perjantai 21. joulukuuta 2018

Nuoruusmuistoja ja terapiaa

Äidin asunnolla vastaan tulee muistoja sieltä ja muistoja täältä. Nyt kun asuntoa tyhjennetään, niin jokaisella on jotain, mitä haluaa kätkeä muistojen syövereihin. Itse ilmoitin jo hyvissä ajoin, että en tule varmaankaan haluamaan asunnolta mitään ihmeellistä. Nyt on kuitenkin muutamia asioita tullut vastaan, joita mahdollisesti sieltä otan. Kuitenkaan en halua ottaa tavaroita sieltä tietämättä, että mitä tulen jollain tavaralla tekemään. En halua haalia itselleni mitään turhaa. 



Itselläni tuli ensimmäisenä mieleen, että haluan vain yhden kahvikupin. Kaivoin aina itselleni juuri sen tietyn kupin, kun keitimme äidin kanssa kahvit. Omasta mielestäni se oli kaunein kuppi, mitä äidin kaapista löytyi. Kuppi ei ole minkään arvoinen, mutta mielestäni se on vaan niin kaunis. Tulen aina muistamaan äitiä, kun juon kahvia kupista. 



Äidin synttäreitä vietettiin viikolla äidin "vanhalla" asunnolla. Synttärit aiheuttivat paljon iloa, mutta kyllä sielä taisi yksi jos toinenkin muutaman kyyneleenkin tirauttaa. Kyyneleitä monelle tuli siinä vaiheessa, kun alkoi miettimään, että tämä oli nyt viimeinen kerta, kun äiti täällä kodissaan vieraili. Viimeinen kerta, kun hän astuisi tästä ovesta ulos. 

Katsoimme äidin asuntoa viimeisen kerran ja koitimme tallentaa muistoihin äidin asunnon vielä sellaisena kuin sen viimeistä kertaa näimme. 

Siskolleni kiitos, kun hän oli kaivanut kaapeista esiin äidille niin rakkaat ja hänen kauneimmat posliiniastiansa. Viimeistä kertaa myös astiat pääsivät käyttöön tässä kodissa. 









Muistan kuinka äiti vuosikymmeniä sitten kuunteli  usein Vilho Vartiaisen nuoruusmuistoja -levyä. Kävin tänään läpi äidin levyjä ja tuo levy tuli vastaan.  Laitoimme siskon kanssa levyn päälle ja ajattelimme, että  sanat sopivat hyvin tähänkin päivään ja tilanteeseen. 

Joulun jälkeen jää viisi päivää aikaa siihen kun asunnon pitää olla tyhjä. Pääsemme varmasti vielä moneen kertaa muistoihin äidin tavaroita läpi käydessämme. Tämä on jollain tapaa myös hyvin terapeuttista.

Oletteko koskaan miettineet sitä, että ihminen haalii omaisuutta läpi elämänsä ja sitten elämän loppupuolella tulee joku, joka käy tavarasi läpi ja silloin moni asia, joka on ollut tärkeä itselle, ei enää ole niin tärkeä seuraavalle sukupolvelle? Sitä välillä on tullut mietittyä. 

Maiju

10 kommenttia:

  1. Tuota olen usein viime aikoina miettinyt, kun katselen omia tavaroita. Itselle niin tärkeitä ja lapsille aikanaan vaan roinaa. Olen siivonnut ja hävittänyt paljon omia juttuja, miehen tavaroihin en koske. Olen jättänyt muutaman itselle tärkeän kortin mm ja muut meni pois.
    Elämä on vaan hallimista ja sitten tulee aika luopua kaikesta muusta kuin päivittäi tarpeellisista asioista. Silti jollekin jää liikaa siivoamista mun jälkeen.
    Voimia sinne siivoamiseen ja toivottavasti pääset rauhoittumaan edes vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että jokainen kohdallaan välillä pysähtyy ajattelemaan näitä asioita. Itse olen miettinyt monta kertaa. Toivon, että ehdin itsekin jossain vaiheessa käymään enemmän tavaroitani läpi, ettei jonkun sitten aikoinaan tarvitse.

      Poista
  2. Keskustelin oman äitini kanssa juuri eilen siitä tavarapaljoudesta mitä äidilläni ja minulla on huushollissa. Äiti joutui sairauden vuoksi muuttamaan syksyllä omakotitalosta rivitaloon ja siinä vaiheessa käytiin paljon tavaraa läpi, mutta kyllä sitä tavaraa vielä muutti paljon mukana. Siinä eilisessä keskustelussa tuli esille tuo ns. "kuolinsiivous", että käy tavaroitaan sillä silmällä läpi, että jos nyt kuolisin niin haluaisiko / tarvitsisiko tätä tavaraa joku läheisistäni ja jos tuntuu, että ei, niin heittää menemään. Ei mikään helppo "nakki" tällaiselle hamsterille. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi varmasti hyvä, jos jokainen kävisi itse tavarat läpi, niin jälkipolven ei tarvitsisi. Itse olen viime vuosina miettinyt hyvin paljon sitä, että haluan luopua paljosta. Nyt ei vaan ole ollut puhtia tehdä tätä hommaa. Kunhan saa näitä asioita vähän reilaan, niin sitten ehdottomasti alan itsekin käymään vielä enemmän tavaraa läpi.

      Poista
  3. On tuota asiaa tullut täälläkin mietittyä, varsinkin oman äitini kanssa. Tuo sinun lempparikuppisi on kyllä kaunis. Minullakin on oma suosikkikuppini äitini luona. Se katetaan aina pöytää kun käydään kahvittelemaan, vaikka se ei yhtään sopisi muiden astioiden kanssa :)
    Mukavaa lomaa Maiju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että jatkossa aina ottaessani kupin käteeni, tulee mieleeni muistot <3

      Poista
  4. Olen kanssa tehnyt "kuolinsiivousta". Pojalleni, ainoa lapseni, olen selittänyt missä laatikossa ovat muistoni. Hoitosopimus tehty, keskusteltu ajallaan tulevat hautajaiset jne.
    Ensin poikani oli vaikeana, että ethän sinä äiti vielä ole kuolemassa...Sanoin, että toivottavasti en, mutta toivottavasti kuitenkin ennen häntä.
    Nykyään hän pystyy jo keskustelemaan asioista, kun olen perustellut että itselläni on parempi mieli, kun kaikki on kunnossa.
    Omien sukulaisteni jäämistöt on aikanaan selvitelty ja katseltu - ei ole aina niin helppoja tilanteita...
    Voimia teille ja hyviä muistelutuokioita kaiken haikeuden keskelle!❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on vaikea ottaa vastaan tuota tietoa. Muistan, että äitinkin on jo vuosia sanonut, että "sitten kun kuolen niin....". Olemme vaan sanoneet, että ei tässä varmaan vielä olla kuolemassa. Kuitenkin tiedän, että se on tärkeää saada sanottua tiettyä asioita <3

      Poista
  5. Varmasti tavaroiden läpikäyminen tuo muistoja niin iloisia kun haikeitakin mieleen, voimia sinne alkavaan urakkaan. Lämmin jouluntoivotus myös täältä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on monenlaisia tunteita käyty läpi tyhjennysvaiheessa <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Tervetuloa uudestaan.