maanantai 27. elokuuta 2018

Kuka pitää minua kädestä?

Kun isäni parikymmentä vuotta sitten kuoli, niin silloin huomasin, että minussa puhkeksi herkempi puoli esiin. Isäni oli ensimmäinen lähiomainen, joka minulta kuoli. Koskaan aiemmin en ollut joutunut kuoleman kanssa tekemisiin. Muistan aina sen, että siitä hetkestä vasta opin asettumaan muiden vastaavassa tilanteessa olevien asemaan. Silloin vasta ymmärsi, että mitä on kuolema ja että sen, että se on niin lopullista. Koskaan aiemmin ei ollut joutunut tällaista kokemaan. Silloin vasta opin elämästä paljon, olin silloin 34 vuotias.

Kun äitini on nyt välillä huonossa kunnossa, sitä on alkanut miettimään taas syntyjä syviä ja myös elämän rajallisuutta. Olen alkanut miettimään vanhuutta, vanhenemista ja sitä kuinka ihminen on silloin niin heikoimmillaan ja toisten ihmisten armoilla. Olen miettinyt, että kuinka toista ihmistä pitää rauhoittaa pelkojen kohdatessa ja kuinka toiselle pitää näyttää, että välittää. Äitini on usein kysynyt, että "onko hän ollut hyvä äiti", kun sanon, että paras kaikista, näen hänen herkistyvän.


Kuka pitää minua kädestä?


Kun ihminen tulee vanhaksi, niin hänelle on tärkeää se, että joku koskettaa ja puhuu hänelle kauniisti. Ainakin oman äitini kohdalla tätä toivon ja tiedän, että se on hänelle tärkeää. Eräänä aamuna kävelin metroasemalta töihin ja minulle tuli hyvin vahvana ajatus, että kuka pitää minua kädestä kiinni, kun olen vanha? Kun käyn äitiäni katsomassa sairaalassa pidän häntä usein kädestä kun juttelen hänelle. Tajusin, että ei ole päivänselvää, että joku pitää minua kädestä, kun olen tuossa tilanteessa.



Joskus leikkisästi sanoin siskontytölleni Sinille, että "onneksi olkoon sinusta tulee isona minun omaishoitaja". Sitten nauroimme Sinin kanssa vedet silmissä. Kuitenkin tämä asia kummittelee aina välillä mielessäni, että miten käy, kun itselläni ei ole omia lapsia.

Toivon, että olen tehnyt elämässä jotain hyvää ja jotain oikein, että joku tulee silittämään minua ja pitämään minua kädestä. Tekisi mieli melkein nimetä tähän ne ihmiset, jotka sitten saavat/joutuvat hoitamaan tämän homman.

Olen miettinyt myös sitä, että onneksi minulla on paljon itseäni melkein 30 vuotta nuorempia kavereita, että ehkä he sitten vielä muistavat tulla silittelemään minua sairaalaan tai vanhankotiin. Ihminen kaipaa kosketusta, ihminen kaipaa silitystä.

Kuka lupaa tulla tekemään tämän, kun olen heikoimmillani? Voin ottaa ilmoittautumisia vastaan. Tällaisia mietteitä näin viikon alkuun.

Maiju

12 kommenttia:

  1. Maiju kosketti ja syvää ja ymmärrän hyvin kaiken mitä tunnet ja mistä kirjoitat. Jos olen yhtään saanut mummieni geenejä, toinen 97v ja toinen eli 102-vuotiaaksi, niin minä lupaan tulla silittelemään sinua, jos olen siinä kunnossa vielä itsekin. <3

    Jotenkin sitä myös vanhempana ajattelee, ettei halua omia lapsiaan sitten vaivata, jos joutuu palvelutaloon jne. toivoo, että se omakin silittelijä löytyisi muualta. Luvataan sitten silitellä toinen toisiamme, jos ei ole enää omia rakkaita miehiä meitä hoivaamassa. Ties vaikka yhdessä muutettaisiin johonkin mökkiin ja tietenkin se olisi stadissa.


    Niin asiaa kirjoitat, jokainen meistä kaipaa kosketusta, vauvasta vaariin ja aina. <3 Kosketuksella on ihan hyvää tekevä ja parantava voima.

    Paljon silityksiä sinne Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voidaan perustaa joku "silitystoimisto", jossa sitten silitellään toisiamme. Välillä tubetetaan ja sitten taas silitellään <3

      Poista
  2. Maiju ja Tiia myos, ei yhtaan hassu ajatus perustaa rinkia! (hih a ja o ei suostu toimimaan) tai asumisyhteisoa jossa osallistujat pitavat myos huolta toisistaan silitten katta ja askynkkaa tarjoten (eli tukien) . Itse mys 50 tayttanyt ja elan myos vaihetta jossa saan pitaa huolta omasta vanhemmasta. siispa silmat auenneet niin omaan vanhenemiseen kuin siihen miten vanhukset ymparillamme elavat ja voivat. Asun Hki/Arabianrannassa ja lahellamme on senjoritalo joka on ainakin osittain heidan itsensa suunittelema. Loppukiri niminen asumisyksikko jos se nyt on oikea nimitys ja idea on mielestani loistava eli saat elaa itsenaista, turvallisesti elamaa arvokkassti yhteisollisessa ilmapiirissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vaan suunnittelemaan, että millaisen vanhuuden haluamme ja mitä haluamme tältä yhteisöltä <3

      Poista
  3. Yksi syvimpiä ahdistuksiani; olen lapseton, sisaruksia ei ole, ei läheisiä ystäväperheitä.. Yksinkö ja unohdettunako elän vanhuuteni ☹️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, nyt meidän pitää alkaa miettimään tätä asiaa enemmänkin. Perustetaan jo nyt joku hoivakoti, joka silittää meitä ja puhuu meille nätisti, kun ollaan vanhoja. Pidetään yhdessä hauskaa ja iloitaan <3

      Poista
  4. Me ystäväni kanssa on suunniteltu, että perustetaan oma "hoivakoti"-kommuuni, jossa toisiamme tukien pärjäisimme aika pitkälle ja saisimme toisistamme seuraa ja tukea. Se on vain vielä täysin haaveiluasteella.

    Tiedän tuon tunteen, ja olen miettinyt minäkin, kuka minua hoitaa sitten, kun tarvitsen apua ja paijausta. Nyt pyrin antamaan kaiken tukeni, mitä jaksan, äidille. Hän tarvitsee minua nyt, vaikkei sitä tunnu edes aina ymmärtävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiina, ollaan samoilla linjoilla. Hyvin paljon tullut kommentointia tähän aiheeseen eri kanaviin ja näyttää olevan aihe, joka mietityttää meitä useampia <3

      Poista
  5. Aina valmis silittämään päästä, pitämään kädestä ja halimaan, joten ilmottaudun vapaaehtoiseksi. Olet Maiju ihana ja sinulle varmasti riittää kädestäpitäjiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, aika monta on jo ilmoittautunut hommaan :) kohta on hyvä jengi kasassa. Lupaan olla kiltti mummeli :)

      Poista
  6. Kyllä väkisinkin tuollaisia ajatuksia herää, kun ikää tulee lisää. Meillä on yksi lapsi, mutta eihän hänkään jatkuvasti pysty meistä huolta pitämään sitten kun sen aika tulee. Kyllä sitä varmaan aikas yksin saa sitten joskus vuodeosastolla aikanaan maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että keksimme ennen sitä jonkun kivan paikan, jossa voimme yhdessä viettää ihanaa ja iloistaa aikaa <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.