keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kun koiravauva tuli sukuun

Mietin juuri, että meidän suvussa ei ole kauheasti koiria ollut. Meillä siis miehelläni ja minulla oli aiemmin villakoira, joka eli 14,5 vuotiaaksi ja siitäkin on jo noin 10 vuotta aikaa, kun hän siirtyi ajasta iäisyyteen. Sen jälkeen on vain haaveiltu koirasta, mutta järki on voittanut aina sen koiran kaipuun. Järki, koska tällaiseen elämäntyyliin ei vaan voi hankkia koiraa.

Sanon aina, että sitten kun jään eläkkeelle, niin sitten haluan koiran. Minä rakastan koiria ja varsinkin pieniä koiria. Meidän "koiravainaa" oli siis kääpiovillakoira, joka painoi noin 6 kiloa ja sitä kannettiin aina mukana joka paikkaan. Kun olen tällainen menevä ihminen, niin tarvitsen koiran, joka on helppo ottaa mukaan. Meidän koiramme oli oikein reissuroope, joka rakasti meidän tapaan auton kyydissä olemista. Kun hän pääsi autoon, niin siellä sitten nukuttiin ja kiltisti. Niin ihana koira oli meidän koiravainaamme. Juuri sopiva koira meille ja samanlainen reissaaja kuin mekin olemme.

Niin siis sen koommin ei ole meidän suvussa koiria näkynyt. Kunnes siskon tytön tyttö päätti hankkia koiran. Koiraa on odotettu tovin ja nyt alkuviikosta koira sitten lopulta kotiutui uuteen kotiin.

Tällainen ihana Maltankoiran pentu sieltä sitten tuli sukuun. Hänen nimensä on Mila. Pakkohan sitä oli heti lähteä tutustumaan tähän uuteen sukulaiseen, koska minä vaan niin rakastan koiria. Minusta on ihanaa jutella niille kivasti lässyttäen tyyliin "kuka pieni kulta se siellä onkaan".



Täytyy kyllä sanoa, että koiria ja varsinkin pentuja on sairaan vaikea kuvata. Juuri kun olet painamassa laukaisinta, niin vain häntä on enää kuvassa. Tai yritäpä saada pää kohti kameraa, niin varmasti näkyy vain valkoinen karvakasa kuvassa. Muutamat kuva onnistui jotenkin kuten. Tämä pieni ilopilleri oli sellainen viipeltäjä, että montaa sekuntia ei samassa paikassa olla.





Välillä Mila väsähti ihan kesken kaiken ja sitten hän piti vähän "levyttää" ja oli kiva, kun joku vähän rapsutti sieltä masun alta, sillee lempeästi.

 

Hellapoliisi Kati on siis Mila-vauvan mummi. Onnea siis ensimmäisestä lapsenlapsesta Katille. Jonkinlaista ylpeyttä oli havaittavissa. Jopa niin paljon, että kahteen kertaan yhden päivän aikana Kati meni lapsenlastaan katsomaan.



Kun minä olen Katin lapsille isotäti, niin minä olen varmaan sitten Milalle isoisotäti. Tähän me päädyttiin. Jotkut virheellisesti luulevat, että Kati on mun sisko, mutta todellisuudella olen siis Katin täti eli Katin äiti on mun siskoni.  Tuli tämäkin nyt selvitettyä tässä samalla.

 

Tässä mun kummityttöni Jasmin, joka on varmaan sitten Milan täti, koska on Milan "äidin" sisko. Kuulemma hän hoitaa sitten ihan mielellään Milaa, jos vain hoitopaikkaa tarvitaan. Tosin varmasti tätä kultapientä hoidetaan kilpaa suvun voimin, jos on tarvetta.

 

 

Välillä kaikki vuorollaan ottivat lepotaukoa.

 



Kamerat räpsyivät, kun me kaikki dokumentoitiin Milan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa.

 

Täytyy sanoa, että ihanan reipas tyttövauva on tämä Mila. Maltankoira on tunnetusti seurakoira ja se ei edes tästä pienestä jäänyt näkemättä. Hän rakasti ihan selkesti saamaansa huomiota. Hän pääsi isoon sukuun ja paljon rakkautta on varmasti hänelle tiedossa.

Tervetuloa sukuun Mila-vauva.

Maiju


20 kommenttia:

  1. Ihana hauvavauva <3
    Ja tuo on muuten niin totta, että on täysin tuurista kiinni saako koirasta vähääkään sellaista kuvaa kuin on itsessä ollut mielessä, ne ovat niin vikkeliä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. Olisi pitänyt laittaa litran maitopurkki viereen, niin olisi jonkun kuvan saanut.

      Poista
  2. Kylläpä on vaarrrrallisen näköinen <3
    Meidän pojan perheen koira (parson-russelterrieri) on nimeltään Milo :)
    Tykkään sekä kissoista että koirista ja yleensä kaikistakin eläimistä.

    VastaaPoista
  3. Haha, ihanaa miten kaikki suhtaudutte uuteen tulokkaaseen. Mä jo Katille sanoinkin, että se on oikeen kunnon mummi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on niin rakastettavan ihana ❤️

      Poista
  4. Niin suloinen! Hyviä kuviahan olet saanut otettua. Minulla on ihan hirvittävä hevoskuume. Odotan, että häipyisi, mutta tuntuu vaan pysyvän : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin huomannut jotenkin että hepat on tulleet sun elämään tai ainakin kuviin 👍

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No eikö, jotain söpöä pitää löytää meidänkin suvusta 😀

      Poista
  6. Hän vie kyllä varmasti kaikkien sydämet. Aivan ihana ja kiva on ollut hänestä nähdäkin paljon kuvia <3
    Mila <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko suvun lellikki, ihan varmasti ❤️

      Poista
    2. Iiihana Mila ♥ Mikään ei ole niin suloinen kuin eläinvauva, voisin ottaa kaikki maailman koiranpennut :D Haha, vaikka meilläkin pentu vasta 5kk nin voisin jo ottaa vauvan taas, niin nopsaan nää kasvaa.

      Poista
    3. No mikään ei ole suloisempaa. Ne on niin hassuja pentuvaiheessa ❤️

      Poista
  7. Voi härre gyyd ett toinen on ihana sessu. Äidin Pinja on Bichon frishe ja tiedä millaista on kuvata koiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toinen on ❤️ Ja kuvaaminen on aika koomista 😀

      Poista
  8. Voi että hän on valloittava! En ihmettele yhtään että kaikki ihastuvat :D

    VastaaPoista
  9. Meidän pojat haaveilevat tuollaisesta Maltankoirasta, kun netin mukaan niillä ei ole hilsettä ja sopisivat siksi allergiariskikotiinkin. Ollaan urakalla kuolattu pentukuvia netistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.