torstai 4. toukokuuta 2017

Teetkö sitä mitä rakastat vai sitä mistä saat palkan?

Kirja saatu pr-näytteenä 

Minä olen se ikuinen haaveilija, joka koko ajan toistaa, että "vielä jonain päivänä minä teen sitä mitä haluan". Silti minulta puuttuu se rohkeus tehdä sitä mitä haluan. Teen päivittäin sitä, mikä tuo leivän pöytään. Kuitenkaan en tee sitä mitä oikeasti sydän tahtoisi tehdä. Miksi en siis hyppäisi oravanpyörästä pois alkaisi elämään omaa unelmaani?

Siihen on monta syytä ja yksi syy on mukavuudenhalu ja rohkeuden puute. Kuitenkin minun sisälläni elää se ihminen, joka vielä jonain päivänä uskaltaa, uskaltaa tehdä juuri sitä mitä haluaa.

Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat kirjoittaneet kirjan, joka on ehdottomasti pakko lukea. Kirja on kuin  minulle tehty. Kirjan kirjoittajat kertovat, että miten he ovat tehneet loikan unelmien työhön.



Julkkareissa oli paneeli, jossa keskusteltiin muun muassa siitä, että mitä pitää elämässä tärkeimpänä. Onko se päivätyö, josta saa säännöllistä palkkaa, vai onko se se, että tekee sitä mitä haluaa ja tienaa vähän vähemmän. Elämässä täytyy siis tehdä valintoja ja miettiä sitä, että mikä on tärkeintä.



Rämö ja Valtari ovat haastatelleet kirjaansa eri alojen ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet tehdä itselleen unelmatyön. Unelmahommissa on kirja niille, jotka haluavat tehdä työkseen sitä mitä rakastavat. Minäkin haluaisin uskaltaa ja tehdä sitä mitä sydän tahtoo.

Tämä kirja pitää ehdottomasti lukea. Olen sen pakannut valmiiksi reppuuni, jos työmatkoillani ehdin tutustua kirjaan.

Maiju

18 kommenttia:

  1. Varmasti näitä moni pyörittää silloin tällöin päässään. (: Joskus voi olla niin että nykyisestä työstä pystyy omalla asenteellaan tai työoloja muuttamalla tekemään unelmansa. Työelämä varmasti on läpikäymässä isoa muutosta ja toivottavasti parempaan. Nuoret ainakin tuntuvat olevan yhä enemmän sitä mieltä, että työssä saa ja pitää viihtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on työ sellaista, että siitä ei pysty tekemään sitä mitä oikeasti haluan tehdä. Kuitenkin mulla olisi ajatuksia, että mitä voisin tehdä :)

      Poista
  2. Olen jo ahminut osan kirjasta ja arvostan sitä miten kerrankin avoimesti ja suoraan suuren maailman luokan meiningillä kerrotaan rehellisesti palkkioista. Loistava kirja ja etuoikeutettuja saada olla mukana <3 Omassa blogissa kirjaa jo sivusinkin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mun ei pidäkään lukea, vaan sä referoit sen kirjan sisällön mulle :)

      Poista
  3. Olen viimeiset kaksi viikkoa miettinyt aivan samaa, voisinko hypätä oravanpyörästä ja tehdä sitä, mitä haluan. Toki ajatus on aiemminkin pulpahtanut mieleeni, mutta nyt ajatus on ollut hyvin vahvana mielessäni. Olen kuitenkin pelkuri, enkä rohkene jättää palkkatyötäni. Täytyy ehkä lukea Unelmahommissa ja jatkaa unelmointia. Onneksi on kuitenkin rohkeita yksilöitä, jotka tekevät, mitä haluavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä nostan aina hattua niille, jotka uskaltavat. Voisin kuvitella, että minäkin vielä jonain päivänä sen teen :)

      Poista
  4. Minä ainakin teen sitä mikä tuo leivän pöytään. En vihaa työtäni, olen siinä oikeasti hyvä, mutta ei se kyllä mikään unelmaduuni ole. Minulta puuttuu se rohkeus hypätä tuntemattomaan. Samalla mietin kyllä lapsianikin, en halua, että he jäävät jotain ilman, siksi, että äiti haluaa kokeilla siipiään jossain uudessa jutussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla periaatteessa voisi olla mahdollisuus, mutta uskallus on puuttunut. Jonain päivänä vielä sen teen :)

      Poista
  5. Valitettavasti taloudellinen tilanne aika monen kohdalla sanelee sen, ettei aivan täysin itseään pääse toteuttamaan. Itse olen siitä onnekas, että aidosti pidän työstäni vaikkei se varsinainen ykkösvaihtoehtoni olekaan - kauneusbloggaus tuokin sitten elämääni takaisin sitä ykkösrakkautta eli kosmetiikkaa <3 Ehkä vielä joskus tulen löytämään täydellisen tasapainon, mutta mennään tällä tyytyväisenä siihen asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin tuo taloudellinen tilanne pistää tekemään sitä, mistä tulee rahaa. Sitten jossain vaiheessa kun on asunnot maksettu, voi ehkä alkaa elämään sitä unelmaansa :) Mä voisin miettiä ammattia vielä gluteenittomien juttujen parissa.

      Poista
  6. Mä ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa hypätä pois tutusta ja turvallisesta ja ottaa riskin toteuttaakseen itseään, se kun ei ole mikään helpoin päätös. Omasta riskiratkaisustani tulee ens syksynä kuluneeksi 5 vuotta ja eihän tämä koko aika ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista ollut, mutta mitään en kadu! Se, että saa työkseen tehdä sitä, mistä nauttii, on oikeasti iso palanen onnellisuudessa - vaikka ratkaisu saattaa tulla stressin murusilla höystettynä ;) Mutta kaikesta oppii ja koko ajan sitä kasvaa ja onnistuu muokkaamaan arjesta vieläkin parempaa.

    Tilasin muuten juuri pari päivää sitten itselleni tuon kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihailen ihmisiä hyppäävät oravanpyörästä. HIenoa, että olet uskaltanut. Helppoahan se ei varmasti aina ole, mutta hienoa, että et ole pelännyt ottaa riskiä.

      Poista
  7. Minä teen sitä mitä rakastan ja saan sillä myös leivän pöytään. Viisitoista vuotta sitten irtisanouduin vakituisesta kunnan virasta (toimistotyöstä) ja jäin kokopäiväiseksi perhehoitajaksi (sijaisvanhemmaksi). Leipää on riittänyt vaikka jatkuvasti on omalla tavallaan huoli huomisesta. Ja kun ikää tulee lisää niin "töitä" ei enää saakaan. Minulla on eläkeikään vielä vuosia mutta perhe pienenee uhkaavasti. Kertaakaan en ole katunut että jäin kotiin tekemään tätä työtä. Minä elän sitä unelmaa josta aina pienenä tyttönä haaveilin. Toki välillä on raskaita päiviä ja mietin että olenkohan ihan viisas kun tätä hommaa teen. Nuo ajatukset tulee ja menee, onneksi niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet vaihtanut rohkeasti alaa. Monet (minä siihen lukeutuen) vain miettivät. Mulla on aikaa vielä reilut 10 vuotta työelämää, ehtisin vielä tehdä jotain muuta elämässäni. Jonain kauniina päivänä minäkin uskallan <3

      Poista
  8. Minä taidan olla siinä onnellisessa tilanteessa että teen sitä mistä tykkään työkseni - mutta se on kyllä vaatinut kaksi kertaa sen hyppäämisen varmasta työstä tyhjän päälle;) Ainoa ongelma on se, että työ joskus haittaa näitä harrastuksia! Mutta muutaman vuoden päästä - jos Luoja elinpäiviä suo - saan harrastaa sitten juuri paljon kuin haluan ja jaksan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se luoja suo. Siitä me lähdetään. Minulla on vielä 10,5 vuotta työelämää jäljellä. Vielä ehtisi tehdä jotain muuta mitä tällä hetkellä :))

      Poista
  9. Voih, olisi ihana tehdä sitä mitä rakastaa, mutta aina ei taloudellinen tilanne anna periksi:( Lisäksi mietityttää, että jos ei tulekaan tuloja, niin entäs sitten kun eläkeikä koittaa? Ihailen niitä, joilla ei tällaiset asiat huoleta, vaan uskoa löytyy ja ehkäpä sitten myös niitä tulojakin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden asioiden kanssa itsekin painin. Mietin koko ajan, että mitä jos.... ja en vaan uskalla tehdä ratkaisua.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.