maanantai 19. joulukuuta 2016

Rakkauskirjeitä vuosien takaa

Kaivoin eilen joulukoristelaatikon esiin. Laatikko on sellainen, jonne olen vuosikymmenet kerätty erilaisia koristeita. Nyt päätin katsoa, että mitä siellä on ja mitä voisi mahdollisesti hävittää.

Laatikoita on kaksi ja päällimmäinen laatikko on se, joka on otettu useammin esiin. Alimmainen on sellainen, että en edes muistanut, että mitä siellä on. Päätin nyt ottaa myös sen käsittelyyni ja katsoa, että mitä laatikossa on.

Laatikosta paljastui suuri osa mun lapsuuttani, nuoruuttani ja mieheni ja minun historiaa. Kun aloin lukemaan kirjeitä ja kortteja, niin sain kyllä monet hyvät naurut.

Vanhimmat kortit ja kirjeet olivat vuosilta 1968-1972. Äitini ja sisareni on lähettänyt paljon kortteja kesäsiirtolaan, joihin meidän lapset aina lähetettiin kesällä pariksi viikoksi. Kirjoitan jossain vaiheessa kesäsiirtoloista, koska niistä on sellaisia muistoja, jotka varmasti pitää jakaa. Aiheesta puhuttiin viime viikolla työkaverin kanssa ja oli siksi kiva löytää nämä muistot.

aarrelaatikko-1-8

Kortit oli aina osoitettu, joko pikku-tyttö Marjolle tai pikku-neiti Marjolle. Muistan, että istuimme pelastusarmeijan kesäsiirtolassa usein ringissä ja hoitajat lukivat lapsille tulleita kortteja ääneen. Voi, että se jännitti, kun mietti, että tuleekohan mulle nyt kortti.

aarrelaatikko-1-15

Muistin, että olen säästänyt kesäsiirtoloihin tulleet kortit, mutta en muistan, että niitä oli paljon.

aarrelaatikko-1-13

Löysin kummeiltani saamani rippikortin ja vuosi oli 1977. Ensi vuonna siis tästä tulee kuluneeksi 40 vuotta. Apua.

aarrelaatikko-1-9

Löysin myös kirjeen, jonka eräs luokkakaverini oli minulle vuonna 1978 lähettänyt. Hän pyysi apua erään pojan suhteen, josta oli kiinnostunut, josko olisin voinut auttaa häntä. Suuri luottamustehtävä siis jo noin nuorena. Taidettiin me vähän auttaa ystävää, mutta muistaakseni tilanne ei johtanut pidemmälle. Elvis oli kuollut edellisenä syksynä ja jotenkin hän oli silloin pinnalla.

aarrelaatikko-1-4


Vuonna 1983 menin kihloihin mieheni kanssa ja anoppi teki meille kortin. Tämäkin kortti oli talletettu muistojen joukkoon.


aarrelaatikko-1


Siskontyttöni Kati oli piirtäny miehestäni tällaisen kuvan. Vuosi on ollut 1984, jolloin mieheni oli intissä.

aarrelaatikko-1-11

Löysin ihania kirjeitä, joita olemme mieheni kanssa lähetelleet toisillemme kun hän oli intissä Upinniemessä. Näiden kohdalla nauroin ääneen. Voi niitä hellittelynimiä, mitä toisillemme kirjoitimme.

aarrelaatikko-1-3

Olen osannut hempeillä oikein olan takaa. Mietin, että mistä olenkaan keksinyt näin upean hellittelynimen miehelleni.

aarrelaatikko-1-5

Mieheni lähetti minulle kortteja, joissa oli teksiä toisella puolella.

aarrelaatikko-1-12

Välillä lyhyestä virsi kaunis. Sanotaan, että suomalainen mies ei osaa "puhua". Pötypuhettahan se. Hyvinhän tuo kommunikointi näyttää sujuvan.

aarrelaatikko-1-10

Olemme käyneet vuonna 1988 Rodoksella (ensimmäistä kertaa) ja sieltä tarttui matkamuistoksi muotokuvamaalaus. Sekin oli tallessa laatikossa. Rodos on tämän jälkeen pysynyt mun sydämessäni. Sinne on veri vetänyt uudestaan ja uudestaan.

aarrelaatikko-1-1

Ajattelin, että otan meidän rakkauskirjeet mukaan joululomalla mökille ja siellähän on kiva niitä lukea ja katsoa, että millaisia hempeitä kirjeitä sitä ollaan toisillemme lähetetty silloin vuonna 1984.

Pakko sanoa muillekin, että säästäkää jotain muistoja. Niitä on kiva lukea ja käydä läpi 30-40 vuoden päästä. Monet asiat olisi muuten jo unohtanut.

Maiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.