keskiviikko 31. elokuuta 2016

Yksi kolmosista

Olen joskus sivunnut aihetta, että olen  yksi kolmosista.  Nykyään taitaa kolmosia syntyä enemmän hormoni- ja hedelmöityshoitojen ansiosta. Itse olen syntynyt 60-luvulla ja silloin vielä kolmoset oli harvinaisempia kuin tänä päivänä. Silti kuitenkin tunsin myös toiset kolmoset, jotka olivat suunnilleen samanikäiset kuin me olimme.
Olin juuri äitini luona ja katselin vanhoja valokuvia. Isäni oli kova valokuvaamaan ja minusta tuntuu, että suurin kuvauskohde taisi olla juuri me kolmoset. Olen joskus kertonut, että olen seitsemän lapsisesta perheestä. Ensiksi vanhemmillani oli neljä lasta ja sitten ajattelivat, että josko vielä yksi lapsi lisää, mutta tulikin kerralla kolme. Kuusikymmentäluvulla ei ollut ultraääniä, joilla olisi kolmosraskaus todettu jo varhaisessa vaiheessa. Silloin lääkärit epäilivät, että äitini odottaisi kaksosia. Vasta sairaalassa kahden lapsen synnyttyä oli lääkäri todennut, että on täällä vielä kolmaskin, joten kolmoset tulivat hieman yllätyksenä vanhemmillenikin.

Vanhempani asuivat tuohon aikaan Haagassa neljän vanhemman sisarukseni kanssa 48 neliön kaksiossa. Kun siihen syntyi vielä kolme lasta lisää, taisi olla aika tiivis tunnelma tuossa kaksiossa. Noin kolme vuotta asuimme tuossa asunnossa yhdeksän hengen perheenä. Kunnes saimme isomman asunnon muualta.

Lapsuudestani on pakko esitellä muutamia kuvia ja kertoa, että kuinka isäni, joka oli kätevä käsistään tuunaili ylileveän kuljetusvälineen kolmosilleen. Meillä oli erikoisvalmisteiset vaunut ja syöttötuoli.

Vanhemmat sisarukset ovat joskus kertoneet, että joutuivat meitä pienempi hoitamaan, kun äidillä ja isällä loppuivat kädet kesken. Taisimme olla ne, jotka veivät perheen kaiken huomion ja muut lapset jäivät sitten vähemmälle huomiolle.

Minä ja jätkät
Olen joskus miettinyt, että kuinka tiivis meidän kolmosjengi oli eli minä ja kaksi veljeäni. Muistan, että leikin usein "jätkien" kanssa ja leikit olivat hyvinkin poikamaisia. Ensimmäisenä kouluvuotenakin vietin ainoana tyttönä poikien kanssa samassa ryhmässä, kun luokallamme pojat ja tytöt jaettiin omiin ryhmiin. Oltiin usein minä ja muut pojat. Meitä ei vaan voinut erottaa. Näin taisi mennä kuudennelle luokalle saakka. Sitten minä kolmosista ainoana tyttönä erkaannuin veljistäni, kun jouduin eri luokalle. Siitä alkoi sitten minun itsenäistyminen, eikä kolmosjengi ollut enää niin tiivis. Tässä palasia tästä historiasta eli kolmoset 60-luvulla ja osittain vähän jo 70-luvullakin.

kolmoset - 1 (6) kolmoset - 1 (7)
kolmoset - 1 (8) kolmoset - 1kolmoset - 1 (12) kolmoset - 1 (9) kolmoset - 1 (1) kolmoset - 1 (3)kolmoset - 1 (10)

Hauska oli katsella kuvia ja miettiä, että miten erilainen olikaan maailma tuolloin. Mietin myös, että miten kovilla onkaan vanhempani olleet tällaisen lapsikatraan kanssa. Leikkisästi sanon aina äidilleni, että "onneksi me olimme niin kilttejä lapsia". Kuitenkin äitini ja sisarusteni juttuja kuuntelemalla ei aina tainnut kuitenkaan niin olla. Kun katselen lapsuutemme kuvia, en voi olla ihailematta sitä, että kuinka kauniisti meidät lapset aina puettiin.

Hienoa, että isäni on taltioinut niin paljon kuvia lapsuudestamme. Näiden kanssa oli kiva palata taas muistoihin eli minä ja jätkät.

Halusin taltioida pienen kertomuksen 60-luvun kolmosista, koska tiedän, että kovinkaan paljon ei löydy verkosta tuon ajan monikkolapsista.

Maiju

tiistai 30. elokuuta 2016

Hyvät työkaverit ehkäisevät masennusta

Sunnuntai-iltana mua alkoi vähän ahdistamaan töihin meno. Loma oli loppu ja piti alkaa asennoitumaan taas töihin. Nukuin ihmeen hyvin sunnuntain ja maanantain välisen yön, vaikka usein loman jälkeen uni ei tule tai se katkeaa liian aikaisin. Ajattelin, että kyllähän se siitä varmasti taas lähtee, vaikka ahdisti.

Meillä on tapana muutamien työkavereiden kanssa välistä vähän leikitellä toistemme kustannuksella. Olemme tehneet toisillemme pieniä jäyniä aina silloin tällöin. Milloin lomalle lähtiessä, milloin lomalta palatessa tai milloin mistäkin syystä. Kun olin tehnyt eräälle kaverilleni pienen jäynän lomalle lähtiessäni, niin osasin vähän odottaa jotain jäynää takaisin tullessani.

Ajattelin mielessäni, että nyt ne on varmaan teipanneet ilmastointiteipillä mun puhelimen luurin puhelimeen kiinni tai jotain vastaavaa. No ei ihan. Mitään tällaista en olisi osannut odottaa. Sanoin, että en ole koskaan kokenut lastenjuhlia, joten olkoon tämä minun lastenjuhlani.

ilmapallot - 1 (1) ilmapallot - 1 (4) ilmapallot - 1 (8) ilmapallot - 1 (5) ilmapallot - 1 (11) ilmapallot - 1 (10) ilmapallot - 1 (9)

Täytyy sanoa, että tästä riitti koko päiväksi iloa minulle, iloa tekijöille ja iloa myös muillekin työkavereille.  Nauroimme, että tuota Pinjataa voi käytää uudestaan ja aloimme jo miettimään, että mitä ja kenelle siitä annettaisiin iloa seuraavalla kerralla. Siitähän voisi tehdä kiertopalkinnon.

Jos jotain olen vuosien myötä oppinut, niin ainakin sen, että hyviä työkavereita pitää arvostaa. Luin juuri jostain hyvän viisauden, että älä koskaan luovu ihmisestä, joka saa sinut nauramaan. Siitä yritetään pitää kiinni ja nyt koitetaan jaksaa painaa töitä taas tämäkin syksy hektisyydestä huolimatta.

Näiden tyyppien voimin jaksan taas nauraa ja loman jälkeinen masennuskin katosi sen sileän tien. Hyvä työkaveri on aina hyvä työkaveri.

Maiju

maanantai 29. elokuuta 2016

Kynnet kuosissa ja sävyt kohdillaan

Usein kun huollatan kynnet, on minulla niihin joku selkeä toivomus. Tälläkin kertaa olen menossa viikon päästä yhteen tilaisuuteen ja olen miettinyt jo valmiiksi, että asussani olisi lilaa ja harmaata. Siksi minulla oli perjantaina selkeä ajatus sille, että mitä tulevilta kynsiltä haluaisin. Lilaan ja harmaaseen sopivat sävyt piti saada ja muun toteutuksen jätin Janalle.
Usein saatan pukeutua kynsihuoltopäivänä jo tiettyihin väreihin ja siitä Jana tietää, että mitä minulla on mielessäni. Päälläni oli tälläkin kertaa lilat asusteet ja selkeä viesti siis mitä haluan. Kynsihuoltoon mennessäni löysin hyvän taustan kuvaukselle. Sekin sopi hyvin päivän väriteemaan. Täydellistä.

beart studio kynnet - 1
beart studio kynnet - 1 (1)

beart studio kynnet - 1 (7)

beart studio kynnet - 1 (4)

Tällaiset kynnet niistä sitten syntyi. Kun lauantaina hain vaatteet viikon päästä olevaan tilaisuuteen, totesin, että kaikki palaset on taas niin kohdallaan. Kynnet sopi mun tulevaan asuuni täydellisesti.
Kynsihuoltopaikkani BeArt Studio (Jana Banar) on ollut jo vuosia Tapiolassa. Minä olen töissä Helsingissä ja asun Helsingissä. Nyt kuulin ilouutisen, että Janan studio on muuttamassa ensi viikolla Helsinkiin Kalevankadulle. Joten jatkossa pääsen vähän helpommalla, kun matka selkiintyy.
Saan usein kysymyksiä, että voinko suositella jotain kynsihuoltopaikkaa? Itsehän en yleensä voi suositella mitään muuta paikkaa, kuin sellaista, josta on itselläni kokemusta. Joten suosittelen aina siis BeArt studiota (Kalevankatu 25). Sinnepä sinne, jos kynnet pitää huollattaa ja paikka on hakusessa.
Maiju

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kotikaupunkini Helsinki - Seurasaari

Lähdimme eräänä sunnuntaina käymään Seurasaaressa. Keitimme kahvit termoskannuun ja otimme evästä mukaan. Ajatuksin istahtaa johonkin luonnon ääreen ja nauttia kahvit luonnossa.

Seurasaari on helsinkiläisten ja myös turistien keskuudessa hyvin suosittu ulkoilukohde. Saaren pinta-ala on 46 hehtaaria, joten ihan pienestä saaresta ei ole kyse. Saarta ympäröivä vesialue on saanut nimensä saaresta eli se on Seurasaarenselkä. Seurasaari kuuluu Meilahden kaupunginosaan. Saaren omistaa Helsingin kaupunki ja se on asetettu suojelukohteeksi. Siinä vähän infoa, että millaisesta paikasta on kyse.

Seurasaaressa voi nauttia luonnosta, auringosta, kulttuurista sekä ihailla pieniä eläimiä. Valokuvaajille kohde on otollinen.

Seurasaari - 1 (13)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Seurasaari - 1 (2)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Seurasaari - 1 (6)Seurasaari - 1 (3)
Seurasaari - 1 (4)Seurasaari - 1 (5)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olimme reissussa pari tuntia. Istuimme puistonpenkille nauttimaan eväämme, kävelimme metsäteitä ja kuvasin oravia sekä lintuja. Rentouttava iltapäivä. Liikkellä oli paljon väkeä ja saimme todeta, että Seurasaari on kyllä hyvin suosittu ulkoilukohde. Itseltäni oli mennyt aika monta vuotta edellisen ja tämän käyntini välillä. Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että ne oman kaupungin nähtävyydet voisi käydä katsastamassa useammin.
Maiju

lauantai 27. elokuuta 2016

Elämänrakastaja rakastaa pieniä asioita

Kävimme eilen Vanhalla Raumalla ja olin ohittamassa erään liikkeen näyteikkunan siihen enempää huomiota kiinnittämättä. Päätin kuitenkin ylittää kadun ja käydä katsomassa näyteikkunaa tarkemmin. Onneksi, sillä ikkunassa oli tuotteita, jotka saivat mut haukkomaan happea.

Myymälä oli Muurlan PopUp -myymälä ja ikkunassa oli Tommy Tabermann tuotesarja, josta en ollut edes kuullut aiemmin. Ryntäsin kauppaan sisään, enkä meinannut pysyä nahoissani. Myyjälle hihkuin onnessani, että "voi mikä ihana tuotesarja, että se sopii tällaiselle elämänrakastajalle".

Kun tuotteet olivat vielä -20 prosentin alessa, niin päätin ostaa tätä sarjaa päiviäni piristämään. Rakastan positiivisia elämänohjeita, rakastan kauniita sanoja. Uskokaa vain, että sanoilla on merkitystä elämässä. Kun lukee ja toistaa hyviä sanoja ja elämänohjeita, alkaa elämää katsomaan ihan toisin silmin. Minä uskon tällaiseen elämän filosofiaan. Tiedän, että kaikki eivät usko tällaisiin asioihin, mutta tämä on mun oma elämää kantava voimavarani.

Ostin itselleni tarjottimen, kahvimukin ja 2 juomalasia. Näiden voimilla saan varmasti monen aamuni tuntumaan taas miljoona kertaa paremmalta.

Tommy Tabermann - 1
Tommy Tabermann - 1 (1)Tommy Tabermann - 1 (2)Tommy Tabermann - 1 (3)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Innostuin ihan täysillä näistä tuotteista.

Tuli mietittyä myös sitä, että vaikka ihminen kuolee, niin hänen viisautensa jää elämään meidän jäljelle jäävien keskuuteen. Tommy Tabermann herätti jo eläessään meidät ajattelemaan ja kuoltuaan hänen sanansa jäävät elämään kanssamme. Tommy Tabermannin sielu oli hyvin kaunis.

Maiju

perjantai 26. elokuuta 2016

Helsingin hiljaisilla kaduilla

len ottanut tavakseni kerran kesässä lähteä kuvaamaan Helsingin katuja. Yleensä teen tämän kesälomallani ja niin tein tälläkin kertaa. Ensimmäisen kerran kävin kuvaamassa aamuöisiä katuja vuonna 2013, se postaukseni löytyy täältä. Viime vuonna teimme saman retken prätkällä ja siitä postaukseni löytyy täältä.

Tällä kertaa kuvausaika oli vasta elokuun lopulla, joten lähdimme liikenteeseen vasta kello 5.00. Aiempina vuosina ollaan oltu liikkeellä kello 3.30 ja 4.00. Elokuussa aurinko nousee sen verran myöhempää ja siksi piti lähtö ajoittaa auringonnousun mukaan.

Jos haluaa tällaisia kuvausreissuja tehdä Helsingin keskustaan, niin ehdottomasti paras aika tällaiselle on kesä-heinäkuussa, koska silloin on hieman hiljaisempaa kuin oli nyt. Tällä kerralla liikenteessä oli jo työmatkailijoita, lenkkeilijöitä tai koiran ulkoiluttajia. Aiempina vuosina on ollut enemmänkin ravintolasta palaavia ihmisiä ja yksittäisiä töihin menijöitä. Minusta on kiva analysoida ihmisiä ja miettiä, että mistä ovat tulossa ja mihin ovat menossa.
Kuvausreittini oli Kallio, Hakaniemi, Pohjoisranta, Katajanokanranta, Kauppatori, Senaatintori ja Kaivopuistonranta. Tällaiselta kaupungissa näytti kello 5.00-7.00 maanantaiaamuna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Helsinki öiset kadut - 1 (4)Helsinki öiset kadut - 1 (2)Helsinki öiset kadut - 1 (7)pohjoisranta - 1
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAAleksanterinkatu - 1 (1)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Helsinki öiset kadut - 1 (25)Helsinki öiset kadut - 1 (22)Helsinki öiset kadut - 1 (23)

Helsingin hiljaisilla kaduilla on aamuyöllä jännä tunnelma. Ensi kerralla saatan varata hotellihuoneen Helsingin keskustasta  ja tehdä kuvausretkeni hotellista käsin kävellen.   Jos vaikka ensi kerralla valitsisin ihan toiset kadut.
Maiju