perjantai 20. toukokuuta 2016

Täysillä eteenpäin, vaikka pakki päällä

Viime vuosina minulle on usein sanottu, että "ikä on vaan numero".  Sanon aina ylpeänä ja rintarottingilla ikäni sitä kysyville. Tajusin juuri yksi päivä, että liiankin innokkaasti. Olen meinaan jo pitkään kertonut olevani 54-vuotias, kunnes tajusin yhtenä aamuna, että olenkin "vasta" 53-vuotias nuori nainen.



Kävin pari viikkoa sitten katsomassa näytelmän Beige tappaa ja siinä käsiteltiin hyvin tätä ikäasiaa. Näytelmä oli kahden naisen Eeva Litmasen ja Kirsi Ylijoen tarina naiseudesta ja siinä käytiin kahden eri ikäisen naisen kriisejä läpi. Elämä on koko ajan yhtä kriiseilyä. Nautin tuosta esityksestä ihan suunnattomasti, koska se huumori oli juuri sellaista, mitä ymmärtää hyvin tähän ikään päässeet naiset.

Näytelmässä vanhempi nainen eli aika samanlaista elämää kuin itse elän. Hän oli koko ajan vauhti päällä, eikä osannut pysähtyä. Toinen nainen oli pätkätyötä tekevä yksinhuoltaja äiti. Siinä molemmat naiset opettivat toinen toisilleen elämää, vanhempi nainen opetti nuoremmalle, että miten elämässä voi ottaa vähän rennommin, eikä tarvitse koko pingottaa. Jotenkin muuten vanhemmiten usein oppii vasta sen, että elämässä voi ottaa monet asiat tosi lungisti.

Nauroin koko näytelmän ajan, koska mielestäni näytelmä oli ikääntyvän naisen oikeata elämää. Todella naurettavan hauskaa. Sitähän tämä elämä on.



Aihe jäi raksuttamaan takaraivooni, mietin, että onko ikä vain numero? 

Tosiasiassa tuo on vain fraasi, jota käytetään paljon. Ikä tuo tullessaan paljon muutakin, kuin vain ulkokuoressa tapahtuneet muutokset. Vaikka mieli olisi edelleen nuori, niin kyllä ikä tuo tullessaan myös jäykistyneet nivelet ja hitaamman tatsin liikkeelle lähdettäessä. 

Muistan kun 40-vuotiaana aloin kärsimään nivelongelmista. Menin lääkäriin ja vähän yli 50-vuotias naislääkäri lohdutti mua, että "jos 50-vuotiaana jonain aamuna ei koske mihinkään, niin sitten on kuollut". Nämä lääkärin sanat ovat jääneet mieleeni. Olen myöhemmin vasta ymmärtänyt sen, että vuosi vuodelta kolottaa enemmän ja enemmän. 



Ikä ei siis ole fyysisellä tasolla ainakaan pelkkä numero, henkisellä tasolla se voi olla. 

Voimme taistella ikää vastaan, tässä pari vinkkiä taisteluun:

Syö terveellisesti.
Harrasta hyötyliikuntaa (jos muuta et ehdi).
Keskity hyviin asioihin elämässä.
Nauti arjen pienistä asioista.
Pidä mieli positiivisena.

Mennään iästä huolimatta eteenpäin,
vaikka sitten pakki päällä. 

Nautitaan elämästä ja sen ihanuudesta.

Maiju

22 kommenttia:

  1. Viime aikoina minulla on tullut mieleeni, varsinkin kun näen itseni valokuvista, "että enhän minä tuon näköinen ole! Noin vanha!"
    Eli kun mieli on nuori, niin luulee myös olevansa nuoren näköinen :D :D
    Olen jo pitkään joutunut miettimällä miettimään, että minkäs ikäinen minä olenkaan? Ai niin 48-vuotias!

    Vanhenemisessa se on minusta "julmaa", että mieli on nuori, mutta kroppa rapistuu. Sitä on välillä vähän hämillään, että mitä tapahtui ja kuka teki tämän minulle :D

    Mutta aion elämäni loppuun asti olla se "erilainen" keski-ikäinen ja vähät välitän muitten mielipiteistä ulkonäkööni liittyen, saati yleisesti persoonaani liittyen.

    Kukanenkin olkoon millainen haluaa iästään huolimatta, kunhan ei tee kenellekään mitään pahaa.

    Jatka Maiju samaan tyyliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet juuri oikeilla jäljillä. Me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Koitetaan vähän taistella vastaan, mutta ollaan sellaisia kuin haluan.

      Poista
  2. Juuri näin, asenne ratkaisee. Pohdin samaa asiaa juuri tänään blogissani. En ole koskaan kärsinyt iästä, koska sillä ei oikeastaan ole suurta merkitystä - paitsi nivelten kannalta. Hymy ja positiivisuus ratkaisee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, ehkä eniten ärsyttää tämä hitaammin liikkeelle pääsy, muuten menee hyvin.,

      Poista
  3. Minua ikääntyminen pelottaa siinä mielessä, että olen hyvin miehisellä alalla töissä ja 5-kymppinen nainen on valitettavasti alallani lähinnä ongelmajätettä. Kukaan ei halua palkata eikä edes pitää töissä. Se on niin surullista ja samaan aikaan raivostuttavaa. Siksi minua vaivaa ikästressi jo ennakkoon :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinta rottingille vaan. Minä olen ylpeä iästäni, olen työelämässä näyttänyt monesti, että mitä hyötyä in elämänkokemuksesta. Tiedän paljon asioita, mitä ei nuoremmat tiedä. Tosin jaan tietoa auliisti myös nuorille.

      Poista
  4. Ihana postaus ja kyllä ikä on vain numeroita sekä ennen kaikkea vain asennekysymys. Jos teemme itsestämme vanhan ja alamme panikoimaan iän kanssa niin elämisen riemu katoaa :) ja näytämme vanhalta!

    Tosi makeet ja kivat kuvat! Ihana olet maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en suostu panikoimaan. Sanon aina, että jokainen ryppy on ansaittu työllä ja tuskalla. :)

      Poista
  5. Mehän ei mitään numeroita tajuta edes saatikka jotain ikää. :) Noi kissahommelit on niin sun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tajuta ei. Tosin nivelet hieman ehkä tuntee sen ikääntymisen :)

      Poista
  6. Ja mä tituleeraan itseäni pian viiskymppiseksi vaikka onhan sinne nyt vielä pari vuotta aikaa. Ei tätä ikää oikeastaan enää sen kummemmin muista, mä huomaan kai ikäni lapsistani. Aina, kun muistan, että mun tytär täyttää seuraavaksi JO 23 niin hoksaan, että jestas, olenko MINÄ jo niin vanha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloimme työkaverin kanssa puhumaan 45-vuotiaana, että kohta täytämme 50-vuotta.Nyt odotellaan varmaan vähän toista vuotta, että aletaan puhumaan, että kohta täytämme 60-vuotta. Meillä on kahden viikon ikäero ja on niin kiva odottaa toisen kanssa sitä ikääntymistä yhdessä.

      Poista
  7. Hahaaa itsekin ruukaan aina todeta että tietääpä olevansa elossa kun aamulla herää ja johonkin paikkaan sattuu :)
    Mulla nelikymppiset lähenee ja uusi kriisi on tulossa vaikka aikaa vielä onkin. Mut sama homma oli kun kolkyt läheni, oli ihan kamala kriisi ja sit kun se aika koitti niin kaikki oli fine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin lohduttaa, että ei tunnu missään. Mä olen päättänyt olla kriiseilemättä ikääni. Yritän nauttia jokaisesta hetkestäni. Suosittelen kokeilemaan ;)

      Poista
  8. Juuri näin eli ikä on ennenkaikkea numeroita ja asennekysymys! Nivelissä ja muuallakin tuntuu kolottovan aiempaa enemmän, ja sen mukaan on mentävä. Silti, "elämä on ihmisen parasta aikaa" :). Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. Tuo näytelmä olisi kyllä nähtävä! Ja hyvin paljon samoin aatoksin täälläkin mennään - ja kyllähän se pakkikin löytyy;) Olen joskus postaillutkin aiheesta ja varmasti vielä jatkossakin siihen palailen. Ehkä ensi vuonna, jos Luoja ne tasakymmenet suo;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen näytelmää, jus kohdalle osuu. Kyllä me lähdetään siitä, että täydet kympit nähdään.

      Poista
  10. Hyvä postaus aiheesta. Mulla ei koskaan ole ollut mitään ikäkriisejä mutta on ollut pakko myöntää että eipä sitä enää olla niin hyvässä kunnossa kuin vaikka vielä 10 vuotta sitten. Viimeksi totesin tämän eilen kun nostelin kajakkiani kärrystä järveen ja takaisin. Ja tää on niin "kriittinen" ikä että vaikka olet koko ikäsi kuntoillut ja yrittänyt elää terveellisesti mutta jos vähänkin "lintsaat" niin sen kyllä tuntee kropassa heti.
    Tuo näytelmä oli varmasti hyvä :)

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se ikä ikävä kyllä vähän painaa askeleessa ja tuntuu nivelissä, mutta muuten menee kovaa ;)

      Poista
  11. Hyvä aihe ja viisatia ajatuksia :) Ole itsekin miettinyt, että menisi katsomaan ton Beige tappaa-näytelmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa mennä. Se on niin hyvä.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.