keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Vaatekaapin väripilkkuja ja uutta kosmetiikkaa

Viikonloppuna kannoin työhuoneelleni pari kassillista vaatteita ja järjestelin vaatteet ja asusteet rekkiin kauniisti odottamaan maanantaita. Maanantaina olin ottanut vapaata töistä ja olimme kuvaushommissa erään projektin tiimoilta. Tänä keväänä on vaatekaappini täyttynyt taas  värikkäämmistä ja vieläkin värikkäämistä vaatteista. Olen saanut osan blogin kautta ja osan olen ostanut. Kaapistani löytyy myös luottovaatteita ja asusteita, jotka ovat olleet käytössä jo useamman vuoden.

Rakastan pukeutumisessa eniten asujen ja asusteiden yhdistelemistä toisiinsa. Jos löydän kauniit kengät, jotka sointuvat johonkin tiettyyn vaatteeseen, niin tiedän, että silloin vaate varmasti saa paljon käyttökertoja. Vaatteen käyttöasteindeksi on silloin varmasti kohdallaan.

Yksi luottovaatteistani on ollut jo parin vuoden ajan tämä Ivana Helsinki -paljettitakki, jonka olen ostanut pari vuotta sitten I love me -messuilta Ivana Helsingin osastolta. Takki on varmasti maksanut itsensä takaisin jo moneen kertaan, niin paljon sitä olen käyttänyt. Kuvauksissa yhdistimme asuun toisen rohkeakuosisen vaatteen eli Masai Clothingin tunikan (saatu blogin kautta). Olen joskus onnistunut löytämään täydellisen väriset kengät alennusmyynnistä. Täydellinen pari tämän Masai Clothingin tunikan kanssa. Masai Clothingin vaatteet ovat siitä ihania, että sopivat erilaisille vartalotyypeille hyvin.



Dress like Mariella on verkkokauppa, jonka värikkäitä vaatteita olen ihaillut jo pitkään Instagramin kautta. Olen joskus ostanut heidän nettikaupastaan muutamia vaatteita. Tällä kertaa kukallinen mekko ja vaaleapohjainen tunika on saatu blogin kautta. Nämäkin vaatteet valitsin rekkiin mukaan. Dress like Marien vaatteissa on se hyvä puoli, että sieltä löytyy vaatteita myös monenlaisille eri vartalotyypeille.





Kuvauspäivää varten järjestelin vaatteet rekkiin ja asusteet oli valmiina odottamassa kuvauksia.





Pieniä yksityiskohtia myöden oli valittu monet asusteet asuihin sopiviksi. Minna Parikan kengät saivat seurakseen korvikset, jotka kimalsivat kilpaa kenkien kanssa. Myös aurinkolaseissa toistui sama kimallus. Näihin asusteisiin yhdistin alla näkyvän Masai Clothingin tunikan, joka ostin viime syksynä alennusmyynnistä. Myös Minna Parikan kengät on alennusmyyntilöytö viime syksyltä.



Tähän tunikaan yhdistyi yllä olevat kimalteiset asusteet.



Kuvauksissa nauratti se, että oli maanantai ja minä kävelen pitkin Puu-Vallilan katuja Ivana Helsingin  paljettijakku päällä. Kuinkas muutenkaan.



Ennen kuvauksia piti valmistautua


Alkuviikosta ehdin myös testailemaan vähän kosmetiikkaa. Olin saanut aiemmin Oletkaunis.fi -sivustolta testiin minun näköisiä naamioita. Masque Bar peel-off -naamioita; kultaa, hopeaa ja ruusukultaa. Ennen maanantaita halusin luksusta iltaani ja päätin kokeilla ensimmäisenä tuota kultaa.



Sunnuntai-ilta alkoi tuntumaan heti paljon juhlavammalta. Kulta loisti kasvoilla ihan juuri niin upealta kuin ajattelinkin. Sanoin ääneen, että nyt en halua palata takaisin arkeen ollenkaan. Kuitenkin oli pakko 15 minuutin vaikutusajan jälkeen palata takaisin tähän hetkeen ja poistin naamion kasvoilta.  Vaikutusajan jälkeen naamio lähtee vetämällä pois. Naamiota kannattaa levittää paksu ja tasainen kerros kasvoille. Ihan mielettömän ihana naamio, odotan innolla, että pääsen testaamaan myös nuo pari muuta.



Pakko on vielä hehkuttaa Naturet kosteuttavia hoitosukkia ja -hanskoja. Nämä olin saanut kauneutta.com -sivuston kautta. Kärsin kuivista jaloista ja kädetkin usein vaativat kosteutta. Nämä toimivat paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa. Hinta-laatusuhde on näissä kohdallaan. Täytyy sanoa, että testailin juuri oikeaan aikaan näitä eli ennen kuvauksia. Jätti kivan jälkitunteen iholle.



Tällainen alkuviikko on ollut täällä. Sitten taas arkikin koitti näiden jälkeen.

Maiju

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kirsikankukkia ja teräviä kynsiä

Kynnet yhteistyössä BeArt studion kanssa

Toukokuun alussa mietin, että millaiset kynnet haluaisin tällä kertaa. Joskus se fiilis uusista kynsistä tulee ihan helposti ja joskus ei sitten millään. Kun oli monet aika värikkäät kynnet peräkkäin, niin päätin, että seuraavat voi olla vähän pliisummat. Päädyin sitten haluamaan vaaleat kynnet, joihin halusin timantteja koristeeksi. Sitä sain sitten Janalta mitä halusinkin.

Minulla oli heti valmiina ajatus, että haluan kuvat kynnet valkovuokkojen kanssa. Tuli visio siitä, että kerään kimpun valkovuokkoja ja sitten kynnet koristavat kimppua. Kuinkas sitten kävikään? Lähdimme Marietan kanssa kohti Roihuvuoren kirsikkapuistoa tuossa ennen äitienpäivää. Keräsin valkovuokkoja ja kuvattiinkin kynnet niiden kanssa. Jatkoimme sitten kohti kirsikkapuistoa ja kun puut olivat yllättäen kukassa, niin valkovuokot eivät enää näyttäneet miltään näiden kirsikankukkien jälkeen. Tänä vuonnahan kaikki kukat ovat olleet hieman etuajassa kukassa.

En ole muuten koskaan aiemmin käynyt tuolla kirsikkapuistossa. Tämän käynnin lisäksi kävin siellä vielä toistamiseen. Täytyy sanoa, että tämän jälkeen en jätä varmastikaan yhtään vuotta väliin.









Jonkun mielestä vaaleat kynnet ovat olleet aika pliisut, mutta itse olen tykännyt vaihteen vuoksi välistä tällaisista vähän vaaleammista. Kohta joudun taas miettimään, että millä värillä mennään kesäkuun kynsien kanssa. Olisikohan jollain hyviä ehdotuksia? Juhannukseksi jotain limenvihreää?

Maiju

lauantai 26. toukokuuta 2018

Miksi jotkut menestyvät?

Olen välillä kuullut kuinka ihmiset ympärillä miettivät sitä, että miksi jotkut menestyvät ja toiset eivät? Tätä mietitään hyvinkin usein sosiaalisen median parissa. Voin antaa muutamia vinkkejä, joita olen itse omalla kohdallani todennut toimiviksi.

Itsehän olen kohta blogannut jo 13 vuotta eli voin kertoa, että yksi syy voi olla tässäkin, että kun tekee tarpeeksi pitkään ja aktiivisesti sosiaalista mediaa, niin jossain vaiheessa sitä vaan tulee huomatuksi. Tosin tämä ei pidä aina paikkaansa, mutta tästä saattaa olla apua. Sosiaalisen median parissa työskenteleminen on pitkäjänteistä puuhaa. Mitään ei voi odottaa tapahtuvaksi parissa vuodessa, ellet sitten satu olemaan persoonallinen ja jotenkin muista erottuva.




Omalla kohdallani varmasti yksi syy omaan menestymiseeni blogimaailmassa on ollut se, että olen ystävällinen kaikille ja olen aito. Olen vuosien myötä luonut hyvät verkostot ympärilleni ja niistä on varmasti hyötyä.  En yritä vain miellyttää, vaan yritän olla rehellinen kaikessa toiminnassani. Kuuntelen sydäntäni paljon ja teen vain asioita, jotka tuntuvat sydämessä hyvältä. Sanon myös suoraan EI sellaisille yhteistyöehdotuksille, jotka eivät kuulosta minulta. Jonkun toimittajan sanoja lainatakseni minusta oli se, että "sinun vahvuutesi on se, että sinä näyt kaikilla kanavilla". Tuo on totta. Olen valinnut ne kanavat, joissa haluan näkyä ja myös taitoa on erottaa kanavien käyttötarkoitus toisistaan. Pitää miettiä, että millainen toimintatapa toimii missäkin foorumeissa Olen tiedostanut sen, että myös Twitterissä on hyvä olla aktiivinen, sitä kautta minutkin on usein "löydetty". Tosin Twitterissä ei kannata olla, jos ei ole kenellekään mitään sanottavaa, siellä kaikki perustuu vuorovaikutukseen.

Omat kanavani ovat:
- Facebook
- Instagram + Instagramstoorit
- Youtube (Tädit tubettaa ja Pinkit korkokengät)
- Twitter

Minun vahvuuteni ovat olleet muutamia mainitakseni gluteenittomista palveluista kirjoittaminen, ikäni ja värikäs persoonani. Niillä koen itse päässeeni eteenpäin.



Tässä muutamia vinkkejä siitä, että miten menestyä sosiaalisessa mediassa:


Erotu massasta - ole persoonallinen.
Ole aito - älä feikkaa.
Ole kärsivällinen - älä odota, että liian nopeita tuloksia.
Tee omaa juttuasi - älä tee niin kuin muut.
Kuutele sydäntäsi - anna tunteiden viedä sinua.
Ole ystävällinen kollegoille - älä vedä mattoa alta.
Ota kontaktia tilaisuuksissa muihin - tutustu uusiin ihmisiin.
Päästä ihmiset hieman ihollesi - älä liikaa (edit - lisätty).

Kannattaa myös muuten tutustua Nelkytplusblogeihin. Sieltä löytyy meitä 40+ bloggaajia.

Toivon, että tästä oli jotain vinkkejä muille someihmisille. Oikotietä onneen ei ole olemassa, on vain pitkä tie ja se vaatii usein kovaa työtä. Seuraavia 13 vuotta siis odotellessa. Muistakaa, että erilaisuus on vahvuus ja se vie pitkälle.

Maiju

maanantai 21. toukokuuta 2018

Voisimmeko saada parempaa gluteenitonta palvelua?

Minä olen gluteenittomien ihmisten puolestapuhuja. Minulle avaudutaan, kun gluteenittoman ihmisen mieli on huono. Minulta pyydetään apua, silloin kun oma ääni ei kuulu. Kaikki tietävät, että minun ääneni kuuluu ja minä osaan sitä yleensä käyttää. Olen vuosien myötä oppinut, että miten saadaan ääni kuuluville gluteenittomalla saralla.

Sanon, että teen sen sekä hyvässä, että pahassa. Olen joskus sanonut, että ne yritykset, jotka palvelevat meitä gluteenittomia hienosti, kuulevat ihan varmasti sen meiltä gluteenittomilta. Sanon myös, että ne, jotka pyrkivät kulkemaan sieltä missä aita on matalin, kuulevan sen myös sata varmasti, mutta ei niin positiivisessa mielessä.

Olemme HYVIN, HYVIN vaativa asiakasryhmä. Mielestäni emme vaadi kuuta taivaalta, mutta vaadimme sen, että ruoka, jota meille tarjotaan pitää olla hyvää. Olen varmaan gluteenittomien vuosieni alkuaikoina hyväksynyt sen, että voin saada monta päivää vanhaa leipää, joka hajoaa käsiin. Tänä päivänä olen oppinut myös sen, että minun ei enää tarvitse hyväksyä sitä. Minullekin kuuluu hyvä ruoka, se on mottoni.

Olen usein miettinyt sitä, että miksi kotona syön ihan mielettömän ihanaa ruokaa ja ihan vähällä vaivalla. Kun astun ulos ovesta, niin gluteenittomien tarjonta on sitten monille yrityksille ihan sairaan vaikeeta. Olen miettinyt sitä, että miksi se on vaikeeta ja tullut siihen tulokseen, että ei vaan viitsitä nähdä yhtään vaivaa. Monissa paikoissa vielä tänäkin päivänä mennään sieltä missä aita on matalin.

Olen kuunnellut gluteenittomien suusta sitä, että kuinka heille on hotellissa tarjottu homeista leipää, on tarjottu laivalla kuivia vanhoja leipiä. Muille tarjotaan erikoisaamiaisella uunituoretta leipää, kakkuja ja monenlaista herkkua. Mitä tarjotaan gluteenittomalle? No tarjotaan niitä vanhoja leipiä, kuivia pullia ja keksejä. Kun gluteeniton kysyy, että onko tässä kaikki mitä on tarjolla, tulee vastaus, että ON. Voitte sitten arvata, että siinä ei paljon muut matkan jutut enää tunnu miltään. Laivamatka on pilalla, jos ei saa aloittaa aamuaan yhtä hyvin kuin muut. Laivalla yksi tärkeimpiä asioita on hyvä ruoka (tai olisi, jos sitä tarjottaisiin). Jos minulta kysytään, että mikä yhtiö hoitaa tämän asian parhaiten vastaisin silmiä räpäyttämättä, että ehdottomasti Eckerö. Ihan siis ehdottomasti, he tarjovat gluteenittomasti aamupalalla lettuja ja myös riisipiirakoita. Jos minä lähden Tallinnaan, on laivayhtiö ihan ehdottomasti tuo edellä mainittu.



Oikealla olevassa leivässä on tarjoilijan sormenjälki (Rodoksella), kun hän voivotteli minulle, että sori, kun on kuumaa, kun leipää on "sulatettu". Tosi asiassa leipääni oli sulatettu täydellä teholla. Useampana aamuna tämä sama asia toistui. Kaveri kysyi, että miksi et palauta leipää, en vaan jaksanut. Tällaista sulattamistapaa harrastetaan myös Suomessa ja myös Suomessa on leipääni tai pullaani työnnetty sormi useampaan kertaan kun on kokeiltu, että onko se sulanut. Kuinka moni normiruokavalioinen suvaitsisi tällaista tehtävän omalle ruualleen, tuskinpa monikaan. Minä olen suvainnut, kun en aina jaksa nostaa meteliä.


(kuvassa gluteeniton leipä vastaan muille tarjotut tuotteet Rodoksella)

Kaverin pettymys laivalla 


Kaveri kävi reilut pari viikkoa sitten laivalla. Hän lähetti minulle kuvia saatesanoin, että "arvaa harmittaako"? Hän oli maksanut erikoisaamiaisen. Hän siis oli maksanut ihan reilun hinnan ja juuri tuolla aiemmin edellä mainittuja kuivia leipiä ja pullia oli tarjolla hänelle. Normaaliruokavalioiset herkuttelivat kakuilla ja muilla herkuilla. Voin kertoa, että tunsin kyllä niin syvää sympatiaa kaveria kohtaan, koska olen monta kertaa tietyillä laivoilla kokenut juuri sen saman tunteen. Olen tuntenut sen ja päättänyt, että ennen en laivaan astu, kunnes vaivautuvat tekemään asialle jotain. Mielestäni pitäisi pistää gluteenittomat asiat kuntoon. Jos asioita ei pistetä kuntoon valitsee gluteenittomat ihmiset (perheineen ja  ystävineen) kilpailevan yhtiön. Näin se vaan menee. Itse en ole yhdellä yhtiöllä matkustanut noin kahteen vuoteen. Enkä mene, ennen kuin heitä kiinnostaa edes vähän nämä gluteenittomien asiat.

Kun kaveri valitti laivayhtiölle, niin ei kuulemma vieläkään ole vaivauduttu vastaamaan hänelle. Tämähän ei varmasti edes auta sitä, että kaveri unohtaisi kokemuksensa. Kokemus tulee varmasti vielä ikävämpänä hänelle, jos jää ilman vastausta. Asioita ei vaan voi vaieta. Vaikenemalla asiat vain mutkistuvat. Kun kokemuksista puhutaan muiden gluteenittomien kesken, niin voin kertoa, että nämä asiat vaikuttavat muidenkin ihmisten matkustushalukkuuteen (sekä niiden ystävien ja perheenkin).

Tässä kaverin lähettämä kuva siitä, että millainen tarjonta oli gluteenittomille.



Tässä sitten makea tarjonta normiruokavalioisille. Voin kertoa, että tässä jos missä tulee laivalla kyllä ehdottomasti kakkukateus. Todennäköisesti muiden leipäpöytä notkui uunituoretta leipää.




Olemme suunnitelleet muutaman gluteenittoman kaverin kanssa, että näistä asioista tehdään myös videota. Mietimme videolla sitä, että mikä on mennyt pieleen, mitä pitäisi tehdä ja millaisia hyviä kokemuksia on koettu sekä toivottavasti myös meidän kehitysideoita lyödään tiskiin. Uskon, että saadaan mielenkiintoista materiaalia videolle. Tästä aiheesta pitää vaan puhua, koska ilman puhetta emme ikinä saa parempaa gluteenitonta palvelua.

Kiitos niille, jotka ovat jo alkaneet palvelemaan meitä paremmin.

Kiitos niille, jotka haluavat haastaa itsensä palvelemaan paremmin. Muistakaa, että emme tyydy enää palveluun, joka on vähän sinne päin. Haluamme, että meidän huomioidaan tasavertaisina asiakkaina.

Maiju

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Il Divon tosifanien tosifani

Yhteistyössä Starsquad:n kanssa

Kirjoitan usein musiikista, koska se on itselleni niin tärkeä aihe. Voisin melkein sanoa, että olen syntynyt kuulokkeet korvillani, en kuitenkaan sano, koska silloin ei varmaan ollut vielä kuulokkeita edes keksittykään kun olen syntynyt. Muutamia kertoja on joku saattanut aliarvioida myös minun arvojani jotain musiikkoa tai musikaalia tms. kohtaan. On lähdetty ikään kun kilpailemaan, että ketä on kovempi fani kuin toinen. Tässä taannoin eräs arvostelija sanoi, että he ovat oikeita tosifanien tosifaneja ja ikään kuin annettiin ymmärtää, että jotkut vain kirjoittavat ilman tunnesiteitä juttujaan ja käyvät kaikenmaailman konserteissa.

Sanon aina, että minun tunteitani ei voi ostaa, ei sitten millään. Minä en koskaan lähtisi kirjoittamaan tai nostamaan juttuja, jotka eivät tunnu sydämessäni saakka. Minä en koskaan lähtisi konsertteihin ja musikaaleihin, jotka eivät minua kiinnosta. Minä lähden vain sellaisiin tapahtumiin, joita rakastan ja joihin tunnen jonkinlaista tunnesidettä. Kukaan ei varmastikaan voi edes kyseenalaistaa sitä, että mitä tunnen Il Divoa kohtaan. Il Divo on mun sydämessäni. 

Kuulin viikolla, että Il Divo on saapumassa Suomeen 30.10.2018. Tällä kertaa he esiintyvät Helsingissä jäähallissa.






Il Divo on vuonna 2004 perustettu kansainvälinen pop-oopperakvartetti. Yhtyeen on aikoinaan perustanut Simon Cowell, jolla on aina ollut silmää menestyjille. Yhtyeen jäsenet ovat tenori Urs Bühler Sveitsistä, tenori David Miller USA:sta,  vox popul Sébastian Izambard Ranskasta ja baritoni Carlos Marín Espanjasta. Olen seurannut heitä heidän uran alusta saakka ja on ollut hienoa, kuinka he ovat jaksaneet vuodesta toiseen tehdä maailmankiertueitaan ja niin monta kertaa olemme päässet näkemään heidät myös Suomessa.  


Muistan vieläkin sen hetken, kun kuulin ensimmäistä kertaa heidän Unbreak My Heart kappaleensa ja sen jälkeen ei mikään enää ollut ennallaan. Lähdin silloin heti selvittämään, että mistä yhtyeestä on kyse ja sillä tiellä ollaan. Olen ostanut varmaan kaikki heidän levynsä ja muutaman livetaltiovideonkin. Olen käynyt katsomassa heitä livenä konserteissa sekä Suomessa että myös Ruotsissa. Ensimmäisessä livekonsertissa kävin vasta 2012 ja silloin kävimme katsomassa heitä Tukholmassa. Vuonna 2013 ja 2014 olen käynyt  katsomassa heitä Hartwall Areenalla. Päätin vuonna 2012, että tulen menemään heidän konsertteihin aina kun se vaan on mahdollista ja he tulevat tarpeeksi lähelle.





Il Divo saapuu Suomeen 30.10.2018 


Tällä kertaa siis näemme Il Divo - Timpless -kiertueen Helsingin jäähallissa 30.10.2018. He esittävät konsertissaan suosituimpia kappaleitaan 25-henkisen sinfoniaorkesterin säestämänä.

Kaivoin kätköistäni kaikki Il Divon levyt ja kaikki muutkin keikoilta ostamani tuotteet. Päätin aloittaa fiilistelyn hyvissä ajoin, jotta on valmiina lokakuussa sitten hyvin lämmitelty.







Starsquadin VIP-liput


Olin päättänyt jo viimeisen konsertin jälkeen, että seuraavaksi hankin VIP-liput konserttiin. Tällä kertaa pääsinkin tekemään sen yhteistyön turvin. Starsquad järjestää VIP-tilaisuuksia konserttiin. Alla näette, että mitä VIP-lippu pitää sisällään.


Silver vip
  • Sisäänpääsy jo klo 17.30
  • Eteispalvelut
  • Il Divo –Timeless VIP-passi
  • Bu et-illallinen Peto- klubilla klo 17.30 – 19.30
  • Istumapaikat Permannon etulohkoissa
    159€ / hlö sis. ALV

Royal vip
  • Sisäänpääsy jo klo 17.30
  • Eteispalvelut
  • Il Divo –Timeless VIP-passi
  • Bu et-illallinen Royal –ravintolassa klo 17.30 – 19.30
  • Istumapaikat Permannon parhailla paikoilla
    189€ / hlö sis. ALV

Täältä löytyy hieman esimakua Timeless Tour -konsertista. Tätä on siis tulossa.



Ystävissäni on paljon muitakin Il Divon tosifanien tosifaneja. Jostain syystä näihin tyyppeihin on vaan jäänyt koukkuun. Heidän tulkintansa kappaleista saa usein kyyneleet silmiin. Niin upeasti he tulkitsevat vanhoja klassikkokappaleita.

Maiju

torstai 17. toukokuuta 2018

Värikkäästi kohti kesää

Olemme parina päivänä töiden jälkeen innostuneet työkaverini Tuulan kanssa shoppailemaan. Keskiviikkona lähdimme liikenteeseen asenteella, että kunhan vaan katsellaan. Todellakin me katselimme ja mukaan tarttui parista kaupasta useita vaatteita. Paras tapa lähteä shoppailemaan on asenne, että mitään ei osteta. Silloin varmasti löytää kaikkea kivaa.

Meidän molempien yksi lempikaupoista on Fashion at Home ja suuntasimme sinne katsomaan, että löytyykö mitään kivaa tulevaan kesään. Mulla on parin viikon päästä lehtikuvaukset ja ainahan sitä luulee, että ei ole mitään päälle pantavaa, joten ajattelin pitää vähän silläkin silmällä silmät auki.



Katselimme ensiksi aikamme ja pähkäilimme muutaman vaatteen kanssa. Sitten sattuikin hyvä tuuri, että juuri silloin tuli kuljetus, jossa tuli kauppaan uusia mekkoja. Molemmilla iski kova himo alkaa kokeilemaan niitä. Nappasin sovituskoppiin kaksi mekkoa keltaisen ja pinkin. Molemmat tyyliltään hyvinkin erilaiset. Keltainen oli värinsä puolesta täydellinen ja malliltaan myös. Pinkki oli tietenkin enemmän mun väriäni ihan pikkusen enemmän. Koitin sitten miettiä käytännöllisyyttä ja kumpaa käyttäisin enemmän.

Tykkäsin molemmista, mutta sitten pitkän pähkäilyn jälkeen päätin ostaa pinkin. Kuitenkin jäi kiusaamaan myös tuo keltainen.





Ihastuin todella tähän mustaan lierihattuun. Tässä oli kerrankin sopivan kokoinen lieri. Jostain mielenhäiriöstä sitten kuitenkin lopulta tämä hattu jäi kauppaan, enkä vieläkään ymmärrä, että miksi.



Värikäs paitakin oli harkinnassa.





Tämän mekon siis lopulta ostin ja otin sen heti torstaina käyttööni. Päätin yhdistää mekkoon farkkutakin. Mietin, että Minna Parikan valkoiset puputossut olisi kiva yhdistää tämän mekon kanssa. Päädyin yhdistämään vielä legginsit alle, koska helma oli hyvin ilmava ja siksi myös hieman läpikuultava. Alushamekaan ei ihan estänyt läpikuultavuutta. Ihana mekko ja todella kiva oli töissä näin helteellä. Töissä käytin mekkoa neuletakin kanssa.



Torstaina päädyimme töiden jälkeen Ruoholahden K-Citymarketin sovituskoppiin. Ostin pari Janina Frostell -malliston vaatetta. Pidän mallistosta ja tällä kertaa löysin mallistosta omaa värimaailmaani. Erityisesti tämä tunika miellytti silmääni ja tykkäsin mallista, joka varmasti sopii monen eri asun kanssa.



Eiköhän näillä taas pärjätä pari viikkoa. Sitten taas aletaan miettimään, että mistä löytäisi vaatteita päälleen. Miten onko teidän kesävaateasiat jo kunnossa?

Maiju

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pieniä arjen asioita äidin kanssa

Kuka onkaan se ihminen, joka muistaa aina sinut, vaikka muut ihmiset sinut unohtaisi? Äiti on se, joka muistaa. Tuota asiaa olen hokenut aina, mutta tänä päivänä kuitenkaan sekään ei enää pidä paikkansa, kun "meillä" on tuo Alzheimer. Ilo on huomata, että meillä on joskus päiviä, että sitä ei välttämättä huomaa ja toisena päivänä sen huomaa hyvinkin selvästi. Silloin äiti juttelee minulle kuin olisin kolmannessa persoonassa oleva henkilö tyyliin "se tyttö, joka hoitaa raha-asioitani" ja se tyttö olen siis minä. En anna tämän häiritä, koska tiedän, että äitini arvostaa kuitenkin sitä tyttöä, joka häntä auttaa.

Kuitenkin minua ilahduttaa se, että saan vielä olla äitini elämässä. Vaikka huomaan hyvinkin selvästi sen, että huumori, joka meitä on aina yhdistänyt alkaa olemaan välillä kadoksissa ja toisaalta se joskus sieltä vielä tulee esiin hyvinkin selkeänä.

Mietin usein, että mitä äiti tarvitsee? Hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen, jotka auttavat häntä arjen askareissa. Hän tarvitsee jonkun jonka puoleen kääntyä, kun ei enää ymmärrä asioita. Hän tarvitsee ihmisen, joka katsoo jääkaappiin, kun ei enää itse ymmärrä aina omia tarpeitaan. Hän tarvitsee ihmisen, joka jaksaa kuunnella millaista elämä oli 70 vuotta sitten. Hän tarvitsee ympärilleen kärsivällisiä ihmisiä. Hän tarvitsee sinua. 


Itse yritän tehdä äidin kanssa normaaleita arkisia asioita. Äitini tyytyy vähään, eikä oikein osaa pyytää apua. Apu pitää muistaa tarjota. Äitini usein sanoo, että "ei sinun tarvitse" ja vastaan siihen, että "ei tarvitse, mutta teen sen mielelläni". Sitten teen ja äiti on iloinen siitä. 

Mitä sitten teemme yhdessä? Hassuttelemme. Tuon äidille meikkejä ja ihonhoitoon tarvittavia tuotteita, joita testaamme yhdessä. Saatamme leipoa ja käydä kaupassa. Nämä ovat pieniä asioita minulle, mutta isoja asioita äidille. Nämä on asioita, joista äiti tykkää.

Haluan kiittää äitiäni siitä, että juuri häneltä sain sen positiivisen luonteen, juuri hän on se, jolla on mun luonto. 










Joskus olen kuullut, kuinka joku on kertonut, että ei jaksa käydä isovanhempien luona, koska ne aina vaan puhuu samoja asioita ja että niitä ei jaksa kuunnella. Muistakaa, että kyseessä voi olla sairaus, josta tämä johtuu. Muistakaa, että nämä hetket ovat ainutlaatuisia, jossain vaiheessa ne loppuu. Siksi meidän pitää yrittää ymmärtää ja muistaa, että meille tämä aika on pieni asia, mutta sille vanhukselle suuri asia.

Kaunein tähän aiheeseen liittyvä laulu on Sakari Kuosmasen esittämä Äiti (La Mama). Tätä kappaletta ei voi kuunnella ilman, että liikuttuisi. Tämä laulu kertoo sen, mitä ei pysty sanoin kertomaan.



Hyvää äitienpäivää omalle äidilleni ja kaikille muille äideille.

Maiju

lauantai 12. toukokuuta 2018

Päätän voida taas paremmin

Katselin tuossa taannoin kuvia vuodelta 2014-2015 ja totesin mielessäni, että "ei hitsi mä olin hyvässä kondiksessa silloin". Olin aloittanut vuoden 2011 syksyllä kuntosaliharrastuksen ihan tosissani. Olen aina pitänyt kuntosalista ja käynyt kuntosaleilla ihan nuoresta tytöstä saakka. Kuntosalit on aina vetäneet mua puoleensa. Kuitenkin tuolloin aloitin salin ihan tosissani. Olin silloin tajunnut että en ole enää mikään nuori tyttö ja tajusin silloin, että kuinka tärkeää on lihaskunnon ylläpito, olin silloin 49-vuotias.

Kävin salilla vuodesta 2011 vuoteen 2016 alkuun. Joka ikinen viikko kävin salilla 3-4 kertaa viikossa ja vuosina 2012-2013 eli kahden vuoden ajan treenasin kerran viikossa personal trainerin kanssa. Silloin olin hyvässä hapessa. Kova treeni kyllä aiheutti myös ongelmia, selkäni ja olkapääni kokivat kovia. Kuitenkin vuoden 2016 vaihteessa tunsin olevani henkisesti hyvin loppu. Olin noussut jokaisena saliaamuna kello 4.40 ja siihen aikaan vielä päivät venyivät blogijuttujen takia myöhään iltaan. Käytännössä siis olin liikenteessä usein klo 5.30-21.00. Kaikkihan sen tietää, että kenenkään fysiikka ei kestä sellaista. Ei edes minun.

Muistan kuinka kävin syksyn 2015 kanssa painia itseni kanssa ja mietin, että voinko lopettaa kuntosalin ja miten fyysisen kunnon kävisi? Päätin kuitenkin sen lopettaa, koska koin, että mun oli vaan pakko saada nukkua aamuisin edes se tunti pidempään mitä salilla käydessäni tein. Mietin, että se väsymys, mitä silloin koin oli niin syvää, että koin, että aikaiset saliaamut vain pahensivat tilannettani.

Uuden elämän alku just nyt


Miksi päätin ryhdistäytyä nyt? Etsin kuvia kolmen vuoden takaiselta Rodoksen reissultani ja muistin sen tunteen, kuinka kävin aamulenkeillä ja tunsin olevani paremmassa hapessa kuin nyt nyt. Haluan voida paremmin, haluan jaksaa paremmin. Siinä siis syy, miksi päätin jatkaa juuri nyt.

Päätin katsoa itseäni ensiksi suoraan silmiin ja katsoa lähtötilanteen, että missä ollaan nyt ja päätin myös vilkaista, että missä oltiin silloin. Päätin olla itselleni armollinen ja katsoa kuviani rehellisesti. Mietin kuvaa katsoessani, että ei se tilanne ole niin paha, mutta parempikin voisi olla. En aio asettaa itselleni mitään tavoiteaikaa. Menen taas päivän kerralla eteenpäin ja haluan nauttia hyvänolontunteesta, se on tärkeintä. Haluan, että jonain päivänä voin taas paremmin ja nautin liikunnan ilosta.

Toukokuu 2018, tästä se lähtee:







Tässä on ne kuvat, jotka minua motivoivat tämän asian suhteen. Nämä kuvat on otettu toukokuussa 2015. Nämä kuvat inspiroivat minua nyt eniten.

Rodoksella toukokuussa 2015:







Naistenkymppi toukokuussa 2014:








Enemmän haluan keskittyä omaan jaksamiseeni, se on tässäkin projektissani tärkeintä.

Nyt laitan taas asioita enemmän tärkeysjärjestykseen, tällä hetkellä päätän olla itselleni se tärkein ihminen ja antaa itselleni enemmän aikaa hyvinvointiini. Ikää tulee ja vain minä päätän, että miten jaksan mennä eteenpäin ja voida paremmin, kukaan ei tee tätä asiaa minun puolestani.

Ensimmäinen saliviikko on takana ja nousin aamuisin salille taas iloisin mielin ja täynnä energiaa. Tästä se lähtee.  Pidän teidät matkassani. Kerron jatkossakin kuulumisiani tällä saralla.

Onko sinulla omaa tarinaa tähän liittyen, kuulisin sen mielelläni.

Maiju

tiistai 8. toukokuuta 2018

Tavoittelenko täydellisyyttä?

Nauramme joskus vedet silmissä Minäkö keski-ikäinen blogin Tiian kanssa meistä otettuja kuvia. Usein blogiin päätyy ikään kuin täydellisimmät kuvat. Ne, joille olemme nauraneet vedet silmissä jäävät usein julkaisematta. Päätin nyt tehdä toisin. Olimme Loreal Parisin tilaisuudessa maanantaina ja paikan päällä saimme korjaavan meikin ennen kuin meidät kuvattiin ammattilaisen toimesta. Otimme siinä sivussa kuvia itsekin. Suurin osa oli jotain syystä sellaisia, joille vaan naurettiin.

Kumma kyllä itse tykkäsin näistä "pilalle menneistä" kuvista ihan kauheasti. Koitin olla katsomatta itseäni kriittisin silmin. Koitin nähdä kuvissa kuitenkin enemmän elämäniloa, kuin kaksoisleukaa tai keskivartaloon kertyneitä kiloja. Päätin olla itselleni armollinen ja nähdä jotain muuta.

Julkaisin Instagramissa tämän kuvan. Seuraajat näkivät kaksi iloista naista kuvassa. Minäkin päätin keskittyä tuohon iloon. Tuo kuva sai minutkin hyvälle tuulelle. Jostain syystä Tiian kanssa me vaan niin tykätään toisistamme ja saamme hyvä puolet aina esiin toisissamme.



Nämä kuvat mielestäni epäonnistuneista otoksista huolimatta näyttää enemmän meissä sen, että tulemme toistemme kanssa hyvin toimeen ja nauramme aina toisillemme hyväntahtoisesti.

Täydellisiä emme siis ole, täydellisiksi emme ehkä koskaan tule, mutta pääasia on se, että on hauskaa. Se on mun mottoni. Elämässä pitää olla ja pitää pitää hauskaa.





Joskus heittäydymme itseironian puolelle. Sanon välillä Tiialle, että on hyvä ottaa niitä todellisiakin kuvia, ettei ihmiset erehdy luulemaan, että olisimme täydellisiä.  Emme ole täydellisiä, olemme tavallisia kuolevaisia ihmisiä. Älkää siis erehtykö koskaan luulemaan, että olisimme täydellisyyden perikuvia. Joskus joku seuraajani oli nähnyt minut Jumbossa ja laittoi perääni viestin, että "näin sut Jumbossa, näytitkin ihan tavalliselta ihmiseltä". Joo näytin ja olen tavallinen.




Työkaverini Tuula nappasi yllättäen musta pari kuvaa ja minähän poseeraan heti, kun kamera osoittaa. Aina en vaan onnistu näyttämään niitä parhaita puoliani kameralle. Mulla on tapa pelleillä usein kameran edessä ja tältä se sitten näyttää.



Haluan vain sanoa, että ei kannata edes yrittää olla täydellinen. Kannattaa mielummin olla aito oma itsensä. Sillä pärjää elämässä pitkälle. Iloitaan ja pidetään hauskaa. Ollaan aitoja.

Maiju