maanantai 30. heinäkuuta 2018

Elämäntapojen noudattamisen vaikeus

Kuinka vaikeaa onkaan olla niin säntillinen ruokavalionsa suhteen? Sitä olen usein miettinyt. Säntillinen olen vain gluteenittomuuden suhteen, se ei tuota vaikeuksia, kun on vaan pakko. Muistan kun vuonna 2012 minulle puhkesi keliakia ja sen myötä päätin, että elämääni ei saa enää hallita mitkään muut ruokaan liittyvät asiat, kuin gluteeniton ruokavalio. Koska sen kanssa oli ihan tarpeeksi säätämistä, niin en halunnut kieltää itseltäni muita asioita. Kuitenkin keliakian myötä ruokavalioni automaattisesti sai terveellisempiä vaikutteita, koska lisäsin ruokavaliooni paljon kasviksia, hedelmiä ja muitakin terveelliseen elämään laskettavia elementtejä. Lisäksi opin silloin syömään säännöllisesti. Joudun keliakian takia usein miettimään seuraavan päivän syömisiä tarkemmin kuin monet muut, koska en saa välttämättä joka kulmalta nälissäni automaattisesti gluteenitonta ilman, että näen sen eteen kauheasti vaivaa. Tästä syystä teen eväät myös töihin välipaloineen kaikkineen. Syön siis edelleenkin säännöllisesti. Lisäksi ruokavaliooni kuuluu edelleenkin smoothiet ja syön edelleenkin paljon myös vihanneksia normaalissa arjessani.



Silti tiedän, että missä mättää. Vielä jokunen vuosi sitten ruokavalioni oli hyvinkin säntillinen. Saatoin syödä kuitenkin välistä jotain herkkuja, mutta kun liikuin paljon ja kävin salilla, niin se ei haitannut. Kerroinkin toukokuun alussa, että päätin alkaa taas voimaan paremmin. Aloitin silloin taas parin vuoden tauon jälkeen kuntosaliharjoittelun. Nyt lomalla ollessani olen antanut itselleni lomakuukauden kuntosalista, muuten käyntini salilla on ollut hyvin säännöllistä. Kuitenkin taas into piukeena jatkan ensi viikolla kuntosalia, kun pääsen takaisin töihin.

Nyt siis lisään liikunnan ohelle taas tämän jo itselleni tutuksi tulleen ruokavalion, jossa keskityn enemmän vihreisiin kasviksiin, vihanneksiin, kalaan, kanaan sekä muihin hyviin valintoihin. Nyt tunnen olevani valmis tähän. Ystäväni Ville on luvannut tsempata mua, koska hänellä on itselläänkin ruokavalioremppa juuri meneillään ja tietää, että millaista tukea voi siinä antaa. Olemme luvanneet lähteä myös Paloheinän portaisiin kasvattamaan kuntoamme.

Miksi haluan voida paremmin? Syy on siinä, että tämän nuoremmaksi en enää tule ja tiedän, että jo vaikka 10 kilon painon pudotus riittäisi minulle. Haluan taipua paremmin ja jaksaa vielä 10 vuoden päästä nousta ylös, jos kaadun. Ne on tärkeimmät syyt itselleni tähän kuntoon saattamisessa. Tämän hetkisestä vaatekoosta 44 haluan tiputtaa muutaman koon eli koko 40 olisi varmasti minulle se hyvä juttu. Sen isompia asioita en enää toivo tässä iässä.





Kävin kaupasta hakemassa mehutarpeita ja haluan nauttia osan päivittäisista kasviksistani mehuina. Ensimmäiset mehut valmistuivat tänään taas pitkästä aikaa.





Olen aiheesta puhunut viimeisten viikkojen aikana ystävän kanssa ja tiedän, että nyt olen niin valmis kaikkeen tähän. Ravintoterapeutille tilaan ajan, kunhan pääsen takaisin töihin. Kyllä tämä taas tästä lähtee.

Periaatteessa uskon, että tämä on helppoa silloin kun päätös on näin vahva. Joudunhan muutenkin syömään niin säntillisesti keliakian takia, että mikäs tässä sen kummempaa on. Kunhan vaan vähän näkee vaivaa järkevän syömisen kanssa. Tiedän, että mitä pitää lisätä ja mitä pitää jättää pois. Ihan helppo homma siis.

Oletteko messissä? Tsempataan toisemme kondikseen nyt lomien päätyttyä. 

Maiju

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Siis mä en kestä kun sä oot niin IHANA - Iskelmäkesä 2018

Lukuisia kertoja olen varmasti kertonut sen, kuinka rakastan iskelmämusiikkia. Kun sen pääsee kokemaan livenä, niin sitten ollaan lähempänä taivasta. Heinäkuussa googlasin musiikkitapahtumia ja silloin huomasin, että Iskelmäkesä 2018 tuo artisteja tänä kesänä myös pääkaupunkiseudulle. Kaiholla olin katsellut tapahtumia, jotka olivat jossain ihan toisella puolella Suomea, mutta aina se olisi suuri järjestelykysymys, jos lähtisi säätämään itseään jonnekin kauemmaksi. Varsinkin kun mies ei tykkää iskelmästä, eikä häntä kiinnosta nämä tapahtumat. Lähden sitten joko yksin tai jonkun iskelmästä nauttivan kaverin kanssa. Edellisen kerran pääkaupunkiseudulla pääsin kunnolla irroittelemaan pari vuotta sitten Suvilahdessa, joten johan nyt oli taas aikakin. Tuon tapahtumaan fiilikset oli jääneet mulle mieleeni ja siksi olin jo valmiiksi ihan täpinöissäni tästä Iskelmänkesän tapahtumasta. Siellä missä Iskelmää, niin olen mukana aina kun vaan on mahdollisuus.



Tapiolan Iskelmäkesässä esiintyi eilen Neljänsuora, Leo Stillman, Laura Voutilainen, Juha Tapio ja Lauri Tähkä. Iskelmäkesä oli rakennettu Tapiolaan kulttuurikeskuksen edustalle. Tänään vielä (lauantaina 28.7.) jatketaan ja lavalle on vielä tänä iltana nousemassa Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaanit, Anna Erikssson, Jari Sillanpää ja Yö.

Neljänsuora / Antti Ketonen


Lähdin eilen kohti Tapiolaa ja odotin huikeaa iltaa ja sitähän mä sain. Illan aloitti Neljänsuora. Olen vasta parin viimeisen vuoden aikana avannut silmäni heidän huikealle esiintymiselleen. Antti Ketonen sulatti tätien sydämen viimeistään viime syksyn iskelmäristeilyllä, jolloin nappasimme Antin Tädit tubettaa kanavan haastatteluun. Huomasin, että kuinka sydämellinen ja jalat maassa oleva tyyppi tuo Antti on. Kuulimme Neljänsuoralta heidän hittejään alkuvuosilta tähän päivään. Odotetuin biisi oli varmaan tuo Antin viime syksynä julkaistu Olisitpa sylissäni biisi, joka on keikkunut listaykkösenä kuukausia. Biisi lähti heti syksyllä nousemaan yleisön tietoisuuteen ja siihen ei voi kyllästyä. Iskelmägaalassakin tänä vuonna tuo biisi valittiin vuoden iskelmäksi.  Kyseessä ei siis ole mikään turha biisi eikä turha tyypit sitä esitä.














Laura Voutilainen


Laura Voutilainen, hänestä on helppoa keksiä ylistäviä sanoja. Hän on yksi Suomen varmasti valovoimaisempia naisartisteja. Olen tykännyt Laurasta aina. Hän on hyvin muuntautumiskykyinen ja häneltä luonnistuu erilaiset tyylisuunnat. Kun Laura pääsee lavalle, niin hän ottaa yleisön haltuun heti. Hänestä huokuu hyvä energia ja hänen energiansa tarttuu yleisöön. Sanoisinko, että illalla oli niin huikea setti häneltä. Jos jonkun biisin haluan nostaa eiliseltä esiin, niin se olisi kappale Mä en kestä. Laura laulaa siinä, että "siis mä en kestä kun sä oot niin IHANA". Voisin laulaa Lauralle, että mäkään en kestä, kun SÄ oot niin ihana. Joskus haluan lähteä vielä katsomaan Lauran koko illan konserttia.





Juha Tapio


Olen nähnyt Juha Tapion kaksi kertaa livenä keikalla. Täytyy sanoa, että molemmilla kerroilla hän on onnistunut sulattamaan minunkin sydämeni. Hänellä on jotain sellaista, jolla hän vetää yleisön heti mukaansa. Laulujen sanoma on varmasti meitä jokaista ihmistä lähellä ja se voi olla syy, jolla hän yleisönsä ottaa. Hän oli ollut varmaan kaksi minuuttia lavalla, kun yleisö oli ihan haltioissaan hänestä. Olen seurannut sivusta hänen uraansa ihan sieltä alkuvaiheista saakka. Muistan kun mun siskon tyttö eli Hellapoliisin Kati kävi Juha Tapion keikoilla jo silloin kun Juha Tapio lauloi vielä kirkoissa. Kati hehkutti Juha Tapiota niin kauheasti, ettäs sitä ei vaan voinut olla jo silloin huomaamatta. Tämä taisi olla joskus 2000-luvun taitteessa. Itse lämpenin Juha Tapioon varmaan vuonna 2003, jolloin biisit alkoivat jo soimaan enemmän radiossa. Voisin sanoa eilisestä esiintyjästä, että olipa huikee ja huikealla tavalla hän taas otti  yleisönsä.






Illan viimeinen


Illan viimeisenä olisi esiintynyt Lauri Tähkä, mutta ikäväkseni jouduin jättämään sen väliin. Syy Tähkän väliin jättämiseen oli ihan järkevä. Viimeinen metro lähti kello 23.30 ja inhoan yksin liikkua yöaikaan kaupungilla, joten läksin siinä vaiheessa, kun Juha Tapio lauloi, että "älä lähde vielä pois". Tämä on toinen kerta, kun Lauri Tähkä esiintyy ihan nenän alla ja meikäläinen jättää väliin. Koitan joskus vielä päästä katsomaan hänen mahtavaa lavaenergiaansa.

Leo Stillman


Isompien esiintyjien välissä esiintyi Leo Stillman, hän on vuoden 2018 Emma-gaalassa palkittu vuoden tulokas.   Tiesittekö muuten, että Leo Stillman on Tuure Kilpeläisen veli? No kyllä hän on. Hän on nuori ja komeaääninen mies, joka kannattaa pistää seurantaan.



Tänään lauantaina 28.7. jatketaan vielä samassa paikassa eli Espoon kulttuurikeskuksen edustalla. Odotan ehkä eniten näistä esiintyjistä mun ehdotonta suosikkiani Jari Sillanpäätä. Kerran olen hänet nähnyt pari vuotta sitten ja silloin esitys oli niin mahtava.

Lippuja on saatavilla vielä tänäänkin festarialueen lipunmyynnistä, jos joku vielä innostuu lähtemään katsomaan tämän päivän esityksiä.

Tämän kesän Iskelmäkesä tapahtumia voi vielä ehtiä katsastamaan Lahteen ja Joensuuhun. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan. Nämä tapahtumat antavat niin mahtavat energiat. Kiitän ja kumarran tähän saakka tapahtuneista. Minua voi seurata Instagramissa ja sen stooreissa tämänkin päivän konsertin tiimoilta. Pistäkäähän seurantaan mun Instagram. Katsokaa myös mun kuvaa napsauttamalla illan stoorit, voitte päästä osaksi sitä kautta illan konserttia.

Maiju



perjantai 27. heinäkuuta 2018

Lapsi on terve kun se leikkii, mutta onko aikuinen?

Olemme keskustelleet viime viikkojen aikana muun muassa tätikaverini Tiian ja myös Ville Kekäläisen alias Linnea von Kattendamin kanssa siitä, että onko leikkiminen aikuisille sallittua? Jotkut pitävät sitä hyvinkin sallittavana, mutta jotkut tuomitsevat täysin sen, että aikuisena vielä ottaa jotain asioita liian rennosti. Kun aikoinaan täytin 50 vuotta, odotin, että jokin minussa naksahtaisi paikoilleen ja minusta tulisi aikuinen. No ei tullut ei, joten tajusin, että eihän se lapsenmielisyys ole iästä kiinni.

Minulla on ihan kauhea hinku tehdä koko ajan kaikkea hauskaa, Tiia aina sanoo, että "Maiju vie ja hän vikisee". Tiia on kuitenkin aina niin mun messissä, kaikessa hauskanpidossa. Hankin meille välillä mitä ihmeellisiä juttuja ja sitten teemme Tädit tubettaa videoita näiden ihmeellisten asujen ja asusteiden kanssa. Videoiden tekemisen jälkeen meillä on hyvin voimaantunut olo ja voin kertoa, että hauskaa on taas ollut. Jokainen kerta poistumme tilanteista ihan mieletön positiivinen energia kehossamme. Suosittelen kokeilemaan rennosti ottamista.



Vuosi sitten saimmekin joltain "salaiselta ihailijalta" kommenttia, että kuinka hän ei voinut ymmärtää sitä, että kuinka me olemme hänen mielestään niin suosittuja. Eikä hän ymmärtänyt sitä, että  kuinka aikuiset ihmiset kulkee peruukit päässä ympäriinsä ja tekee hassuja juttuja.  Lisäksi hän kertoi että tuntee niin suurta myötähäpeää meidän tekojemme tähden. Silloin jo muistan nauraneeni, että ei kannata tuntea myötähäpeää siitä, että jotkut pitää hauskaa elämässään. Itse mielummin voisin tuntea myötähäpeää jonkun ihmisen huonon käytöksen takia, mutta en tällaisten asioiden tähden.





Tänä keväänä olemme alkaneet puhumaan tästä aiheesta uudestaan, että onko se sopivaa, että aikuiset leikkivät? Minulla on ollut ilo tutustua tämän kevään tai oikeastaan alkukesän aikana paremmin Kekäläisen Villeen. Villen kanssa meillä on molemmilla koko ajan pakottava tunne tehdä jotain hauskaa. Kummallakin raksuttaa koko ajan, että voisiko tehdä sitä ja toimisiko se idea. Sitten kokeilemme ja taas nauretaan yhdessä näille päättömille jutuillemme.

Olemme yhdessä jo tehneetkin monta videota, joissa huumori on vahvasti läsnä. Mietimme Villen kanssa myös sitä että voisimme alkaa vetämään kursseja "vapauta sisäinen lapsesi". Musta tuntuu, että se olisi hauskaa. Uskon, että sille kurssille olisi kysyntää, joko ensimmäiset ilmoittautujat laitetaan jonotuslistalle?





Mietin joskus, että kun lapset ovat niin aitoja ja vilpittömiä tekemisissään, että voisiko joskus siis vapauttaa se sisäisen lapsen ja päästää sen sisältään leikkimään. Jos et ole tätä aiemmin kokeillut, niin suosittelen yrittämään.

Se, että näin tekee ei tarkoita sitä, että elämässä kaikki asiat heitettäisiin leikiksi. Voin kertoa, että osaamme olla hyvinkin asiallisia ja empaattisia sekä toiset ihmiset huomioon ottavia ihmisiä. Me emme siis aina leiki, mutta joskus kyllä. Koemme, että tuotamme myös ympäristölle iloa näillä toiminnoilla.  Se on yksi tärkeimmistä asioista, tuota iloa niille, jotka ovat vastaanottavaisia iloa ottamaan vastaan. 

Tässä muutamia videoita, joita olemme tehneet pilke silmäkulmassa. Voin kertoa, että jokaisen videon tekemisen jälkeen, on ollut todella hyvä ja voimaannuttava olo. Naurua on myös riittänyt itsellemme.








Kertoisitteko minulle, että onko tuomittavaa, että aikuinen leikkii? Olisitteko itse valmiita heittäytymään välillä leikin maailmaan? Mietin joskus, että olenko minä ja ystäväni outolintuja tämän suhteen, vai onko muitakin, jotka nauttivat hauskanpidosta.

Itse en kyllä lupaa koskaan lopettaa sisäistä lapsellisuuttani.

Maiju

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Joskus olen miettinyt lopettamista

Tänään on taas se päivä, jolloin haluan muistella hieman blogiuraani. Kaikki alkoi 25.7.2005, kun päätin perustaa blogin. Sitä ennen olin jo vuosia ollut eri netin foorumeilla moderaattorina ja jakanut vinkkejä erilaisilla nettifoorumeilla. Sitten päätin, että jatkossa jaan vinkkini yhdessä paikassa eli oli tullut aika perustaa ensimmäinen blogini, näin sai alkunsa blogini Maijun korttigalleria. Olin siinä vaiheessa tietoinen vain Panu Rajalan blogista ja olin tutustunut ruotsalaisiin blogeihin. Ruotsalaisbloggaajat oli itselleni se suurin innoittaja aloittamaan oman blogini, tiesin, että tämä olisi se oma juttuni.  Silloin blogini aiheet liikkuivat hyvin paljon paperiaskartelun aihe-alueella. Olen aiemmin kirjoittanut kattavasti blogini tarinan ja se löytyy täältä. Voin vaan tässä todeta, että paljon on tullut vuosien aikana nähtyä ja koettua. Olen nähnyt blogihistorian kehityksen, olen saanut olla yksi blogihistorian uranuurtajista Suomessa. Se on hienoa se. Tiedän, että olin monille silloin vuosia sitten se innoittaja perustamaan omaa blogia. Jotkut ovat pysyneet matkassa tähän päivään ja monet ovat jääneet matkan varrella pois.




Aiemmin sanoin aina, että olen bloggaaja, mutta nykyään käytän itsestäni  mieluimmin nimikettä, sisällöntuottaja, koska tuotan paljon muutakin sisältöä eri kanaviin kuin blogiini. Tällä hetkellä suurin intohimoni on tehdä enemmän liikkuvaa kuvaa joko YouTubeen tai Insragramiin. Kuitenkaan en ole ollut vielä valmis hylkäämään sitä, mikä minut aikoinaan tälle tielle ohjasi eli perinteistä blogia. Mieli on monta kertaa tehnyt jättää kaikki, mutta jostain syystä kynnys blogin jättämiseen on liian korkealla.



Monta kertaa on tullut bloggaamisen totaalinen väsymys, mutta aina sen olen jollain tavalla voittanut väsymyksen. Monta kertaa vuosien aikana on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että se oli nyt tässä. Yhtä monta kertaa olen silti päättänyt kuitenkin jatkaa. Aina on löytynyt joku syy miksi olen halunnut jatkaa. Jostain syystä ei vaan ole halunnut siltikään heittää kaivoon sitä suurta työmäärää, mitä on blogin eteen vuosien aikana tehnyt. Minä olen luonut vuosien aikana itselleni hyvän verkoston ja olen osannut verkostoitua hyvin. Olen päässyt mukaan hienoihin juttuihin ja erilaisuuteni ja erikoisuuteni on varmasti ollut se, mikä minussa on loppupeleissä kiinnostanut. Ohjeeni aina uusille bloggaajille on se, että pitää erottua massasta ja pitää tehdä omaa juttuaan. Matkimalla muita ei pitkälle pääse. Pitää löytää se punainen lanka kaikelle sille mitä haluaa tehdä. Minä kuuntelen näissä asioissa sydäntäni ja olen onneksi saanut mahtavan mielikuvituksen, jonka avulla toteutan itseäni. Itse en niinkään seuraa mitä muut tekevät, vaan teen sitä mikä tuntuu itsestäni hyvältä ja oikealta. Minä haluan pitää elämässäni hauskaa sen tiimoilta toteutan näitä juttujani.

Kerran lopettaminen oli todella hilkulla


Kerran kuitenkin lopettaminen oli todella hilkulla. Se oli ainoa kerta kun olen ollut todella vihainen ja turhautunut. Se kerta oli kun blogini täytti 7 vuotta. Joskus mietin, että onko siitä todellakin vain kuusi vuotta aikaa, jotenkin se aika tuntuu ikuisuudelta. Blogini alusta oli silloin vuodatuksen alustalla. Sinä päivänä vuodatuksen blogeista hävisi kolmen viimeisen vuoden kuvat, kaikista blogipostauksista. Tuntui kuin kolme viimeistä vuotta olisi sinä päivänä valunut elämästäni. Siihen aikaan omat blogijuttuni perustuivat kuviin ja teksteihin, jotka liittyivät vahvasti toisiinsa. Ilman kuvia ei teksteillä ollut merkitystä. Itkin ja raivosin tapahtunutta, kunnes tajusin, että en ollut tilanteessa yksin. Menetin kolmen vuoden työn ja olin silloin tien päässä. Mietin, että oliko tämä nyt tässä. Toinen kirjamme oli tulossa samana syksynä  markkinoille, joten mun oli vaan pakko nousta sieltä suosta. Blogini oli aina ollut se paras markkinointikanava kaikelle mitä tein. Vielä silloin Facebook, ei ollut niin vahva kanavana markkinoinnin apuna. Se päivä oli sellainen, että olisi tehnyt mieli huutaa ja sanoa, että se oli nyt tässä. Sitä en silloin tehnyt, enkä ole tehnyt sitä jälkeenpäinkään.



Tänä vuonna olen lausunut ääneen myös monta kertaa lauseen, lopetan bloggaamisen. Tämä on tullut puhtaasti väsymyksestä, josta olen kertonut muutamaan kertaan blogissani. Liian paljon päätyötä ja liian paljon huolta äidistä. Kuitenkin mun maailman paras tätikaverini Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia on ollut niinä päivinä mulle se paras tuki. Tiia on sina sanonut, että ”älä lopeta, maailma tarvitsee sun gluteenittomia postauksia, hidasta vaikka tahtia”. Siitä syystä ja noiden sanojen voimin olen aina päättänyt jatkaa. Paras päätös itseni kannalta viimeisen vuoden aikana on ollut juuri se, että hidastin tahtia. Ennen blogiteksti tuli joka päivä, mutta nyt vain 2-3 kertaa viikossa. Se on paras päätös pitkään aikaan. Mietin, että ei se määrä, vaan laatu. Parempaa tulee aikaiseksi, kun ei tee sitä hampaat irvessä ja mieli mustana.

Paljon olisi tarinoita kerrottavana ja paljon tarinoita syntyy tällä elämäntyylillä. Jotkut päätyvät blogiin ja jotkut päätyvät muihin kanaviin.

Kiitos teille, jotka olette pysyneet matkassani vuosien aikana. Osa on ollut mukana alusta saakka ja osa on tullut matkan varrelta kyytiin. Kiitos myös teille, joista on myös muodostunut vuosien myötä ystävikseni. Koskaan ei ole liian myöhäistä solmia uusia ystävyyssuhteita.

Ihanaa on olla teini-ikään ehtineen blogin äiti. Ihanaa kun olette. Ilman teitä lukijoita blogini ei olisi mitään.

Maiju

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Glitteriä kynsissä - heinäkuun kynnet

Kynnet yhteistyössä BeArt studion kanssa

Lomaviikkoni alkoi kauneudenhoidon merkeissä. Ensiksi kävin pistämässä kynnet kuntoon Janan luona ja siitä sitten ne hiukset, niistä kirjoitinkin jo aiemmin. Tällä kertaa kynsihuoltoon mennessäni pääni oli niin tyhjä kuin se vain olla ja voi. Minulla ei ollut yhtään mitään ajatusta, että mitä haluaisin kynsilleni tehtävän.

Usein minulla on se visio, joka liittyy johonkin mahdollisesti ehkä tuleviin tapahtumiin. Nyt ei siis mitään hajua, että mitä haluaisin. Silloin ollaan usein ongelmissa. Lopulta otin värimallit esiin ja aloin miettimään. Jostain syntyi ajatus, että mitä jos kultaa ja pronssia. Ajatuksena oli ensiksi, että kultaa kaikkiin muihin kynsiin paitsi nimettömään. Sitten se ajatus siitä muuttui kun aloitimme.

Jana pyöritteli värimaailmaa edessään ja ehdotti, että mitä jos kuitenkin pronssia. Sanoin, että jätän tällä kertaa asian Janan harkintaan. Taiteilijalle pitää aina antaa vähän vapautta, koska muuten luovuus kärsii. Olen muutenkin aika vaativa asiakas kaikkine ihmeellisine toiveineni. Jana on selviytynyt mun kanssa hienosti jo yli 5 vuotta. Pitäisi joskus tehdä postaus niistä kynsistä, jotka ovat syntyneet milloin silmälasisankojen, milloin kenkien tai jonkun vaatteen innoittamana. Olen kantanut Janalle milloin mitäkin nähtäville, että tahtoo tähän sopivat kynnet. Aina olen saanut.

Lopputuloksena oli tällä kertaa tällaiset kynnet. Hienosti ovat sopineet asuun kuin asuun. Itselläni oli päällimmäisenä ajatus, että sopisi mun kesän keltaiseen väriteemaan. Keltaisessa värissä kynnet on toimineet erinomaisesti.











BeArt Studion tarjous Viiviltä


BeArt studiolle on tullut uusi työntekijä Viivi ja nyt heillä on tarjous, jossa uudet/huolto polyacryl geeleillä maksaa Viiviltä 49 euroa. Tämä lisäksi Viivin tekemänä geelilakkaus maksaa 44 euroa sekä jalkojen hoito + geelilakkais varpaan kynsiin 74 euroa. Tarjoushinnat ovat voimassa toistaiseksi. BeArt Studion yhteystiedot löydät täältä. Tämä tarjous on varmasti hyvä silloin, jos akryyliikynnet on sinua kiinnostanut, mutta et ole koskaan saanut aikaiseksi kokeilla. Itse olen vannonut BeArt studion nimeen jo yli viisi vuotta.


Maiju


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Ihan oikeasti gluteenitonta

Minulla on ollut pitkään ajatus, että haluan käydä katsastamassa Gluteeniton leipomo Ilonan, joka sijaitsee Lempäälässä. Kun silloin pari viikkoa sitten kävin katsastamassa gluteenittoman leipomon Salossa, niin siitä syntyi ajatus, että jos tällä lomalla vihdoinkin kävisi sitten myös Lempäälässä.

Hyvin usein tulee käytyä Tampereella lomalla ja Lempäälähän on ihan siinä naapurissa. Tampereelta tulee paikallisbussikin leipomon viereen. Gluteeniton leipomo Ilonan myymälä on auki torstaisin ja perjantaisin, joten ajoitimme käyntimme tietysti loppuviikkoon. Perjantaina suuntasimme sitten auton nokan kohti Lempäälää. Matkaan lähti autonkuljettajaksi mieheni ja kaveriksi reissuun ystäväni Mari.



Suuntasimme auton nokan kohti Lempäälää heti kahdeksan jälkeen aamulla. Olin ihan täpinöissäni. Olen tutustunut Ilonan tuotteisiin muutaman helsinkiläisen kaupan valikoimia tutkimalla. Olen usein hehkuttanut tuotteita gluteenittomassa ryhmässäni sekä myös Instagramissa. Voin sanoa, että olen hyvin ihastunut Ilonan tuotteisiin. Haluaisin nähdä niitä vieläkin enemmän kauppojen valikoimissa Helsingin seudulla ja  uskon, että muutkin gluteenittomat haluaisivat nähdä niitä vielä laajemmalta omissa kotikaupungeissaan. Joten kauppiaat ja muut yritykset olkaa rohkeita ja antakaa myös näille pienille leipomoille mahdollisuus näkyä hyllyissänne. 

Jos joku hotelli ottaisi Ilonan gluteenittomia tuotteita aamupalapöytäänsä, niin voisin sanoa, että tuskinpa siitä pöydästä lähdettäisiin naama rutussa pois. Ilonan Maria kannustin markkinoimaan yksittäispakattuja tuotteita hotelleille ja laivayhtiöille. Minä olisin tyytyväinen näiden tuotteiden löydyttyä juuri noista kohteista. Joten vink, vink, kaikki matkanjärjestäjät ja hotelliketjut. Kaikki Ilonan tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia eikä sisällä kauraa.

Pyörin alkuun kuin Liisa Ihmemaassa myymälässä ja olin ihan pyörtymiskohtauksen partaalla. Löytyi niin kaikkea ihanaa ja kaikkiin tuotteisiin en ollut päässyt tutustumaan aikaisemmin.

Gluteeniton leipomo Ilonan tarina


Haastattelen aina itselleni uusia yrittäjiä, koska haluan kuulla, että mikä on heidän tarinansa. Mistä on lähtenyt Miran polku kohti gluteenitonta leipomoa. Hänen lapsensa sairastui 2000-luvun alkupuolella vilja- ja maito-allergiaan. Siinä vaiheessa hän alkoi tutustumaan erikoisruokavalioihin. Siinä vaiheessa elettiin vielä vähän toista aikakautta kuin nyt, mutta pikkuhiljaa kuulemma koko perhe jo söi gluteenittomasti. Mira oppi leipomaan gluteenittomia niin, että hänen maineensa kiiri pian jo lähipiiriin ja hän leipoi myös tuttavilleen. Vuonna 2011 Miralla alkoi kyteä ajatus, että jos perustaisi pienen kotileipomon. Leipomo avattiin vuoden 2011 lopussa. Aika pian hän huomasi, että kotileipomo alkoi kasvaa ja kasvaa. Tällä hetkellä hänellä on 12 henkeä palkkalistoillaan. Nykyiset tilat ovat alkaneet jäämään pieneksi ja ihan lähiaikoina heillä on valmistumassa uudet tilat. Jään innolla odottamaan ja olen luvannut käydä tutustumassa uudet tilat kun ne valmistuvat. Kuvassa kanssani leipomon "äiti" Mira sekä korvaamaton apuri Pia.



Tässä reippaita leipomon kesätyöntekijöitä työn touhussa.




Tiedän, että millaiset tuotteet saavat yleensä gluteenittomassa ryhmässä eniten kiinnostusta. Yleensä se on kun joku on onnistunut löytämään upeita munkkeja jostain. Siitä sitten alkaa aina kova metsästäminen, että mistä niitä löytäisi omasta kotikaupungista. Voin kertoa, että gluteenittomat ihmiset ovat kyllä aikamoisia ex tempore matkaan lähtijöitä, kunhan joku kertoo, että jotain tällaista on tarjolla jossain. Itsekin olen joskus ajanut yhden Runebergin tortun perässä 200 kilometriä (ja tietenkin vielä takaisin).

Tällaisia herkkuja oli perjantaina tarjolla. Vitriinistä löytyi gluteenittomia kermamunkkeja (en ole koskaan törmännyt livenä), munkkirinkeleitä, berliininmunkkeja, bebeleivoksia, leivoksia, patonkia, lihapiirakoita, pullapitkoa, kanelipullaa, vaniljapullaa, pikkuleipiä, leivoksia, sämpylöitä, patonkia, lihapiirakoita, pastejoita sekä varmasti paljon muutakin, mitä ei nyt muista sanoa.




























Pakko on vielä mainita se, että usein gluteenittomat pullat ovat hyvin pieniä ja huonosti kohonneita. Ilonan pullissa on kokoa ja täytyy sanoa, että ovat myös todella herkullisia. Nämä tuotteet eivät siis häviä koossaan normiruokavalioisten vastaaville. Se on vaan plussaa.





Täältä löytyy vielä video paikan päältä kuvattuna, jos haluatte katsoa tämän saman tarinan videona. Uskon, että tämä ensimmäinen käyntini Lempäälässä ei jäänyt viimeiseksi käynniksi.



Haluan ehdottomasti olla mukana tukemassa jotain näin upeaa yrittäjää kuin Mira. Kun tuotteet ovat ihan mielettömän hyviä, niin tukeni hänelle on täydellinen. 

Nyt toivoisin oikeasti, että kauppiaat ottaisivat rohkeasti myös Ilonan ihan mahtavat tuotteet valikoimiinsa. Gluteenitonta pullapitkoa en ainakaan itse ole vielä edes nähnyt pääkaupunkiseudun kaupoissa. Toivottavasti pian nähdään.

Maiju

torstai 19. heinäkuuta 2018

Mistä elementeistä syntyy täydellinen päivä?

Voihan MammaMia sentään. Kaikkihan sen tietää, että olemme tätikaverini Tiian kanssa niin kovia MammaMia-faneja kuin olla ja voi. Kirjoitin viime marraskuussa aiheesta blogissani ja olimme silloin juuri saaneet tietää, että MammaMia-elokuvasta on tulossa kakkososa, se blogipostaus löytyy täältä. Siitä alkoi pitkä odotus. Siihen väliin mahtui myös MammaMia-musikaalia messukeskuksessa.  Perjantaina 20.7. on vihdoinkin sitten tämä Mamma Mia! here we go Again elokuvan ensi-ilta.

Hankimme jo hyvissä ajoin leffan ennakkonäytöstä varten asut, jotka sopivat täydellisesti 70-luvun henkeen retro-kuoseineen. Olin bongannut itselleni jo aiemmin tämän tunikan ja sitten jostain syntyi ajatus, että näissähän olisi ainesta meidän MammMia! asuksi. Asut saimme yhteistyönä Dress Like Marien kanssa. Täytyy sanoa, että asut saivat kyllä ansaittua huomiota näiden kanssa liikkuessamme. Eräskin nainen käveli Tennispalatsin leffateatterin ohi ja katsoi meitä ja sanoi, että VAU. Varmasti ei siis jäänyt keneltäkään huomaamatta. Tunika ja housut saatu (Dress like Marie).  Olen aiemmin kirjoittanut näistä asuista enemmän yhteistyöpostauksessani täällä.



Päivälle olin varannut meikkauksen LiljaBeautyn Jarnalta Hakunilasta. Ammattilaisen tekemä meikki on aina ammattilaisen tekemä meikki. Ajattelin, että kun on mietitty vaatteet ja kaikki, niin meikkikin voisi olla sitten täydellinen. Sanoin Jarnalle, että saa vapaat kädet, että toivon vaan, että meikki on näyttävä ja värit voimakkaat. Sitä sain mitä tilasin. Sain upeat turkoosit luomet. Täydellinen silmämeikki tähän värikkääseen asuun.




Kun pääsin Hakunilasta, niin piipahdin lempikauppassani eli Fashion at Homessa. Kävin itseni kanssa tahtojen taistelua. Tämä turkoosi takki näytti niin hyvältä, mutta, mutta. Olen joskus sanonut, että kaikkia vaatteita, jotka näyttävät hyvältä ei ole pakko ostaa. Tällä kerralla siis en ostanut, mutta jäi vähän kaivelemaan. Täydellinen väri.



Kävimme Kahvakuula kainalossa Marin kanssa syömässä tässä välissä. Molempien kulku sattui juuri samaan aikaan kulkemaan rautatieaseman läpi. Kun oltiin syöty Mari lähti kotiin ja minä lähdin leffaan.

Kävin ostamassa vielä ennen leffan alkua Induskasta luomiväriin sopivat korvikset. Taidan jonkin aikaa sitten meikata siniset silmät itselleni.







Teimme Leffamaailman kanssa kaupallista yhteistyötä leffan tiimoilta Instagramissa ja sitä kautta otimme seuraajat mukaan tähän aktiiviseen päivämme.  Leffassa oli paljon tuttuja ja hassuteltiin ensiksi ulkopuolella heidän kanssaan. Elokuvassa palattiin Donnan nuoruuteen ja osittain elettiin Sofian elämää saarella äitinsä kuoleman jälkeen. Alkuun tuntui, että se ensimmäisen osan fiilis ei sieltä nouse, mutta kyllä se sieltä nousi. Meissä elokuva herätti varmaan kaikki tunteen kirjot. Nauroimme, itkimme ja tunsimme varmaan kaikki muutkin tunteet tuossa välissä. Tiian kanssa taputimme ja heiluimme eturivissä niin, että emme meinanneet aina penkillä pysyä. Tuo musiikki vaan tempaisi taas mukaansa.

Voisin sanoa, että parasta antia tuossa leffassa on musiikki, maisemat ja ne mahtavat fiilikset, jotka tuohon leffaan on saatu taiottua ammattimaisella ohjauksella. Ihan ehdoton suositus tälle leffalle.





Jos joku kohtaus pitäisi nostaa leffassa ykköseksi, niin sanon sen kohdan, jossa Cher valtasi lavan ja esitti taianomaisesti Fernandon. Siinä vaiheessa itki varmaan suurin osa katsojista.



Kiitos kaikille tahoille, jotka mahdollistivat meille tämän päivän. Nyt jäämme miettimään, että mikä onkaan MammaMian seuraava siirto. Levyä ja DVD:tä varmasti siis jäämme nyt odottamaan. Nämä fiilikset kun pitää päästä tuntemaan vielä uudestaan ja uudestaan.

Maiju