keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pinkki näkyy ja kuuluu

Perjantaina oli taas sellainen fiilis, että pitää lisätä päivään pinkkiä. Pinkkiä siksi, että väri vaan tuo aina niin hyvän olon ja siitähän mut tunnetaan. Musta on se mun voimavärini ja sitä tehostan pinkillä sitten sopivassa suhteessa.

Pukeudun siihen pinkkiin kuitenkin lopulta aika harvoin, vaikka monet luulevat toista. Ulkovaatteissa tietenkin omistan tuon villakangastakin, joka on pinkki, mutta sitä en käytä aina. Nyt yhdistin takkiin mun Martensin pinkit kengät.





Katselin jossain vaiheessa jotain mun vanhoja kuvia ja aloin miettimään, että "apua, mihin tämä huivi on kadonnut". Olin jo ihan varma siitä, että olin myynyt huivin jollain kirppiksellä. Olin yhdistänyt aiemmin tämän huivin ja nämä kengät toisiinsa ja tykkäsin siitä tästä yhdistelmästä.

Viikko sitten siivosin vaatekaapistani kaksi jätesäkillistä vaatteita kierrätykseen ja siivotessani löysin myös kaapin kätöistä tämän huivin. Olin onnellinen, koska tykkään huivista niin paljon.



Nauroimme yksi aamu töissä, kun eräs työkaverini otti nämä parit kuvat musta. Käytävällä kävi silloin juuri kova trafiikki. Aiemmin olen aina vähän "piilotellut" kuvien ottamista, mutta nykyään ei haittaa enää, jos muut näkevät. Tähän on siis tultu. Kun suurin osa kuitenkin tietää tästä mun "harrastuksestani", niin mitä sitä enää peittelemään jos parit kuvat napataan siinä käytävän seinää vasten.



Varmasti siis ollaan tultu tilanteeseen, että jos joku näkee, niin sillä ei ole enää merkitystä.

Miten muuten te muut bloggaajat. Häiritseekö teitä muut ihmiset kuvaustilanteissa? Vai annatteko vaan palaa ja ette välitä ympäristöstä?

Maiju

12 kommenttia:

  1. Mä menin nyt rakastumaan sun noihin pinkkeihin kenkiin. Onkohan niitä muun värisenä, no se pitää tsekata googlaamalla :)
    Mulla kun on hieman erilainen blogi ja usein kuvat toimivat ns. täytteenä, niin mä nappailen niitä siellä sun täällä, ympäristöstä välittämättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on jo varmaan 3 vuotta sitten ostettu, joten en tiedä tämän päivä värejä. Aiemmin on ollut myös ihania kukkakuosisia Martensin kenkiiä :)

      Poista
  2. Ihanaa kun on noin rohkea kuin sinä. Mua nolottaa jopa ottaa kuvia vaikka maisemista niin että joku näkee. Miksi, sitä en tiedä, koska onhan se ihan päätöntä nolottamista. Toivon joskus vielä pääseväni samaan kuin sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sitä on vähän kasvanut tähän kuvaamiseen, eikä se enää niin kauheasti nolota. Vähän on vielä tuon videoimisen kanssa tekemistä yleisillä paikoilla yksin. Kaksin ei ole mitenkään noloa, mutta yksin välillä on :)

      Poista
  3. Aivan ihanat kengät! Tuollaiset pitäisi kyllä minunkin jostain löytää. Netistä varmaan löytyy mutta osaako sitä oikean koon tilata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta näissä on suhteellisen normaali koko eli kun käytän 36 numeron kenkiä, niin näissäkin se meni ihan hyvin. :)

      Poista
  4. Upea huivi. Tuollaisen tahtoisin itsekin:)
    Kuvien ottaminen menee mukavuusalueeni ulkopuolelle ihan reilusti, mutta eiköhän siihenkin totu, kun vaan sulkee muun maailman ympäriltään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pitää usein sulkea se maailma ympäriltään. Naurattaa, että miten ei enää viitsi edes välittää jos joku näkee :) Ihania huiveja löytyy koko ajan ja niitä pitää vaan ostella lisää ja lisää :)

      Poista
  5. Eipä nolota ottaa kuvia, ei ole nolottanut pitkiin aikoihin. Varsinkin makrokuvauksessa on maattava välillä mahallaan maassa ja on joku joskus tullut kysymään onks kaikki hyvin. No en tiedä onks kaikki hyvin muttei mitään hätää ole 😊 Kuljen Väinön ja Vernerin (tonttuja)kanssa kuvauskeikoilla enkä ymmärrä olla yhtään nolo.Voin myös itse olla kuvattavana niin etten anna muiden ihmisten sessiota häiritä. Siis kertakaikkisen häpeämätön tyyppi olen 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo on jo tätä päivää, joten ei vaan pidä enää välittää :) Uskon, että ihmiset ovat jo tottuneet tähän, joten ei jaksa enää hämmästyäkään, kun jengi kuvaa :)

      Poista
  6. Ihania kuvia ja kaunis huivi!Kyllä mä vähän arastelen kuvien ottamista julkisesti, vaikka se onkin ihan hassua :D Ehkä pitäis harjoitella enempi niin tulis sitä rohkeutta vaikka sinänsä en ajattele että mitä muut ajattelisi. Se on vain joku oma sisäinen ääni joka hillitsee mua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin niin, että toisen seurassa se ei nolota, mutta yksin vähän. Tosin maisemia otan usein ihan muista välittämättä, mutta vähän sitten omakuvia ottaessa ei viitsi sitä kuitenkaan kauheasti tehdä yleisellä paikalla. Kaverin kanssa todellakin on aina helpompaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.