keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Ihastuin ruusumekkoon

Haluan ensiksi kiittää kaikkia edelliseen postaukseen saaduista kommenteista. Juttu lähti leviämään somen eri kanavissa sellaista vauhtia, että en itse meinannut pysyä vauhdissa mukana. Blogipostaus nousi yhdessä vuorokaudessa blogini luetuimmaksi postaukseksi. Tärkeä aihe ja sanon edelleenkin, että ollaan ylpeitä itsestämme kiloista huolimatta (tai ehkä juuri siksi). Vihaatko pullukkaa teksti löytyy täältä.

Sitten päivän aiheeseen.

Minä innostun usein vaatteista, kun näen kuvan jossain somekanavissa. Näin kävi tämänkin mekon kanssa. Näin mekosta ensiksi vain kuosin ja tiesin heti, että tämä on just mun kuosini.

Tämä mekon kuosi näkyi Fashion at Homen omistajan facebook-seinällä. Pistin heti viestiä Eijalle, että onko mekkoa myymälässä. Mekkoa ei ollut sillä hetkellä kuin muutama kappale, mutta tänään sain viestin, että sitä oli tullut taas myymälään. Lähdin heti töistä päästyäni Helsingin rautatieaseman myymälään. Totesin mekon mallin sellaiseksi, että tiesin sen soveltuvan minulle. Ilman kokeilua ostin mekon itselleni. Vähän jännitti, että miltä se näyttää päälläni. Kun vedin mekon päälleni kotona, niin tiesin, että se on täydellinen minulle.

Mekossa yhdistyi kaksi minulle tärkeää asiaa eli ruusut ja pinkki väri. Mekon kuviot tulevat kivasti esiin kun siihen on yhdistetty mustaa sekä harmaata.





Esittelin jossain vaiheessa mun oman "tilpehöörlaukkuni". Nyt myymälässä oli muitakin versioita laukusta. Oli pakko kuvata nämä laukut samalla.





Myös nämä karvakoristeiset lompakot oli aika kivoja.





Olen joskus sanonut Fashion at Homen Eijalle, että hän hankkii liian kivoja vaatteita mun kiusaksi. Näihin vaan ei voi olla ihastumatta. Joku kuitenkin kysyy, että saako muualta päin Suomea näitä, niin silloin kannattaa kurkata heidän nettikauppaansa.

Nyt jäin miettimään, että olisiko pitänyt ostaa myös turkoosi mekko tästä samasta kuosista. Kun näin ajattelen niin ehkä huomenna piipahdan uudestaan myymälään.

Maiju

maanantai 26. helmikuuta 2018

Vihaatko pullukkaa?

Tämä aamu sai alkunsa niin kuin muutkin aamuni eli hymy huulillani. Pyrin heräämään aina iloisilla mielin.

Selasin aamulla Instagramiin tulleita kommentteja, yhden kohdalla pysähdyin ja jouduin sen lukemaan uudestaan pariin kertaan, jotta sisäistin sen sanoman. Kommentti tuli pasta-annoskuvaan ja kuului näin: "Kumma homma, ettei sussa ky vaan toi gluteeniton ruokavalio näy. Itse seitsemän vuotta sitten laihduin vuodessa 30 kg pelkästään aloittamalla gluteenittoman ruokavalion ja sillä tiellä on pysytty (laihana ja ilman viljoja siis).

Olin vähän, että "oh my god". Haukkuiko se minua juuri lihavaksi? Päädyin vaan kommentoimaan, että "oliko tuo kohteliaisuus".


Kuva: Ihana Elämys Oy Niina Stolt


Tämä kommentti kirvoitti monen seuraajani kommentoimaan, että oli hieman tökeröä kirjoittaa toiselle noin. Eräs seuraajani kommentoi tälle ihmiselle, että "sinussa ei käytöstavat näy", niin hänelle vastattiin, että: "anteeksi kun puuttuu tuo valehtelemisen taito. Olisi varmaan pitänyt kehua kuinka lihavuus on kaunista katseltavaa, mutta se olisi ollut vale ja siihen en kykene".  Itse mietin, että miksi ylipäätään olisi pitänyt pastakuvaan heittää mun ylipainoon liittyviä kommentteja.

Siinä vaiheessa sitten itsekin päätin kysyä tältä kommentoijalta, että miten ylipäätään mun lihavuuteni on hänen ongelmansa? Sain vastauksen, että "ei se onneksi mun ongelma olekaan. Inhottaa vaan, että kun itse tekee paljon duunia mainostaessaan ihmisille viljattomuutta hyvänä laihdutusmuotona niin teidänlaiset pullukat romuttaa sen ideologian kyllä ihan täysin. Kiitos ja hei hei fatsot! 

Sanotaan, että siitä se ajatus sitten taas lähti ja on aika päästää sanainen arkkuni auki.






                                                                                                          Kuva: Ihana Elämys Oy Niina Stolt

Gluteeniton ruokavalio ei ole laihdutusmuoto


Jos gluteenitonta ruokavaliota joku vielä pitää laihdutuskeinona, niin kerron, että sitä se ei todellakaan ole. Meitä on paljon tällaisia pieniä pullukoita, jotka noudattavat gluteenitonta ruokavaliota jonkun sairauden pakottamina. Emme laihtuaksemme, vaan hoitaakseemme siis terveyttämme. Se on meille monille ainoa vaihtoehto, meiltä ei kukaan kysy, että haluatko olla gluteeniton, se on vaan pakko.

Gluteenitonta ruokavaliota ei missään tapauksessa kannata markkinoida painonhallintakeinona. Monet varmasti tietävät sen, että gluteeniton kakkupala sisältää usein jopa enemmän energiaa, kuin tavallinen kakkupala. Siinä on aivan yhtä paljon hiilihydraatteja ja joskus jopa enemmän rasvaa kuin normaalissa kakkupalassa.

Jotkut ihmiset saattavat jättävät ruokavaliostaan kaikki viljat pois siirtyessään gluteenittomalla ruokavaliolle. Kuitenkin gluteenittomassa ruokavaliossa pitäisi korvata pois jättämänsä vehnä, ohra ja ruis jollain gluteenittomalla viljalla, jotta elimistö saisi kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet. Tämä on varmasti silloin heidän näkemyksensä gluteenittomasta ruokavaliosta, joka ei sisällä enää mitään viljoja. Voin kertoa, että tuohon ei kannata alkaa, koska elimistö kertoo varmasti jossain vaiheessa, että jotain puuttuu ruokavaliosta.



                                                                                                          Kuva: Ihana Elämys Oy Niina Stolt

Laihuus ei ole synonyymi onnellisuudelle


Olen joskus sivuuttanut aiheetta, että olisinko onnellisempi laihempana, silloin vastasin, että en olisi. Elämä on paljon muutakin kuin ulkonäkö. Sanon aina, että elämässä kaikkein tärkeintä on se, että olen onnellinen, ei se, että miltä näytän.

Joku kommentoi aiheeseen Twitterissä, että "mielummin iloinen gluteeniton, kuin ilkeä viljaton". Tuo on niin totta.

Hellapoliisi Kati kiteytti hienosti asian "laihuus ei ole synonyymi onnellisuudelle". Tämän hienommin ei olisi voinut asiaa kiteyttää. Kati myös sanoi, että "tällä hetkellä on tärkeintä voida hyvin, eikä näyttää muiden silmiin hyvältä". Allekirjoitan molemmat Katin sanonnat itsekin.

Älä arvostele lähimmäisesi ulkonäköä. Ulkonäköä tärkeämpää on sisäinen kauneus ja se mitä kumpuaa sisältäsi. Sydämen sivistystä ei voi hankkia se pitää ansaita. 

Voin sanoa, että luojan kiitos, että olen hyväntuulinen pullukka ja gluteeniton sellainen.

Mielummin onnellinen ja lihava Maiju (kuin pinallinen ja laiha) 

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kierrätystakki toi piristystä päivään

Kun pari viikkoa sitten kävin kynsihuollossa iskin silmän UFF:n ikkunassa olevaan värikkääseen takkiin. Siinä sitten kävin itseni kanssa pienen keskusteluhetken, että menenkö pikaisesti kysymään, että onko takki varattu jo. UFF:lla on sellainen systeemi, että näyteikkunoissa olevat tuotteet voi varata ennakkoon ja kun näyteikkuna puretaan, niin sitten voi käydä lunastamassa varauksen. Laskin, että mulla on viisi minuuttia aikaa ennen kuin kynsihuolto alkaa, niin päätin piipahtaa UFF:ssa. Olin onnellinen kun kuulin, että kukaan ei ollut varannut kyseistä takkia. Minä päätin sen sitten varata. Takki oli noudettavissa sitten seuraavan viikon maanantaina.

Kyseessä oli tikattu viskoositakki. Mietin jo heti, että tämä sopii hyvin alkukevään säihin ja talvella sitä voi pitää töissä. Takissa oli kaikki lempivärini joten siihen on helppo yhdistää korut ja sukkikset. Kaivoin kaapistani Pink Monkey:stä saamani sukkikset, jotka sopivat täydellisesti takin kanssa. Katselin, että tähän olisi voinut hankkia myös, vaikka turkoosin väriset sukkikset ja asu olisi ollut täydellinen siinäkin väriyhdistelmässä.







 

Täytyy sanoa, että oli kyllä niin piristävä takkia, että jos ei tällä saa kevätfiilistä tulemaan, niin ei sitten millään.

Värit tuovat piristystä sekä omaan että myös lähiympäristön päivään.

Maiju

lauantai 24. helmikuuta 2018

Gluteeniton tarjonta Porvoossa yllätti positiivisesti

Kävimme tänään Porvoossa Hellapoliisi Katin ja kera hänen miehen. Meillä oli ihan rento fiilis ja tarkoitus oli itse asiassa käydä vain syömässä jotain. Kun pääsimme Porvooseen alkoi heti Kati miehen kahvihammasta kolottaa. Mietimme, että mihin menisimme kahville ja siinä parkkipaikalla asiaa pohdittuamme tuli eräs paikallinen nainen sanomaan, että "jos hyvää kahvipaikkaa etsitte, niin menkää ehdottomasti Cafe Cabriole -kahvioon. Samassa muistin itsekin, että Tiia oli kerran mut vienyt kyseiseen paikkaan ja siellä oli mahtava tarjonta. Suuntasimme siis sinne.

Kun oli jo puoli päivä ajattelin, että on pakko saada jotain suolaista ja kysyin, että olisiko gluteenitonta sämpylää tarjolla. Sanottiin, että valitse listatalta täyte, niin sämpylä tuodaan pöytään.



Kun minulle tuotiin pöytään tämä, olin todella iloisesti yllättynyt. Tämä näytti herkulliselta ja jotenkin niin erilaiselta, kuin yleensä. Sämpyläkin oli jotain hyvin spesiaalia. Mukana ollut ruoka-alan ammattilainenkin oli iloisesti yllättynyt mun puolestani. Puhuimme, että se on hyvin pienistä asioista kiinni, että kuinka asiakkaille luodaan elämyksiä.



Kati valitsi kera miehensä gluteenittomat kakut, joita pääsin itsekin vähän maistamaan. Tarjolla oli tiskillä useita gluteenittomia kakkuja, joista pystyi valitsemaan.







Kävimme myös Brunbergin tehtaanmyymälässä. Syy miksi sinne halusin oli se, että gluteenittomassa ryhmässämme tuli esille tämä suklaa, jota ei vaan ole löytynyt mistään. Kysyinkin myymälästä, että onko tätä ylipäätään missään myynnissä. Myyjä sanoi, että hänen tietääkseen vain tehtaanmyymälässä ja Porvoon vanhan kaupungin myymälässä. Nyt onneksi itse löysin ja pääsin maistamaan.



Kahvihetkemme jälkeen suuntasimme Porvoon K-Citymarkettin yläkertaan kokeilemaan kenkiä ja Kati löysi myös pitkään hakusessa olleita ilmankostuttajia.




Siitä sitten suuntasimme Vanhaan kaupunkiin shoppailemaan ja ottamaan valokuvia. Kun rakastan mukeja, niin ostin Unelmien Puodista tällaisen Marilyn mukin. Uskon, että tälle on käyttöä.










 

Kun olimme aikamme kierrelleet, niin päädyimme sitten syömään Rossoon. Kun yleensä käymme Porvoossa vain kesäisin, niin nyt oli kaikki kesältä tutut kesäravintolat kiinni.



Kävimme vielä kuvaamassa Porvoonjoen ympäristöä vähän eri kantilta.





Mukava oli reissumme ja oli ihana kokea näitä mukavia yllätyksiä Porvoon kahvilaelämysten tiimoilta.

Hyvä päivä oli, vaikka oli ihan mielettömän kylmä.

Maiju

torstai 22. helmikuuta 2018

Nyt taisi tulla liian rohkeaa sulle, sanoi kampaajani

Tiistaina oli taas vuorossa kampaajalla käynti. Pitkään mulla on ollut vähän "tylsä" kausi eli olen mennyt sieltä missä aita on matalin. Kun menin kampaajalle, sanoin Miikalle, että jos jatketaan blondilla tyylillä ja vähän samalla mallilla kuin ennenkin, koska olen siinä niin hyvin viihtynyt. 

Miika kuitenkin koitti vähän innostaa, että eikö nyt kuitenkin voisi kokeilla jotain erilaista. Otimme kampaajalla myös Instagram-liveä ja siinä keskusteluissa sitten heitimme myös "yleisölle", nyt saa ehdottaa, että millaista tyyliä laitetaan. Livessä tulikin ehdotuksia ja sitten ikään kuin puoli leikillään lähdettiin mukaan johonkin ehdotukseen. Ehdotusta sitten vielä vähän jatkojalostettiin yhdessä Miikan kanssa. Lopulta päädyttiin, että jos alle tulisi vähän tummempaa ja päälle vaaleampaa lilaa. Ehdotuksena jollain katsojalla oli yhdistää lilaa ja pinkkiä.

Ajatuksesta sitten itse toimeen.

Jossain vaiheessa Miika alkoi ääneen miettimään, että "nyt taisi tulla liian rohkeaa sulle". Kun itse näin lopulta lopputuloksen olin heti, että VAU nyt on mageet


Alkuun laitettiin pohjalle tätä tummempaa sävyä. Huuhtelun jälkeen lisättiin vähän siniseen vivahtavaa sävyä. Lopputulos oli sitten niin huippu. 


Miika naureskeli, että tästä se ajatus lähti, kun meikkisivellin muistutti mun hiuksiani. 


Tässä vielä vähän viimeistellään. Täytyy olla ylpeä, kun on niin ammattilaisen asiakkaana.



Onhan tuo Miika ihan täydellinen tapaus. Hän loihtii mitä upeimpia hiuksia ja aina kaikki näyttää niin hyvältä. Ihan sama mitä hän tekee hiuksilleni, niin aina pukkaa priimaa. 

Usein minulta kysytään, että missä Miika työskentelee? Miika työskentelee Helsingissä Salon Victoriassa (Kasarmikadulla keskustassa ja Opastinsillalla Pasilassa). Pasilassa Miika työskentelee torstaisin ja muina päivinä Kasarmikadulla. 

Näillä mennään taas seuraavat neljä viikkoa ja sitten ei taas tiedä, että mistä maalipurkista itseni sen jälkeen taas löydän. 

Maiju

tiistai 20. helmikuuta 2018

Kynnet kuin Marianne-karamellit

Kynnet yhteistyössä BeArt -studion kanssa

Kävin viikolla kynsihuollossa Janan luona. Minulla ei ollut taas harmainta aavistustakaan siitä, että mitä haluan kynsilleni tehtävän. Mietin tätä vielä töistä lähtiessäni työkaverilleni. Mietin, että mitä jos ottaisin valkoiset kynnet, niin työkaverini Tuula sanoi, että miten olisi siihen punaiset ruusut? Vau mikä idea. Tiesin kyllä, että Janan lemppareita ei ole kukat, mutta tiesin myös, että hän kyllä tekee ne mulle kuitenkin.

Lopulta kynsiin tehtiin punaiset muuten, mutta nimettömään tehtiin se valkoisella pohjalla maalattu punanen ruusu. Heti kynsihuollosta lähtiessäni piti käydä ostamassa Mariannekarkkeja, koska ne tuli mulle ensimmäisenä mieleen kynsiä katsoessani.

Olin todella tyytyväinen tälläkin kertaa lopputulokseen. Punaiset kynnet sopii monen asun kanssa.








BeaArt Studiolla on Instagramissa menossa arvonta. Arvonnassa voi voittaa Skintruth-käsienhoitopaketin. Käykääpä katsomassa BeArt Studion Instagram-kanavalla, että mistä on kyse. Heidän Instagram-sivu löytyy täältä. Etsikää tämä kuva ja sieltä löytyy ohjeet arvontaan.



Eikös muuten näytä kivoilta nämä helmikuun kynnet? Itse tykkään ihan kympillä.

Maiju

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ystävä, joka hiipi takaisin elämääni

Tämä on tarina siitä, että syvä ystävyyskään ei katoa, vaikka olisi vuosia välissä. Mikäs sen parempi onkaan kuin ajatella ystävänpäivänä tällaisia asioita.

Olimme Sarin kanssa samassa työpaikassa 1995-1997 välisen ajan. Tunsimme jo silloin syvää sielujen sympatiaa ja muistan, että nauroimme yhdessä paljon. Vapaa-ajalla Sari kävi trimmaamassa meidän villakoiraa ja yhdessä kävimme myös kirppareilla myymässä ja ostoksilla. 


Sitten vuodet veivät meidät erilleen, elimme sellaisia aikoja, että sähköpostit tekivät vasta tuloaan, eikä silloin vielä ollut tällaista sosiaalisen median verkostoja, mitä tänä päivänä. Sari ei ollut vuosiin somessa, niin kuin minä. Viime syksynä sitten hihkuin onnesta, kun mulle tuli faceen kaveripyyntö Sarilta. Olin niin onnellinen siitä, että Sari oli löytänyt mut elämäänsä. Jatkoimme siitä mihin aikoinaan jäimme.  Tuntuu, että jatkoimme jopa vahvempina ja ystävyytemme alkoi heti syvempänä kuin silloin. Ystävyytemme jatkui ja nauru on yhdessä herkässä.

Ihanan Elämys järjesti ystävänpäivänä profiilikuvauspäivän, jossa tarjosivat kaksi yhden hinnalla kuvauselämyksen studiollaan. Mietin hetken, että ketä koittaisin houkutella mukaani ja sitten keksin, että Sari varmasti voisi innostua. Olin oikeassa, Sari oli heti mukana hommassa ja varattiin meille kuvausaika. Profiilikuvaus piti sisällään meikkauksen, hiusten laittamisen ja valokuvauksen ja saamme jälkikäteen jonkun kuvan omaan käyttöömme. 

Aloitimme päivän meikkauksella. Sanon aina, että ammattilaisen tekemä meikki on aina ammattilaisen tekemä meikki.



Kun meidät oli meikattu, seurasin hetken Sarin ja Mirkku Merimaan kuvaushetkeä. 



Niina Stolt kuvasi minua. Kun kuvaukset oli hoidettu, minä jatkoin omalla tavallani. Halusin nämä taitavat valokuvaajanaiset meidän kanssa samaan kuvaan. 


Ennen kotiinlähtöä päätimme Sarin kanssa vielä ottaa ilo irti hyvästä meikistä ja hyvistä puitteista. Tämän ihanan meikin minulle loihti Sanna Manninen, jolla on Työhuone Porvoonkadulla Helsingissä. 




Kun lähdimme kuvauksista, oli molemmilla jo kiire omille tahoilleen, mutta meillä oli kauhea nälkä. Mietimme, että minne voitaisiin mennä syömään. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Sitten Sari muisti, että Tuomarinkylän kartanon tiluksilla on Ravintola Annan kartano ja päätimme suunnata sinne. Tämä on liki molempien koteja ja on siis kiva kannustaa paikallisia yrittäjiä ja nostaa heidän tarjontaa esiin. 


Lounasvaihtoehtoja oli keskiviikkona tarjolla kaksi. Minulle sopiva oli kermainen lohikeitto. Täytyy sanoa, että täydellinen palvelu ja minulle osoitettiin heti gluteenittomat vaihtoehdot, vaikka en niitä edes kysynyt. Jälkiruuaksi oli "normi-ihmisille"upean näköinen muffinssi ja minulle tuotiin maukas hedelmäsalaatti koristettuna kermavaahdolla. Täydellistä. 


Kun olimme lähdössä pois, kysyin ravintolalta, että saammeko ottaa heidän keppihevosistaan kuvia pihalla. Saimme ja meillä oli niin hauska kuvaussessio hevosen kanssa. 



Ihanaa, että rakas ystävä on tullut takaisin elämääni. Kun joidenkin kanssa vain sielut kohtaavat, niin ne kohtaavat. 

Sanon vielä, että jokaisen pitäisi kokea näitä ihania hetkiä ystävän kanssa, sillä näiden energioiden kanssa menee monta päivää kuin siivillä. 

Maiju

perjantai 16. helmikuuta 2018

Hymyile - olet piilokamerassa

Nykyään ei ole tullut oikein otettua asukuvia kuin joskus harvakseltaan. Kun olin eilen pukeutunut värikkäästi, niin sanoin työkaverilleni, että mitä jos käytäisiin nappaamassa parit kuvat. Päätimme kerrankin ottaa kahvitauon itsellemme ja käydä ottamassa muutamia kuvia hyväksi havaitulla käytävällä. Käytävä on sopivan valoisa ja siellä saa yleensä hyviä kuvia.

Pyörähtelin lahjakkaasti tapani mukaan kuvia otettaessa. Siinä samalla sanoin työkaverilleni, että "toivottavasti ei kukaan katso valvontakameroista meidän touhua". Siinä sitä vähän naureskeltiin. No muutamassa minuutissa oli tarpeeksi tehty pyörähdyksiä ja se oli siinä. Otimme kuvat ja sitten työn pariin.





Kun menimme päivällä syömään, niin virastomestari kysyi, että "mitä te aamulla siellä käytävällä tanssitte, me katseltiin vartijan kanssa teidän menoa valvontakameroista". Eihän siinä auttanut kiistää mitään. Olimme jääneet verekseltään kiinni. Tuulan kanssa siinä vähän kikateltiin, että mitäköhän tuli tehtyä? Mietittiin, että olimmeko olleet asiallisia. Mietin, että nousiko hameen helmat. Siinä taisi olla pojilla vähän ihmettelemistä, kun ovat meidän touhuja kamerasta katselleet.



Pitäisi aina tiedostaa, että sinua valvotaan paikoissa, etkä edes itse muista, että kuinka monet kamerat sinua päivittäin kuvaa. Yritän aina muistaa, että hississäkin kannattaa hymyillä varmuuden vuoksi, sillä sielläkin saattaa joutua piilokameraan.

Jatkossa siis muistan, että hymyilen aina - ihan varmuuden vuoksi.

Maiju