maanantai 31. heinäkuuta 2017

Gluteenitonta tarjontaa mökillä

Olimme viikonloppuna Sammatissa mökillä. Hiukset saivat juuri sopivasti mökkimatkalle uuden sävyn. Olen koko kevään ollut blondina ja nyt päätin taas vähän räväyttää. Pinkki väri sopii hyvin vihreään maastoon. Vai mitä?



Päätin pikästä aikaa tehdä makaroonilaatikkoa. Olin vienyt jo aiemmin mökille Tescon Free From penna pasta -pussin ja päätin kokeilla, että millaista pastaa nämä ovat. Olen pastan suhteen vähän vaativa, jostain syystä gluteenittomista pastoista mulle maistuu melkeinpä vain maissipasta. Tykkäsin kovasti tästä Tescon pastasta kovasti. Mulla on tietyt valmistajat, joiden pastaa yleensä ostan, tämä pääsi mun suosituslistalle.



Lauantai-iltana oli mökin auringonlasku taas niin upea, että tätä jaksoin ihailla puoli tuntia.



Sunnuntaina oli sitten tiedossa miehen synttärit.  Minä haluan tarjota aina kaikille samaa eli kun olen itse gluteeniton, niin muillekin tarjotaan sitten samaa. Mökillä olosuhteet on usein sellaiset, että siellä ei haluta kokkailla mitään monimutkaista. Siksi olin pakannut nytkin mukaan valmiskääretorttua, keksejä, kuohukermaa ja marjoja. Näillä "eväillä" sitten syntyi tarjoilut helposti.

Aamulla heräsin jo ennen kahdeksaa todetakseni, että mies oli mennyt aamupalaa nauttimaan laiturille. Siinä olikin sitten hyvää aikaa tehdä tarjoilut valmiiksi ja ikään kuin yllättää sitten aamupalan merkeissä synttärisankari. Tuumasta sitten toimeen ajattelin minä.



Tarjoilut lautaselle ja kohti laituria.



En päässyt alkua pidemmälle, kun jo toinen leivos luiskahti lautaselta keskelle pihamaata. Siinä ei sitten auttanut muu, kuin lähteä aloittamaan homma alusta.



Pääsin lopulta onnellisesti laiturille onnitteluhommiin.



Ostin Tescon Free From kaurakeksejä ja päätin kokeilla, että miten ne taipuvat "leivoksiksi". Hyvin ne taipuivat ja keksit olivat tähän tarkoitukseen juuri sopivan pehmeitä. Tästä syntyi myös toinen ajatus, jota aion kokeilla jossain vaiheessa. Haluan välillä osoittaa, että tarjoilut voivat olla vähän erilaisia eli näissä gluteenittomissakin tarjoiluissa voi käyttää vähän mielikuvitusta.



Tässä lähikuvaa gluteenittomista kääretorttuleivonnaisista. Nämäkin syntyivät kädenkäänteessä. Helppoa ja hyvää. Tässä ei täytekakkuja tarvittu.





Tarjoilut maistuivat kaikille ja aikaa näiden valmistamiseen meni 10 minuuttia. Varsinkin mökillä on kiva välistä ottaa vähän rennommin. Helppoa ja hyvää sanoi muutkin.

Maiju

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Eläimellistä menoa

Viikolla eräänä päivänä koin oikein eläimellisen illan. Töiden jälkeen suunnistin Hellapoliisi Katin luokse, koska huomasin, että mun lempikoirani eli Mila on siellä "kylässä". Pitäähän sitä kerran viikossa käydä katsomassa, että mitä Mila-vauvalle kuuluu.

Mila oli taas oikea pusumaakari ja kuvan nappaaminen tästä durasell-pupusta oli aika vaikeaa. Mila on rakkauden lapsi ja hänellä on niin hyvä tukiverkosto ympärillään, että hänestä on tulossa kyllä sellainen rakkauspakkaus ettei paremmasta väliä.





Tämän vierailun jälkeen tultiin kotiin ja mikä siellä odottikaan? Olimme ex-työkaverin kanssa päättäneet tilata Collector-liput eli eräänlaiset keräilyliput. Kyllähän nämä liput aina perinteiset paperi- tai sähköiset liput voittaa. Lokakuussa siis ollaan valmiita Cats-musikaaliin. Odotan mahtavaa musikaalia jo nyt.



Tein vähän somehommia ja sitten isäntä houkutteli mut fillaroimaan. Täytyy myöntää, että en ole ajanut fillarilla muutamaan vuoteen, joten vähän ajatus kauhistutti, mutta samalla innostutti. Ilta oli meinaan mitä ihanin. Pääsimme vain pienen matkan eteenpäin, kun pellolla odotti mahtava näkymä varmaan 10 pupujussia siellä kirmaili keskenään. Tämä pupu leikkii tässä hieman "näkymätöntä".



Ajatelimme jonkin matkaa ja hämmästyin sitä, että meillä on Siltamäessä lampaita. Kuuleman mukaan kolmatta kesää nämä lampaat ovat melkein keskellä asutusta. Siltamäen laita on kyllä tosin pientalo-aluetta, joten ei nyt ihan kerrostalomaisemissa aikaansa vietä. Siltamäessähän on muuten ihanat ulkoilualueet ja vehreät maisemat eli paljon peltoja - ainakin vielä. Pakko oli pysähtyä syöttämään lampaille ruohoa.



Sitten ajettiin fillareilla seuraavaan kuvauskohteeseen eli Helsinki Vantaan rajalle. Keravanjoki siellä virtaa alhaalla.



Ilta oli todellakin upea ja taivas pilvineen hyvin kuvauksellinen.



Minä rakastan tällaista maisemaa, kun valkoiset pilvet kumpuilevat sinisellä taivaalla ja ne heijastuvat joen tai järven pintaan. Melkein mitään kauniimpaa en osaa kuvitella. Tähän tunnelmaan voi uppoutua.





Tämän jälkeen ajettiin Haltialan tilalle nauttimaan iltakahvit ja syöttämään lampaita tai ainakin kuvaamaan niitä. Ajatelkaa, että Helsingissä on näitä paikkoja, joissa voi lapset nauttia eläinten seurasta (tai vähän myös aikuisetkin). Siellä lapset ja aikuiset todellakin kilpaa syöttävät lampaille heinää tai puiden lehtiä.





Ajettiin pellon laitaa takaisin kotiin päin. Voi kuinka kaunista pellolla olikaan. Joskus pellon laidalla voi pongata vaikka yksinäisen värikkään kukkasen viljan keskellä.



Näihin tunnelmiin jätettiin Haltilala taake ja nautittiin maisemista vielä kotiin ajaessamme.



Tätä maisemaa ihailen usein kotiin tullessani, mutta tämä on vaikea kuvattava, koska paras maisema syntyy vähän korkeammalta kuvatessa (esim. bussin ikkunasta). Voi kuinka kaunista joskus onkaan, kun aurinko laskee Tammiston suuntaan.



Arki-iltanakin töiden jälkeen vielä ehtii kun vaan lähtee menemään. Näistä asioista taas sai parhaat energiat seuraavaan työpäivään. Taidankin taas ottaa tuon pyörän kulkuvälineeksi näihin muutaman kilometrin matkoihin. Olen kuitenkin aina rakastanut fillarointia.

Ihanaa lauantaita kaikille.

Maiju

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kun ei vaan tarvitse mitään

Tiedättekö sen tunteen kun se vaatekaappi pursuaa vaatteita, eikä todellakaan tarvitse mitään uutta? Minä tiedän tai ainakin mun pitäisi tietää. Siitäkin huolimatta alkuviikosta päätin käydä kääntymässä Fashion at Homen myymälässä Helsingin rautatieaseman siivessä. Ajattelin, että jos vähän katselisin alennusmyyntituotteita. Kyllähän mä niitäkin katselin, vähän.

Fashion at Homen myymälässä on ollut ihania kissa-aiheisia vaatteita, joita olen ajatellut katselevani sillä silmällä. Nyt oli kuitenkin myymälään tullut täydellinen pusero, jota en vaan voinut ohittaa.

Puseroa oli useammassa värissä. Muistaakseni harmaa, vaalea sininen ja musta. Mustanhan minä sieltä nappasin. Tykkäsin puseron mallista ja pituudesta. Juuri sopivan pituinen mustien housujen kanssa. Sopii varmasti moneen muuhunkin asuun hyvin . Helposti yhdistettävissä siis monen vaatteen kanssa. Mikä parasta kissassa oli timanttikoristeet, joten siis täydellinen.



Puseron kanssa yhdistin vuosi sitten ostamani paperinarusta valmistetut kukkakorvikset. Sopivat puseron kanssa täydellisesti. Nykyään kävelen hyvin paljon matalilla kengissä selkäongelmani takia, mutta nyt kaivoin kaapistani mustat avokkaat. Kyllä se on vaan niin, että tällaisilla kengillä tulee se ryhti asuun. Harmi vaan, kun on tullut hieman ongelmia käyttää tällaisia kenkiä.



Jokohan nyt olisi vaatteita taas ostettu tarpeeksi. Pitää varmaan kohta alkaa siivoamaan kaappiaan ja katsastaa, että onko siellä jotain liikaa. Voisin kuvitella, että siellä on.

Ihanaa viikonloppua kaikille.

Maiju

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kynnet kuin karamellit


Viime viikolla kävin kynsihuollossa Janan luona. Olin jäänyt vähän koukkuun violettiin väriin edellisten kynsieni tiimoilta ja toivomuksena oli vain tämä tietty väri. Siitä sitten lähdettiin liikenteeseen.

Kynsihuolto tuli hyvään saumaan. Olen aina kehunut, että en ole koskaan "rikkonut" Janan tekemiä kynsiä, niin juuri kynsihuoltoaamuna sattui bussissa pieni "kolhaisu" ja kynnen akryyli napsahti halki. Onneksi se oli vain akryyli, eikä ulottunut omaan kynteen saakka. Huonossa tuurissa oli hyvä tuuri, että se sattui juuri kynsihuoltoaamuna.

Sain uusiin kynsiin myös muutaman timantin tuomaan vähän arjen luksusta elämään.








Kun otan niin paljon kuvia, niin kauneimmat kynnet ovat kuvien kannalta sellaiset, jotka näyttävät hyviltä kuvissa. Nämä näyttävät, sen olen jo kokenut kuvia ottaessani.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.
'
Maiju

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Junarosen mekossa

Olen huomannut, että tämän kesän vaateostokseni toistavat samaa kaavaa. Olen ostanut nyt kesällä todella paljon vaatteita, joissa on kaikissa musta pohja ja kukkia. Nauratti oiken, kun otin yhtä aikaa esiin kaksi ostamaani puseroa. Jotenkin tuntui, että ne oli melkein identtiset. Minä olen nyt vaan niin kiintynyt vaatteisiin, joiden pohjaväri on musta ja ne on koristeltu kukkasin.

Minä teen paljon ostopäätöksiä sosiaalisen median kautta. Instagram on kanava, joka saa mut välistä sortumaan johonkin vaatteisiin. Tämän mekon näin Junarosen Instagramsivuilla ja tiesin, että se on mun mekkoni. Kyselin sitten instan kautta, että mistä mekkoa on saatavilla. Se oli juuri silloin juuri tulossa kauppoihin. Löysin mekon sitten Lorellan rekistä ja sieltä se lähti minun matkaani. Junarosen vaatteethan on isojen tyttöjen vaatteita ja heidän kokonsa alkaa numerosta 40:stä ylöspäin.

Mekko oli kuin minulle tehty. Rakastan vaatteita, jotka ovat monikäyttöisiä. Keksin heti monta tapaa yhdistellä tähän erilaisia asukokonaisuuksia. Siksi tähän ihastuin ja ostin sen. Haluan aina vaatteita, joita voin yhdistellä erilaisilla tavoilla. Silloin tiedän, että vaatteet tulevat käyttöön.







Tästä mekon kuosista tulee mieleeni pusero, jonka ostin juuri ennen tätä mekkoa ja jonka esittelinkin aiemmin blogissani. Pusero löytyy täältä.

Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa vaatekaapin siivous. Sieltäkin voisi tehdä löytöjä.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille.

Maiju

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Blogi täyttää vuosia - bloggausta takana jo 12 vuotta!

Miten musta tuntuu, että vuodet menevät aina vaan nopeammin ja nopeammin. Tänään blogiurani täyttää jo 12 vuotta. Siis oikeasti 12 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon, niin paljon.

Kun heinäkuussa 2005 päätin perustaa ensimmäisen blogini, niin blogini sisältö oli vallan toisenlainen kuin se on tänä päivänä. Blogini piti sisällään alkuun kaikenlaista kädentaitoihin liittyvää. Esittelin tekemiäni kortteja ja demosin erilaisia tekniikoita. Kirjoitin pari vuotta sitten pitkän postauksen blogini historiasta. Se postaukseni löytyy täältä.




Tammikuussa 2013 päätin repäistä itseni irti kädentaitomaailmasta ja silloin alkoi omalla kohdallani blogihistoriassa uudet tuulet puhaltamaan. Silloin päätin muuttaa kirjoittamisen aiheita. Tuo oli minulle ihan ehdottomasti parasta mitä tein. Tämän jälkeen on reviiriä laajennettu Instagramin ja tuben puolelle. Koskaan minusta ei tiedä, että mihin innostunut ja missä jatkan. Toistaiseksi vielä ainakin myös blogin puolella. Tosin joskus tuntuu, että aika ei riitä kaikkien kanavien pyörittämiseen. Tuntuu, että videopuoli vetää enemmän ja enemmän puoleensa. Ajattelin vähän avata, että missä kaikkialla olen mukana somen maailmassa. Kanavia on paljon ja siten voitte arvata, että myös päivittämistä on paljon.

Missä olen mukana somessa?


Pinkit korkokengät blogi löytyy monista eri kanavista ja olen hyvin aktiivinen sosiaalisen median eri kanavissa. Pinkit korkokengät löytyy täältä, saa liittyä seuraamaan eri kanavissa.




Tädit tubettaa kanavan kanssa olemme aktiivisia näissä kanavissa:





Aikuistubettajat ryhmät vaativat jonkinlaista työpanosta silloin tällöin ja me löydymme somessa näistä kanavista: 


Gluteenittomat tuotteet ja ruokapaikat Facebook-ryhmän olen perustanut kun sairastuin keliakiaan ja sen ylläpitoa hoidan yhdessä Suvin kanssa:

Saattoi olla, että jokin kanava jäi mainitsematta. Kuitenkin musta tuntuu, että näissä on ylläpitoa ihan tarpeeksi ihmiselle, joka käy myös päivätyössä somemaailman lisäksi. 


Some on kehittynyt paljon 12 vuodessa ja varmasti kehittyy koko ajan lisää. Katsotaan, että mitä seuraavan vuoden kohdalla ollaan tekemässä. 

Kiitos kaikille blogini seuraajille. Ilman teitä ei blogini päivittyisi. Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista, silloinkin kun omat voimat joskus ehtyvät. 

Näissä tunnelmissa on taas kiva jatkaa seuraavalle vuodelle. 

Maiju

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Nettikiusaaminen on tuomittavaa!

Viikolla keskustelimme facebookissa aiheesta nettikiusaaminen. Tämä tuli ajankohtaiseksi, kun nostin yhden Tiian saaman kommentin puheenaiheeksi fb:ssä. Tämä oli vain pieni osa isoa kokonaisuutta, jonka nostin esiin. Minä olen toitottanut ja toitottanut aiheesta ja pitkään ja useita kertoja, että netissä tapahtuva kiusaaminen on yhtä tuomittavaa kuin koulukiusaaminen.

Tästä syystä päätimme, että puhumme aiheesta verkossa ehkä entistäkin enemmän ja nostamme aihetta esiin lähiviikkoina erilaisin tauluin sekä mahdollisesti myös videoilla.



Jostain syystä joku "taho" on hyvin ärsyyntynyt Tiian ja minun yhteisistä jutuista. Tahoa ärsyttää varmaan kaikki mitä teemme. Sanon aina, että kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan miellyttää. Sehän on selvää.

Minä tein pari vuotta sitten selväksi itselleni, että en tule hyväksymään sitä, että joku oksentaa blogini kommenteissa oman pahan olonsa minun niskaani. En hyväksy sitä edelleenkään ja siitä syystä olen säätänyt kommentoinnin aika tiukaksi blogissani. Minun ei tarvitse olla kenenkään pahan olon kaatopaikkana, tämän opin jo männä vuosina yhdessä työpaikassani. Tämä on jokaisen hyvä sisäistää. Itse usein asettaa sen rajan, että minkälaisen kohtelun muilta hyväksyy. Minun rajani on tiukka ja ehdoton.

Tiia on saanut enemmänkin tämän tyyppisiä kommentteja bloginsa kautta. Olemme käsitelleet tätä aihetta ja miettineet, että miksi joku seuraa meitä molempia tiiviisti blogeissamme ja Tädit tubettaa kanavalla ja silti oksentaa meidän juttuja seuratessaan. Se mitä usein Tiian kanssa teemme käsittää usein huumoria. Huumorintajua varmasti voi opetella, jos sitä ei ole. Sanon usein, että ihan kaikkea ei kannata seurata ryppyotsaisesti. Elämä on 100 kertaa hauskempaa, kun jaksaa nauraa itselleen ja välistä vähän hassutella. Suosittelen kokeilemaan.

Tämä oli yksi osa isompaa kokonaisuutta, joka sai mut taas pohtimaan tätä tilannetta. Myötähäpeää ei meidän kanssa varmasti kannata tuntea. Myötähäpeä on sellainen asia, että sitä tunnetaan, jos joku käyttäytyy huonosti toisia ihmisiä kohtaan. Huumorin takia ei sitä kannata tuntea.




Edelleenkin aion hassutella silloin, kun minua huvittaa, edelleenkään ei aio kysyä siihen lupaa keneltäkään. Usein palautteiden jälkeen saattaa olla, että hassutellaan vielä enemmänkin. Tiedämme, että tuomme tällä toiminnalla iloa muidenkin elämään. Ennen kuin ärsyynnyt näistä jutuista, niin mieti, että voisiko tämä olla huumoria?


Nämäkin blogissa esiintyneet kuvat voivat ehkä olla aina kuvia jostain tulevista jutuista, jotka ovat ehkä osa jotain kokonaisuutta.





Antakaa muiden ihmisten elää omaa elämäänsä niin kuin he parhaaksi näkevät. Antakaa ihmisten olla iloisia ja tuottaa muillekin iloa. Jos itse haluatte elää elämänne ryppyotsaisesti, niin älkää vaatiko sitä muilta.

Pilke silmäkulmassa teimme myös Tädit tubettaa kanavalle videon Mutsit ei ymmärrä teinejä - miksi mutsit ragee -videon. Kannattaa katsoa video huumorlasit silmillä.


Tällaisin ajatuksin näin sunnuntaina. Ihanaa ja positiivista sunnuntaita kaikille.

Maiju

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Voimaa hakemassa heinäpellolta

Tällä viikolla olen harrastanut kevennettyä bloggaamista. Normaalistihan bloggaan pääsääntöisesti joka päivä, mutta nyt olen blogannut vähän harvemmin. Joskus pitää priorisoida asioita ja videopuoli on vaatinut tällä viikolla enemmän aikaani ja siksi olen keskittynyt niihin asioihin illalla töiden jälkeen.

Tuomarinkylän pellot ovat meiltä ihan kivenheiton päässä. Heinäkuun alkupuolella pelloilla järjestettiin taas jo perinteeksi muodostuneet heinätalkoot. Heinätalkoita on pellolla järjestetty jo yli kolmenkymmen vuoden ajan. Heiniä korjataan pellolla neljän ja puolen hehtaarin alueelta. Kuivumisen jälkeen heinät pakataan ja kuljetetaan Haltialan tilan naudoille. Näin pääsee sitten halukkaat kaupunkilaisetkin heinätalkoisiin ja maistamaan maalaiselämää.



Jotenkin tämä perinne on hieno ja on myös upeaa käydä katsastamassa kun heinät on seipäillä. Tällainen näkymä taitaa muutenkin olla tänä päivänä harvinainen tai ainakin minusta tuntuu, että nämäkin on maalla jo koneistettu.

Joskus sitä miettii, että kuinka lähellä siten oikeastaan asuu maalaismaisemaa, vaikka asuukin Helsingissä. Meiltä on tänne pelloille varmaan noin 3 kilometriä matkaa.









Kun olimme ihastelleet Tuomarinkylän kartanon maisemat, niin sen jälkeen lähdimme vielä ihastelemaan Haltialan tilan lehmiä ja lampaita.

Ilta oli mitä ihanin ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin Haltialaan. Kaikki lehmätkin oli viettämässä kesäiltaa pellolla. Tuohon tunnelmaan olisi voinut uppoutua.







Yritin kovasti saada lehmäselfietä aikaiseksi. Tämän parempaan en tällä kertaa päässyt.



Haltialan tila on myös kuin pala suomalaista maalaismaisemaa. Haltialan tilalla on mahdollisuus tutustua kotieläimiin. Paikka on erityisesti lapsiperheiden suuressa suosiossa. Tilalta poistuttaessa oli vielä mahdollisuus ikuistaa auringonlasku Vantaanjoen tuntumassa.




Tämä jos mikä on hyvin voimaannuttavaa. Luonto auttaa voimaan paremmin ja antaa puhtia jaksamaan tällaisen hektisen elämäntyylin. Näiden voimin taas jaksaa eteenpäin.

Maiju

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Auringonlaskua metsästämässä

Tässä kesän aikana olen muutamina iltoina lähtenyt auringonlaskun metsästykseen. Joskus omasta ja joskus miehen ehdotuksesta.

Lähdettiin yhtenä iltana ajelemaan autolla Hietsun uimarannalle, kun sinä iltana näytti siltä, että aurinko tulee laskemaan upeasti. Kun pääsimme Hietsuun, alkoi taivaalle ilmestymään pilviä ja sitten olikin jo sen näköistä, että siltä illalta oli auringonlasku peruutettu.



Ajattelin, että tämän illan auringonlasku oli sitten tällainen, että taivas oli pilvinen ja hieman punertava.





Isäntä istui kalliolla odottamassa kun minä kuvasin.



No en ollutkaan moneen vuoteen käynyt Hietsussa ja ajattelin, että olihan tämä ihan kiva tsekata.



Ajattelin, että tämä oli varmaan tämän illan paras hetki.



Ajoimme Tuusulantietä kotiinpäin ja hieman ennen Tammiston liittymään huomasin, että siellähän se aurinko laskee ja oikein komeasti Haltialassa päin. Siinä sitten ohjeistus isännälle, että koitetaan ehtiä katsomaan se auringonlasku. Välillä se aurinko laskee sellaisella vauhdilla, että ehtii nähdä vain, että nyt se h-hetki sitten tapahtui.

Kuitenkin ehdimme juuri sopivasti pysäyttää auton Haltialaan vievälle tielle Vantaanjoen viereen. Näimme auringon laskevan Tammiston suuntaan. Auringonlasku oli  mitä upein sinä iltana.










Täytyy sanoa, että oli se ilta vaan sen verran jännitystä täynnä, että sitä tunsi olevansa auringonlaskun metsästäjä. Ensiksi ajetaan 20 kilometriä Hietsuun ja sitten sen parhaimman auringonlaskun näkeekin melkein kotikulmilla.

Tunsin melkein suurta onnistumista tästä tilanteesta. Luulin menettäneeni sen auringonlaskun ja sain sen sitten kuitenkin ihan hulppeana takaisin.

Maiju