lauantai 7. toukokuuta 2016

Kaivan veitsellä haavaa, joka on jo arpeutunut?

Tiedättekö miltä tuntuu kirjoittaa tunteet pinnassa? Tämän tekstin kanssa vanhat tunteet nousivat hyvin voimakkaana pintaan. Tämä on asia, jonka kanssa olen viettänyt elämässäni varmaan kovimmat kasvukipuni ja tämän asian kaivaminen tuntuu edelleekin vaikealta, vaikka asian kanssa olen elänyt yli 30-vuotta. Haluan kertoa, että kaikki asiat eivät ole elämässä itsestäänselvyyksiä. 


Kerran vuodessa tuntuu, että avaan haavani ja kaivan puukkoa haavassani. Kuitenkin kaivan ihan siitä syystä, että tänään on taas lapsettomien lauauntai. Haava on itselläni jo arpeutunut vuosien saatossa, mutta asia kulkee elämässäni aina mukana. Asia, jota en aikonaan itse valinnut, mutta jonka sain osakseni. Tämä asia saa minussa itsessänikin välistä tunteet esiin, kun mietin kokemaani asiaa, niin voimakkaita tunteita tämän asian kanssa on aikoinaan koettu. Tunnen kuitenkin asian niin tärkeäksi, että aiheesta on pakko kirjoittaa, jos se helpottaa jotain, joka elää tai on elänyt saman asian kanssa. Haluan antaa toivoa sille, että vaikka elämässä ei kaikkea saa, voi silti nauttia elämästä täysillä ja elää täysipainoista elämää.

Elämäni vaikein asia, joka herättää vieläkin tunteet pintaan:


Monet ihmiset, ovat minulle usein sanoneet, että "helppohan sun on, kun sun elämässäsi on kaikki niin helppoa". Nyt kerron sellaisen asian, josta näkee, että en minäkään ole kaikkea elämässä saanut. Aina ei itse voi siis valita valttikortteja, mitä elämässä jaetaan. Sanon kuitenkin, että olen kortteihini ihan tyytyväinen, vaikka asiat ovat aikoinaan olleet minullekin hyvin vaikeita ja kipeitä ja herättää tunteet vieläkin sitä ajatellessa pintaan.  

Muistan, että viime vuonna kirjoitin facebook-statukseeni äitienpäivää edeltävänä lauantaina, että "Tänään on lapsettomien lauantai, tiedättekö mitä se tarkoittaa? Minä tiedän".  Siinä sitten avauduin, että mitä se asia minulle tarkoitti. Statusta kommentoitiin hyvin paljon ja sain asian tiimoilta hyvin paljon yksityisviestejä. Nyt ajattelin, että avaan aihetta blogini puolella. Asia on tärkeä ja haluan sanoa monille, että ette ole yksin ongelman kanssa. Yksi viidestä pariskunnista kärsii lapsettomuudesta. On olemassa monenlaista lapsettomuutta. Jollekin se on omaehtoinen valinta ja jollekin se on tahatonta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. 


Olen mennyt hyvin nuorena eli 21-vuotiaana naimisiin, hyvin rakastuneena nuorena naisena. Olisimme halunneet lapsia, niin kuin varmaan 80-luvulla suurin osa pariskunnista halusi naimisiin mennessään (tänä päivänä ei enää itsestäänselvä asia). Tulimme hyvin pian huomaamaan, että lapsia ei saada, ne ovat lahja. Tosin en ole koskaan pitänyt edes lapsia itsestäänselvänä asiana. Voin kertoa, että me yritimme, yritimme ja vielä yritimme. Maksoimme isot rahat yrityksistämme. 

Sanon aina, että minusta olisi tullut hyvä äiti, mutta näin ei siis minulle suotu. Asia tuli siis vain hyväksyä. Voin vielä tänäkin päivänä tuntea syvää empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka kokevat tämän saman asian. Olen itkenyt vieraiden ihmisten kanssa, kun he ovat minulle tarinaansa kertoneet. Olen lukenut joskus julkkisten kertomuksia aiheesta ja tiennyt heti mitä he ovat kokeneet. Tiedän, että mitä he käyvät läpi ja tiedän tunteet, joita he tuntevat. Sanon aina, että olen onnellinen jokaisen pariskunnan onnistumisesta tällaisen kokemuksen jälkeen. 

Äitienpäivää edeltävänä päivänä vietetään lapsettomien lauantaita. Tämä lauantai on varmasti jokaiselle lapsettomalle myös jonkinlainen "muistopäivä", jolloin aihetta tulee mietittyä, vaikka olisi asian aikanaan hyväksynytkin. Se, että hyväksyy asian ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö asiaa aina välillä muistaisi. Tuntuu, että asiaa kantaa aina mukanaan.

Vaikka asia oli minulle varmaan yksi kipeimpiä ja vaikempia kokemuksia elämässäni, sen hyväksyin. Päätin, että en saa jäädä itkemään sitä mitä minulla ei ole. Päätin keskittyä elämässäni siihen mitä minulla on. Voin kertoa, että tämä asia on ollut yksi minua varmaan eniten kouluttavin kokemukseni. Opetus, että kaikkea ei vaan voi saada elämässä, vaikka olisi tahtoa ja käyttäisi kuinka paljon rahaa unelman toteuttamiseen, itse ei voi valita, että miten elämä menee. 

Olen elämässäni sitten yrittänyt keskittyä muihin asioihin, niihin asioihin mitä minulla on, enkä jäänyt itkemään asiaa, jota minulle ei suotu. Elämä on itsessään kuin lahja, vaikka kaikkea ei kaikille suoda.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin todella onnellinen, se on se, että kestimme mieheni kanssa tämän kaiken yhdessä. Olemme yhdessä kokeneet jotain todella suurta ja edelleen taivallamme yhdessä tätä matkaa, käsikädessä. Olen kokenut jotenkin sen, että tämä asia hitsasi meitä enemmän yhteen kuin mikään muu kokemamme. Ilman tätä kokemusta, emme varmasti olisi näin vahvoja, mitä olemme tänä päivänä. 

Luoja suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tämä lause on kulkenut mukanani nämä vuodet. 

Hyvää lapsettomien lauantaita kaikille. 

Minäkin olen #yksiviidestä

Maiju

91 kommenttia:

  1. Hyvä ja aiheellinen teksti. Vaikka itse olen isosta perheestä ja itsellänikin on lapsia, tiedän, ettei lapsia tehdä, ne saadaan lahjana. Tosin joskus tuntuu, että 'lahja' menee väärään osoitteeseen :/
    Kaksi sydänystävääni ovat kumpikin yksi viidestä ja kumpikin maksoi siitä kovan hinnan; liitot kariutui tästä syystä. Nyt kumpikin on onnellisesti uudessa liitossa. Toisella 3 'adoptiolasta' liiton myötä ja toisella pari karvatassua. Joskus aikoinaan olen potenut huonoa omaatuntoa ja jopa 'pelännyt' kertoa heille olevani raskaana. Nämä kaksi ihanaa ihmistä ovat olleet ja ovat edelleen 'tukanani'( kuten minä heidän) ja olemme monet kerrat itkeneet ja nauraneet asian tiimoilta yhdessä, minä 'kateuttani' heidän 'vapaudelleen' ja he 'kateuttaan' minun äitiydestäni. Avoimuutemme toisiamme kohtaan on vain syventänyt ystävyyttämme vuosian saatossa.
    Täytyykin muistaa rakkaita ystäviäni.
    Joka tapauksessa Ihanaa lapsettomien lauantaita sinulle Maiju <3
    Hali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on kirpaissut se, että on nähnyt ihmisten, jotka lapsia ovat saaneet jättäneet lapset hunningolle. Minä olisin heitä rakastanut. En kuitenkaan ole katkera, mutta ei ole se tuntunut hyvältä. Itse en ole koskaan kadehtinut ystäviä, jotka ovat lapsia saaneet, koska en halua tätä kenellekään riipaksi. Kuitenkin mulla on ollut hyvä elämä ;)

      Poista
  2. Maiju <3 Mä niin ajattelin sinua ja muistin fb-kirjoituksesi viime vuodelta, kun havahduin siihen, mikä on tämän päivän "aihe".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pauliina. Harmitti viime vuonna, kun avauduin vain facessa. Päätin silloin, että tänä vuonna kirjoitan aiheesta. Viime vuonna se herätti niin kovasti keskustelua. Tiedän, että asia on tärkeä ja tästä pitää puhua. Elämä ei ole itsestäänselvyys ;)

      Poista
  3. 💟Haleja, teille molemmille 💟

    VastaaPoista
  4. Rakas Maiju, itketti kun luin tätä. Sinulle jos kenelle olisi äitiys pitänyt suoda, olet niin ihana, välittävä ja äidillinen ihminen.

    En voi millään luonnollisestikaan ymmärtää tuskaa täysin, koska omat lapset sain sitten kuitenkin myöhäisessä iässä. Äidiksi olisin halunnut jo parikymppisenä ja pelkäsin vuosia, ettei niin koskaan tule käymään. Jotain tiedän pelosta, mutta en siitä kun joutuu hyväksymään murskaavan asian, että syliin ei koskaan omaa lasta tule.

    Olette miehesi kanssa kärsineet ison asian ja menetyksen ja vahvoina ihmisinä se on vahvistanut liittoanne, arvostan sitä. Arvostan myös kovin, miten kauniisti ja huomaavaisesti aina kohtelet minun lapsia, et ole katkeroitunut vaan otat elämästä irti sen mitä elämä antaa. Vaikka silti se haava on siellä, arpinen sellainen.

    Olet mulle niin rakas, oma paras tätikaveri. <3 Kiitos hienosta kirjoituksesta, tästä on monille paljon tukea, oli rohkeaa tarttua kipeimään asiaan. <3 Aurinkoa päivääsi ja toivoisin, ettei lapsettomien päivä olisi päivää ennen äitienpäivää, koska kaupat ja kaikki mainostavat äitienpäivää. Lapsettomien päivä olisi hyvä olla ihan omanaan, saada täydellisen ansaittu huomio, eikä hukkua äitienpäivähumuun. <3 Muiskuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa itkettikö mua kirjoittaa. Tämä kirjoitus tuli sydämestä ja itkettää vieläkin. Aihe on niin kipeä vieläkin näiden vuosien jälkeenkin. Vaikka sen olen hyväksynyt, niin se on ollut mulle niin vaikea asia, että jouduin oikeasti työstämään sitä vuosia. Voi olla, että tämä opetti mua vieläkin enemmän arvostamaan elämää ja pienten asioiden kauneutta. Voi tietenkin minä kohtelen hyvin kaikkia lapsia. Minähän rakastan lapsia ;) On ihana sanoa välillä, että "Sofia rakas", niin kuin sinäkin sanot ;) Todellakin olen joskus itsekin miettinyt, että miksi päivä on juuri tuossa. Ei välttämättä ole paras mahdollinen päivä. Repii ehkä vielä enemmänkin asiaa auki. Musta ehkä tuntuu, että Lapsettomien päivä ei välttämättä ole oikein ilon päivä, se on ehkä myös surun päivä ja luopumisen päivä. Ilman tätä päivää varmaan en asiaa enää ajattelisi (muuta kuin äitienpäivänä):

      Poista
  5. Näin on,että lapset ovat lahja!Enkä voi käsittää miten joku voi pilata mahassa olevan elämän esim.käyttämällä huumausaineita.Tai ei jakseta kasvattaa lasta,rajoja ei ole.Lapsettomuus on kipeä asia niille,jotka lapsen haluaisivat.Tiedän mitä se on,kun olen sivusta seurannut aikoinaan ystävättäreni kautta sitä asiaa.Hän sai lapsen vuosien odotuksen jälkeen.On ihana asia,että miehesi on aina kulkenut vierelläsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun ystäväsi onnistui. Minä olen todella iloinen, jokaisesta onnistumisesta. Todellakin jokainen joka onnistuu, pitäisi arvostaa sitä sisällään kasvavaa lasta, että haluaisi juuri hänelle sen parhaimman elämän <3

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen Tiina. Halaukset vastaanotettu.

      Poista
  7. Olet rohkea Maiju!
    Vaatii aikamoista rohkeutta kertoakseen kovimmista kipukohdista, mutta olo on pirun helpottunut kun pääsee muurin yli.
    Itselläni ei ole samallaisia kokemuksia kuin teillä, mutta rakkaalla ystävälläni on. Oma elämäkään ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja välillä on joutunut kävellä laavan päällä.
    Tommy Tabermannia lainatakseni "Ehjimmät meistä on sirpaleista tehty"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan jo 90-luvun lopulla, kun suostuin yhteen TV-ohjelmaan kertomaan oman tarinani. Halusin jo silloin olla esimerkkinä muille ja kertoa, että lapset eivät ole itsestäänselvyys, ne on lahja <3

      Poista
  8. Kiitos Maiju koskettavasta kirjoituksesta <3 Lapsettomuus ei ole aina valinta eikä siihen voi itse mitenkään vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi ja tahtoisi. Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, sitä ei saa valita useimmiten. Joillekin se voi olla kyllä valintakin. Koskettava asia on, vaikka asian pahimmat kivut on koettu jo aikoja sitten.

      Poista
  9. Aivan upea kirjoitus teitä kohdanneesta asiasta. Ihanaa, että vahvoina jatkoitte yhdessä. Se on sitä tosi rakkautta.
    Olet ihana Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mieheni on mun elämäni rakkaus, joten ihanaa on, että hän on kulkenut kanssani tämän matkan. Yhdessä olemme kokeneet paljon ja se vahvistanut meitä.

      Poista
  10. Tuttuja juttuja. Kaikenlaista tuli koettua matkan varrella, mutta tunnen, että selvisimme kuitenkin ehjinä vaikkei lasta saatukaan ja parisuhde vain vahvistui koettelemuksissa. Pääsen yli aika nopeasti jopa niistä älyttömistä kommenteista joilla jotkut vieläkin antavat ymmärtää, ettemme olisi yrittäneet tarpeeksi. Niihin olen sarkastisimmillani todennut "Vain täydellinen tietämättömyys oi antaa noin täydellisen varmuuden puhua asioista joista ei ymmärrä mitään".

    Olen aina kuitenkin ajatellut, että elämäni on arvokas tulipa lapsia tai ei ja osaan myös iloita ystävien puolesta jotka ovat lapsia saaneet. Toiset helpostikin, toiset vuosien yrittämisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tästäkin asiasta selviää. Musta tuntuu, että monilla lapsettomilla saattaa parisuhde olla vahvempi kuin ilman näitä koittelemuksia. Muistan ne kommentit varmaan vieläkin, tai ainakin ne pahimmat. Vaikka asiasta silloinkin tietyille ihmisille puhuin avoimesti, niin niille, jotka hyökkäsivät kimppuun hakemaan selvitystä lapsettomuudelle, en tahallaankaan puhunut asiasta mitään. Minäkin pidän elämäämme todella arvokkaana ja meilläkin on annettavaa niin monille.

      Poista
  11. Kiitos hienosta kirjoituksesta! Arvostan sitä, että kipeästä kokemuksesta huolimatta olet pystynyt löytämään elämääsi asioita, jotka tuovat iloa ja onnea ja pysymään valoisana, sekä sitä, että parisuhteenne on kestänyt sen, että yksi suurimmista toiveista ei toteudukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei voi jäädä itkemään sitä mitä ei saanut, vaan pitää oppia iloitsemaan niistä asioista mitä elämä on kuitenkin antanut. <3

      Poista
  12. Ajatuksiaherättävä kirjoitus! Todella hienoa, että olette miehenne kanssa yhdessä. Sekään ei ole itsestäänaelvyys, että vaikeat asiat ja ajat aina lähettävät ja hitsaavat yhteen. Hyvää lapsettomien lauantaita teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksia herätti ja muistoja itsellekin. Välistä on terapeuttista käydä kipeitä asioitaan läpi. Meitä ei ihan hevillä erota mikään. Näiden kokemusten jälkeen ollaa vahvempia - yhdessä.

      Poista
  13. Hieno kirjoitus! Elämä on kamalan monimutkaista ja inhaa on, että se koettelee ikävällä tavalla niitä, joilla olisi tahtoa ja valmiuksia. Teitä koettelemus on vahvistanut ja se on upea asia, josta voitte olla ylpeitä! Halauksia molemmille <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, mutta kaikeasta on selvitty ja vahvempina ollaan ja yhdessä kuljetaan. Se on tärkeintä.

      Poista
  14. Kaunis kirjoitus monia koskettavasta kipeästä asiasta <3 Itsellä kahden lapsen äitinä on vain kalpea aavistus asiaan liittyvästä tuskasta, eihän sitä voi ymmärtää kuin ne #yksi viidestä.
    Kirjoituksesi loppulause on myös itsellä yksi tärkeimmistä elämämohjeista, kunpa aina olisi viisautta erottaa ne kaksi toisistaan.
    Kaikkea hyvää sinun ja miehesi päivään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me niin Arja tiedetään, että juuri tuo loppulause on se, mikä kantaa meitä eteenpäin. <3

      Poista
  15. Hieno kirjoitus, kiitos siitä 💕 Arvostan suuresti, että asiasta ouhutaan, vaikka se olisi kipeäkin. Olen itse seurannut sivusta lapsettomien tuskaa, kun toiset ympärillä lisääntyvät ja/tai kyselevät, millonkas teille jne. Ja nämä lapsettomat eivät sanoneet ääneen tilannettaan, joten ihmiset eivät osanneet "valita" sanojaan oikein. Vaikka ymmärrän toki, että lapsettomuudesta puhuminen etenkin juuri sinä yritysvaiheessa on varmasti äärimmäisen vaikeaa.

    Ihanaa, että olette vahvistuneet pariskuntana kaikesta huolimatta, jo sekin on suuri siunaus tänä päivänä. Ja kuten Tiia tuolla jo manitsi, tämä la

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Se on todellakin vaikeaa puhua siinä vaiheessa, kun elimistö on kenties pumpattu kuukausi toisensa jälkeen täyteen hormooneja. Tekisi mieli vaan itkeä ja huutaa kyselijälle, että "tekisin mitä tahansa, jos sen lapsen saisin". Itse en koskaan kysyisi ihmisiltä heidän lapsettomuutensa syitä. Tämän takia asia on tärkeä puhua, jotta ihmiste tajuaisivat, että lapset eivät tule nappia painamalla. Todellakin ei välttämättä hyvä päivä tämä äitienpäivää edeltävä päivä, koska se repii haavoja enemmän.

      Poista
  16. ...jatkuu 😕

    Kuten Tiia tuolla jo mainitsi, tämä lapsettomien lauantai voisi olla todellakin jossan muussa kohtaa, kuin äitienpävän aikaan.

    Aurinkoa ja halauksia päivääsi Maiju 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija halaukset tuli perille ;)

      Poista
  17. Voi ihana Maiju! Olen vierestä nähnyt, miten kipeä tuo asia on ja miten siitä ei välttämättä pääse ohi edes vuosien kuluttua. Ihanaa, että te olette pysyneet yhdessä ja että olet oivaltanut, että elämässä on paljon ihania asioita, joista voi nauttia. Vaikka lapsettomuus on iso asia, ei sen soisi jäävän liian suureksi taakaksi kenenkään elämään.

    Uskon ja toivon, että kirjoituksesi antaa voimia heille, jotka tämän asian kanssa joutuvat elämään. Haluan lähettää halauksen sinulle ja heille kaikille, joilla tämä päivä aiheuttaa haavan avautumisen tunteita. Vaikka olen onnellisesti kolmen lapsen äiti ja ehkä juuri siksi ymmärrän ehkä edes vähän, miltä tuo tuntuu. Ihana tuo tekstisi viimeinen lause, se on hyvä elmänohje meille monelle. Aurinkoa sinulle Maiju! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sen näkee oikein läheltä, niin sen ymmärtää. Muistan monet kerrat itkeneeni anopinkin korvaan lääkärissä käynnin jälkeen. Voi ne oli niin rankkoja aikoja ne. Siksi varmaan kirjoittaminen oli todella vaikeaa, koska haavoja on revitty taas auki. Toivon, että jollekin on apua tästä kirjoituksesta. Haluan muutenkin osoittaa, että mun elämä on tästäkin huolimatta ihanaa. Näen ne pienet kauniit asiat, joita arvostan ihan täpöllä <3

      Poista
  18. Nostit taas tärkeän aiheen esiin. Lapsettomuus on aika yleistä ja siitä on hyvä puhua. Aihe on varmasti kipeä, joten olet rohkea. Onneksi kokemus on vahvistanut parisuhdettanne.

    Iso hali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän tärkeänä puhua monista kipeistä ja vaikeista asioista. Haluan osoittaa, että ihmiset eivät ole yksin. Me olemme kaikki kuolevaisia ja kärsimme samoista ongelmista. Kiitos haleista.

      Poista
  19. Tämä on asia joka itseäni myös pelottaa ja kolkuttaa takaraivossa.. Tärkeästä asiasta kirjoitit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tällaista ei joutuisi kokemaan. Haluan, että kaikki saisivat sen pienen käärönsä ja nauttisi siitä täysin siemauksin.

      Poista
  20. Kiitos Maiju tästä kirjoituksesta, jota kyyneleet silmäkulmissa luin ♥
    Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos Luoja suo ♫
    Läheltä seuranneena tiedän mitä se on, kun ei lasta kuulu vuosien yrittämisen jälkeen ♥

    Ihanaa viikonloppua Sinulle Maiju ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyneleet on herkässä täälläkin teidän kaikkien myötätuntoisista kommenteista. Lapsia ei todellakaan tehdä <3

      Poista
  21. Oli hyvin koskettavaa lukea tarinasi <3. Lapsettomuuden hyväksyminen on rankka elämänkoulu. Itse sain aikanaan vain esimakua lapsettomuuden pelosta, mutta sekin jätti jäljen. Tuo viimeinen lause on viisas toive. Lähetän lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on itse joskus kokenut asian, niin silloin ymmärtää, että mistä puhutaan. Onneksi ei sylisi jäänyt tyhäksi. Sinä varmasti arvostat lapsia tämän kokemuksen jälkeen täysillä <3

      Poista
  22. Kiitos Maiju kun jaoit tämän kipeän asian kanssamme <3
    Uskon, että vaikka biologisesti omaa ette saaneetkaan... teillä on varmasti niitä joille olette kuin #äiti ja #isä #varamutsi #varafaija. Olette arvokkaita ihmisiä elämänkokemuksineen ja antaneet paljon itsestänne nuoremmille, ystäville ja sukulaisille. Eli hyvää Äitienpäivää sinulle rakas ystäväni <3 Olet super <3 #voikyynelnyttuliitku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipeitä asioita pitää välillä jakaa. Sillä tavalla voi ehkä auttaa jotain toista ihmistä. Minulla on ihania kummilapsia, jotka ovat hyvin rakkaita. <3

      Poista
  23. Rohkea kirjoitus, Maiju - kiitos sinulle. Kuten kirjoititkin: lapset ovat lahja joita ei kaikille suoda. Voin hieman kuvitella sitä kipua, jota olette miehesi kanssa saaneet asian kanssa kokea, sillä vaikka itse olen äiti, ei se aikoinaan itsestäänselvyys ollut, että näin kävi. Muutaman vuoden itkut ehdimme mekin isännän kanssa itkeä.
    Silloin päätin, että koskaan, ikinä maailmassa en tule keneltäkään kysymään, missä ne lapset viipyvät.
    Sinä olet miehesi kanssa upea esimerkki siitä, että arvokasta ja hyvää perhe-elämää voi elää ilman lapsia - ja hieno esimerkki siitä, että aito rakkaus hitsaa ihmiset yhteen silloinkin, kun on vaikeaa ja sitä kaikkea, mitä haluaa, ei saakaan.
    Tärkeintä on kuitenkin rakkaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä varmasti kanssa tiedät sitten, että mistä puhutaan. Usein jo se, että on joutunut kokemaan sen uhan, opettaa. Keneltäkään ei pitäisi näitä asioita kysyä, koska ei voi tietää, että millaisen kivun voi kysymyksillään aiheuttaa toiselle. Minulla on onneksi ihana mies, jonka kanssa koin tämän ja jonka kanssa jatkoimme matkaa tukien toisiamme. Rakkaus on tärkeintä.

      Poista
  24. Olet kyllä niin viisas ihminen Maiju <3.

    Itse olen jokaikinen äitienpäivä 51 vuoden ajan kokenut surua (ja katkeruuttakin) siitä, että olen koko elämäni elänyt ilman omaa äitiä ja sitä kautta myös ilman äidinrakkautta, joka on varmaan se suurin voima maailmassa. Oma äitini kun kuoli samalla reissulla, kun minä synnyin.
    Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvää tässä maailmassa.

    On todellakin niin, että pitää muistaa joka päivä olla kiitollinen siitä, mitä meillä ON ja miettiä vähemmän sitä, mitä meillä ei ole. Olen surullinen sun puolesta ja samalla iloinen siitä, että olet olemassa ja että olen saanut suhun edes tän blogin kautta tutustua <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annukka... Olen aina sanonut, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla äiti, sellainen äiti, joka rakastaa ja joka on se paras mahdollinen äiti - sinulle. Mä voin kuvitella, että miltä sinusta on tuntunut - joka ikinen äitienpäivä. Varmasti käänteisesti siis ihan sama asia. Nainen, jolla ei ole lapsia kuin lapsi, jolla ei ole äitiä. Sä olet Annukka kanssa niin ihana. <3

      Poista
  25. Arvostan sinua tosi paljon, koska haluat jakaa todella kipeän asian ja annat näin hienoa vertaistukea monelle lapsettomalle.
    Itku tuli lukiessa, niin hyvin kirjoitit.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Pidän aina tärkeänä, että joku on se, joka puhuu näistä vaikeista asioista. Me emme ketään ole asioiden kanssa yksin. Vertaistuki on tärkeää. Se on jännä, että vaikka kuinka on asian kanssa sinut, niin herkistää myös minut tämä asia - vieläkin.

      Poista
  26. Hei Maiju tiedän mistä puhut. Kun luin kirjotustasi se oli ihan niinkuin olisit kertonut mun tarinaa. Me kanssa 80-luvulla toisemme löytäneet ja sillon vielä isosta perheestä haaveiltiin, mutta toisin kävi. Kahdestaan elellään, monet kipeät hetket ollaan koettu mutta kaikesta ollaan selvitty. Meidän on hyvä olla keskenään, toisistamme ja elämästä nauttien.
    Mukavaa alkavaa kesää teille molemmille ja törmäillään kun käyt Salon seudulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin mä Tuikku muistan sua usein tämän asian tiimoilta. Kun olet itsekin avautunut aiheesta monta kertaa juuri äitienpäivän kynnyksellä. Mä niin tiedän, että mitä sä tunnen. Mä tunnen samoin. Tämä asia pysyy varmasti aina meidän sydämessämme ja itkemme asiaa varmaan vielä satoja kertoja. Muista aina, että mä NIIN tiedän <3

      Poista
  27. ♥ Hieno kirjoitus, Maiju. Lapset ovat todellakin lahja. Kovan yrittämisen, itkun, pettymyksien ja 4 tuulimunaraskauden kokeneena, olemme kuitenkin saaneet onnellisesti kaksi tervettä lasta. Olen moneen kertaan huokaissut, että onneksi emme venyttäneet lasten yrittämistä kolmekymppisiksi.
    Onneksi rakkautenne on kestänyt tämän kipeän asian yli. Halit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti sinun kokemuksiasi on varjostanut aina pelko, kun olet tuollaisia kokenut. Sinä olet varmasti todella ihana äiti lapsillesi. Rakkaus kestää, kun se on se on tärkein asia elämässä <3

      Poista
  28. Upeaa, että rohkenet kirjoittaa noin henkilökohtaisesta asiasta! Minusta tästä pitääkin kirjoittaa, koska juuri tästä näkökulmasta on mielestäni vaiettu ja nimenomaan siitä, miltä todella tuntuu, kun ei olekaan saanut lapsia ja miten on asian hyväksynyt. Nykyisin kun on vallalla se ajattelutapa, että jos vain tarpeeksi haluat, niin saat haluamasi. Elämä ei todellakaan aina mene niin ja tuo klisee vaikuttaa todella syyllistävältäkin.

    Mä tiedän jonkin verran vanhempia, lapsettomia naisia, joista olen aivan varma, että he olisivat joskus lapsia halunneet. Herkkänä ja intuitiivisena sen aistin. Näillä kaikilla naisilla on suurta sydämen viisautta ja lämpöä, kuten sinullakin, ja uskomattominta on, että heillä riittää sitä myös niitä kohtaan, jotka ovat lapsia saaneet. Siis esim. kun minä sain vauvan, niin sain vilpittömiä onnitteluja tahattomasti lapsettomilta ja mietin, että miten kovan työn he ovat joutuneet tekemään sen eteen, että eivät aina kärsisi nähdessään tuoreen äidin onnea ja vauvoja.

    Mä olen tänään miettinyt teemaa "toisen onni ei ole minulta pois" ja se sopii tähänkin aiheeseen. Välillä kyllä meitä kaikkia tietyt asiat kirpaisee, mutta myös mun mielestä elämässä pitää keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä se tarjoaa ja olla kiitollinen pienistäkin asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Sanon aina, että se ei ole minulta pois, kun toiset onnistuvat. Minä en haluaisi kenellekään sitä tuskaa, kun ei sitä lasta saa. Varmasti tämä asia on tehnyt minusta sen mitä olen nyt. Olen kiitollinen, kuitenkin siitä mitä olen saanut elämässä. Sain ihanan miehen. Kaikki eivät saa edes sitä <3 Aurinkoa päivääsi.

      Poista
  29. Hyvää Lapsettomien lauantaita sinulle, kohtalotoverini! Kiitos että kirjoitit tästä kipeästä asiasta. Yritin muistella sinua 90-luvulta mutta en kyllä muista. Minä olen kohtalotoverisi, biolapseton. Menin naimisiin 25 vuotiaana ja haaveissa oli vähintään neljän lapsen perhe. Mitään ei tapahtunut. Suuria kyyneleitä, pettymyksiä ym. mahtui vuosiin jolloin yksin surin lapsettomuuttamme. Lopulta asia tuli ongelmaksi myös miehelleni. Sitten tutkimukset, lopullinen tuomio ja epäonnistuneet koeputkihedelmöitykset. Kolmannen kerran jälkeen sanoin että kiitti mulle riitti. Pää ei kestä yhtään enempää pettymyksiä ja nyt on tärkeintä säilyttää se vähäinenkin mielenterveys joka on jäljellä. Siihen jäi hoidot ja aloitimme adoptioprosessin. Siinä vaiheessa oltiin jo iäkkäitä ja kuinkas kävikään, meistä tuli sijaisvanhemmat 5 viikon ikäiselle pojalle. Muutaman vuoden päästä perhe kasvoi 4 kk:n ikäisellä tytöllä ja siitä muutama vuosi ja kolmas lapsi, 4v, ilmestyi. Siinä vaiheessa mies kyllästyi ja ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden. Yhtä äkkiä olinkin 3 lapsen yh-äiti. Tärkeintä kuitenkin oli että sain pitää lapset. Muutama vuosi yksin lasten kanssa, sitten uusi rakkaus ilmestyi kuvioon. Ja sitten se yllätysten yllätys, neljäs sijoitettu lapsi meidän perheeseen. Aina olin haaveillut neljästä lapsesta ja sitten, yli 50 vuotiaana, olin neljän lapsen äiti. Ja nuorin oli vasta vuoden vanha meille tullessaan. Nyt prinsessa on 4 vuotta, synttäreitä vietettiin torstaina.

    Näin jälkikäteen tiedän miksi en biolapsia saanut. Nämä lapset oli tarkoitettu minulle ja he eivät olisi luokseni tulleet jos ex ja minä olisimme yhteisiä lapsia saaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kertomus oli niin koskettava. Mä NIIN tiedän varmasti sen, että mitä koit hoidoissanne. Pää ei kestä sitä hormoonien myllerrystä. Ihana kun sä sait nuo lapset elämääsi. Lapset ovat varmasti saaneet parhaan mahdollisen äidin itselleen - sinut <3

      Poista
  30. Maiju: <3. Aina ei elämä tunnu reilulta, tiedän. Omienkin vaikeiden kokemusten kautta haluan kuitenkin uskoa siihen, että kaikki menee juuri niinkuin on tarkoitettu. Vaikka se tuntuisi kuinka epäreilulta, että jollain toisella on jotain, mitä itsekin olisi toivonut. Varsinkin, jos näkee, ettei joku osaa sitä arvostaa. Mutta ajattele, sulla on paljon sellaista, mitä muilla ei ole. Esimerkiksi tuo sun valtavan upea asenne elämään ja kaikkiin asioihin! Sanoit hienosti tuon, että olet sun elämässä yrittänyt keskittyä niihin asioihin, mitä sulla on, etkä ole jäänyt itkemään asioita, joita ei ole suotu. Kyllä niitä asioita aina välillä pakostakin miettii, mutta kun näkee kaiken muun hyvän omassa elämässä, mistä saa olla kiitollinen, se auttaa asioiden hyväksymisessä.

    Hieno kirjoitus sulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Niin kuin joku tuolla ylempänä viittasi Tommy Tabermanin sanoihin, että "ehjimmät on sirpaleista tehty" on hieno toteamus ja varmasti näin se menee. Ilman näitä kokemuksia en varmasti olisi tänä päivänä niin vahva kun olen nyt ja niin herkkä kuin olen. Elämä on kuitenkin kaikkineen niin pirun hienoa ;) Ja todellakin minulla on elämässä kuitekin kaikkea todella ihanaa, niistä asioista nautin <3

      Poista
  31. Maiju, iso hali sinulle. Tömö oli koskettava postaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael. Elämän koskettavia pieniä asioita. Toivotaan, että joku sai myös heräsi ajattelemaan, että muutkin kokevat asioita, joita on luullut kokevansa yksin <3

      Poista
  32. Ihana postaus Maiju, koskettava mutta niin valoisa. Aurinkoa tähänkin päivääsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Vaikea asia, mutta siitä täytyy löytääkin myös positiiviset puolet <3

      Poista
  33. Todella koskettava teksti, huomaa että se tulee suoraan sydämestä <3

    Paljon haleja! Kovan koulun olette käyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin koskettava, että liikutuin kirjoittaessa, sitä lukiessa, sitä ajatellessa ja kommenteihin vastatessa. <3

      Poista
  34. Kiitos koskettavasta ja rohkeasta kirjoituksesta. En tiedä tarkalleen edes miksi, mutta mut tää herkisti ihan kyyneliin asti. Siinä oli jotain niin herkkää ja surullista, jonka vuoksi koin suurta myötätuntoa, ja toisaalta jotain niin kaunista ja puhdasta, teidän rakkaustarina, joka vahvisti ja tiivisti teitä enemmän yhteen. Näen myös kaiken tarkoituksenmukaisuuden.

    Itselleni lapsettomuus on ollut tietoinen valinta, joten en voi samaistua tunteisiin, mitä ei-valittu lapsettomuus herättää, mutta silti koen todella suurta myötätuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että herkisti tarkoittaa sitä, että koet empatiaa. Itsekin koen sitä usein vieraidenkin ihmisten takia. Se, että näin tunnemme tarkoittaa sitä, että olemme tuntevia ihmisiä. Kiitos <3

      Poista
    2. Niin, kuten tuossa ekassa viestissäni sanoinkin, että koen myötätuntoa. Mietin vaan vieläkin syvemmälle, että mistä se myötätunto kumpuaa. En aina sitä kuitenkaan koe, joten ehkä vähän uudempi tunne mulle :) Tosin nykyään koen sitä enemmän kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Kävin parisen vuotta sitten Tunneklinikalla voimakkaassa energiahoidossa, ja hoitaja sanoi yhdessä kohdassa, että myötätunto aukeaa, ja kului muutama päivä niin itkin puoli tuntia silkasta myötätunnosta erästä ihmistä kohtaan. Se oli kaunis itku, mutta myös yllättävä voimakakkuudeltaan.

      Poista
  35. Ai niin, itselleni on tärkeä myös tuo rukous, jonka opin n.18 vuotta sitten. Se on todella hyvä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rukous on tärkeä ja sen kun me muistaisimme jokainen päivä <3

      Poista
  36. Tärkeästä asiasta uskalsit avautua. Tämä koskettaa niin monia. Ei ole sanoja, mutta arvostan suuresti kirjoitustasi ja positiivista elämänasennetta. Upeaa, että kestitte miehen kanssa yhdessä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Koen, että vaikeistakin asioista on pakko pystyä avautumaan, jos se helpottaa jonkun toisen tuskaa. Kipu jää, mutta sen kanssa oppii elämään <3

      Poista
  37. ❤️ Oli todella koskettava kirjoitus!
    Hienoa, kun kirjoitat tästä aiheesta, koska kaikille äitiys ei ole itsestään selvyys.
    Haleja ja ihanaa päivän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on tärkeä, siksi intouduin kirjoittamaan tai oikeammin mietin sitä jo vuosi sitten. Kun sitten huomasin, että kuinka paljon tuo aihe herätti keskustelua jo facebook-statuksessani. Päätin, että tänä vuonna aiheesta kirjoitan.

      Poista
  38. Hyvä kirjoitus. Täälläkin yksi viidestä . Äitienpäivä on aina vaikea asia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tiedän, että miltä susta tuntuu <3

      Poista
  39. Mulla on kaksi lasta, vaikka ei hekään olleet itsesstään selvyyksiä näin jälkikäteen ajatellen. Tytön kautta olen tuon lapsettomuuden kokenut niin syvältä. Nytkin viikonloppuna asiaa hiukan itkettiin, vaikka olemme asian joutuneet sisäistämään jo vuosia sitten. Kuuntelen ihmisten lapsenhankinta-aikataulua kauhulla. Lapsia ei tehdä vaan saadaan ja se ei aina mene aikataulujen mukaan. Lapsi on lahja. Usein ajattelen olenko heidän arvoinen. Olen äiti aina ja ikuisesti ja en paljoa äitienpäivää arvosta.
    Voimia sulle ja halauksia! Taidan edes hiukan tietää tuon tunteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä niin tiedän, että mitä tyttösi tunteen. Halauksia ja voimia hänelle. Ihana äiti olet varmasti lapsillesi ja osaat tukea lastasi tässäkin asiassa. Halauksia sinne oikein kovasti.

      Poista
  40. Hieno kirjoitus vaikeasta asiasta. Asiasta, josta ei puhuta liikaa. Kuinkahan moni ajatteleekaan, että lapset tehdään, ja on parin oma vika, jos niitä ei ala tulemaan. Kuinka raastavaa onkaan kuunnella ja vastailla jotain ympäri pyöreää, kun häiden jälkeen tulee kysymyksiä "Koskas teette lapsen". Tai jos on yksi lapsi saatu lahjaksi, niin "koskas teette toisen". "Olisi jo kiire tehdä se kaveri". Pahinta syytökset siitä, kuinka "itsekäs olet jos et lasta tee". Lapsettomuus ei ole kaikille todellakaan valinta.
    Halauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viltsu Mari. Todellakin minullekin sanottiin monta kertaa tuo, että "oletteko noin itsekkäitä, että ette lapsia hanki". Purin hammasta ja mietin, että tietäisitpä vaan. En viitsinyt vahingossakaan avautua.

      Poista
  41. Hieno ja tunteikas kirjoitus... ei voinut ilman kyyneleitä lukea ♡
    Oikein ihanaa alkavaa viikkoa sinulle ilopilleri ja miehellesi myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru. Asia on liikuttava ja jokainen, joka saa kyyneleet silmiinsä on myötätuntoinen ihminen, sinä siis kanssa <3

      Poista
  42. Maiju, olet niin upea nainen, jolla on suuri sydän. Kykysi nostaa esille vaikeita asioita on ainutlaatuista. Olette miehenne kanssa huikea pariskunta. Tiedän nimittäin pariskuntia, joissa vastaavassa tilanteessa on toinen jätetty. Mahtavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiina kauniista sanoistasi. Vaikeista asioista täytyy välillä myös keskustella. Meidän rakkaus oli niin suurta, että ei mikkään muulla ei ollut sitten mitään merkitystä.

      Poista
  43. Täälläkin näitä yksi viidestä. Monessa kohtaa tuossa oli omaa tarinaani: nuorena naimisiin, 80-lukua, yrityksiä, ja sitten lopulta muuhun keskittyminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys vaan kohtalotoveri. Saat ensi kerralla erityshalauksen multa <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.