keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Hali mua - halin sua

Viime viikkoina olen ihastellut puiden koristelua ensiksi Helsingissä ja sitten Turussa. Helsingissä oli esillä Esplanadin kukitetut valopylväät näyttely, johon törmäsin vahingossa kiirehtiessäni erääseen tapahtumaan. Ehdin siinä ohi kulkiessani ottaa muutamia kuvia ja ihastella valopylväiden kauneutta.

Esplanadin kukitetut valopylväät


Esplanadin kukitetut valopylväät oli koristeltu mitä ihanammin asioin. Näiden kohdalla halusi tutkia lisää ja lisää. Osassa oli käytetty erilaisia satuolentoja ja osa oli koristeltu ehkä enemmän perinteisemmin eli pelkästään kukkasin.







Knit'n Tag Turku


Yöpyessämme Turussa Mariettan kanssa lähdimme illalla ottamaan pienet happihyppelyt Aurajoen rantaan. Siellä meitä odotti ihan yllättäen Knit'n Tag Turku -tapahtuma. Näiden edessä meinasin seota. Otin puhelimen käteen ja vedin facebook-kavereille pienen livelähetyksen Aurajoen rannasta. Siinä saivat muillakin paikkakunnilla asuvat ihmiset ihailla Turun tapahtumaa livelähetyksen avulla.




Näiden edessä teki taas mieli pakahtua. Mietin, että kuinka ihmiset ovatkaan luovia ja kekseliäitä. Puiden kanssa oli nähty vaivaa ja kaikki olivat erilaisia.





Välillä halattiin, kun pyydettiin.



Hali mua - halin sua. Siinä oli myös ihanaa ajatusta. Olisi tehnyt mieli uppoutua tämän tyypin syleilyyn.









 

Olisi tehnyt mieli tuolta seisomalta lähteä puiden koristeluhommiin. Sain vaivoin pidäteltyä itseäni, ettenkö sitä olisi tehnyt.

Lisää tällaisia tapahtumia, niin Suomi olisi kauniimpi paikka elää. Tällaiset pienet asiat ympäristössä tuovat paljon iloa ohikulkijoille. Ihmisille, jotka osaavat nauttia arjen pienistä asioista.

Pidetään silmät aukia ja nähdään nämä kauniit pienet tapahtumat ja iloitaan niistä.

Maiju

tiistai 30. toukokuuta 2017

Risteilyaluksen ohjaimissa iski pelko

Yhteistyössä VikingLine 

Kerroinkin aiemmin kun olimme reilu viikko sitten VikingLinen Grace aluksella reitillä Turku-Tukholma-Turku. Aiemmin kirjoitin kuinka hienosti heillä hoitui gluteenittomuus. Nyt ajattelin vielä kertoa, että mitä muuta me laivalla tehtiin kuin syötiin. Aikaisempi blogipostaukseni löytyy täältä.



Lähdimme siis lauantaina kohti Tukholmaa Turusta ystäväni Mariettan kanssa. Mari kirjoittaa Kahvakuula kainalossa blogia. Meidän ensisijainen tarkoitus risteilylle oli tuo gluteenittomien palveluiden testaaminen ja sitten nämä kaikki muut kokemukset tulivat ikään kuin bonuksena.  Tässä olimme juuri satamassa ja odotimme jo innokkaina laivan lähtöä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun suuntasin tälle laivalle. Olen VikingLine Grace -laivasta kuullu pelkkiä kehuja, joten jännittyneitä odotimme matkaa.



Hieman pyörrytti kun näimme meidän hytin. Ikkunasta avautui meille maisema, joka oli kuin taulu. Ihanan kodikas hytti.



Naapurina meillä oli komentosilta ja  yritimme kovasti kurkkia, että näkyykö naapureita, mutta ei niitä näkynyt. Siinä leikkisästi mietittiin, että voisimme käydä katsastamassa komentosiltaa.



Sunnuntaiaamuna heräsimme ja laiva oli juuri saapunut Tukholmaan. Näihin maisemiin oli kiva uppoutua ennen aamupalalle menoa.



Tätä upeaa aamupalaa kehtaa esitellä toistamiseen. Tapasin aamupalalla VikingLinen pääkonttorilta tutuksi tulleen Bodilin. Siinä sitten ikään kuin leikilläni heitin, että "sinähän varmaan järjestät meille käynnin naapuriimme eli komentosillalle". No Bodil lupasi järjestää, sovimme treffit iltapäivälle ja sitten saisimme tietää, että onnistuiko vierailumme vai ei.



Moneen kertaan huokailtiin, että laivan arkkitehtuurissa ollaan kyllä onnistuttu täydellisesti. Tykkäsimme laivan sisustuksesta ja laivasta oli tehty hyvin viihtyisä kokonaisuus. Kahvilat ja ravintolat olivat toimivia ja viihtyisiä.



Samaan aikaan oli laivalla I love me -teemaristeily. Joten heidän ohjelmaakin tuli katsastettua. Olimme ilmoittautuneet myös Joogaan, mutta siitä myöhästyimme aikateknisistä syistä tunnilla, joten se jäi sitten lopulta väliin. Saimme kuitenkin aikamme kulumaan, joten tämä aikatauluerehdys ei haitannut meitä ollenkaan.

I love me -messuklubilaisille oli järjestetty shoppailukierros myymälässä. Meille oli tarjolla kuohuvaa ja suklaata.



Olin edellisenä päivänä katsellut "sillä silmällä" tätä Junarosen farkkutakkia ja päätin sen sitten ostaa.



Farkkutakin seuraksi ostin valkoisen Junarosen pitsipuseron. Tämä yhdistelmä toimi hyvin yhdessä.



Sitten me todellakin pääsimme tutustumaan komentosiltaan. Huomasin, että mikä pelkuri olenkaan. Tästä kohtaa ohjataan laivaa satamassa. Vaikka periaatteessa tiedän, että tämän ikkunan päällä voi seistä samalla kuin ohjaa, niin meikäläinen ei vaan luottanut tuon kestävyyteen. Mikään mahti ei olisi saanut mua seisomaan tuohon. Mun tuurilla siinä olisi ollut kuitenkin luukku, joka oisi auennut.



Seuraavaksi huomasin, että olen oikeasti todella pelkuri. Kapteeni kaivoin jostain luukusta esiin "tuolin" ja pyysi mua ohjaamaan laivaa. Hädin tuskin uskalsin sipaista ruoria. Pistin kädet poskille ja hoin, että "mä en uskalla, mä en uskalla". Miksi en  uskaltanut? No siksi, että olen joskus pelannut jotain peliä, jossa ohjaan autoa tai prätkää ja mihin ne menee? No ne menee aina jollekin viheralueelle ja olin aivan varma, että jo koskenkin ruoriin, niin me oltais oltu karilla. Sanoin kapteenille, että "en uskalla ottaa vastuuta tästä risteilyaluksen ihmismäärästä". Varmaan oikea ratkaisu kaikkien risteilyvieraiden kannalta.

 

Päätin sitten keskittyä siihen, mikä on itselleni vahvin osa-alue eli kuvaaminen ja somettaminen.

 

Sanoin kapteenille ja perämiehille, että voitaiskohan me vähän "iloita tässä kuvassa". No tässähän me sitten iloitaan. Jos totta puhutaan, niin tein kaikkeni, että "pojat" olisivat vähän heittäytyneet. Pari kuvaa sain tilanteesta, jossa vähän hymy irtosi, mutta jouduin tekemään paljon töitä sen eteen.

 

Marietta päätti ottaa tästä tilanteesta kuvaa, kun meikäläinen koittaa saada vähän iloa laivan ohjaamiseen.



Vierailumme komentosillalle tässä hyvin pienessä ja intiimissä seurassa oli ihan kymppijuttu. Tämä kruunasi meidän laivamatkamme.

 

Kiitos VikingLine Grace, tämä tuskin jäi meidän viimeiseksi vierailuksi. Vielä jäi muutama ruokapaikkakin testaamatta, joten varmaan on pakko tulla vielä kesällä uudestaan.

Meillä oli kivaa, eikä tämä tähän päättynyt Marin kanssa jatkettiin vielä yöksi Turkuun ja sieltäkin vielä taitaa ainakin yksi postaus tulla. Suosittelen kokeilemaan tällaista miniristeilyä.

Maiju

maanantai 29. toukokuuta 2017

Hiukset ojennukseen Miikan käsittelyssä

Kävin viime viikolla kampaajalla. Jotenkin olen ollut viime kuukausina niin tylsällä tuulella, että olen mennyt ihan perushiuksilla. Välillä tulee tunne, että haluaa olla normaali tai ainakin niin normaali kuin vaan voin olla. Niin olin päättänyt tälläkin kertaa olla.

Kun on lyhyet hiukset, niin ne vaativat noin neljän viikon välein huoltoa ja siitä on pidettävä kiinni tai ei hyvä seuraa.

Tässä hiukset ennen kampaajakäyntiä:



Miika vai olikohan se MissB oli muistanut minua pienillä lahjuksilla.



Miikan kanssa ei tule aika pitkäksi. Hiusten leikkuun ohella välillä sometetaan livenä facebookissa. Hauskaa pitää olla myös kampaajalla käynnin ohessa.





Mun mielestä lopputulos oli hyvä ja samoin tekijän mielestä.



Näillä mennään sitten taas juhannusviikkoon saakka.

Maiju

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Käsinmaalatut eläinaiheiset tossut

Monet muistavatkin mun maalis-huhtikuun vaihteeseen sijoittuvan Lontoon matkani, josta mukaan tarttui käsinmaalatut tossut. Niistä kirjoitin silloin täällä. Kun olin julkaissut blogipostaukseni, alkoi mulle tulla viestejä, että oletko kuullut Kenkämaakarista? No en ollut, mutta aloin ottamaan selvää ja tutustumaan. Meinasin pyörtyä. Aleksi Lydman on graafikko ja omaa suuren lahjan, lahjan luoda kauneutta käsillään. Hän maalaa muun muassa tauluja, lampunvarjostimia ja kenkiä. Hänen työnsä on erilaisia kuin muiden, hän on suurisieluinen taiteilija, jonka käsistä luonto herää uuteen elämään.

Kun näin Aleksin maalamia kenkiä, päätin heti, että minäkin tahdon sellaiset, tahdon kahdet tai kolmet. Ajattelin, että jos alkuun vaikka kahdet. Katselin hänen aiemmin maalattuja kenkiä ja mietin, että minkä aiheiset kengät haluat. Kettu vaikutti jotenkin niin valloittavalta persoonalta, että päätin haluta ketut. Kun en tiennyt, että mitä värimaailmaa haluaisin, päätin haluta kahta eri värimailmaa.

Viime viikolla Aleksi sitten ilmoitti, että kengät alkavat olemaan vuorossa ja siitä se jännitys sitten alkoi. Nytkö ne on tulossa? Aleksi laittoi torstaina viestiä, että ne lähtee perjantaina postiin. Hämmästys oli suuri, kun sain lauantaina tekstarin kioskilta, että paketti on saapunut.

En meinannut nahoissani pysyä. Katsokaa, mä olen ihan innoissani. Nämä kengät ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Uskon, että nämä kengät saavat ansaittua huomiota kaupungilla.















Tein myös pienen videon, video on katsottavissa alla:



Kaikki tietävät sen, että rakastan ja arvostan kädentaitajia ja ilolla haluan aina jakaa sanomaa, kun löytyy kädentaitaja, joka ansaitsee saada nostetta. Käykää katsomassa ja tutustumassa Aleksin Instagram-tiliin sekä myös Facebook-sivuun.

Maiju

lauantai 27. toukokuuta 2017

Pella's Cafe gluteenittomasti Tampereella

Lähdimme miehen kanssa "pikalomalle" Tampereelle. Välillä tuntuu, että meidän vapaapäivät ovat aina niin eri aikaan. Nyt kun ne sattuivat samaan aikaan, niin oli hyvä sauma tehdä jotain yhdessä. Varasin Tampereelta hotellin ja suuntasimme junalla reissuun.

Yritän aina etukäteen selvitellä kohteen gluteenitonta tarjontaan, mutta nyt on ollut vähän haipakkaa, joten en ollut ehtinyt sitä tekemään ennakkoon. Muistin kuitenkin, että meidän gluteenittomassa ryhmässä on ollut puhetta jostain kahvilasta Tampereella, jossa on paljon gluteenitonta. Sitten vain viestiä gluteenittomaan ryhmään ja sieltähän paljastui, että kahvila oli Pella's Cafe.  Kahvila on saanut ensimmäisten joukossa Keliakialiiton palvelun gluteenittoman merkin. Merkin saaneet  yritykset löytyvät täältä. Koska merkki on vasta viime syksynä lanseerattu, yrityksiä ei ole vielä montaa.

Keliaakikkona luotan siihen, että merkki auttaa siihen, että yritys sitoutuu toimimaan ja valmistamaan ruuan tiettyjen sääntöjen ja gluteenittomien periaatteiden mukaisesti.



Pella's Cafe sijaitsee Tampereella Hämeenkatu 14:ssa.  Pella's leipovat pullaa lukuunottamatta kaikki muut leivonnaiset gluteenittomista jauhoista. Kahvilassa on tarjolla muun muassa brunssi, jonka perässä itsekin sinne menin.



Brunssilla oli tuotteiden kohdalla hyvin merkinnät. Gluteeniton leipä ja levitteet oli hienosti erillään.



Gluteeniton leipä, mitä oli tarjolla oli todella hyvää. Ihanan tuoretta leipää.



Gluteenittomasti sai syötyä vatsansa täyteen.



Suolaisen jälkeen oli todella outoa taas päästä jälkiruokapöytään, jossa kaikki oli gluteenitonta. Koskaan aiemmin en ole missään vielä saanut gluteenitonta pannukakkua (paitsi kotona). Bella's oli valmistanut ihanaa pannaria.



Tarjolla oli myös omenakakkua ja Dajm-päällysteistä kakkua.

 

Pella's Cafe on oivaltanut sen, että jos seurueessa on yksi gluteenitonta ruokavaliota noudattava asiaka, koko ryhmä menee siihen kahvilaan, jossa myös gluteeniton saa syötävää. Hieno asenne, sillä näinhän se on.

Olen aina itsekin sanonut, että usein se ruokarajoitteinen ohjaa muun seurueen sinne, missä palvellaan kaikkia.

Kiitos Pella's Cafe, tulen toistekin.

Maiju

perjantai 26. toukokuuta 2017

Yksisarvinen yllätti työpaikalla

Keskiviikkona kävin aamusta hakemassa kukkia eräälle työpaikan synttärisankarille. Ennen kuin kukat luovutettiin lahjojen kera sankarille tajusin, että kukissa toistuu samat kirkkaat värit kuin mun tunikassani. Pakko oli siis napata asusta kuvat ikään lainakukkien kera.




Hieman kukkien lehdet karisivat, mutta ei annettu sen haitata tahtia. Piti vain toivoa, että ruusut pysyivät varsissa kiinni.







Työkaverini oli jo hyvissä ajoin huhtikuussa käynyt merkitsemässä minun ja muutaman muunkin kaverin almanakkaan oman synttäripäivänsä ja ikänsä. Ihan vaan vinkiksi ja se on muuten hyvä tapa saada huomiota, jos sitä haluaa.

Mielellämme tietenkin muistimme aina niin avuliasta Hanna-Riikkaa. Hanna-Riikka usein ilahduttaa muita, joten me tällä kertaa ilahdutettiin häntä. Jotenkin on tullut tavaksi jo tämä pienimuotoinen hassuttelu ja muistaminen. Tällä kertaa mietimme, että mitä Hanna-Riikka itse ostaisi, jos hän saisi valita? No hän tietysti haluaisi yksisarvisen, koska fanittaa yksisarvista täysillä.

Työkaveri kävi ostamassa yksisarvisen "setin" ja arvasimme, että Hanna-Riikka jos kuka arvostaa tätä lahjaa ihan satasella.



Arvaus osui ihan kohdilleen. Hanna-Riikka veti heti osan lahjasta käyttöön. Täytyy sanoa, että joidenkin ihmisten kohdalla ei muut mitenkään pidä ihmeellisenä sitä, että toisella on jotain ihmeellistä päässään tai päällään. Hanna-Riikan ja minun kohdalla se varmaan on enemmän tapa kuin poikkeus. Hienolta muuten näyttää tuo yksisarvinen Hanna-Riikan päässä.



Katsotaan, että koska sitten arvotaan seuraava synttärisankari. Jos nimiä ja syntymäpäiviä ilmestyy kalenteriin, niin eiköhän me sitten taas muisteta.

On muuten kiva miettiä kavereille heidän näköisiä juttuja. Pienillä asioilla tehdään ihmisiä onnelliseksi, edes yhdeksi päiväksi.

Maiju