sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hauras elämä - sanoja äidilleni

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että

  • herkistyt helpommin kuin ennen
  • äänesi värisee useammin
  • liikutut vanhoista asioista puhuttaessa 
  • puheet kääntyvät lapsuuteen tai vuosikymmenten taakse
  • uudet asiat  unohtuvat ja on vaikea  ymmärtää tiettyjä asioita
  • arjen asiat vaikeutuvat 

Tuntuu vaikealta nähdä sinun,  minulle tärkeimmän ihmisen muuttuvan hauraaksi. Tuntuu vaikealta käsittää, että osamme vaihtuvat. Se josta ennen huolehdittiin muuttuu huolehtijaksi.

Joskus herkistyn itsekin, kun näen sen haurauden, mikä on tullut jäädäkseen. Usein en näytä sitä sinulle, mutta kyyneleet tulevat kun suljen vierailun jälkeen oven perässäni.




Äiti, haluan toivottaa sinulle hyvää äitienpäivää ja toivon, että elämäsi olisi vielä hetken kuin ruusuilla tanssimista.

Yritetään yhdessä etsiä vielä ne pienet asiat, jotka tuovat päivään sen ilon. Välillä se tuntuu vaikealta, mutta yritetään - yhdessä.

Ruusuja jokaiseen päivääsi äiti.

Maiju

26 kommenttia:

  1. Jotenkin niin tuttua, myös omassa elämäntilanteessani. Kauniisti kirjoitit ja olet onnellinen, että äitisi asuu sinua lähellä. Itse koen välillä vahvaa riittämättömyyden tunnetta, kun vanhat vanhempani tarvitsevat paljon apua, mutta asun heistä niin kaukana. Mukavaa aurinkoista päivää sinulle ja äidillesi, Maiju!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti itsekin tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että en pysyy mielestäni tarpeeksi usein käymään. Käyn noin 2-3 kertaa viikossa js välistä tuntuu, että pitäisi käydä useammin. Onneksi asuu lähellä

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Minulla on ollut aina hyvä äiti. Siksi äiti antaa aihetta ajatteluun ❤

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Jonna <3 ja sulle kanssa sydämiä paljon <3 <3 <3

      Poista
  4. Samoja tuntemuksia ollut isäni ja anopin kohdalla. Nyt muistelen heitä sellaisina kuin he terveinä olivat.
    Äitisi on onnellinen kun hänellä on sinunlaisesi tytär!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jännä, että monilla on sama tilanne. Ollaan tietysti monien kanssa samaa ikäluokkaa ja vanhemmat ja appivanhemmat sitten kanssa <3

      Poista
  5. Voi Maiju - sanoitit meidän monen ajatukset niin kauniisti, että nyt tuli kyynel silmäkulmaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan niin paljon tätä aihetta pyöritelty töissä, kun meitä on 4 saman ikäistä naista samassa toimistossa. Kaikilla sama ongelma <3

      Poista
  6. Voi niisk, toinen päivä kyynel silmässä luen postaustasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoinkin juuri faceen, että taitaapi tulla kaksi herkkää postausta perä jälkeen. Huomenna varmaan jotain muuta <3

      Poista
  7. Ihanasti kirjoitit! Kyyneleet silmissä minäkin lähdin tänään äitini luota. Yritin saada häntä meille lounaalle mutta ei äiti jaksanut lähteä. Tuntuu niin pahalta kun osat todellakin muuttuvat niin että lapsesta tuleekin "äiti".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän mitä tarkoitat <3 Jostain syystä nykyään vanhusten on helpompi jäädä kotiin. Tämä elämän kiertokulku on tällaista, että näin vaan tapahtuu :(

      Poista
  8. Hei,

    niin koskettava kirjoitus <3 Tänään katselin juuri tallentamaani Dokumenttiprojektin: Olen jossain; tuo muistisairaus on niin raastavaa niin sairastuneelle kuin omaisille. Ainainen huoli.

    Omat vanhempani ovat hyväkuntoisia ja pärjäävät - vielä. Mutta syyllisyys se painaa täälläkin kun ei käy tarpeeksi usein heitä katsomassa. Onneksi on kuitenkin puhelimet keksitty ja soitankin usein viikon aikana. Mutta silti ...

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle <3

    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Pitääkin katsoa, että jos tuo dokkari olisi vielä katsottavissa jostain. Tulee nykyään ajateltua paljon tätä elämän kiertokulkua <3

      Poista
  9. Niinpä, haurasta on elämä - ja elämä menee eteenpäin omaa rataansa pitkin, muistan oman äitini aikanaan ...juurikin näin, jatkuva huono omatunto, sitten lopulta sen pienen kutistuneen olemuksen näkeminen sairasvuoteella, dementoituneena - mutta vaikka luuli, ettei enää tunne mitään - ei se pidä paikkaansa - laulaessani joululauluja ja hänen Iloinen mieli-lauluaan, kyyneleet tulivat äitini silmiin -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun äitini asuu vielä kotona mutta surullinen näky hänen pieni ja hauras olemuksensa on. Muistan miten hän tuskaili lihavuuttaan ja paksuja pohkeitaan (samaa teen minä nyt). Ei ole enää paksuja pohkeita eikä liikakiloja. Painoa oli pari viikkoa sitten 41 kg. Toki pituutta ei paljon ole mutta kyllä äiti näyttää niin pieneltä ja hennolta.

      Poista
    2. Niinpä Ritva, kyllä varmasti loppuun saakka tunnetaan niitä tunteita. Olen ajatellut, että pitää yrittää tehdä pieniä, mutta kivoja juttuja heidän kanssaan loppuun saakka <3

      Poista
    3. Harmaahapsi. Tuntuu kyllä niin surulliselta <3

      Poista
  10. Kaunis kirjoitus. Itsekin olen huomannut omissa vanhemmissani ikääntymisen merkkejä. Ikää kun heilläkin on jo aika lailla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että nyt on minun vuoroni auttaa erinäisissä kotitöissä ja muissakin asioissa. Aikanaan sain ja edelleenkin saan heiltä niin paljon apua, joten on vuoroni antaa sitä myös takaisin. Se on vähintä, miten voin heitä kiittää saamastani tuesta ja avusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen usein sanonut äidilleni, että maksan velkaa, siitä kun hän on hoitanut minua pienenä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.