torstai 29. kesäkuuta 2017

Mitä siitä jos en mahdu muottiin?

Minä olen tällainen tasapaksu nainen. Aina välistä mietin, että olisinko onnellisempi, jos painaisin 10-15 kiloa vähemmän? Minä tiedän, että en olisi yhtään sen onnellisempi. Olen tehnyt työtä paljon itseni hyväksymisen kanssa. Luulen, että olen oppinut jo aika hyvin itseni hyväksymistä viimeisten viiden vuoden aikana.

Olen varmasti joskus kertonut sen, että lopetin laihduttamisen 49-vuotiaana. Olin siihen saakka aina pudottamassa painoani ja stressasin painostani siihen saakka varmaan eniten elämässäni. Sitten sairastuin keliakiaan ja jouduin miettimään syömisiäni enemmän, kuin koskaan aiemmin. Samalla tein päätöksen, että en tule enää koskaan olemaan laihdutuskuurilla. Tajusin, että minun on opeteltava uusi tapa syödä ja siitä syystä päätin, että en käytän kaiken energian mielummin gluteenittoman ruokavalion opettelemiseen sekä uusien terveellisempien ruoka-aineiden opettelemiseen. Jouduin silloin etsimään parempia vaihtoehtoja niiden tilalle mitä en enää voinut syödä.

Olin jotain vuosia sitten varmaan 10-15 kiloa kevyempi, mutta tänä päivänä sillä ei ole minulle enää merkitystä. Minulle on enemmän merkitystä sillä, että voin tänä päivänä paremmin kuin koskaan aiemmin.





Parhaat energiat saan juuri tämän tyyppisestä ruokavaliostani. Minun ruokavaliooni kuluu ympärivuoden paljon marjoja, hedelmiä ja vihreää monessa muodossa. Elämäni ei ole kuitenkaan pelkästään viherpiipertämistä, vaan kuuluu siihen paljon muutakin.









Halusin vain sanoa, että älkää stressatko ihan jokaisen kilonne perään. Olen käyttänyt elämässäni ihan liikaa aikaa turhaan stressaamiseen kiloistani. Usein se stressaaminen on ollut vielä sellaisella hetkellä, kun ei todellakaan olisi ollut edes aihetta stressaamiseen.

Olkaa itsellenne armollisempia ja hyväksykää oma kehonne. Tiedän, että se ei ole aina helppoa. Joskus siihen tarvitaan, joku isompi asia elämässä, kunnes tajuaa, että kuinka pieni asia se ylipaino sitten on itselleen ollutkaan.

Minä nautin elämästäni nyt tällaisena. Jos en mahdu muottiin, niin sillä ei ole mitään väliä. Pääasia, että hyväksyy itse itsensä sellaisena kuin on.

Maiju

22 kommenttia:

  1. Nyt puhut Maiju asiaa, tai itse asiassa sie puhut aina asiaa.
    Mitä jos kaikki olisimmekin missin mitoissa? Olisimmeko yhtään sen onnellisempia? Poistuisiko maailmasta nälänhätä ja sodat hmmm... ei taitaisi.
    Itse olen kyllä painoni vartia mutta siinä se on ja pysyy, vartioimattakin. Nautitaan elämästä, turhaa tätä on kuluttaa murehtimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Ei se laihuus tuo sitä onnea. Se onni kyllä tulee jostain muualta <3

      Poista
  2. Asiaa Maiju :) On niitä diettejä läpikäyty muutaman kilon vuoksi ja olotila ei ole siitä kuitenkaan paremmaksi tullut. Joitain vuosia sitten rupesin juoksemaan systemaattiseti tavoitteena puolikas maraton. Siinä samalla ruokavalio muuttui kuin itsestään sellaiseen suuntaan, joka se on edelleen. Painoa tippui lenkkipoluille kymmenisen kiloa. Seisoin Yyterin maratonin lähtöviivalla toukouussa 2013 ja läksin varmoin askelin kohti tavoitettani, kesän ensimmäinen hellepäivä teki tepposet minulle ja monelle muulle. Jouduin keskeyttämään. Tarkoitus oli tehdä revanssi syksyllä, mutta sitten kaaduin ja käden vauriot estivät juoksemisen muutamaksi kuukaudeksi. Välillä lupaan itselleni, että vielä minä sen juoksen, mutta taitaa jäädä tekemättä, ehkä... Mutta olen onnellinen, että aikanaan treenin myötä elintapani muuttuivat ja ne ovat säilyneet. Treenailen eri tavoin kevyesti, syön aika samanlaista ruokaa kuin sinäkin tuossa esittelit, paitsi etten tarvitse gluteenittomia vaihtoehtoja. Olen oppinut hyväksymään itseni just sellaisena kuin olen, minulla on hyvä olla ja sehän tärkeintä on. Huomaan, että mitä enemmän tulee ikää sen vapautuneemmaksi tulen. Apuuva, minkälainen mä olen kymmenen vuoden kuluttua kasikymppisenä??? Mutta se on varma, että mä olen paras mä ja sä Maiju olet paras sä. Ollaan itsellemme armollisia ja helliä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itensä hyväksyminen on parasta mitä olen kokenut. Joskus nauraen katson niitäk kuvia itsestäni, jolloin en ole ollut itseeni tyytyväinen ja silloin olen ollut paljon hoikemmassa kunnossa kuin nyt :) Armollisuus <3

      Poista
  3. Minusta tuntuu, että en ole sopinut koskaan muottiin. Se taas ei haittaa minua yhtään. Olen onnellinen ja rakastettu, minulle se on enemmän kuin tarpeeksi.
    Aurinkoista torstaita Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Kun itse hyväksymme itsemme, niin muutkin sen tekee <3

      Poista
  4. Sitten kun tapahtuu jotain todella jotain järisyttävää, tajuaa, miten pieni asia lopultakin on muutama ylikilo ja ne kotelomekot komerossa, jotka eivät mahdu ylle. No, kun tässä jollekin taas valitin, että en mahdu mekkohini, hän totesi: "Mitä mekoista Leena, olet hengissä!" Kaikki on niin suhteellista eli mistä katsoo, mihin vertaa, mitä on kokenut.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Leena. Sinä jos kuka tiedät tuon, että kaikki ei ole itsestäänselvyyttä ja mitä vaan voi sattua jonain päivänä. Silloin ne muutamat ylikilot ovat olleet pienin asia maailmassa

      Poista
  5. En ole koskaan ollut yhtään onnellisempi, olen ollut sitten minkä mittainen ja aina olen hoikkanakin tuuminut, että olen vääränlainen. Hyvä olo lähtee ihan muualta, mutta myönnän, että hieman tasapainoisempi olo, on aavistuksen hoikempana, ei laihana, mutta vähän vähemmän pönöttävänä.

    Hyvä postaus, ihkuisaa viikkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisuus lähtee jostain muista asioista kuin kiloista.Sanoin eräälle joskus, että keskity siihen mikä sinussa on hyvää, eikä siihen, mikä on huonosti <3

      Poista
  6. Todella loistava kirjoitus<3 Mäkin olen kuta kuinkin ihan pikkulapsesta saakka tuntenut olevani vääränpainoinen, ja aivan liian monta vuosikymmentä on mennyt yrittäessä tulla toisenlaiseksi, mutta joskus pari-kolme vuotta sitten lakkasin yrittämästä ja murehtimasta painoasioita. Painoasia ja ulkonäköjutut on kyllä itseironisesti aina mukana, kun se kuitenkin on sävyyttänyt melkein koko elämään niin kauan, mutta ei enää sillä tavalla, että se veisi itsetunnon:)
    Aurinkoa päivääsi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tulemme tiettyyn ikään, niin silloin tajuaa, että onko ne muutamat ylikilot kuitenkaan se elämän tärkein asia, mihin pitää kaiken energiansa pistää :)

      Poista
  7. Loistava postaus. Itse olen nyt 49-vuotias ja ihan parin kuukauden kuluttua 50 (iiks). Minä aikoinani stressasin myös kiloista, mutta nyt olen tullut jotenkin siihen päätökseen, etten enää jaksa. Olen tällainenn kuin olen. Jos olen jo tähän ikään päässyt, miksi kiduttaisin itseäni laskemalla jokaista suupalaani. Nautin elämästä ja yritän syödä monipuolisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tulee tässä tietyssä iässä se tunne, että mitäs siitä, jos nyt jokunen kilo on siellä tai täällä. Sanon joskus, että ne on työllä ja tuskalla ansaittuja :)

      Poista
  8. Luulen että me ollaan aika saman kokoisia. Minä myös painoin kymmenisen vuotta sitten kymmenen kiloa vähemmän ja nuorena jopa parikymmentä kiloa vähemmän.
    Ei mua tuo painon nouseminen muuten harmittaisi, mutta kun kilot pakkaavat kertymään takapuoliin ja reisiin, niin se ei tunnu hyvältä.
    En osaa käyttää muunlaisia vaatteita kuin sellaisia jotka tulevat takapuolen yli eli tunikoita. Kuvittelen että näytän hoikemmalta niissä, mutta voi olla että asia on aivan päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin periaatteessa tiedän, että millaisiin vaatteisiin pitäisi pukeutua, mutta aina en jaksa edes sitäkään stressata. Iloitaan Kristiina elämästä <3

      Poista
  9. Minä jojoilin painoni kanssa varmaan parikymmentä vuotta. Laihdutin puoli vuotta ja lihoin puolen vuoden sisällä korkojen kera kaiken takaisin. Lähes vuosi sitten terveydellisistä syistä tein elämäntaparempan ja painoa on lähtenyt reippaasti. En voi sanoa, että yhtään kiloa haluaisin takaisin ja toivon, että pysyvät poissa. Mulla on sairauksia, mutta sen verran turhamainen olen, että olen onnellisempi vähemmillä kiloilla. Pääasia, että kukin on oloonsa ja eloonsa tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntaparemontti on se sana, johon pitäisikin keskittyä enemminkin, kuin laihduttamiseen. Varmasti myös normaalipainoisena monet asiat tuntuvat kevyemmiltä, joten ymmärrän :)

      Poista
  10. Onni ei ole kiloista kiinni, vaikka olen ollut minkä painoinen, niin aina on ollut se 5 kiloa liikaa.. itselläni ongelma on pömpöttävä vatsa. Vedin muutama vuosi sitten hirvittävän määrän treeniä, että sain sen pois. No eihän sellainen ole pysyvää. Nyt olen tajunnut, että minäpä olen tämän mallinen, vaikka painaisin 45 kiloa, niin vatsassa on vähän pyöreyttä. Antaa sen olla, ei se ole maailman tärkein asia, kunhan itsellä on hyvä ja terve olo. Normaali vartalo on mielestäni kaunein, tässäkään asiassa ääripäät ei ole hyväksi. :) Hyvää viikonloppua Maiju! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus nauranut siskon tytön kanssa, että muistamme kuinka meillä aina oli se 5 kiloa liikaa. Nyt kun on vähän enemmän, niin ei edes jaksa stressata :) Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus, Maiju ♥ Itsensä hyväksyminen on vaikeaa. Tiedän sen itsekin. Olen kärsinyt ylipainosta kaikenikääni. JO ala-asteella minua kiusattiin siitä eikä tilanne parantunut aikuisenakaan. Sain nuorena naisena silloiselta mieheltäni niin rajua palautetta painostani, että se jätti minuun ikuiset haavat. Tänä päivänä minun on vaikea olla itselleni armollinen ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Peiliin katsominen tuskastuttaa. Vaikka nykyinen mieheni rakastaa minua juuri tälläisenä kuin olen eikä koskaan sano minulle ylipainostani, haluaisin olla silti vähän kevyempi. En tiedä olisinko sitten onnellisempi, mutta ehkä minun olisi silloin helpompi hyväksyä itseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun olet löytänyt itsellesi miehen, joka ei tuijota kilojasi ja niistä ivaile. Sellainen, joka sen tekee, ei oikeasti välitä siitä mitä ole sisältäsi. Harjoitellaan joskus Krisse tuota itsensä hyväksymistä, olen aika hyvä siinä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.