Risteilyaluksen ohjaimissa iski pelko

Yhteistyössä VikingLine 

Kerroinkin aiemmin kun olimme reilu viikko sitten VikingLinen Grace aluksella reitillä Turku-Tukholma-Turku. Aiemmin kirjoitin kuinka hienosti heillä hoitui gluteenittomuus. Nyt ajattelin vielä kertoa, että mitä muuta me laivalla tehtiin kuin syötiin. Aikaisempi blogipostaukseni löytyy täältä.



Lähdimme siis lauantaina kohti Tukholmaa Turusta ystäväni Mariettan kanssa. Mari kirjoittaa Kahvakuula kainalossa blogia. Meidän ensisijainen tarkoitus risteilylle oli tuo gluteenittomien palveluiden testaaminen ja sitten nämä kaikki muut kokemukset tulivat ikään kuin bonuksena.  Tässä olimme juuri satamassa ja odotimme jo innokkaina laivan lähtöä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun suuntasin tälle laivalle. Olen VikingLine Grace -laivasta kuullu pelkkiä kehuja, joten jännittyneitä odotimme matkaa.



Hieman pyörrytti kun näimme meidän hytin. Ikkunasta avautui meille maisema, joka oli kuin taulu. Ihanan kodikas hytti.



Naapurina meillä oli komentosilta ja  yritimme kovasti kurkkia, että näkyykö naapureita, mutta ei niitä näkynyt. Siinä leikkisästi mietittiin, että voisimme käydä katsastamassa komentosiltaa.



Sunnuntaiaamuna heräsimme ja laiva oli juuri saapunut Tukholmaan. Näihin maisemiin oli kiva uppoutua ennen aamupalalle menoa.



Tätä upeaa aamupalaa kehtaa esitellä toistamiseen. Tapasin aamupalalla VikingLinen pääkonttorilta tutuksi tulleen Bodilin. Siinä sitten ikään kuin leikilläni heitin, että "sinähän varmaan järjestät meille käynnin naapuriimme eli komentosillalle". No Bodil lupasi järjestää, sovimme treffit iltapäivälle ja sitten saisimme tietää, että onnistuiko vierailumme vai ei.



Moneen kertaan huokailtiin, että laivan arkkitehtuurissa ollaan kyllä onnistuttu täydellisesti. Tykkäsimme laivan sisustuksesta ja laivasta oli tehty hyvin viihtyisä kokonaisuus. Kahvilat ja ravintolat olivat toimivia ja viihtyisiä.



Samaan aikaan oli laivalla I love me -teemaristeily. Joten heidän ohjelmaakin tuli katsastettua. Olimme ilmoittautuneet myös Joogaan, mutta siitä myöhästyimme aikateknisistä syistä tunnilla, joten se jäi sitten lopulta väliin. Saimme kuitenkin aikamme kulumaan, joten tämä aikatauluerehdys ei haitannut meitä ollenkaan.

I love me -messuklubilaisille oli järjestetty shoppailukierros myymälässä. Meille oli tarjolla kuohuvaa ja suklaata.



Olin edellisenä päivänä katsellut "sillä silmällä" tätä Junarosen farkkutakkia ja päätin sen sitten ostaa.



Farkkutakin seuraksi ostin valkoisen Junarosen pitsipuseron. Tämä yhdistelmä toimi hyvin yhdessä.



Sitten me todellakin pääsimme tutustumaan komentosiltaan. Huomasin, että mikä pelkuri olenkaan. Tästä kohtaa ohjataan laivaa satamassa. Vaikka periaatteessa tiedän, että tämän ikkunan päällä voi seistä samalla kuin ohjaa, niin meikäläinen ei vaan luottanut tuon kestävyyteen. Mikään mahti ei olisi saanut mua seisomaan tuohon. Mun tuurilla siinä olisi ollut kuitenkin luukku, joka oisi auennut.



Seuraavaksi huomasin, että olen oikeasti todella pelkuri. Kapteeni kaivoin jostain luukusta esiin "tuolin" ja pyysi mua ohjaamaan laivaa. Hädin tuskin uskalsin sipaista ruoria. Pistin kädet poskille ja hoin, että "mä en uskalla, mä en uskalla". Miksi en  uskaltanut? No siksi, että olen joskus pelannut jotain peliä, jossa ohjaan autoa tai prätkää ja mihin ne menee? No ne menee aina jollekin viheralueelle ja olin aivan varma, että jo koskenkin ruoriin, niin me oltais oltu karilla. Sanoin kapteenille, että "en uskalla ottaa vastuuta tästä risteilyaluksen ihmismäärästä". Varmaan oikea ratkaisu kaikkien risteilyvieraiden kannalta.

 

Päätin sitten keskittyä siihen, mikä on itselleni vahvin osa-alue eli kuvaaminen ja somettaminen.

 

Sanoin kapteenille ja perämiehille, että voitaiskohan me vähän "iloita tässä kuvassa". No tässähän me sitten iloitaan. Jos totta puhutaan, niin tein kaikkeni, että "pojat" olisivat vähän heittäytyneet. Pari kuvaa sain tilanteesta, jossa vähän hymy irtosi, mutta jouduin tekemään paljon töitä sen eteen.

 

Marietta päätti ottaa tästä tilanteesta kuvaa, kun meikäläinen koittaa saada vähän iloa laivan ohjaamiseen.



Vierailumme komentosillalle tässä hyvin pienessä ja intiimissä seurassa oli ihan kymppijuttu. Tämä kruunasi meidän laivamatkamme.

 

Kiitos VikingLine Grace, tämä tuskin jäi meidän viimeiseksi vierailuksi. Vielä jäi muutama ruokapaikkakin testaamatta, joten varmaan on pakko tulla vielä kesällä uudestaan.

Meillä oli kivaa, eikä tämä tähän päättynyt Marin kanssa jatkettiin vielä yöksi Turkuun ja sieltäkin vielä taitaa ainakin yksi postaus tulla. Suosittelen kokeilemaan tällaista miniristeilyä.

Maiju