sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Minua alkoi vähän ketuttamaan

Pukeutumisessa olen yleensä sellainen, että haluan jonkun teeman toistuvan useissa elementeissä. Jos minulla on vaikka musta pohja vaatteissa alan leikittelemään asusteilla. Ostin jossain vaiheessa kassin, jossa on Salla Ikosen maalaama kettu. Viime pari vuotta sitten teetin Kenkämaakari Aleksi Lydmanilla parit tennarit, joihin Aleksi maalasi kettuja.

Eilen kävin Käsityökorttelissa Kampissa ja kun näin Silvartin kettukorvikset, niin päätin ostaa ne näiden kettuaiheisten asusteiden kaveriksi. Alkoi siis jossain suhteessa ketuttamaan ja piti hankkia korvikset tähän teemaan sopivina.











Kädentaitajat ovat aina lähellä sydäntäni, koska heiltä voi ostaa hyvin persoonallisia asusteita ja vaatteita. Laitan tähän linkit näiden tuotteiden valmistajien Instagram-seinille; kassi Salla Ikonen, kengät Kenkämaakari, korvikset Silvart. Kaikki tuotteet olen ostanut itse.

Varsinaisesti en ole mikään kettubongari, mutta jotenkin näissä jutuissa ketut vaan toimivat hyvin. Onko muita samanlaisia, joilla on tällainen "hulluus" omassa pukeutumisessa, että leikitellään asusteilla ja eri teemoilla?

Maiju

perjantai 17. toukokuuta 2019

Sairaan hyvä - Herkkua kuin heinänteko

Liput esitykseen saatu UIT:lta

Kesäni aloittaa yleensä aina Peacockin Uuden iloisen teatterin musiikkipitoinen esitys. Muistan vieläkin ne ensimmäiset kerrat kun menin äidin kanssa nuorena tyttönä katsomaan tätä musiikki-iloittelua ja jäin heti koukkuun.  Silloin elettiin vuotta 1979. Kävimme joka kevät katsomassa näytöstä ja aina sieltä vaan poistuu hymy huulilla. Pieni tauko käynteihin tuli silloin kun teatteri siirtyi Areena-teatterin tiloihin vuosiksi 2010-2014. Silloin kävin vain kerran katsomassa näytöksen. Jotenkin itse olen aina mieltänyt tämän teatterin kotipaikaksi Peacockin.



Tänä vuonna esitys kantaa nimeä Herkkua kuin heinänteko ja suuntasin ystäväni Villen kanssa katsomaan näytöstä. Aina se hieman jännittää, että millainen näytös on tänä vuonna tehty ja naurattaako se? Mitä jos ei yhtään naurata? Ihan suotta sitä tuollaisia asioita miettii, sillä yleensä mua on helppo naurattaa. Tänä vuonna ihan turhaan edes mietin tuollaista. 


Tämän vuoden näytöksen ohjauksesta vastasi Sari Siikander, joka oli siis siirtynyt esiintyjäpuolelta ohjaajaksi. Täytyy sanoa, että hyvin hän onnistui ohjauspuolellakin. 

Villen kanssa olimme esityksen jälkeen yhtä mieltä siitä, että tänä vuonna esitys oli hyvin onnistunut. Itse nautin suunnattomasti tanssiesityksistä ja sketseissäkin onnistuttiin tavoittamaan minun huumorintajuni. Itse pistin tämän vuoden esityksen ranking-listallani ykköseksi, vaikka ei ole olleet huonoja aiempienkaan vuosien esitykset. 

Jos haluaisin nostaa esiin illan onnistujista jonkun erikseen en pystyisi, sillä niin upeita roolisuorituksia saimme illan aikana kokea. En näe mitään mitä olisi voitu tehdä paremmin. 



Ehdottomat suositukset lähtee kyllä tämän vuoden esityksestä. Villen kanssa todettiin esityksen jälkeen, että esitys oli ihan sairaan hyvä. Esityksen kesto oli 1 h 25 minuuttia, eikä siinä ollut väliaikaa. 

Joten jos mietitte, että kannattaako käydä katsomassa, niin sanon, että kannattaa.

Onko muita, joille UIT on se jokavuotinen tämä pitää nähdä juttu?

Maiju

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Kun äiti ei ole enää äiti - Alzheimer

Kun äitini Alzheimer viime vuonna aktivoitui nopeasti, jokin muuttui sisälläni. Aloin etsimään itsessäni rauhaa ja aloin etsimään niitä asioita, jotka minulle rauhaa toi. Jätin taakseni asioita ja olen tuonut elämääni enemmän niitä asioita, joiden tiedän tuovan itselleni energiaa ja voimaa. Jätin taakseni sellaisia asioita, jotka eivät enää merkinneet minulle niin paljon. Oli pakko miettiä asioita tärkeysjärjestykseen.

Etsin kirjallisuutta, joka käsitteli Alzheimeria sairautena, jotta oppisin ymmärtämään tätä kavalaa sairautta enemmän. Olen monta kertaa sanonut, että Alzheimer on omaisten sairaus ja sitä se kirjaimellisesti on. Alzheimer saattaa sairastuttaa omaishoitajat, jotka on jätetty liian usein yksin yhteiskunnan tukiverkoston ulkopuolelle. Olen seurannut omaisten tuskaa ja kauhulla katsonut, kuinka monet omaiset jopa miettivät itsetuhoisia ajatuksia, kun jäävät niin yksin tuskansa kanssa.

Olemme sisarusteni kanssa siinä onnellisessa asemassa, että äitimme sai nopeasti hoitopaikan, kun äitini sairaus paheni hyvin äkillisesti viime elokuussa. Äitini tilanne meni sellaiseksi, että sairaalaan jouduttuaan hän ei olisi enää voinut muuttaa takaisin kotiin. Puolessa vuodessa hän sai vakituisen hoitopaikan. Monet potilaat asuvat omaishoitajien kanssa ja omaishoitajat väsyvät, koska oma elämä jää hyvin toissijaiseksi kaikkien voimien keskittyessä sairastuneeseen omaiseen.

Kun äitini sai hoitopaikan, aloin itse vähän relaamaan. Tunsin, että aloin hengittämään vapaammin, koska hoitovastuuta sai annettua toisaalle. Äidilläni on ihana hoitopaikka, jossa työskentelee upeita hoitajia. Tuota työtä täytyy tehdä sydämellä, koska tiedän, että helppoa se ei ole.

Syksyllä etsin kirjallisuutta aiheesta, koska tuli tarve lukea muiden kokemuksista.

Pakko jakaa pari kirjavinkkiä muillekin. Aloitin viime syksynä lukemaan Anne-Maarit Koivuniemen Muista minut - vanhempieni Alzheimer -kirjaa. Luin kirjaa pitkään, koska alkuun kirja toi liian paljon tunteita pintaan. Muistan kuinka yritin lukea kirjaa työmatkallani bussissa, mutta se oli vain pakko monesti laittaa kassiin, koska kirja toi omat tunteet niin pintaan. Lopulta luin kirjan loppuun vuoden vaihteessa. Pystyin samaistumaan kirjoittajan tunteisiin, koska elin itse ihan samanlaisia tunteita, tosin vain osittain, koska itselläni oli vain äiti, joka oli sairaana. Kirjoittajalla samaan aikaan molemmat vanhemmat. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tuon kirjan, jos kaipaatte vertaistukea tämän asian suhteen. Tätä kirjaa lukiessani tunsi, että ei todellakaan ole yksin tämän asian kanssa.






Tämän jälkeen aloin kovasti etsimään Anneli Kanton kirjoittamaa kirjaa Pala palalta pois, josta sain myös lukusuosituksia. Kun en onnistunut löytämään, kyselin kustantajalta, mutta kirjasta oli kuulemma painos loppuunmyyty. Lopulta onnistuin löytämään kirjan kirjatorilta edulliseen hintaan. Tätä kirjaa aloitan juuri lukemaan ja odotan tältä paljon. Kirjan kirjoittaja elää Alzheimerin tautiin sairastuneen äidin tyttärenä, ihan kuin minäkin. Kirja sisältää myös puheenvuoroja jaksamisensa äärirajoilla päivittäin kamppailevien omaisten puolesta.





Tiedän, että jokainen luettu kirja tuo mukanaan tunteita. Jokainen kokemus tuo silmiin kyyneleitä. Kuitenkin toisten kokemukset ovat tärkeitä myös itselleni. Voin elää jokaisen hetken varmasti muiden mukana, koska tiedän, että millaista on elää näiden tunteiden kanssa.

Neuvon myös ihmisiä, jotka elävät tässä tilanteessa hakemaan vertaistukea sieltä missä on samassa elämäntilanteessa eläviä ihmisiä. Facebookista löytyy ryhmä, joka on tarkoitettu tähän sairauteen kuuluvien omaisille. Muistakaa, että älkää jääkö yksin näiden asioiden kanssa.

Kun äiti ei ole enää äiti


Kun äiti ei ole äiti, niin muistakaa niitä hetkiä, kun hän sitä oli. Usein äiti ei muista enää lapsiaan, mutta on päiviä, jolloin hän saattaa niitä muistaa. Itse koitan järkeillä näiden asioiden kanssa niin, että se, että äiti ei muista sinua, on kuitenkin niin pieni asia, sillä sinä muistat hänet. 

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja äidin mielisille. Lähden katsomaan äitiä ja mietin aina etukäteen, että millaisella fiiliksellä tänään mennään.

Maiju

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Huhtikuussa laitettiin lomakynnet

Kynnet yhteistyössä / mainos BeArt Studion kanssa

Huhtikuun alussa piti taas miettiä, että millaiset kynnet sopivat lomakynsiksi Rodokselle. Olin miettinyt turkoosia ja keltaista, mutta minulla oli sellaiset viime vuonna samaan aikaan ja samassa kohteessa.

Kaivoimme Janan kanssa kevään uudet värit esiin ja lopulta sitten päädyin limen ja keltaisen sekoitukseen. Kynnet sopivat hyvin pääsiäiseen ja toimivat myös hyvin matkalla.







Loma meni hyvin ja kynnet sointuivat värikkäisiin loma-asuihin.

Kynnet on tehty yhteistyössä BeArt Studion kanssa.

Maiju

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Mitä minulle kuuluu?

Liian usein kuulen sitä, että ihmiset kyselevät lähipiirini ihmisiltä, että "mitä Maijulle kuuluu" tai "onko Maiju suuttunut sulle, kun ette ole olleet paljon tekemisissä"? Siitä syystä ajattelin kertoa, että mitä minulle kuuluu ja miksi minua ei välttämättä näy "piireissä" enää niin paljon kuin ennen.

Kaikkihan tietävät, että viime syksy oli minulle todella vaikea. Oli monta asiaa päällekkäin, jotka verottivat voimavarojani. Silloin tuli tunne, että on pakko vähän miettiä elämäänsä ja miettiä sitä, että mikä elämässä on tärkeintä. Piti miettiä, että mikä vie voimia ja mikä tuo minulle voimaa.

Äitini sairauden aktivoiduttua elokuussa 2018 aloin miettimään elämääni syvällisemmin. Kun jouduimme tyhjentämään äidin kodin joulun jälkeen 2018, se viimeistään laukaisi minussa jotain. Sitä mukaan mitä äidin kotia tyhjensimme, sitä mukaan aloin miettimään asiaa myös oman kotini suhteen. Tajusin, että minulla oli liikaa tavaraa ja tajusin myös sen, että en voisi enää ottaa kosmetiikkaa vastaan samassa määrin, kuin olin aiemmin sisällöntuotannossa vastaanottanut. Kosmetiikka alkoi tuottamaan minulle stressiä.



Tästä lähti ajatus siitä, että enää osallistuisi samassa määrin kosmetiikka-alan pr-tapahtumiin, enkä tulisi enää vastaanottamaan samassa määrin pr-näytteitä kotiini. Mitä enemmän niitä tuli, sitä enemmän ne alkoi minua ahdistamaan.




Olin jossain vaiheessa jo vähentänyt muutenkin pr-tapahtumissa käyntiä. Olin miettinyt, että mihin vapaa-aikani käyttäisin ja olin alkanut miettimään enemmän sitä, että mitkä ovat niitä aiheita, joista haluan kirjoittaa ja somettaa. Ne aiheet eivät löytyneet kosmetiikan puolelta.

Kun näitä asioita pähkäilin päässäni alkoi asia selkiintymään. Mietin niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja mitkä antavat minulle voimaa tässä muuten voimia vievässä elämäntilanteessani.

Kulttuuri ja musiikki on kiinnostanut minua aina ja siitä syystä olen lisännyt enemmän kulttuuripitoista ohjelmaa vapaa-aikaani. Syksyllä kävin paljon konserteissa ja keväälläkin jatkoin samaan malliin. Huomasin, että kulttuuri antoi minulle lisävoimia.





Kun olen tehnyt näitä muutoksia elämässäni, on ihmisille herännyt sitten kysymyksiä, että "miksi Maiju ei käy enää missään" ja "onko hän nyt suuttunut jollekin"?  Vastaus edellä tuli siihen, että miksi en käy niin paljon tapahtumissa ja olenko suuttunut jollekin, niin vastaus on, että en ole suuttunut kenellekään. Joten ei kannata etsiä traamaa aina näistä asioista.

Joudun edelleenkin miettimään hyvin tarkkaan, että mistä saisin voimaa ja energiaa vapaa-aikaani.



Tämän kummemmasta traamasta ei siis ole kysymys.

Nyt nautin keväästä ja sen tuomasta lisäenergiasta. Kerään voimia ja energiaa itseeni ja elämä menee eteenpäin, vaikka asiat elämässä muuttuvat. Minut voi kyllä edelleenkin bongata jostain tilaisuuksista, mutta en käy niissä kuin hyvin satunnaisesti ja tarkkaan valikoiden.

Ihanaa kevättä meille kaikille.

Maiju

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Värikkäissä asuissa Rodoksella

Kaupallinen yhteistyö Dress like Marien kanssa

Lähdin ennen pääsiäistä Rodoksen kevääseen. Kovasti mietitytti jo ennen matkaa, että löytyykö vaatekaapistani mitään vaatteita matkalle. Olimme sopineet kaupallisesta yhteistyöstä Dress like Marien kanssa ja säästelin tätä heidän Elina-tunikaa pari kuukautta kaapissani ihan vain matkaani odotellen.

Jotenkin tuli vaan tunne, että tämä yhteistyö täytyy toteuttaa juuri Rodoksen auringon alla. Rodoksen kaduilla mielestäni pitää pukeutua värikkäästi. Värit tulevat välimeren auringon alla hyvin edukseen.

Pakkasin matkalaukkuuni perusväriksi mustaa ja päätin, että yhdistän matkallani mustaan pohjaa värejä asusteilla tai tunikoilla. Kun pukeutuu värikkäästi, niin matkalaukun pakkaaminen tuottaa välillä tuskaa, koska silloin pitää miettiä tarkemmin jo valmiiksi, että mikä yhdistyy sitten mihinkin vaatteeseen.

Dress like Marien mallit ja värisävyt on kuin tehty minulle. Heiltä löytyy kokoja jopa 5XL-kokoon saakka. Ihanaa kun ei siis tarvitse pukeutua tylsästi, vaikka sattuisi olemaan isompi kuin kokoa 38 tai 40. Värit ja mallit ovat minun mieleeni. Leikkaukset on suunniteltu myös hyvin isommillekin tytöille sopiviksi.

Ihastuin aiemmin tähän lehtikuvioiseen huiviin, joka on täydellinen omaan värimaailmaani. Huivia on saatavilla kahdessa eri lehtikuvion värissä eli vihreänä ja fuksian punaisena. Tämäkin on oiva esimerkki siitä, että jos päälläni olisi vain musta mekko, niin asu olisi minulle aika tylsä. Kun yhdistän mustaan tämän huivin, niin saan pienellä asialla mekon minun näköiseksi ja värikkääksi.







Elina-tunikassa on paljon värejä. Jos haluaa rauhoittaa asukokonaisuutta, niin tämän tunikan kanssa voi hyvinkin yhdistää mustan neuletakin tai puseron. Tunikan kanssa soveltuu hyvin legginsit. Tämä tunika oli helppo ottaa mukaan matkalle, koska piti kuosinsa matkalaukusssa rypistymättä.





Mustan puseron kanssa asuun sai hyvin vähän rauhallisuutta. Matkalla on parasta se, kun asu on päällä mukava ja asussa on kiva liikkua.








Kannattaa katsastaa Dress like Marien kevät-asut. Heiltä löytyy tulevaan kevääseen kivoja väripilkkuja. Kannattaa myös katsastaa heidän kevätsiivouksen johdosta alennettuja vaatteita. Sieltä löytyy vaatteita hyvällä alennuksella. Alennustuotteet löytyvät täältä.

Tuotteet saatu Dress like Marielta ja tämä postaus on toteutettu heidän kanssaan kaupallisena yhteistyönä.

Maiju

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Gluteenittomia asioita Iskelmän iltapäivässä

Tänään oli viimeinen työpäiväni ennen lomaani. Kiireisten työviikkojen jälkeen olin päättänyt, että livahdan hieman aikaisemmin töistä. Tästä pidin kiinni. 

Töistä suoraan kiirehdin Hellapoliisi Katin kanssa Iskelmän Satu Kotosen haastateltavaksi. Haastattelun aiheena oli Gluteenittomat helpot reseptit -kirjamme. Siinä sivussa juttelimme Satu Kotosen kanssa suhteestamme ruokaan ja mahdollisiin haasteisiin mitä gluteenittomalla saralla voi törmätä. 

Haastattelu on tulossa radiosta Iskelmän kanavalta todennäköisesti tiistaina iltapäivällä. Kannattaa siis kuunnella huomenna Iskelmän iltapäivää



Soitin eilen illalla Katille ja sanoin, että Sadulle pitäisi leipoa kirjamme ohjeella Unelmatorttua. Satu oli niin iloinen tuliaisista, että Kati sanoikin, että harvoin näkee ketään niin iloisena lahjasta. Satu on niin ihana ja innostava persoona. 




Nyt lähden tutkimaan matkalaukkuni sisältöä. Suuntaan seuraavaksi viikoksi Rodokselle ystäväni Villen kanssa. 

Teemme Rodoksen matkalta sisältöä someen. Matkan ensisijainen teema on ruoka ja erityisesti se, että miten Rodos palvelee gluteenitonta ja myös kasvisruokavalioista

Kannattaa ottaa meidän Instagram-tilit haltuun, jos ruoka aiheena kiinnostaa. Erityisesti on tulossa stooreja ja myöhemmin myös YouTubeen materiaalia matkastamme. Kannattaa tulla mukaan meidän ruokamatkalle. 

Minun Instagram-tilini löytyy täältä ja Villen löytyy täältä

Ihanaa tulevaa pääsiäistä jo nyt kaikille. 

Maiju

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Vietin kaksi päivää normaalina ihmisenä

Joskus mietin sitä, että ymmärtääköhän normaaliruokavalioiset ihmiset olla onnellisia siitä, että saavat syödä mitä haluavat? Saavat valita kahvilan vitriinistä kymmenistä valikoimista itselleen mieleisen syötävän? Ymmärtävätkö olla onnellisia siitä, että saavat itse ylipäätään valita syömisensä?

Minäkään en välttämättä sitä ymmärtänyt ensimmäisen 49 vuoden aikana. Ylipäätään en koskaan ajatellut, että voisi tulla se hetki, että muut valitsevat sinulle syömiset. Minulle saatetaan sanoa laivan buffassa, että "tuon sinulle jotain". Monta kertaa olen sanonut tuossa tilanteessa, että "minä EN halua syödä vain jotain, haluan itse valita syömiseni". Se, että sain keliakiadiagnoosin vuonna 2012 ei tarkoittanut sitä, että olisin samalla menettänyt itsemääräämisoikeuteni.



Näitä asioita mietin tänä viikonloppuna Lautasella messuilla. Mietin, että kylläpä on ihanaa, että edessä oli kaksi päivää, jolloin minä voisin vapaasti valita sadoista vaihtoehdoista. Sain valita ne parhaimmat ja itselleni maistuvimmat tuotteet.

Se, että näitä asioita ei ole käden ulottuvilla aina saatavilla tekee sen, että niitä osaa arvostaa nykyään ihan toisella tavalla kuin silloin kun olivat itsestäänselvyyksiä.

Sanon aina, että vuoden tärkeimmät messut itselleni on erityisruokavaliomessut. Voi niitä onnenhetkiä kun voi vaan kävellä näytteilleasettajan luota toiselle ja napsia maistiaisia miettimättä, että "voinko minä syödä niitä".

Messujen parasta antia on se, että voit olla huoleton ja voit viettää kaksi päivää ilman huolen häivää. Olet vertaistesi seurassa ja kaikki ymmärtävät sinua ja niitä onnentunteita, joita koet tällaisina päivinä. Olemme messuilla kuin yhtä suurta perhettä.








Markkinoille on tullut ihania tuotteita, nyt vaan pitäisi saada myös kauppiaat heräämään näihin. Mietin usein sitä, että kuka tekee valinnat? Pitäisikö kauppaiden kuunnella asiakkaita vieläkin enemmän? Jos vitriinit notkuvat normaaliruokavalioisille eväsleipiä, niin miksi ei oteta tätä gluteenitonta eväsleipää oman kaupan kylmähyllyyn myyntiin? Suolaisia tuotteita kaivataan, mutta niitä ei vaan kauppojen hyllyiltä vielä tuppaa löytymään. Jos kaupassa on hyllypaikka, niin se on usein tyhjä.





Haaveissako vain oot mun - gluteeniton vitriini


Lautasella messujen kahvilassa oli näin upean näköinen vitriini täynnä gluteenittomia ja monet myös maidottomia tuotteita. Tätä kuvaa jakaessani gluteenittomaan ryhmään totesin, että tähän voisi pyrkiä ja tähän voisi tottua. Tosin tiedän, että vielä menee vuosia, että saisimme valikoimat tällaiselle tasolle.  Tosin eräs gluteeniton kahvila on avaamassa ovensa kesäkuussa Helsinkiin, joten toivoa on. Tulette kuulemaan tästä lähempänä enemmän.



Gluteenittomat - helpot reseptit


Ihan pelkäksi syömiseksi ei messuilut menneet. Olimme perjantaina Hellapoliisi Katin kanssa näytöskeittiössä. Kati kokkasi ja minä sähläsin jotain siinä vieressä. Pääsimme siinä sivussa esittelemään Gluteenittomat - helpot reseptit kirjaamme. Kirja tuli suoraan  painosta ennen messuja. Muste tuskin ehti siis kuivua ennen messuja. Kirja on tulossa useampiin paikkoihin myyntiin, mutta tällä hetkellä se on ehtinyt vasta Hellapoliisi.shop:n verkkokauppaan. Viikon sisällä varmasti löytyy jo muualtakin.

Toivomme Katin kanssa kirjan olevan inspiraationa kaikille, joiden lähipiirissä on gluteenitonta ruokavaliota noudattavia henkilöitä. Kirja toimii myös ideapankkina esimerkiksi kahvilatyöntekijöille ja muille ruuan parissa työskenteleville, jotta myös gluteenitonta ruokavaliota noudattava tulisi huomioiduksi.






Messujen ensimmäisestä päivästä syntyi tämä video, joka on katsottavissa youtubesta.

Tällaisia ajatuksia ruuasta. Muistakaa, että ruoka ei ole koskaan itsestäänselvyys, ruoka on aina iloinen yllätys, kun saa hyvää sellaista.

Maiju

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kotirouvan kiusaukset - miten meni maaliskuun vaatteiden ostolakkoni?

Yhteistyössä Kotirouva Oy:n kanssa

Tänään täytyy ostolakossani kolme kuukautta. Pari ensimmäistä kuukautta hehkuttelin, että kuinka helppoa on ollut ja mitään kiusauksia ei ole ollut. Voi kuinka ihanan helppoa onkaan tämä lakkoilu. Näin sitä mietin vielä helmikuun lopussa.

Ensimmäinen kiusaus tuli joskus maaliskuun alkupuolella. Näin Citymarketissa housut, joiden edessä olin ihan, että wow. Katselin niitä kauppareissullani ja menin niitä uudestaan jopa hipelöimään. Kuitenkin sanoin itselleni tiukkaan sävyyn, että "ei, et tarvitse niitä". Selvisin siitä ongelmasta. Olipa kiva huomata, että joudun kuitenkin joskus käymään tahtojen taistelua läpi.

Seuraava kiusaus tuli vastaan entisen Faschion at Homen eli nykyisin Kotirouva Oy:n Facebook-seinällä. Eija laittoi kuvan collage-housuista, joita oli tulossa heille myyntiin. Siis housut, jotka huusivat heti nimeäni. Mustalla pohjalla kukkia, se on niin mun juttuni. Otin kuvakaappauksen kuvasta ja en saanut vaan housuja mielestäni. Jossain vaiheessa oli pakko laittaa Eijalle viestiä, että koska ne housut tulee, että nyt on liian kova juttu vastustettavaksi.

Sovimme sitten, että teemme tämän yhteistyönä. Housut tulivat eilen maahan ja nyt niitä pitäisi löytää Kotirouva myymälöistä Helsingin rautatieaseman myymälästä ja Tikkurilan asemalta Dixin kauppakeskuksen myymälästä. Mikä tekee sitten näistä housuista niin ihmeellisen? No se, että housut ovat yhden koon housuja ja sopii monenlaiselle vartalolle. Itse kokeilin ja rakastuin housuin heti. Itse käytän kokoa 44 ja ne oli minulle kuin tehty. Omistaja Eija, joka on monta kokoa pienempi näytti hyvältä samat housut päällä, joten nämä siis sopivat monelle eri vartalotyypille. Kannattaa käydä katsastamassa housuja heti, sillä näillä housuilla on kysyntää.



Ihastuin myös pitsiseen ponchoon, jota löytyy myymälöistä viidessä eri värissä (musta, tumman sininen, valkoinen, petrooli ja violetti).













Tässä vielä housut stailattuna pitisen jakun ja valkoisen puseron kanssa.





Kokeilin myös tätä takkia. Itselläni on melkein samanlainen, mutta turkoosin sävyinen. Kiva takki vapaa-aikaan.





Tällaisia  Kotirouvan kiusauksia siis oli maaliskuussa. Seuraavassakin kuussa on tulossa vaatepuolella yksi kaupallinen yhteistyö, mutta ne olikin sallittuja tässä omassa sopimuksessani.

Täytyy sanoa, että tämä oli kyllä vaikein tahtojen taistelu itseni kanssa. Kuitenkaan en kadu sitä, että tein yhteistyön näiden housujen ja pitsijakun tiimoilta.

Katsotaan miten sujuu sitten huhtikuu.

Maiju