perjantai 26. tammikuuta 2018

Onnellinen ihminen ei voi olla onnellinen ihminen

Voi kuinka monta kertaa on saanutkaan kuulla siitä, että ihminen, joka on peruspositiivinen ei ole koskaan kokenut elämässään mitään pahaa. Vastaisku ankeudelle blogin Jenny kirjoitti juuri aiheesta "ei kadehdita onnellista, vaan ollaan se itse" aloin tätä tuttua aihetta pyörittelemään mielessäni. Voi kuinka monta kertaa olen saanutkaan kuulla siitä, että "aito ihminen ei voi olla ihminen, joka on aina hyvällä tuulella" tai "sinulla täytyy piilottaa jotain sisälläsi, kun koitat olla aina niin iloinen".

Voin kertoa, että kyllä, kyllä minullakin on elämässäni ollut synkkiä hetkiä. Olen joskus kertonut jostain elämäni huonoista hetkistä, mutta en ole jäänyt koskaan vellomaan niihin huonoihin hetkiin. Tiedän, että kannan jotain näitä asioita aina sydämessäni ja jotkut asiat ovat varmasti vaikeita asioita läpi elämäni. Jostain asioista ei voi edes puhua ilman, että ne nostaisivat tunteet vieläkin pintaan. Selviytymiskeinoni on ollut se, että jätän vaikeat asiat taakseni, vaikka en pysty pyyhkimään asioita mielestäni ja sydämestäni. Halusin tällä kertoa, että todellakin, olen kokenut elämässäni huonoja ja vaikeita hetkiä, vaikka toisin usein luullaan.

Olen tehnyt päätöksen itselleni, että haluan elää elämäni niin, että haluat tuntea enemmän iloa kuin surua, että keskityn mukaviin ja positiivisiin asioihin niin paljon kuin kykenen.

Jennyn kirjoitus sai minut taas miettimään sitä, että kuinka jollekin ihmiselle voi olla vaikea hyväksyä se, että toiset ihmiset levittävät ympäristöönsä positiivista energiaa. Heitä on sitten helppo vihata ja heidän ongelmiaan miettiä. Ihmiset jotka levittävät tätä positiivista energiaa vetävät usein puoleensa muita ihmisiä ja ne ihmiset,  jotka levittävät negatiivista energiaa karkoittavat muut ihmiset ympäriltään.

Kumpi sinä mielummin olisit? Itse haluan olla kuitenkin se, joka mielummin vetää puoleensa, kuin karkoittaa.







Lempiajatuksiani on "älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne". Varmasti meillä jokaisella on omat ristimme kannettavana. Käsittelemme asioita ja tunteita niin eri tavalla. Turha on siis miettiä, että positiivinen ihminen on vaan niin positiivinen, kun sillä on ollut liian helppo elämä. Sanotaanko, että vain lähipiiri tietää usein, että minkälainen on ollut sen "helpon" ihmisen elämä.

Uskokaa tai älkää siis, että ei se munkaan elämä aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Tosin haluaisin kyllä tanssia ruusuilla vaikka joka päivä.

Haluan kuitenkin nähdä sen auringon ensimmäisenä aamuisin pilven sijaan.

Maiju

22 kommenttia:

  1. "Sinun täytyy piilotella jotain sisälläsi kun olet aina niin onnellinen", voi että mitä pötyä. Miksei voida vaan hyväksyä sitä että elämäänsä tyytyväisiäkin ihmisiä on ja suotaisiin heille se ilman kateutta tai tuollaisia vihjailuja. Mulle sattui vuosia sitten hiukan vastaavanlaista, kun olin kehunut miestäni ja antanut ymmärtää että vaikka meillä on pitkä avioliitto jo, niin olemme yhä tosi onnellisia. Yksi tuttu siihen tokaisi "että tuollaista ei voi uskoa, se ei ole mahdollista". Olin kuin puulla päähän lyöty. Tuon tutun oma avioliitto ei ollut onnistunut, joten siitä kai johtui tuo katkeransävyinen tokaisu.
    Jatka omaan tyyliisi. Olet pirteä pakkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Varmasti jonkun on vaikea ymmärtää, että jonkun avioliitto voi olla vuosienkin päästä onnellinen. Varmasti olette toisianne arvostaneet ja tehneet työtä liittonne eteen, sitäkään ei ilmaiseksi saa <3

      Poista
  2. Niin hyvä teksti.

    Olen joskus miettinyt, että koska omassa elämässä on ollut niita todella vaikeita hetkiä, sitä ehkä osaa(kin) iloita elämän pienistä iloista. Perpektiivi ja kokemus ennen kaikkea.

    Iloa viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella siitä on kyse. Varmasti niiden kipeiden asioiden myötä olen oppinut elämään toisin. Olen opetellut paljon asioita, joiden kautta olen oppinut hyväksymään asioita ja olen miettinyt niiden kautta, että miten haluan elää elämääni.

      Poista
  3. Minä olen toistaiseksi onnistunut siirtämään elämässäni tapahtuneet pettymykset ja surut taka-alalle ja jatkamaan elämääni positiivisena ja onnellisena. Se, että perusvireeni on myönteinen, ei tarkoita, että joka hetkenä se olisi sitä ja että elämä olisi suonut pelkkää iloa. Itselläni on vähän niinkuin ok-tuuli, tosi-hyvä-tuuli ja ketutus vaihtoehdot. Ketutuskin on sellainen, että mukavuudenhaluiselle se taitaa olla ainoa keino muutokseen ;)

    Se miten suhtautuu vaikeisiin asioihin varmaan muotoutuu pienestä pitäen sen perusteella, että miten negatiivisesta kokemuksesta toipuu. Yksi saa tukea läheisiltä, toinen huutaa tuskansa lenkkipolulla ja kolmas uppoutuu vaikka musiikkiin.

    Jos on vaikeuksia toipua vaikeista jutuista, se muodostaa saatta muodostaa negatiivisuutta vahvistavan kaavan, jota voi olla vaikea rikkoa. Silloin voi helposti alkaa uskomaan, että niillä positiivisemmilla tyypeillä elämä koostuu pelkistä hyvistä jutuista ja siksi heidän on helppo olla.

    Elämässä voi toki tapahtua niin rajuja juttuja kuten vaikka lapsen, puolison, liikuntakyvyn menetys, joista toipuminen voi vielä hyvin kauan tai jättää ikuisen ison särön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielettömän hienosti kiteytetty. Muistan kun elin itse neljä vuotta kipuhelvetissä ja taistelin sitä vastaana, että en päästä kipua päähäni. Helppoa ei ollut elämä, mutta en varmasti olisi selvinnyt siitä ilman, että olisin sen eteen tehnyt taistelua. Varmasti tuo, että kun näistäkään ei ole niin paljon puhunut julkisesti, voi olla, että ihmiset eivät tiedä sitä, että on niitä vaikeita asioita ollut itselläkin. En ole koskaan halunnut huudella muille omia vaikeita juttujani. Varmaan se kaikista lähin ihminen on se, joka niistä vain tietää <3 ei edes kaikki lähipiirissäni <3

      Poista
  4. Näin se on, että ei koskaan voi olla elämä yhtä ruusuilla tanssimista. Tärkeä on löytää sitä hyvää ja olla positiivinen, vaikka välillä käykin ihan maassa. Sieltä sitten vain noustava ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Aikku. Kyllä näistä ongelmista on aina noustu, vaikka joskus on itselläkin ollut aikoja, että sohvalla on maattu, eikä sieltä ole haluttu nousta ylös. <3

      Poista
  5. Hieno kirjoitus. Olet kyllä mahtava tapaus! Itse haluan kuulua myös siihen porukkaan, joka levittää positiivista energiaa ympärilleen.

    Tästä tuli mieleen yksi tapaus, joka tapahtui tällä viikolla. Olin tiistaina pois töistä todella kovan migreenikohtauksen vuoksi. Illalla, kun aloin toeta migreenistä, yksi työkaveri viestitteli, että "uuden" konttorin istumapaikat tuli jaettua yhden henkilön toimesta. Jostain kumman syystä tämä henkilö oli valinnut itselleen parhaimman paikan ja minä ja toinen henkilö, jotka olimme kyseisenä päivänä pois, saimme käytännöllisesti katsoen huonoimmat paikat. Keskiviikkoaamuna hakkasin jo vastinetta esimiehelle, kuinka epäoikeudenmukaista on, että joku yksinvaltiaana jakelee paikat. Tuli näpyteltyä myös jotakin muuta. Sitten tapahtui jotain. Normaalisti olisin raivon vallassa painanut Send ja sähköposti olisi lähtenyt liikkeelle. En kuitenkaan painanut, vaan jätin viestin lähettämättä. Muut työkaverit hieman ihmettelivät, miksen sano asiasta mitään. Päätin, ettei ole sen vaivan arvoista. Totun uuteen työpisteeseeni ja teen siitä omannäköiseni. Kyllähän minua asia tietenkin harmittaa, mutta ajattelin, etten anna yksinvaltiaalle sitä iloa, että valitan asiasta. Saatan ehkä joskus osastopalaverissa kysyä kaikkien kuullen, millä perusteella paikat jaettiin, niin ehkä saan harmitukseeni jonkin vastauksen.

    Tällaiset pienet asiat saavat usein käsittämättömiä käänteitä ja negatiivista energiaa alkaa puhaltaa joka suunnasta. Parempi on yrittää jatkaa omalla positiivisella fiiliksellä ja yrittää luoda itselle ja ympäristölle kivemmat oltavat.

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mannilainen sulla on mun luonto. Olen itsekin yleensä aika napakka ja puolustan itseäni ja muita henkeen ja vereen. Kuitenkin olen alkanut miettimään, että voinko itse nykyään paremmin, jos en provosoidu kaikesta. Tätä olen harjoitellut viimeisen vuoden aikana. Olen harjoitellut juuri noin, että "kirjoita ja poista" "kirjoita ja poista" tyyliä. Jo se, että kirjoitat asian, joka melkein sai sinut provosoimaan... auttaa <3 Juuri noin, että yrittää silti antaa sen positiivisuuden voittaa.

      Poista
  6. Mä voisin tulla tanssimaan ruusun terälehdille sun kanssa. Minustakin positiivinen ajattelu on vaan niin parempaa kuin negatiivinen. En myöskään ymmärrä, miksi omaa onneaa pitäisi piilottaa toisilta. Minusta on ihanaa kuulla ja nähdä onnellisia ihmisiä.
    Ihanaa viikonloppua ihana Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti se tuo enemmän sitä energiaa, kun jakaa sitä positiivisuutta ympärilleen. <3

      Poista
  7. Niin totta, Maiju! Heidän, jotka arvostelevat onnellisia ihmisiä, kannattaisi muistaa, että ruusuissakin on piikit. Onnelliset ihmiset vain osaavat laittaa laastarin silloin, kun piikit pistävät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ruusuissa on piikit ja en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi elänyt vain auringon alla.

      Poista
  8. Olen peruspositiivinen ja nauru herkässä mutta olen myös voikukkalapsi joten ei pidä paikkansa että positiivisellä ihmisellä ois ollu helppo elämä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin kaikilla meillä on omat murheet kannettavinamme. Itse en rasita muita omilla ongelmilla, vaan yritän selvitä niistä omin keinoin. Teen paljon harjoituksia oman itseni kanssa ja ne auttaa minua selviytymään <3

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus. Minulle on aina jäänyt mieleen yhden silloisen ystävän kommentti, kun minulla oli avioero meneillään, opiskelut viime metreillä, pelko siitä menetänkö eron myötä kodin jne. Kerroin ystävälleni näistä asioista ja hän sanoi: Miten ihmeessä kaikki voi olla sinulle aina noin helppoa? Silloin suorastaan loukkaannuin, kun itse olin niin stressaantunut, etten pystynyt nukkumaan öisin, mutta nyt jälkikäteen olen ajatellut, että ehkäpä hän tarkoitti tuon kohteliaisuutena, että miten pystyin ajattelemaan kuitenkin asioiden jotenkin järjestyvän (esim pohdin eri vaihtoehtoja jos kodin menetämme) vaikka elämäntilanne oli niin vaikea. Enkä vihannut ex-miestäni, vaikka hän halusi lähteä eriteille...
    Usein asenne ratkaisee :D Olkaamme siis positiivisia kurjienkin aikojen keskellä! (ja silti saa välillä ollä pää syvällä hanurissa ja murehtia asioita, kunhan muistaa sen ottaa sieltä sitten poiskin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein ihmisillä ei ole kuitenkaan tietoa kaikeasta mitä toinen tunteen vaikeissa asioissa. Se mitä näyttää muille ei ole se totuus. Kyllä ne positiviisetkin ihmiset tuntevat vaikeita asioita, mutta monet eivät niitä usein tuo julki. Itse ainakin pidän paljon niistä asioista sisälläni ja selvitän ne toisella tapaa. Kuitenkin ne asiat käsittelen, vaikka en niitä käsittelisi julkisesti. Selviän elämässä paljon paremmin, kun en haudo kaikkia asioita niin paljon ääneen <3

      Poista
  10. Hieno ajatus tuo "Älä kadehdi niiden iloja joiden suruja et tunne"
    Oikein iloista ja onnellista lauantai-iltaa💕💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ehkä muistuttaa, että kaikkea ei voi tietää. Siksi ei kannata väittää, että joku saisi elää elämänsä ilman ongelmia. Ongelmia on vaikka, niistä ei puhuisi kaikille ääneen.

      Poista
  11. Kunpa nämä sinuakin mollivat tietäisivät mitä kaikkea olet käynyt läpi ja silti jaksat olla positiivinen, kannustava ja sydämellinen. Ehkä heitä siksi juuri ärsyttää positiivisuus, kun eivät itse samaan pysty vaan ovat jääneet tulemaan makamaan eli katkeruuteen. Jatka samaan malliin, aina nostatat ja saat parhaan esiin minussa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. Itse en ongelmistani kauhasti huutele. Vuosien myötä on tullut koettua useamman vuoden kipuhelvetit, työuupumukset, krooniset selkäkivut ja mitä kaikkea vielä. Usein on nielty omat haavat itsekseen. Varmasti se on se kotona mun kanssa asuva, joka tietää ehkä ainoana näistä.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.