torstai 31. maaliskuuta 2016

Saako ruualla leikkiä? No saa kun lupa annetaan

Sitäpä täällä on pohdiskeltu kovasti, että saako ruualla leikkiä? No kyllä saa, kun äiti ei ole näkemässä eikä kieltämässä. Minähän leikin ruuan kanssa ihan alvariinsa. Monet varmasti ovat huomanneet mun instagram-kuviani katsellessa, että koristelen välipalani ja aamupuuroni usein erilaisin koristein. Minusta vaan on niin paljon kivempi syödä kaunista ruokaa. Naapurinikin kertoi minulle eräänä päivänä pihalla, että hän on alkanut tekemään samoin ja mies kuulemma saa aamuisin nykyään sydämellistesti koristeltua puuroa. Terkkuja vaan ja sydämiä kovasti myös naapuriin. Kiva kun olen saanut olla inspiraation lähteenä naapureillekin. Tällaista se on arjen romantiikka. Pieniä eleitä ja pieniä tekoja, ei elämässä enempää tarvita. 

Olen miettinyt usein sitä, että kuinka paljon helpompaa on saada huonosti syövät lapset syömään aamupalaa, kun se olisi hauskasti koristeltu? Varmasti lapsetkin söisivät innoissaan hymynaamalla koristeltua jogurttia, kuin jogurttia suoraan purkista? Minä ainakin syön. Kuinka paljon enemmän iloa siis saankaan ruuastani, kun edessäni on aurinko, jota kohden lusikka uppoaa. Voisikohan tätäkin nimittää tunnesyömiseksi? Tunnen iloa syödessäni, koska syön iloruokaa.

Sain kutsun osallistua Arla Luonto+ leikkimieliseen ruokataidekilpailuun. Tämähän oli juuri mun juttuni. Arla on tuonut markkinoille nyt uuden Luonto+ tuoteperheen, jossa jogurtit ovat saaneet makua vihanneksista ja hedelmistä. Nämä jogurtit sisältävät vain luonnollisia aineosia ja makeuskin tulee tilkasta hedelmämehua.


Kokelin myös luonnonjogurttia, pinaattia, lehtikaalia, hunajaa ja
pistin ainekset tehosekoittimella sileäksi. 
Koristeeksi omenaa, banaania, manteleita ja pari pensasmustikkaa. 
Pöllöhän siitä sitten syntyi. 


Voiko tällaista hymynaamaa vastustaa? 
Koristeena mangoa, tyrniä ja manteleita.
Mangojogurtti sai iloisen ilmeen. 


Rakastan vadelmia, joten mustikkajogurtti sai vadelmista
rakennetun kukkapedin ympärilleen. 
Mukana myös tyrniä ja minttua.


Jostain syystä mulla on halu rakentaa ilonaamoja ruokiini.
Haluan muistuttaa aina, että ilo on se elämän tärkein asia. 


Kehun juuri Arlan uusien jogurttien visuaalista ilmettä. 
Itselleni tärkeimpiä asioita on ostopäätöksiä tehdessäni kaunis pakkaus.
Tämä on juuri sellainen, että tähän haluan tarttua ja tutkia tarkemmin. 


Otan tällä postauksella osaa Arlan kilpailuun.
Ikävä kyllä en ehdi omista aikatauluistani johtuen osallistumaan
ruokataiteilija Ida Froskin workshopiin, johon olisin päässyt.
Hän on yksi innoittavimpia ruuan kanssa taiteleilevia instagram-taiteilijoita. 

Toivottavasti tämä innostaa sinuakin leikkimään.
Itse voisin leikkiä ruualla useamminkin, mutta mun 
leikkimiset jäävät usein viikonloppuisin, jolloin on vähän enemmän
aikaa leikkimiseen. 

Kannustan muitakin syömään iloruokaa. 
Elämä on näin kaksinverroin hauskempaa. 

Maiju

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Supervoimaa ja energiaa mehuista

Kun ensimmäistä kertaa maistoin itse tehtyä raakamehua, rakastuin mehuun heti. Siitä sitten lähti se ajatus, että mun pitää saada mehulinko ja sen aika nopeasti sainkin.

Olen innostanut monen työkaverini ja kaverini myös tähän mehustamiseen ihanaan maailmaan. Useammat ovat hurahtaneet tähän juttuun ihan yhtä paljon kuin minäkin.

Pyrin valmistamaan mehuja vähintään kerran viikossa, mutta toisinaan kaksi kertaakin viikossa. Paras mehulinko on sellainen, että se on helppo kasata ja helppo puhdistaa. Jos mehulinkoa on hankala käyttää, niin kaapin perimmäiseen nurkkaanhan se varmasti tulee jäämään. Oma Philipsin mehulinkoni on ihanan helppo puhdistettava ja helppokäyttöinen. Se on syy miksi sen jaksan kaivaa aina uudestaan ja uudestaan esiin.

Sunnuntaina kaivoin taas esiin jääkaapista ja hedelmäkulhoista kaikki sellaiset vihannekset ja hedelmät, jotka oli pakko käyttää pois, etteivät pääse vanhenemaan. Mikä onkaan paras tapa käyttää niitä? No hurauttaa mehuksi. Niinpä siis minäkin tein. Kaivoin esiin kahta eri mehulaatua varten erilaisia yhdistelmiä.




Ensimmäiseen mehuuni laitoin appelsiinia, porkkanaa ja inkivääriä. 
Tämä yhdistelmä on mun suosikkini.



Pienemmän annoksen tein yhdistelmästä: lehtikaali, pinaatti, omena, lehtiselleri ja inkivääri. 
Rakastan myös tätä yhdistelmää. 


Molempiin mehuihin löytyy ohjeet myös kirjastasmme 
Smoothiereseptien lisäksi kirjasta löytyy myös mehureseptejä. 

 
Tiesittekö muuten, että C-vitamiini on todellinen ihon parantajavitamiini?
Vahvistaa kollageenin tuotantoa ja immuunijärjestemää,
joten kannattaa ajatella omaa syömistään myös tältä kannalta.

Energiaa ja aurinkoa just sun päivääsi.
 
Maiju

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Herkullisen hyvät gluteenittomat banaanimuffinssit

Välillä hedelmäastioihin jää liian kypsäksi ehtineitä banaaneita käyttämättä. Sitten itselleni iskee pihiys päälle, eikä niitä raaski heittää pois, päätän alkaa leipomaan. Banaani on muuten hyvä raaka-aine tällaisiin leivonnaisiin, koska leivonnaisista tulee kosteita ja herkullisia. Aloin taas vähän säätämään vanhaa ohjettani ja tällä kertaa syntyi tällaisia muffinsseja.
Gluteenittomat banaanimuffinssit
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 dl sulatettua margariinia
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Provenan kaurajauhoja)
2 tl vaniljasokeria tai -uutetta
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl luonnonjogurttia
0,5 dl maitoa
2 banaani
1. Vaahdota kananmuna ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää seokseen sulatettu margariini.
3. Sekoita jauhojen joukkoon kuivat aineet ja lisää varovasti sekoittaen joukkoon.
4. Lisää luonnonjogurtti, maito ja soseutettu banaani joukkoon.
5. Jaa taikina tasaisesti noin kahdeksaan muffinsvuokaan.
Paista 200 asteessa noin 18 minuuttia.




Kehun usein Provenan kaurajauhoa.
Tykkään sen koostumuksesta ja leivonnassa se on ehdottoman ihanaa.
Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan ehdottomasti suosikkijauhoni
makeassa leivonnassa.

Gluteenittomassa leivonnassa pitää muistaa (tai tietää) se, että osa gluteenittomista
ihmisistä ei pysty syömään puhdasta kauraa eikä vehnätärkkelystä sisältäviä
tuotteita, joten jos leivot gluteenittomalle, kannattaa tarkistaa tuo asia vieraaltasi.

Gluteenittomasti voi herkutella hyvää, kun itse tekee.
Välistä on siis lupa myös herkutellakin.

Maiju

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Joskus sitä haluaa loistaa kuin tähti

Aina välistä tekee mieli leikkiä otsikon kanssa ja voi, että kunka sitä haluaisi aina kirjoittaa saman otsikon, kuin joskus taannoin eli "tyttö sinä olet tähti". Se on vaan niin kiva otsikko, eikä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä, mutta se on vaan niin kiva sanonta. Tähti kuin tähti se on hyvin pieni osa tätä asua, mutta silti se oli tämän asukokonaisuuden sielu.

Tutustuin Marja Aalto-Setälään viime syksynä erään PR-toimiston pressitilaisuudessa. Marja on MaruDesign tuotesarjan äiti ja sydän. Olen kirjoittanut aiemmin MaruDesignin tuotteista täällä.

Itselläni on siis aiemmin ollut iso M-kirjan, joka on Marun tuotantoa. Olen kuitenkin himoinnut tällaista tosi pientä tähteä ja pientä sydäntä jo pitkään. Olin todella iloinen kun Maru laittoi viestiä ja kysyi, että kiinnostaako yhteistyö, no tottakai kiinnosti. Minähän rakastan koruja ja rakastan Marun koruja. Kaikkihan sen tietää, että korut ja huivit on se mun juttuni. Koru on kaulassa aina oli sitten arki tai sunnuntai.



Lähikuvaa tähtikorusta. 



Maru kehitteli erään raskaan työpäivänsä päätteeksi itselleen POWER-paidan. 
Hän teki sen itselleen, mutta siitä tulikin sitten hitti ja nyt niitä saa myös tilata itselleen. 
Ihana pusero, johon tykästyin. tykkään käyttää mustia trikoopuseroita 
osana asujani. Tämä oli jotain enemmänkin kuin sitä tavallista. 
Tässä oli jotain arjen luksusta. 



Tällainen ihana setti siis pääsi heti käyttöön. Sydänkorukin on jo päässyt 
koristamaan asujani. Nimeän nämä korut mun viikon koruiksi. 


Joskus sitä haluaa siis vain loistaa kuin tähti.
Näiden tuotteiden avulla, se onnistuu hyvin ja helposti.

Marudesign korut saatu blogin kautta. 

Maiju

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäispyhien kirppistelyjä

Pääsiäiseni on tällä kertaa tehty laiskottelusta ja aikatauluttomuudesta. Oikein odotin tätä pääsiäistä juuri sen takia, että mulla ei ollut sovittua ohjelmaa. Ajattelin, että saan maata sängyssä juuri niin pitkään aamuisin kuin haluan ja olla tekemättä mitään, jos en halua. Tosin olen kyllä tehnyt kaikenlaisia kotitöitä, mutta sillee rauhallisesti.

Katselin eilen netistä, että tänään oli Sörnäisissä Suvilahden kattilahallissa kirppis. Kun mies lähti töihin, mä päätin lähteä kirppistelemään.

Ajattelin, että ensisijaisesti etsin vähän kuvausrekvisiittaa ruokakuvauksia ajatellen. Instagramiin kuvatessa haluaa usein vähän panostaa ruoka-annosten kuvaamiseen, että kuvat olisi kauniita ja värikkäitä. Vaatteita ei ollut tarkoitus ostaa. Kuitenkin löysin tämän juuri minun näköisen neuletakin, jossa oli kauniita ruusuja. Täydellinen minun makuuni ja hinta oli 4 euroa.


Kattilahallissa on aina väkeä. Menin itse sinne heti kello 12.00 ja pääsin sisälle
jonottamatta. Jos menee vähän myöhempään, joutuu sinne asiakkaatkin jonottamaan. 



Tein muitakin löytöjä. 
Huivifriikki löysi taas kokoelmiina uuden värikkään huivin kahdella eurolla. 



Kaulakorun eurolla. 


Käsityönä tehdyt korvikset ostin 5 eurolla. 


Löytyihän sieltä muutama astia instagram-kuvauksia ajatellen. 
Lautaset yhteensä 2 euroa. 


Näistä posliinipäisistä aterimista maksoin yhteensä 10 euroa. 
Ne oli niin kauniit, että oli pakko ostaa. 


Tällä kertaa ei mukaan tarttunut muuta.
Harmittelin kun en ollut autolla, sillä olisin muuten ostanut
taulunkehyksen blogijuttuihin sopivana. Nyt en viitsinyt alkaa
kantamaan yleisillä sitä. 

Pitää katsella, että josko huomenna olisi jotain kirppiksiä auki.
Oli meinaan niin kiva kierrellä pitkästä aikaa kirpparilla. 

Maiju

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Lady pinkki ja hänen hiusmuotoilijansa

Nyt on taas ollut sellainen värikäs kausi hiuksissa. Viihdyn joskus pitkiäkin ajanjaksoja ihan blondina ja sitten tulee nämä värikkäät kaudet, jolloin haluan vaihtelua hiuksiini erilaisin värikontrastein. Käytän hyvin paljon suoravärejä ja niissähän on se hyvä puoli, että ne haalistuvaat todella nopeasti. Näin saa hiustenlaiton välissä sekä vähän väriä ja sitten voi olla osan ajasta sitten suhteellisen "normaali".



Vaaleissa hiuksissa on hyvä olla, kun ne antavat mahdollisuuden juuri tällaiseen leikittelyyn. Joskushan joku mulle heitti sellaisen kommentin, että "tiesitkö, että pinkki vanhan naisen hiuksissa antaa halvan vaikutelman". No en tiennyt ja jos olisin tiennyt, niin olisin tehnyt tämän taas silti. Miksikö? Koska mä teen asiat aina just niin kuin mä haluan, enkä niin kuin joku toinen mun haluaisi tekevän.

Pääsääntöisesti käyn siis Salon Vicktoria nimisessä kampaamossa Pasilassa Even käsittelyssä. Eveä olen suosittellut monille ja myös muut ovat olleet häneen tyytyväisiä. Evellä on hyvä visuaalinen slmä ja hän on aina valmis kaikkeen uuteen. Me emme yleensä mene siitä mistä aita on matalin, ellen minä sitten jonain kertana satu olemaan tylsällä tuulella. Aina on ajatus mielessä, että "mitäs me tänään keksittäisiin". Mulla oli tällä kertaa visio, jota yhdessä sitten lähdimme miettimään. Eve kaivoi esiin Color Maskin kaksi sävyä ja niistähän me liikeelle taas lähdettiin.


Alkuun vedettiin tyveä vähän blondimmaksi, siitä se usein lähtee. 


Eve on aina niin valmis kuviin. Posket ojennukseen. 


Kun pohja oli saatu kondikseen lähdettiin leikkimään suoravärien kanssa.
Toi tossa, joka säteilee on siis Eve.


Tämä oli siis se ajatus, että sivuille vaaleampaa pinkkiä, tyveen tummempaa ja päälle
jäisi vaaleaa. Vähän tässä vaiheessa jännitti, että miten pesupaikalla
pinkin sävyt pysyisi aisoissa. 


Pesupaikan jälkeen näytti tilanne hyvältä.
Juuri sellaiselta, kuin ajattelimmekin. 


Tämän jälkeen malli ojennukseen.
Toiveena oli, että otsahiukset olisi vähän lyhyemmät, että 
saisin itsekin ne hyvin vedettyä pois otsalta. 
Tällä kertaa myös sivuilta leikattiin lyhyemmiksi. 


Even luona myös aina pääsen tutustumaan Lorealin ja Kerastasen 
uusiin tuotteisiin. Tällä kertaa kokeilimme Lorealin 
Tecni Art Wild Stylers 60's Babe Savage Panache -hiuspuuteriin. 
Olen vasta tänä talvena alkanut käyttämään hiuspuutereita.
Lyhyisiin hiuksiin todella hyvä viimeistelytuote. 
Tämän tuotteen sain mukaani testiin. Varmasti tulee käyttöön. 


Täytyy sanoa, että sekä asiakas, että hiusmuotoilija Eve olivat
molemmat tyytyväisiä lopputulokseen. 


Nyt kun olen jo viisi päivää näissä hiuksissa liikkunut, niin 
täytyy sanoa, että kehuja on tullut todella paljon. 
Itse olen erityisen ihastunut tämän kertaiseen leikkaukseen.

Malli on täydellinen ja väri on niin täydellinen.

Näillä siis taas mennään vielä seuraavat kolme viikkoakin.

Pakko taas sanoa, että olkaa rohkeita ja tehkää niin kuin itse
haluatte. Niin minäkin teen. 

Maiju

torstai 24. maaliskuuta 2016

Tee työtäs nauraen

Taidan olla vähän värikäs persoona monessa suhteessa, kova puhumaan ja kova nauramaan. Meidän avokonttorissa nauru raikaa ja balalaikka soi.

Joskus työkavereiden kanssa puhutaan, että kohta tulee potkut kun me nauretaan niin paljon. Sanon kyllä usein, että en ole kyllä koskaan kuullut vielä, että nauramisesta olisi potkuja jaeltu. Tosin olen kyllä kuullut, että huomautuksia on jaettu (onneksi ei kovin usein). Vanha sanonta menee, että "tee työtäs laulellen" ja sitä jollain tasolla yritetään soveltaa meillä toimistossa. Mottoni on aina se, että naura niin paljon kuin jaksat ja pidä hauskaa. Elämä on näin koettuna paljon mukavampaa.

Perjantaipäivänä asukseni viime viikolla valikoitui Krissin värikäs pusero ja siihen sitten sovitin samaa sävyä olevat helmet. Värikäs persoona vaatii usein värikkäät asutkin.





Tällaisilla ajatuksilla siis meillä töissä. 
Joskus me mietitään, että häiritseekö tämä kenties muita,
mutta me nauretaan niin kauan kunnes toisin käsketään.

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille.

Maiju

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Huulipunasta huulilakkaan

Kaikkihan sen tietää, että mä olen huulipunafriikki. Siitä on keskusteltu ja kirjoiteltu useampaan kertaan. Jokunen viikko sitten kävin ostamassa MAC:n huulilakan, johon ihastuin kerta kokeilulla. Minähän siis maalaan huuleni joka päivä. Ilman huulipunaa mä tunnen itseni alastomaksi. Usein huulipunan sävyni on joku pinkin sävy tai kirkkaan punainen tai jotain siltä väliltä.

Kun mä töissä hehkutin sitä MAC:n lakkaa, niin työkaverini mulle sitten kovasti kehumaan tätä Rimmel Provocalips -huulilakkaa. Tämän ei kuulemma ole voittanutta. Työkaverin mukaan lakka pysyy huulissa isältä pojalle tai jotain sinne päin.

Alkoipa tämä kiinnostamaan niin paljon, että päätinpä harkita sitten tämänkin lakan kokeilemista. Mikäs sen parasta olisi se, että aamulla punaat huulet ja koko päivän olisit samalla punalla lisäämättä.



Huulilakan käytössä on muutama sääntö. 
Näitä käytetään aina täysin kuiville huulille, eikä huulissa saa käyttää huulirasvaa samanaikaisesti. 
Värin levityksen jälkeen värin annetaan kuivahtaa noin minuutti. 
Tämän jälkeen levitetään vaaleasta päässä oleva kiinnitysaine (kiilto).
Kiiltoa voi lisätä pitkin päivää.




                        

Jos jatkossa nämä ovat sitä mitä niiden kuvittelen olevan, 
niin huulipunat väistyköön huulilakan tieltä. 
Olen niin valmis lakkailemaan.
 
Tuotteet saatu blogin kautta.

Maiju

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Klassista pukeutumista ja kosmetiikkaa

Välillä olen vähän räväkämpi pukeutumisessa ja välillä sitten osaan olla hyvinkin pelkistetty pukeutuja. Olen joskus kirjoittanutkin siitä, että mun pukeutumistyylini on värikkyydestä huolimatta aika tylsä. Tylsä siis sinänsä, että mun perusasunihan on usein musta ja siihen yhdistän sitten niitä mun värikkäitä juttuja ja koruja, joiden kanssa pelaan näissä asuissani.

Tämä erään päivän asuni oli siis musta ja siihen yhdistin Marienne Uusitalon käsinvärjätyn silkkihuivin, joka muuten on kaunein huivi, mitä omistan. Kaulaan sitten koruja parikin erilaista, koska mun mielestä runsas on kaunista.

Sitten tarvitaan vain hymy, niin kokonaisuus on valmis. Mä olen usein jopa tyytyväinen tähän mun "tylsempäänkin" kokonaisuuteen. Taidankin huomenna pukeutua taas mustaan.




Davvi luonnonkosmetiikkasarja

Päätinpä ottaa tähän samaan postaukseen pienen kosmetiikkaesittelyn pitkästä aikaa.
Sain suomalaisen Davvi kosmettiikkasarjan tuotteita testiin varmaan pari kuukautta sitten. 
Muistan kuinka Tiian kanssa bongasimme tämän tuotesarjan jo viime syksyn I love me messujen aikaan ja se herätti meidän kiinnostuksen upealla tarinallaan.
Tarina, joka juontaa juurensa Lapin luontoon. 

Tuotesarja on puhdas luonnontuote ja näiden tuotteiden kehittämisessä on hyödynnetty 
perinnetietoutta yhdistettynä uusimpiin tutkimustuloksiin. 

Tarina kuulosti niin upealta, että päätin itsekin antaa mahdollisuuden
näille tuotteille. 

Olen nyt käyttänyt sarjan kasvovoidetta ja silmänalusseerumia noin kuukauden meikkipohjani
alla. Yllätyin siitä, että kuinka upealta tämä kasvovoide tuntui ihollani. 
Usein jo ensikosketus kertoo sen, että tuntuuko voide omalta vaiko ei.
Tämä tuntui heti siltä, että tykkään sen koostumuksesta ja tunteesta ihollani. 
Samoin silmänalusseerumi sopi minulle hyvin. 

Nyt jään odottamaan, että kasvaako tuoteperhe vielä 
ja jos kasvaa, niin millä tuotteilla?
Kasvoseerumi voisi olla kova juttu. 



Tällaisiin tunnelmiin näin tiistaina.

Maiju

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ensi viikolla helpottaa. Vai helpottaako sittenkään?

Minä olen sellaisen pirteyden perikuva ja usein luullaan, että mun paristot kestävät päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen sammumatta. Olen kyllä joskus kertonut, että myös tämän duraselin paristot hyytyvät. Kuitenkaan en aina pysty itse ihan täysin vaikuttamaan siihen, että pysähtyisin silloin kuin seinään.

Tänä keväänä olen  kyllä tietoisesti yrittänyt olla täyttämättä kalenteriani ihan kaikella ylimääräisellä. Työ on sellainen mitä pitää hoitaa jaksoi tai ei. Kaikki muut ovat sitten omaehtoista ja valitsen sitten itse mihin lähden ja minkä jätän väliin. Nyt olen jättänyt tietoisesti hyvin paljon väliin.

Kun ihminen tekee niin paljon asioita, kuin minä teen ja on niin monessa erilaisessa projektissa mukana, niin ei ole ihme, että välistä tulee näitä väsymyksen tunteita.

Olen pitkään pyrkinyt siihen, että pyhittäisin viikonloppuja laiskottelulle. Nyt se ei ole ollut taas moneen viikkoon mahdollista. Monta viikonloppua on mennyt jonkinlaisessa työssä.

Naurettiin juuri siskon tytön kanssa, että usein tulee hoettua sellaista mantraa kuin, että "ensi viikolla helpottaa, ensi viikolla helpottaa". No helpottaako? No tuskinpa helpottaa, kun itseni tunnen.

Toisinaan mä kyllä teen sen, että kun tulee tämä totaalinen väsymys, niin mä heitän kaiken turhan ihan 100 prosenttisesti sivuun ja makaan kaksi päivää sohvalla (tai iltaa, koska se työ piti kuitenkin hoitaa). Nyt voin sanoa, että kahden viikon päästä helpottaa, sillä mulla on viikon loma.

Hain viime viikolla vähän helpotusta olotilaani Kauneushoitola Heini Savolaiselta, joka teki mulle prinsessahoidon. Tästä kirjoitan myöhemmin erikseen. Näistä kuvista kuitenkin näkee, että mä olen yrittänyt myös saada jotain rentouttavaa tähän mun hektiseen elämäntilanteeseeni.




Tiedän, että en ole ongelmani kanssa yksin. Tiedän, että tätä on hyvin paljon liikkellä.
Olen tästä aiheesta puhunut hyvin paljon kavereiden kanssa. 
Niiden jotka elävät samalla tavalla kuin minä itse. 

Paristot saattavat siis hyytyä aina välistä ja ehkä se on ihan ymmärrettävää. 

Minä yritän taas niitä vähän latailla. 

Joten antakaa anteeksi silmäpussini, niitä olen viime viikkoina taas 
tahtomattani kasvatellut. 

Maiju