torstai 23. maaliskuuta 2017

Surun pyyhit silmistäni - tunteita herättävä musikaali

Kun kuulin alkuvuodesta, että Kirka - Surun pyyhit silmistäni musikaali oli tulossa Helsingin kaupungin teatterin ohjelmistoon tiesin, että sen haluan ehdottomasti kokea. Tiesin myös sen, että haluan mennä sinne ystäväni, työkaverini Tuulan kanssa. Tuulan kanssa siksi, että me niin digataan samanlaista musiikkia ja olemme melkein saman ikäisiäkin. Olemme kokeneet samaan aikaan nuoruuden ja toinen tietää heti, että mistä puhutaan, kun puhutaan jostain asiasta, mikä on kuulunut meidän nuoruuteen. Täältä voit käydä katsomassa pätkän musikaalista.





Meillä oli Tuulan kanssa vähän haasteita lippujen ostamisen kanssa ja lopulta sitten ostettiin ne ja tiistaina sitten vihdoinkin koitti musikaali-ilta. Musikaali menee vielä huhtikuun loppupuolelle, joten viimeiset mahdollisuudet alkavat olla nyt käsillä.

Kirka kuului joskus omaan nuoruuteeni ja erityisesti Kirkan uusi tuleminen 80-90-lukujen taitteessa oli juuri se mun juttuni. Silloin kaikki varmaan lauloi biisejä Surun pyyhit silmistäni ja Anna käsi ja niiden sanat osattiin varmasti ulkoa. Tuntui, että Kirka teki hitin hitin perään juuri tuolloin. Musiikki, jos iski omaan tajuntaani.



Musikaali kertoi tarinaa Babitzinin perheestä, jossa kaikkein tärkeintä perheen lasten mielestä oli musiikki. Heitä kiehtoi ajatus, että jonain päivänä he voisivat olla tähtitaivaan kirkkaimpia tähtiä.

Musikaalissa käytiin läpi kaikki Kirkan tähtihetket ja myös ne hetket, jolloin Kirka joutui turvautumaan sosiaaliviraston apuun. Jokainen hetki ei siis ollut pelkkää ruusuilla tanssimista Kirkan elämässä. Jotenkin nämä kaikki asiat oli niin kirkkaana omassa mielessäni. Jotenkin ne asiat vaan muistin ja sen miten niistä oli aikoinaan kirjoitettiin lehdissä. Itsekin muistan seuranneeni Kirkan elämää aika tarkkaan. Siihen aikaa luettiin paljon lehtiä ja niiden kiinnostavampia juttuja oli tietenkin tähtitaivaan kirkkaampien tähtien yksityisasiat.

Musikaalin tarina oli hyvin koskettava ja moni kohta sai katsojan kananlihalle. Musikaalissa koettiin varmasti kaikkia mahdollisia tunteita. Tunnettiin surua ja tunnettiin iloa Kirkan ja hänen perheensä puolesta. Kun musikaalissa käytiin läpi Sammyn kuolema, niin mieleeni palautui se hetki, kun itsekin sen kuulin (olin silloin 11-vuotias, mutta se on jäänyt mieleeni).

Kerroin Tuulalle, että muistan sen kun vuonna 1975 olin yläasteen 7. luokalla ja lähdimme luokkamme kanssa laskiaistiistain iltana laskemaan pulkkamäkeä Kaivopuiston pulkkamäkeen.  Tiesimme, että Babitzinin porukka oli sinne myös tulossa. Tämä oli ilmoitettu jossain lehdessä. Muistan vieläkin, kuinka olimme iloisia kun Kirka, Muska, Anna ja Ykä laskivat meidän kanssa pulkkamäessä. Itse pääsin silloin Muskan kanssa samaan pulkkaa ja mikä kokemus se olikaan. Babitzin laulavat sisarukset oli tuolloin kova sana. Miten tämä muisto tuossa tilanteessa tuli itsellekin mieleeni.



Musikaalin näyttelijöiden suoritus oli mielestäni huikea. Pääosaa esitti Heikki Ranta. Hän veti roolisuorituksen ihan täydellisen hyvin. Moneen kertaan mietin, että miten hän onnistui täydellisesti monien pienten eleiden kanssa ja miten äänenpaino oli täydellinen. Pienistä asioista syntyy täydellinen suoritus.

Tuulan kanssa puhuimme musikaalin jälkeenkin, että kuinka upeita oli muidenkin suoritukset.

Kiitos kun pääsimme kokemaan palasen tästä nuoruuden idolimme traagistakin tarinaa. Kirkan tähti sammui liian aikaisessa vaiheessa, mutta hänen äänensä on jäänyt musiikin historiaan, jota saamme onneksi vieläkin kuulla. Kiitos kun saimme tuntea nämä ihanat tunteet ja pääsimme vielä lähemmäksi näitä monia tunteita, jotka ovat jääneet sielumme sopukoihin.

Musikaalin jälkeen emme pitäneet kiirettä Tuulan kanssa. Ajattelimme, että annetaan suurimman porukan mennä. Kun olimme lähdössä, huomasimme, että pääosan esittäjä Heikki Ranta oli tullut lavan reunalle istumaan ja juttelemaan ihmisten kanssa. Päätimme lähteä itsekin vaihtamaan muutaman sanan ja kiittämään esityksestä. Heikki Ranta vaikutti todella miellyttävältä nuorelta mieheltä ja suostui heti muutamaan kuvaankin.






Kirka elää - muistoissamme, Kirka elää - sydämessämme.

Maiju




6 kommenttia:

  1. Linkitin sun jutun mun äidille joka menee parin viikon kuluttua katsomaan tätä musikaalia.
    Ihanaa torstai-iltaa Maiju ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi. Uskon, että äitikin tykkää. Tästä ei voi olla tykkäämättä :)

      Poista
  2. Kiva kuulla ylistävää kommenttia musikaalista, olen itse todennäköisesti menossa sitä reilun viikon päästä katsomaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät yhtä paljon kuin me tykättiin. Vieressäni istunut nainenkin pyyhki välillä kyyneileitä poskiltaan. Varmasti se myötäelämisen tunne oli tässä parasta.

      Poista
  3. Minä olen miettinyt monta kertaa lippujen ostamista itselleni ja esikoiselleni. Hyvien arvosteluittesi jälkeen vieläkin emmin, koska poikanihan ei tiedä lainkaan kuka Kirka on. Olen miettinyt, että kantaako musiikki ja tarina yhtään ilman kontekstia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että lapsille ei tämä aukea, mutta meille, jotka tiedämme on varmasti avartava kokemus <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.