torstai 22. marraskuuta 2018

Muistisairaan Hillevin tarina

Teatteri Vantaalla esitettiin tiistai-iltana itselleni niin läheisestä aiheesta kertova näytelmä. Ystäväni tekee töitä teatterissa ja hän kertoi minulle syksyllä, että heille on tulossa marraskuussa muistisairaasta Hillevistä kertova näytelmä teatteriin. Ystäväni kysyi, että haluanko tulla katsomaan näytelmää. Koska aihe on minulle niin tärkeä, minua ei tarvinnut kahta kertaa houkutella. Ystäväni tiesi, että kuinka tärkeästä aiheesta puhutaan kun kyseessä on muistisairaus. Aihe liippaa itseäni niin läheltä äitini sairauden vuoksi.



Mietin etukäteen, että pystynkö hajoamatta katsomaan itselleni niin rankkaa aihetta. Viimeinen vuosi on ollut niin vaikea tämän asian kanssa.

Ennen esitystä juttelin näyttelijä Anne Nielsenin kanssa aiheesta Facebook-livessä. Anne esittää näytelmässä muistisairasta Hilleviä. Anne kertoi, että näytelmä on hauskasti tehty, eikä ole ollenkaan ankea aiheesta riippumatta.








Joskus mietin, että voiko muistisairaalle nauraa? Ennen en voinut nauraa ollenkaan, nykyään nauramme jopa äidin kanssa tietyille asioille. Sanon aina, että en naura äidilleni, vaan nauran niille asioille. On ollut pakko opetella myös nauramaan tämän vaikean asian edessä. Vasta kun opin nauramaan tälle asialle, niin oloni alkoi helpottamaan. Enää en itke niin usein tätä sairautta, joka riisti äidiltäni muistot.

Tarina on saanut alkunsa Helsingin Sanomien lehtileikkeestä, jossa vanha nainen oli löydetty rautatieasemalta tammikuun paukkupakkasilla harhailemasta pumpulimekossaan. Tuosta lehtileikkeestä sai Matti-Juhani Karila idean, joka sittemmin muotoutui muistisairaan Hillevin tarinaksi.



Tarinassa Hillevi matkustaa muistoihinsa, niin todellisiin kuin keksittyihinkin. Hillevin mies Pentti on kuollut jo 80-luvulla, mutta hän seikkailee Hillevin mielessä välillä elävänäkin. Hillevi tanssii muistoissaan punaisissa korkokengissään ja muistelee miestään Penttiä sekä heidän yhteisiä tanssihetkiä. Muistamattomuudessa on se ilo, että kaiken voi muistaa kuin eilisen ja elää uudestaan, mutta ehkä hieman paremmin.

Pari kertaa näytelmän aikana tunteet meinasivat päästä valloilleen. Ensimmäinen kohtaus oli siinä, kun näytelmässä soi Maankorvessa kulkevi lapsosen tie. Tuota laulua olen välillä kuunnellut ja aina silloin on ollut äiti mielessäni. Toinen kohtaus oli näytelmän lopussa, kun Hillevi niin todentuntuisesti oli näkevinään jo monta kymmentä vuotta aiemmin kuolleen Pentti-puolisonsa. Pentti näyttäytyi Hilleville niin toden tuntuisena.

Tunnistin Hillevin tarinan monessa kohtaa äitini. Äitini kanssa olemme monta kertaa keskustelleet siitä, että pääseekö hän taivaaseen, vai mahtuuko edes sinne? Samoja asioita mietti myös Hillevi. Itse olen sanonut äidilleni, että "äiti sinulle on ihan varmasti oma taivaspaikka odottamassa, koska olet ollut aina niin hyvä ihminen".

Menossa oli mukana ihana Ammattijärjestäjä Laura Holmström, josta on tullut itselleni hyvin läheinen. Hänestä saan niin hyvää energiaa, taidamme saada sitä toisistamme.



Kiitos Esko, kun vinkkasit tästä mahdollisuudesta.  Tämä herätti minussa monenlaisia tunteita. Näytelmästä tuli hyvä olo, vaikka pelkäsinkin alkuun aiheensa takia, että miten kestän.

Jos joskus teille tulee mahdollisuus päästä katsomaan Paperineilikka-näytelmää, niin käykää katsomassa. Ihana näytelmä ja vaikeasta aiheestaan huolimatta niin herkän kaunis. Mieletön näyttelijän suoritus Anne Nielseniltä.

Näytelmästä esitetään Teatteri Vantaalla toinen näytös keskiviikkona 28.11.2018 kello 13.00.
Tämän lisäksi näytelmä esitetään Vuotalossa tiistaina 4.12.2018 kello 14.00.

Maiju

2 kommenttia:

  1. Minun mummini oli muistisairas ja hän itsekin tokaisi kerran, että onhan nämä minun jutut välillä aika hauskoja. Rankatkin jutut saa olla välillä hauskoja, sillä tavalla niistä ehkä selviää paremmin.
    Ihanaa iltaa sinulle Maiju <3

    VastaaPoista
  2. Kyllä oli kaunis ja koskettava kokemus. Ihana oli jakaa tämä teatteri-ilta sun kanssa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.