Kun aurinko laskee, minä olen hiljaa

Kesäiset auringonlaskut, niitä ei mikään voita. Odotan mökillä aina sitä, että kun aurinko laskisi ja toivon, että se laskisi kauniisti. Joskus minun huutoni kuullaan ja joskus auringonlasku on aika neutraali.

Eräänä kesäisenä iltana odotimme taas mökillä, että aurinko laskisi, voi miten hitaasti sen sinä iltana laskikaan. Joskus aurinko meni täysin pilven taakse piiloon ja mietin, että se oli sitten siinä. Sitten se taas pilkotti sieltä pilven takaa. Usein auringonlaskuun menee kaikkiaan noin 20 minuuttia, mutta tuonta iltana odotimme varmaan tunnin, että se lopulta laskisi. Odotimme, että voi kun se taivas muuttuisi edes punaiseksi, mutta taivas pysyi aika pliisuna. Jossain vaiheessa sain oranssin sävyt näkymään kameran linssin läpi ja siihen oli sinä iltana tyytyminen.

Olen tyytvinen kuitenkin siitä, että aurinko näyttäytyi tuona iltana, vaikka vähän kesymmin. Olen varmaan nähnyt vuosien aikana mökillä niin upeita auringonlaskuja, joten odotan aina näkeväni kaikki  yhtä upeina. 

Auringonlaskuja ja niiden pysäyttävää fiilistä ei kuitenkaan mikään voita. Minäkin hiljenen ja pysähdyn edes tuoksi ajaksi. 

Maiju