sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Gluteenittomat vohvelikupit

Vohvelikuppirauta yhteistyössä Wilfa

Olemme koko viikonlopun tehneet gluteenitonta kirjaamme Hellapoliisi Katin kanssa. Kirjan pitäisi tulla kuukauden sisällä kauppoihin. Tällä hetkellä tuntuu, että pysymme vielä tässä aikataulussamme.

Sain syksyllä pari vohvelirautaa Wilfalta kirjaamme varten. Minua kiinnosti kovasti vohvelikuppirauta, mutta en ollut sitä aiemmin ehtinyt vielä kokeilemaan. Nyt otin raudan käyttöön ja se pääsi heti suoraan tositoimiin. Olimme kehittäneet pari vohvelikuppireseptiä kirjaamme varten. Halusimme kirjaamme makean ja suolaisen vohvelikuppitäytteen.




Raudan mukana oli ohje normaalille vohvelille, mutta muutin sen gluteenittomaksi vaihtamalla normaalit jauhot gluteenittomiin jauhoihin ja sitten vaan jännitettiin, että miten homma onnistuu. Olin vaikuttunut, sillä hyvältä näytti.







Täytteeksi makeaan vohvelikuppiin valitsimme vatkautuvaa vaniljavaahtoa ja marjoja. Jäätelökin toimisi tässä hyvin.



Suolaiseksi täytteeksi valitsimme välimerellisen täytteen, täyte sisälsi muun muassa tuorejuustoa, oliivia ja fetaa.



Kuukauden päästä ilmenestyvässä gluteenittomassa kirjassamme löytyy tarkemmat ohjeet näiden kuppikakkujen tekemiseen. Kirjaa siis kanssani tekee siskon tyttöni Hellapoliisi Kati.

Maiju

torstai 7. helmikuuta 2019

Uusi harrastus tuo mielenrauhaa

Olenkin kertonut kuinka olen hakenut viimeisen puolen vuoden aikana erilaisista asioista mielenrauhaa. Kotia on siivottu ja tyhjennetty kaikenlaisesta turhasta. Olen miettinyt paljon myös muitakin asioita, joiden avulla saisin mielenrauhaa.

Pitkään minulla on ollut mielessä, että haluaisin kokeilla äänikirjojen kuuntelemista. Aiemmin luin paljon, mutta viimeisten vuosien aikana, on tämä harrastus jäänyt kokonaan. Olen aika valikoiva kirjojen kuluttaja. Yleensä minua kiinnostaa eniten muistelmat ja tositapahtumiin perustuvat jutut.



Työkaverin kanssa olemme pohtineet monta kertaa, että pitäisikö kokeilla äänikirjoja? Vaikein asia ehkä itseni kohdalla oli se, että ei tiennyt, että mistä palvelun tilaa. Sitten Instagramin mainokset varmaan kuulivat minun pohdintani, koska eräs palveluntarjoaja mainosti koko ajan seinälläni heidän palveluaan. Tällä palveluntarjoajalla oli tarjous, että "kokeile 2 viikkoa maksutta" ja sen jälkeen hinta oli mielestäni vielä kohtuullinen, että tartuin tarjoukseen. Ajattelin, että jos en mitenkään innostu, niin sitten voin kahden kokeiluviikon jälkeen irtisanoa sopimuksen.

Jäin kuitenkin heti koukkuun. Huomasin, että tällä palveluntarjoajalla oli hyviä kirjoja valikoimissaan. Sellaisia, joita olin katsellut viime syksystä saakka somessa ja juuri niitä kirjoja, joita luki kaikki.

Kävin tarjontaa läpi ja tallensin ne kirjat, joita halusin lukea. Nyt minulla on palvelu ollut sen kaksi viikkoa ja olen sinä aikana jo kuunnellut neljättä kirjaa.

Ennen selailin aina työmatkoillani kännykkää ja nyt keskityn äänikirjojen kuuntelemiseen. Voi kuinka rentouttavaa.

Kolme kirjaa on kuunneltu nyt ja neljäs menossa. Ensimmäisenä otin käsittelyyn Maria Veitolan Veitola-kirjan. Tämän kirjan kuuntelin  vauhdilla. Maria Veitola on voimakas nainen ja täytyy sanoa, että arvostus nousi häntä kohtaan mitä pidemmälle kirjaa kuuntelin. Itsekin olen voimakas nainen ja tiedän mitä tahdon ja niin tietää myös Maria Veitola.

Monista asioista olin samaa mieltä kuin Maria ja olisin ollut valmis monien juttujen kohdalla lyödä hänelle vaikka yläfemmat. Tykkäsin kirjasta ja parasta oli se, että lukijana kirjassa oli itse Maria Veitola.



Seuraavaksi otin käsittelyyn Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa kirjan. Tämä kirja on ollut julkaisusta saakka ollut yöpöydälläni. Olin päässyt kirjassa sivulla 20. Tiesin, että se on hyvä kirja, mutta en ollut vaan ehtinyt sitä lukemaan. Kuuntelin sen kahdessa päivässä. Hyvä kirja täynnä tarinoita ihmisistä, jotka olivat unelmahommissa. Ihana oli kuunnella ihmisten tarinoita yrittämisen viidakossa. Suosittelen.



Samoilla linjoilla mentiin vielä Taivas + Helvetti -kirjan tiimoilla. Tässäkin kirjassa käytiin läpi yrittäjien tarinoita. Kuuntelin monen onnistujan tarinan ja muutaman tarinan myös siitä kun ei ole onnistunut, mutta on silti säilynyt koettelemuksistaan hengissä. Näitä tarinoita olisin voinut kuunnella lisää. Kannattaa kuunnella tai lukea kirja.



Seuraavaksi olen siirtynyt Cheekin kirjan kimppuun ja monta muutakin kirjaa on jo ladattu valmiiksi.

Täytyy sanoa, että kirjojen kuuntelu on tuonut mielenrauhaa. Jäin miettimään yksi päivä, että miksi en ole tehnyt tätä jo aiemmin.

Suosittelen kokeilemaan kirjojen kuuntelemista. Minulla on kotonakin usein päällä taustalla äänikirjat.

Maiju

lauantai 2. helmikuuta 2019

Virkamies pukeutuu kultaan ja mustaan

Asun kengät yhteistyössä Kenkä-Derby:n kanssa

Jostain syystä kovastikin toivotaan asujen esittelyä. Instagramissa tulee hyvinkin paljon kommentteja, että toivotaan, että esittelisin enemmän asujani. Värikkäät ja persoonalliset asukokonaisuudet kiinnostavat seuraajiani. Tämä johtuu varmaan siitä, että seuraajissani on ihmisiä, joilla on samantyyppinen tyyli kuin minulla. Näin ovat ainakin kertoneet, että tykkäävät siksi näistä asukokonaisuuksista, koska pukeutuvat samalla tyylillä. Toisinaan moni antaa kyllä sellaistakin palautetta, että he pukeutuvat mustaan, mutta haluaisivat olla pukeutumisessaan yhtä rohkeita kuin minä.

Olen joskus miettinyt sitä kovasti, että haluan pukeutua juuri niin kuin itse haluan, enkä halua pukeutua niin kuin joku toinen haluaisi minun pukeutuvan. Minä haluan elää elämäni juuri niin kuin sen koen, kenenkään ei koskaan pitäisi antaa sanella toiselle miten toisen tulisi elää.

Perjantaina olin valinnut töihin asuksi muumitunikan. Meikatessani katselin The Voice of Finlandia ja siellä oli eräällä takahuoneen vieraalla tämä Marimekon kultakuvioinen Unikko-pusero ja siitä se ajatus sitten taas lähti. Vaihdoin äkkiä vaatteet päälle ja päätin lähteä hoitamaan virkatehtäviä vähän värikkäämmällä asenteella.  Yhdistin asuun Kenkä-Derbyn (yhteistyössä saatu) Laura Vitan kengät. Kengät sopivat täydellisesti tähän asuun eli niissäkin toistuu kulta-musta teema täydellisesti.












Töissä ollaan aika hyvin totuttu mun asuihin ja siihen, että en pukeudu ihan virkamiesmäisesti. Nauratti kun virastomestari kysyi minut nähdessään perjantaina, että "oletko menossa Discoon". No en ihan ollut, mutta naurattihan tuo.

Maiju