sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kun sain hyvän miehen, jouduin anopissa tinkimään

Anoppini täytti eilen 70-vuotta ja tuli mieleeni, että en ole koskaan koskaan kertonut, että millainen suhteeni on anoppiini. Olen joskus kertonut, että käymme usein mökillä Sammatissa, missä on anoppini ja appiukkon mökki.

Kävimme onnittelemassa anoppia ja nautittiin synttärikahvit. Veimme anopille lahjaksi mökkilaiturilta ottamani auringonlaskukuvan, josta teetimme mieheni kanssa taulun anopille. Kun tiedän, että kuinka tärkeä paikka on Sammatti appivanhemmilleni, tiesin, että tämä lahja on mieleinen. Kun anoppini on hyvin erikoinen, niin hänelle piti saada hänen näköinen onnittelukortti. Löysin kivan possukortin, joka oli hyvin spesiaali. Avatessa kortti soitti onnittelulaulun.





Eilen olimme siis matkalla anopin synttärikahville ja ajattelin, että tässä olisikin hyvä aihe blogipostaukselle. Sanoin anopille, että nyt paljastan kaikille, että millainen meidän anoppi-miniäsuhteemme oikein on. Anoppi sanoi, että "hyvä, niin hänkin sitten tietää totuuden".

Oletteko valmiita kuulemaan? Olen tavannut ensimmäistä kertaa anoppini vuonna 1983 eli kohta 34 vuotta sitten. Itse olin silloin 20-vuotias ja anoppini 36-vuotias. Meillä on ikäeroa 15,5 vuotta. Siitä voi varmaan laskea myös sen, että anoppini on ollut hyvin nuori, kun mieheni on syntynyt. Hän on ollut silloin 17-vuotias. Hän on ollut myös paras äiti myös myös miehelleni. Muistan jo nuorena kuulleeni, että miten mies kohtelee äitiään, siten hän kohtelee myös vaimoaan. Siinä on kuulkaas hyvä viisaus. Näin jo heti, että heillä oli hyvä ja lämmin äiti-poikasuhde, joten siitä oli hyvä lähteä rakentamaa omaa suhdettani - siis silloin aikoinaan.

Kun sain hyvän miehen, jouduin anopissa tinkimään 

Olemme aina tulleet anoppini kanssa hyvin toimeen. Meitä on aina yhdistänyt hyvä huumorintaju, olemme yhdessä aikoinaan nauraneet aina mitä tyhmemmille jutuille. Laskeneet leikkiä suhteestamme ja jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa heitin anopille, että "kun sain hyvän miehen, niin anopissa jouduin vähän tinkimään". Sitten nauroimme asialle yhdessä. Tämä lausetta on kerrottu puolin ja toisin aina vuosien saatossa kaikille ja naurettu päälle.

Anoppini on heittänyt mulle ihan yhtä rajua läppää, mutta sen olemme aina tehneet sulassa sovussa, koskaan ei kumpikaan ole loukkaantunut tällaisesta herjan heitosta. Meillä on samanlainen huumorintaju ja olemme ymmärtäneet vitsit vitseiksi. Voi olla, että joku on joskus voinut vähän katsella meidän yhteistä herjan heittoa, mutta kaikki jotka meidät tuntevat tietävät, että tämä on meidän juttumme.



Olemme myös molemmat rauhaa rakastavia ihmisiä, eikä ole tullut mieleenkään ärsyyntyä toisen tekemisistä. Huumori on ollut meitä yhdistävä tekijä, vaikka olemme jutelleet myös vakavistakin asioista. Muistan kuinka nuorempana anoppini tuki minua ihan valtavasti meidän ehkä suurimpien kriisin keskellä. Olen joskus aiheesta kirjoittanut blogissani, että mikä oli mun suurin kriisini elämässä, joten ei siitä tässä sen enempää.  Vieläkin olen siitä tuesta kiitollinen, hänellä oli valtava  halu auttaa ja tukea.

Halusin näillä sanoilla sanoa anopilleni, että hän on ollut mulle paras anoppi, mitä vaan olisin voinut toivoa. Koskaan emme ole toisillemme pahaa sanaa sanoneet, eikä ole ollut tarvetta puolin ja toisin.



Tällä tarinalla haluan sanoa, että hyviä anoppeja on olemassa, kiitos anoppi, minulle sattui sellainen kohdalleni.

Maiju

24 kommenttia:

  1. Ihana postaus, silmät kostui. Täälläkin niin mahtava anoppi joka otti kuin tyttäreksi. Suuri on suru, kun muistisairaus on vienyt mennessään.

    Huikeaa reissua 💙💙💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin olet kauniisti aina puhunut sun anopista. Muistisairaus on kyllä niin kauhea sairaus, että sitä ei toivo kenellekään. <3

      Poista
  2. Onni on saada ihana anoppi <3
    Minullakin on onneksi sellainen.
    Ihanasti kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. Anoppia varmaan jännitti, että millaista tekstiä täältä tulee :)

      Poista
  3. Hän on aivan upea, vaikkakin minulle ex-anoppi niin se ei ole suhdettamme huonontanut. 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ihanaa kun olette edellenkin yhteyksissä. Lasten kannaltahan se on aina paras vaihtoehto. <3

      Poista
    2. Totta. Hän on ihminen joka on tukena ihan kaikessa, rehellinen ja rakastava 🌼

      Poista
  4. Minulla on myös ihana ja rakas anoppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä on rakastavat ja toimeentulevat ihmiset ympärillämme <3

      Poista
  5. Minullakin on ollut hitsin hyvä tuuri. Ihanan anopin sain itselleni. Olen myös samaa mieltä siitä, että mies kohtelee äitiään samalla tavalla kuin vaimoaan. Ollaan me vaan onnekkaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Nuorten pitää vähän katsella, että miten vanhempia kohtelee, siitä voi nähdä miten vuosien päästä kohtelee myös vaimoa ❤

      Poista
  6. Olipa mahtava kirjoitus! Tämä on Maiju niin sua! Näenkö oikein, että kuvassa on Ellen Svinhufvudin kakku. Mun lempparia! Myös mummini, jolla oli sitä aina juhlissaan tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina ❤ näit oikein. Löysin gluteenittomien hyllyltä h päätin ostaa testiin 😀

      Poista
  7. Voi miten ihana postaus! Minulla on anoppi, josta olen sanonut, että jos joskus harkitsisin eroa isännästä, en voisi sitä tehdä, sillä menettäisin samalla maailman parhaan anopin;) Hyvää Lontoon matkaa, Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli pysy sinä vaan isännän kanssa yhdessä ja nauti samalla anopin ihanasta seurasta <3

      Poista
  8. Onni on ihana anoppi, myös täällä😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se on ihana asia, että tullaan anoppien kanssa toimeen <3

      Poista
  9. Ihana kuulla tällaista. <3 En kyllä tiedä kuka ei kanssasi tulisi toimeen, olet niin sydämellinen. Hyvää uutta viikkoa maiju!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Katja, kyllä mä pyrin tulemaan toimeen ihmisten kanssa <3

      Poista
  10. Valitettavasti en omaa anoppiani ehtinyt oppia kunnolla tuntemaan, mutta hyvän pojan häneltä sain kuitenkin miehekseni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo on ihana asia. Varmasti siis anoppikin on ollut kultaa kalliimpi.

      Poista
  11. Aivan ihana postaus! Kunpa itsekin osaisin olla tuollainen anoppi. Anopin roolia olen harjoitellut jo muutaman vuoden ja olen yrittänyt olla hyvä mutta nuorille tilaa antava anoppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinä varmasti osaat. Sinusta olen saanut niin ihanan kuvan <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.