keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Voihan Mamma Mia sentään

Voihan Mamma Mia sentään, mitä se ensi vuosi tuokaan meille tullessaan. Muistan vieläkin kuin 10 vuotta sitten Mamma Mia elokuva tuli valkokankaalle ja en osannut edes odottaa sitä, että kuinka siihen hullaantuisin ensi näkemällä. Rakastuin siihen ihan täysillä. Tätä ennen en koskaan ole ollut varsinaisesti Abba-fani, mutta seurasin nuorena tietenkin heidän tähtihetkiään ja kuuntelin heidän musiikkiaan, ilman kuitenkaan, että heitä olisin sen kummemmin fanittanut.

Sitten vuonna 2008 tuli Mamma Mia -elokuva ja se vei multa jalat alta heti. Kävin katsomassa leffateatterissa tuon elokuvan ja hiukan sen jälkeen lähdimme kaverini Heinin kanssa laivalle. Siihen aikaan laivallakin esitettiin leffoja ja kun siellä meni Mamma Mia, kävimme kaverin kanssa katsomassa sen laivallakin. Voin vieläkin muistaa Heinin hihkaisut, kun hän eläytyi leffaan niin, että hän huuteli kommentteja englannin kielellä pienessä teatterissa, niin, että kanssakatsojatkin olivat hieman ihmeissään. Heini vaan otti ikään kuin osaa tähän mukaansa tempaavaan elokuvaan. Kaverini Heinin kanssa me molemmat NIIN rakastimme tuota elokuvaa ja sitä tarinaa, mikä musiikin ympärille oli rakennettu.



Tietenkin ostin myös levyn ja myös DVD-leffan, jotta voin kuunnella musiikkia ja eläytyä aina fiilikseen, kun vain sitä tahdoin. Heinin kanssa muistan vielä kerran yhdessä katsoneeni tuon leffan erään rankan messuillan jälkeen.  Heini on niin ihanaa seuraa, kun hän eläytyy leffoihin ihan täysillä. Muistan kuinka kuulin sohvalta (omasta mielestäni hillitöntä naurua) ja yhdyin nauruun. Kohta tuli Heinin taholta kauhea huuto "mitä sä naurat, mä itken". Sorry, olin tulkinnut hänet väärin ja sitten me vasta naurettiinkin. Tämä leffa on vaan niin ihana, että se herättää ihan kaikenlaisia tunteita. Iloa ja surua ja ihan kaikkea siltä väliltä. Olemme Heinin kanssa nauraneet näitä meidän muistojamme monta kertaa jälkeenpäin.



Helmikuussa 2010 suuntasimme Lontooseen ystävieni Heinin, Kaarinan ja Annen kanssa. Mietimme, että olisi kiva nähdä joku musikaali. Kaikki olimme  yhtä mieltä siitä, että se on ehdottomasti Mamma Mia. Voi hitsi mikä näytös, voi hitsi mikä fiilis olikaan nähdä suurella lavalla tämä upea musikaali. Tämä matka ja myös musikaali jätti sydämeeni muistot, jotka säilyvät varmasti sydämessäni aina.







Koskaan en siis ole kyllästynyt tähän aiheeseen, näihin kappaleisiin, vaan aina ne tuntuvat siltä, kuin olisi mukana tuossa fiiliksessä ja tilanteissa. Oli ihana kokea tämä juuri näiden ihanien naisten kanssa.

Mitä tapahtuukaan vuonna 2018?

Ostimme juuri työkaverini kanssa liput ensi kevään Helsingin messukeskuksessa esitettävään Mamma Mia musikaaliin. Musikaali esitetään ensimmäistä kertaa Suomeksi esitettynä. Kun kuulin, että tällainen on tulossa, niin siitä lähtien mun on pitänyt ja pitänyt ostaa liput. Nyt vihdoinkin saimme aikaiseksi työkaverin kanssa, että saimme ostettua ne liput. Joten jos aikoo vielä päästä musikaalin toukokuussa 2018 katsomaan, niin nyt kannattaa kiirehtiä lippujen kanssa, koska huomasimme, että parhaat paikat oli jo viety. Lippuja myy lippupalvelu. Näytökset ovat siis toukokuussa 2018. 


Eikä siinä vielä kaikki. Olin melkein haljeta onnesta, kun viime viikolla kuulin, että Mamma Mia elokuvakin saa jatkoa. Edellinen leffa veti 400.000 kävijää Suomessa. Mamma Mia! Here we go again -elokuva saapuu iloksemme 20.7.2018. Luvassa on paljon uutta, mutta myös vanha näyttelijäkaarti palaa kertomaan jatkettua tarinaa. Pakko oli tämäkin hehkuttaa jo tässä vaiheessa. Kun traileri julkaistaan, niin kerron sen teille heti, saan tiedon siitä ensimmäisten joukossa. 

Voi Mamma Mia, siis mikä vuosi meille onkaan tulossa. Onko ruudun takana muita, jotka ovat yhtä hulluna tähän tarinaan ja tähän musiikkiin? Onko siis lupa hullaantua jostain tällaisesta?

Maiju

10 kommenttia:

  1. Voi Mamma Mia! Minä kun en ole halunnut nähdä idoliani Meryl Streepiä hauskoissa rooleissa, kiersin tätä leffaa oikein urakalla. Sitten tuli yllätys nuoriltamme pari joulua sitten eli 'että mennään katsomaan takkahuoneeseen yhdessä Mamma Mia!' Mehän katsoimme, mutta minä itkin koko filmin läpi. Ensinnäkin vävykokelas oli sanonut jo aikaisemmin tyttärellemme, että 'Meryl on tuossa filmissa ihan kuin sinun äitisi' ja sitten vävykokelas sanoi sen vielä minullekin ja tarkoitti erityisesti sitä kalliolla tapahtunutta laulua, jossa punainen huivi etc. Minä vain itkin, sillä kaikki biisit toivat mieleeni muistoja, niin paljon muistoja. Ja toisekseen sitten alkoi tytärkin kynelhtiä, sillä hänestä siinä filmissä on hän ja hänen maminsa eli minä! Nyt kun nuoripari suunnittelee tulevia ehkä vuoden päässä olevia häitään, tieeän jo, että ne ovat Espanajssa, eivät Kreikassa, ja tiedän, että minulla on päähääpuhe ja että tulee olemaan paljon kyynelehtimistä, oi Mamma Mia!

    Hienoa kuulla, että saamme jatkoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin minusta tuo näyttelijäkaarti esittää nämä kappaleetkin paremmin kuin ne ovat alkuperäisinä. Se kalliolla tapahtunut laulu oli leffan sydän. Sitä kohtaa olen katsonut uudestaan ja uudestaan.

      Poista
  2. Mä olen vierastanut aina musikaaleja, mutta jostain syystä ostin itselleni tämän Mamma Mian ja rakastuin siihen heti. Johtu osittain Abban musiikista, musikaalin maisemista ja uusista fiiliksistä, joita tuli kun katsoin tämän.
    Tälläiseen on lupa hullaantua, suorastaan pakko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että sä ihastut tähän. Musikaalit on ihan parhaita. Saas nähdä, että miten toimii suomennetut kappaleet :) Ihana kun meillä on lupa hullaantua :)

      Poista
  3. Mamma mia elokuva on aivan ihana, sellainen hyvänmielen elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ja sen voi katsoa aina vaan uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan.

      Poista
  4. Minunkin mielestäni ihan huippu elokuva. Ja vieläkin muistan Euroviisuissa Abban esiintymisasut. Ne olivat niin makeita ja erilaisia nuoren tytön mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muuten muistan tuon heidän voiton. Se on jäänyt verkkokalvoille :)

      Poista
  5. Täälläkin huhuilee yksi, jolla samantapainen Mamma Mia -historia. Ekan kerran näin sen musikaalina Helsingissä joskus 2000-luvun alkupuolella. Leffaan raahasin tyttäreni, joka oli tuolloin 8-vuotias ja häpesi minua, kun paruin siinä kohtauksessa, jossa äiti kampaa morsiamen hiuksia ja muistelee, kuinka saatteli pientä tytärtään koulutielle. Jatkossa tyttäreni aina sanoi ennen leffaa, että "et sitten ala itkeä!"

    Myöhemmin kävimme myös Lontoossa katsomassa musikaalin (varmaan samassa teatterissa kuin tekin). Myös Svenska Teaternissa olemme nähneet sen lavalla. Välissä olemme katsoneet leffan videolta useaan kertaan, kerran naapurinrouvien ja lasten isolla kokoonpanolla.

    Ja nyt on taas hankittuna liput musikaaliin. Tämän jälkeen olemmekin nähneet sen kolmella kielellä =D

    Ei-Leen/Eedenistä itämaille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo samainen kohtaus koulutielle saattamisesta koulutielle sai mun kaverin parkumaan. Mä niin odotan ❤️

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.