keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Viimeiset röökit

 Vuosi 1997 oli minulle merkittävä vuosi monessa suhteessa. Tuona vuonna olin 34-vuotias. Tuossa vaiheessa olin alkanut miettimään terveyttäni ja huonoja geenejäni. Olen saanut molempien vanhempieni puolelta sellaiset geenit, että oli pakko alkaa miettimään, että haluanko sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Olin alkanut polttamaan jo nuorena eli 15-vuotiaana. Olin aiemmin koittanut lopettaa tupakanpolttoa ja useita vuosia, siinä onnistumatta. Viimeinen kertani oli merkityksellinen monessa suhteessa. Olin päättänyt onnistua viimeistä kertaa. Tiesin aina sen, että mihin aikaisemmat lakkoni olivat kaatuneet ja tiesin, että tällä kertaa yritän välttää niitä karikoita, joihin olin aiemmin aina kompastunut.
Lopetin siis tupakanpolton 11.1.1997. Tuosta päivästä kului neljä päivää, kun isäni sai 69-vuotiaana sydänkohtauksen (hän selvisi siitä). Tuo tapahtuma oli sellainen, joka pisti mut lopulta miettimään, että se oli sitten siinä lopullisesti. Tiesin, että en enää tulisi koskaan missään tilanteessa polttamaan sitä ensimmäistäkään tupakkaa. Tämä oli mulle se lopullinen piste.  Isäni sai sitten toisen sydänkohtauksen 11.9.1997 ja menehtyi siihen.
Poltin kaikkiaan 19 vuotta ja nyt olen siis ollut 20 vuotta polttamatta.
tupakkaa
Mieheni poltti vielä tuossa vaiheessa, mutta hänkin lopetti sen vuosien minun jälkeeni.
Jokainen tekee itse päätökset elämässään. Muistan, että lääkärien puheet varmaan lopulta alkoi soimaan päässäni, kun he niitä minulle toistivat. Kuitenkin riippuvaisuuksien kanssa se on niin, että jokainen tekee kuitenkin itse omaa elämäänsä koskevat ratkaisut. Vain itse pystyy päättämään asiat, miten tahtoo elää.
Onnea siis minulle tänään, koska tätä päätöstäni en ole koskaan katunut.
Maiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.