lauantai 29. heinäkuuta 2017

Eläimellistä menoa

Viikolla eräänä päivänä koin oikein eläimellisen illan. Töiden jälkeen suunnistin Hellapoliisi Katin luokse, koska huomasin, että mun lempikoirani eli Mila on siellä "kylässä". Pitäähän sitä kerran viikossa käydä katsomassa, että mitä Mila-vauvalle kuuluu.

Mila oli taas oikea pusumaakari ja kuvan nappaaminen tästä durasell-pupusta oli aika vaikeaa. Mila on rakkauden lapsi ja hänellä on niin hyvä tukiverkosto ympärillään, että hänestä on tulossa kyllä sellainen rakkauspakkaus ettei paremmasta väliä.





Tämän vierailun jälkeen tultiin kotiin ja mikä siellä odottikaan? Olimme ex-työkaverin kanssa päättäneet tilata Collector-liput eli eräänlaiset keräilyliput. Kyllähän nämä liput aina perinteiset paperi- tai sähköiset liput voittaa. Lokakuussa siis ollaan valmiita Cats-musikaaliin. Odotan mahtavaa musikaalia jo nyt.



Tein vähän somehommia ja sitten isäntä houkutteli mut fillaroimaan. Täytyy myöntää, että en ole ajanut fillarilla muutamaan vuoteen, joten vähän ajatus kauhistutti, mutta samalla innostutti. Ilta oli meinaan mitä ihanin. Pääsimme vain pienen matkan eteenpäin, kun pellolla odotti mahtava näkymä varmaan 10 pupujussia siellä kirmaili keskenään. Tämä pupu leikkii tässä hieman "näkymätöntä".



Ajatelimme jonkin matkaa ja hämmästyin sitä, että meillä on Siltamäessä lampaita. Kuuleman mukaan kolmatta kesää nämä lampaat ovat melkein keskellä asutusta. Siltamäen laita on kyllä tosin pientalo-aluetta, joten ei nyt ihan kerrostalomaisemissa aikaansa vietä. Siltamäessähän on muuten ihanat ulkoilualueet ja vehreät maisemat eli paljon peltoja - ainakin vielä. Pakko oli pysähtyä syöttämään lampaille ruohoa.



Sitten ajettiin fillareilla seuraavaan kuvauskohteeseen eli Helsinki Vantaan rajalle. Keravanjoki siellä virtaa alhaalla.



Ilta oli todellakin upea ja taivas pilvineen hyvin kuvauksellinen.



Minä rakastan tällaista maisemaa, kun valkoiset pilvet kumpuilevat sinisellä taivaalla ja ne heijastuvat joen tai järven pintaan. Melkein mitään kauniimpaa en osaa kuvitella. Tähän tunnelmaan voi uppoutua.





Tämän jälkeen ajettiin Haltialan tilalle nauttimaan iltakahvit ja syöttämään lampaita tai ainakin kuvaamaan niitä. Ajatelkaa, että Helsingissä on näitä paikkoja, joissa voi lapset nauttia eläinten seurasta (tai vähän myös aikuisetkin). Siellä lapset ja aikuiset todellakin kilpaa syöttävät lampaille heinää tai puiden lehtiä.





Ajettiin pellon laitaa takaisin kotiin päin. Voi kuinka kaunista pellolla olikaan. Joskus pellon laidalla voi pongata vaikka yksinäisen värikkään kukkasen viljan keskellä.



Näihin tunnelmiin jätettiin Haltilala taake ja nautittiin maisemista vielä kotiin ajaessamme.



Tätä maisemaa ihailen usein kotiin tullessani, mutta tämä on vaikea kuvattava, koska paras maisema syntyy vähän korkeammalta kuvatessa (esim. bussin ikkunasta). Voi kuinka kaunista joskus onkaan, kun aurinko laskee Tammiston suuntaan.



Arki-iltanakin töiden jälkeen vielä ehtii kun vaan lähtee menemään. Näistä asioista taas sai parhaat energiat seuraavaan työpäivään. Taidankin taas ottaa tuon pyörän kulkuvälineeksi näihin muutaman kilometrin matkoihin. Olen kuitenkin aina rakastanut fillarointia.

Ihanaa lauantaita kaikille.

Maiju

18 kommenttia:

  1. Oi CATS!!! Ihanaa, että pääsette..Memories...<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Minä en ole koskaan nähnyt, joten menen vasta keräämään muistoja :)

      Poista
  2. Oi vitsi, teillä on ollut kiva ilta! Tuosta Haltialasta olen nyt lukenut tänä kesänä useammasta blogista. Vaikuttaa kyllä kivalta paikalta. Itsekin pitäisi ottaa useammin tuo fillari tuolta telineestä ja vaan lähteä menemään. Tiedä, mitä kivaa sitä matkalle sattuisikaan. Kivaa lauantai-iltaa sinulle, Maiju ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan ehdottomasti kannattaa käydä. Siellä on kiva ruoka-kahvipaikka, tosin en itse varmaan sieltä itselleni saisi oikein mitään, mutta jos on normiruokavalioinen, niin sitten :)

      Poista
  3. Kaunis maisema, hienosti oot ottanut kuvia.
    Meilläkin oli viikolla vieraana labbis Nelma. Kirjoitin siitä postauksen.....siedätyshoitoa Rufukselle.
    Ihan toi pieni koissu, itse suloisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö olekin. Ihania kuvia saa kun on upeat puitteet.

      Poista
  4. Voi mitä maisemia ja ihania kaikki nuo lmapaat. Ihanaa, että kaupunkiympäristöstä löytyy paikkoja, joissa pääsee tunnustelemaan sitä aitoa maalaismeininkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan mahtavat puitteet. Kun avaa silmät kauneudelle, niin kaunista löytyy.

      Poista
  5. Ihania kuvia ja maisemia!
    Mä annoin pyörän lapselapselle, kun kylätiet kunnostettiin kalteviksi ja pää alkoi heittää, vaikka rakastan pyöräilyä. No vanhus ei vaan voi nauttia kaikesta ja jalat toimii pätkittäin.
    Ihanaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen tietää, kun tulee se hetki vastaan, että ei vaan kykene enää pyöräilemään. Äitini juuri sanoi yksi päivä, että "en enää pyöräillyt, kun lapset otti multa jossain vaiheessa pyörän pois". Joo otti, kun hän ei pysynyt pystässä enää tasaisellakaan... saati sitten pyörällä :)

      Poista
  6. Voi mikä ihana napppinokka tuo koissuli😍😍.Pyöräily on kyllä parasta...töihin mennessä heräilee ja sieltä lähtiessä sopivasti työasiat tuulettuu päästä.Tuollainen fiilistelypyöräily on taas ihanaa rentoutusta varsinkin kun on tuollaisia maisemia. Ja ihanat elokuun illat on jo tulossa...Kivaa tulevaa työviikkoa 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on niin suloisen ihana, olen ihan rakastunut tuohon koiruuteen. Mila on niin ihana. Mä olen elämänfiilistelijä, joten mulle sopii tällainen pyöräily :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Jonna. Sullakin on nyt niin kivat puitteet ottaa kuvia :)

      Poista
  8. Hienoja maisemia. Meijän lähellä olisi lampaita laitumella, mutta ei vielä tänä kesänä ole tullut käytyä moikkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vielä ehtii käydä moikkaamassa lampaita. Jotenkin ne on kauhean symppiksiä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.