Korkeasaaren eläimet elementissään

Kerroinkin eilen, että olimme juhannusaattona käymässä Korkeasaaressa. Samalla kun näkee eläimiä, niin siellä saa kivasti liikuntaa. Katsoin puhelimen terveyssovelluksesta, että tuli käveltyä yli 10.000 askelta ja kilometrejä kertyi yli seitsemän. Tulee siis huvi ja hyöty samalla. Tällä kertaa menimme Mustikkamaan kautta ja silloin askeleita kertyy enemmän.

Jotenkin tuntuu, että joka vuosi onnistun saamaan parempia ja parempia kuvia. Tällä kertaa sää suosi meitä ja eläimet olivat hyvin esillä. Liian helteinen ilma ei ole hyvä, sillä silloin eläimet yleensä ovat piilossa, eikä niitä onnistu kuvaamaan. Eilen kerroin Korkeasaaren riikinkukoista, se postaukseni löytyy täältä.

Ensiksi katsastimme tiikerit, jotka poseerasivat upeasti.









Punapandakin oli hyvin utelias ja kurkisteli puun välistä. Pandastakin sain useita  upeita kuvia.



Apinat olivat myös ulkona, mutta olivat ihmeen rauhallisella tuulella ja jokainen niistä touhusi omia juttujaan.



Kuningamerikotka on usein hyvin vaikeasti kuvattava, koska ne sijaitsevat hyvin tiheäverkkoisessa häkissä. Nyt kuitenkin onnistuin aika kohtalaisesti kuvaamisessa.



Yksi mun lemppareitani on karhut. Tämän jälkeen suunnistimme karhuja katsomaan.



Kaksi karhua oli näkyvillä. Toinen kiersi ympäri linnaa ja vahti reviiriään. Toinen oli kallionkolossa päiväunilla.



Nykyään on kiva kun karhujakin voi kuvata monelta suunnalta. Rappukäytävän pleksien läpi onnistui tätä nukkuvaa karhua kuvata hyvinkin läheltä.







Tässä tämä reviirin valvoja.



Kävimme katsomassa myös kenguruita. Tässä äitikenguru ja pussissa pieni kenguruvauva.



Välillä äiti kuulostelee, että onko vauvalla kaikki hyvin.



Aikamme tätä katsottuamme kenguruvauva pulahtaa pussista ulos.



Tässä sitten katsellaan maailmanmenoa yhdessä äiti ja vauva.



Kamelitkin olivat hyvin uteliaalla tuulella ja heitä kiinnosti selvästi aidan takana olevat vierailijat.



Erityisesti silmääni hiveli myös Korkeasaaren ihanat kukkapellot. Mietin, että onko siellä aina ollut näin upeat kukkapellot, vai oliko se tämän vuoden "uutuus". Pellot ainakin nyt kiinnittivät huomioni ja niitä kovasti kuvasinkin.



Korkeasaari on eläinten lisäksi hyvin hoidettu ja oli ilo katsella upeana päivänä myös kukkaloistoa ja hyvin hoidettuja alueita.



Kierroksen lopuksi päätin ikuistaa itseni näiden upeiden keltaisen puiden loisteessa.



Olinpa iloinen siitä, että lähdin Korkeasaareen, vaikka ensiksi vähän mietin, että jaksaako sitä lähteä. Vierailu kuitenkin osoittautui onnistuneeksi.

Maiju