sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pieni kierosilmäinen tyttö

Olen joskus kertonut siitä, kuinka synnyin 60-luvun alkupuolella työläisperheen viimeisinä lapsina, yhdessä kahden veljeni kanssa. Olimme siis kolmoset ja meillä oli niin sanottu suurperhe, jossa varttui yhteensä seitsemän lasta. Jostain syystä minä olin se lapsista, joka sain kaikenlaisia "vikoja" itselleni. Sanoin leikilläni usein, että olen "jätteistä" tehty ja siksi minulla oli lapsena ja on ollut myös aikuisena kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Yksi minun vikani oli se, että silmäni alkoi karsastamaan jo hyvin nuorella iällä. Kun jotain "lukijaani" tämä asia minussa vaivaa, niin päätin vähän avautua tästä aiheesta. Tämä asia selkeästi vaivaa siis jotain niin paljon, että hänen täytyy käydä tätä aihetta nostamassa milloin vauva.fi -sivustolla tai milloin ystävän blogiin kommentoimalla. Voin kertoa hänelle, että koska olen tämän asian kanssa elänyt jo liki 55-vuotta, niin olen sinut itse tämän asian kanssa.

Nuorena tapahtunutta

Itse muistan joskus jo alle kouluikäisenä, että silmääni kutitti kauheasti ja hieroin silmäni punaiseksi ja äiti joutui viemään minut Kivelän sairaalaan tutkimuksiin. Minulla todettiin jo hyvin pienenä vasemmassa silmässä karsastus. Silmääni leikattiin kahteen kertaan alle kouluikäisenä ja sitä yritettiin suoristaa silmälihasta kiristämällä. Itselläni on jäänyt mieleeni toinen leikkaus, joka tehtiin kun olin 6-vuotias. Muistan sen kuinka äiti jätti minut yöksi sairaalaan. Muistan sen kuinka samassa sairaalan huoneessa yöpyi vain liuta mummoja ja minä pieni tyttö.

Muistan sen, että joskus kokeiltiin silmässäni peittohoittoa ja yritettiin saada silmää toimimaan. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Sain silmälasit jo muutaman vuoden ikäisenä. Vasemmassa silmässä oli aina hyvin vahva linssi ja oikeassa sitten linssi, jotta näkisin sillä paremmin. Oikea silmä on siis joutunut aina kovaan työhön, kun vasemman silmän lihas ei vaan koskaan oppinut toimimaan.

Minä olen ollut siis pienestä tytöstä lähtien erityispiirteinen lapsi. En huonompi kuin muut, mutta nämä asiat ovat varmasti muokanneet minusta sen mikä olen tänä päivänä.






Silmälasit ovat olleet aina pienestä tytöstä ja käytin niitä sitkeästi 15-vuoteen saakka.







Aikuisiällä tapahtunutta


Jätin silmälasit pois joskus 15-vuotiaana, kun koin, että en vaan tarvinnut niitä. Jostain syystä ei vaan se vasen silmä oppinut toimimaan ja koin, että toimiva silmäni oli sen verran hyvä, että en kokenut, että tarvitsen laseja.

Vuonna 1996 silmälääkärin otti puheeksi, että haluaisinko kokeilla, että pystyykö vasemmalle silmälleni tehdä vielä jotain? Tekniikat oli kehittyneet ja haluttiin katsoa, että saataisiinko sitä oikaistua. Ajattelin, että ihan sama, kokeillaan. Silmälääkäri kertoi, että 60-luvulla oli silmääni kiristetty ihan sen ajan oppien mukaisesti, mutta silloin sitä oli kiristetty liikaa. Siitä syystä silmäni on aikuisiällä sitten lähtenyt taas vetämään toiseen suuntaan. Leikkaus auttoi näennäisesti muutamaksi vuodeksi, mutta toi minulle leikattuun silmää sellaisen vaivan, että se punoittaa aina ja ärsyyntyy helposti erilaisista ärsykkeistä.

Tänä päivänä


Minä suhtaudun tähän asiaan ihan luonnollisesti. Vaiva ei haittaa minua ollenkaan. Kun olen elänyt tämän asian kanssa aina, niin se kuuluu ikään kuin osana persoonallisuuttani.

Silmälaseja käytän nykyään vain silloin, kun pitää nähdä kauas ja tarkasti. Lähelle näen tänä päivänä edelleenkin todella hyvin. Käytän siis vain oikeaa silmää, vasen silmäni ei toimi.

Juttelimme kerran Riitta Väisäsen kanssa tästä "ominaispiirteestäni". Riitta Väisänen sanoi, että "voi sinähän olet vaan laajakatseisempi ihminen kuin muut, sinä näet asiat laajemmin". Voi, että me Tiian kanssa naurettiin tälle Riitan kommentille.

Mietin, että kuinka joku tällainen toisseikkainen asia voikaan jotain niin paljon ärsyttää, että jaksaa ympäri somea käydä paasaamassa silmäni asennosta. Älä sie kuule huoli, minä olen ihan sinut tämän asian kanssa. Koita sinäkin ottaa vähän rennommin.




Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että minäkään en ole täydellinen, vaikka jonkun ulkopuolisen silmin voi siltä näyttää. Olen kuitenkin vuosien myötä hyväksynyt kaikki vikani, sillä tällainen minusta tuli ja kuitenkin tärkeintä on elämässä se, että miten kohtelee muita, kuin se, että mihin silmä katsoo.

Olen kiitollinen näistä silmistäni, mitä luoja minulle loi. Ajatelkaa, että kaikki ihmiset eivät näe ollenkaan.

Hyväksyn itse itseni kieroine silmineni, hyväksy sinä myös <3

Maiju


51 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu! Jokaisessa meissä on jokin, mikä on erilailla kuin toisilla ja sehän on hienoa - Hyväksytään erilaisuus ja hyväksytään itsemme sellaisena kuin olemme <3

    Oikein mukavaa sunnuntaita Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Marru. Minun neljä veljeäni on varmasti kertoneet minulle lapsuudessa jo kaiken mun vioistani. Mikään ei enää tule minulle yllätyksenä :) He ovat tehneet minusta vahvemman ihmisen jo hyvin nuorena <3

      Poista
  2. Ihanasti suhtaudut, enpä ole kuviasi katsoessa edes huomannut mitään kummempaa. Olen vaan ajatellut kuinka hauska omantiesi kulkija olet 🤗😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oppinut elämään niiden asioiden kanssa, joita minulle on luoja luonut. Olen kasvattanut itselleni vahvan itsetunnon ja sen voimin hyväksyn ne omat vikani. Olen ajatellut usein, että noista asioista on hyötyä siinä, että ne on ruotinut minusta paremman ihmisen <3 Varmasti on usein siitä kiinni, että onko silmä väsynyt, niin se harhailee enemmän <3

      Poista
  3. En vaan pysty käsittämään miten tuntemattomat ihmiset vielä ilmeisesti aikuiset viitsivät tällaisiä asioita täällä jauhaa ja kaivella. Olen suorastaan pöyristynyt. Tämä nettihän on kuin joku aikuisten ihmisten leikkikenttä, tuohu ihan yhtä lapsellista. :o Tulen suorastaan surulliseksi näin sairaasta touhusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä juuri se tässä aina hämmästyttää, että "aikuiset" ihmiset viitsivät vielä aikuisina tehdä sitä, mistä lapsia kielletään.

      Poista
  4. Ihana Maiju, ihan sama millainen silmä sinulla, minulla tai kenelläkään muulla on. Asiaa pohtiva katsoo varmaan sillä silmällä joka ei näe päivänvaloa :D heh heh minkä vitsin murjaisin.
    Äitini menetti näön viisi vuotiaana ja on siitä saakka omistanut sekä silmäproteesin että silmälasit. Äitini sai lapsena kuulla valtavasti haukkumista lasisilmänsä vuoksi :( ei yhtään kivaa. Meissä jokaisessa on puolia niin hyviä kuin vähemmän hyviä ja silti me jokainen ollaan ihan tasavertaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota tarkoitin, että minulla on kuitenkin silmä. Ihan varmasti on tuo asia jättänyt äitiisi pahat arvet. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että kun olin lapsenakin muille mukava, en joutunut kiusatuksi. Tosin olen ollut varmasti jo lapsena sellainen, että pystyin vähän antamaan takaisin. Olen mielummin kieroon katsova ja mukava, kuin suorana katsova ja "hattumainen".

      Poista
  5. Olipa taas ihana kirjoitus. Jokainen meistä on Luojan luoma ja täydellinen juuri sellaisenaan. Minä olen äitinä lapsena joka erottuu joukosta monessa suhteessa mutta hän on juuri sellainen kuin hänen pitää ollakin. Vaikeaa se välillä on mutta toivon että tyttöni saisi samanlaiset juuret ja siivet kuin sinäkin ja kantaisi oman erilaisuutensa ylpeänä olemalla juuri oma itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää muistaa painottaa hänelle, että hän on valittu ja hän on erityinen. Toivotaan, että hän saa vahvat siivet <3

      Poista
  6. Että edes tulee mieleen aikuiselle ihmiselle ruveta mokoman asian kanssa meuhkaamaan pitkin somekenttää. Joillakin on erikoiset murheet ja ilmeisesti on tai kuvittelee olevansa hyvinkin täydellinen.

    Ei välttämättä ole helppoa kääntää omia vikojaan ja puutteitaan voitoksi ja vahvuudeksi. Vaatii vahvaa itsetuntoa ja paljon vakuuttelua että on ihan kelvollinen. Itsellä kesti turhan kauan olla miettimättä erinäisiä puutteitani, mutta parempi myöhään kuin ei millonkaan. On valtavan huojentavaa ja vapauttavaa olla sinut itsensä kanssa.
    Minulla on nykyisin kaksi tärkeää mottoa, toinen on kun aamulla katson peiliin, sanon: prinsessa, päivästäsi tulee hyvä. Ja toinen on: en ole paras enkä kaunein, mutta olen paras mä.
    Maiju, sinulla on loistava tapa kirjoittaa asioista, et provosoidu vaan osaat valita just oikeat sanat.
    Hyvää 1. adventti-iltaa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Arja, sä oot niin mun esikuvani <3 Toi sun peiliin katsominen ja matra on niin paras, valitsen itselleni tuon ekan manran <3

      Poista
  7. Karsastus otaitaa olla melko yleistä, toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Itse sain kolmevuotiaana lasit, kun neuvolassa huomattiin, ettei toinen silmäni seuraa kohdetta lainkaan. Olin "lappulapsi" eli terve silmä peitettynä vuoden verran, jotta laiska silmä saatiin toimimaan. Laseja käytin piilokarsastuksen hoitoon teini-ikäiseksi. Sitten olin pari vuotta ilman laseja, kunes likinäköisyys alkoi vaivata täysi-ikäistyttyäni -onneksi lievänä, mutta juuri sen verran, että tarvitsen laseja, ainakin autoa ajaessa ja televisiota katsoessa. Piilokarsastusta en arjessa huomaa, vain näkötarkastuksen tietyissä testeissä en esim. näe alariviä ja kun olen olen hyvin väsynyt, huomaan, että silmä alkaa vähän "vaeltamaan".

    Lasit eivät teini-iän hetkellisten "uteliaisuuden ja turhamaisuuden kamppailujen" jälkeen ole haitanneet tai aiheuttaneet minkäänlaista alemmuuden tunnetta, olen niin tottunut niihin. On minulla pari kokasta arpeakin nuoruusvuoden tapaturmista. Niistäkin olen huomannut että mitä vähememmän kiinnitän niihin itse huomiota, sitä vähemän muutkaan niitä huomaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla siis ihan samanlaista taustaa kuin itselläni. Itsekin pitäisi tänä päivänä laseja, jos niitä tarvitsisin. Enää ei haittaisi se mitä ärsytti teini-ikäisenä.

      Poista
  8. Hyvä Maiju! Minusta oli hienoa, että kirjoitit kokemuksistasi. Itselläni on kummastakin silmästä korjattu karsastus leikkaamalla silmät. Muistan itsekin kun jäin yksin sairaalaan yöksi ja huoneessa oli toinen lapsi kanssani. Hän itki ihan hirveästi koko yön. Aamulla kun heräsin, niin ukki oli vieressäni ja sanoi, että nukuin kuin pieni vauva. Oli jännää irrottaa se lappu silmän edestä ja odotella, että kuvasta tulee selkeä :)
    Haleja Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se itkevä lapsi en ollut minä, kun olen sua niin paljon vanhempi :)

      Poista
  9. Herttaisen ihana postaus❤ Hyvää 1.adventtisunnuntaita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitää ihmisille kertoa asioita, jos he eivät tiedä, että mistä puhuvat ja mihin sormeaan osoittavat <3

      Poista
  10. Voi voi, miten aikuisilla ihmisillä on aikaa ja halua vatvoa toisten asioita somessa. Onneksi sulla on vahva itsetunto ja rohkeutta nostaa kissa pöydälle asiassa kuin asiassa. Sulla on mielettömän kauniit ja säihkyvän siniset silmät, joista voi olla ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ihmettelen, että miten joillain voi olla tahtoa ja halua puuttua toisten ulkonäköön. Puuttua asioihin, jotka itse hyväksyvät. Jollain vaan on niin kamala tahto yrittää satuttaa, onneksi se ei vaan tämän naisen kohdalla onnistu :)Olen ylpeä silmistäni <3

      Poista
  11. Niin ihana ja täydellinen olet tuollaisena kuin olet ja jos kaikkea tuota et olisi kokenut ..et olisi sinä! Ter.paljon pahaakin kokenut ystävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kokemukset ovat tehneet minusta tämän ihmisen <3

      Poista
  12. <3 Huikeaa avoimuutta. Peukutan ja liputan - tämä postaus on blogimaailman ilotulituksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Taru. Välillä on hyvä avata sisintään, jotta ihmiset tajuavat, että ei sitä vaan mennä "silmälääkärille ja poisteta ongelmaa".

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus!
    Aika monta vuotta olen kuviasi katsellut ja en ole ikinä huomannut että sinulla on karsastusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei varmasti näe, kuin jos alkaa suurennuslasilla katsomaan ja etsimään niitä vikojani :)

      Poista
  14. Voi Maiju - ihana kirjoitus. Minä täällä pillitän - en säälistä pientä tyttöä kohtaan vaan sen tähden, että olen niin ylpeä siitä, että olen saanut sinuun tutustua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Lady, kauniisti sanottu. Me ollaan onneksi niin rautaisia naisia, että meitä ei pienet tuulet kaada :)

      Poista
  15. Hyvä kirjoitus! Sinä Maiju olet rohkea ja ihana! Hienoa, että otat puheeksi blogissasi arkojakin asioita ja aiheita.
    Minä fanitan sinua :)

    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen, että jokainen vaikea asia, mikä otetaan puheeksi, voi auttaa jotain muuta <3 Kiitos ihana.

      Poista
  16. Ikäviä kommentteja on niin helppoa heitellä netissä anonyymina. Olisi kiva nähdä kuinka "täydellisiä" nämä heittelijät itse ovat luonnossa.
    Valoa, iloa alkavaan viikkoon! Me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme täydellisiä ja mielestä pääasia on se, että itse hyväksyy itsensä kaikkine vikoineen. Kukaan toinen ei voi horjuttaa sitä tiiliseinää, kun päätämme, että emme anna siihen mahdollisuutta <3

      Poista
  17. Olen kuullut ennenkin, että ihmisiä ärsyttää tämä karsastus. Olen pohtinut, että se johtuu siitä, ettei ihminen itse osaa ottaa katsekontaktia ja ahdistuu tämän takia. Ihmistä ei siis ärsytä itseasiassa toisen silmä, vaan se, ettei itse tiedä, miten toimia. Tietysti somessa ei kyseisen "lukijan" ongelma voi olla katsekontaktin ottaminen, mutta epäilemättä joku oma "vika" on käsittelemättä, jos tarvitsee alkaa muille huutelemaan. Toivotaan, että hän oppii käsittelemään pikkuisen paremmin omia tuntemuksiaan, eikö totta?

    Omallä tyttärelläni oli synnynnäinen harmaakaihi, jonka vuoksi hän on näkövammainen ja ajoittain silmät (etenkin toinen) karsastavat ja ilmestyy nystagmus. Tyttö oli muutaman kuukauden ikäinen, kun silmät on leikattu ja niin pienellä piti pitää silmien päällä "kilpeä" ja tämän jälkeen hänellä oli todella vahvat lasit. Ihan normaaleilla kauppareissuilla tuli nähtyä käsittämättömiä reaktioita, ihan aikuisilta ihmisiltä. Kysyä ei tietenkään voinut suoraan, mutta "kuiskutella" selän takana kyllä. Ihmiset pelkäävät kaikkea mitä eivät ymmärrä ja yleensä käyttäytyvät silloin huonosti. Lapsissa on se ihana puoli, että mikäli he ihmettelevät jotain, he kysyvät. Olen niin kiitollinen, että tänä päivänä tyttö ylipäätään näkee. Vauvana hän ei nähnyt, kuin kirkkaan valon...

    Näkökyky on niin suuri lahja, ettei kenenkään pitäisi saneksia jostakin niin vähäpätöisestä asiasta kuin karsastus (vähäpätöinen lähinnä siten jos se ei häiritse näkökykyä).

    Ihanaa uutta viikkoa Sinulle <3 Tämä postaus osoittaa kuinka raudan vahva ja kullan arvoinen nainen olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juuri tätä tarkoitin, että kun on ihmisiä, joilla on oikeasti näön kanssa ongelmia, niin tällainen pieni asia ei pitäisi ketään ulkopuolista vaivata. Näkökyky on kallein aisti, mitä ihmiselle on suotu. Sitä pitää vaalia ja mikään muu ei silmissä ole tärkeää, kuin se, että näkee.

      Poista
  18. Niin tuttu tarina (paikoin liki identtinen omani kanssa) tällekin 60-luvun lapselle, jolle karsastus on ollut arkipäivää alle kouluikäisestä lähtien. Ja vaikka se on ollut itselleni ikävä ongelma, en ole ikinä ajatellut, että se voisi olla ongelma jollekulle toiselle. En siis kertakaikkiaan ymmärrä tuota lukijaasi, joka on siitä ottanut asiakseen mainita. Ei mahdu mun järkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se on jollekin ihan suuri ongelma (ei itselleni). Siksi halusin selittää, että silmälääkäri ei välttämättä pysty auttamaan, kun asialle on varmasti tehty kaikki se mitä on pystytty. <3

      Poista
    2. Niin hehe kun se ano on kuittaillut meikäläisen blogissa, että sun pitäisi mennä silmälääkäriin, no on menty, että silleen. Armoton ja tyhmä on ihmisluonne!

      Poista
    3. Armoton on. Tulee sulle, kun mulle ei pääse kiusaamaan :)

      Poista
  19. Onpa kyllä ilkeämielisiä ihmisiä. Mutta onneksi sinä olet sinut itsesi kanssa ja sen ei pitäisi ketään vaivata. Itselläni ollut lapsesta asti huono näkö ja hetihän sellainen joutuu koulussa kiusatuksi. Ensimmäiset lasit,kun satuin saamaan vielä kuumimpaan Harry Potter hypetys aikaan ja vielä mallia pyöreät,niin siitähän se sitten lähti. Aikuisiällä saa sitten moiteitta värillisistä piilolinseistä miten epäluonnollinen olen ja pilaan ulkonäön. Se on jännä miten ihmisiä tuntuu vaivaan toisen ulkonäköön liittyvät seikat,vaikka itse olisi sinut omien vaivojen kanssa. Ihana olet sellaisena,kun nyt olet. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi minäkin käytin jossain vaiheessa värillisiä piilareita.Käytin, vaikka en olisi tarvinnut näköä korjaamaan. Käytin aina aika shokeeraavia värejä. En koskaan kysellyt keneltäkään lupaa, vaan käytin ja annoin muiden taas olla mitä mieltä vaan siitä :) Ulkonäkö ja omat valinnat ovat sellaisia, joihin kenenkään ei pitäisi puuttua, silloin puuttuu toisen persoonaan :)

      Poista
  20. Ei oo todellista, että tuosta joku somessa kirjoittaa. Tätä mä en kyllä ymmärrä, mistä ihmeestä se ilkeily oikein lähtee ja mitä se kertoo ilkeilijästä itsestään. Sulla on kuitenkin oikea asenne tähänkin, jokaisella meillä on omat erityispiirteemme ja ne tekevät meistä vain persoonallisia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, olemme persoonia ja antakaamme meidän olla. Koskaan en ole väittänyt olevani täydellinen, mutta se mitä olen, riittää minulle :)

      Poista
  21. Voi Maiju rakas ystäväin, en edes tiennyt, että silmääsi liittyy operaatiota ja nehän on olleet lapselle aivan pelottavia. Rehellisesti en ole ikinä edes ajatellut silmääsi, etkä sinä varmaan hampaitani. Itse asiassa omia hampaitani en ole ajatellut mitenkään, ennen kuin anonyymit niistä päättivät alkaa veistellä. Mielestäni tuollaiset ovat sivuseikkoja ihmisessä, pienet epätäydellisyydet.

    En oikein osaa sanoa mitään näistä ihmisistä, jotka yrittävät löytää ihmisistä väkisin vikoja ja nauraa tai ilkeillä jopa niistä. Varmasti täydellisiäkin ihmisiä tästä maailmasta löytyy, mutta kyllä heillekin täydellisille ulkonäöille ikä viimeistään tekee temppuset, aika on armoton kaikkia kohtaan, joten enempää anonyymejä analysoimatta, yksikään ihminen ei ole kiiltokuva ja sellaisen tavoittelu on jopa aavistuksen dorkaa hommaa, joten en näe miksi ihmisten erityispiirteisiin tulee kiinnittää huomiota, ne kun tekee meistä juuri meidät, persoonallisia ja jokainen on taatusti aika persoonallinen viimeistään siellä haudassa ja taatusti myös siellä ruudun takaa piiloutuneena hahmona kuittailemassa.

    Muiskuja ja haliruttaus ja Riitta sen sanoi ja Maiju kun tunnet sut, niin sinun luonne voittaa sydämellisyydellään ja aitoudella ja positiivisuudella kaikki maailman suorasilmät ja tasahampaat, näin on näreet. Joten katsellaan maailmaa laajemmin ja purraan ruokaa paremmin, sillä näilläkin tarkenee. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme onneksi sinut näiden asioiden kanssa. Siitähän ollaan usein puhuttu, että miksi aikuinen tekee sitä, mistä lapsia kiellämme? Sitä ei edes "tädit" ymmärrä :)

      Poista
  22. Tää oli ihana teksti, Maiju <3 Sulla on niin hyvä asenne elämään muutenkin. En ymmärrä, miten jotkut jaksaa netissä ottaa ihmisten ulkonäköön liittyviä asioita puheeksi ja oikein etsimällä etsiä "vikoja"... Hoh hoijaa. Täytyy olla tylsä oma elämä tai sitten se on se paljon puhuttu kateellisuus. En keksi muita syitä. Mä oon myös ajatellut jossain vaiheessa kirjoittaa aiheesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia. Asenne ratkaisee kaikessa <3

      Poista
  23. Hei Maiju
    Sinun tarinasi on suunnilleen samanlainen kuin siskoni tarina.
    Täällä minä itken sinun tuskasi ja siskoni tuska sydämessäni.
    Vaikka asiat hoidettiin huomaamattomasti jahienotunteisesti tekemättä mitään numeroa siskoni silmistä, niin toki tiesin ja mustan jotenkin, kun siskoni oli Oulussa Kiianmies nimisen lääkärin leikattavana, kaksi kertaa, luulisin.

    Meitä on vain kaksi siskosta ja olen 1v5kk vanhempi kuin siskoni.

    Valokuvistasi tuli siskoni mieleeni.

    Siskoni ei halua mitään sääliä. Itken joskus (kuten nyt) hänen silmäsairauttaan salaa.

    Teillä voisi olla paljn juteltavaa keskenänne tai sitten ei (jos kumpikaan teistä ei koe, että asiasta täytyy puhua).

    Sisityksiä teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuutarja. Itsekin olen ihan sinut tämän asian kanssa, se ei häiritse mua itseäni ollenkaan. Kuitenkin koin tärkeäksi kirjoittaa, kun jollain on ihan väärä kuva siitä, että "lääkäri tulee ja pelastaa". Tosin en kaipaa mitään pelastusta :)

      Poista
  24. Kiitos tarinastasi! Eiköhän meillä jokaisella ole "heikompi" kohtamme ja "kauneusvirheet" vain tekevät ihmisistä persoonallisen ja kiinnostavamman näköisiä. Enpä ole kuvissa huomannut silmissäsi mitään erikoista, korkeintaan mukavan pilkkeen silmäkulmassasi.

    Sillä lukijalla, jonka elämäntehtävänä on kommentoida ulkonäköäsi ikävästi netissä, on omat isommat ongelmansa, joihin hän hakee etäisyyttä kiinnittämällä huomionsa sinuun. Onhan se surullista, että ihmiset pönkittävät omaa huonoa itsetuntoaan mollaamalla toisia, yhtä lailla lapset kuin aikuisetkin.

    Kiitos kun jaoit tarinasi. Olen itse joutunut lapsena tutkimuksiin Lastenlinnaan, ja se oli aivan kauhea paikka. Ja kuitenkin siellä oli vain lapsia. Voin kuvitella pienen ihmisen tunteesi Kivelän sairaalassa mummojen keskuudessa.

    Ei-Leen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin vielä miettimään, että toivottavasti et sinä tai lukijat ottaneet pahasti sitä, että yllä olevassa kommentissa puhun karsastuksesta "kauneusvirheenä", kun se selvästi sinun postauksessasi sisältää paljon syvällisemmän, terveydellisen merkityksen. Lähinnä vain ulkonäölliseksi seikaksi olen sen aina mieltänyt, jos olen asiaa edes miettinyt. Hyvä ystäväni karsastaa myös (sen hän on itse kertonut, sillä en olisi asiaa muutoin edes huomannut). Todellakin näkökyvyllä on merkitystä!

      Tarkoitukseni oli vain sanoa, että mielestäni on paljon persoonallisempaa ja mielenkiintoisempaa, jos on jotain erityispiirteitä, sellaisia jotka Hollywood-henkeen miellettäisiin epäsopiviksi. Kuten vako hampaiden välissä (kuten Lauren Huttonilla, joka kieltäytyi ohjaajien ehdottamasta hampaidenoikaisuhoidosta) tai arpi kasvoissa. Tyttärelläni on molemmat eikä hän onneksi koe niitä mitenkään häiritseviksi. Päinvastoin, kun hän sai raudat, hän vannotti minua, että huolehdin siitä, että vako säilyy. Ja minä unohdin mainita asiasta oikojalle! Kun hän sitten itse selitti hammaslääkärilleen, ettei vakoa saa kuroa umpeen, oli kiinalainen hammaslääkäri aika hämmästynyt. Ei kai ollut tottunut moiseen pyyntöön :)

      Poista
    2. Voi en todellakaan mitenkään kokenut mitään pahasti :) Kauneusvirhehän se on ja se on hyvä, että emme ole täydellisiä. Jokaisella varmasti on joku asia, joka vaatii hyväksyntää <3
      Hyvä todellakin, että on näitä erityispiirteitä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.