Yhteistyössä VikingLine

Lähdimme siis lauantaina kohti Tukholmaa Turusta ystäväni Mariettan kanssa. Mari kirjoittaa Kahvakuula kainalossa blogia. Meidän ensisijainen tarkoitus risteilylle oli tuo gluteenittomien palveluiden testaaminen ja sitten nämä kaikki muut kokemukset tulivat ikään kuin bonuksena. Tässä olimme juuri satamassa ja odotimme jo innokkaina laivan lähtöä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun suuntasin tälle laivalle. Olen VikingLine Grace -laivasta kuullu pelkkiä kehuja, joten jännittyneitä odotimme matkaa.

Hieman pyörrytti kun näimme meidän hytin. Ikkunasta avautui meille maisema, joka oli kuin taulu. Ihanan kodikas hytti.

Naapurina meillä oli komentosilta ja yritimme kovasti kurkkia, että näkyykö naapureita, mutta ei niitä näkynyt. Siinä leikkisästi mietittiin, että voisimme käydä katsastamassa komentosiltaa.

Sunnuntaiaamuna heräsimme ja laiva oli juuri saapunut Tukholmaan. Näihin maisemiin oli kiva uppoutua ennen aamupalalle menoa.

Tätä upeaa aamupalaa kehtaa esitellä toistamiseen. Tapasin aamupalalla VikingLinen pääkonttorilta tutuksi tulleen Bodilin. Siinä sitten ikään kuin leikilläni heitin, että "sinähän varmaan järjestät meille käynnin naapuriimme eli komentosillalle". No Bodil lupasi järjestää, sovimme treffit iltapäivälle ja sitten saisimme tietää, että onnistuiko vierailumme vai ei.

Moneen kertaan huokailtiin, että laivan arkkitehtuurissa ollaan kyllä onnistuttu täydellisesti. Tykkäsimme laivan sisustuksesta ja laivasta oli tehty hyvin viihtyisä kokonaisuus. Kahvilat ja ravintolat olivat toimivia ja viihtyisiä.

Samaan aikaan oli laivalla I love me -teemaristeily. Joten heidän ohjelmaakin tuli katsastettua. Olimme ilmoittautuneet myös Joogaan, mutta siitä myöhästyimme aikateknisistä syistä tunnilla, joten se jäi sitten lopulta väliin. Saimme kuitenkin aikamme kulumaan, joten tämä aikatauluerehdys ei haitannut meitä ollenkaan.
I love me -messuklubilaisille oli järjestetty shoppailukierros myymälässä. Meille oli tarjolla kuohuvaa ja suklaata.

Olin edellisenä päivänä katsellut "sillä silmällä" tätä Junarosen farkkutakkia ja päätin sen sitten ostaa.

Farkkutakin seuraksi ostin valkoisen Junarosen pitsipuseron. Tämä yhdistelmä toimi hyvin yhdessä.

Sitten me todellakin pääsimme tutustumaan komentosiltaan. Huomasin, että mikä pelkuri olenkaan. Tästä kohtaa ohjataan laivaa satamassa. Vaikka periaatteessa tiedän, että tämän ikkunan päällä voi seistä samalla kuin ohjaa, niin meikäläinen ei vaan luottanut tuon kestävyyteen. Mikään mahti ei olisi saanut mua seisomaan tuohon. Mun tuurilla siinä olisi ollut kuitenkin luukku, joka oisi auennut.

Seuraavaksi huomasin, että olen oikeasti todella pelkuri. Kapteeni kaivoin jostain luukusta esiin "tuolin" ja pyysi mua ohjaamaan laivaa. Hädin tuskin uskalsin sipaista ruoria. Pistin kädet poskille ja hoin, että "mä en uskalla, mä en uskalla". Miksi en uskaltanut? No siksi, että olen joskus pelannut jotain peliä, jossa ohjaan autoa tai prätkää ja mihin ne menee? No ne menee aina jollekin viheralueelle ja olin aivan varma, että jo koskenkin ruoriin, niin me oltais oltu karilla. Sanoin kapteenille, että "en uskalla ottaa vastuuta tästä risteilyaluksen ihmismäärästä". Varmaan oikea ratkaisu kaikkien risteilyvieraiden kannalta.

Päätin sitten keskittyä siihen, mikä on itselleni vahvin osa-alue eli kuvaaminen ja somettaminen.

Sanoin kapteenille ja perämiehille, että voitaiskohan me vähän "iloita tässä kuvassa". No tässähän me sitten iloitaan. Jos totta puhutaan, niin tein kaikkeni, että "pojat" olisivat vähän heittäytyneet. Pari kuvaa sain tilanteesta, jossa vähän hymy irtosi, mutta jouduin tekemään paljon töitä sen eteen.

Marietta päätti ottaa tästä tilanteesta kuvaa, kun meikäläinen koittaa saada vähän iloa laivan ohjaamiseen.

Vierailumme komentosillalle tässä hyvin pienessä ja intiimissä seurassa oli ihan kymppijuttu. Tämä kruunasi meidän laivamatkamme.

Kiitos VikingLine Grace, tämä tuskin jäi meidän viimeiseksi vierailuksi. Vielä jäi muutama ruokapaikkakin testaamatta, joten varmaan on pakko tulla vielä kesällä uudestaan.
Meillä oli kivaa, eikä tämä tähän päättynyt Marin kanssa jatkettiin vielä yöksi Turkuun ja sieltäkin vielä taitaa ainakin yksi postaus tulla. Suosittelen kokeilemaan tällaista miniristeilyä.
Vaikka et niin 'kotona' ollutkaan laivan ohjaimissa niin huomattavasti luontevammin sujui tuo kapteenin ja perämiesten ohjaus hyvään valokuvaan! :-D
VastaaPoistaSiinä joutui kyllä tekemään vähän töitä :) Aika usein saan jengin heittäytymään mitä ihmeellisimpiin temppuiluihin :) Nyt vähän olisi ehkä katu-uskottavuus kärsinyt :)
PoistaTuossa Marin ottamassa kuvassa näkyy selvästi hymyjä. Ihan huippu ihana hytti ja maisemat. Laivamatkoissa on kyllä sitä jotain!
VastaaPoistaNo siinä varmasti oli se hymy nähtävillä :) Mun ottamat kuvat samasta tilanteesta oli aika epäonnistuneet, koska itsekin hirnuin niissä kuvissa niin, että nenäkin oli ihan rytyssä :)
PoistaTuolle paatille on kyllä päästävä!Onneksi meidän miehet kovia risteilijöitä, joten kauaa tuskin tarvii heitä houkutella ;)
VastaaPoistaNo ihan ehdottomat suosittelut. Pitää katsoa, että jos itsekin lomalla lähtisi ja ottaisi miehen mukaan.
PoistaReissuun kutsuva hytti! Mulle kyllä merkkaa matkustaessani todella paljon se, millainen hotellihuone tai hytti on. Ruokatarjonnasta puhumattakaan :)
VastaaPoistaNo ihan ehdottoman tärkeä juttu. Nuorempa ei ollut niin väliä, että millaisessa paikassa silmänsä ummistaa, mutta tänä päivänä hyvä gluteeniton ruoka ja sitten hyvä hytti ratkaisee mun laivani :)
PoistaNo hytti näyttää huikealta ja toi sun kuvan ottaminen..hihii..miehet siel tyylilyyleinä takana :)pitäis päästä laivalle! Kivalta näyttää
VastaaPoistaNo se oli aika hauska hetki. Yritin oikeasti saada vähän vauhtia kapteeniin ja perämiehiin :) No hymyt sieltä kyllä tuli :))
PoistaMe oltiin perheen kanssa pari viikkoa sitten laivalla Helsinki-Tukholma. Laivalla mahtavaa on monipuolinen ohjelma koko perheelle.
VastaaPoistaSe on tärkeintä, että laivalla viihtyy ja laivalla on monipuolista ohjelmaa. Ihanaa kesää Nanni.
Poista