lauantai 16. kesäkuuta 2018

Oslo yllätti gluteenittomasti - tästä voisi monet muutkin ottaa oppia

Lähdimme työkavereiden kanssa perjantaiaamuna aikaisella lennolla kohti Osloa. Tarkoitus oli viettää rento päivä Oslossa nauttien kauniista kaupungista ja syödä hyvin. Myönnän, että mua jännittää aina uudet kaupungit ja uudet paikat, joiden gluteenittomasta tasosta, ei tiedä mitään. Ruoka on NIIN tärkeä asia matkoilla. Sanon aina, että hyvä ruoka vaikuttaa juuri siihen, että kuinka onnistunut on sitten matka kokonaisuudessaan. Itse en ollut mitenkään matkasuunnitteluissa mukana, joten ruokapaikkojen valinta oli ihan muiden ihmisten hallussa. Luotto oli kova, koska toinen "matkanjärjestäjistä" tietää, että miten tärkeää on ruokarajoitteisen kanssa ruokapaikan valinta. Sitten jäin vain jännittämään, että miten matka tulisi sujumaan.



Oslo oli itselleni ihan vieras kaupunkin, enkä ollut mitenkään etukäteen edes tällä kertaa ottanut selvää, että miten hyvin gluteenittomuus siellä hallitaan ja miten siellä se huomioidaan.

Lentomme lähti aikaisin aamulla ja siitä syystä oli aamupalakin jäänyt kotona hyvin minimaaliseksi. Saavuimme Osloon paikallista aikaa noin kello 8.30 ja suuntasimme kentältä junalla kohti Oslon keskustaa. Aamupalapaikaksi oli valittu Thon Hotel Opera. Tämä hotelli sijaitsi ihan rautatieaseman vieressä.

Matkanjärjestäjämme oli ensimmäisenä tarkistamassa gluteenitonta "pöytää". Hän huolestuneena katseli, että oli hänen mielestään vähänlaisesti leipävaihtoehtoja. Minä lohdutin, että näyttää ihan hyvältä ja, että pidän tärkeämpänä sitä, että laatu on hyvä, määrällä ei ole niin väliä. Lasken leivän laadulle enemmän arvoa, kuin määrälle. Tulimme varmaan viimeisten joukossa aamupalalle, joten vaihtoehdot olivat ehtineet jo tässä vaiheessa hupenemaan. Minulle aamupalalla melkein tärkein elementti on hyvä gluteeniton leipä. Haluan aamuisin kahvin kanssa leipää ja siitä en kauheasti halua tinkiä. Ilo oli huomata, että tässä hotellissa ei ainakaan ollut kelmutettuja leipiä. Heillä oli pieni vitriini, jossa oli yhtä leipää ja leipälaudalla oli itse leivottua gluteenitonta leipää. Valitsin tietenkin sen, koska sellaista on harvoin tarjolla. Heillä oli myös gluteenittomalla pöydällä tarjolla myös gluteenittomia myslejä ja pannukakkuja.

Aamupalalla oli tarjolla myös munakkaita, pekonia, tuoreita hedelmiä ja monenlaista suolaista. Täytyy sanoa, että tämä aamupala oli ihan ehdottomasti yksi melkein parhaimpia syömiäni gluteenittomia aamupaloja. Niin ja tuo valitsemani leipä oli ihan sairaan hyvää. Tällaista vaan enemmän myös meille gluteenittomille, niin me tulemme varmasti vieraaksi juuri teidän hotelliin.



Itse melkein vahingossa ohitin pannukakut. Huomasin, että työkaverit olivat löytäneet pannukakkupöydän ja yksi kävi sitten kysymässä, että löytyykö myös gluteenitonta ja sitä löytyi gluteenittomasta vitriinistä. Tämä oli sellainen "terveyspannari", josta varmaan oli jätetty maidot ja muut allergeenit pois. Mielestäni parasta tässäkin asiassa oli se, että meidätkin huomioitiin.

Täytyy sanoa, että hymyssä suin lähdin aamupalalta ja siinä vaiheessa tiesin, että tästä tulee NIIN hyvä päivä. Sanon usein, että matkalla punnitaan jo aamupalalla se, että miten matka tulee jatkumaan.





Aamupalan jälkeen meillä oli yhteistä ohjelmaa ja kävelimme ristiin rastiin eri paikkoja katselleen. Jossain vaiheessa suuntasin parin työkaverin kanssa kohti keskustaa. Kirkegatanilla työkaverini bongasi Baker Hansen -kahvilan, jonka ikkunassa mainostettiin, että heillä on gluteenittomia kakkuja. Päätimme käydä katsomassa, että mitä heillä olisi ollut tarjolla. Halusin kuvata tuotteet, mutta juuri nautitun aamupalan jälkeen emme vain kyenneet jäämään syömään näitä herkkuja.





Heillä oli oma vitriini gluteenittomille tuotteille, mikä oli ilo havaita. Sieltä löytyi paria eri gluteenitonta kakkuja ja myös gluteenittomia valmiiksi täytettyjä sämpylöitä. Näytti juuri niin herkulliselta, kuin haluaisi niiden näyttävänkin.









Tämän jälkeen taas jatkettiin matkaamme shoppailen ja jossain vaiheessa iltapäivää oli vuorossa sovittu lounas. Paikaksi oli valittu välimerellinen Mirabel Sørenga. Ilokseni sain todeta, että pizzoista ja pastoista paria lukuunottamatta oli saatavilla gluteenittomana. Tällä kertaa valitsin pizzan, koska en ole pitkään aikaan syönyt gluteenitonta pizzaa. 




Valitsin listalta Pizza Mirabelin. Jos tarjoilija ei olisi toistanut minulle pizzaa tuodessaan, että se on gluteeniton, niin olisin voinut jopa epäillä sitä normaaliksi. Tosin muille seurueen jäsenille tulleet pizzat olivat kyllä niin muhkean näköisiä, että uskoin kyllä, että tämä oli gluteeniton. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tämä pizza ja varsinkin tuo pohja meni ihan ykköspaikalle. Mietin, että miten he olivat saaneet tähän pohjaan mukaan kuohkeutta. Ihan sairaan hyvä pizza. Annoin tälle pizzalle tällaisen kunniamaininnan: Best glutenfree pizza - ever.

Jos siis olette joskus matkalla Oslossa, niin suosittelen ihan ehdottomasti käymään tässä ravintolassa. Ravintolassa oli ihan huikean upea sisustus ja pizza oli täydellinen. Tämä ruokakokemus kruunasi siis ihan täydellisesti matkamme.




Matkan jälkeen jäin miettimään,  että monet suomalaiset yrityksetkin voisivat lähteä katsomaan Osloon, että miten homman voisi hoitaa gluteenittomasti. Tämä oli ihan varmasti yksi mun parhaimpia gluteenittomia matkakokemuksia koskaan. Tällaisten aamupalojen ja muiden tarjoilujen jälkeen on aina paljon vaikeampi taas asettaa rimaa alemmaksi. Tuntuu, että ei ole mikään mahdottomuus siis saada matkallakin kokea jotain näin huikeaa.

Taidan ottaa joskus toistekin lennon Osloon ja käydä tällaisella kulinaarisella matkalla. Annan tälle reissulle täydet 10 pistettä ellen sitten jopa 20.

Gluteenittomuus voidaan siis hoitaa myös näin upeasti.

Maiju

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Mathildedalin varjeltu salaisuus paljastui

Sain kutsun Salon seudulle tutustumaan Mathildedalin varjeltuun salaisuuteen. Täytyy myöntää, että en ollut koskaan kuullutkaan tästä paikasta, mutta vierailun aikana tajusin, että olin kerran  ohikulkumatkalla käynyt kahvilla kyseisessä pienessä kylässä.

Nappasin mukaan Marin, jotta ei olisi reissussa niin yksinäinen olo. Aina on mukavaa, kun on joku tuttu matkassa mukana. Lähdimme matkaan pikkubussilla Kiasman edestä eräänä keskiviikkoisena aamuna.



Kotimaan matkailu kiinnostaa minua erityisesti. Kun sitten pääsee tutustumaan paikkoihin, joissa näkee potentiaalia, sitä haluaa kertoa paikoista muillekin. Etsin itsekin vähän erikoisia kohteita, joissa haluan käydä kesäisin. Kotimaan matkailua pitäisi ihan ehdottomasti markkinoida enemmän. Kirjoitin tuosta aiheesta viime kesänä, se postaus löytyy täältä. Jostain syystä monet pienet kylät jäävät tästä syystä pimentoon.



Petris Chocolate Room


Saavuimme Mathildedaliin aikataulussa ja tutustuimme ensimmäisenä Petris Chocolate Roomiin. Viime syksynä kuulin, että Petri ja Nina ovat löytäneet suklaapuodilleen ihanan paikan ja aikoivat jatkaa Porvoon lisäksi toimintaansa myös Mathildedahlissa. Silloin en vielä tiennyt, että kuinka ihanan paikan he olivat löytäneet. Nyt tiedän. Kun näin tämän vanhan koulun, josta oli nyt kunnostettu Bed & Brakfast -paikka, niin tajusin Ninan hehkutuksen täysin. Meinasin jäädä siltä istumalta heille keittiöpiiaksi. Paikka oli ihan mahtava ja täytyy sanoa, että tiedän, että tänne on pakko varata majoitus kesälomallaan päiväksi tai kahdeksi. Mathildedahl sijaitsee Teijon kansallispuiston naapurissa, joten näkemistä tulee varmasti kahdeksikin päiväksi riittämiin.

Petris Chocolate Rooming tarjoiluista suurin osa on muuten gluteenitonta. Uhka vai mahdollisuus, sitä pitää oikein miettiä?







Olin ihan oikeasti myyty heidän majoitustiloistaan. Pelkistetyt huoneet, mutta niissä huoneissa oli sydän mukana. Olisin voinut jäädä kiikkumaan tähän korituoliin koko päiväksi. Kiusasin Ninaa, että jään tänne kuukaudeksi.







Lähdimme sitten jatkamaan matkaamme. Juuri sopivaan aikaan vierailimme Mathildedalissa, koska syreenit ja omenapuut kukkivat ja luonto näytti meille kauneimman puolensa.







 

Seuraava kohteemme oli Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho. Siellä kävimme maistamassa kahvia ja jääteetä sekä kuuntelemassa tämän yrityksen tarinaa.

 

Sitten kävimme tutustumassa kyläpanimoon ja kyläleipomoon. Keliaakikkona molemmat minulta kiellettyjä tuotteita, joten en pysty sanomaan niistä mitään muuta kuin muut kehuivat kovasti.

 

Mathildan Marina


Tässä vaiheessa oli jo hieman nälkä ja vähän jännitti, että miten gluteenittomuus toimisi meidän lounaspaikassamme. Suuntasimme rantaan ja siellä Mathildan Marinaan. Paikka sijaitsee venesataman vieressä ja heillä on ravintolatoimintaa, majoitusta ja kokoustoimintaa tarjolla. Kokki Minna Suotonen kertoi että melkein kaikki ruoka on heillä aina gluteenitonta ja pyrkivät käyttämään hyvin paljon lähituottajien raaka-aineita. Tämä olikin ihan mielettömän kiva kuulla.



Täytyy kyllä sanoa, että lounas oli niin hyvää ja ihan ehdottomasti täyden kympin mesta. Suuntaan ihan varmasti tuohon mestaan kesälomallani.



Pääsimme tutustumaan heidän majoituspalveluihinkin. Tämä huone näytti siltä, että sinne olisin voinut majoittua myös vaikka heti.

 

Täydet pisteet saa gluteenittomista tarjoiluista myös Ravintola Ruukinkrouvin ravintoloitsija Heikki Varonen. Täytyy sanoa, että niin upea huomioiminen ja sain kakkea mitä muutkin. Juttelin Varosen kanssa ja asenne oli tässä asiassa niin kohdillaan.



Kävimme tutustumassa myös Hotel Mathildedalin majoitustiloihin. Pieni ja idyllinen majoitustila. Hotellin aamupala tarjoillaan Cafe Mathildedahlin tiloissa ja heillä on niin sanottu aamiaislautanen, jossa myös erikoisruokavalio otetaan huomioon. Tämä pitäisi päästä kyllä näkemään.



Meille oli järjestetty vielä muotinäytös, jossa esiteltiin paikallisten kädentaitajien työnäytteitä. Tämän lisäksi meille tarjottiin Ruukin Krouvin ruokaa ja Adasbakesin kakkuja. Esillä oli Second Chancen, Ruukin kehräämön, Ruukin Kutomon, The Other Danish Guy vaatteita. Kukat olivat Antiikkiiike Huldan puodista.





Kakut olivat  Adabakes Ada Tammen käsialaa. Gluteenittomana oli tarjolla näin herkullisen näköistä ja makuista kakkua.   



Gluteenittomana Ravintola Ruukinkrouvi huomioi minutkin täydellisesti. Ehdottomasti aion vierailla myös hänen ravintolassaan tulevana kesänä.







Kävin kokeilemassa myös Second Chancen vaatteita. Tämä väri ja kuosi pysäytti ensinäkemältä. Harmitti kun en ehtinyt kokeilemaan tämän malliston haalaria. Väri oli niin täydellinen minulle.



Lopuksi kävimme vielä katsomassa alpakoita. Kolmesta alpakasta tämä yksi oli se kaikista persoonallisin ja kuvauksellisin.





Suosittelen ihan ehdottomasti tutustumaan Mathildedaliin ja sen varjeltuun salaisuuteen eli ihanaan kyläyhteisöön. Kun avaa silmänsä kaikille pienille yrityksille, niin pääsee tutustumaan siihen varjeltuun salaisuuteen ja upeisiin yrittäjiin niiden takana. Gluteenittomille lukijoilleni on ilo kertoa, että monissa paikoissa oli hienosti huomioitu myös gluteenittomuus.

Tulevana kesälomana suuntaamme Mathildedaliin ja vietän siellä ainakin kaksi päivää. Silloin on hyvä katsastaa myös Teuvon kansallispuisto.

Kiitos Yrityssalolle, kun pääsin mukaan tälle matkalle ja kiitos yrityksille, kun avasitte meille ovenne.

Maiju

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Ikäihmisen kauneushetki

Äitini on aina ollut kiinnostunut itsensä hoitamisesta ihan samoin kuin minä itsekin. Kotoa ei lähdetä ulos ilman huulipunaa eikä illalla mennä nukkumaan ilman yövoiteen levitystä. Sellainen äiti kuin on tytärkin.

Kävin Stockkan kosmetiikkaosaston kautta ostamassa meille parit eläinnaamiot ja suuntasin äidin luokse. Olemme ennenkin laittaneet yhdessä kasvonaamioita ja niin teimme tälläkin kertaa. Äiti on aina heti mukana, kun ehdoton hänelle jotain tällaista.

Monta kertaa on ollut mielessä se, että kun äitini on nykyään niin huono liikkumaan, eikä pääse enää paikkoihin, joissa on huono liikkua tai on liian pitkä matka, niin vien sitten näitä hemmotteluhetkiä hänen luokseen kotiin. Olen miettinyt myös sitä, että tilaisin kosmetologin kotiin hänelle, jotta hän pääsisi nauttimaan kasvohoidosta kotona. Tällaisia palveluksia olisi ihana saada vanhuksille kotiin. Uskon, että sellaiselle olisi myös kysyntää.

Tällä kertaa siis ostin omia suosikkejani Animalz-naamioita, joita löytyy useampana eläinhahmona. Kauneudenhoidon ei pidä olla tylsää, vaan se voi olla myös hauskaa. Sanoin äidille ensimmäisenä, että hän saa valita hahmon ensiksi ja hän päätyi tiikeriin ja itselleni jäi panda.

Rakastan itse näiden kangasnaamioiden jättämästä kosteuden tunteesta iholla ja käytän nykyään itse enimmäkseen kangasnaamioita. Tässä iässä iho vaatii kosteutta ja näiden avulla sitä saa.

Levitimme naamiot kasvoilla ja annoimme 15 minuuttia vaikuttaa.









 Tein meidän hetkestämme myös videon ja se on katsottavissa alla olevan linkin kautta.




Kauneus kuuluu kaikille, niin nuorille kuin vanhuksille. Muistakaa kun käytte vanhempienne tai isovanhempienne luona. Tarjotkaa joskus joku hemmotteluhetki heille. Siinä voi yllättyä kaikki.
Meillä ainakin äiti on aina heti mukana näissä jutuissa ja saa iloa siitä pitkään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa <3

Maiju

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Paluu 70-luvulle?

Palasin mielessäni takaisin 70-luvulle, kun näin ensiksi tämän tunikan Dress like Marien Instagramissa. Koitin päästää irti tästä tunikasta, mutta se vaan kummitteli mielessäni. Sitten juuri sopivasti minulle ehdotettiin yhteistyötä heidän tiimoiltaan ja suotuin, koska sattui olemaan jo valmis ajatuskin siitä, että mitä heiltä haluaisin. Parasta on juuri silloin, kun tiedät heti, että mikä on sinun näköinen vaatteesi.

Ensiksi huomasin tunikan ja jälkeenpäin kun tunika oli jo kotiutunut bongasin nämä housut. Sitten tuli ajatus asusta yhdessä tulevassa tilaisuudessa, johon tämä sopisi kokonaisuutena täydellisesti. Piti toimia nopeasti, jotta kesän tilaisuuteen vaatekokonaisuus oli sitten taattu.

Tuskin pidän näitä muuten yhdessä, koska niistä voi tulla yhdessä vähän tårta på tårta fiilis. Parempi on yhdistää tunika mustaan alaosaan ja housut mustaan yläosaan. Silloin molemmat tulevat paremmin esille. Rakastan materiaalia, se on kuin silkkiä iholla.

Kukkakuviollinen mekko Beata-mekko löytyy Dress like Marien nettikaupasta täältä. Kuviolliset housut löytyvät täältä. Molemmat olen saanut blogin kautta.











Taisin löytää näistä vaatteista itselleni tämän kesän suosikit. Väriä elämään ja silkkiä iholle.

Maiju

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kävin taas gluteenittomien taivaassa

Tänä aamuna heräsin aikaisin ja sitten muistin, että olin eilen nähnyt somen syövereissä kuvan, joka oli iskostunut taas verkkokalvolleni. Muistin, että Konalassa sijaitseva Kakkutupa oli ilmoittanut olevansa tänään auki ja siellä oli saatavilla tänään todella herkullisen näköisiä gluteenittomia marjaisia torttuja ja kakkuja. Sattui sitte sopivasti olemaan kyyti saatavilla, niin päätin lähteä ajamaan kohti Konalaan.

Harvoin ehdin Kakkutupaan, koska olen päivisin töissä ja myymälä ei ole viikonloppuisin auki. Sitten kun näin tapahtuu, on pakko hyödyntää tilanne. Joskus saattaa käydä niin, että mies on käynyt yllättäen hakemassa mulle tuolta jotain. Täytyy sanoa, että kaikki tuotteet mitä heidän valikoimistaan olen maistanut, on kyllä olleet niin herkullisia. Voi kun näitä herkkuja saisi joskus jostain kahvilasta, lupaan tulla asiakkaaksi heti. 

Nostan hattua ihan sairaan paljon näille yrittäjille, jotka kehittävät tällaisia herkkuja meille gluteenittomille. Sanon aina, että hinnalla ei ole omalla kohdallani niin väliä, pääasia on se, että saan hyvää ja maukasta. Välistä tulee ajettua jopa satoja kilometrejä jonkun gluteenittoman tuotteen perässä. En edes siitä valita. Pääasia on itselleni se, että pääsen kokemaan näitä herkkuhetkiä ihan normaaliin tapaan, niin kuin aikaan ennen keliakiaa.

Ostin mökkireissulle ihanan gluteenittoman marjatortun sekä maistiaisiksi ostin myös mantelisarvia ja pari porkkanasämpylää. Sain mukaani pinkkejä marenkeja, koska minun mieltymys pinkkiin väriin tiedettiin Kakkutuvassa.















Oletteko te muut gluteenittomat koskaan ajaneet satoja kilometerejä gluteenittomien tuotteiden perässä? Itse saatan jonkun Instagram-kuvan perusteella lähteä, vaikka Tampereella, jos vaan sattuu näkemään sen kuvan juuri sopivalla hetkellä.

Mitä sitä ei tekisi hyvän gluteenittoman tuotteen eteen.

Niin ja muuten Keliakialiitto valitsi tänä vuonna Kakkutuvan vuoden gluteenittomaksi yritykseksi.




Täytyy sanoa, että eikä turhaan. He ovat ansainneet tämän kunnian. Onnea Kakkutupa.

Maiju