keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Joskus olen miettinyt lopettamista

Tänään on taas se päivä, jolloin haluan muistella hieman blogiuraani. Kaikki alkoi 25.7.2005, kun päätin perustaa blogin. Sitä ennen olin jo vuosia ollut eri netin foorumeilla moderaattorina ja jakanut vinkkejä erilaisilla nettifoorumeilla. Sitten päätin, että jatkossa jaan vinkkini yhdessä paikassa eli oli tullut aika perustaa ensimmäinen blogini, näin sai alkunsa blogini Maijun korttigalleria. Olin siinä vaiheessa tietoinen vain Panu Rajalan blogista ja olin tutustunut ruotsalaisiin blogeihin. Ruotsalaisbloggaajat oli itselleni se suurin innoittaja aloittamaan oman blogini, tiesin, että tämä olisi se oma juttuni.  Silloin blogini aiheet liikkuivat hyvin paljon paperiaskartelun aihe-alueella. Olen aiemmin kirjoittanut kattavasti blogini tarinan ja se löytyy täältä. Voin vaan tässä todeta, että paljon on tullut vuosien aikana nähtyä ja koettua. Olen nähnyt blogihistorian kehityksen, olen saanut olla yksi blogihistorian uranuurtajista Suomessa. Se on hienoa se. Tiedän, että olin monille silloin vuosia sitten se innoittaja perustamaan omaa blogia. Jotkut ovat pysyneet matkassa tähän päivään ja monet ovat jääneet matkan varrella pois.




Aiemmin sanoin aina, että olen bloggaaja, mutta nykyään käytän itsestäni  mieluimmin nimikettä, sisällöntuottaja, koska tuotan paljon muutakin sisältöä eri kanaviin kuin blogiini. Tällä hetkellä suurin intohimoni on tehdä enemmän liikkuvaa kuvaa joko YouTubeen tai Insragramiin. Kuitenkaan en ole ollut vielä valmis hylkäämään sitä, mikä minut aikoinaan tälle tielle ohjasi eli perinteistä blogia. Mieli on monta kertaa tehnyt jättää kaikki, mutta jostain syystä kynnys blogin jättämiseen on liian korkealla.



Monta kertaa on tullut bloggaamisen totaalinen väsymys, mutta aina sen olen jollain tavalla voittanut väsymyksen. Monta kertaa vuosien aikana on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että se oli nyt tässä. Yhtä monta kertaa olen silti päättänyt kuitenkin jatkaa. Aina on löytynyt joku syy miksi olen halunnut jatkaa. Jostain syystä ei vaan ole halunnut siltikään heittää kaivoon sitä suurta työmäärää, mitä on blogin eteen vuosien aikana tehnyt. Minä olen luonut vuosien aikana itselleni hyvän verkoston ja olen osannut verkostoitua hyvin. Olen päässyt mukaan hienoihin juttuihin ja erilaisuuteni ja erikoisuuteni on varmasti ollut se, mikä minussa on loppupeleissä kiinnostanut. Ohjeeni aina uusille bloggaajille on se, että pitää erottua massasta ja pitää tehdä omaa juttuaan. Matkimalla muita ei pitkälle pääse. Pitää löytää se punainen lanka kaikelle sille mitä haluaa tehdä. Minä kuuntelen näissä asioissa sydäntäni ja olen onneksi saanut mahtavan mielikuvituksen, jonka avulla toteutan itseäni. Itse en niinkään seuraa mitä muut tekevät, vaan teen sitä mikä tuntuu itsestäni hyvältä ja oikealta. Minä haluan pitää elämässäni hauskaa sen tiimoilta toteutan näitä juttujani.

Kerran lopettaminen oli todella hilkulla


Kerran kuitenkin lopettaminen oli todella hilkulla. Se oli ainoa kerta kun olen ollut todella vihainen ja turhautunut. Se kerta oli kun blogini täytti 7 vuotta. Joskus mietin, että onko siitä todellakin vain kuusi vuotta aikaa, jotenkin se aika tuntuu ikuisuudelta. Blogini alusta oli silloin vuodatuksen alustalla. Sinä päivänä vuodatuksen blogeista hävisi kolmen viimeisen vuoden kuvat, kaikista blogipostauksista. Tuntui kuin kolme viimeistä vuotta olisi sinä päivänä valunut elämästäni. Siihen aikaan omat blogijuttuni perustuivat kuviin ja teksteihin, jotka liittyivät vahvasti toisiinsa. Ilman kuvia ei teksteillä ollut merkitystä. Itkin ja raivosin tapahtunutta, kunnes tajusin, että en ollut tilanteessa yksin. Menetin kolmen vuoden työn ja olin silloin tien päässä. Mietin, että oliko tämä nyt tässä. Toinen kirjamme oli tulossa samana syksynä  markkinoille, joten mun oli vaan pakko nousta sieltä suosta. Blogini oli aina ollut se paras markkinointikanava kaikelle mitä tein. Vielä silloin Facebook, ei ollut niin vahva kanavana markkinoinnin apuna. Se päivä oli sellainen, että olisi tehnyt mieli huutaa ja sanoa, että se oli nyt tässä. Sitä en silloin tehnyt, enkä ole tehnyt sitä jälkeenpäinkään.



Tänä vuonna olen lausunut ääneen myös monta kertaa lauseen, lopetan bloggaamisen. Tämä on tullut puhtaasti väsymyksestä, josta olen kertonut muutamaan kertaan blogissani. Liian paljon päätyötä ja liian paljon huolta äidistä. Kuitenkin mun maailman paras tätikaverini Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia on ollut niinä päivinä mulle se paras tuki. Tiia on sina sanonut, että ”älä lopeta, maailma tarvitsee sun gluteenittomia postauksia, hidasta vaikka tahtia”. Siitä syystä ja noiden sanojen voimin olen aina päättänyt jatkaa. Paras päätös itseni kannalta viimeisen vuoden aikana on ollut juuri se, että hidastin tahtia. Ennen blogiteksti tuli joka päivä, mutta nyt vain 2-3 kertaa viikossa. Se on paras päätös pitkään aikaan. Mietin, että ei se määrä, vaan laatu. Parempaa tulee aikaiseksi, kun ei tee sitä hampaat irvessä ja mieli mustana.

Paljon olisi tarinoita kerrottavana ja paljon tarinoita syntyy tällä elämäntyylillä. Jotkut päätyvät blogiin ja jotkut päätyvät muihin kanaviin.

Kiitos teille, jotka olette pysyneet matkassani vuosien aikana. Osa on ollut mukana alusta saakka ja osa on tullut matkan varrelta kyytiin. Kiitos myös teille, joista on myös muodostunut vuosien myötä ystävikseni. Koskaan ei ole liian myöhäistä solmia uusia ystävyyssuhteita.

Ihanaa on olla teini-ikään ehtineen blogin äiti. Ihanaa kun olette. Ilman teitä lukijoita blogini ei olisi mitään.

Maiju

46 kommenttia:

  1. Samoin kävi minulle. Blogini oli vuodatuksessa ja yhtenä päivänä kaikki katosi. Silloin otti päähän ja paljon. Olinkin jonkun aikaa aika hiljaa ja aloin opetella bloggeria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan silloin kun ajattelin, että tällaista ei voi tapahtua, että tällaista ei voi käydä. Tuntui, että vuosien työ valui läpi sormien kuin hiekka. Täytyy sanoa, että sinä päivänä vuodatus sinetöi tulevaisuutensa.

      Poista
  2. Paljon onnea Maiju sinulle ja blogillesi <3. 13-vuotta on todella pitkä taival ja uskon sinun siihen kasvaneen jo kiinni. Ymmärrän kyllä hyvin myös väsymisen ja silloin onkin hyvä pitää pientä lomaa.
    Oma blogi-lomani on vaan kohta ollut luvattoman pitkä, mutta eiköhän se tästä vielä lutviudu, tällä hetkellä ei vaan kerta kaikkiaan noin kokkaushommat innosta, kuka hullu viettää 30 asteen lämmöllä keittiössä :D.
    Pusuja ja haleja sulle Maiju <3.... blogiasia ja muita kanavia on ollut kiva seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää antaa itselleen aikaa, kun tulee sellainen hetki. Sinulla on ollut niin isoja asioita tässä viime aikoina, joten varmasti asiat on pakko lokeroida tärkeysjärjestykseen <3 Kyllä se aika sieltä varmaan vielä tulee <3

      Poista
  3. Sua on ihan todella ihana seurata kaikissa kanavissa, joten todellakin termi sisällöntuottaja on parempi nykyään kuin bloggaaja sinulle(kin)! Tahdin hidastaminen on ollut lääke itselläki siihen, ettei stressaa enää niin paljoa. 2-4 postausta viikossa on oikein hyvä opiskeluiden ja muiden töiden ohella - samalla kun päivittää vielä tubea silloin tällöin ja Instaa päivittäin.

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hannamaria on ollut myös ihana tutustua sinuun ja on kiva seurata, kun on joskus nähnyt. Sitä ikään kuin tuntee sen sisällöntuottajan paremmin. Juuri näin, kuunnellaan sisintämme, eikä polteta vakan alla kynttilää :)

      Poista
  4. Muistan tuon vuodatuksen alasmenon. Monet olivat ihan kauhuissaan, kun kaikki katosi. Itsellä taisi silloin olla ensimmäinen harjoitelma menossa. Vai oliko jo nykyinen, kun sekin on näköjään jo ollut 8 vuotta. Mihin tämä aika katoaa?
    Olen seurannut sinuakin jo aika kauan ja mukana pysyn takiainen.
    Onnea blogillesi ja kiitos näistä vuosista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä muistan, että olet ollut matkassani jo niin kauan. Ihanaa kun olet <3 Minulla on sinusta muistokin. Sinähän teit joskus vuosia sitten minulle kirjaillun pienen pöytäliinan, eikö niin ollut?

      Poista
    2. Taisinpa suakin kiusata omilla räpellyksillä. Ja mulla on pari sun korttia, mun aarteita.

      Poista
    3. Minä muistan aina sinut, kun se liina tulee esiin <3

      Poista
  5. Minä olen ehkä kolme,neljä vuotta seuraillut sinun tekstejäsi,kun niin vähän on ikääni lähellä olevia blokkareita ja kiva kun olet nyt fasessakin..ja sinulla varmaan insta tilikin? terv.Anja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä todella ei ole niin paljon. Varmasti on kiva lukea saman ikäisten juttuja, vaikka aina en ihan aikuinen olekaan :) Olen todellakin myös Instassa ja myös youtubessa. Molemmista löytyy sekä Pinkit korkokengät että myös Tädit tubettaa nimilllä. Ihanaa kun olet minut löytänyt. Sinä kommentoit aina niin kivasti <3

      Poista
  6. Itsellä meni myös aikoinaan monet kortti-ja puutarhakuvat kankkulan kaivoon. Instaa lukuunottamatta puhti uuteen blogiin ei ole enää kantanut. Yrittänyt kyllä, mutta ei niin ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuossa vaiheessa varmaan monta jäi matkalle blogien kanssa. Vuodatus oli helppo käyttöliittymä ja harmi, että sille kävi mitä kävi <3

      Poista
  7. Mukana en ole vielä pitkään ollut, pari vuotta vasta. Voin kyllä arvata, että silloin kuusi vuotta sitten olet ollut todella turhautunut. Ihanaa, että sieltä suosta nousit.

    Kuuntele sydäntäsi, ota aikaa itsellesi, nauti elämästä. Rakasta. Huolesi äidistä on raskas, tiedän sen omalta kohdaltanikin mitä on huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Alzheimer, omaiselle rankka, itse potilas ei niinkään tiedosta omaa tilaansa. VOIMIA!

    Rakkaudella Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin oli vähän aikaa aika turhautunut olo. Ei tiennyt oikein miten jatkaa. Sen tiesin, että enää ei olisi paikkani ollut vuodatuksessa. Tuo vei pohjan niiltä aiheilta ja päätin lopettaa. No onneksi tuli muut aiheet ja sanoisinko, että yhtään en ole katunut, että uudet aiheet tuli kuvioihin. Olen saanut tällä saralla varmasti paljon enemmän aikaan <3

      Poista
  8. Supermaiju! Urauurtaja <3 hei ihan ensimmäisiä aikuistubettajiakin, näin ainakin tuntuu. <3 Ymmärrän, kun kiirettä pukkaa, niin videot, paitsi tubevideot, niissähän sulla on hirveä homma, mutta insta stories, facelive on helpompaa ja ehkä koko ajan enemmän ja enemmä se juttukin.

    Olen itse ainakin huomannut, että viime aikoina monen monet yhteistyöehdotukset koskevat aina instaa eli olisiko blogi hieman jo vanhaa aikaa.

    Ehdottomasti älä lopeta, sulla on täällä niin hyvä forumi ja tämä tukee kuitenkin sun sisällöntuotantoa ja kokonaisuutta, teet omaan tahtiin silloin kun tuntuu siltä. Sen huomaa, kun vuosi tätä tekee, itsellä vasta 4v takana, niin enää ei jaksa painaa samaan tahtiin kuin ennen ja hyvä niin, blogin pitää olla iloinen asia, eikä pakko.

    Muiskis ja kiitos niin paljon kauniista sanoista ja aina kun mietit sitä lopettamista, niin täällä ollaan, en vaan yksinkertaisesti salli sitä, että lopetat. Ehkei sellaista tarvitse edes päättää, blogi voi hiipua ihan luonnollisestikin ja sieltä taas nousta, paras on ettet päätä mitään äkkinäistä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, kun olet antanut minulle voimia silloin, kun niitä ei ole ollut. Tiedän, että sinä tiedät ja monesti olet minuun viisaita sanoja valanut <3 Meitä ei voi mikään koskaan erottaa. Tuemme toisiamme aina.

      Poista
  9. Yksi innoituksen lähde minulle olit sinä, että aloin bloggaamaan, vaikka tällä hetkellä on olo ollut, että lopetan jo reilun vuoden jälkeen ihmisten kateuden takia. Olet ihana ja sinun erilaisuutesi onkin se juttu miksi sinua olen vuosia seurannut. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisitko jos sanoisin, että aikoinaan vähän samoja syitä oli myös minulla kun lopetin nuo aiheet. Olin vuosia antanut niin monille niin paljon. Kun tein kaksi kirjaa, niin huomasin, että moni niistä ihmisistä, joita olin heidän alkutaipaleellaan tukenut, alkoi osoittamaan kateuden merkkejä. Silloin päätin, että minä jätän mielummin noi hommat. Muistan kyllä vieläkin ne ihmiset, jotka alkoi pissiä muroihini. Muisti on pitkä

      Poista
  10. Innostuin kortteilusta kun lueskelin sun ohjeitasi ja lueskelin blogiasi. Minäkin aloitin vuodatuksen puolella, harmitti kans ne kuvien häviäminen.
    Oon samaa mieltä ettei kannata matkia mitä toist kirjoittaa. Minä en edes osaa mitään hienouksia tehdä. Kirjoitan normi arkielämästä.
    Tykkään kirjoitella.
    Jatka sinäkin, lueskelen välillä blogiasi, mutta Facessa useammin.
    Hyvää kesän jatkoa sinulle ja jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä Tuija, kuinka silloin jo olit messissä näissä hommissa. On ihanaa, kun on paljon teitä vielä mukana, jotka oli jo silloin. Arvostan sitä kovasti.

      Poista
  11. Onnea teini-ikäiselle <3 Näissä piireissä se on luku, johon harva yltää! Mikäköhän lie blogien keski-ikä?..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos business. Musta tuntuu, että paljon tuli joskus 10 vuotta sitten mukaan blogimaailmaan. Keski-ikä varmaan voisi olla joku 8 vuotta.

      Poista
  12. Onnea pitkästä taipaleesta!
    Olet kyllä aikaansaava ja ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hanne. Haluan elää elämääni niin ettei sitten vanha kaduta.

      Poista
  13. Paljon onnea upealle blogillesi ja kiitos kaikesta siitä työmäärästä, mitä olet tehnyt bloggaamisen eteen! Muistan, että omasta vuodatuksen blogistani myös hävisi joskus kuvat ja ketutti ihan älyttömästi.
    Onneksi et ole tiukoissakaan paikoissa luovuttanut, vaan jatkoit sitkeästi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana. Elämässä ei saa luovuttaa edes niinä vaikeina hetkinä. Pitää aina uskoa, että on jotain mitä voi vielä tavoitella. Hetken se harmittaa, mutta pitää osata päästää irti.

      Poista
  14. Onneksi et lopettanut silloin kuusi vuotta sitten, muuten ei mekään olisi tavattu! Onnea teini-ikäiselle blogille ja onnea sinulle, joka blogia kirjoitat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Positiivisesti ajateltu. Olisi jäänyt niin paljon ihania juttuja kokematta. Minä en ole luovuttaja tyyppi. Haluan aina katsoa eteenpäin ja jättää taakse ne asiat, jotka toivat niitä kolhuja.

      Poista
  15. Onnea teinille! Älä vain lopeta bloggaamista. Juttujasi on mukava lukea, vaikka niitä tulisi harvemminkin.

    Ihanaa kesän jatkoa sinulle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas ihana Mannilainen, en mä lopeta. Lupaan sen, sitten vaikka harvemmin ja somettamista, ei vaan pysty lopettamaan <3

      Poista
  16. Voi Maiju - sinä olet varsinainen uranuurtaja täällä blogistaniassa! Monessakin mielessä. Olet yksi ensimmäisiä blogeja, joita itse viisi ja puoli vuotta sitten aloin seuraamaan ja täällä sitä vain ollaan edelleenkin:) Itsekin olin jossain vaiheessa lopettaa, sillä tuntui, että se leipätyö vei niin suuren osan elämästäni ettei blogille kerta kaikkiaan riitä aikaa. Mutta sitten törmäsin siihen Slow blogging -manifestiin ja tajusin, että kyllä blogata voi omaankin tahtiinsa. Ei se määrä vaan laatu. Ja into ja ilo tähän touhuun.
    Minä niin tykkään, kun jaksat vielä kaiken muun keskellä blogatakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein juuri sen päätyön ja vapaa-ajan sovittaminen olla vaikeaa, jos muitakin haastavia juttuja sattuu samaan aikaan elämään. Mehän sen tiedämme. Muistan aina sun kirjotuksen hitaasta bloggaamisesta ja päätin liittyä sinun lailla niihin. Sinä olet myös niin ihana ja aina niin luotettava ja vilpitön, sinuun minä luotan <3

      Poista
  17. Onnea teini-ikäiselle, kyllä se elämä siitä rauhoittuu :-)
    Nimimerkki 15 vuotta täyteen ensi keväänä bloggaamisen saralla: https://www.meriharakka.net aloitti samoihin aikoihin kuin http://www.alexstubb.com - ja meillä kummallakin on jopa vielä kaikki jutut tuolta ajalta blogeissamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hieno saavutus. Olenkohan kysynyt koskaan sulta, että aloititteko suoraan matkakertomuksilla eli onko teidän jutut pysyneet samoina blogin alusta saakka? Minua harmittaa suunnattomasti, että tuo mun alkuhistoria hävisi taivaan tuuliin, sieltä oli todella ihana käydä katsomassa oma kehittymisensä.

      Poista
  18. Sinun blogiuraasi ei voi kuin ihailla. Ja ihanaa, että edelleen jaksat touhuta bloginkin kanssa. Tämä taitaa olla minun ekoja blogeja joita aloin seurata. Jo ennen meidän blogia. Onnea ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jani. Muistan kyllä kun aloitte seuraamaan ja kommentoimaan. Muistan senkin kun näimme ensimmäistä ja toista kertaa. Tokalla kertaa kolahditte suoraan mun sydämeen <3 molemmat

      Poista
  19. Minulle myös olet ensimmäisiä blogeja joita aloin seurata.Olen 50v nainen maalta,kiva nähdä miten kaupunkilainen ikätoveri elelee😉olen todella ihmetellyt miten ennätät olla niin aktiivinen somessa!?
    Varmasti voit harventaa postauksia mutta älä vielä lopeta?minäkin olen gluteeniton, tykkään hiusjutuista (kampaaja)jne..sinua on ollut kiva seurata 💟
    Eihän sinun tarvitse olla ihan niin aktiivinen,väsyyhän siinä jokainen ennen pitkää..ehkä kerran kaksi viikossa?
    Olet ainoita linkkejäni kaupunkilaiselämään😁😂voimia ja jaksamista,vähennä,älä lopeta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun sinä niin kauniisti kirjoitit. En todellakaan aio lopettaa. On ihana kirjoittaa juuri sinunlaisille lukijoille. Juuri sinunlaisten lukijoiden takia aion jaksaa <3 Sitten juuri vähemmän. Nykyään olenkin jo typistänyt tuohon noin 2 kertaan viikossa <3

      Poista
  20. Pitkä taival sinulla on takana ja kovasti olet töitä tehnyt sen eteen. Ymmärrän että joskus tulee väsy niin kuin meille kaikille kun elämä lyö poskelle...kuitenkin kun paineet helpottaa tulee uusi into tai sitten eräs aikakausi jää taakse. Toivon kyllä kovasti että blogisi säilyy ja jaksat kaiken keskellä meitä kaikkia ilahduttaa. Niin ja tädit ei ole tätejä jos jompikumpi puuttuu...onneksi löysin teidät ja sinut. Jaksamista arkeesi ja tee juuri niin paljon tai vähän kuin sinusta tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Ansku. Todellakin tädit on yhdessä tätejä, sen olemme oivaltaneet ja ilmant toista ei ole toista <3

      Poista
  21. Oikein paljon onnea! Sun seurassa viihtyy, saat hymyn huulille tai oikeastaan kunnon naurun ilmoille 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru, ihanaa kun ollaan opittu tuntemaan paremmin näin somen kautta <3

      Poista
  22. Hei ! Olen vasta muutama kuukausi sitten tullut tänne blogimaailmaan. Sinun blogisi on ensimmäinen, jota aloin lukea. Itsekin olen 55-vuotias, mielenkiintoista seurata samanikäisen bloggaajan elämää. Aikuisbloggaajia ei niin paljon ole. Mukavaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kun olet löytönyt blogiini. Oikeassa olet, että tämän ikäisten blogeja ei ole paljon. Minä sanon aina, että pidän blogimaailmassa ikääni vahvuutena. Erotun ikäni perusteella hyvin massasta. Toivottavasti olet tutustunut Nelkytplus blogeihin. Sieltä voi löytyä muitakin seurattavia.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.