torstai 31. elokuuta 2017

Työhuoneella ja visiitillä Lahdessa

Lomaviikon keskiviikkopäivä oli pyhitetty työtilan tuunaukseen. Suuntasin heti aamusta itseni Itä-Pakilaan, koska olin sopinut Beach House Kitchen blogin Helin kanssa, että tapaamme työtiloissani kello 9 jälkeen. Heli halusi tulla tutustumaan työtiloihini. Helihän tunnetaan myös 40+ blogien sivuston ylläpitäjänä ja perustajana eli hän on nelkytplusblogien "äiti".

Heli ensitöikseen halusi napata pinkkiä energiaa itseensä ja nappasi minusta remonttireiskakuvan.


Kuva: Heli Pehkonen


Kuva: Heli Pehkonen

Sain eilen työtiloihini pöydän Teresa Välimäeltä. Pöytä on ihan mielettömän kaunis. Hellapoliisi Kati sai idean, että voisin alkaa tekemään Maijun peilipöytä -videosarjaa tämän pöydän ääressä. Hyvä idea. Uskon, että Hellapoliisin kanssa varmasti ideat lentelee ilmassa puolin jos toisin. Ihan varmasti tuo idea on toteuttamisen arvoinen. 



Olen kerännyt vanhojen mummojen kuvia ja päätin tehdä niistä työtilaani kuvakollaasitaulun. Nämä mummot toistavat meidän Tädit tubettaa kanavan filosofiaa siitä, että vanhenemista ei tarvitse pelätä. Vanheneminen voi olla myös hauskaa.



Kun olin hieman sisustanut päätimme lähteä Lahteen Kärkkäiselle shoppailemaan. Katilla oli mielessä kattovalaisin ja mulla jotain sisustusjuttuja työtilaani.





Se mitä lähdimme Lahdesta hakemaan jäi saamatta. Kuitenkin löysimme uuteen työpöytään vetimet. Ajattelimme, että miksi ostaa vajarit, kun voi taas tehdä överit. Överit on aina monessa suhteessa paarempi juttu.



Työpöydälleni löytyi valkoinen nalle.



Täältä löytyy myös video päivästämme. Video kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa.



Tässä yhden päivän ohjelmaa. Loppuviikon lomapäivät ovat aika vauhdikkaita. Mun pitäisi olla muutamissa paikoissa yhtä aikaa, joten pitää vähän säätää. Torstai menee pr- ja yhteistyöneuvotteluissa. Perjantaina suuntaan Jyväskylään ja lauantai-illaksi kotiin. Lauantaina Mila-vauva tulee hoitoon ja sunnuntaihin saakka mennään minuuttiaikataululla.

No ensi viikolla yritetään sitten sovitella vielä taas työelämä tämän kaiken lisäksi. Aika vauhdikas syksy taitaa taas olla edessä.

Maiju


tiistai 29. elokuuta 2017

Laiskottelu virkistää joskus

Lauantaina minun piti tehdä asioita kotona, mutta jostain syystä kotityöt eivät houkuttaneet taas ollenkaan. Laitoin viestiä Hellapoliisi Katille, että "mitä teette"? Kuulemma viikon ainoa päivä, kun ei ollut sovittuja juttuja eli harrastivat kotoilua. Minä sitten änkesin itseni heille kylään. Ajattelin, että meillä on hyvää aikaa yhdessä miettiä mun työtilaani liittyviä sisustusongelmia. Kati kun on ihan oikeasti niin hyvä sisustamaan, hän omaa mielettömän hyvä sisustussilmän. Itse olen todella huono sisustusasioissa. Olisi ihanaa omistaa sisustusgeeni, mutta kun sillä ei minua ole siunattu. Joten Katin kanssa on kiva pohdiskella asioita.

Yksi syy miksi suuntasin sinne oli ihana rakkaus-koira Mila. Mila oli mummilassa kylässä ja minäkin halusin päästä Milaa moikkaamaan. Musta tuntuu, että tuo Mila on vähän kaikkien hemmottelun kohteena. Hemmottelemme häntä silityksillä ja kauniilla sanoilla.




Katin tyttö ja Mila olivat molemmat kuin tekstiilikaksoset, molemmilla hempeän vaaleanpunaista päällä.





Voi tätä koiraa, siinä hän kiltisi poseeraa, kun me häntä kuvaamme. Somekoira Mila.



Alkuperäinen ajatus siitä, että puhuisimme sisustamisesta ei ottanut onkeensa ollenkaan. Lopulta minä maksasin heidän sohvallaan, Kati lattialla. Siellä me vaan rötkötettiin koko könkkärönkkä. Hauskaahan meillä oli, sillä naurua piisasi.



Nyt kun syksy taas kohta tekee tuloaa, niin villasukat on kaivettu kaapista. Jalassani mun lempparisukat Anelmaiset-sukat, jotka Anelma on mulle itse neulonut jokunen vuosi sitten.




Olen lomaviikolla tämän viikon, joten joskus on vaan hyvä ottaa rennosti. Kyllähän se työhuone siitä edistyy pikkuhiljaa, vaikka ei siitä kovin paljon stressiä ottaisi.

Maiju

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Pitkäaikainen haaveeni toteutui - työhuone

Kerroin jossain vaiheessa, että kuinka minulla on ollut haaveena jo vuosia oma työhuone. Kuitenkin kuulun niihin ihmisiin, jotka haaveilevat asioista, mutta kuitenkin osan haaveista vaan vuodesta toiseen siirrän eteenpäin.

Kerroin myös aiemmin siitä, että päätin sitten lopulta ottaa työhuoneen, kun sellainen mahdollisuus tuli. Kirjoitin silloin blogissa aiheesta täällä.

Tänään sitten asia jotenkin kongretisoitui, kun kävimme remontoimassa työhuonetta minun näköiseksi. Perustat oli tilassa kunnossa, enkä halunnut ihan kauheasti nähdä remonttiin vaivaa. Pientä hienosäätöä siis tehtiin, jotta huoneesta tuli minun näköinen.



Työtiloissani tullaan enimmäkseen kuvaamaan videoita ja mahdollisesti muutenkin valokuvaamaan  blogijuttuja. Tuosta syytä päätin, että siellä pitää olla sohva ja sohvan takana oleva seinä saa jäädä vaaleaksi. Huoneeseen tulee ihan mahtavan upeasti päivänvalo ja se teki minut tänään niin onnelliseksi. Tämä takaa minulle jatkossa niin paljon helpommat kuvausolosuhteet, kuin aiemmin.

Tänään suuntasimme heti aamusta Itä-Pakilaan työtiloihin. Tavoitteena oli tapetoida yksi seinä ja raahata sohva tiloihin. Tapetointi oli se helpoin juttu tässä hommassa, mutta sohvan kanssa sydän löi pari lisälyöntiä. Pelotti oikeasti se, että saammeko sohvan työtiloihin vai emme. Kyseessä ei ollut mikään pieni sohva ja tiloihin vievät ovet ja käytävät olivat hieman haasteellisia.

Tässä lankomies Pekka tapetoi seinää. Tekstit tulevat varmasti vielä poistumaan yläpaneelista, koska ne vähän riitelee tämän tyylisuunnan kanssa.



Katin kanssa olimme tyytyväisiä tähän lopputulokseen.



Kati yllätti minut näillä fuksian punaisilla sisustuselementeillä.



Loppu sisustus tulee varmasti olemaan valkoista. Tulen hankkimaan valkoiset harsoverhot ikkunaan. Sähköpöytää harkitsen työpöydäksi han vakavissani ja sen lisäksi pitäisi vielä saada joku lipasto. Sitten tämän huoneen sisustus varmasti on siinä. Sen jälkeen siirrymme miettimään, että mitä toiselle huoneelle tehdään.



Voi kuinka minä rakastan tuon huoneen valaistusta. Luonnonvalo ikkunasta todellakin helpottaa mun elämääni.




Kun sohva oli saatu raahattua työtiloihin, olisi tehnyt mieli itkeä - itkeä onnesta. Varmasti ei kukaan voi edes kuvitella sitä onnentunnetta, mitä tunsin tämän päivän jälkeen. Tämä asia on ollut mielessäni jo vuosia ja nyt tuntui, että pääsin askeleen lähemmäksi unelmaani. Mikä se unelma sitten onkaan, sitä en vielä itsekään täysin tiedä. Tiedän vain, että tämä oli yksi osa sitä. Tämä on sitä mitä haluan tällä hetkellä tehdä.

Kuvasin myös videon siitä, että miten tähän tilanteeseen päästiin. Käypä katsomassa myös video, ehkä se kertoo tilasta vielä hivenen enemmän. Klikkaa itsesi videoon alla olevasta linkistä. 



Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille. Itse lomailen päätyöstäni ja ehkä keskityn taas hivenen enemmän näihin somehommiin tulevalla viikolla. Nyt olen tästä ihan super onnellinen.

Maiju

perjantai 25. elokuuta 2017

Ruusu, joka vuodesta

Tänä aamuna monet kanavat muistuttivat minua siitä, että tänään on hääpäivämme. Sanon aina, että muistan aina hääpäivämme yhtenä onnellisimmista päivistäni. Tiesin silloin valinneeni rinnalleni miehen, joka arvostaa minua ja jota minä arvostan. Olen samaa mieltä vieläkin. Näin 33 vuoden jälkeen.

Viime vuonna kirjoitin laajemman postauksen yhteisistä vuosistamme. Se postaus löytyy täältä. Tänä vuonna ajattelin, että minulle riittää, että nostan pari aiheeseen liittyvää juttua faceen, että jätän tänne kirjoittamatta.

Kuitenkin kun tulin kotiin vähän myöhemmin tänään ja mies oli taas vuorostaan töissä. Löysin keittiön pöydältä ruusukimpun, jossa oli 33 ruusua. Olen usein muistuttanut miestäni, että en halua lahjoja, haluan mielummin lahjat elämyksinä. Tässä iässä tavara on jo menettänyt merkityksensä ja kaikki arjen pienemmät asiat ovat tulleet minulle tärkeämmiksi.

Kun rakastan leikkokukkia yli kaiken, niin tämä ruusukimppu oli täydellistäkin täydellisempi valinta.








Tänä päivänä voin sanoa, että olen ylpeä siitä, että mikään ei ole saanut liittoamme horjumaan, vaikka varmasti mekin olemme vaikeitakin asioita kokeneet vuosien myötä. Yhdessä olemme niistä selvinneet ja yhdessä varmasti selviämme edelleenkin.

Sanon taas sen mitä toistan usein, että jos joskus epäilee, että rakastaako enää? Silloin kannattaa miettiä, että miltä tuntui hääpäivänä silloin vuosia sitten, se sama ihminen on siinä edessä edelleenkin. Toivottavasti sen aina muistaa. Minä yritän aina muistaa.

Mieheni oli valintani silloin ja mieheni on valintani edelleenkin.

Maiju

tiistai 22. elokuuta 2017

Mila alkoi somettamaan

Kun Mila-koira tuli sukuun, niin muutaman someaktiivisen sukulaisen kanssa tuli puhetta, että kyllähän Milalle pitää saada omat Instagram-sivut. Päätimme auttaa Milan alkuun ja Mila somettaa nyt jo kuin vanha tekijä.

Mila_maltankoira Instagram-tilillä pääsee tutustumaan Milan elämään rakkauden täyttämässä ympäristössä. Mila on pienestä iästään huolimatta saanut luotua ympärilleen sosiaalisen verkoston. Haluamme, että Mila tulee toimeen kaikkien kanssa ja että hän rakastaa ihmisiä ja ihmiset rakastavat häntä.

Milan Instagram-tili löytyy täältä. Tulkaa seuraamaan. Instagramissa Mila somettaa ihan itse ja me seuraamme siinä sivussa hänen kasvuaan nuoresta koirasta kohti aikuisuutta.








Mila on kaikkia rakastava ja kovasti positiivista energiaa ympäristölleen tuova ihana yksilö. Tervetuloa seuraamaan Milan elämää.

Maiju

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Minna Parikan kenkien inspiroimana syntyi tämän kuukauden kynnet

Yhteistyössä BeArt studio

Viime viikolla eksyin Minna Parikan nettisivujen kautta heidän alennusmyynteihin. Sitten tuli vastaan kengät, jotka oli pakko ostaa, kun halvalla sai.

Minulla on usein tapana mennä Janan luokse kynsihuoltoon jonkun tietyn asian inspiroimana. Niin tälläkin kertaa. Mukaan siis otin uudet kengät ja sanoin, että haluan kenkiin sopivat kynnet. Siitä se ajatus sitten taas lähti. Janahan tekee ihan millaiset kengät vaan. Itselläni on ollut mielessä, että joskus teen postauksen, jossa esittelen juuri näitä jonkun tietyn asian inspiroimia kynsiä. Sitten näette, että mitä tarkoitan, kun sanon, että Jana on taituri.

Koskaan en tiedä, että mitä Jana suunnittelee, kynnet valmistuvat pikkuhiljaa ja vasta ihan lopuksi näen, että mitä sieltä syntyy. Yllätyksenä sain nimettömien kynsiin pupukorvat, jotka olivat ihan kymppijuttu kenkiin sopivaksi.



Tässä näkee paremmin nimettömien kynnet, joissa toistuu kengissäkin olevat korvat.



Tästä tilanteesta lähdimme liikkeelle.



Kynnet on tehty yhteistyössä BeArt studion / Jana Banarin kanssa. Kynsihuoltopaikka sijaitsee Helsingissä Kalevankadulla.

Kiitos Jana, näistä ihanista luomuksista.

Maiju

torstai 17. elokuuta 2017

Yksi ilta smurffina

Tuotteet saatu blogin kautta

Sain kutsun ranskalaiseen kahvihetkeen tutustumaan Loreal Paris meikki-, hius ja ihonhoitotuotteiden  uutuuksiin. Uudet tuotteet kiinnostavat aina, niistä on kiva bongata itseään kiinnostavat tuotteet ja joskus tuotteiden joukossa on sellaisia tuotteita, jotka tuovat heti sellaisen WOW-fiiliksen. Tälläkin kertaa tiesin heti, että mitkä tuotteet on ihan MUN-juttuja. 

Minähän tykkään vähän hassutella ja mikäs sen kivempaa kun hassutella naamioiden kanssa. Tiian kanssa bongattiin heti tuotteiden joukosta Loreal Pure Clay Anti-Blemish naamio, joka oli sininen. Naamiot on se mun juttuni ja tykkään ottaa naamioiden kanssa hassuja instagram-kuvia. Mikä siis parasta oli juuri tuo, että naamio oli sininen. Tiian kanssa naureskeltiin, että nyt saadaan kiva Smurffi-look aikaiseksi tämän naamion avulla. 

Ensiksi oli tarkoitus leikkiä vain naamion kanssa, mutta sitten tuotekassista löytyikin vielä teemaan sopivasti ColoRista-hiussuihke turkoosin värisenä, joten päätin leikitellä vielä lisää. Sehän ei sitten vielä riittänyt, vaan kassista kaivettiin vielä Lip Paint / Lacequer huuliväri. Tiia minua vielä innosti kokeilemaan sinistä lookia ja mitä en tekisi houkuteltuna. 

Millainen look tällä setillä sitten syntyikään?

Apua, kädet värjäytyivät siniseksi, mutta onneksi väri lähti saippuan kanssa käsistä. 


Sitten naamion levitys.


Viimekseksi vielä huulivärin testausta. Onhan tuo sininen aika raju väri, mutta itseni tuntien, saatan joskus jopa käyttääkin. 


Sitten lohdutan niitä, jotka kauhistelevat tätä lookia, että tämä oli yhden illan look ja seuraavana päivänä ei kukaan edes tiennyt minun smurffi-lookista yhtään mitään. Hiusväri lähtee pesussa pois ja naamio oli poistettu heti vaikutusajan jälkeen pois. 


Tässä käyttämäni tuotteet: 



Tuotteet löytyy kaupan hyllyiltä lähiaikoina. Tämä kokeilu ei varmasti kohdaltani jää viimeiseksi. Rakastuin smurffinaamioon täydellisesti. 

Aina voi hieman leikitellä ja hassutella. 

Maiju

tiistai 15. elokuuta 2017

Rutistaako vai eikö rutista?

Mulla on ollut jo jonkin aikaa ollut vähän sellainen tunne, että en vaan enää ehdi tekemään kaikkea sitä mihin soppaan olen itseni sotkenut. Blogia ei enää ole ehtinyt päivittämään niin usein kuin ennen ja videoitakin odottaa kamerassa paljon editointiaan.

Päivällä pitää käydä töissä ja kaikki vapaa-aika menee kaikkien miljoonan somekanavan hoitoon. Tiialle jo pari viikkoa sitten sanoin, että lopetan varmaan blogin kirjoittamisen, kun aikani ei riitä. Tiia viisaana sanoi, että "Maiju sä et voi, hidasta vaikka". No saattaahan se olla, että se on totta.

Viime viikot ovat olleet aika haipakkaa. Tubeconin Vuoden aikuistubettaja -ehdokkuus toi meille vähän enemmän pöhinää ja olemme juosseet haastatteluissa ja yrittäneet siinä sivussa elää tätä normaalia arkeakin. Katsotaan, jos tämä elämä tässä alkaa helpottamaan, kun Tubecon on nyt taputeltu.

Viikonloppuna siis rutistimme Tubecon 2017 läpi omalta osaltammekin ja voin sanoa, että kyllä kannatti. Vaikka yhtään lepopäivää ei viime viikolla ollut töiden ja Tubeconin jälkeen, niin se energian määrä, mitä tästä tapahtumasta saimme oli ihan valtava.

Kiitos täti-kaveri Tiialle, olit mulle taas niin mahtavaa seuraa, muita Tiia, että ilman sinua ei ole minua, eikä tätejä.



Kun tänään työpäivän jälkeen katselin koneeltani Tubeconissa otettuja kuvia, valtasi mielen syvä kiitollisuus, kiitollisuus siitä, että mitä saimme viikonloppuna kokea. Nämä tilaisuudet antavat minulle todella paljon voimaa, voimaa kestää normaaliakin arkea.


Tässä muutamia kohtaamisia Tubeconin käytäviltä. Sampsa Simpanen teki meistä viikko sitten radiohaastattelun Iskelmä-radioon ja hän on myös Stand up koomikko ja viimeisimpänä valtauksena hänellä on oma tubekanava, joka löytyy tuubista niellä Sampsa Simpanen. Seuraavaksi Sampsa haastattelee jossain vaiheessa tätejä omalle kanavalleen Kimbleä ja kahvia sarjaansa.



Olen odottanut jo tovin, että tapaisin Kristoffer Ignatiuksen, seuraamme toisiamme somessa joka kanavalla ja voi, että tykkään hänestä. Positiviisuus vetää puoleensa. Pitihän meidän toisiamme kehua tovi kilpaa. Oli ihana nähdä ekaa kertaa livenä. Monta halaustakin vaihdettiin.



Siis huippua oli nähdä myös Aikuistubettajanakin vaikuttava Hanna Pakarinen. Hanna tuli meitä moikkaamaan Aikuisparkkiin ja saimme kuulla, että hän tulee palkitsemaan Vuoden aikuistubettajan. Totesimme, että historiallinen hetki, sillä tänä vuonna jaettiin palkinto ensimmäistä kertaa aikuistubettaja-ehdokkaalle. Mahtavaa.




Kohtaaminen Riku Nieminsen kanssa oli hauska. Tilanne oli meinaan se, että Riku otti kontaktin osoittamalla meitä ja kysyen Tädit tubettaa? No hän oli kuulemma katsonut meidän Speak Out -videota ja nauranut. Otettiin tilanne haltuun ja juteltiin vähän munamiehen synnystä ja muista asioista, joista video tulee myöhemmin kanavalle.



Tapasimme myös Marco Bjurströmin lavan takana, hän on oikein positiivisuuden lähettiläs. Ihana oli päästä yhteiskuvaan.



Mun ihan ehdoton suosikkini nuorista tubetähdistä on Maria Veronica. Hän on oikein tubettajien tubettaja. Niin ihana tyyppi kaunis kuin kedonkukka ja upea sieluinen ihminen. Katsokaa mikä hehku.



Napattiin myös Janne Naakka kuvaan.



Ilta huipentui Awards-palkintojen jakoon. Tässä vaiheessa odottelimme Vuoden aikuistubettaja -palkinnon jakoa. Monta kertaa kysyttiin, että jännittääkö? No missään kohtaa ei mulle tullut minkäänlaista jännitystä. Rakastin ehdokkuutta ihan täysillä, mutta sanoin, että en odota mitään. Ehdokkuus oli ihan sairaan suuri kunnia meille tädeille. Se oli meille NIIN suuri voitto.

Olen sydämestäni sitä mieltä, että Vuoden aikuistubettaja -tittelin voittaneet Milli ja Abe oli ehdottomasti voittonsa ansainneet. Onnea heille ihan mielettömästi.

 

Meidän hehkumme riitti ihan loppuun saakka. Tädit olivat onnellisia, mutta väsyneitä.

 

Yksi asia mikä Tiian ja minut sai melkein herkistymään oli pienet tytöt. Meillä on aina ollut seuraajina aikuiset. Nyt kuitenkin totesimme, että me olemme saaneet myös pieniä ihania seuraajia, jotka oikeasti tiesivät ketä me olemme. Meitä pyydettiin näiden pienten ihanien tyttöjen toimesta valokuviin ja mikä se meitä sitten siinä liikutti? No se, että kuvan jälkeen tuli vielä kaino kysymys, että saanko halin? No tottakai meiltä saa halin. Tädit ihan pakahtuivat tästä. Tämä jos mikä on palkitsevaa.



Tietenkin Tubeconista väännetään videoita. Tällä kertaa video on täynnä ihania kohtaamisia. Kannattaa katsoa myös video. Videolla vilahtaa samoja ihmisiä, joita näkyy blogipostauksen kuvissa.





Niin paras Tubecon, tosin siis olihan tämä vasta mun toinen. Kuitenkin siis ihan huippu tapahtuma.

Maiju

torstai 10. elokuuta 2017

Keltainen sadetakki tuo energiaa päivään

Mulla on ollut jo pidempää joku pakkomielle siitä, että mun pitää saada keltainen sadetakki. Mitä enemmän keltaisia sadetakkeja näkyy instagram-kuvissa tai blogeissa jonkun päällä, sitä enemmän sitä olen halunnut.

Olemme Tiian kanssa keskustelleet monta kertaa aiheesta, kunnes viime viikolla päätin käydä katsastamassa Rukka-valmistajan sadetakkeja Etolassa. Olen joskus toistakymmentä vuotta sitten ostanut yhden, joka on mökillä. Se on oranssi, mutta nyt nimenomaan halua keltaisen. Menin siis Hakaniemen Etolaan ja esillä oli vain pari oikein isoa takkia. Kysyin sitten myyjältä, että onko heillä jossain vähän pienempiä kokoja. Myyjä sanoi, että ei ole, koska niitä on ollut vaikea saada, koska Rukka on lopettanut niiden valmistamisen viime syksynä. Olin ihan, että mitäh? En ollut kuullut tästä mitään. Myyjä kuitenkin osasi kertoa, että heille on nyt kuitenkin tulossa jotain, mutta ei osannut varmaksi sanoa, että mitä kokoja sieltä olisi vielä tulossa. Jotain koko oli kuulemma enää alle 40 koko Suomessa.

Sitten iski paniikki, että nyt on pakko ostaa sitä mitä löytää. Googlasin sitten Rukka-sadeasujen sivustolle ja päätin ostaa kokoa L olevan takin, koska se oli pienin mitä oli myynnissä (nyt ei ole enää sitäkään).

Takki tuli ihan pikavauhdilla, taisi tulla parissa päivässä siitä kun sen olin tilannut. Pelkäsin, että se olisi ihan kauhean iso. Tiesin jo ennestään, että hihat siinä tulisi olemaan ihan mielettömän pitkät. Tästä näkee, että kuinka pitkät ovat hihat ja miten ne on pakko kääriä. No ei haittaa, koska muuten se oli kuitenkin ihan OK mulle.

Jostain syystä tykkään nykyään työmatkoilla käyttää mielummin sadetakkia, kuin sateenvarjoa. Jotenkin sadetakki on paljon käytännöllisempi.





Nyt olen tyytyväinen tähän ostokseeni, koska ainakin viime päivät ovat olleet sateisia ja tämän avulla varmasti sadesääkin tuntuu paljon hyväksyttävämmältä.

Ihanaa päivää kaikille.

Maiju

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Riitta Väisänen palaa ruutuun!

Harvoin viitsin lomapäiviä ottaa minkään PR-tilaisuuksien takia, mutta tänään oli pakko. Kyseessä oli Viafree maksuton nettiTV palvelu. Tänä päivänä lanseerattiin uusi Puhallus-ohjelma. Kyseessä on ohjelma, jossa kilpaillaan, että kuka onnistuu huijaamaan muita uskottavimmin. Kilpailun vetää vankalla ammattitaidolla Riitta Väisänen.



Tapasin Riitan ensimmäisen kerran tammikuussa, jolloin kirjoitinkin blogissani aiheesta, että Riitta Väisänen haluaisi alkaa tubettamaan, se postaukseni löytyy täältä. Lisäksi puhuimme silloin  aiheesta, että olisi mahtava herätellä uudestaan Kymppitonni-kilpailua nettiin. Tammikuinen facebook-live keskustelumme löytyy täältä.

Menin tilaisuuteen Minäkö keski-ikäinen blogin Tiian kanssa. Onneksi, sillä olimme päättäneet, että jututamme Riittaa vähän hänen kuulumisistaan.



Mitä sitten onkaan tapahtunut noin puolessa vuodessa? Riitta on avannut alkukesästä oman tubekanavan ja nyt hän on mukana uudessa lanseeratussa TV-ohjelmassa. Mahtavaa. Näin ne asiat alkavat sitten rullaamaan omalla painollaan.

Lanseeraustilaisuus oli hienosti järjestetty. Ruoka oli hyvää (kaikki oli gluteenitonta) ja puitteet olivat mitä upeimmat.







Mikko Silvennoinen haastatteli alkuun lavalla ohjelman tähtiä eli Niko Saarista, Riitta Väisästä ja Papananaaman Siniä.



Papananaaman Sini ja Niko Saarinen poseerasivat kuvaajille.



Mekin saimme haastatteluhetkemme Riitan kanssa. Oli hauska jutella Riitan kanssa, että mitä on puolessa vuodessa tapahtunut. Tädit tubettaa kanavalle on linkki alhaalla.



Videolinkki löytyy tästä. Tubekanavalla on myös PUHALLUS-paitoja arvottavana. Kannattaa siis komentoida videota ja voi voittaa kivan t-paidan, joka vilahtaa videolla.




Käykäähän katsomassa myös Puhallus-ohjelman ensimmäinen jakso, joka löytyy Viafreen sivustolta.


Maiju