perjantai 7. joulukuuta 2018

Hiton kova vuosi - tammikuussa helpottaa

Välillä manaan, että kuinka kova vuosi tämä on ollut. Vuosi, joka varmasti jää mieleeni sellaisena, että silloin taistelin itseni kanssa välillä todella kovaa. Tämä vuosi on ollut oikein tunteiden vuoristorataa. Välillä nauretaan ja välillä itketään, välillä molempia yhtä aikaa. Suurimpia tunteita on tietenkin herättänyt itsessäni äidin Alzheimerin paheneminen niin nopeasti ja yllättäen. Monta kertaa olen miettinyt, että miten yksi päivä voi muuttaa kaiken. Elokuun 15. päivä muutti kaiken. Silloin en voinut tietää sitä, että kun äiti sairaalaan lähtee, niin kotia ei sieltä enää tulla.

Neljässä kuukaudessa on tapahtunut paljon. Äidin kuukauden sairaalajakson jälkeen hänet siirrettiin kuntoutus- ja seurantajaksolle hoitokotiin. Syyskuisessa hoitokokouksessa yksimielisesti päätettiin, että äitiä ei voida enää kotiuttaa, tämä helpotti minua kovasti. Pelkäsimme sisarusten kanssa sitä, että äiti vielä yritettäisiin laittaa kotiin. Tässä välissä oli tehty katselmus kotiin, mutta äiti ei enää tunnistanut kotiaan, jossa oli vielä reilu kuukausi aikaisemmin asunut. Muistipisteet olivat romahtaneet muutamassa kuukaudessa. Eilen saimme tietää, että äidille oli löytynyt pitkäaikaispaikka samasta hoitokodista, missä hän oli toisella osastolla ollut jo reilut kaksi kuukautta. Muutto olikin sitten heti jo samana päivänä. Nämä muutokset Alzheimer-potilaalle ovat välillä tilannetta pahentavia. Katsotaan miten äiti nyt sopeutuu muutokseen.

Käyn äitiä katsomassa säännöllisesti hoitokodissa. Meillä on päiviä ja sitten meillä on päiviä. Välillä lähden pois kyyneleet silmissä, koska päivät voivat olla hyvinkin ahdistavia. Sitten mahtuu väliin vähän parempiakin päiviä ja joskus lähden pois hoitokodista iloisena. Koskaan ei tiedä, että millainen päivä on milloinkin. Sanon aina, että käykää katsomassa vanhuuksia hoitokodeissa. Joku joskus sanoi, että kun ei se vanhus muista, niin on turha käydä. Itse sanon aina, että käykää katsomassa, sillä vaikka vanhus ei muista sinua, niin sinä muistat vanhuksen. 

Tässä on sitten "siivottu" äidin asuntoa ja sen tiimoilta on tullut katseltua myös vanhoja valokuvia "sillä silmällä". On tullut katseltua äitiä ja sitä, että miten hän on elämänsä elänyt. Yksi asia mihin olen aina kiinnittänyt huomiota äitiäni katsoessani on se, että hän on aina pukeutunut kauniisti. Vanhoja kuvia katsellessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hänellä on usein mekko päällä ja aina erilainen mekko. Olen joskus sanonut, että vaikka meitä oli iso liuta lapsia, niin yksi asia on mistä äitiä kiitän ja se oli se, että meillä oli aina puhtaat vaatteet ja aina oli ruokaa saatavilla. Tällaiset asiat kantavat pitkälle elämässä ja vanhemmiten juuri niiden asioiden edessä muistaa olla vanhemmilleen kiitollinen. Olen tämän asian sanonut äidille silloin vielä kun äiti muisti asioita.

Meidän perheessä on aina otettu paljon valokuvia, isäni oli intohimoinen valokuvaaja ja siksi perheestä on paljon kuvia. Näistä vanhoista valokuvista huokuu jotenkin se mennyt aika ja jokin näissä kuvissa kiehtoo.




















Kovia tunteita on siis eletty tänä vuonna. Varmasti kovin vuosi ikinä. Olen ennenkin sanonut, että ilman huumoria ja hyviä ystäviä ja lähipiiriä, en olisi tätä matkaa varmasti jaksanut. Heiltä olen saanut tukea silloin kun sitä olen tarvinnut. Kaverit aina laittaa viestiä mulle juuri silloin, kun näkevät, että nyt ollaan taaas syvissä vesissä.

Seuraaviin viikkoihin tarvitaan vielä enemmän jaksamista. Tällä hetkellä on tunne, että joulua en jaksa tänä vuonna valmistaa, käytän sen ajan lepäämiseen. Nyt pitää yrittää aina jossain välissä ottaa myös aikaa itselleen. Tällä kertaa hoen taas sitä, että tammikuussa varmasti helpottaa.

Maiju

26 kommenttia:

  1. Varmasti rankkaa. Olen kokenut tuon mummoni kohdalla ja seurannut samaa enoni osalta. Raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihan ehdottoman rankkaan tämä on. Onneksi mahtuu väliin päiviä, jolloin menee paremmin.

      Poista
  2. Itse työskentelen dementiaosastolla ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhuksia pitää käydä sielläkin katsomassa vaikka ovatkin muistisairaita. Joskus käynnit voivat aiheuttaa itkua, mutta ne hetket, kun muistisairas ilahtuu toisen ihmisen seurasta ja näkemisestä on kultaakin kalliimpia <3. Voimia sinulle ja toivotaan, että äitisi kotiutuu hyvin ja osastolla olisi ihanat hoitajat, jotka saisivat äitisi päivistä parempia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, että täytyy käydä katsomassa. Meitä on useita lapsia ja käymme katsomassa ahkerasti. Aina pelottaa sinne meno, välillä poistutaan nauraen ja välillä itkien <3 Kuitenkaan en koskaan edes mieti, ettenkö menisi <3

      Poista
  3. Voi Maiju - tämä vuosi on todellakin koetellut sinua ja läheisiäsi ja yhdessä kanssasi olemme siinä saaneet täältä verkonkin takaa olla välillä itkien ja välillä nauraen <3 Toivottavasti äitisi kotiutuu uudelle osastolle eikä suurta takapakkia tule - tiedän erään läheisen kautta, miten paikan vaihdoksen jälkeen sitä takapakkia on tullut. Onneksi sinun äidilläsi on iso tukiverkosto sillä olen sitä mieltä, että kyllä ne käynnit siellä hoitokodissa ovat tärkeitä sekä hänelle että teille. Voimia sinulle ja muista, että joulu ei ole niissä puitteissa vaan meidän mielissämme - joulu tulee vaikkei mitään jaksaisi laittaakaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu, että on kotiutunut paremmin kuin mihinkään näistä edellisistä paikoista aiemmin. Yritämme tehdä huoneesta sellaisen kivan, että viihtyy <3 joulu on rauhassa <3

      Poista
  4. Voi Maiju, tiedän niin tuon tunteen, tunteiden vuoristoradan. Välillä tulee niin avuton ja riittämättömyyden tunne. Omalla äidilläni sairaus (mörkö A...) eteni myös ja vauhdilla. Hän on ollut jo useamman vuoden hoitokodissa ja ei ole vuosiin enää meitä tuntenut. Olen harvakseltaan käynyt, asun niin kaukana, mutta pyrin mahdollisuuksien mukaan käymään. Nyt joulun alla olemme jälleen menossa ja jo etukäteen tiedän sen olevan raskasta, rakas äitini on muisto vain. Toivon, että hän kuitenkin jollain tadolla aistisi ja muistaisi.
    Isäni on myös jonkin asteinen A. Hänet sain vuosi sitten lähelleni ja häntä käyn vikoittain tervehtimässä hoitokodissa.
    Joskus tuntuu niin raa'alta, mutta eteen päin on vain mentävä.
    Voimia sinulle ja tee joulusta omanlaisesi, erilainen tänä vuonna. Omien voimien mukaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi siis tiedämme, että mitä käymme läpi tässä asiassa <3 Kun asuu kaukana, niin on ymmärrettävää, että ei pääse käymään. Varmasti hän muistaa. Äitini ei ole muistanut minua koko kesänä. Tänään kysyin, että muistako, että kuka olen... katsoi minua ja toisti nimeni ihan oikein <3 on päiviä ja on päiviä <3

      Poista
  5. Voi mitä kuvia! Sun äiti on kuvauksellinen <3 Kohta ollaan tammikuussa, tsemppiä ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kuvauksellinen. Varmaan johtui isästäni, joka osasi ohjata ja pistää lapsetkin poseeraamaan <3

      Poista
  6. Voi, äitisi on ollut ja on edelleen kaunis! Omasta äidistäni on samantapaisia kuvia. Voimia Maiju <3
    T. Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä äiti on ollut kaunis ja on sitä edelleenkin. Äidin kauneus on myös sisäistä <3

      Poista
  7. Pelkkä ajatus saa kyyneleet silmiin... Paljon voimia ja iso halaus Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru, elämän vaikeimpia asioita. Mörkö asuu seuranamme <3

      Poista
  8. Paljon haleja Maiju ja kyyneleet nousi silmiin tätä lukiessa. Miten aika niin liitää ja osaa olla armoton. Äitisi on upea.💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, tiedän, että sinä tiedät, että mitä läpi käydään <3

      Poista
  9. Maiju <3 Kyllä kuvista tunnistaa, että äitisi tytär olet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen olen aina kuullut :) Joskus nuorempana sain usein kuulla olevani äitini näköinen ja kaltainen <3

      Poista
  10. Tässä iässä näitä tarinoita ilmaantuu lähipiiriin yhä enemmän ja enemmän. Ymmärrän niin tuskasi ja voimattomuutesi tilanteen edessä. Voimahalit täältä <3
    Äitisi on nuoruudenkuvissa upea ja ylvään näköinen ja teissä on paljon yhdennäköisyyttä.

    Meillä on isän kanssa tilanne huononemassa vauhdilla ja nyt taistelemme siinä tilanteessa, miten saamme äidin jaksamaan niinä hetkinä kun isä on kotona. Onneksi saimme juuri päätöksen 2+2 intervallihoidosta.

    Tärkeää on silti pitää itsestämme huolta, niin että taas jaksamme.

    Joulu tulee, ja voi nauttia ihan vain vapaista ja hiljaisuudestakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Jossain vaiheessa lähipiirissä oli samanikäisiäni ihmisiä, joiden kaikilla vanhemmilla oli sama sairaus. Siinä pystyttiin antamaan vertaistukea toinen toisillemme. Tsemppiä sinulle myös. Tuo on raskasta, kun toinen vanhus joutuu hoitamaan toista. Siinä varmasti on voimavarat koetuksella <3

      Poista
  11. Kauniita kuvia❤Voimia Maiju ja iso lämmin halaus❤

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.