perjantai 23. kesäkuuta 2017

Riikinkukko levitti sulkansa

Vietämme juhannusta kaupungissa pitkästä aikaa. Päätimme lähteä tänään kävelemään Korkeasaareen. Yhdellä kertaa tulee sitten sekä liikuntaa että saa myös ihailla mahdollisesti eläinten kuvaamisesta. 

Ilma oli tänään suotuisa, koska eläimet näyttäytyivät hyvin myös kameralle. Ajattelin ensiksi kirjoittaa postauksen kierroksesta, mutta päädyinkin sitten innoissani keskittymään vain yhteen elämykseen, koska tällaista ei ole ennen eteeni sattunut. Esittelen muut kuvani vaikka huomenna. 

Minä olen rukoillut riikinkukkojen edessä lukuisia kertoja. Olen pyytänyt nätisti, että uros näyttäisi minulle sulkansa, olen pyytänyt sitä turhaan, sillä sitä ei ole koskaan tapahtunut. Muistan, että viime vuonnakin kuvasin varmaan toista tuntia riikinkukkoja ja odotin, että olisin saanut upeita kuvia niistä.  Viime vuotinen postaukseni löytyy täältä. Omalla tavalla siis onnistuinkin, mutta kuitenkin se huipentuma jäi kokematta. 

Mitä sitten tänään tapahtui?


Ensimmäiset riikinkukot näyttäytyivät minulle apinalinnan liepeillä. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. Herra vaan porskutti ja meni menojaan. 



Siellä hän suuntasi kalliota pitkin ylös ja meni menojaan. 


Eikä elettekään, että olisi halunnut liehitellä sulkiaan. 


Sitten vakiopaikalla siellä kierroksen loppupäässä taas riikinkukko juoksenteli minun edessäni. 


Suuntana kukkula. 


Sinnepä oli eksynyt myös rouva riikinkukko. Tätä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt. 


Olimme kiertäneet tuon kukkulan ja mieheni huomasi, että kallion kukkulalla näkyy riikinkukko sulat liehuen. Tässä vaiheessa tuli tälle rouvalle kiire. Kamera äkkiä laukusta ja rouva juoksemaan kukkulalle. Siinä harmittelin mielessäni kovasti sitä, että mulla oli vastavalo ja riikinkukkokin esitteli sulkiaan ihan väärään suuntaan. Kuitenkaan minulle ei ollut mahdollisuutta lähteä riikinkukon toiselle puolelle. Kamerakin alkoi uhkaavasti vilkuttamaan akun loppumista. Minä vaan räpsin kuvia. 


Räpsin ja räpsin. Ajattelin, että nyt on vaan pakko ottaa, onnistui tai ei onnistu. 


Sitten riikinkukko kääntyi ja tämä oli viimeinen kuva, jonka sain kameralla otettua. Tässä vaiheessa en siis vielä tiennyt, että onnistuinko saamaan kuvan vai enkö. 

 

Sitten huusin vielä miehelle, että voisitko vielä äkkiä kipaista tuomaan mun kännykän, jonka olin hätäpäissäni iskenyt hänen käteensä. Hän kipaisi ja tämän ehdin vielä ottamaan ja sen jälkeen oli riikikukon kosiohalut menneet ja hän laski siipensä alas.



Riikinkukko jäi katselemaan, että minne se naaras oikein hävisi. Hän oli jo mennyt tiehensä, eikä kosiotoimet olleet tällä kertaa onnistuneet.



Täytyy sanoa, että harvoin olen jostain kuvista niin onnellinen, kuin olin nyt. Olen tätä vuosia odottanut ja nyt sitten jollain tasolla onnistuin.

Onnistuin nappaamaan muutenkin Korkeasaaren muista eläimistä upeita kuvia, joista sitten huomenna lisää. Ilma oli todella suotuisa eläimille, jotka halusivat näyttäytyä ihan kiitettävästi.

Onko muilla samanlaisia pakkomielteitä tällaisissa tapauksissa? Itse olen yrittänyt olla kärsivällinen ja nyt se kärsivällisyys vihdoinkin palkittiin.

Maiju

torstai 22. kesäkuuta 2017

Minusta tuli taas ikäiseni nainen

Tänään oli vuorossa hiusten kuosiin laittaminen. Joskus joku kysyy, että "mitä sä nyt taas sinne kampaajalle menet, että sun hiukset on ihan hyvät". Kun on lyhyet hiukset, niin on todella tärkeää käydä laittamassa ne kuosiin neljän-viiden viikon välein. Vaikka sitä kaikki eivät näe, niin siinä vaiheessa alkaa hiukset menemään korvallisten päälle ja muutenkin mallia alkaa hapsottamaan vähän sieltä ja vähän täältä. Siinä siis syy, miksi pitää olla jämpi tuon hiusten huoltovälin kanssa.

Olin ottanut samalle lomapäivälle kynsien ja hiusten huollon. Kynnet esittelen myöhemmin erikseen.



Ensimmäisenä aina pistetään tyvi piiloon. Samalla mietitään, että mikä olisi päivän teema eli millä edetään. Päätettiin edetä kasarimeingillä vai oliko se mörököllilookilla. Hieman aina naurattaa tässä vaiheessa, kun mielikuva siitä lähtee liikenteeseen, että mitä jos tehtäisiinkin jotain tällaista.



Tässä välissä on hyvää aikaa vähän pelleillä ja odottaa tyvivärin vaikutusta. Tässä ehdittiin hyvin myös vaihtaa kuulumiset siitä, että mitä MissB:lle kuuluu ja siitä, että tullaanko MissB:tä näkemään Pride 2017 kulkueessa ja tottakai hänet sielläkin nähdään. Kannattaa siis suunnata 1.7. katsomaan Helsingissä Pride-kulkueen etenemistä.



Miikan mielestä kylmälle naiselle pitää saada kylmää sävyä hiuksiin, joten sillä sitten mentiin. Tämä värisävy on sellainen, että se haalenee jo muutamassa viikossa, mutta pari viikkoa ollaan taas vähän enemmän oman ikäisensä näköisiä naisia.



Näillä fiiliksillä päästään sitten juhannuksen viettoon. Omalta osaltani se tarkoittaa kotona oleilua, mutta pikapyrähdys tehdään mökille jossain välissä. Muuten siis kaupunkijuhannusta vietetään tällä kertaa.

Palaan vielä huomenna juhannuksen merkeissä.

Maiju

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kun aurinko laskee, minä olen hiljaa

Kesäiset auringonlaskut, niitä ei mikään voita. Odotan mökillä aina sitä, että kun aurinko laskisi ja toivon, että se laskisi kauniisti. Joskus minun huutoni kuullaan ja joskus auringonlasku on aika neutraali.

Eräänä kesäisenä iltana odotimme taas mökillä, että aurinko laskisi, voi miten hitaasti sen sinä iltana laskikaan. Joskus aurinko meni täysin pilven taakse piiloon ja mietin, että se oli sitten siinä. Sitten se taas pilkotti sieltä pilven takaa. Usein auringonlaskuun menee kaikkiaan noin 20 minuuttia, mutta tuonta iltana odotimme varmaan tunnin, että se lopulta laskisi. Odotimme, että voi kun se taivas muuttuisi edes punaiseksi, mutta taivas pysyi aika pliisuna. Jossain vaiheessa sain oranssin sävyt näkymään kameran linssin läpi ja siihen oli sinä iltana tyytyminen.








Olen tyytvinen kuitenkin siitä, että aurinko näyttäytyi tuona iltana, vaikka vähän kesymmin. Olen varmaan nähnyt vuosien aikana mökillä niin upeita auringonlaskuja, joten odotan aina näkeväni kaikki  yhtä upeina. 

Auringonlaskuja ja niiden pysäyttävää fiilistä ei kuitenkaan mikään voita. Minäkin hiljenen ja pysähdyn edes tuoksi ajaksi. 

Maiju

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Brander Cafe Tampereella - gluteenittomasti

Helatorstai-viikolla olimme Tampereella ja jossain vaiheessa alkoi kahvihammasta kolottaa. Olin huomannut rautatieasemalla Brander-kahvilan, johon päätimme suunnata.

Brander on kuuluisa myös gluteenittomista tuotteistaan ja sitten tiesin, että kahvilassa varmasti on myös gluteenitonta tarjontaa. Olen aiemmin kirjoittanutkin Tampereen kauppahallista ja siellä Branderin tuotteista. Kuitenkaan en ole koskaan sen kummemmin pysähtynyt kahvittelemaan heidän kahvilaansa. Tällä kertaa päätin paikata tilanteen.

Heidän vitriinit notkuivat gluteenittomista kakuista ja muista herkuista. Siinä jäin vähän suu aukia katsomaan, että kuinka paljon sitä valinnanvaraa olisikaan ollut. Helsinkiin pitäisi ihan ehdottomasti saada heidän kahvila tai ainakin heidän tuotteita johonkin kahvilaan. Näitähän voi syödä myös normaaliruokavalioisetkin.



Tämä ihana kahvila sijaitsee siis Tampereen rautatieasemalla.



Gluteenittomana kakkuja oli vitriineissä moneen lähtöön. Vitsi mitä värien leikkiä. Kakkuja oli keltaisia, punaisia ja vihreitä. Jo yksikin kakku olisi ollut mahtava näky, mutta että näin monta.







Tarjolla oli myös Branderin ihanaa omenapiirakkaa.



Vieläkin vähän harmittaa, että miksi en maistanut näitä tai ostanut mukaan. En muista, että olisin koskaan maistanut Branderin rahkapiirakkaa. Tämän täytyy olla hyvää, koska kaikki maistamani Branderin tuotteet ovat olleet ihan mielettömän hyviä.





Tämä saaristolaisleipä on taivaallisen hyvää. Olen joskus tätä ostanut ja viipaloinut annospaloihin ja laittanut pakastimeen. Sitten nautiskellut leipiä silloin tällöin.



Suolaista piirakkaakin olisi ollut vitriinissä.



Tällä kertaa ostin omenapiirakan ja kahvin. Omenapiirakka ei koskaan petä.



Brander-kahvila on paikka, jota voin suositella lämpimästi. Branderin tuotteet ovat sellaisia, että niitä on vaan pakko kehua. Helsingissäkin on onneksi kauppoja, joista heidän tuotteitaan saa ostaa.

Maiju

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lokit syö sun eväät

Kauppatorilla tulee kesällä käytyä aina vaan kun on mahdollista. Käydään usein siellä kahvilla ja samalla katsellen mielenkiinnolla ihmisten ja myös lokkien toimintaa. Helsingin kauppatori on kuuluisa varastelevista lokeistaan. Itse helsinkiläisenä osaan niitä varoa ja tiedän niiden metkut, mutta turistit eivät aavista, millaisia nämä meidän lokit ovat.

Jokin lokeissa minua kiehtoo ja yritän aina kuvata niitä mahdollisuuksien mukaan, silläkin uhalla, että ne ruikkivat välillä päälle. Olen muutaman kerran saanut sellaisen suihkun päälleni, että sen sitten muistaa jonkin aikaa.

Kuitenkin aina mulla on haaveissa hyvä kuva lokeista tai ainakin hyvä tilannekuva lokeista.



Vuosia sitten kauppatorin telttojen yläpuolelle rakennettiin verkot, jotta lokit eivät häiritsisi torimyyjiä eikä heidän asiakkaitaan. Alkuun tuntui, että verkot auttoivat, mutta nykyään lokit ovat oppineet alittamaan verkot ja nykyään taas lentävät verkoista huolimatta varastamaan kojuilta ruokaa.



Viime viikolla kävimme torilla ja mua nauratti lokkien asetelmat. Siinä ne odottivat sopivaa hetkeä milloin hyökätä.



Kuin yhteistuumin ne sitten päättivät, että nyt on sopiva hetki. Tämä tilanne tuli todella nopeasti.





Tiedoksi vaan kaikille, että lokit eivät jätä sinua rauhaan, jos haluat syödä kolera-altaan portailla. Lokit odottavat sinun heikkoa hetkeäsi, sitä hetkeä, että unohdat vahtia ruokaasi.



Ajattelin, että taidan viettää jonkun kauniin kesäpäivän kauppatorilla, näitä lokkeja seuraten. Lokkeja ja niiden toimintaa on itse asiassa kiva seurata. Varsinkaan jos ei itse ole se hyökkäyksen kohteena.

Onko teillä jotain kivoja muistoja lokeista ja kauppatorista?

Maiju

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Seinämaalauksia ja värikkäitä asusteita

Minulla on ollut jo pitkään mielessä, että haluan mennä Suvilahden kattilahallin alueella olevien graffiti-maalausten eteen poseeraamaan. Oltiin asioilla Hakaniemessä ja päätin sitten samalla iskulla toteuttaa tämän ajatukseni.

Suvilahden kattilahallin alueella on näitä maalattuja seinä paljon. Nyt kuvattiin yhden seinän alueella. Tätä kuvauspaikkaa pitää ehdottomasti käydä katsastamassa vielä uudelleenkin ja ottaa kaikki ilo irti näistä seinämaalauksista.

Muistan kuinka 80-luvulla nämä maalaukset ja niiden tekijät tuomittiin täysin. Sitten tuli aika, että niitä saikin tehdä tiettyihin paikkoihin ihan luvan kanssa. Nykyään monissa paikoissa on todella upeita maalauksia.



Olin niin värikkäästi pukeutunut, että hyvä kun minut erotti näistä seinämaalauksista.









Hatun kukat sointuivat täydellisesti neuletakkiini. Kaulakoru sointui myöskin takin kanssa yksiin täydellisesti. Tästä yhdistelmästä tuli monelta taholta kommenttia.



Mitiäköhän sitä seuraavaksi keksisi? Mistä sitä löytää itsensä poseeraamasta.

Maiju

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Huulipunalla pirteyttä olemukseen

Tuotteet saatu Lorealilta

Jos minä saisin tai joutuisin valitsemaan yhden meikkituotteen, mistä en luopuisi, niin sehän olisi ehdottomasti huulipuna. Varmasti suurin osa muistaa välistä tekemäni huulipunainventaariot. Niitä olen vuosien myötä tehnyt aina välistä. Kirjoitin joku vuosi sitten, että voiko huulipunia omistaa liikaa? Se kirjoitus löytyy täältä. Tuon jälkeen olen tehnyt muutamia inventaarioita ja minusta tuntuu, että tällä hetkellä ei enää päästä ihan noin suuriin lukemiin, kuin tuolloin.

Lorealin Matte Addiction huulipunat tulivat toukokuussa markkinoille. Mattahuulipunat on tällä hetkellä mun suosikkeja, koska niillä saa mielestäni parhaimman ja kestävimmän lopputuloksen huulille. Paras huulipuna on mielestäni sellainen, joka antaa pitkäkestoisimman lopputuloksen. Siksi pidän mattapintaisista huulipunista.




Tässä kevään sarjassa on kuusi sävyä joista heti valitsin itselleni kaksi suosikkisävyä. Varmaan ei tarvitse miettiä, että mitkä näistä nousi minun suosikeiksi. Suosikkiväreiksii valitsin Plum Tuxedo (463) ja Scarlet Silhouette (346). Plum Tuxedon sävy vivahtaa luumuun ja Scarlet Silhoutte on ihanan kirkkaan punainen. Molemmat sävyt ihan täydelliset minulle.



Tässä käytössäni tuo punainen sävy.



Sanon aina, että naisen paras asuste on huulipuna. Huulipuna peittää väsymyksen jäljet kasvoilta ja antaa pirteämmän vaikutelman olemukseen.

Huulipuna on vaan se mun juttuni. Huulipunalla luot pirteyttä ja itsevarmuutta olemukseeksi. Kannattaa kokeilla.

Maiju