maanantai 11. marraskuuta 2019

Monta kertaa olen miettinyt, että lopetan bloggaamisen

Monta kertaa on tullut viimeisten vuosien aikana mietittyä sitä, että mitä jos lopettaisin bloggaamisen. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2005 eli ensi vuonna blogiurani täyttää 15-vuotta. Sitten on tullut mietittyä, että enhän minä voi, koska blogi on paras paikka niille ihmisille, jotka seuraavat minua gluteenittomuuden takia. Täältähän ihmiset hakevat sitä gluteenitonta tietoa.

Parin viimeisen vuoden aikana minua on alkanut kiinnostamaan enemmän videoiden tekeminen kuin kirjoittaminen. Varmasti monet ovat huomanneet minun kirjoittavani vähemmän kuin ennen. Syy on ollut juuri tuossa. Voi niitä aikoja, kun jaksoi kirjoittaa harva se päivä, nykyään vain noin kerran viikossa.




Jotenkin olen kaivannut elämääni jotain uutta. Olen miettinyt, että muutanko aiheita enemmän gluteenittomaan suuntaan vai mikä olisi se juttu. Sitten kuin taivaan lahjana heräsi keskustelua siitä, että onko minun paikkani kuitenkin jossain yhteisössä. Viimeiset vuodet on tullut tehtyä tätä aika yksin. Kun aikoinaan siirryin Apu-lehden alta takaisin itsenäiseksi päätin, että pysyn itsenäisenä.

Sitten kun lopetin pr-tapahtumissa juoksemisen, niin kaipasin kuitenkin rinnalle jotain ja mitä se sitten onkaan, niin sen taisin nyt löytää. EDIT: Olen ollut viimeiset vuodet 40+ -yhteisössä, mutta itsestäni johtuvista syistä en ole ollut kovinkaan aktiivinen, kun en ole käynyt tapahtumissa, joihin yhteisön jäseniä on kutsuttu. Itseäni saan syyttää siitä, että olen tehnyt asioita yksin.

Blogissani tulee puhaltamaan lähiaikoina uudet tuulet ja niistä kerron teille heti kun asiat selkenevät. Nyt kuitenkin päätin ottaa uutta intoa kirjoittamiseen ja aiheisiin. Odottakaahan vaan, en minä vielä aio lopettaa. Joulukuun alussa lupaan aktivoitua. Kirjoittamiseen saattaa tulla pieni katkos, katsotaan.




Ihanaa viikkoa kaikille. Ottakaa kirkasvalolamput esiin. Lampulla saatte uutta puhtia syksyn pimeisiin hetkiin. Niin minäkin tein ja heti alkoi tapahtumaan.

Maiju


torstai 7. marraskuuta 2019

Gluteeniton kahvila Helsingin keskustassa

Minä suosin ihan ehdottomasti yrityksiä, jotka tarjoavat hyvää palvelua ja hyviä gluteenittomia tuotteita. Kesällä Helsingin keskustaan avattiin Kahvila Glutique, jonka avaamista odotimme pitkään. Hyvää ei koskaan kuitenkaan odota liian kauaa.

Kahvila sijaitsee osoitteessa Eerikinkatu 12.
Aukioloajat kannattaa tarkistaa heidän sivustoltaan.



Koitan aina muistuttaa, että kun tällainen kahvila avataan ja meidän eteemme nähdään todella paljon vaivaa, niin pitää muistaa, että palveluita pitää käyttää, jotta saamme nauttia tällaisesta tarjonnasta pitkään.

Itse olen henkeen ja vereen kahvilaihminen. Olen ollut sitä aina. Kun sairastuin Keliakiaan 7,5 vuotta sitten, lamaannuin hetkeksi, koska koin, että en enää saanut samanlaisia elämyksiä kahviloista kuin ennen. Onneksi on viimeisten vuosien aikana myös monissa kahviloissa gluteeniton tarjonta parantunut. Olemme sellainen asiakasryhmä nykyään, jotka osaavat myös vaatia palvelua ja hyviä tuotteita. Enää ei ihan pakastemuffinssilla pitkälle pötkitä. Olemme valveutuneita ja tiedämme hyvin palvelevat paikat. Sana leviää hyvistä paikoista kulovalkean tavoin. Itsekin mielelläni levitän hyvää sanomaa ja koitan keskittyä hyvin palveleviin yrityksiin.

Glutiquen kaikki tarjottavat ovat gluteenittomia ja omistajalla on hyvä tietotaito tämän asian suhteen, koska myös hänen perheessään on Keliakiaa.











Käyn kahvilassa 2-3 kertaa viikossa. Olen maistanut vitriinistä monenlaista suolaista ja makeaa. Kaikki mitä olen siellä syönyt on ollut taivaallisen hyvää. Glutiquen henkilökunta toivoo palautetta asiakkailtaan siitä, että millaista tarjontaa heiltä toivottaisiin.

Olen nauttinut Glutiquessa parhaat pullat ikinä, tällä viikolla maistoin taivaallisen hyvää Dallas-pullaa. Pulla oli niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saanut.

Nyt on ollut kokeilussa keittolounasta, jota tarjotaan paikan päällä kolmena päivänä viikossa (keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin).


 


Muistakaa, että vain käymällä kahvilassa, takaamme sen, että asiakkaita riittää ja kahvila saa pidettyä ovensa auki.

Itse olen luvannut olla tukena ja se on itselleni ilo. Minä suuntaan usein ystävien kanssa Glutique-kahvilaan, siellä meitä kaikkia palvellaan. Kaikki voimme syödä samaa ruokaa saman pöydän ääressä.

Ihanaa, tällaisen tarjonnan jälkeen on todella vaikeaa enää ottaa vastaan pakastemuffinsia.

Maiju


sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Tää on niin hyvää - tää on ihan sairaan hyvää

Olen aikaisemminkin sanonut, että vasta keliakiadiagnoosini jälkeen opin arvostamaan ruokaa eri lailla. En enää pitänyt ruokaa itsestään selvänä. Joka ikinen kerta vielä 7,5 vuoden jälkeenkin kun saan jotain sellaista ruokaa, että tuntuu, että taivas repeää melkein alkaa itkettämään. Monille ihmisille, joilla ei ole mitään rajoitteita tuntuu, että on ihan sama mitä lappaa, sillä vaihtoehtoja löytyy aina.

Usein käytän sanontaa, että emme vaadi paljon, mutta vaadimme sen, että se mitä syömme pitää olla hyvää. Helppo juttu siis.

Tänään suuntasin Mall of Triplaan, koska piti hakea eräästä myymälästä takki, joka mun piti vaihtaa toiseen. Ajattelin, että käytän tilanteen hyväkseni ja käyn testaamassa yhden ravintolan, jonka tiesin avanneen Triplaan mestan.

Omistaja Mari Kallio on tulleet tutuksi Vanhasta kauppahallista eli Mari's smoothiesta. Kuulin, että he ovat avanneet Triplaan Mari's TreeHousen. Luotan heidän gluteenittomaan tietouteensa, kun heillä on perheessä keliakiaa, joten tarkkuus valmistuksessa on heille tuttua puuhaa. Ei tarvitse liikoja udella valmistustavoista. Tiedän, että he tietävät <3



Mari's TreeHouse


Oli ihana huomata, että paikan omistaja Mari Kallio oli itse paikan päällä, kun suunnistin sinne. Pääsin samalla vähän jututtamaan heidän kahvilan toimintatavoistaan Triplassa. Toisin kuin Kauppahallissa, heillä on myös vehnää sisältäviä leivonnaisia vitriinissä. Kuitenkin gluteenittomille on tarjolla useita herkkuja vitriinistä sekä ruokalistalta löytyy vaihtoehtoja. Kannattaa siis kuitenkin mainita se gluteenittomuus kassalla, jotta tietävät, että millainen erityisruokavalioannos on valmistettava. Ravintolatoiminnassa on mukana myös Marin lapset.

Mari's TreeHouse sijaitsee Market Zoo -alueella, jossa on lukuisia muitakin ravintoloita. Jokainen voi valita paikkansa mistä vain ravintola-alueelta, mikä helpottaa silloin, jos toinen haluaa syödä vietnamilaista ja toinen korealaista ja kolmas suomalaista ruokaa. Kaikki voivat silti ruokailla samassa pöydässä riippumatta kenen palveluntarjoajan ruokaa ostaa. Kätevää.







Valitsin listalta voissa paistettua kuhaa, muussia ja tillijogurttia. Hintaa annoksella oli 14,50 euroa, mikä mielestäni oli hyvin kohtuullinen.





Mari tarjosi minulle jälkiruokaleivoksen. Tässä oli käytetty puhdasta kauraa pohjalla, itselleni puhdas kaura käy.



Ruoka oli niin hyvää, että jokaisella suupalalla mielessäni hoin itselleni, että "tää on niin hyvää, tää on sairaan hyvää". Kävin kiittämässä ruokailtuani henkilökuntaa ja sanoin, että en ole aikoihin syönyt näin hyvää ruokaa.

Tiedän, että ensi kerralla aivan varmasti suuntaan myös heille. Paras asiakas on palaava asiakas. 

Maiju

lauantai 19. lokakuuta 2019

Vuoden odotetuimmat messut

Vihdoinkin taas koitti vuoden odotetuimmat messut - I love me -messut. Messut, joita yleensä alkaa odottamaan kun edelliset loppuvat. Viisi vuotta juoksin kyseisillä messuilla niin, että tulin ensimmäisenä ja lähdin varmaan viimeisenä. Vedettiin messut aina täysillä kolmen päivän ajan. Noina vuosina aloitimme messuvalmistelut jo kuukautta ennen messuja ja tutkimme hyvin tarkkaan sitä, että mitä messut ovat tarjoamassa kävijöilleen. Silloin jaoimme seuraajille parhaat vinkit ennakkoon.

Nyt kaksi viimeistä vuotta olemme ottaneet rennommalla asenteella ja ilman paineita. Nyt emme ole antaneet messujen tuntua enää työltä. Silloin aiemmin se sitä meille oli. Nyt ei ole tullut edes etukäteen liikaa tutustuttua messutarjontaan. Sitä vaan toivoo, että näkee sattumalta kaiken sen mikä on itselleen tärkeää.






Olin ottanut perjantaiksi töistä lomaa ja aloitin aamun mediatilaisuuteen osallistumalla. Tilaisuudessa saimme tärkeimmät tiedot messuista ja esitteet mukaan. Sitten pääsimme tutustumaan messualueeseen tuntia ennen ovien avaamista. Tämä on hyvä, sillä siinä saa jonottamatta tutustua lempikohteisiinsa ilman, että joutuu jonottamaan.



Ensimmäisenä suuntasin Elina K Glitterin osastolle. Menin osastolle aika normaalin näköisenä, mutta poistuin sieltä vähän räväkämmällä lookilla varustettuna. Ostin osastolta kukkaseppeleen itselleni ja Elina loihti minulle upean glitterlookin. Suosittelen pysähtymään heidän osastollaan aina, kun tapahtumissa heidät näette. Ihanaa energiaa ja glitteriä sopivassa määrin. Elina on muutenkin niin ihana ja tuen häntä niin mielelläni siinä missä pystyn täällä somen puolella.



Tämän jälkeen pysähdyin Idun mineraalimeikkiosastolle, sieltä oli luvattu mediatapahtumaan osallistuville mineraalipuuterin mukaan matkaan. Olen joskus aikaisemminkin omistanut tällaisen puuterin, mutta siitä on vuosia. Nyt valittiin omalle iholle sopiva sävy matkaan. Tämä on apteekissa myytävä sarja, jona ulkonäkö kiehtoo ainakin itseäni kovasti. Mineraalipuuteri (saatu).



Tänä vuonna Jana Seer järjesti messuilla Nail Cup Finland -kilpailun. Kävin moikkaamassa Janaa ja antamassa voimahalin hänelle.

Jana on huoltanut jo vuosia minun kynteni vankalla ammattitaidolla. Nainen, joka tekee niin paljon tuon alan eteen. Sanon aina, että hän on alan huippuja. Enkä kehu häntä turhaan.



Samaan aikaan ja samalla areenalla taisteltiin myös hiuspuolen saralla. Upeita taidonnäytteitä.



Tässä kohtaa sitten olikin aika napata Minäkö keski-ikäinen blogin Tiian mukaan matkaani. Päätimme ottaa ensiksi hetkemme punaisella matolla. Naurettiin kun Tiia piti Instagram-stoorin puolella puhetta perheelleen. Meillä on niin halvat huvit.



Kuukausi sitten Helsinkiin Eerikinkadulle Kati Niemi avasi KN Collection shopin. Harmitti kovasti, kun en ehtinyt heidän avajaisiin, sillä hatut jos mitkä on alkaneet kiinnostamaan itseäni kovasti viimeisten vuosien aikana. Aiemmin en kokenut olevani hattuihminen ollenkaan, mutta olen viimeisten vuosien aikana löytänyt itseäni paremmin ja löytänyt ne mallit, jotka hatuissa tuovat mun parhaat puolet esiin.

Nykyään rakastan hattuja ja löysimme Tiian kanssa KN Collectionin osastolta molemmat suosikkihatut, mutta ne jäivät vain kokeiluasteelle. Tuo musta hattu jäi kummittelemaan. Ihana hattu.





Messuilta etsin aina oman näköisiä juttuja ja kun näin nämä papukaijakorvikset, niin tiesin, että ne on pakko ostaa. Korviset maksoivat 24 euroa. Niistä tuli sopivasti sellainen kasarifiilis.



Vilmurin sukkahousut on minulle tuttuja jo useamman vuoden ajalta. Olen niitä aika ajoin aina ostanutkin messuilta ja käsityötapahtumista.

Nyt jäi harmittamaan, että miksi en ostanut fuksianpunaisia mustilla lintukoristeilla olevia sukkiksia. Nehän ihan huusi minua. Jotkut vastaavat olen joskus messuilta ostanut, mutta hieman erilaisilla lintukuvioilla.



Semper on tuonut gluteenittomiin piparkakkuihinsa kausimauksi appelsiinin makuisen piparkakun. Maku oli hyvä ja rapeus myös kohdillaan. Toimii. Tätä makua myynnissä vain tietyn ajan.



Näillä messuilla tapaa aina paljon tuttuja. Tämän ihanan naisen kanssa aina jutellaan ja halataan, vaikka en muista hänen nimeään. Hän on minun tapaani hyvin räväkkä ja ihastelen aina hänen tyyliään. Tällä kertaa hänen hiuksensa oli näin upeat. Väri harmaa ja siinä upeita turkoosin värisiä raitoja. Pitäisiköhän kokeilla tuollaista otsatukkaa, jossa leikataan korvan päältä kaikki pois.



Vielä päivän lopuksi tapasimme Anne Kukkohovin ja vaihdoimme kuulumisia. Siinä juteltiin Supermood Egoboostin kuulumiset ja myös Annen Punaista - Anne Kukkohovin kyydissä 24/7 -kirjaan liittyviä asioita. Kirja on vielä minulla kesken.

Sanoinkin Annelle, että ihailen hänen rohkeuttaan puhua vaikeista asioista ääneen. Itsekin kun mieluimmin puhun ääneen vaikeista asioista, kun vaikenen niistä. Tästä aiheesta saatan joskus tuon Annen vielä napata juttelemaan kanssa videolle.



Sain Annen kirjasta arvostelukappaleen sen ilmestyttyä ja se on vielä minulla kesken.




Messujen ensimmäinen päivä meni hyvällä fiiliksellä. Paljon ihania ystäviä tuli nähtyä ja paljon ihmisiä halattua. Päätin, että sunnuntaina otan vielä messupäivän itselleni ja käyn katsomassa ne jutut, jotka jäi vielä katsomatta.

Nämä on kyllä vuoden parhaat messut.

Maiju

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Ikäkö määrittää sen mitä saat olla?

Viikonloppuna Twitterissä keskusteltiin siitä, että kuinka muut määrittävät usein sen, että mitä sinä saat olla tai mitä sinä voit tehdä kun olet täyttänyt jo 50 vuotta. Keskustelun aloitti mies, jolle kuulemma oli useampaan otteeseen muistutettu siitä, että mitä hän voi enää tehdä kun on jo maagisen 50 vuoden rajan ylittänyt.

Itse olen useampaan otteeseen ottanut saman aiheen esiin omalta kohdaltani. Kun olen joutunut pukeutumisen suhteen joidenkin muiden ihmisten periaatteiden vangiksi. Kun jotkut ovat olleet sitä mieltä, että tämän rajapyykin ylittäneet eivät enää voisi pukeutua räväkästi tai värikkäästi. Itsehän aina sanon piupaut tällaiselle ajattelumaailmalle.

Sanon aina, että minä pukeudun miten minä haluan ja siihen en anna kenenkään puuttua. Kuten teistä monet tietävätkin. Minä en puutu muiden tapaan elää elämäänsä, enkä toivo, että muut puuttuisivat minun tapaani. Rohkaisen muita ikäisiäni naisia olemaan rohkeasti sitä mitä ovat ja sanon, että muiden ei pidä koskaan antaa vaikuttaa siihen mitä sinä olet. Olen jokaisesta sellaisesta kommentista iloinen, kun joku on tullut sanomaan, että "Maiju, olet rohkaissut minua olemaan juuri se mitä haluan olla".  Tähän meidän jokaisen pitiäisi pyrkiä. Elämme omaa elämäämme ja muut elävät omaansa.

Viikonloppuna kävimme mieheni kanssa ihailemassa Malmin haustausmaan upeita syksyisiä tunnelmia. Sanon aina, että jos jossain on kaunista syksyisin niin se on hautausmaalla. Masai Clothingin jakku (saatu) on tuon sunnuntaipäivän asun juttu. Värikkäästi siis jopa sunnuntaisin.









Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Muistakaa siis aina se, että te päätätte itse mitä olette.

Maiju

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Haasteena mustavalkoinen viikko

Sovimme toissa viikolla työkaverini kanssa, että pukeudumme vain mustavalkoisiin vaatteisiin. Tämä ajatus oli tullut jo aikaisemmin loppukesällä ja ajattelin, että ihan helppo homma. Mietin, että jos ei löydy valkoisia vaatteita, niin koruja aina löytyy mustan tehosteeksi.

Lopulta kuitenkin viikko olikin hyvin haastava. Kun avasin vaatekaappini ja mietin, että yhdistän asuun valkoisen huivin, se huivi olikin kadoksissa. Varmasti olikin niin, että ne mun ajattelemat monet vaatteet olivat sitten lopulta kesäisiä ja niitä ei vaan enää syksyllä voinut käyttää. Mustaa löytyy kaapistani paljon, mutta valkoinen oli haastava.

Lopulta sitten kuitenkin ihan kivasti meni työpäivät ja jokaiselle päivälle löytyi päälle pantavaa.

Monena päivänä asun perustana oli Kude Designin musta mekko, joka taipuu asusteita yhdistämällä moneen tyyliin. Mekkoni on varmaan 4 vuotta vanha ja on sellainen pese ja pidä mekko, joka ei ole pesussa mennyt miksikään. Mekko on mun lemppareitani.

Maanantaina pistin päälleni Kude Designin mekon alle ja sen kanssa yhdistin Amada Storesta ostamani neulepuseron. Mekon seuraksi pistin mustat legginsit, koska mekko on hieman lyhyt, leggarit on vähän niin kuin housut ja sopii tällaisen lyhyemmän mekon kanssa.

Amada Storesta sen verran, että olen loppuvuoden heidän yksi Ambassadoreistaan ja Instagramin puolella olen kertonutkin, että mitä se seuraajilleni tarkoittaa eli tarkoittaa sitä, että tietyllä alennuskoodilla seuraajani saavat loppuvuoden heidän tuotteistaan -20 % alennusta. Itsekin saan alekoodilla ostaa tuotteita heiltä. Alennusta saa Pirate Bootyn ja Amada Collectionin tuotteista ja alekoodini seuraajilleni on PINKIT20 ja se on voimassa 31.12.2019 kello 23.59 saakka,




Tiistaina muistin, että minullahan on Ivana Helsingin muumineule. Tykkään tästä neuleesta, mutta jostain syystä se vie kaapissani niin paljon tilaa, että välillä mietin, että onkohan tämä minun vaatteeni. Sitten kun sen otan käyttöön, niin rakastan tätä. Pohjalla samat vaatteet kuin maanantaina.





Keskiviikkona oli Amada Storista ostamani leobardikuvioinen jakku. Ihana jakku, joka laskeutuu kivasti. Voi pitää mukana tulleen vyön kanssa tai ilman sitä. Kaulaani pistin lisäksi valkoiset helmet.



Torstaina hieman ehkä fuskasin. Se ei kuvasta näy, mutta vaaleat kuviot eivät ole täysin valkoiset, niissä on hieman beigen sävyä. Tähän asuun yhdistin myös mustan liivin, joka kuvassa on käsivarsillani.






Perjantaina oli jo vähän sellainen päivä että nyt ei enää riitä kaapista päälle pantavaa. Sitten kaivoin loppusyksystä ostamani puseron, jonka heitin mekon päälle. Valkoinen helmikoristeinen kaulakoru hieman piristi asua.



Hyvin siis meni mustavalkoinen viikko. Kun katsoo viikon kokonaisuuksia, niin hyvin erilaista asua kuitenkin sitten sieltä kaapista löytyi mekon seuraksi.

Seuraavalla viikolla jo kaipasinkin väriä elämään ja sitä sitten vaatekaapista kaivettiin. Mietin, että puna-musta viikko voisi olla myös kiva piriste syksyn harmauteen. Sellaisen toteutan jossain vaiheessa.

Ihanaa syksyistä viikkoa kaikille.

Maiju

perjantai 27. syyskuuta 2019

Korisevaa, vaatteita ja Lahtea

Mieleni minun tekevi katsomaan Arja Korisevan konserttia, näin mietin alkukesästä. Katselin ensiksi Arjan Helsingin keikalle lippuja, mutta en saanut omaan makuuni tarpeeksi hyviä paikkoja, niin päätin mennä merta edemmäksi kalaan eli Lahteen. Ostin kaksi lippua konserttiin ja sitten aloin miettimään, että kuka ystävistäni lähtisi kanssani. Sitten muistin, että Tiina, koska hän asuu jo valmiiksi Lahdessa. Minä en kuitenkaan ollut varma hänen musiikkimaustaan, mutta päätin kokeilla kepillä jäätä. Tiina lupasi lähteä oitis mukaan konserttiin.

Otin lomapäivän töistä ja kauneushoidon kautta suuntasin itseni tiettynä perjantai-iltapäivänä Lahteen. Olimme miettineet iltapäivälle "lounaan" syömistä ja vähän Lahteen tutustumista. Kuitenkin kävi niin, että emme ehtineet lopulta tutustua Lahdessa kuin vaatekauppoihin, mikä on kyllä vaarallista, sillä Lahdessa on mielenkiintoisia vaatekauppoja. Liian mielenkiintoisia.

Esittelen muutamat vaatelöydöt jäljempänä.

Arja Korisevan konsertti


Konsertti alkoi kello 19.00 Lahden Sibeliustalolla. Olen aina pitänyt Arja Korisevasta, pitänyt todella paljon. Kun itsekin olen myönteisen elämänkatsomuksen omaava, niin samasta syystä tykkään Arjasta. Hänenkään elämänsä ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista, mutta kuitenkin hänenkin asenteesta on aina löytynyt se usko siihen, että kaikesta selvitään.







Olin yllättynyt siitä, että kuinka paljon tunteita konsertti lopulta herätti. Monta kertaa tuli kyyneleet silmiin liikutuksesta ja toisena hetkenä Arjan ilo kumpusi katsomoon saakka. Konsertti herätti varmasti meissä koko yleisössä hyvin paljon tunteita. Konserttisali oli täynnä ja ihmiset osoittivat suosiotaan Arjalle hyvin auliisti. Arja tempaisi meidät kaikki mukaansa iloon ja suruun.



Ostimme ystävän kanssa Arjan uunituoreen levyn, koska se sisälsi hyvin tunteellisia kappaleita. Konsertin jälkeen kävimme jonottamassa nimmarit levyn kanteen ja ottamassa muutamia yhteiskuvia. Sain houkuteltua ystävänkin mukaan kaikkiin mun "kotkotuksiin".



Olen monta kertaa nauranut, että kuinka lähellä on ollut jo kohtaaminen, mutta silti aina on jäänyt niin kauas. Iskelmäradion Sadulle sanoin jo aiemmin, että jos joskus Arja tulee studioon, niin minä haluan tulla kanssa. Kerran olimme seisoneet jo vierekkäin Leidit lavalla esityksen jälkeen, mutta Ville kertoi vasta pois lähdettyämme, että seisoin Arjan vieressä. Kerran minua pyydettiin Alfa-studion bäkkärille juuri kun Arja olisi ollut nauhoituksissa, silloinkaan en päässyt työesteiden takia. Nyt siis onnisti kerrankin tämä hetken kohtaaminen.







 Lahden shoppailut


Lahti houkutteli minut shoppailemaan vai olikohan se ystäväni Tiina. Ensimmäisestä kaupasta ostin Lumoan pitsikoristeisen mekon. Tämä ei itse asiassa ollut mikään heräteostos, sillä olen miettinyt tätä jo pidemmän aikaan. Nyt sattui kohdalle ja kun se tuntui sopivalta, niin oli pakko ostaa. Tälle tulee olemaan käyttöä.



Seuraavasta kaupasta ostin tällaisen mustan "ponchon", jossa oli timanttikoristeinen pääntie ja hapsuja. Rakastan hapsuja, joten tätä en vaan voinut ohittaa. Jos en olisi ostanut tätä, niin tämä olisi jäänyt kummittelemaan mieleeni. Siis oli pakko saada ja on ollut jo tällä viikolla kovassa käytössä.



Nämä korvakorut houkuttelivat minua kovasti. Väri oli oikea, mutta hieman mietin näiden kokoa. Kuitenkin ne ostin ja pääsivät myös jo käyttöön heti seuraavana päivänä Huuma-ohjelman katsomoon.



Lahden seurahuone


Koska konsertti kesti iltamyöhään, olin varannut hotelliyön itselleni. Varasin hotellin jo hyvissä ajoin kesällä ja tietenkin valintani kohdistui Lahden seurahuoneeseen. Olen saanut gluteenittomana jo aiemmin niin hyvää palvelua hotellista, joten päädyin juuri siitä syystä menemään hotelliin tälläkin kertaa.

Olen aiemmin kirjoittanut hotellista täällä. Tälläkin kertaa lähestyin hotellia etukäteen ja kerroin muutamia toiveitani heille. Kaikki hoitui niin hienosti.







Ihan halpa tästä reissusta ei tullut. Onneksi olin maksanut etukäteen konsertin ja hotellin. Sitten jäi enää vaatteet ja matkat maksettavaksi. Kuitenkin Lahdesta jäi ihanat muistot sydämeeni.

Ihana Lahti ja varmasti palaan sinne taas, kun asia ilmenee. Seuraavia konsertteja jo täällä katsastan.

Maiju