torstai 27. huhtikuuta 2017

Hauskuuta mua!!

Alkuviikosta minut yllätettiin mukavasti työpäivän aikana. Ystäväni Teija marssi luokseni ja sanoi, että "näin eilen kaupassa tällaiset korvat ja ne huusi sinun nimeäsi". Voi todellakin ne huusi. Teijalle olen varmasti monta kertaa maininnut, että mä haluan Minni-hiiren korvat ja hän muisti heti, kun nämä tulivat vastaan. Voi mikä ihana yllätys.

Korvat pääsivät heti käyttöön. Täytyy sanoa, että varmasti jokainen joka käveli meidän toimiston "lasiseinän" ohi hymyili, joten korvat toimivat siis hyvänmielentuojana.




Juttelin asiakkaan kanssa puhelimessa ja kun lopetin puhelun sanoin työkavereilleni, että "voi kun asiakas olisi tiennytkään, että jutteli juuri Minni-hiiren kanssa". No ei tiennyt asiakas ei. Mielikuva kuitenkin nauratti minua kovasti.

Eräs työkaveri käveli toimistomme ohi ja huomasi mun puhuvan puhelimessa ja tuli sanomaan, että "ethän sä voi kuulla mitään, kun puhelin ei ole korvassa". No hitsin pimpulat sentään, no näinhän se oli. Otin siis opikseni.



Tällä rouvalla on jo hyvää varastoa itsensä ja ehkä vähän muiden viihdyttämiseen.



Työpaikan hauskuuttajat


Olen myös miettinyt sellaista, että jokaiselle työpaikalle pitäisi palkata joku ihminen, joka hauskuuttaisi muita työn lomassa. Voin kertoa, että työt sujuisivat paljon paremmin. Monta kertaa on naurettu lähikavereiden kanssa, että voisin alkaa "työpaikkahauskuuttajaksi". Kävisin ruoskimassa ihmisiä parempiin suorituksiin parin tyhmän läpän avulla ja sitten lopuksi voitaisiin ottaa vaikka pienet  yläfemmat.

Muutamilla työkavereilla on tapana raahautua mun "loossiini" ja sitten pyytää, että "hauskuuta mua" tai "kerro mulle jotain kivaa". Joskus olen nauraen sanonut, että "hitsi tässä nyt ehdi koko ajan olla hauskuuttamassa". Joskus säälistä voin vähän hauskuuttaakin. Onneksi se tulee usein ihan luonnostaan. Toisinaan ei vaan kiireen keskellä pysty tuollaisiin suorituksiin.

Mutta miettikää, että jos työpaikalla olisi työpaikkaklovni, joku sellainen kuin on lastensairaaloissa. Eikö työpaikalla olisi kaikilla silloin paljon kivempaa?

Maiju

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Joskushan voi vähän yllättää

Useampaan kertaan olen kertonut näitä työpaikan yllärijutuista. Tällä kertaa oli mun seinäkalenteriin ilmestynyt jossain vaiheessa eilisen päivän kohdalle, että "Mari 28 v". Tämä siis tarkoitti sitä, että Mari 28 vee haluaisi, että me muistamme hänen syntymäpäivänsä, jonka olisimme varmasti missanneeet ilman vihjailua. Mari on aina muistamassa muita ja miettimässä yllätysjuhlia muille, joten ihan täpöllä aloimme Teijan kanssa miettimään, että mitä hänelle keksimme.

Heti kun tajusimme, että on vappuviikko, niin aika nopeasti heräsi ajatus vappupallosta ja juuri tietynlaisesta vappupallosta. Sitten tiesimme, että pitää hankkia kukkia ja korttikin pitäisi hankkia.
Yksityiskohdat harkittiin tarkkaan ja toisiinsa sopiviksi.

Halusimme ehdottomasti tämän kukkapallon, mikään muu pallo ei tullut kysymykseenkään. Halusimme iloa tämän ihanan työkaverin päivään. Mikään muu ei olisi kuvastanut lahjan saajaa, kuin tämä pallo. Kukkien piti olla keltaiset, koska niistä saa positiivista energiaa.



Tässä me aamulla olimme lähdössä viemää työkaverin pöydälle lahjuksia, jotta  ne olisi valmiina kun Mari tulisi töihin.



Harmitus, joudun luopumaan tästä ihmisestä reilun viikon päästä, koska hän vaihtaa työpaikkaa. Kenen kanssa mä jatkossa keksin näitä kepposia. Tosin Marin kanssa varmasti jatketaan jatkossa näitä juttujamme.



Nauroimme Teijan kanssa sitä, että pitkän käytävän päähän on pitkä matka, koska huudan koko ajan. Pysähdy, odota vähän, nyt tulee mahtava kuva. Siinä hän sitten poseeraa mun toivomalla tavalla.



Päästään pari metriä ja odotas vähän Teija, nyt tulee sairaan  hieno kuva. Pysähdy.







Tällainen näkymä odotti synttärisankaria, kun hän saapui työpaikalle. Sermin takaa kurkisti tällainen piristys.



Kun työkaveri oli tullut töihin. Lähetin hänelle vielä pienen videotervehdyksen. Ihanaa ihmistä on hauska ilahduttaa. Minun kalenteriin saa aina käydä kirjoittamassa syntymäpäivänäsä. Muutenhan ei näitä päiviä voi muistaa millään.

Onnea vielä synttärisankarille. Meilläkin oli kivaa tämän pienen hetken suunnittelussa.

Maiju



tiistai 25. huhtikuuta 2017

Voisinko nimetä tämän #suomi100 asukseni

Minulle tulee aina mieleen sähkönsinisestä väristä isänmaallisuus. Kun katselin tätä asuani peilistä eräänä aamuna, heti tuli mieleeni, että tämä taitaa olla mun #suomi100 asuni. Tuli jotenkin niin isänmaallinen olo tässä värimaailmassa. Valkoista väriä asuun tuli kaulakorun muodossa.

Minusta on viime aikoina tullut "tylsä" pukeutuja ja tylsä asustaja. Tuntuu, että alan kääntymään useammin mustan värin puoleen, hiukset ovat saaneet vaalean sävyn ja kynnetkin oli tässä kuussa aika tavalliset. Mietin, että onko kelloni loksahtanut kohdalleen. Voihan tämä olla joku hetkellinen mielenhäiriökin, se selviää varmasti ajan kanssa.

Voisin ehkä kaivelle vaatekaappiani pohjia myöden, jos sieltä vaikka löytyisi jotain kivaa päälle pantavaa ja se toisi intoa pukeutumiseen. Asupostauksia toivotaan kovasti, mutta kun ei nappaa nyt useinkaan asujen kuvaaminen. Kuitenkin pyrin edes kerran viikkoon ilahduttamaan myös asuista pitäviä lukijoitani.






Tuleeko sinulle joskus tunne, että pukeutuminen ei voisi vähempää kiinnostaa? Se on meinaan jännä tunne ihmiselle, joka on aina tykännyt vaatteista ja koruista.

Maiju

maanantai 24. huhtikuuta 2017

On niin helppoo olla onnellinen

Saimme Tiian kanssa kutsun Iskelmän ja Iberon kauneusbrunssille. Kun olen tällainen iskelmädiggari, niin siinähän ei sitten kauaa nokka tuhissut, kun tiesin, että sinne mennään. Tällä kertaa tämä tilaisuus osui sunnuntaille ja silloin usein harkitaan tarkemmin osallistuminen, mutta nyt sillä ei ollut mitään väliä, koska ajattelin, että tilaisuuden on pakko olla mahtava.

Tilaisuuteen oli kutsuttu radiokanavan kuuntelijoita, jotka olivat voittaneet pääsyn tapahtumaan kanavan kautta sekä sitten muutamia bloggaajia / someaktiiveja, jotka suurin osa oli 40+ ikäisiä. Mehän olemme varmaan se potentiaalisin iskelmämusiikin kohderyhmä. Itse olin viime syksynä Iskelmä live festareilla Helsingissä ja olin NIIN täpinöissäni silloin ja olen edelleenkin. Vieläkin muistelen lämmöllä noita festareita. Tänä vuonna ei näitä järjestetä Helsingissä, mutta Himoksella järjestetään, ehkä siis tänä kesänä suunnataan sinne. Saattuu meinaan juuri mun loman aikaani sopivasti.

Itse en ollut ehtinyt aamulla syödä mitään kotona, mutta ajattelin, että ehkä heillä hoituu hommat gluteenittomasti ja hyvin hommat hoituivatkin. Siis ihan mielettömän hyvin. Olin todella onnellinen siitä, että gluteenittomuus oli hoidettu täydellisen hyvin.







Paikka oli koristeltu kauniisti kukkasin ja ilmapallot olivat kauniin hempeän värisiä. Sopi hyvin tällaisten hempeilevien tätien kanssa yhteen.



Sairaan hyvä pitopalvelu


Sanoinko jo, että ruoka oli hyvää? No taisin sanoa. House of Sandwiches  oli osannut valita hyviä gluteenittomia tuotteita ja hienosti oli löydetty korvaavia tuotteita minulle - ruokarajoitteiselle. Ehdottomasti siis miljoona peukkua tälle ruokapuolesta vastaavalle yritykselle. Näin ne hommat hoidetaan ilman, että siitä mitään ongelmaa tehdään. Henkilökunta oli ihan ajantasalla kaikesta mikä sisältää mitä, joten siitäkin pointsit. Pus, pus.







Sen lisäksi, että saimme hyvää ruokaa, saimme myös hengenravintoa. Tilaisuuteen oli uskaltautunut (näisten keskelle) esiintymään Samae Koskinen, joka on suomalainen laulaja-lauluntekijä. Samae lauloi meille ruokailun lomassa muun muassa siitä, että kuinka Tänään on hyvä päivä. Siihen pystyimme yhtymään täydellisesti. Kun kuuntelemme kauniita sanoja, niin siihen sitten uskomme. Tästä siis oli tulossa ihan mahtavan hyvä päivä.



Sen lisäksi, että söimme, kuuntelimme musiikkia, niin saimme ihastella myös Iberon kevään uutuuksia.



Paikan päällä oli myös meikkitaiteilija, joka loihti paikan päällä pikameikkejä halukkaille.



Iskelmän ihana juontaja Satu Kotonen kierrätti meitä radiotoimittajien työtiloissa ja vilautti meille muutamaa studiotakin. Kierros oli hauska ja saatoimme vähän "jutella" johonkin mikrofoniinkin. Sitähän ei tiedä, että tuleeko ne joskus sieltä eetteriin. Aina pitää heittäytyä, edes ihan vähän ja  yllättäen. Paljastan ehkä ensi viikolla Tädit tubettaa kanavalla, että mitä me teimme siellä studiossa.



Lopuksi meille esiintyi vielä kaikkien tuntema ihana Eini, joka esitti meille tilaisuuden päätteeksi ihanan positiivisella asenteella biisin On niin helppoo olla onnellinen. Tuohon biisiin oli niin helppo yhtyä, koska sehän me tiedetään kaikki, että se on niin helppoa. Saatiin ihan mahtavat fiilikset tämän biisin avulla. Kun olette jaksaneet lukea tänne saakka, palkitsen teidät pienellä livelähetyksellä, jossa näette fiiliksen, mikä tästä saatiin. Livelähetys paikan päältä on katsottavissa täältä.



Einin kanssa juteltiin vielä hetki tilaisuuden päätteeksi ja tästä jutustelusta lisää jossain vaiheessa Tädit tubettaa kanavalla. Meillä oli kiva keskustelunaihe Einin kanssa.



Kun kuulemamme kappaleet oli sitä luokkaa, että Tänään on hyvä päivä ja On niin helppoo olla onnellinen, niin voitte vaan kuvitella sen, että millä fiiliksillä lähdettiin Tiian kanssa tilaisuudesta pois. Miljoona kertaa toistimme toisillemme, että "mahtava tilaisuus". Olipa kiva olla osana tätä kauneusbrunssia. Nyt jään odottamaan kesää ja iskelmä-tapahtumia. Varmasti aion ottaa osaa johonkin tapahtumaan, jossa pääsee fiilistelemään kotimaisen musiikin parissa, sehän on niin parasta.

On niin helppoo olla onnellinen - se onnistuu minun kohdallani musiikkia kuuntelemalla ja fiilistelemällä.

Maiju

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Tämän helpommin ei voisi gluteenittomat kakut syntyä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - Vuohelan Herkku

Monet tuskailevat yleensä gluteenittomien leivonnaisten kanssa, varsinkin jos leivotaan tuotteita ihmisille, joilla on gramman tarkka gluteeniton ruokavalio. Silloin varmasti helpottaa se tieto, että kaupoissa on myynnissä myös gluteenittomia kakkupohjia. Monet eivät olet tietoisia, että tällaisia kakkupohjia on myynnissä. Syy voi olla se, että ne ovat kaupoissa kylmähyllyissä, joihin ei osaa niitä etsiä.  

Itse käytän näitä Vuohelan Herkun gluteenittomia kakkupohjia usein, koska näistä saa ikäänkuin kotitekoisia kakkuja. Teen kakkupohjista kakkuja usein, kun ollaan menossa mökille ja on joku juhlahetki. Mökillä on muutenkin helpompi valmistaa kakkuja valmiista kakkupohjista, kun jos alkaisi leipomaan mökillä huonoissa olosuhteissa kakkuja. 

Nyt on taas tulossa keväällä juhlia (esim. äitienpäivä ja koulujen valmistautumisjuhlat) ja silloin menee monilla taas sormi suuhun, kun vieraaksi on tulossa gluteeniton tai gluteenittomia vieraita. Tästä johtuen tulikin mieleeni, että nostetaan kakkupohjat esiin ja näytetään, että kuinka helposti näistä syntyy täytekakut. Nämä kakkupohjat ovat gluteenittomia, laktoosittomia, maidottomia ja soijattomia (tuote ei sisällä vehnätärkkelystä). Kakkupohja sopii siis moneen ruokavalioon.

Gluteenittomat kakut syntyvät siis todella helposti Vuohelan Herkun gluteenittomista ja valmiista kakkupohjista.



Vuohelan Herkun gluteeniton kakkupohja on pakattu muoviseen rasiaan, mikä on hyvä ratkaisu, koska näin kakkupohja pysyy paremmin ehjänä ja se oli myös hyvä valmiin kakun kuljettamiseen. Testailin pääsiäisenä tätä.

Kakut syntyvät helposti. Kakkupohjien lisäksi tarvitset kakkujen kostuttamiseen mehua, mansikkahilloa, banaania sekä kuohukermaa sekä koristeeksi jotain kakun päälle. 



Kakkupohjan voi jakaa joko kahteen tai kolmeen osaan, miten itse sen haluaa tehdä. Päätin itse tehdä ihan peruskakun ja täytin kakun banaanilla ja mansikkahillolla ja kostutin hedelmämehulla. 



Kun kakku oli kostutettu ja täytetty, sen jälkeen kuorrutin kakun kermavaahdolla. Koristelin toisen kakun gluteenittomilla karkeilla ja toisen mansikoilla. Nyt on sosiaalisessa mediassa levinnyt paljon karkkikakkukuvia ja siitä tämäkin idea syntyi. Maistuipa hyvältä tämä karkkikakku. 




Sitten voi tehdä myös jonkun peruskakun, jonka koristeeksi käyttää marjoja tai hedelmiä. Itse päädyin tekemään mansikkakakun. 



Vuohelan Herkulta löytyy myös erilaisia pikkuleipiä juhlapöytään sopivaksi. 





Muutama huomio erikoisruokavalioisten kakkujen valmistuksessa
  • tarkista vierailta, että onko heillä muitakin ruokarajoitteita 
  • muista, että gluteenittomien kakkujen valmistuksessa pitää aina lukea jokaisen käytetyn tuotteen tuoteseloste tarkkaan, jotta ei vahingossa käytä koristeluihin tai täytteisiin gluteenia sisältävää tuotetta
  • muista tehdä kakut puhtailla työvälineillä ja ilman, että joutuisivat kosketuksiin gluteenia sisältävien tuotteiden kanssa
  • jos haluat maidottoman kakun, vaihda kerman tilalle maidoton vaihtoehto
Nämä kakkupohjat taipuvat moneen erikoisruokavalioisen tarjoiluihin. Jos juhlissa on erilaisia ruoka-ainerajoitteisia, niin kannattaa miettiä, että voisiko kaikille rajoitteisille tarjota samaa kakkua. Näin pääsee emäntäkin helpommalla ja vähemmällä stressillä. 


Näiden vinkkien tiimoilta on varmasti matalampi kynnys alkaa tekemään gluteenittomia kakkuja erikoisruokavalioisille. Toivottavasti vinkeistä oli hyötyä ja kakkuja olisi jatkossa helpompi tehdä.

Gluteenittomin juhlaterveisin.


Maiju



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Gluteeniton ei ole tähtitiedettä

Joidenkin mielestä erikoisruokavalioisten ruuat ovat sellaista tähtitiedettä, että niihin ei haluta tutustua. Voin kertoa teille salaisuuden, että tähtitieteestä ei ole kyse, on kyse varmaankin siitä, että pelätään aihetta, joka saattaa tuntua pelottavalta. Voin kertoa, että erikoisruokavalioiden kanssa auttaa  ihan ehdottomasti jo se, että omaa vilkkaa mielikuvituksen. Mielikuvituksen, jossa annetaan valmistuotteille uusi mahdollisuus, mahdollisuus, jota ei ole ehkä tullut aiemmin ajatelleeksi.

Sain kutsun Semperin gluteenittomaan kokkaustilaisuuteen, jonka Semper järjesteti yhteistyössä Hellapoliisin kanssa. Hellapoliisi on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Semperin kanssa.

Tilaisuus oli monivaiheinen. Ensiksi nautimme aamukahvit pienen aamupalan kera. Tämän jälkeen Semper kertoi meille leipiensä persoonallisuuksista ja siitä, että millainen leipä sopii millekin persoonaan sopivalle. Piti itsekin sitten selvittää oma persoonansa leivän näkökulmasta.





Tämän jälkeen Hellapoliisi Kati ilmoitti, että nyt olemme valmiit kokkauspuuhiin. Kati oli suunnitellut meille ruuat, joita aloimme valmistaa. Luonnollisesti käytimme ruokiin Semperin tuotteita ja pääraaka-aineena meillä oli monissa ohjeissa leipä. Kun kuuntelimme Katin luetteloa siitä, että mitä tulisimme tekemään, niin ajattelin, että nyt menee ylityöksi. Listalla oli ainakin kasvislasagnea, voileipäkakkua, porkkanaruutuja, näkkäripizzaa, kinkku-juustotousteja, aamiaissämpylöitä, aamiaisleipiä, muffinsseja, tuorepuuroa ja perunaleivoksia. Siinä olisi urakkaa 10 hengelle.



Nelkytplusbloggaajia oli paikalla kolme. Saaran lautasella, minä ja Minäkö keski-ikäinen. Tiia tuli paikan päälle oppiakseen "tätikaverinsa" gluteenittomuudesta enemmän.



Saaran lautasella kanssa olimme tiimi, joka joutui voileipäkakkutiimiin. Sanoinkin, että olen elämäni aikana tehnyt varmaan 100 voileipäkakkua, mutta gluteenittomana tämä oli varmaan 4. kakkuni. Koristeluista vastasi Saara, jolla on hyvä visuaalinen silmä. Kyllä tätä kakkua kelpaa esitellä.





Näiden edessä olin kyllä juuri sitä mieltä, että nyt lähtee sellainen grilli hankintaan, jossa voi kotioloissa tehdä tousteja. Sillä grillillä sitten valmistetaan vain gluteenittomia tousteja. Näitä on ollut ikävä. Tällaisia sitä joskus kaipaisi esim. jossain kahviloissa.



Krista valmisti meille ihania porkkanaruutuja. Nämä maistuivat ihanilta. Hyvä osoitus siitä, että gluteeniton leipäkin voi maistua hyvältä.



Voitteko uskoa, että kaikkien näiden ruokien valmistamiseen meni vajaa 2 tuntia? Me tekijät olimme ihan hämmästyneitä siitä, että näin paljon ehdimme tekemään tuossa ajassa. Kati on niin pro tällaisten  kokkijuttujen järjestämisessä. Ihan ehdottomasti voin suositella Hellapoliisin ammattitaitoa kaikkien käyttöön. Näin iloiseksi minut saa joka kerta, kun pääsen leikkimään "normiruokavalioista" ihmistä eli tälläkin kertaa kaikki ruoka oli gluteenitonta eli kaikki oli myös minulle sallittua.



Tässä meidän herkkupöytämme. Mahtavat ruuat valmistui hyvillä ohjeilla. Tiesittehän, että Hellapoliisin sivustolta löytyy runsaasti myös gluteenittomia ohjeita.



Ennen syömistä piti hoitaa somettamiset ja kuvaamiset asianmukaisesti. Tässä Tiian taidonnäyte.







Saarakin katselee tässä siihen tyyliin, että mistäköhän aloittaisi?



Nyt oli pakko valita lautaselle ihan jokaista ruokaa, oli ihan pakko testata.



Minut saa iloiseksi aina hyvällä ruualla. Pienillä asioilla saadaan aikaiseksi isoja asioita. Hyvä ruoka, parempi mieli pätee siis minuunkin.



Katso myös video aiheesta


Teimme myös Tädit tubettaa kanavalle videon tapahtumasta. Hyvällä asenteella syntyi video ja positiivisella mielellä. Kannattaa katsoa video, siitä näkee, että miten kaikki leivonnaiset syntyivät.



Tämä tilaisuus osoitti taas sen, että gluteenittoman ruuan valmistaminen ei ole tähtitiedettä. Se on vain mielikuvituksen käyttämistä ja palvelualtiutta.

Bon Apetit gluteenittomasti <3

Maiju