuus ei auta asiaa pikemminkin pahentaa. Lääkäreillekin olen sanonut, että en suostu vatvomaan asiaa aamusta iltaan. Yritän vaan elää itseäni kuunnellen ja mahdollisimman täysillä. No mulla on kyse eri asiasta, mutta oma katsantokanta vaikuttaa kaikkeen.
    Kiitos Maiju avartavista kannanotoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olemmekin aiheesta monta kertaa puhuttu. Jokaisen täytyy vaan valita se oma tiensä, Monet voivat olla, että eivät itsekään tiedä tarpeeksi omasta sairaudestaan. Sekin on ikävää, koska sitten ei varmasti voikaan hyvin. Itse olen 100 prosenttisen tarkka ja voin mahatavan hyvin. Positiviista loppaista ihanaiselle.

      Poista
  4. Hyvä Maiju,positiivinen asenne kantaa..Itsekkin olen ollut gluteenittomalla ruokavaliolla ja yllätyin,miten hyvä tarjonta kaupoissa gluteenittomia-vaihtoehtoja.Toisin oli varmaan vaikka 20v sitten..Ja netistä löytyy reseptejä yllinkyllin.Itselläni on krooninen sairaus mutta en anna sen nujertaa tai tehdä minusta negatiivisissa asioissa vellovaa ihmistä.Se olisi kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Itse kuulun sellaiseen ryhmää, että kelakortin takaosaosaan on tullut useita kroonisen sairauden merkkejä. Kuitenkin siitäkin huolimatta, itse olen paras ihminen etsimään keinot, että miten mä en jää murehtimaan niitä. Elän täysillä ja ihan mahtavan hyvää elämää.

      Poista
  5. Aina ne ihmiset jaksavat möykätä hei, ei niistä kande välittää.
    Sä osaat kantaa keliakan ja itsesi oikein, hatunnosto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kannan keliakiani pää pystyssä ja olen ylpeä siitä, että miten se on muuttanut mua ihmisenä. Enää en pidää mitään asioita itsestäänselvyytenä.

      Poista
  6. Mun mielestä sä suhtaudut asiaan just oikein. Tää sun blogi on saanut mut usein miettimään, että jos itselläni todettaisiin joskus keliakia osaisin suhtautua siihen paljon positiivisemmin sinun vuoksesi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ihana kuulla. Mä yritän kannustaa aina ihmisiä löytämään vaihtoehtoja syömisiin. Totta on, että enää ei voi syödä kaikkea mitä ennen, mutta maailma on täynnä mahdollisuuksia. Pitää muuttua asioiden myötä.

      Poista
  7. Hyvä Maiju ! Hienosti olet asiaa puhunut ja edistänyt. Itselläni ei ole ruuan suhteen kovasti rajoitteita, kunhan välttelen liian mausteisia ruokia ja muutamia ruoka-aineita. Ystävälläni on keliakia ja muistan niin monet kerrat, kun hänen ruokansa kanssa on tullut ongelmia esim. ravintolassa tai koulutustilaisuuksissa. Kerran Tallinnassa kaikki ravontolan tarjoilijat kävivät yhdessä ihmettelemässä tilannetta, kun hänelle tuli väärä ruoka. Siinä sitten kaikki kolme tuijottelivat kattoon ja odottivat ihmettä, ettå gluteeniton ruoka tupsahtaisi sieltä !
    Olet ihanan valoisa persoona ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa Tallinnassa välistä kokenut, vaikka ja mitä. Siksi nykyään sinnekin mennessä yritän selvittää etukäteen paikat, joihin menen syömään. Itselläni on yksi suosikkipaikka. Käykää joskus Restaurante Oliverissa, joka on Vanhassa kaupungissa sillä pääkadulla.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos Anni, pakko yrittää kannustaa muitakin hyväksymään asiat, joita ei voi muuttaa.

      Poista
  9. Sinä olet kyllä niin upean positiivinen ettei mitän rajaa! Ihailtavaa <3. Seurassasi on varmaan hyvä olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana. Mä yritän olla positiivinen ja kannustava muita kohtaan. On varmasti minullakin ne heikot hetkeni.

      Poista
  10. Mun vanhemman pojan (22 v) joukkuekaverilla todettiin justiin keliakia. Siihen saakka poikaa vaan arvosteltiin "laiskaksi" ja ihmeteltiin sitä, mikä on, kun ei jaksa ja on aina kipeä. Ai että mutta mun ihan sydämestä kouraisee kun ajattelen, mitä kaikkea poikaparka on saanut kuulla ja kokea ihan syyttä suotta :(. Ja nyt kun keliakia todettiin, mikä tottakai oli onni, että sitä ymmärretään hoitaa, surettaa se, että 22-vuotiaalla nuorella miehellä (aivan ihana poika muuten) ei vielä ole tollasta viisautta ja elämänkokemusta, että pystyisi suhtautumaan asiaan noin järkevän positiivisesti kuin sinä. Ja todellakin huolehtimaan siitä, että ruokavalio on just eikä melkein. Etenkin kun raha on tossa vaiheessa ensiasunnon ostajalla tiukassa muutenkin ja paljon helpompaa olisi ostaa sitä samaa leipää kuin ennenkin ja juoda poikain kanssa saunaoluet ja syödä makkarat. No, ehkä (tai siis varmasti) huolehdin turhaan, mutta jotenkin noi nuoret miehet on niin mun sydäntä lähellä johtuen siitä, että on pari omasta takaa. Ja kaikki mitä niille sattuu, tuntuu kuin sattuisi itselle..

    Olet kyllä niin cool kuin olla voi. Sellanen lämminhenkinen cool :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä usein mietin nuoria ihmisiä. Sanon aina, että muutos entiseen on todella suuri. Itse keliakian saatuani olen todennut sen, että ruokaa ei pidä enää itsestäänselvyytenä. Tiedän, että ensimmäinen vuosi varmasti on se vaikein, ensin pitää löytää hyvät tuotteet entisten tilalle, eikä se ole aina ihan helppoa. Miulle saa laittaa viestiä, autan jos suinkin vaan voin. Makkara on yleensä muuten 98 prosenttisesti gluteenitonta :)

      Poista
    2. Ole hyvä, sä tiedät mistä mut löytää ;)

      Poista
  11. The Maiju's speech :) Hieno puhe! Positiivisuutesi tulee esiin aiheesta kuin aiheesta. Respektini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuula. Asioista yleensä pitää yrittää nähdä se valoinen puoli. Sairauksia ei pysty valitsemaan, ne vaan pitäisi yrittää pystyä hyväksymään.

      Poista
  12. Erittäin hyvä juttu! Siskoni sai lehden eilen ja toivon, että hänellä on siitä vertaistukea. Laitan myös tämän jutun linkin nyt hänelle.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että sisko löytää näin alkuun tuotteet. Muistan, että alku oli hankaa. Ehdottomasti hänen pitää päästä ravintoterapeutin vastaanotolle.

      Poista
  13. Hieno kirjoitus :)

    Ihailen aina sinun positiivista suhtautumista asioihin :) Noin niihin pitääkin suhtautua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuula. Pakko on yrityää löytää se valo <3

      Poista
  14. Kyllä sa saat keliakiastakin tehtyä positiivista ja sehän on itsestä kiinni! Meillä on naapurissa kummipoika ja kummisetä joilla on keliakia. Nyt olen oppinut jo ihan mukavasti tekemään gluteenitonta tarjottavaa heille. Kokemus ja mielenkiinto opettaa. Tuo lehti pitäis kyllä saada käsiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on ollut tasan kaksi vaihtoehtoa joko hyväksyä tai olla hyväksymättä. Päätin valita hyväksynnän. Makeita tarjottavia pn useammin tarjolla, itse kaipaan enemmän suolaista. Lehti oli loppiaisen myynnissä, mutta ehkä se vielä jostain löytyy.

      Poista
  15. Helpottaa omaa elämää kun hyväksyy asiat joita ei pysty muuttamaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan juuri näin pitää ajatella, että asiat on vaan hyväksyttävä. Mielummin elän niin, että iloitsen joka päivä asioista mitä minulla on, kuin suren sitä mitä en voi muuttaa.

      Poista
  16. Hienoa! Tuhat peukkua! Sun positiivisuus on niin pop. Oppisipa sitä joskus itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli, elämä on niin paljon helpompaa, kuin koittaa nähdä kaikessa sen valoisamman puolen.

      Poista
  17. ... Ja "älä murehdi sitä, mitä et voi enää muuttaa vaan keskity siihen kaikkeen hyvään, mikä sinulla vielä on."

    Meillähän on Maiju hiukan samanlaiset motot ;).

    Ja hei komppaan sinua niin tuon ihmisten ajattelemattomuuden ja välinpitämättömyyden osalta. Osa on kovin vähätteleviä ruoka-aineisiin liittyviin rajoitteisiin liittyen aivan kuin ne olisivat jotain hienostelevaa nipoamista. Olen oman allergiani osalta ryhtynyt monissa ravintoloissa sanomaan suoraan, että toinen vaihtoehto on, että saatte hetken kuluttua soittaa ulko-ovelle ambulanssin. Sen jälkeen pähkinäallergiani otetaan yleensä sillä vakavuudella, jolla se kuuluu. Ei ruoka-aineallergikko kysele ruokien sisältöä koskaan turhaan tai huvikseen nipomielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Se johtuu vain siitä, että ei ole jouduttu niiden kanssa tekemisiin, eikä ole omakohtaista tai lähipiirin kokemusta. En usko siis, että tekisi sitä ilkeyttää, tekevät vain tietämättömyyttään siitä, että voi olla kohtalokkaita seurauksia.

      Poista
  18. Olipa mielenkiintoinen artikkeli. Juuri tuollaista asennetta ja tietoa tarvitaan julkisuudessa <3

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mielestäni tämä on aihe, josta pitää puhua ja myös siis yrittää sopeutua asioihin, joita ei voi muuttaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.