maanantai 17. syyskuuta 2018

Kun mieli järkkyy - riittääkö lääkäriltä ymmärrystä?

Olen ollut puolitoista viikkoa sairaslomalla, koska omat voimat katosivat muutaman eri asian summana. Kirjoitin aiheesta Kun viemäri menee tukkoon. Tuo kirjoitus tuli heti tuoreeltaan, kun voimat olivat ihan lopussa. Kirjoitin siitä, kun työkaverit puuttuivat tilanteeseeni ja kehottivat lähtemään työterveysasemalle. Itse olisin varmasti vielä sinnitellyt asian kanssa ja yrittänyt vain jaksaa.

Sain ensiksi viikon sairaslomaa ja käskyn tehdä asioita, jotka tuntuvat kivoilta. Tapasin ensimmäisellä kerralla aivan mielettömän ymmärtäväisen lääkärin. Kivojenkin asioiden välissä välillä on ahdistanut ihan hitosti. Sille ei vaan voi mitään, kun alkaa rintaa puristaa ja itkettää. Jokainen, joka on joskus ahdistunut tai uupunut, niin varmasti tietävät, että mistä puhun.

Viikon kuluttua minulla oli käsky tulla uudestaan lääkäriin ja sitten katsotaan jatko. Siinä vaiheessa oli vielä ahdistus suuri, vaikka yritin jaksaa. Kun menin lääkärin vastaanotolle, niin itkien purin tilannetta, että missä sillä hetkellä mennään. Olin ollut viikon sairaslomalla. Lääkäri kuunteli minua ja kun lopetin, hän sanoi, että "jos kirjoitan sinulle vielä pari päivää sairaslomaa". Olin ihan äimän käkenä, että "etkö kuullut ollenkaan, että mitä minulle kuuluu"? Kuulin vain lääkärin toteavan, että "KELA ei oikein ymmärrä näitä työuupumisia".  Itkun seasta sain vaan sanottua, että "nyt on tilanne se, että en välitä mitä KELA ymmärtää tai mitä työnantaja sanoo, nyt mun on pakko ajatella vain itseäni". Olen kerran aiemmin ollut tässä vastaavassa tilanteessa tiesin, että viikko sairaslomaa ei riitä. Lääkäri vain totesi, että "kyllä nyt vaan pitäisi jaksaa ja kyllä nyt vaan pitäisi mennä töihin". Siinä vaiheessa olisin melkein ollut valmis menemään irtisanomaan itseni, jos mun vaan olisi ollut pakko jaksaa.  Täytyy sanoa, että en ole koskaan tuntenut itseäni niin pieneksi, enkä ymmärtänyt ollenkaan sitä, että miksi minun pitäisi jaksaa, jos en jaksaisi.  Ilman työkavereita olisin vaan yrittänyt jaksaa ja kun lopulta lähden hakemaan apua, tulee vastaan lääkäri, jonka ainoa ohje on, että "kyllä nyt vaan pitäisi jaksaa".

Kun lähdin lääkäristä. Otin kaksi puhelua toisen miehelleni ja toisen ystävälleni. Oli pakko purkaa tilanne suoralta kädeltä ja todeta, että nyt loppui multakin ymmärrys lääkäriin.  Mieheni on varmasti se, joka on nähnyt tilanteeni parhaiten ja tietää, että olenko kunnossa vai enkö ole. Hänkin ihmetteli lääkärin kommentteja.



Mietin vielä seuraavana päivänä noita lääkärin sanoja. Mietin, että kun ihminen on heikoimmillaan, niin miksi lääkäri vetää mattoa jalkojen alta juuri silloin, kun tuntuu, että sitä mattoa ei siellä edes ole.

Sanoin lääkärille, että olen niin kovasti yrittänyt. Olen ajatellut, että en jää sänkyyn makaamaan ja yritän joka päivä nousta ylös sekä yritän joka päivä nähdä asioissa mukavia juttuja. Silti tuostakin huolimatta tuntuu välillä ihan sairaan pahalta. Mietin mielessäni, että täytyykö ihmisen jaksaa, jos ei hän jaksa. 

Jouduin tekemään päätöksen, että en tule enää koskaan menemään kyseisen lääkärin vastaanotolle. Itse päätin, että koskaan kukaan ei tule minulle sanomaan, että minun olisi pakko jaksaa, jos en jonain päivänä jaksa. Koskaan ei kukaan saa vetää mattoa minun jalkojeni alta.



Haluan puhua näistä asioista siksi, että näistä asioista puhutaan ääneen. Varmasti meille monille tulee niitä hetkiä, kun ei jaksa. Itselläni tuli voimaa vieviä asioita päällekkäin (työuupumus ja äidin pahentunut alzheimer) ja siksi voimani ehtyivät. Haluan kertoa, että se on ihan okei, että näin tapahtuu. Se on ihan okei, että aina ei jaksa. Aina tarvitse jaksaa, edes lääkärin käskystä.

Kaikesta huolimatta haluan jaksaa uskoa siihen, että tästä kaikesta selvitään. Joka päivä haluan nähdä kuitenkin sen auringon sieltä pilvien takaa.

Maiju

41 kommenttia:

  1. Valitettavasti usein varsinkin kokemattomat lääkärit eivät näe sitä kokonaistilannetta. Tokikaan Kela ei työuupumusta pidä sairausloman perusteena, mutta usein siinä on unettomuutta tms. muita tekijöitä, jotka kyllä sairauslomaan riittävät..

    Missään nimessä töissä ei pidä sinnitellä niillä viimeisillä voimillaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässäkin olisi ollut muutakin diagnoosia tarjolla. Verenpaineet on koko syksyn taas paukkuneet sellaisia lukemissa, että yleensä jo on ohjattu heti hoitoon tuollaisilla lukemilla.

      Poista
  2. Aina ei vaan jaksa, näin se menee. Ymmärtäväinen lääkäri olisi kirjoittanut sinulle joko unettomuus-diagnoosin tai masennus-diagnoosin. Näiden turvin minä olen saanut lomaa silloin, kun arjen vaatimukset ovat ylittäneet voimavarat. (Työ)uupumusta (= uupumista liiallisiin vaatimuksiin elämässä yleensä) kun ei tosiaan katsota sairaudeksi. Mutta harmillista on, että uupumus voi johtaa sairauksiin, esim. masennukseen. Ja minulla ainakin oli unettomuudesta lähtien vaikka mitä vaivoja: sydänoireita, ripulia, jatkuvaa vatsakipua ym. Elimistö alkaa reagoida, jos stressi vaan jatkuu ja jatkuu. Lopulta tulee sitten stoppi. Ehkä joku toinen lääkäri olisi sinulle armollisempi? Ymmärrän tilanteesi, lepo olisi varmasti vielä paikallaan. Toivottavasti saisit vielä mahdollisuuden sairauslomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan äkillinen stressireaktio olisi tullut myös kyseeseen. Lääkäri vaan jostain syystä ei tahtonut varmaan ajatella kuin työnantajan etua. Näin ainakin itselleni tuli mieleen. Päätin, että mun on vaan nyt pakko jaksaa. Vaikka tiedän, että välttämättä ei olisi ollut oikea päätös tämä.

      Poista
  3. Tämä kyllä sai mut niin surulliseksi. Itsekin olen ollut siinä tilanteessa, että en ole jaksanut - ja silti jaksoin ja jaksoin aina vaan, ihan liian pitkään, kunnes tarkkasilmäinen lääkäri näki tilanteeni ja vyyhti lähti purkautumaan.

    Toivottavasti pääset asiansa osaavalle lääkärille, joka määrää sulle sairaslomaa. Se on kyllä mahdollista, sanoipa Kela mitä hyvänsä. Vaikka uupumus ei (outoa kyllä!) ole syy sairaslomaan, niin masennus on, ja sen pitäisi jokaisen lääkärinkin tietää.

    Ihan hurjasti voimia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis tarkennan vielä, että omasta mielestäni kyllä uupumus on todellakin hyvä syy sairaslomalle, mutta Kelan (murr!) silmissä se ei ole. Masennuksesta sen sijaan voi määrätä sairaslomalle, joten ymmärtäväinen lääkäri voisi määrätä saikkua sen perusteella.

      Poista
    2. Se on jännä, että muutamat kansanedustajat ovat avoimesti kertoneet omasta uupumuksestaan ja ovat pitkillä sairaslomilla. Tuntuu, että laki ei ole kaikille sama. <3

      Poista
  4. Uupuminen syntyy pitkän ajan ja usein monet eri asiat ajavat siihen, miten ihmeessä siitä voisi viikossa taikka kahdessakaan toipua. Olen käynyt kerran sen läpi, raskaimpia vaiheita elämässäni. Tyly lääkäri. Jaksamista Maiju, ystävät, puhuminen ,kivat asiat ja aika auttavat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin se tulee pitkän ajan kuluessa ikään kuin salaa hiipien. Joo ihan kahdessakaan viikossa ei nämä yleensä ohi mene <3

      Poista
  5. Tämä oli hieno ja rohkea kirjoitus, tykkäsin siitä! Voimia toipumiseen <3

    www.lily.fi/blogit/valonkantaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yleensä avoin niin ilossani kuin surussani. <3

      Poista
  6. Varmasti löydät lääkärin joka ymmärtää sinun tilanteen, tai ainankin toivon. Ei kenenkään pidä arvioida ja pakottaa jaksamaan. Aika kummalliselta tuo vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että olisin löytänyt. Harvoin vaan enää jaksaa lähteä etsimään, kun sattuu kohdalle näin ymmärtämätön lääkäri.

      Poista
  7. Oliko tämä työpaikkalääkäri, joka pitää nyt jotenkin työpaikan puolia eikä potilaan. En vaan ymmärrä!!!!!!!!! Käynyt läpi 30-vuotiaana saman ja olin silloin 5-viikkoa sairiksella. Palasin töihin eri työtehtävään, mikä oli paras juttu, taakkani oli kevennytty. Mutta itse toipuminen vei kyllä pitempään ja sellainen henkien taisto silloin oli, että olenko jotenkin epäonnistunut. Senkin voin paljastaa, etten tuon episodi jälkeen koskaan enää ollut ihan sama, jokin meni rikki. Keskittymiskyky, unen hauraus eli helposti kärsin unettomuudesta ja jos yksi yö menee peffalleen, niin menee sitten monta. Yksi hyväkin asia oli, tiedän omat rajani ja aika itsekäästi pidän niistä kiinni, jos ahdistaa ja en pysty, niin en pysty.

    Nyt toiselle lääkärille on neuvoni, en usko, että olet vielä valmis töihin. <3

    Halit Maiju rakas. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kuinka ollaankin juteltu näistä aikaisemmista kokemuksista. Itsekin 2000-luvun vaihteessa koin saman ja muistan, että kolmen viikon sairasloman jälkeen podin asiaa varamaan liki puoli vuotta. Kesti vuosia, kun pystyin aiheesta itkemättä puhumaan.

      Poista
  8. Hyvä aihe! Näinhän se menee. Joskus voi totaalinen uupumus tulla kuin puskista tyyliin 'eihän tämä voi tapahtua minulle', mutta kun se vain voi. Pahinta on kohdata epävarma, kliininen lääkäri, jolla ei ole mitään intuitiota eikä empatiakykyä tajuta missä mennään.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä puhua näistä kipeistäkin aiheista <3

      Poista
  9. Voimia ja tsemppiä pitää puolensa, näitä kliinisiä lääkäreitäkin on näköjään valitettavasti vielä olemassa ja mullakin on yhdestä kokemusta. Itse olin uupumuksen vuoksi 2 kk sairaslomalla ja palasin töihin 80% kuukaudeksi. Toivon sydämestäni, että sait toisen lääkärin mielipiteen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä näitä on. Tämäkin eläkeikää lähenevä lääkäri vaan varmasti kokee niin, että "ihmisen pitää vaan jaksaa". Helppohan se lääkärin on, kun jos hän on poissa töistä, jotkut muut hoitavat työt. Heillä ei jää työt "rästiin", niin kuin monilla muilla. Siksi ei välttämättä ymmärrä toisenlaisia töitä ja niiden rästejä.

      Poista
  10. Lääkäri on palveluammatti ja se vaatii myös monenlaisia sosiaalisia taitoja ja pelisilmää, jota kaikilla ei ole. Muistan, kun kummityttöni pääsi lääkikseen, niin hänen kanssaan samalta valmennuskurssilta pääsi yksi kundi, jota tyttö oli ihmetellyt, että kuinka hänen tyylisensä (todella töykeä ja ylimielinen) henkilö haluaa just lääkäriksi, ihmisten auttajaksi. No, ehkä kundi kasvaa matkalla, mutta hän kuulemma aikoo erikoistua patologiaan, niin nauroimme, että jahas, varmaan sopivin vaihtoehto. 😊

    Ja esimiestyössä toivon itse, että kaikki jaksaa pitää huolta itsestään ja puolensa ja hakea apua, niinkuin olet tehnyt! Työpaikkalääkäreiden palveluista kannattaa myös antaa palautetta, koska nimettyä lääkäriä voi vaihtaa myös kesken sopimuskauden ja jos lääkäriasema vaikuttaa huonotasoiselta, niin toki voi kilpailuttaa myös toisen toimijan.

    Ja parasta, ettet vaikene! Mitä enemmän vaikeista asioista puhutaan ja tuodaan esiin, sen helpompi niitä on myös hoitaa.

    Ihania mökkipäiviä teille - nauttikaa, satoi tai paistoi; luonto on niin kaunis näin alkusyksystä, kiva liikkua ja touhuta ulkona. 🍁 Paljon rakkautta ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin sosiaaliset taidot olisi plussaa, jos niitä lääkärillä olisi <3 Ehkä tuo lääkäri kohta jää eläkkeelle, mun ei onneksi pidä jatkossa häntä valita. En aio hyväksyä enää häneltä edes reseptien uusimista. Niin tuo minua loukkasi. Kun en ole koskaan poissa töistä ja sitten hädän hetkellä ei ymmärrä toisen hätää. Kiitos Affe <3

      Poista
  11. Hieno kirjoitus ja rohkeakin. Näistä asioista ei paljoa puhuta, ainakaan me miehet emme puhu, en minäkään, vaikka joskus (alle 25 vuotiaana) olisi ollut parempi puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Timo. Olen päättänyt olla avoin ja puhua myös ongelmista. Näin ei luulla, että mikäs tuolla kun aina vaan hymy huulilla laskettelee laulellen vesiä. Näkee, että myös minulla on omat kipuiluni. Onneksi nyt on jo vähän aurinkoa näkynyt <3 Kannattaa puhua <3

      Poista
  12. Hyvä teksti! Valitettavasti harvoin ne ymmärtää kenellä ei ole tällästä tilannetta ollut :( itsekin romahduspisteessä lopetin koulun jota kävin työn ohella ja jatkuvasti multa kyseltiin, että eikö kiinnostanut tai alkoiko laiskottamaan. Kun asiat olisikin niin yksinkertaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä nämä asiat ymmärtää, kun on itse kokenut. Voi ihmiset eivät ymmärrä usein näitä asioita. Itse itseään pitää kuunnella <3

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus. Aina ei tarvitse jaksaa. Nyt on aivan oikea aika pitää sairaslomaa. Voimia äidin kanssa. Toivon ilon löytämistä, kauniin näkemistä! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Äidin kanssa onneksi on nyt vähän sellainen kausi, että se ei syö nyt minua, vaikka äidin kunto on mennyt koko ajan alaspäin. Nyt opettelen vaan hyväksymään nuo asiat <3

      Poista
  14. Kyllä mä ihmettelen tuota lääkäriä...kuitenkin kokopäivätyössä olet ja ei turhia sairaslomia ja sitten kun tarvitsee voimaantumista sanotaan noin..pari päivää..hyi helkkari. Kauniita päiviä sinulle ammenna voimia somesta..kiva oli se Alfa tv haastattelu❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Työkaverikin ihmetteli, kun minä olen niitä, jotka eivät ole poissa töistä, kuin vasta 40 asteen kuumeessa. Ei ollenkaan turhia sairaslomia. Sitten kun olisi tarve, niin lääkäri kyseenalaistaa jaksamisen. Se tuntui aika paskalta :(

      Poista
  15. Todella tärkeästä aiheesta puhut. Minähän en enää mene meidän työpaikkalääkärille. Siellä ei ole minua kohdeltu kunnioittavasti vaan väheksytty ihmisen surua ja haukuttu muutenkin ihan maan rakoon. Ei lääkärin kuulu olla se joka alentaa sinun itsetuntoa, vaan sellainen joka yrittää auttaa ja nostaa sinua siitä tilasta jossa olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärin pitäisi kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti. Tämä lääkäri veti mattoa alta ja se ei tuntunut tässä tilanteessa ollenkaan hyvältä.

      Poista
  16. Just joo! Aivan uskomatonta käytöstä lääkäriltä. Taas näitä, jotka ajattelevat vain työnantajan etua.

    Itsekin olen kärsinyt uupumuksesta, mutta siinä homma meni hieman toisin. Tosin lääkäri ei kirjoittanut sairauslomaa, koska ei halunnut laskea minua kotiin lepäämään. Sanoi, etten ehkä enää pystyisi palaamaan töihin. Sen sijaan halusi nähdä minut muutaman viikon välein tripla-ajalla. Useampi kuukausi meni, mutta helpotti. Mutta se ei sano sitä, että se toimii kaikilla. Olin vielä siinä tilanteessa, että jaksoin raahata luuni töihin, enkä itseasiassa edes mennyt lääkärille kyseisen uupumuksen takia, vaan jostain muusta syystä. Asia tuli kuitenkin ilmi, kun lääkäri näki tuskani. Voi jestas, että lääkärit osaavat olla erilaisia.

    Toivon, että saat seuraavalla kerralla paremman lääkärin, joka näkee tilanteesi. Ei uupumusta hoideta parissa päivässä. Apua!

    Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että seuraavan kerran kun viitsin lääkäriin mennä, niin on fiksu lääkäri mukana pelissä. Ihan turhan takia en todellakaan aio mennä. Voi olla, että menee kyllä pitkä aika, ennen kuin viitsin lääkäriin ylipäätään mennä.

      Poista
  17. Voi ei. Tiedän tunteen. Toivottavasti löydät ymmärtävän lääkärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kerralla todella tarkkaan mietin, että kenelle menen.

      Poista
  18. Täälä ruotsissa on nykyään tilanne niin kova että vaikka lääkäri kirjoittaa sairaslomaa niin sairaskassa( kela suomessa) ei välttämättä maksa sairasrahaa , kaikki tuntee jonku jolle näin käyny,kun niin monesti käy näin. Että täälä ei auta vaikka löytäis ymmärtäväisen ja empaatisen lääkärin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on menty eli on jaksettava, vaikka henki hieverissä <3

      Poista
  19. Voimia sinulle. Hienoa että heikkonakin hetkenä ymmärrät oman arvosi... ihmistä ei saa mitata työkyvyllä. Pidä vain tiukasti kiinni oikeudestasi sairastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun oli pakko ja vain mun ihanien työkaverien ansiosta. Onneksi nyt on jo pari päivää ollut parempi fiilis.

      Poista
  20. Hei,en tiedä paljonko auttaa kun kerron että itse olen hyvin usein elämäni aikan, hakeutunut keskustelu/kuuntelu-apuun johonkin mm. "esim.kriisikeskus tms paikka"koska ystäviä ei voi rasittaa omilla murheilla kun heillä on niitä omasta takaakin.
    Olen hakeutunut aikoinaan mm.alkoholistiparantolaan ilman kenenkään kehoitusta,mä olen todennut että itse on huolehdittava itsestään,ei yhteiskunta kovinkaan parastaan näissä asioissa tule vastaan.Kun näkökykyni kahdessa päivässä huononi,sain toisen silmän jälkeen "vanhuksille"tarkoitettua tukiapua vaikean vamman kohdatessa,siitä mitään apua ollut,hoitajan luona kävin 8kertaa puhelemassa,mut näkö oli mennyt se siitä ei siinä puhumiset auttanut.
    Sinä koita hakeutua vaikka et millään jaksaisi,sinä olet kuitenbkin se joka "sinusta itsestäsi pitää huolen" ensisijaisesti.
    Tässä suppeasti mun kokemuksia ja tässä oli vain pienen pieni osa.
    Mä en yritä sanoa että sun on jaksettava mut n'omilla" eväillä,"olet oman elämäsi herra ts rouva"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni, tiedän, että jokaisen pitäisi muistaa, että on oman elämänsä tärkein ihminen. Sitä yritän aina toistaa <3 tsemppiä myös sinulle Anni <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.